Perhevapaa viikonloppu

Niin siinä vaan kävi, että mies melkein lunasti uhkauksensa. Aikoi lähteä torstaina mökille viieksi yöksi lasten kanssa. Se nyt typistyi kai kahteen, mutta loistavaa sekin. Koskaan ennen en ole ollu kotona yötä yksin, mutta nyt on se eka kerta. Tai onhan mulla Hippo vartijana. Oma viikonloppu menee kuiteski aamusta iltaan Tikkurilassa Vantaalla agi-SM-kisoissa. Tänään perjantaina olin vaan kattelemassa ja huomenna sama meno jatkuu. Sunnuntaina starttaan pitkästä aikaa mestaruuskisoissa. On kai jotain 4 vuotta ollu taukoa kun ei ole tulokset ollu kasassa.

Hippo täyttää juhannuksena 7 vuotta. Aattelin viiä sen oikeesti eläinlääkärille tuossa joskus loppukesästä. Pitäis poistattaa hammaskiveä, syylä niskasta ja mitähän muuta? Pari viikkoa sitten kiinnitin huomiota toisen takajalan keskimmäiseen kynteen. Se kun näyttää eriltä kuin ennen. Se kynsi on paljon muita pidempi, vaikka sitä leikataan yhtä paljon kuin muita. Tänään kysyin muutamalta kamulta kisoissa, mikä siinä mahtais olla vikana. Sain kuulla useammalta saman kohtalon kokeneen koiran omistajalta, että ura on loppunu samantyyppiseen ongelmaan. Meän tuuria on se, että se on keskimmäinen kynsi/varvas. Saattaa olla joku hermovaurio tms. jolloin se varvas ikäänkuin roikkuu vaan mukana tai jotain sinnepäin. Meillä se ei haittaa menoa ollenkaan, eikä se varvas mitenkään roiku. Jos se olis reunimmainen, olis isompi ongelma. Saattaa vaikuttaa koko kävelyyn ja aiheuttaa esim. selkäkipuja. Kynnessä ei siis mitään vikaa ole, mutta se varvas on jotenki omituinen.

Viikko sitten meillä olis ollu kisat Janakkalassa. Piti taas olla mökkiviikonloppu ja olis siinä kotimatkalla käyny heittään 2 rataa. Edelliset päivät sato ja tuuli mahottomasti eikä lähetty mökille. Niin vaan mustakin on tullu sunnuntai- tai hyvän-päivän-harrastaja koska peruin osallistumisen sateen vuoksi. Oikeestaan sateen vaaran vuoksi. En siis lähteny ku pelkäsin lkuunkastuvani... Ei olis ennen tullu kuuloonkaan.

Mahassa on kaikki hyvin. Tarkistin eilen viikot netistä ja nyt on kasassa rv 35+2. Enää nelisen viikkoa siis aikaa. Vauvaparka ei ole saanu muuta kuin vaunulelun. Ei ole vaippoja, ei vaatetta pakattua, ei edes sänkyä vielä tyhjennettynä. Hemppa pitäis siirtää toiseen, että vaavi sais paikan. Tosin haluan sen nukkuvan kuitenki mun vieressä aluksi. Ehkä kuitenki olis hyvä olla omaki petipaikka. Viikon päästä on synnytystapa-arvio, tosin luulen, ettei tällä kertaa ole syytä mihkään leikkaukseen.

Pääsin kampaajallekki tässä yks päivä. Se oli varmaan vika kerta sitten tämän vuojen. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, en lähe parturintuoliin ennenku vauva on vuojen ikänen. Samana päivänä pääsin myös elokuviin. Käytiin meän hiekkalaatikkoäitien kanssa kattomassa Sinkkuelämää kakkonen. Kiva elokuva, joka oli muka kuvattu Abu Dhabissa. Oikeesti se on kuulemma tehty Marokossa. Tuli niin Dubaiajat mieleen. Oli aika paljon muslimikulttuuria ja ite nauroin kyllä eri paikoissa kuin suurin osa muista. Esim. hunnutettujen musliminaisten ruuan syömiskohtaukset nauratti kaikkia muita paitsi mua. Olenhan sitä nähny lähes 4 vuotta käytännössä. Samoin kokovartalouimapuvut on muslimien arkipäivää.

Työtkin loppu muutama päivä sitten. Ollaan siis virallisesti äitiyslomalla. Viimeistä kertaa tässä elämässä. Miehelläki alko kesäloma, mutta se jatkuu vaan pari viikkoa. Välissä se menee töihin ja sitten just ennen laskettua-aikaa jää pidemmälle lomalle. Tänään ne menivät sinne mökille ja sinne oli tilattu multakuorma. Kuorma oli tullu, mutta hupsista, se kuorma-auto oli jääny sinne pihalle kiinni. Siihen piti tilata kaivuri avuksi. Kaivurikuski oli osoittautunu myös sora- ja multa-kuormien toimittajaksi ja mies oli tilannu sen alkuperäisen yhen multakuorman lisäksi toisen mullan ja kaks sorakuormaa, jotka tulee huomenna. Vähän laajeni sitten tämä pihaprojeksi. Kuten arvelinki, Hempalla on ollu tosi kivaa katella niitä konehommia.

Nyt on loppu jo jalitsut töllöstä ja Brittien BB:n olen jo tänään vahannu. Vois koittaa, miten se uni tulee tyhjässä talossa. Ainakin se on varmaa, ettei kukaan mua herätä ens yönä. Ellei sitten kusirakko.

Oho, taas täällä!

Mies on viettämässä mökkiviikonloppua kaverinsa kanssa ja lapset nukkuu. Viimiset euroviisukappaleet pyörii töllössä ja kohta on keskiyö. Pitäs mennä nukkumaan, mutta nämä tällaset yksinhuoltajaillat lasten mentyä nukkumaan on niin parhaita. Olkoonki, että Hemppa herää aamulla viimeistään kasilta. Huomisillaks pääsee viettämään omaa aikaa töihin. Se on oikeesi omaa aikaa ja sitä tulee kai ikävä kun se ilo loppuu kahen viikon päästä. Vois kyllä ottaa sitä oikeaaki omaa aikaa vielä ennen mahan poksahtamista.

Kävin taas hakemassa pihaan vähän täytettä. Tällä kertaa ihan vaan kolme ruusuntainta ja neki oli pitkän harkinnan jälkeen vahingossa kahta eri lajia... Valittin niitä kolme varttia ja matka kassalta niitä puskia vaihtamaan oli niin pitkä, etten jaksanu enää palata. Oli ne sentään samaa väriä. Sitä miehen vihaamaa maalia on nyt jo kolmannessa seinässä. Maalasin makkarin päätyseinän kans ja siihen se maali jo loppui. Uudet sohvatki tuli tällä viikolla, joten alkaa koti oleen sisustettu. Enää puuttuu alakerrasta tv-taso, maalit, taulut tai jotkut sen tapaiset ja sitte voi alottaa alusta. Makkarin yöpöydät pitäs maalata, verhot uusia, päiväpeitto yms. Ai nii, vauvaparalle ei ole pinnasänkyä, saa nukkua mun vieressä jos en muuta keksi. Toista pinnistä en hanki! Enkä tuplarattaita. Enkä jaksa vielä Hemppaa vaihtaa tavissänkyyn.

Aamupäivällä oli pihatalkoot vesisateessa. Tuli siinä heiluttua harjan ja trimmerin kanssa. Lopuksi oli kunnon syömingit. Iltapäivällä piti mennä puistoon tapaamaan ex-dubailaisia, mutta peruin sen koska oltiin jo kastuttu aamulla ja nenät vuotaa kaikilla valmiiksi.

Eilen käytiin kattomassa koiran pentuja. Ei sentään olla ottamassa, mutta länsigööttejä on mukana käydä aina vilasemassa. Kerttu tykkää erityisesti ja kotimatkalla tietysti sanoi, että äiti mää haluan sellasen. Milla ainaki sai aimoannoksen ehkäisyterapiaa kun Hermannia katteli aikansa. Sehän ei ees ole adhd-lapsi, mutta se oli ns. normaalin touhukas...

Tässä aikani kuluksi olen nyt pyöritelly ländereitten agirotujoukkueita muutaman päivän. Joukkueita tulee loppujen lopuksi 11 kipaletta. Eli mukana on noin 45 eri länderiä. Taitaa olla uus ennätys. Hirvee säätäminen, että saa sääntöjen mukaiset joukkueet. Hipon olen ilmottanu Janakkalan kisoihin ens kuussa ja sm-kisoihin. Tajusin vasta eilen, että olen unohtanu avo sm-kisat kokonaan. Koitan osallistua vielä niihin. Ne on 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Harjoitella ainaki pitäs pystyä. Tänään tuli mailia, että tänne Sundsbergiin tulee omat agiesteet. Osa on jo tilattu asukasyhistyksen laskuun ja osa tehään vähitellen. Aika kivaa.

Kivaa on myös se, että Kyttä ja äippä saivat SM-pronssia Iporin hakukokeessa. Onnittelut!

Kesämielellä!

No ei kyllä olla. Tai välillä ollaan, mutta nyt taas ei. Ei täällä kuoltu olla, mutta jossain ollaan. Yhestä syövästä lähes selvinnyt ja toisen saanut isäpuoli sai sydänkohtauksen kotiin pääsyä seuraavana päivänä ja jäi sille tielleen. Onneksi sentään kuoli sairaalaan polille eikä kotiin. Sattumien summana olisi voinut olla useamman päivän kuolleena kotona. Hautajaiset on sitten juhannuksena, koska tulee avaukset sun muut.

Muuten elämään kuuluu isoa mahaa ja töitä. Paitsi, että nyt olen toista päivää hoitamassa pikku kuume- ja köhäpotilasta kotona. Huomenna toivottavasti jo pääsis töihin takasin. En ole ollenkaan työtä vieroksuvaa sorttia joten tämä alkaa jo tympiä. Sovitut työt täytyy hoitaa mun mielestä. Johan se sekin "ilo" loppuu 11.6, jolloin on vimonen työpäivä. Maha ei ainakaan vielä ole tuota sappikohtausta (?) lukuunottamatta vaivannu mitenkään. Kisoissa ollaan Hipon kanssa käyty vaihtelevalla menestyksellä. Muutama viikko sitten saatiin toinen tuplanolla Janakkalassa ja samalla lenderimestaruuspronssia. Viime sunnuntaina saatiin sitten tuplahylky, vaikka ei se niin pahalta tuntunu. Reeneissä käydään epäsäännöllisesti, mutta Oreniuksen reenit ollaan käyty kyllä joka kerta. Omatkin reenit on hyvät, mutta se 25 kilsan ajaminen riittää mulle kerran viikossa.

Mitäs meille muuta? Pikku vene on hankittu, tosin en ole sinne kyytiin asti vielä päässy enkä varmaan lähivuosina pääsekään. Se on sellanen soutuvene jossa on sellanen honda monkeyn moottori, yhtä tehokas. Kyllä miehet sieltä pikkuselta kalareissulta toivat kuhan yks päivä, ettei se ihan turha kapistus ole. Pihaa on myös "laitettu" kuntoon. Rahaa ollaan kannettu puutarhakauppaan niin paljon, että pohja näky pankkitilillä jo viime viikolla ennenku uus palkka tuli. Pienihän tuo piha on, mutta mahtuu siihen pari vattupuskaa, pieni kirsikkapuu, pensasmustikkaa, tuijaa ja muuta. Yks päivä petsasin terassit kummaltaki puolelta sekä Dubain auringon polttamat terassivehkeet samalla. Isompaa terassia suunnitellaan myös ja varmaan sen joku virolainen vääntää tässä kesän kuluessa.

Kerttu on saanu tarrakampanjan seurauksena potkulaudan. Ei sentään saanu sitä vaaleanpunaista, minkä varmaan olis halunnu vaan sai sen extreme duudsonien hienomman laudan, jonka äiti halus... Puolustuksena sanottakoon, ettei se ollu mukana ostohetkellä, eikä näin ollen ees tiiä sellasesta pinkistä vehkeestä. Muuten se on saanu paljon lisää kavereita lähipiiristä ja tietää jo paremmin ketä täällä asuu ja missä.

Hemppa taas sai eka parturoinnin mun ansiosta kun sen tukka rehotti ku ampiaispesä. Aika haasteellista oli kyllä se saksiminen parissa minuutissa pirun terävillä saksilla. Omasta mielestä siitä tuli tosi hyvä tukka. Sanoo se, jolla ei ole yhtään mitään silmää millekään. Nimim. eilen maalasin yläkerran aulan seinän värillä, jonka mies kielsi. Mutta johonki seinään se loppumaali oli saatava ja se sopii oikein mainiosti. Tosin asiasta ei ole ees jälkeenpäin puhuttu sanaakaan. Ai niin, Hempan eka sana taitaa olla "pappa". Myös hauhau tulee välillä äänen kanssa ja välillä vaan suuta avaten ilman ääntä.

Muuten elämä Sundsbergissä sujuu lähes ku tanssi. Edelleen ollaan tosi tyytyväisiä, että tänne muutettiin. Sitä Suomeen paluu-masennusta ootellaan edelleen. Missähän se viipyy???

Potilas V

Heräsin torstaina aamulla Hempan huhuiluun seiskalta. Kävin sen nostaan pinniksestä pois ja menin vessaan. Jotenki koski kovasti mahaan. Jäin sinne istuskeleen ja alko tuskahiki melkein valua. Maha oli aiva krampissa, aivan ku olis ollu joku kestosupistus päällä. Olo vaan huononi ja kirjaimellisesti raahauduin parvekkeen ovelle haukkaamaan happea. Onneks Hemppa meni leikkihuoneeseen ja mieskin siinä heräili, kylmyyteen varmaanki. Oli sellanen olo, ku virtsarakko olis ollu pissaa täynnä tai maha täynnä kaasuja. Mitään ei kuiteskaan tullu eikä kauheasti tehny pahaa. Ryömin taas veskiin ja jäin sinne makaamaan ja vaikeroimaan. Välillä pyysin panadolia ja taas vaikeroin. Alko olemaan jo sellaset oltavat, että pelkäsin jotain kipushokkia. Mietin, että mihinkähän sitä soittais. Ajatus siitä, että pitäis portaat päästä alas ja auton kyytiin, oli aivan mahoton. Pyysin miestä soittaan ambulanssin ja se kysy totisena, että ambulanssi???

Puhuin sinne itte ja selitin tilanteen, että maha on tosi kipeä ja olen 27:llä viikolla raskaana enkä tiiä, supistaako mulla. Maha oli niin joka paikasta kipeä. Myöhemmin katoin papereista, että sen auton tulo kesti 25 minuuttia ja se oli pitkä aika. Siinä välissä se panadol vei sen kuolettavan kivun pois ja jäi vaan se kestokouristus päälle, joka oli siinä vaiheessa kestäny jo 1,5 tuntia. Soitin töihin, että olen nyt 2 päivää pois.

Ambulanssissa tuli 2 naista, jotka oli tosi mukavia. Lapset ei yhtään ihmetelly kun makasin tuskissa ja tuli aivan vieraita ihmisiä kotiin. Naikkoset soittivat konsultaatiota lääkärille ja päättivät viiä mut naistenklinikalle (noin 25km) ja ilman kipulääkettä. Niillä oli vain tosi vahvoja lääkkeitä mukana ja ne oli sikiölle haitallisia. Se autokyyti oli aivan kamala. Ihan ku olis ollu jonku vanhan transitin takana, kaikki kuopat ja pikkutöyssyt... Kysyivät aina välillä kipuasteikkoa nollasta kymppiin. Kotona taisin sanoa 6-7, autokyytissä 8-9 ja sairaalaan ku päästiin oli taas 10, kuten oli ollu apusoittoa ennenki. Sairaalassa piti taas oottaa eka lääkäriä ennenku sain ekan kipulääkkeen. Sen sain ehkä joskus ysin jälkeen. Se kymmenen minsan odotusaika ennen lääkkeen vaikutusta oli piiiitkä! Vauvaa seurattiin kokoajan käyrillä eikä sillä ollu mitään hätää. Se kyllä liikku paljon enemmän ku koskaan aiemmin. Kohtu oli normaali, eikä supistanu. Se eka suonen sisäinen kipulääke autto sen verran, että pystyin jo ajattelemaan jotain. Puol 12 tulivat sanomaan, että kun vauvalla on kaikki hyvin, niin menen ultraääneen, jossa tutkitaan olisko esim. virtsakivet syynä. Siinä välissä sain kankkuun lisää lääkettä (oxanestia) joka oli puolen tunnin vaikutuksen jälkeen aivan ku olis saanu epiduraalin. Kaikki kipu lähti pois ja pysty jo laittaan tukanki ponnarille...

Puoli yhen aikaan mut rullattiin sinne röntgeniin ja tunnin norkoilun jälkeen pääsin itte tohtorille. Ultran tuloksena löyty sappikivet, mutta ne ei kuulemma tollasta kipukohtausta aiheuta. Eli mitään syytä ei löydetty. Raskaus vaan kuulemma aiheuttaa kaikenlaista. Voi olla, että esim. aikaisempi keisarinleikkaus olis aiheuttanu jotain kiinnikkeitä, jotka vaivaa tai esim. virtsa- tai sappikivi olis lähteny liikkeelle. Iltapäivällä olin jo niin hyvässä kuosissa, että ajattelin, että olikohan se unta vaan ja olinko mää tosissaan niin kipeä, että soitin ambulanssin. Oli aika hölmöä olla itte potilaana ja vinkua kipulääkettä. Joskus kolmen aikaan lääkäri tuli kysymään, että mitähän me sun kanssa tehään? Sanoin, että mää lähen nyt kotia, koska en ole enää kipeänä. Lähin sitte normaaleissa maalaisvaatteissa (miehen pyjamahousut, aamu t-paita, takki ja tennarit plus sairaalasta saadut sukat ja pitsipöksyt...) yläkerran kahvioon, alko oleen nälkäki ku oli yli puoli vuorokautta ilman mitään. Mies ja lapset tuli hakemaan ku Hemppa oli heränny päikyiltä.

Taas siinä jotain oppi potilaan roolissa. Kipu täytyis ottaa vakavasti jos joku oikeesti valittaa tuskissaan, odottavan aika on tosi pitkä. Kaikki hoitajat ja lääkärit oli tosi mukavia. Ja näköjään sitä voi nuin vaan yhtäkkiä ittekki päästä tollaseen kuntoon, ettei enää tajua mistään mitään. Onneks tämä sattu heti aamusta, ettei mies kerinny lähteä töihin, lapset olis muuten ollu aivan hunningolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesää pukkaa

Kylläpä kirjottaminen välillä venähtää. On niin kiireistä. Pyh. Ei oikeesti ole kiireistä, mutta ehkei sitä energiaa kaikkeen riitä. Nyt kyllä pitäis olla se raskauden energisin vaihe menossa. On jo ku 26. viikko. Ollaan jo kauan mietitty, miten nuo makkarit kannattais oikeesti järjestää. Yks päivä tein päätöksen ja touhusin pari tuntia yläkerrassa. Hempan huoneesta tuli meän aikuisten makkari, koska se on pienin ja siinä on iso parveke. Hemppa muutti nukkumaan ns. lasten makkariin, jossa nukkuu myös Kerttu. Meän vanhasta makkarista tuli lasten leikkihuone, koska se on isoin. Meän uuteen makkariin mahtuu kyllä myös pinnasänky vauvalle, mutta kun niitä pinnasänkyjä on vain yksi ja Hemppaa en vielä kesällä taida jaksaa siirtää oikeaan sänkyyn, niin kai se vauva nukkuu mun kanssa ja isi muuttaa alakerran sohvalle. Jos siis vanhan kaavan mukaan mennään. Sillä tavalla kaikki nukkuu kuitenkin parhaiten.

Muuten ei kyllä ole mitään saatu aikaiseksi, mutta ulkoilmassa ollaan viihytty muitten lapsiperheitten tavoin. Mulle on aiemmin ollu aika vierasta tollanen hiekkalaatikkokulttuuri (vaikka Dubaissa kerran viikossa siellä oltiinki), mutta nyt on tullu tutuksi. Alkaa pikkuhiljaa tuntemaan kuka asuu missäkin ja yks aamu tv-juontajaki on jo bongattu.

Kepa ja naapurin Ella halus tietysti virpoa pääsiäisen alla ja niin se puettiin tollasiin retkuihin. Kerttu seuras sujuvasti Ellan perässä ja Ella hoiti työt. Kyllä se meän neitiki heilutteli nuita oksia, muttei sanaakaan sanonu. Aika reilusti ne sai kerättyä karkkia, meillä ei sen sijaan käyny yhtään virpojaa vaikka olin 3 pussia karkkia ostanu valmiiksi. Eivät taida vielä meitä tuntea nämä naapurin lapset.

Koirarintamalla on kans touhuttu. Pääsiäisenä olin viimisella b-maajoukkueleirillä Turussa. Olipa kummaa kun oli Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko kouluttamassa niin yhtään meikäläistä ei ollu poissa. Aikaisemmilta leireiltä on kyllä oltu pois. Tämä oli toinen A-maajoukkueen kanssa yhessä vietetty leiri. 2 tuntia oli aikaa varattu heän reenien seuraamiseen, muuten ei heän kanssa kyllä aikaa tullu vietettyä. Ollaan ihan eri porukoissa ja siitä annettiin kyllä palautettaki. Leirillä on liikaa koirakoita ja liian vähän aikaa, ei siellä paljoa opi tuntemaan kuin oman kokoluokan koirakot.

Itte reenit oli kyllä hyvät. Nyt kun on ollu kerran Linna Teemun opissa, kerran Suoknuutin ja kerran Aaltosen sekä kerran kuunteluoppilaana Suomalaisen reeneissä, niin on kyllä oppinu paljon. Siihen lisätään vielä mun ja Kaisan yksityistunti Niinun reeneissä niin jo pitäs oppia ohjaamaan. Ihan peruskuvioissa on mätää. Ittellä siis. On opittu tekemään valssia oikein, niistoa, ohjaamaan hyppyjä niin, että koiralla ei tulis kiirettä vetää rimaa alas, on tehty kammottavia persjättöjä, jotka meille sopii ku naulattu, poispäinkäännöstäki on väännetty. Niinu opetti meille jotain, jonka nimeä en nyt muista... Ens viikolla päästään vielä kerran Niinulle ja ilmoitettiin Kaisan kanssa ittemme Oreniuksen valmennusryhmään. Se kestää 7 viikkoa (kerta per viikko) ja sen jälkeen onkin jo kesä ja varmaan 20 kiloa ittellä lisää ruhossa. Kaikissa reeneissä mietin jo tulevaa kesää ja sitä, miten vähimmällä vaivalla saisin koiran ymmärtämään mitä siltä haluan. Nyt on vasta tuo 10 kiloa tullu itelle ja viime reeneistä sain taas liitoskivut tai jotain sellasta hankittua. Pitää vaan jatkaa harrastamista niin pystyy mahollisimman pitkälle meneen.

Jos itte olis ees pikkusen jotain oivaltanu niin on meän lapsetki. Meillon kaikilla nyt flunssa (ittellä aika pahaki, mutta olin silti 2 viime yötä töissä) ja Hempalla vuotaa nokka kunnolla. Kepalla on vaan tupakkayskä, tai ainaki se siltä kuulostaa. Hemppa oppi niistämään eilen. Kokeilin vaan laittaa paperin sen nenän eteen ja sanoin, että niistä ja se tuhersi räkää tulemaan. Tänään on niistetty jo monta kertaa, joten ei ollu sattumaa. Kepa taas on oppinu ottamaan keinussa ite vauhtia. Yks päivä sanoin, että en enää jaksa antaa vauhtia vaan otat nyt ite ja se rupes ite keinumaan. Taas yks homma ittellä vähemmän. Vielä pitäis jotenki saaha neiti oppimaan ajaan ilman apupyöriä. Tänään se sai luvatun uuden isomman pyörän joten vanhasta pikkupyörästä vois ottaa apparit pois ja harjotella sillä. Ai niin, onhan se Hemppa oppinu syömään lusikalla! Yks päivä aloin syöttään sille jotain ruokaa ja Kerttu istu vieressä ja sano, että äiti se osaa syyä itekki. Sanoin, että no älä valehtele. Kepa jatko vannottelujaan ja laitoin sitten Hempalle lautasen nokan eteen ja annoin lusikan sille käteen. Niin se ruoes lappamaan ruokaa suuhun. Kerttu sano, että hoidossa se aina ite syö. Siinäki on itelle taas yks homma vähemmän :)

Ajoitus on kaiken a ja o

Otsikon tarkoitukseen myöhemmin. Muutama viikko vierähtäny viime kirjotuksesta. Tässä välissä on keritty mm. kisaamaan 2 starttia Kirkkonummen kioissa ja hankittu kesän mm-karsintoihin tarvittavat tulokset kasaan. Meiltä puuttu yks agiratanolla ja se tehtiin viime lauantaina. Video nähtävillä. Olin varmaan ekaa kertaa kisaamassa kokonaan ilman lapsia ja heti näkyy tuloksissa. Pysty rauhottuun ja keskittyyn ns. normaalisti koko kisaan. Kukaan ei kitissy kärryissä tai valittanu tylsyyttä. Eka rataki oli hyvä, mutta vähän herpaantu ote kolmannes vikassa hypyssä ja se tuli alas. Kontaktit oli tosi hyvät kummallaki radalla, koira jäi liianki ylös ja sitä piti vähän oottaa. Koitin olla liikaa hosumatta ja jopa yrittää ohjata mahollisimman vähillä valsseilla, tietystä syystä, joka selviää myöhemmin. Reenaamassa ollaan käyty parin viikon aikana kerran, Kaisan kanssa sisähallissa. Pääsiäisenä on vika b-maajoukkueen leiri Turussa ja se on ku kermavaahtoa kakun päällä. Kouluttajina Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko, 2 lajin todellista huippua. Ah, että ootan sitä. Lisäks ollaan Kaisan kanssa tilattu Niinulta 2 oppituntia.

Joka ostarilla ja kaupassa on menossa jos minkälaista mammuttimarkkinaa. Meillä on töissä oikeat hulinapäivät. Potilaita tunkee ovista ja ikkunoista ja ollaan päästy oikeeseen työn makuun! Jos meillä normaalisti on ollu jolu 2-4 leikkauspotilasta päivässä, ni tänään oli 9. Onneks oli vapaapäivä.. Eilen olin pitkän päivän töissä eli 14 tunteroista. Pää oli sekasi ja varmaan jäi jotain tärkeetäki huomioimatta. Kaks potilasta olis pitäny nostaa sängystä ylös, muttei ehitty. Omaa henkilökuntaa on saikkulomalla ja töissä oli 2 keikkalaista ja 2 opiskelijaa kahen vakituisen ja mun lisäksi. Tein tuon pitkän päivän ihan vaan sen vuoksi, että sain yhen sunnuntain vapaaksi. Miehen pitää päästä "asenteleen" sähköjä Nokialle, you know? Vasara just pysyy käessä... Oikeesti en tee ollenkaan pitkiä päiviä. Eilenki Hemppa nukku ku lähin töihin ja nukku ku tuli töistä, ei kivaa.

Tuossa alakuvassa ollaan meren jäällä patikoimassa. Oltiin reilu 3 tuntia liikkeellä ja Hemppa nukku pulkassa yli 2 tuntia putkeen. Oli aika siisti kyllä samoilla jäällä, vaikka periaatteessa olen aina vastaan tollasia mammuttilenkkejä.. Sukista sai vääntää vettä kotona, oli sen verran onnistunu kenkävalinta. Siitä kuvasta näkee kyllä muutaki, jos osaa kattoa. Tuo yläkuva on mun tämän päiväisestä löydöstä. Tässä yks päivä kuulin, että meän lähellä olis Etelä-rannan tassutiimin kenttä (ERTTI). Pitihän se käyä vilasemassa ja totta maar, se on meistä alle kilsan päässä. Kesäisin kuulemma kentällä on agilityesteet. Kehitellään sundsbergilaisten kanssa jotain vuokraussysteemiä ja jos se ei onnistu, ni liityn sitte jäseneksi, jos vaan huolitaan. En sentään edustusseuraa ole vaihtamassa, mutta aika siistiä olis vaikka kävellä alle kilsa ku ajaa 25 kilsaa reeneihin. Yhessä kuvassa ollaan kummipojan synttäreillä Kangasalla. Seki oli aika hauska homma, että meitä ajo naapurukset sen vajaa 200 kilsaa samoihin juhliin. Sattuu vaan olemaan samaa kaveriporukkaa tässä seinän vieressä.

Sitten tuohon otsikkoon... Tuossa viime vuojen loppu puolella hoksasin yhtäkkiä, että mulla on varmaan joku ruokamyrkytys tai joku muu sairaus. Oksensin kerranki yhestä aakkoskarkista (niitä en ole sen jälkeen muuten syöny). Oli paha olo pari viikkoa. Aattelin, että kohta tarttee kyllä mennä jo lääkäriin, ellei olo mene ohi. Sitten jostain tuli mieleen, että mitähän jos??? Sanoin ääneen lauseen: "voisinkohan mää olla raskaana?" Mies tuumas, että no et voi, miten niin? Nuita edellisiähän on tehty pari vuotta kumpaaki. Aloin miettiä viimisiä menkkoja, muttei tullu mieleen, millon ne oli ollu. Ei ku reissu apteekkiin ja kyllä siinä suu loksahti auki. Meille tulee kolmas lapsi! Kyllähän mää olen biologian tunneilla koulussa istunu ja kuunnellu, mutta tuo muutaman viikon pahoinvointikaan ei tälle sairaanhoitajalle mitään kertonu. Siinä vaiheessa olin jo kaheksannella viikolla. Alussa oli se pahaolo ja aika raskas väsymys. Tässä välissä on ollu närästystä, kamalia liitoskipuja (joitten takia vältän siis niitä valssiohjauksia), levottomia jalkoja ja mitähän vielä? Normaaleja oireita.

Tämän raskauden takia menin myös töihin. Ootin ekaan ultraan asti ja varmistuksen jälkeen hain töitä. Pääsee vähäks aikaa aikuisten maailmaan, että jaksaa sitten taas olla kotosalla. Samalla saan nostettua äitiyspäivärahoja, jotka muuten olis ollu minimit ulkomailla olon vuoksi.
Tällä hetkellä ollaan siis jo kuuennella kuulla, rakenneultra on ohi ja yhen toisen raskaanaolevan (vielä salaisen sellaisen) sanoin: "hyvää vauhtia valaaksi", eli sellanen kymmenen kiloa on jo tullu. Tämähän on mun viiminen mahollisuus syyä. Kysyin jo ultrassa, että mites se sterilisaatio? Ollaan siis tietysti tosi ilosia ja onnellisia tämän kolmannen raskauden vuoksi, mutta samalla hiukka ällistyneitä. Kolmannesta ollaan puhuttu jo aikasemmin, mutta sitä piti ryhtyä suunnittelemaan niin, että se syntyis ku esikoinen menee kouluun.

Entä tämä ajoitus sitten, että millon on laskettuaika? Jos aattelee ns. pahimman mahollisen ajan agilityharrastajalle ni mikä se vois olla? Jos oon viimiset 3-4 vuotta ollu pois vuoden tärkeimmästä kisasta eli mm-karsinnoista kun ei ole ollu tuloksia ja nyt on ni mikähän se vois olla se pahin? Karsinnat on 17.-18.7 ja laskettuaika on 21.7. Voisko joku keksiä jonkun keinon osallistua itte kisaan? Onhan se vauva tietysti se kaikkein tärkein asia, mutta olis tämä "ajoitus" voinu mennä jotenki paremminki.

Plääh, nyt se on siis julkista.

Uuet aikataulut jyllää!

Hemppa heräs tänään viien jälkeen aamulla... krooh! Ei se ole mikään aika herätä. Kuuen vielä kestän, mutten ennen sitä. Varsinkaan vapaapäivänä. Vaan pakko se oli nousta. Siistiä vielä kun on vieras, joka nukkuu alakerrassa toista viikkoa, ni ei oikeen kehtaa mennä sinnekään.

Tänään kävin elämäni ekaa kertaa kaupoissa kiertelemässä niin, että lapset oli hoidossa. Huono äiti! Itseasiassa lapset oli pakko eka aamulla viiä hoitoon, koska oli yks paikka käytävänä, minne ei saa lapsia viiä mukaan. Sieltä kurvasin purinalle viemään kisa-avaimia ja sitten myyrmanniin. Sieltä kaahasin sporttikoirahallille reenaan Kaisan kanssa. Hyvät oli reenit ja tuli tehtyä mm. viskileikkausta. Ainaki luulen niin. Se mattoalusta vie ainaki Hippoa ihan jumalatonta vauhtia. Tuntuu, ettei se missään muualla mene niin kovaa. Omat varusteet oli taas viimisen päälle, siviilivehkeet saappaineen... Paljon tuli kiroiltua, mutta onneks ei ollu ku Kaisa parka kuuntelemassa. Toivon, että tuo hirveän kiroilun palaaminen sanavarastoon aiheutuu tuosta meän vieraasta, joka ei muista, ettei me haluta opettaa lapsille kiroilua. Noh, matka hallilta hikoilun jälkeen jatkui vielä Selloon tuhlaamaan.

Eilen pyörähin töissä iltavuoron verran ja tein samalla iv-lääketentin. Siinä oli lääkelaskuja, jotka piti olla 100% oikein ja teoriaväittämiä, joissa sai olla 20% väärin. Läpi meni ekalla kerralla! Lukemisen perusteella olisin voinu väittää, etten saa sitä teoriaa läpi, mutta onneks olin väärässä. Nyt saan siis pistellä potilaille tippoja ja laitella laillisesti mm. antibiootteja tippumaan.

Vasta äsken muistin, että mullahan on kattomatta Salosen Nooran polttaripilavideo ja se oli totisesti hyvä. Suosittelen ainaki kaikille koiraihmisille, jotka agilitystä ees jotain ymmärtää.

Annos normaaliperheen arkea

Viime viikkoinen arki on varmaan muille jokapäiväistä. Meillä sitä kesti kokonaisen viikon. Mulla oli joka päivä aamuvuoro ja lapset meni joka päivä hoitoon. Mies sai ku saikin hoitoon viennin hoiettua esimerkillisesti. Joka aamu ne oli siellä kasin molemmin puolin eikä ovella nähty mitään draamaa. Joka päivä Kerttu olis halunnu jäähä hoitoon eikä vielä kertaakaan ole sanonu, ettei halua mennä. Hemppa kuulemma menee haalarin riisumisen jälkeen suoraan leikkihuoneeseen. Päikyt on menny hyvin, reilut kakstuntiset melkein joka päivä. Viikonloppuna tein yhen ylimääräisen yövuoron ja sen ansiosta tästä viikosta tuli entistä repaleisempi. Muuten vapaata koko viikko, mutta ti ilta, to ja su aamu. Lapset oli menossa tänään silti hoitoon, että äiti pääsee harrastamaan. Niin alas ollaan jo vajottu.. Vaan pienemmällä oli eilen 39,5 kuumetta. Nyt se on kyllä aivan tokenemassa ja touhuaa entiseen malliin. Tänään olis Silvia Trkman Espoossa ja meen sinne kuunteluoppilaaksi. Varmaan sitten kera Hempan.

Töissä on ihme ja kumma mukavaa. Se on jo luksusta, että tuntee olevansa tarpeellinen ja siitä vielä maksetaan. Työkamut on mukavia ja potilastapauksetki kivoja. Ekoina päivinä rupes kyllä heikottaan (pakko myöntää) kun näkee sellaset 20 senttiä pitkän haavan reidessä, joka siinä avataan sormin ja kaivetaan mädät pois... Mutta siihen vaan tottuu. Kai. Aika tiheetä ravasin kahvihuoneessa juomassa ja haukkaamassa happea. Toukkahoitoja on kans meän osastolla, mutta en ole vielä päässy niihin käsiksi. Huomenna olis iv-lääketentti, johon olen kertaalleen lukenu melkein kaiken materiaalin läpi. Lääkelaskut on samalla. Niissähän ei sais olla yhtään virhettä ja se teoriatenttiki on kuulemma aina kiero.

Hipon tassut on taas olli 1,5 viikkoa huonossa kunnossa. Nyt ne on ummessa ne hiertymät, mutta aika paljon niitä saa näköjään varoa. Eilen olin sukka-teippi-yhistelmällä reenaamassa pitkästä aikaa ulkopuolisen opetuksessa. Linnan Teemu oli HAUlla vetämässä parin tunnin reenit. Meikäläisen käsien huitominen ja liikkuminen on kyllä varsin kamalaa katottavaa. Ohjaus on niin epäloogista ja sekavaa, ettei siitä ota pirukaan selvää. Kuten Teemu sanoi, pitäis jotenki palata perusohjauksen pariin. Mutta kun se on jotenki vaikeeta. Ainaki mulle tuo eilinen koulutus oli aivan huippua ja tosi tarpeellista ja tiiän, mitä reenata. Tajusin, että vois ainaki alottaa siitä, että joku opettais käsien käyttöä.

Viimistä viiään

Tänään on kai virallisesti vimonen hoitovapaapäivä mulla. Maanantaina alkaa työt aamuseiskalta. Mies vie lapset hoitoon muka puoli kasin-kasin välillä. Ei takuulla. Ekaa kertaa sen tarttee pukea molemmat ja ahtaa ne autoon ja jättää hoitoon, jonne niitä ei ole koskaan jätetty. Rasti seinään, jos menee suunnitelmien mukaan. Ite sanoin hoitopaikkaan, että kun mies ne tuo siinä ennen kymmentä, sillä menee muutama tunti, ennenkuin se pääsee sieltä töihin. Onneks se voi mennä myöhempään.

Asioitten hoitaminen on joskus vähän työlästä, vaikka oliski pikkuasioita. Eilen sain viimein tilattua uuen verokortin, vaikkei siitä tulekaan sellanen ku haluaisin. Miten tilataan kortti, jossa on suht pieni prosentti ja jossa ei ole kauhean pienet kuukausitulorajat? Menen kuitenki töihin vaan 3,5kk:ksi ja loppu vuosi meneeki taas kelan tuilla. Tää ei osaa. Toinen tilattava lappu oli maistraatista saatava paperi, jossa ilmenee se tosiasia, että olen muuttanu paikkakunnalle jossa ei ole elixian kuntosalia. Sekin oli vaan yhen puhelun päässä. Nyt tarttee vaan marssia se lappu käessä salille ja valitettavasti lopettaa se hyvin alkanut suhde. Kävinhän mää siellä viien kuukauen aikana 2 kertaa.

Yks lisäjuttu on vielä hammaslääkäriajan saaminen. Kirkkonummella on keskitetty ajanvaraus joka on aina tukossa. Kolmannella päivällä tärppäs. Ei ihme, että on tukossa. Vastaajatäti lörpötteli maan ja taivaan väliltä aivan kaikkea. No pääasia oli ajan saaminen mulle ja lapsille.

Eilen oltiin ekaa kertaa tuossa naapuritalossa mammakahveilla. Ehkä kymmenen mammaa ja pari kymmentä kakaraa. Melua oli järjetön määrä ja uusia tuttavuuksia tuli niin, etten kenenkään nimeä muista. Ainut, jonka muistan, jonka kans en sanaakaan vaihtanu, oli eräs äiti, joka oli muutamia vuosia sitten mukana unelmakämppäohjelmassa. Ovat siis muuttaneet tänne ja saavat kohta toisen lapsensa. Muutamien päivien aikana ollaan jopa oltu ulkona ja tavattu muita lapsia. Kerttu on saanu uusia kamuja, jotka on vieraillu jo meillä ja päinvastoin. Vielä kun lumet sulaa ja aletaan asua ulkona, saa neiti vielä lisää leikkikavereita. Naapurin Ella onki ollu koko viikon lomalla pohjoisessa, joten uusia kamuja tarvitaan.

Hipon kanssa ollaan tän viikon aikana käyty jopa kaks kertaa reeneissä. Yhet pikareenit ja yhet suunnitellut, ainaki suunnilleen. Molemmat takajalat on nyt auki. Tauon jälkeen anturat on näköjään niin pehmeät, ettei ne kestä. Ilmastointiteipillä sukka pysyi kyllä hyvin jalassa, sitä vois alkaa käyttää. Kävin samalla vetämässä yhet reenit ja on kyllä mukavaa nähä uus tulokas, joka pääsee pitkälle. Meän kimpparyhmän kouluttamassa ryhmässä on lenderi nimeltä Hikka. Koira on nuori, just viikonloppuna nousi kolmosiin, ohjaaja on nuori, mutta hyvin kokenut aikaisempien koirien kanssa. Hikka on aivan loistava. Ihan Hippomainen, paitsi, ettei tiputa rimoja. Loistava vauhti, todella hyvin opetettu teknisesti, ohjaaja taitava. Ei siis mitään puutteita. Kesän arvokisoissa tavataan.

Noroa vai mitä?

Kertulle tein diagnoosin: norovirus. Se mahakipu ei ollu vaan kerhosta johtuvaa. Kolme yötä valvottiin, kahtena se oksensi ja muuten vaikeroi ja itki kippurassa mahaansa. Ekana oksennusyötä edeltävänä iltana tehtiin mustikkapiirakkaa ja sitä sitten siivosin veskin lattialta, seinistä, pöntöstä, matosta ja kaikista muistaki paikoista plus kummankin vaatteista. Oksennus tuli niin vauhilla, että sitä tursus nenästäki. Maha ei muuten ollu kuralla eikä meille muille ole mitään tarttunu, mutta kai se sitä noroa oli. Loppuviikosta lasten piti mennä sinne hoitoon reenaileen, mutta sillon oli se täti kipeänä, sama tauti. Nyt sitten ens viikko aloitetaan ilman harjoitteluja..

Kirkkiksen kisat oli tossa muutaman kilsan päässä mahtavan lämpimässä hallissa. Taitaa oikeesti olla joku 5 vuotta kun masalan kuplassa olen viimeksi ollu. Oli lähellä, etten perunu pakkasen takia koko osallistumista, kunnes googlettamalla sain selville tuon sisälämpötilan. Ekalla radalla oli yks huoleton ohjaus muka ei vaikeaan kohtaan ja ei se koira sitten tajunnutkaan mennä takaa vaan väärästä suunnasta yhen hypyn. Toisella radalla tippu toka rima, muuten kivasti. Juutubissa on meän toka rata nähtävillä. Ekaa kertaa Kerttu ei halunnu missään nimessä lähteä kisoja kattomaan. Olihan isi just tullu aamulla kotiin lomaltaan tuliaisten kanssa. Oltiin sitten Hempan kanssa hallilla. Illalla kävin vielä yksinäni kattomassa minejä. Sunnuntaina käytiin eka aamusella ihmettelemässä veneitä venemessuilla. Yksissä tuumin päätettiin ostaa sellanen isompi vene sitten viien vuojen päästä kun lapset on vähän isompia. Ne veneet ei maksanu maltaita kuitenkaan. Toista on varmaan sitten ne säilytykset ja huollot plus bensat, vai millä ne kulkee?

Iltapäivällä kurvasin takasi kuplalle viieksi tunniksi kattomaan kisoja. Kyllä siellä motivaatio reenaamiseen tai ainaki onnistumiseen nousi, vaikka oliki "vain" ykkösluokat menossa. Samallahan sitä saa itteensä sosiaalisetttua ja puhuttua "roskaa" muitten yhtä horojen kanssa :) Tuli päivitettyä juorut entisistä pareista ja todistettua uusikin pari. Hyvin oli valinta tehty, todettiin kaverin kanssa yhessä.

Tänään maanantaina meninki innolla purinalle reenaileen. Aattelin, että pitäis alkaa oikeesti tekemään taas jotain, eikä vaan haaveilla. Vois koittaa harkata muutaman viikon, ennenku menee taas kisaamaan. Karsinnoistahan meillä puuttuu yks aginolla vielä, mutta on se karsintoihin osallistuminen muutenki todella epävarmaa. En kuitenkaan jaksanu alkaa rakentaan sitä suunnittelemaani rataa vaan kyhäsin erilaisia tilanteita. Tuloksena yks auennu takatassu. Onneks siellä hallilla on nykyään hieno se "kuraritilä" jossa pystyy koiran tassut huuhteleen. Todistin muuten hallin pihalle ajaessani luultavasti yhen pariskunnan autosta itse teosta. Kovasti siitä vänkärin penkiltä pää nousi äkäsesti ja tyyppi hyppäs kuskin penkille. Vähän aikaa sieltä kuikuiltiin ja kun näkivät että pystytin lasten rattaita, nostivat kytkintä ja ajoivat naapurihallin parkkikselle. Ei ollu pokkaa mulla kävellä sen auton ohi..

Ja nyt jatketaan mäkihypyn kattomista. Todistetaan samalla kun Suomi jää sijalle neljä. Sanokaan minun sanoneen. Ja juuri Happonen vetäs toooosi hienon loikan! Syön siis hatullisen paskaa.

Kisoja, kisoja jos jaksaa...

Siis nuita olympialaisia. Eilenki oli hyvä yritys ja lähes loppuun asti jaksoin oottaa yhistetyn hiihtoa. Lopulta pää paino niin turkasen paljon, etten jaksanu ees sohvalle asti mennä vaan ilman tyynyä kellahin olkkarin matolle. Harmittavan huonosti on miehillä menny hypyt, kumpareet ja yhistetyt, mutta onneks nuo rautaset naikkoset hakkaa jääkiekossa kunnolla muut. Tänään taas ootetaan hiihosta ja paljon. Alakuvassa Hemppa on aina ihan riemuissaan kun naapurin Ella tulee meille. Tänään se tuli hiihtomonoilla ja niistäkös riemua riitti!

Viikko ilman isiä menee kohtalaisesti. Ehkä kerran olen huutanu kitarisat ulkona ja jälkikäteen pyyelly anteeksi. Jonkunlainen "kausi" tuntuu olevan neitillä päällänsä ja usko meinaa loppua äitin kielloista. Tänään on tällainen mahakipupäivä, joka selvisi kun osasin kysyä, että johtuuko se siitä, että huomenna pitäis mennä kerhoon? Saattaa se johtuaki, tuli vastaus. Lupasin, ettei tartte mennä sinne, koska se olis joka tapauksessa vimonen kerta koko kerhoa. Ens viikolla taitaa olla hiihtolomat ja sitten nuo meneeki hoitoon. Tänään käytiin tutustumassa perhepäivähoitajaan. Alle 2 kilsaa oli matkaa tuohon masalan puolelle. Rivari oli sellanen ehkä 80-luvun vanha pääty ja sisustus myös sen mukainen. Paikalla oli 2 muuta hoitolasta, 3- ja 6-vuotiaat tosi mukavat pojat, tosi kiva hoitaja ja sen tosi mukava koulutyttö. Koira oli mukava, akvaario oli tosi mukava ja paikka tosi siisti. Lapset meni heti leikkihuoneeseen touhuamaan eikä neiti olis halunnu lähteä ennen väritystehtävän saamista kotiin. Sovittiin, että ens viikon hiihtoloman takia meän lapset menee jo nyt torstaina ja perjantaina sinne "hoitoon". Koitan jättää ne molempina päivinä joksikin aikaa ja nyt on jo ongelma, että mitä ite teen sen ajan? Jos käyttäis vaikka koiraa ulkona kunnolla pitkästä aikaa. Sekin raukka on ilmoitettu viikonlopun KKK:n kisoihin ja kunto on mitä on. Muutenkin sen ulkomuoto näytää tursakkeelta... Emäntä ei kyllä ole yhtään hohdokkaampi.

Eilen oli työntäyteinen päivä. Aamusta revin lapset ylös (aamupala mukaan) ja mentiin Purinalle kisoihin töihin. Onneks osaan nykyään valita siistit sisätyöt, eli tietsikkahommia. Kerttu oli pöyän alla oman tietsikan kimpussa monta tuntia, elokuvien parissa siis. Hemppa hiippaili ympäriinsä ja nukku päikytki välillä kärryissä. Suht helposti siitä selvittiin. Sieltä mentiin 83v-mummin (ei sukulais) luo kylään ennenku kurvattiin jäähallille kattomaan Muumien jääshowta. Ostin liput sundsbergin oman keskustelupalstan kautta halvemmalla ja sain vielä myytyä yhen ylimääräisen lipun ovella. Itse show oli hieno ja mukana oli myös jotain Helsingin luistelijoiden tyttöjä. Hemppa jaksoi myös kattoa koko 1,5 tuntia kestäneen (yks väliaika) esityksen tosi hyvin. Illalla oltiin kasin jälkeen kotona päästämässä jalat ristissä ollutta Hippoa pihalle.

Sisustusvimma iskee taas vähän päälle. Ikeasta on jo yli kuukausi sitten valittu hyllykkö. Koko perheen kera väännettiin sillon kättä, että mitä osia ja värejä siihen tulee. Nyt kun sain yksin sen käydä hakeen, valittin oman maun mukaan kokovalkoisen, ilman mitään laatikoita tai vitriinejä. Sen pääasiallinen käyttö on säilytys. Kaiken saa piiloon tuohon systeemiin, jonka kokoamisene kulu 4 tuntia! Tänään haettiin plantagenista vähän kukkasia ja samalla innostuttiin laittaan myös jotain yrttejä kasvamaan. Jostain syystä tekastiin valmispakastetaikinasta myös mustikkapiirakka. Vielä ei olla maisettu, mutta ainaki se näyttää syötävältä. Toki on lisäks vielä vaniljakastiketta. Saa nähä, kuinka jostain syystä tuo uusi ongelma nimeltä närästys taas kohta vaivaa.

Kotona taas

Käytiin viikon verran tarkastamassa, että Dubai on paikoillaan. Olihan se. Satun, Samin ja Carlos-mäyriksen (josta tuli muuten Hempan paras kamu) majatalo sijaitsi 18. kerroksessa golf-kentän reunalla. Hienot oli maisemat. Siellähän pelattiin samalla miesten arvoturnaus ja maailman parhaat pelaajat siellä kiersi, paitsi tietty Tiger, joka kierttää omia turnauksiaan. Metro oli aloittanut kulkunsa ja sillä käytiinki Dubai mallissa. Hankalaksi oli vaan muuten tehty julkinen liikenne tai ainakin sen aloittaminen. Bussista ei saanu ostettua sellasta arvokorttia, eikä käteistä hyväksytty. Joten ota ekaks taksi ja aja lähimmälle metroasemalle (suurin osa niistä on vielä kiinni) ja sitten pystyt ajeleen. Metrossa ei saa syyä, ei juua ja matkalaukun kokokin on rajoitettu. Ite menin sinne kahen lapsen ja kärryjen kanssa enkä siis kerinny istumaan. Mua nuoremmat kotiapulaiset ja pakistanimiehet miinoitti kaikki penkit, eikä näyttäneet yhtään sitä paheksuvan. Onneks siellä oli joku metron työnekijä, joka tuli kysymään haluaisinko istua. Hänen avullaan pääsin sinne Kepan kanssa istumaan niihin mummoille ja raskaana oleville tarkoitetuille penkeille.

Muuten viikko meni aamusta iltaan joka paikassa heilumiseen. Ilmat oli surkeat. Ekana ja vikana päivänä paistoi kunnolla. Rannalla silti oltiin 4 kertaa ja altaalla 2 kertaa, käytiin emirates mall 2 kertaa, battuta samoin 2 kertaa, dubai mall, suomalaisten aamukahvit, toukkakahvit, liikuntakerho, Suomi-koulu ja 2 eri kyläpaikkaa. Että mitä me siis tehtiin? Nähtiin lähes kaikki tutut suomalaiset. Kerttu sai jakaa niiskuneiti-hammastahnansa ja muumipatukkansa. Simpukoita kerättiin kai 3 kiloa, myös sellanen joku ihme pitkä siemenkotakeppi (noin 40cm pitkä) tuli kotiin asti. Lentokentällä hihnalla tuli myös Hempan pikkuauto ihan yksinään. Hieman petti pokka siinä vaiheessa. Oli tippunu kärrypussista. Pahimmasti pokka petti mulla ja Satulla silloin kun käytiin Battuta mallissa kosmetiikkakaupassa. Oltiin jo poistumassa kaupasta kun myyjä tuli kysymään multa, että "is that your natural colour?". Jos aurinko on harvinaista herkkua niin kuka nyt aurinkorasvaa käyttäis?

Kaikki kysyi samat kysymykset: Miten Suomeen paluu meni? Mikä Suomessa ahistaa? Haluaisko palata Dubaihin? Paluuhan on menny loistavasti, masennuskautta ootellessa. Suomessa ei ahista mikään. En haluais ainakaan vielä palata Dubaihin. Tuntuu, että paljon on porukkaa tulossa pois sieltä ja lisää haluais tulla pois. Aamukahveilla oli kuulemma yleisöennätys, joka johtui meistä. Musta siellä oli vähän sakkia ja sama homma toistui muissakin touhuissa. Liikuntakerhoon porukka ei tullu, koska oli hiekkamyrsky. En hokannu mitään myrskyä, yhtään ei hiekka narskunu suussa vaan keli oli mainio pilvinen keli.

Burj Khalifa-torniin meinasin hankkia liput, mutta kattelin sitä lippujonoa enkä halunnu liittyä seuraan. En näe kuitenkaan itteäni ihan turistina ja sitä tönön rakentamista olen kattellu yli 3 vuotta. Liput olisin saanu maanantaiksi ja se paikkahan laitettiin kiinni just maanantaina. Ei siis olis ees päästy. Oli porukka juuttunu hissiin yli tunniksi ja savua ollu näkyvissä. Siellä sitten oisin ollu lasten kanssa "nauttimassa". Muuten oli kiva nähä taas isot akvaariot, luistelukaukalo, hiekkarannat, jbr:n walk ja tivoli ja muut tutut kuviot. Chicken comboa söin noin 4 kertaa ja mäkkärissä vaan kerran. Isin tuliaiskarkkeja haettiin viiestä kaupasta, tuloksetta.

Tässä siis pikakertaus matkasta. Mukavaa oli mennä ja mukavaa palata kotiin. Lentomatkat on luku sinänsä. Menomatka meni kivuttomasti mutta ahtaasti. Paluumatkalla molemmat lapset näytti pahimmat puolensa ja siinä superahtaassa penkkirivissä keskimmäisenä istuvana riehuva Hemppa sylissä sain annoksen huonosti käyttäytyvistä kakaroista. Kirosin molemmat moneen kertaan ennenkuin neljän tunnin riehunnan jälkeen pienempi nukahti. Muuten lapset oli superhyviä matkakumppaneita. Huolimatta aina vaan myöhempään venyvistä nukkumaan ajoista... Pahimmillaan kukuttiin yli puolen yön.

Kotona odotti kirje lasten hoitopaikasta. Lapusta ei tarkkaan selvinny, mikä paikka on kyseessä, mutta arvelisin perhepäivähoitajaa. Täytyy soittaa ja sopia tapaaminen, mutta näillä näkymin vapaarouvan elämää kestää siis enää pari viikkoa ja sitten 1.3 töihin. Nyt viikon "loman" lasten kanssa jälkeen olen todellakin loman tarpeessa. Seuraava "loma" alkaa huomenna kun mies lähtee reissuun viikoksi. Täytyy siis tänään ottaa omaa lomaa, että jaksaa taas lomailla...

Ja nyt pakataan!

Tai ainaki pitäis pakata. Aina se jää viime tinkaan. Mitähän tuokin tinka tarkoittaa? Viikonlopusta suuri osa vierähti Kangasalla kavereitten luona. Kerttu leikki 2 päivää kahen pojan kanssa niin kuin olis aina leikkiny. Hermanni lähinnä harjoitteli portaiden menoa pylly eellä sekä "siivos" lattioita lastalla. Miesten mielestä se harjoitteli jääkiekon peluuta, mutta selvästi se haluaa siivota. Pikkuherralla valuu räkää kohtuuttoman paljon koko ajan, joten voi olla mukava lento huomenna. Onneks se ei ole kuin jotain 6 tuntia.

Töitäkin löyty. Soittivat Jorvista, että sellaisella yhistetyllä plastiikkakirurgisella sekä naistentautien vuodeosastolla tarttee sijaista. Kävin siellä heti samantien ja paikka oli tosi kiva. Osastonhoitajalla on tietysti koira, jonka kanssa on alottanu jossain yksityisella agin alkeiskurssin. Tietysti me siihen keskusteluun lopulta päästiin. Aloitan maaliskuun alusta, mikäli saan lapsille hoitopaikan. Ei nyt kannata kauhistella, vaikka pahalta kuulostaa. Olen aina ollu vastaan nuin pienen lapsen hoitoonlaittoa (1v 3kk), mutta meän lapsien hoitokausi kestää 3,5kk. Kesäkuun puoli välissä ne tulee takas kotihoitoon. Eihän sinne töihin nyt pysyvästi mennä.

Ai niin, lähteehän se mieskin lomalle, muttei meän kanssa. Oishan me voitu mennä samaanki paikkaan, mutta mua ei vaan mikään veä Thaimaahan. Ite haluan mennä ja viiä lapset vielä kerran Dubaihin kamujen tykö ja mies ei halua sinne. Mies lähtee veljensä kanssa Vietnamiin 2 päivää meän paluun jälkeen. Meneehän se näinki.

Aurinkoa!

Jos tähän väsymykseen on lääke niin se on kyllä aurinko. Sinne lähetään viikon päästä. Otin lasten kanssa äkkilähöt finnairin sivuilta ja mennään viikoksi Dubaihin moikkaileen tuttuja ja rannalle kaiveleen hiekkaa. Yli kuukauen olen kytänny äkkilähtöjä aurinkomatkojen sivuilta, mutta suomalaisilla on näköjään kaikkea muuta ku matti kukkarossa. Ei mitään äkkilähtöjä. Olin jo valmis lentämään 15 tuntia Lontoon kautta tai Riikan kautta, mutta finnairilla näköjään myyään kans ns. äkkilähöt halvemmalla. Minä ja lasoset maksaa 710 euroa ja suorat lennot päiväaikaan. Satulle mennään punkkaamaan ja laitoinki jo listaa, mitä me tehään viikon aikana. Tekemistä olis paljon, vaikkei mennä vesipuistoihin yms. lisukkeisiin. Kertun kohokohta tulee olemaan mm. Ainon näkeminen ja simpukoitten keräily. Ittellä kohokohta on se hetki ku menee tädellisessä bikinikunnossa biitsille vaatteissa, jotka ei mahu päälle. Tästä ruhosta ei saa viikossa mitään irti. Enkä ees yritä.

Hipon juoksu alkoi sitten vihdoin ja viimein. Tietysti viikonloppuna olis ollu agilityn b-maajoukkueleiri ja juoksu alko perjantaina. Reenit jäi siis väliin koiralta, muttei multa. Lauantai oltiin lasten kanssa mm. fysioterapeutin luennolla. Ite kyllä keskityin siihen veikkaukseen, kuinka kauan kehtaan olla nuitten elohiirien kanssa siinä pulpetissa. Hämmästys oli suuri, kun päästiin koko luentonippu loppuun asti. Sunnuntai oli aivan huippu. Olin ilman ketään liikkeellä, monta tuntia huippu koulutusta. Vaikkei ollu oma koira mukana (ehkä just siksi) opin tosi paljon oikeista ohjauskuvioista. Suomalainen (J.) on vaan niin huippu.

Kävin myös työhaastattelussa. Tosin heti aluksi todettiin, ettei se paikka sovi mulle. Se olis fyysisesti aivan liian raskas paikka. Kävin Jorvissa rekry-tyypin luona laittamassa hakemusta sisään. Toivotaan, että jotain poikis. Sitä paikkaa, jota hain, oli hakenu 0 sairaanhoitajaa mun lisäksi ja 27 perushoitajaa. Netistä bongasin meilahesta neurologisen osaston, jonne haettiin yökköä. Viime yön olin sitten siellä. Töissä yli 4 vuoden tauon jälkeen. Pala nousi kurkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen yksin hoitamassa niitä 7 ventovierasta neuron potilasta. Ikinä en ole yhtään neuron vikaa hoitanu. Vuoro meni kuitenki loistavasti. Olihan siellä valvonta, jossa oli 2 kokenutta hoitajaa, joita ahkerasti tenttasin. Samoilla silmillä hoidin tänään Kertun kerhoon ja sieltä kotiin ja Hempan mentyä nukkumaan otin melkein 2 tunnin nokoset. Kun heräsin, oli puhelimessa tyrkyllä 7 uutta vuoroa.

Paluu p....n tasolle

Hipon juoksua ei ole näkyny, joten startattiin eilen kahessa kisassa Kirkkonummen omassa hallissa. Olis ollu paree menemättä kokonaan. Ekaa kertaa tämä 2 lasta mukana (ja hereillä), kylmä halli ja itte kisaaminen ei luonnistunu. Hemppa rupes kitisemään heti ku lähin radalle tutustumaan. Lopulta se pääsi toiseen tutustumiseen mukaan, en pystyny enää kuuntelemaan. Radoista en tykänny. Aina kun rataprofiilin näkee, siitä joko tykkää tai ei. Yleensä ne, joihin tykästyy, menee myös hyvin. Asennekysymyshän se siis on. Kyllähän siellä joku pystyi ainaki makseissakin tuplanollan tekemään. Me tehtiin tuplahylky. Ne oli aivan mentävissä, mutta mua rupee heti ahistaan ne sarjahypyillä tehdyt kiemurat: takaa, takaa ja eestä. Eiku eestä, takaa ja takaa. Vai miten se oli? Koira kyllä kulki, mutta omat kädet huito pikkusen liikaa, kuten videoista näkee. Kyllä, mullon pari videota! Ne on kyllä kännyllä kuvattuja, mutta menettelee.

Kisapaikalta kotiin ja pakattiin pari kassia ja auton nokka kohti mökkiä Hämeenlinnassa. Suunniteltiin sitä jo viikolla ja ihme tapahtui kun se idea toteutui. Meän perheessä on yleensä paljon hyviä ideoita. Mökillä oli aika reippaasti lunta, mutta mitä varten meillon maasturi, jos ei just sitä pihaan ajoa varten. Sitten vaan patterit täysille ja takkaan tuli. Vai miten se meni? Kuka sen takan sai sytytettyä ja monennellako kerralla... No lopulta tuli saatiin ja hyvä tuli saatiinki. Takka alko höyryämään ja se hormi siinä vieressä/ylhäälläki halkes... Oli kai liian kovat lömmöt tai jotain... No ei se pahasti. Mukavaa oli tähän aamuun asti. Kun heräsin, olin aivan puolikuollu. Ei voi kai mitään diagnoosia sanoa, mutta yleinen heikotus. Siitä ei tullu yhtään mitään, piti vaan ottaa rennosti (ei ole vaikeeta). Löysin kaapista panadoliaki, mutta ei siitä apua ollu. Eikä ruuasta. Eikä mistään. Nyt illalla otin toisen panadolin ja se vähän helpotti. Alko hikeä pukkaan. Tuli taas mieleen ne yksinhuoltajaäitit, kuka niitten lapsia hoitaa kun äitit makaa sängyssä puolikuolleena?

Perjantaina harrastettiin Kertun kanssa penkkiurheilua. Mentiin Hartwall-areenalle kannustamaan Kärppiä voittoon. Oltiin kai liian huonoja faneja kun hävittiin 4-1 lopulta. Mahtavaa oli olla jääkiekkoa kattomassa monen, monen vuojen tauon jälkeen. Kerttu tykkäs kans, vaikka voiton tais viiä popparit ja limsa. Myös Jokerien maskotti sai paljon huomiota. Mennään kyllä uusiksi.

Tuo otsikko piti kuvata vaan eilisten kisojen tuomaa olo, mutta tässä kirjoittamisen lomassa se konkretisoitui kun kävin kuuraamassa pikkumiehen paskat tuolta lattialta, seinältä ja neitin (onneks se ei ole kotona) dvd:stä. Puuha-Pete palapeli lensi suoraan roskiin, siitä ei olis puhasta enää tullu. Kyllä nämä kotiäitin tylsät tilanteetki siis voi vaihtua tosi nopeasti. Elämä on huisin hauskaa! Ja näköjään se panadol palautti myös huumorintajun..

Videossa tuo p...amaakari esittää tanssiansa naapurin Ellan kengissä.

Tärkeitä tuliaisia Eckeröstä

Ahvenanmaalle lähettiin kukonlaulun aikaan perjantaiaamuna lasten, Kaisan ja kahen länderin kanssa. Auto oli lastattu suhteellisen tiukkaan, pitihän mukaan ottaa kärryt, matkasänky, pulkka (?), kassit, nyssäkät plus ihmiset ja koirat. Onneks koiraluku on järkevissä mittasuhteissa ja kokokin on riittävän pientä. Turun satama oli jo miinoitettu kymmenillä muilla koira-autoilla ja ne saatiin laivaan lastattua. Heti laivassa oli oikea tunnelma. Lähes koko paatti oli täynnä tuttuja ja itellä oli olo, että oltais menossa ihan ulkomaillekin asti kisaamaan. Ahvenanmaalla oltiin iltapäivällä ja asetuttiin kaupunkiin heti. Hotelli oli avoinna vain koiravieraille ja niitä riitti. Joka huoneessa oli joku tuttu tai puolituttu ja tunnelma myös sen mukainen. Sama meno jatkui koko viikonlopun. Lauantaina oli 3 kisaa kolmosille ja 2 alemmille luokille. Mahtavassa hallissa, mahtavalla kumirouhepohjalla oli mahtavaa kisata. Kertulle oli jo laivalla löytyny useampia kamuja ja lapset saikin olla aika vapaasti hallissa ja touhuta omiaan.

Heti eka rata tuntui jo ensinäkemältä tosi kivalta ja sitähän se oli. Hippo tais olla pikkusen liian innokkaana ja veti 2 ekaa kontaktia omalla tavallaan, ei ajatustakaan pysähtymisestä, vika kontaktieste oli A, jossa simputin sitä ja ootin useamman sekunnin alastuloa. Nollalla päästiin maaliin ja sijoitus 5. Toinenkin rata tuntui kivalta, vaikka oliki aika sumppua. Se oli hyppyrata ja siitäkin nolla. Uskomatonta, mutta totta, saatiin tehtyä se tuplanolla, joka vaaditaan kesän arvokisoihin osallistumiseen. Samalla sm-kisavaatimukset tuli täyteen, mm-karsinnoista puuttuu vielä yksi nollatulos. Meille noi sm-kisat tulee olemaan tänä(kin) vuonna se tärkeämpi tapahtuma. Tai yritetään päästä edes sinne...

Oli vähän tyhjä olo kyllä sen jälkeen kun se tulos oli tehty. Illan viimeinen rata oli kans mukava ja vauhdikas, siinä tuli vaan yksi pieni mutta erityisen tärkeä lipsahus, joka johti väärään rataan ja hylkyyn. Sunnuntaina oli todella kinkkinen rata, jolla maksit oli saanu 7 nollaa, minit vähän vähemmän ja medit sai kokonaista 3. (Joka luokassa oli noin 50 kisaajaa) Me ei oltu siinä kolmen joukossa. En ollu ees päättäny ohjaussuunnitelmaa ennenkuin menin radalle. Selvitin silti sen vaikean kohan, mutta sitten aivan yksinkertaisessa paikassa kielto muurilta. Loppupätkällä sattu vielä pikkunen väsähtäminen iteltä, enkä ollu siellä missä piti ja Hippo meni kokonaan nurin yhellä hypyllä, rima siis alas. Se oliki ainut rima viikonlopun aikana.

Koira jakso tosi hyvin koko viikonlopun ilman päikkäreitä. Päivisinhän se vetelee sikeitä useamman tunnin ja käy pääsääntöisesti vain lyhkäsillä lenkeillä, ainakin pakkasten aikaan. Onneks mies ottaa sen melkein aina nykyään kävelylle mukaan. Saa edes jotain liikuntaa. No, nyt ootellaan juoksua, joka varmasti iskee viikon päästä kun olis b-maajoukkueleiri Hyvinkäällä. Kerrankin osasin edes kysyä oikean kysymyksen oikealta ihmiseltä ja sain selville leirin kouluttajat etukäteen. Toisen kouluttajan oppiin haluaisin eritoten päästä.

En käsitä miten, mutta eilen sain raahattua itteni ja lapset aamulla MLL:n perhekahvilaan tuohon lähikirjastoon. Mukavia ihmisiä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaanki. Illalla saatiin vielä odotettuja ex-Dubaivieraita kylään ja lapset nautti. Hermanni yritti olla myös menossa mukana, vaikkei sitä ehkä kukaan ymmärtäny.. Tänään alko Kertulla seurakunnan päiväkerho. Olin siellä H:n kanssa mukana ekat 10 minsaa, jonka jälkeen neiti sano, että saatte lähteä. Ohjaaja tuntu tosi mukavalta. Hieman itteä häiritsi ne kaikki "jeesustelut" siellä seinillä. Jäin silti vielä sinne perhekerhoon aikaa tappamaan ja siitä en ole varma, menenkö sinne enää. Lähinnä tarkoitus oli olla vaan siinä Kepan kerhon lähellä, jos neitillä joku hätä tulee. No hätä ei tullu ja varmaan voin jatkossa vaan jättää ja lähteä kotiin. Perhekahvila on varmasti hyvä paikka muille, mutta itelle ne rukoukset ja virret ei oikein istu. Meillä taitaa olla tässä omalla alueellakin samana päivänä kerho, joten vaihan sinne. Kerttu oli tykänny kovasti uuesta kerhostaan ja oli aivan mielissään. Varsinkin maalaaminen oli ollu tosi kivaa. Edellisessä kerhossa eivät tainneet maalata kuin yhen kerran, mutta siellä oliki tuplamäärä lapsia. Tässä kerhossa oli tänään 7 mukulaa.

Energialatausta ootellessa... haukotus. Onneks päivää piristää huomattavasti brittien julkkis-BB, joka on menny reilun viikon verran. Aluks tuntui, ettei siellä ole ketään kiinnostavaa, mutta oikeastaan ne kaikki on hyviä tyyppejä. Vielä lisäbonuksena sinne tuli Ivana Trump. Ladyn taloon tulo tehtiin yllätyksenä kaikille aivan mahtavasti. Asukkaitten piti esittää kaikkien jotain rooleja tms. Jenkkilaulaja Sisqo teki yhen brittiräppärin kanssa katoamistaikatempun sellasen ison laatikon kanssa ja sai tempun tehtyä. Kun se sitten taikoi sen kamunsa takaisin, laatikossa oliki Ivana. Kaikki oli aivan ällikällä lyötyjä. Mukana on myös todellinen jeesustelija Stephen Baldwin (yks niistä Baldwinin näyttelijäveljeksistä), julkkisten ex-parittaja Heidi jenkeistä (istunut linnassa yli 3 vuotta), ruotsalainen laulaja Basshunter (disko/teknojumputus Now you're gone) joka on iskeny silmänsä ja suunsakin nyt kiinni ex-Rollarityttöystävään 21v Katiaan, joka siis heilasteli sata vuotta itteään vanhemman Ronnie Woodin kanssa. Lisäksi siellä on 2 povipommmi-Jordanin ex-miestä, toinen häkkitaistelija ja toinen laulaja. On siellä vielä jotain Dynastia-näyttelijää ja kolmos-sivuntyttöä yms. Kaikki oli alussa niin hienoja ja erikoisia, mutta ekana iltana eka tehtävä oli kaikkien ahtautua miniauton sisälle. Siinä karisi kaikki hienous ja julkkismaisuus. Aivan mahtavaa viihdettä ja englanninkielen ylläpitoa. Sillä mää sitä ainaki itelleni puolustelen.

Morot saunasta!

Tai siis ei me nyt saunassa olla, mutta kuuma on. Sisällä siis. Kävivät toissapäivänä säätämässä jotain lämmityksiä ja lupasivat tulla eilen säätämään loppuun. No eivät tulleet. Säätimiin ei kuulemma saa ite koskea, joten avoimia ovia ollaan vietetty. Ihan jumalaisen kuuma. Ei viittis ihan alastikaan olla kun ei nuita sälekaihtimia kuitenkaan muista vääntää kiinni. Ei ole kroppa sitä "jumalan parasta antia."

Kuusi on pakattu taas boksiinsa oottelemaan ens joulua, kaikki koristeet on laitettu laatikkoon. Olohuoneeseen saatiin eilen laitettua verhot paikoilleen tai ainaki osa. Mää halusin sellaista valkoista höttökangasta ja niin me Ikeasta koko perheen voimin sitten ostettiin tollasta luonnonvalkoisella pohjalla olevaa harmaa/oranssi-marjakangasta. Että ei sitten ollenkaan valkoista, mutta ihan siistit ne on. Pitää vielä käydä ostamassa lisää samaa kangasta niin on riittävästi.

Saatiinhan sitä kylmyyttäkin tänne kun sitä kaipasin. Joulun aikaan koitin tehä jäälyhtyjä, mutta viikossakaan ei jäätyneet. Sain sitten tehtyä 3 kipaletta ja lopuksi ämpärit tietty jääty rikki asti. Kylmyyttä riittää niin paljon, ettei purinan reeneistä tule yhtään mitään. Hippo koittaa kävellä kahella jalalla heti kun ulos astuu. Onneks tänään pääsin Kaisan kanssa sporttikoirahallille reenaileen. Perjantainahan meillä on lähtö Ahvenanmaalle kisaamaan, lauantaina 3 kisaa ja sunnuntaina yks. Lapset lähtee mukaan, joten "hauska" reissu tiedossa. Toivotaan, että on muitakin epätoivoisia, jotka raahaavat Kepalle kamuja mukaan.

Kävin viikonloppuna kattelemassa kisojaki Hyvinkäällä, kun en muistanu ilmoittautua. Kiva olis ollu kisata sen sijaan, että kaheksisen tuntia kuluttaa aikaa turisteiluun. Se on kyllä lähes yhä kivaa kun itte kisaaminenki. Että toisaalta en tiiä ,mikä olis mulle se paras homma agilityn parissa. Tuomariksi en halua kun en ole niin pikkutarkka tyyppi, että voisin olla tasapuolinen. Ei kai se kuitenkaan tervettäkään ole, että ajelee aika useasti vaan kattomaan kisoja vaikka 100 kilsan päähän?

Ja nyt takas kattomaan mäkihyppyä! Ai että sitäki on kaivannu yli 3 vuotta, että omasta töllöstä tulee jotain muuta ku krikettiä, jalkapalloa tai kameliraveja.

Välipäivätouhut

Joulupäivät meni ja välipäivät painaa. No ei ne nyt paljoa paina, koska ei ole minnekään menoa. Mies tekee etätöitä koko viikon eikä meillä ole mitään kerhoja tms. Alennusmyynnit olis alkanu, vaan en nykyään pääse edes ulos ennen iltahämärää. Tapaninpäivänä kävin pitkästä aikaa purinalla reenaamassa ja tuloksena Hipon tassut tietysti aukes. Onneks ei pahasti. 1,5 viikon päästä olis Ahvenanmaalla meän ekat kisat, mutta juoksu voi vielä sotkea sen kuvion. Kävin kyyläämässä netissä osallistujalistaa, sellaisia kun nykyään julkaistaan jo hyvissä ajoin, ja pala nousi kurkkuun. Pitkästä aikaa olis mahis kisata aivan huippuja vastaan. Luka ja Frodo on kans mukana. Toivottavasti ne ohjaajat on kans hyvin syöneitä ja erittäin hyvin levänneitä... epäilen silti vahvasti.

Pukki ja tonttu kävi meillä jouluaattona ja oli kyllä odotamisen arvoista. 5v-Eric hoki koko joulun, ettei pukkia ole olemassa, vaan kun tonttu sanoi, että "Eric, tehän asutte tuolla flamingossa tämän viikon, mutta oikeasti Ruotsissa", loksahti Ericin suu napakasti kiinni. Kerttua haittasi hyvin paljon lahjojen hakemista pukilta se lohjennut kynsi, joka oli niin kipeä, ettei yhtäkään pakettia pystyny ite vastaanottamaan. Mieluisia paketteja kaikille.

Muuta välipäiväohjelmaa on ollut kummipojan ja perheensä vierailu meillä, luistelutuokiot (ahtaa nyt nro 40 jalka 38:n luistimiin!), kirjastokäynnit ja pulkkamäki. Alkaa oleen jo se vaihe menossa, kun pitää miettiä, kuinka kauas voi 4-vuotiaan päästää pulkkamäkeen 7-vuotiaan kaverin kanssa. Tie pitää ylittää ja mäki on ehkä puolen kilsan päässä näkymättömissä.

Hermanni kävi myös neuvolassa eilen ja hyvin näytti voivan tätin mukaan. Pituus (79cm) ja paino (joku 10,5kg) oli ihan keskiarvokäyrillä. Ei siitä siis tulekaan sumopainijaa. Täti kuuli selvän "äiti"-sanan oulun murteella venytettynä ja muutenkin kehui pikkunäpertäjää. Ekan vuojen Hermanni oliki äitin poika, vaan nyt se alkaa viihtymään entistä enemmän isin sylissä. Hyvä niin.

Joulu tulla jolkottaa

Serkukset Kerttu ja Eric keskustan stokkan jouluikkunaa ihmettelemässä.

Antaa tulla vaan tänne heti, Joulu! Kyllä se on aika lailla jo tullutki. Lahjoja olen ostellu aivan liikaa, lähinnä Kertulle. Samalla haluais olla totuttamatta siihen krääsän määrään, mutta samalla sitä haluaa ostaa mussukalleen ihan kaikkea. Muistaahan sen oman lapsuuden kun ne laskettiin ne paketit. Osan lahjoista annan/olen antanu jo etukäteen ikäänkuin ei-lahjoina, esim. marimekosta oli pakko ostaa mekko, olihan se alennuksessa... Kun nuita lahjoja plus muuta tavaraa on tullu hankittua läjäpäin, niin nuukailin sitten kuusessa. Kävin plantagenissa eilen kattomassa niitä kahen kympin kuusia, joita ihmiset osti ku sikaa säkissä. Muutama niistä oli malliksi avattu ja voi taivas, mitä roskaa ne oli. Varmaan tuurilla saattais saaha hyvänki kuusen, mutten ostanu. Tulin kotiin kellon ympäri kestäneen kierroksen jälkeen nälkäiset ja kiukkuiset lapset takapenkillä ja kaivoin varastosta viimeset kolme joulua Dubaissa hyvin palvelleen carrefourin kuusen ja kasattiin se. Kerttu sai naapurin Ellan kanssa koristella ja ihan hyvä siitä tuli. Stokkalta käytiin eilen ostamassa uusia koristeitaki puoleen hintaan.

Tänä jouluna meille tulee oikea pukkiki ekaa kertaa. Tilasin sundsbergin oman pukin tonttunsa kanssa ja ne tulee meille 19.45. Aikasempi vapaa aika olis ollu kahelta päivällä. Lisäksi meille tulee miehen isoveli perheensä kanssa, joten hulinaa pitäis riittää. Ei nyt silti samanlaista hulinaa kuin ennen vanhaan kun oli kymmenen tenavaa ja aikuiset. Sellasta hulinaa oli viime viikonloppuna hautajaisissa Kemissä kun vanhin serkku laskettiin mullan alle. Serkku ei muuten sittenkään hukkunut vaan paleltui siihen avannon reunalle. Hautajaiset oli niin "mukavat" kuin vain voi olla. Mukavinta oli nähä Norjan serkkuja ja tätejä. Päätettiin, että seuraava sukukokous saisi sitten olla mieluiten häät.

Kertulla loppui kerho eilen. Onneksi samalla loppui neitin parhaan ystävän kerho myös. Joululoma siellä siis alkoi kaikilla, mutta nämä kaksi eivät sinne enää koskaan mene. Paras kamu menee päiväkotiin ja Kepa jää kotiin. Tai niin ainaki luuli, ennen kuin soitin seurakunnalle. Aivan tuosta vierestä Masalasta löytyi 4-vuotiaitten ilmainen päiväkerho, joka on 2 kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Aivan loistavaa. Sinne siis tammikuun puoli välissä.

Elämäni eka kinkku paistuu uunissa, tekasin aamutuimaan piparit ja tortut, rosollia ja puolukkajäädykettä väännän kohta, kauppaan pitäis vielä mennä, puolet perheestä väkertää pihalla lumiukkoja, osa lahjoista paketoimatta. Semmoinen olis päivän suunnitelma. Niin ja illalla pitkästä aikaa reeneihin jos sellaiset on. Joulusiivous on sama jättää huomiseen. Ai niin, bongasin eilen kaupungilta Sauli Niinistön vaimoineen.

Hyvää joulua kaikille Hippolandian lukijoille! Tehään ne tuplanollat sitten ens vuonna, jookos? Jotka ei ymmärrä tuplanollista tuon taivaallista, on muuten vaan kilttejä toisilleen.

Ja elämä purettuna, taas.

Kylläpä vierähti aikaa. Netin saaminen otti tosi koville, eikä se vieläkään ole täysin "valmis". Kukaan ei oikein tälle alueelle tarjoa mitään kiinteitä systeemejä, mokkulalla pitäis selvitä. Vaan kun ei haluttais mokkulaa kun on aika huonoja kokemuksia niistä. Laittoivat jo yhen paketin tulemaan jostain, mutta totesivat paikan päällä, ettei se sovikaan meille. Nyt on tulossa seuraava paketti. Ekaan pakettiin kuuluva mokkula on nyt sitten käytössä. Kyllä tällä jotain saa tehtyä.

Muutto meni aika kivuttomasti. Oli Grundell-nimisestä firmasta 2 äijää kantamassa lootia ja miehen avulla siinä meni 5 tuntia kun kaikki oli siirretty. Minä pysyin lasten kanssa sen ajan takavasemmalla. Uuessa kodissa on tosi paljon säilytystilaa ja tilaa tietty muutenkin tuplasti edelliseen verrattuna. Kaikilla on omat makkarit ja ah, miten luksusta se on! Hemppa nukkuu alkuvaikeuksien jälkeen lähes joka yö sellaset vähintään 10 tuntia ihan putkeen ja neiti samoten. Omat viimesen vuojen univelat on kyllä jo kuitattu.

Alkaa olla kohta veronpalautuksetki kuitattu. On hankittu muka vaikka ja mitä, mutta yksikään huone ei ole valmis. Neitin huoneessa alkaa olla lähes kaikki, tapetit on leikattu valmiiksi, samoin verhot. Kun joku vielä viimeistelis ne. Mutta mitä kauemmin muutosta on, sitä valmiimmalta näyttää, vaikkei pane tikkua ristiin. Kaikkeen tottuu niin ällistyttävän nopeasti...

Kertun kerhoa on vielä 3 kertaa jäljellä ennen "kotihoidon" alkamista. 27 kilsaa yhteen suuntaan alkaaki jo maistua puurolta. Ja kalliilta. Huomenna mennään kerhon joulujuhliin. Onneksi läheltä löytyy jatkossa leikkikaveria. Seinänaapurin tuttu-Ella on meillä lähes joka päivä, joten tekemistä riittää. Pitäis vielä jaksaa raahautua tuonne ulos tapaamaan muita alueen miljoonista lapsista.

Ite kävin Hipon kanssa (ja Kaisan ja Rallin) Turussa kisaamassa reilu viikko sitten. Kummallaki oli 3 starttia, yhteensä siis 6 kisaa. Kaisa osti lohtusuklaata jo menomatkalla. Ihan vaan kaiken varalta. Lopulta se avattiin jo ennenku paluumatka ehti alkaa. Kuuesta radasta 5 hylkyä ja yks 0-voitto meille. Se oli oikeesti eka supermiinus meille kahteen vuoteen. Sinänsä tosi hyvä, mutta me oltiin kyllä muuten aika surkeita. Olen vähäsen päässy jyvälle nykyohjauksista ja tunnistan jo sanat jaakotus, pakkovalssi, saksalainen, niisto, ihmisnuoli ja leyeröinti. Turussa koitettiin sitten Kaisan kanssa molemmat tehä niistoa. Ite seisoin siellä kahen esteen päässä ja mietin, että mitä helkkaria teen tässä kun ei ole hajuakaan, miten se niisto tehään. Sain sen riman sitten alas. Aattelin, että katotaan, mitä se Kaisa tekee, tuskin samaa ku mää. Tulos oli aivan yhtä surkea, rima alas ja muutenki vituralleen. Jälkeenpäin sain pikakurssin Ninalta niiston tekoon, joten seuraavalla kerralla osaan. Nyt olen ilmoittautunu Eckerööseen (jos ei juoksu sotke kuvioita) ja mietin vielä JAUn kisoja. Nyt just tulee nämä joulutauot kun olis intoa kisata.

Tavattiin ex-Dubailaisten kanssa tuossa iltana eräänä ravintolassa. Meitä taisi olla paikalla 9, joka oli hyvä aika lyhyellä varoitusajalla. Oli mukavaa jutella asioista, joita kukaan ei hämmästelly eikä ihmetelly. Tuli updatettua aika monta asiaa, mutta monen kanssa jutut jäi kyllä aivan kesken. Täytyy ottaa uusiksi!

Mummukin käväs viikko sitten meillä muutaman yön visiitin. Palveluskoiraliiton luento oli se pääjuttu, mutta käytiin myös lintsillä lasten kanssa sekä purureeneissä muutaman vuojen tauon jälkeen. Kun on riittävän monta vuotta ollu toko- ja pk-kuvioista irtaallaan, se alkaa tuntua jo itseasiassa aika mukavalta touhulta. Ainakin katsojana. En kyllä kerinny kattoa Kytän puruja, koska linnanjuhlat alko töllössä. Että ei musta ehkä ihan pk-ihmistä tai vakavasti otettavaa harrastajaa sais.

Vakavaksi sen sijaan veti puhelinsoitto, jonka sain päivänä eräänä. Mummu soitti ja sano, että on ikäviä uutisia. Näitä olen oikeasti oottanu jo muutaman vuojen kun on kyse meän perheestä. Nyt vaan tuli tosi pommi. Serkku oli eka kadonnu Rovaniemellä ja se oli seuraavana päivänä löydetty järven pohjasta moottorikelkan kanssa. Siitä oli monessa lehessäki. Olen siis lähössä nyt perjantaina Kemiin hautajaisiin Hempan kanssa lentsikalla. Pikainen ja surullinen reissu vielä joulun alla. Meän suvun ollessa kyseessä nämä ovat kuitenkin nimellä "monttubileet" hautajaisten sijaan.

Messarissakin tuli käytyä monen vuojen tauon jälkeen. Tuttuja tuli käytävillä useampia vastaan. Kateltiin lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Kerttua eniten kiinnosti chihuahuat yllättäen. Onneks satuttiin näkemään myös BATin agilitynäytös (knockout-kisa), jossa finaalissa vastakkain oli Mättö (Fire-kromfo) vastaan Karstunen (Emmi-auskel), jälkimmäisen viedessä voiton. Nähtiin myös tosi laadukas pk-näytös, jossa oli tottista, hakua ja puruja. Mukana mm-tason koiria ja maalimies. Tästäkin oli ainaki se hyöty kun kuulin, että ens vuonna on purujen MM Suomessa. Eilenhän Suomen agilitymaajoukkue toi Ruotsista PM-kisoista mitaleita kassikaupalla, tais olla 6 kappaletta. Tuskin koskaan on maajoukkue pärjänny näin hyvin. Muistan eräänki reissun kun Knuutisen tyttö oli PM-kisoissa pronssilla ja se taisi olla joukkueen ainut mitali.

Ai niin, näin siellä messarissa myös Matti Vanhasen ja eilen näin Isossa Omenassa Tanja Karpelan vai mikä se lienee nykyään, perheensä kanssa kummiski. Tämä alkaa oleen jo kohta pieni bongaa julkkiskisa, mutta ei se vielä mitään. Sovittiin Kaisan kanssa, että kun saahaan tehtyä tuplanollat, laitetaan kummatki tekokynnet. Millahan niitä myös suunnittelee ja sillä niitä tuplia on jo läjäpäin.