Omituisuuksia

Tänne on kahen vuojen aikana kotiutunu ihan älyttömän hyvin. Silti aina joskus sitä miettii, että mitä hemmettiä, mikä maailma tämä oikein on. Avasin aamulla ilmaisjakelulehen ja hieraisin silmiäni. Ajman-emiraatissa oli ostarin työntekijät, itseasiassa siivooja löytäny food courtiin unohtuneen kassin ja toimittanu sen vartijalle. Vartija oli avannu kassin ja nähny siellä 400,000dhs (noin 70,000eur) käteisenä sekä 1,7milj dhs (300 000eur) shekkeinä. Tyypit on palauttanu kassin poliiseille, jotka taas oli palauttanu ne omistajalleen. Tais olla kassin omistaja jotenki erityisen rahoissaan, vai minkähän takia joku ees kulettelee tuollaista kassia mukanaan, saati ei piä siitä huolta. Itte olin ihan paniikissa kun yks ilta pörssi oli hetken hukassa, vaikkei siellä ollu ku ehkä noin 20 euroa plus kaikki tuiki tarpeelliset kortit (donistipaikan, pirtelöbaarin, jätskibaarin ja lasten leikkipaikan kanta-asiakaskortit).

Rahasta puheenollen pieni sivuhuomautus, että on se vaan kumma asia tuo verotushomma. Vaikkei työssä ole moneen vuoteen ollu (kohta 3 vuotta pois töistä) niin rahaa vaan tulee. Veronpalutuksissa siis. Ennen isoin summa on ollu jotain 900 euroa, joka tuli viime vuonna. Tänä vuonna tulee vielä rutkasti enempi. Kannattaa olla kotosalla! Vaan kyllä se rahareikäki löytyy vielä loppuvuonna. Sisäpiirivitsi ;)

Toinen erikoinen asia, johon kyllä täällä on jo tottunu, on tuo rahan lahjoittaminen. Taas oli kai yks päivä ollu lehessä tarinaa pojasta, joka tarttee kalliita munuaislääkkeitä. Toki perheellä ei ole sellaisia rahoja käytössään. Jo oli joku tuntematon lahjoittaja avannu pussinsa nyörit ja maksanu vajaat 10 000 euroa, jotta poika saa vuojeksi lääkkeet ja hoidot. Lahjoittaja kuulemma tekee näin aina kun näkee jonkun olevan tosi tarpeessa ja pysyy aina nimettömänä. Täällä on lähes viikottain samanlaisia juttuja lehet pullollaan.

Muutama viikko sitten oli kansijuttu intialaisista työmiehistä, jotka oli asunu 6 kuukautta puistossa. Olivat maksaneet kotimaassaan isot summat tänne tulosta ja heille oli luvattu hyvät palkat ja asumiset. Heti Dubaihin saavuttuaan agentti oli vieny passit ja häippässy. Miehet oli tässä tilanteessa rinnastettavissa laittomiin maahantulijoihin, joten ei voineet hakea ees töitä. Joku hyväntekeväisyyspuulaaki oli kuskannu miekkosille ruokaa sinne taivasalle jo jonkun aikaa. Lehtijuttua seuraavana päivänä oli uus lehtijuttu, jossa kerrottiin jonkun raksafirmat ottaneet miehet listoilleen ja olivat vielä luvanneet, että ne, jotka oli järkyttyneenä tilanteeseensa haluamassa kotiin takaisin, saisivat tarvittavat paperit ja lentoliput. Joten taas loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään kuulin suomalaisesta naisesta, joka on ollu täällä koomassa jo 3 vuotta. Perhe ei ole suomalainen, eivätkä ole enää tässä maanosassakaan. Naiselle kuulemma tarvittaisiin suomalaisia juttukavereita. Tosin tuo kooma yhistettynä puhumiseen ei ihan mulle aukea, mutta onhan siitä apua tajuttomallekin, jos joku puhuu ees samaa kieltä. En siis tiiä, onko se nainen jo vironnut tilastaan, mutta ajattelin ottaa selvää ja tarjota aikaani, jota kyllä riittää.

Niin se taas vierähti tunti tässä koneella, vaikka olis ollu kyllä muutaki tekemistä. Olis voinu kattoa vaikka jenkkilän big brotheria tai jotain suomalaista, jota koneelta nyt taas löytyy. Onneks tuo BB loppuu tällä viikolla, idolsit loppuu pariin viikkoon, kotikatu loppu jo.

Soitin veljelle skypellä ja kysyin, että lähtikö se serkku ja serkun iskä Thaimaahan kun facebookissa jotain sinne viitattiin. Veli kertoi vieneen sukulaiset lentokentälle ja miehet oli sanoneet lähtevänsä Rovaniemelle (Vantaalta). Hawaiji-paidat oli kuitenki olleet päällimmäisenä, ettei ihan kuitenkaan ollu veli varma asiasta.

Helpotuksia elämään

No niin, asiat alkaa selvitä. Ei toki se isoin, eli missää ollaan loppuelämä, mutta jotain pientä kuitenki. Ostettiin viikko sitten uus ruokapöytä ja se piti toimittaa kolmen päivän kuluttua. Mieshän on vielä Kiinassa, joten sitä ne ei ainakaan ole saanu kiinni, kuten en minäkään pariin päivään. Marssin siis kuittien kanssa sinne liikkeeseen ja kävin vähän kyseleen. Olivat kuulemma koittaneet tuua sitä pöytää tässä yks päivä, mutta alakerran vartijamies ei ollu päästäny niitä sisään. Tuovat huomenna. Hyvä niin. Eihän niitä tuolejakaan vielä ole...

Seuraavaksi ajoin Volvon liikkeeseen hermostuksissani. Autohan pitäis laittaa kaiken järjen mukaan kahen viikon päästä laivaan konttiin, jos se kerran meinataan nyt viiä. Tai siis minä vien. Huollot on kaikki tekemättä ja huoltokin varaamatta. Siinä sitten huoltomiehen kanssa kierrettiin ja koputeltiin kaaraa ja kirjattiin korjauskohteita ylös. Ekaks pitää saaha uuet renkaat, samoin joku hiton en-nyt-muista-mikä-säätö on kai pielessä, koska vain yksi rengas olis ainaki Suomessa ihan selvä sakon paikka. Ihan sielä reunasta. Hanskalokero aukeaa edelleen jokaisella humpilla. Sekä ulko- että sisäkuori vaatii puunausta ja jotain vahaa. Ulko-ovien kaikki pikkulommot (ovien iskut) pitäis saaha korjattua. Ja sittene ne ikkunoitten tummennukset valoisaa kotimaatamme varten laitetaan. 40 000 kilsaakin tulee kohta täyteen, joten sekin huolto varmaan tehään. Mitähän vielä? Niistä penkinlämmittimistä en osannu sanoa mitään. Vai pannaanko sinne sitten Suomessa joku vepasto vaiko mikä. No ajan sain ja se on jo kahen päivän päästä. Mikä säkä! Ehkä se auto saahaan ajallaan laivaan, jos vaan varattais sille ekaks paikka... Äsken sain kattavan ohjeen siirtokilpien saannille, joten sekin ehkä matti myöhäisiltä luonistuu.

Volvolta sitten sinne harmaitten hiuksien paikkaan, eli Cargo-villageen. Missään ei sanota näistä UAE:n uusista elukoitten kuljetuksista sitä ratkaisevaa asiaa, eli tartteeko koírat kuskata täältä muualle käyttäen Cargoa. Menin suurin toivein sinne tuttuun paikkaan export-officeen, jossa tiiän veterinärin oleilevan. Lähetään nyt ihan siitä, ettei setä ymmärtäny, mikä on June. Yritin selittää niin selvällä enkulla, että nainth of june. Me ollaan lähössä ehkä kesäkuun alussa. Ei menny jakeluun. Sain kattavan selityksen niistä kaikista terveyspapereista ja millon ne tulee hakea. Oon tehny sen saman homman jo monta kertaa ja kerroin, että tiiän kyllä, mutta kun teillä on nää uuet säännöt. Että pitääkö olla cargona vai kelpaako excess baggagena? Se on susta ihan ittestä kiinni, miten haluat. Ja paskan marjat. Sanoi saman olevan maahan tullessa. Mutta kun ei ole. Joka paikassa toitotetaan, että tänne tullaan ainoastaan cargona nykyään.

Sen verrran sillä muuten mukavalla äijän käppyrällä oli älliä, että neuvoi menemään saman talon toiseen päähään, export officeen, vaikkei siellä mitään lääkäriä olekaan. Menin Dnatan jollekki supervisorille ja esitin asian. Ystävällinen setä kaivo lakikirjan kokoisen opuksen ja leväytti mulle Suomea koskevat sännökset esille ja kehotti lukemaan. Kaikki tutut asiathan siellä oli. Pitää olla rokotukset sun mut paperit jne. Esitin kysymykseni vielä uusiksi ja setä ei osannu sanoa juuta eikä jaata. Onneks tajusin kysyä, että missähän mahtaa olla vaikka KLM:n cargo office? Sitten vaan hissillä yläkertaan ja toimittamaan asiaa vielä tuhannennen kerran. Halleluujaa! Jo nappas. Setä tiesi heti vastauksen ja täydellisellä englannilla intialaisittain vain hieman murtaen. Tultiin heti hyvin juttuun ja sain vielä hintojakin selville. Ei tartte cargona lähtä vaan vanhaan tapaan ylikiloina vaan maksetaan. Pitää vaan huolehtia, että menee samalla yhtiöllä loppuun asti, ettei tartte monelle maksaa samasta asiasta. Air Francella ei kehottanu lentään, koska tarttis hommata kaikki paperit myös ranskaksi sinä tapauksessa. Vielä kun ymmärtäisi sen laskutavan, että miten 70cmx50cmx50cm kokoisesta boksista saahaan 30 kiloa. Ymmärrän kyllä, että ne on jotain tilavuuskiloja, mutta millä kaavalla se lasketaan. Tietäiskö kukaan, Kaisa? Tai siis Kaisan mies? ;) No se kummiski tulee maksamaan jotain alle 500 euroa se lento cargona, joten melkein luulen sen tulevan halvemmaksi kuin ylikiloina maksamisen.

Joku oli laskenut (Terhi taisi olla) että 12 perhettä lähtee täältä muille maille, suurin osa kai Suomeen. Aika paljon vaihtuu sakkia, mutta tuleehan niitä uusiakin. Itte oon yrittäny hullun lailla löytää jotain muistoksi ostettavaa tavaraa, mutta laihoin tuloksin. Kai ne suurimmat muistot säilyy muistissa muutenki. Silti Marina interiorsin alessa piti eilen illalla vielä reenien jälkeen kävästä. Yhen lipaston sieltä voisi kyllä hakea.

Eipä meille muuta. Isi tulee huomenna takasin, tosin aikoi nukkua ainakin aamun. Vettä ei pitäisi tänään tulla hanasta ollenkaan korjaustöitten takia, mutta kyllä sitä nyt on tullu koko päivän ihan hyvin. Turhaan eilen myllytin tiskit ja pyykit ja muuta. Kerranki ei ole illaksi mitään tekemistä. Paitti, että tuleehan ne formuloitten aika-ajot.

Ja se jenkkilän idolsien veikkaus meni sitten ihan pieleen.

Yh-viikko

Niin se mies sitten läks Kiinaan. Viisumin viipymisen vuoksi lähti päivän myöhässä, mutta venyy sitten siellä vähän pitempään ja näkee myös nähtävyyksiä. Tulee siis sunnuntaina aamulla aikasten. Karistettiin neitin kanssa mahollisesti pukkaavaa ahistusta syömällä kaks kertaa tänään muualla ku kotona. Ei yhtään kiinnostais tehä ruokaa. Ällöttää jo ajatus. Huomenna silti pitäis taas jotain kehittää. Tai sitten ajaa vaikka vaihteeksi Nandosiin.

Oon sentään jotain vaimojen velvollisuuksiakin täyttäny. Eilen leivottiin Kertun kanssa pullaa. Neitillä oma pikkukaulin liikkuu jo aika hyvin. Annoin sen oikeasti tehä ihan ite korvapuusteja. Hyvin se oli kaulinnu taikinapalansa lätyksi ja osas voitelutkin hoitaa. Käänsin selän, ja se nätti lätty oli menny yheksi mytyksi. No taas kaulittiin ja laitettiin kanelia ja sokeria. Tietty ne meni yhteen kasaan mutta rullalle se teos lopulta saatiin ja palasina uuniinkin asti. Neitihän ei kyllä pullasta piittaa, joten kuhan ne taas syö?

Olkkarin verhot sain pestyä. Eka kerta yli kahteen vuoteen! Niitten silittäminen ja ikkunaan laitto kyllä kesti noin päivää. On se rankkaa. Kauan meinaa kestää meän uuen ruokapöyän toimituskin. Käytiin vikana Pride of kashmirin alepäivänä ostaan sieltä pöytä ja sanoivat kolme päivää toimituksen kestävän. Nyt on menny kyllä jo neljä päivää, eikä pöytää kuulu. Ei toki ostettu tuoleja, koska ei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Totta puhuen, siellä ei ollu oiken hyviä tuoleja ollenkaan. Voin vaan vannoa, että niien tuolien löytymiseen menee seuraavat 15 vuotta.

Milla kyseli kommenteissa kun en oo Kärppiä hehkuttanu, että menikö ne kokonaan ohi? No ei tietenkään menny. Netistä joitain pelejä kuunneltiin, mutta totta puhuen, se vika finaali meni kyllä ohi melkein kokonaan. Vasta pelin ratkettua tajuttiin koko homma ja äkkiä Radio Mega päälle koneelta. Tuli sellaset tuuletukset meän kämpästä, että siinä oli naapuritki ihmeissään. Ja Kärppätarra pysyy autossa!

Tänään käytiin taas reenaamassa omalla pikku porukalla. Hippo veti heti aluksi tosi monta rimaa alas ja etten olis sitä kuristanu, käskin sen autoon ja otettiin seuraava uhri. Vartin päästä otin Hipsun uusiksi ja jopa alko tekeen töitä. Oikeesti me vedetään reenit ihan ku hiekkarannalla, se pohja on tosi upottavaa, vielä pahempi ku joku pehmeä heppamaneesi. Ite pitää juosta avojaloin, muuten ei taho päästä eteenpäin.

Eilen illalla toteutin uhkaukseni ja tuohon naapuritontille värkkäsin puomin osan. Raahasin lankunpätkän siihen hiekkakasaan lappeelleen ja siinä reenattiin, ilotulituksen loisteessa! Tuolla golfkentällä oli jotkut bileet ja taas niin mahtavat jysäykset, ettei Suomessa nähä sellasta koskaan. Luulin aluksi, että jossain tontilla vähän räjäytellään. En taas ajatellu pitemmälle, mitähän ne täällä räjäyttelis, ku ei oo sitä kalliotakaan mailla eikä halmeilla. Ite "puomi" meni yvin, mitenkäs muuten, ku ei oo mitään häiriötäkään..

Täällä jossain Dubaissa oli saatu oikeita merirosvoja kiinni. Luin aamun lehestä, että Arabiemiraattien politiikka on se, että pirots of the Gulfsit menettää veivinsä siitä hyvästä, että nirri poikki vaan. En ymmärtäny jutusta puoliakaan, joten jos joku ymmärsi, vois laittaa selvennystä tulemaan. Aika raaalta peliltä kyllä kuulostaa.

Vähän iloisempana asiana Desperate housewifesit jatkuu taas! Melkein varkain on kaks jaksoa tullu nettiin. Ja kone laulaa.. Ja aamulla se laulaa taas vähän Jenkkilän idolsien tuloksia. Veikkaan Jasonin tai Brooken laulujen loppuvan.

Ei täällä mitään tapahu!

Eipä vähän, tietäisitte vaan... Päivät kuluu tappavan tylsästi, mutta jotenki se kesä vaan pukkaa tuloaan. Eilen ilmotin itteni kolmeen agikisaan ja kahteen tokoon. Hah, mitähän siitäki tulee? 12 vuotta sitten oon viimeksi ollut alokasluokassa, mutta silloin tais tulla jos ei ihan 200 pojoa ni 196 ainaski. Nyt tähätään siihen ykköstulokseen. Kaikkea sitä ihminen pienessä päässään kuvitteleeki. Lämpö sumentaa aivot.

Lentolippuja ei oo varattu tietenkään vieläkään. Hinnat nousee, mutta antaa nousta. Mies lähtee Kiinaan pariksi päiväksi, jos saa viisumin. Pääsee kuulemma ihan kattomaan nähtävyyksiäkin. Ite olen päästäny suustani sanat: haluan täältä pois. Jotenki tuntuu taas vaan tyhmältä valittaa kotiäitin elämästä, miehen palkan tuhlailusta, maastoautolla ajelusta, lähes aikatauluttomasta elämästä, siis ihan hengailusta. Mutta aina kai sitä ihminen jostain löytää valitettavaa.

Englannin vieraskin tuli ja meni. Mukavahan se on, mutta jotenki se vaan alko se mukavuuskin ottaa kupoliin. Puolet niistä vitseistä meni ohi puolin ja toisin. Mitä lähemmäs loppuaan viikko eteni, sitä huonommaksi varmaan mun kielitaito muuttu. Ei vaan jaksanu enää miettiä mitä sanoo. Tuli näytettyä kaupunkia sen verran, että kaveri on ihan valmis muuttamaan tänne jos vaan töitä löytyy. Kävihän se haastattelussakin, jospa se tuottaa tulosta. Oppi muuten varmaan sen, että meän perheellä on ainutlaatuinen huumori. Lähettiin rannalle vikana päivänä ja annettiin kyllä kunnon kertoimilla olevaa suojarasvaa kaverille ja se laittoki sitä ahkeraan. Kotona jo naurettiin, että kyllä sää siellä palat. Rannalla tunnin oltuamme vitsailtiin, että ollaan vielä kolmisen tuntia. Vieras siinä vaiheessa jo etiskeli varjopaikkaa ja laitto paitaa päälle. Me vaan hymisteltiin, että joko punottaa. Kotona me vasta neurettiinki (vajaa 2 tuntia oltiin rannalla) ku iho oli ku pienellä porsaalla, ihan kärtsänny. Se katto aika himmeellä tavalla meitä ;)

Käytiin myös syömässä Madinatissa Beef companyssä ja saatiin käytettyä se miehen töistä saamansa lahjakorttikin. Itte sen kortin löytyminen tästä kämpästä sekä sen arvon selville saaminen onkin sitte ihan eri juttuja...

Viime viikon koirareenit oli verenpainetta hyvin nostava tapahtuma. Tähän asti porukat on jotenki saanu koiransa pysymään aisoissa, mutta nyt kaikilla suunnilleen napsahti. Mulla palo käämit eikä oikein enää jaksa kiinnostaa. Samoin palo hihat sillä tottiksen vetäjällä. Sovittiinki, että tästä lähtien ei enää panna postituslistalle mitään tietoa reeneistä vaan otetaan harvat ja valitut mukaan. Ihmiset ottaa sen ihan omaksi turinapaikakseen ja koirat kuseskelee sata kertaa putkeen sekä nuuskii tauotta maata. Yritä siinä sitte vielä kalastella niitä kentän toiselta reunalta kun ne lähtee lapasesta heti ku remmin irrottaa. Jos välillä sattuuki jollekki menemään kaaliin joku pieni ratapätkä ja koiraki vielä pysyy hanskassa ni eikö saat..a siihen joku kokkeri rykäse paikalle sotkemaan kuviot. Onneks kuumuus uhkaa sopivasti ja onpa heille tarjottu jotain alkupalaa. Uskokaa tai älkää, paras koira täällä agihommissa on ehottomasti sen vinttikoiratyypin silkkiterrieri. Ottaisin sen vaikka itelle kisakoiraksi jos saisin. Se on aivan mahtava, juoksee ihan kympillä!

Hipsun omat reenit ei oo kyllä ihan edenny, mutta nyt pitää ottaa taas niskasta kiinni itteä. Kontaktiesteitä ei oo edelleenkään tehty ollenkaan, lukuunottamatta sitä yhtä lankunpätkää joka on tuossa muutaman korttelin päässä. Työmiehet varmaan arvaa, kuka on varastanu mahdollisesti tulevaisuudessa katoavat laudanpätkät, niin himoavasti mää niitä kattelen. Tuolla on pilvin pimein just sopivanlevysiä lankkuja ympäri raksatyömaita. Suunnitelmat on jo ihan selvät. Joku ilta pimeällä menen ja otan kaks lankkua ja raahaan ne tuohon naapuritontille sellasen sähköjohtorullan päälle. Siinä sitten tehään kerralla kuntoon kontakti-reenit. Sitten Suomessa kun ollaan niin ihmetellään taas tulosta...

Kertulla änkytyskausi jatkuu, välillä tosi pahanaki. Kyllä se silti välillä saa suunsa auki kunnolla ja sieltä tulee pienen tytön ihmeellistä tarinaa. Tässä yks päivä muisteltiin mummilaa ja siellä asuvia ihmisiä ja eläimiä. Neiti väitti eka, että siellä asuu Kuukkis ja Isokoira (Ruutis). Minä selitin, että ennen siellä asuiki, mutta isoa koiraa ei ole enää. Neiti siihen, että niin ei ookkaan. Se meni nukkumaan, sitä väsytti kovasti. Toinen päivä keitin kanaa ja laitoin Hipon kuppiin jämät, annoin kupin neitille ja sanoin, että kutuppa Hipsu syömään. Sanot sille vaan, että Hipsu täällä on ruokaa. Kerttu sanoi, että ei ku äiti sanoo. Mää oon liian pieni siihen hommaan. Eilen ostettiin lelukaupasta ihan huippujuttuna pieniä muovikoiria 12 kipaletta. Laskettiin niitä välillä ja yks oli hukassa. Kepa menee suoraan Hipon eteen ja avaa sen suun kaksin käsin ja sanoo, että mää katon Hipsun suuhun olisko siellä yks. Suun se sai auki, muttei siellä mitään ollu. Päivällä se touhotti niien koiriensa kanssa ja sano, että isi saa illalla valita itelleen yhen. Isin tullessa kotiin se sai tosiaan valita yhen koiran ja valitti kai eniten kultaista noutajaa muistuttavan. Neiti otti heti koiran isiltä pois ja anto tilalle buldoggia muistuttavan ja sano, että eiku isi haluaa tämän.

Tällä hetkellä neitin ykkössana on mitä? Sano sille ihan mitä vaan, ni vastaus on mitä? Jos siitä huomauttaa tulee se tuttu litannia: Einari sanoo aina missä ja Elvi sanoo anna ;)

Jos joku ihmettelee tuota kuvaa ylhäällä, ni se on taas neiti valokuuvajan harjoituksia.

Kylläpä taas...

...kiirettä pukkaa. Tämä viikko on oikeesti aika kiireistä, koska meillä on vieras. Mies tietty tekee lähes normaalia päivää, joten minä kutosen enkulla keskustelen tämän engelsmannin kanssa ja esittelen kaupunkia. Ihmeen helposti se keskustelu etenee, vaikkakin lähes taukoamatta jompi kumpi kysyy, että anteeksi, voisitko toistaa? Miekkonen on mukava ja harmiton, kaikkeen tyytyväinen. Tänään tehtiin oikea turistikierros ja ajettiin beach roadia pitkin ekaks kala-, liha- ja vihannesmarketteihin. Siitä tekstiilitorille ja abra-veneellä creekin yki ja kultatorin puolelle. Miekkonen kävi ostamassa tyttöystävälleen kihlasormuksen. Oli kosaissut neitiä just ennen tätä matkaa. Neitonen oli vastannut, että jos saa kunnon timantin niin... Aika kohtalaisen kokoisen vihreän kiven saikin. Paluumatkalla koukattiin vielä palmusaaren kautta ja suorilta siitä Suomi-kouluun. Kepardi oli kyllä niin pökkyrässä autossa nukutun puolituntisen jälkeen, että osa tunnista meni ihan istumiseksi.

Tällä meän vieralla sattu tietenki olemaan odottamattomia tuttuja täällä Dubaissa. Vielä yhteisiä meän kanssa. Tää kaveri on siis opiskellut Lontoossa samassa yliopistossa yhen Suomi-koulun opettaja miehen (kansalaisuudesta en oo varma, joku näistä lähimaista kummiski) kanssa. Tän meän vieraan oli pakko tulla myös Suomi-kouluun, koska tähän turistikierrokseen meni koko päivä eikä ollu aikaa puottaa sitä muuallekaan kyytistä. Tottakai tämä vieras ja hänen vanha tuttunsa Mirja (jonka häissä oli ollut vuosia sitten Lontoossa) tapasivat sattumalta koulun käytävällä. Mirja haukko henkeään ja oli aivan äimän käkenä. Eivät siis ole vuosikausiin tavanneet.

Uusi sohvakin saapui eilen Ikeasta. Joskus tässäkin maassa joku saapuu sovittuna aikana, tällä kertaa jopa 2 tuntia etuajassa. Just äskettäin sovittiin, ettei Hipsua päästetä sotkemaan tuota sohvaa, mutta siinähän se makaa. Kuka sen raaskii häätää siitä pois?

Kesälomalippuja ei oo tilattu, enkä tilaa, ennenku tiiän, otetaanko meno- vaiko meno-paluuliput. Sovittiin jo, että muutetaan täältä syksyllä pois. Nyt en enää ole siitäkään enää varma.. Autoon sentään käytiin kysymässä huoltoaikaa, pienet lommot peittoon, vaha päälle, sisäputsaus ja tietty ne ikkunoitten tummennukset. Mehän ollaan kai ainut perhe, jolla niitä ei ole. Suomessahan paistaa paljon enempi aurinko ku täällä, joten laitetaan ne nyt kun auto on tarkoitus lastata laivaan.

Hipon kanssa ollaan reeneissä käyty. Viimeksi jäi tosi hyvä mieli yleisistä reeneistä kun ne meni niin hyvin. Paikalla oli reilut 10 dogia ja osa ihan kunnollisiakin. Ne jopa pysty oleen irti, eikä ne lähteneet äriseen muille. Itseasiassa täällä varmaan koirat käyttäytyy keskimääräisesti paremmin kuin Suomessa. Yleensä on vähintään koko perhe, ellei vielä isovanhemmatki mukana reeneissä. Se on niin ihmeellistä, kun koiralle jotain opetetaan. Viimeksi jo varoitin ihmisiä, että seuraavalla kerralla oikeasti alan periä "kusimaksua" 5 dirtsua joka kerran, kun joku kusee putken reunaan. Se älli niiltä ihmisiltä vielä puuttuu, että ne kattois, minne antavat koiransa kuseksia. Minä raahaan sitä kusista putkea autossa joka viikko. Eikä se ole ees mun oma. Nyt aattelin pestä sen, ja panna kolikkokupin sen viereen perjantaina.

Viimeksi reeneihin tepasteli korkkareillaan aikamoisen näköinen pimatsu. No oikeestaan se oli ehkä lähes viiskymppinen eukko, jolla tosin oli korkkarit, sävy sävyyn punaset legginssit, puna-valkoraidallinen en-tiiä-mikä-erikoinen paitaosa ja valkoinen lippis. Asusteisiin kuului iso valkoinen villis, chihuahua ja 2 sekarotuisen koiruus. Tähän lisätään erittäin voimakkaasti tummalla rajatut, pinkillä maalatut runsaalla botoksilla varustetut huulet, sekä tosi näyttävät ripset ja luomivärit plus vahvat rajaukset. Yks koirista oli vaan kiinni, muut irti ja eukko liihottaa tosi myöhässä keskelle tottisreenejä. Myöhemmin kyselin, että kukas kumma tää oli, nainen lähti ennen agiosuutta pois. Muut kertoivat hänen olevan suurella sydämellä varustettu saksalainen, joka on pelastanut kaikki omat nykyiset koiransa erinäisistä palatseista, jopa sen valkoisen villiksen. Saapuu kuulemma aina joka paikkaan myöhässä, mutta on todella ystävällinen. Ironista kyllä, nainen omistaa erittäin menestyksekkään kauneussalongin. Tekee töitä lähinnä sheikkien vaimoille. Niimpä tietty.

Kaikenlaista

Kyllä se taas stressaa tämä elämä. Muuttaako vaiko eikö, tehäkkö juurihoitoa vaiko eikö, ostaako sohva vaiko eikö, mennäkkö töihin vaiko eikö ja ostaako auto vaiko eikö. Ynnä muuta tämän kaltaista pähkinää purtavana. Melkein kaikkiin osaisin kyllä vastata, varsinkin tuohon ekaa. Kyllä joo muutetaan. Kun vaan koko perhe olis samaa mieltä. Jos päätetään vaihtaa maata, aika täällä Dubaissa loppuu aika lyhyeen. Onhan täällä yli 2 vuotta oltu, mutta kesäloma tulee aika pian eikä tänne välttämättä sitten enää palata. Mies kyllä, muttei muu perhe. Tai sitten tullaan muutamaksi viikoksi vielä syksyllä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, tänne palataan vielä sykyllä vuojeksi eikä muuteta mihinkään.

Juurihoidon skippasin komeasti. Eilen olis ollu aika siihen. Oltiin eka syömässä moessa ja sieltä tuli kiire hamppilääkäriin. Miehen tarinat juurihoidon mekaniikasta sai mun mahan ihan sekasin, enkä meinannu päästä vessasta pois. Hyvä ettei silmissä sumentunu. Siinä ruuassa kyllä saatto olla jotain... Lekurissa jatkettiin siis paikattavien reikien listan karsimista. Kerttukin pääsi tällä kertaa tutkittavaksi. Viime vuonna käytiin Suomessa arvauskeksuksen hammashoitajalla, joka väkin avas suun ja tutki kaluston. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja puhuttiin asiasta niin kauan, että neiti itte halus sinne. Automatkan vikat 10 minsaa se istu turvaistuimessa suu auki valmiiksi. Hoitotuolissa oltiin äiskän sylissä ja avattiin suu komeasti. Kaikki hampaat löyty, purenta normaali eikä hampaiden kunnossa valittamista.

No se sohva sitten. Yli 2 vuotta ollaan sohvaa etitty ja ostettiin se eilen. Ikeasta. Tottakai. Mistäs muualta. Vielä tarttis ruokapöytää, mattoa ja vaikka mitä. Kunhan vaan päästäis kassalle asti ilman käenvääntöä.

Työasiat sitten. Tänään päätin viimeisen kerran, etten mene kesällä töihin. Kepalle olis löytyny kuukaueksi hoitopaikkakin yksityiseltä pimeästi... mutta monimutkaista olis ollu. Sitten joskus kun palaan töihin, perehdytys on sitä luokkaa ettei oo ennen nähty! Tänään oli 7 days-lehessä kuva dialyysipotilaasta ja mietin, että pitikö siinä filtterissä olla sininen vaiko punanen ylhäällä? Ei mitään hajua!

Luokkakokousasia etenee hyvin. Olen kasannu nyt 17 tyyppiä elossa olevista 19:sta, joten viimeisiä viiään. Päivämääränkin päätin heinäkuulle. Sieltä suoraan (Kemistä) sitten olis tarkoitus jatkaa matkaa joko yöllä tai aamulla aikasten joko Kuopioon tai Kokkolaan kisaamaan. En tiiä, onko ihan utopistinen ajatus. Ainaki Kuopiossa näytti olevan viimeisenä 3-luokat, joten ei ehkä mahotonta kuitenkaan.

Viimeinen vieras tänne Dubain kamaralle laskeutuu tulevana viikonloppuna. Miehen kaveri Englannista tulee viikoksi kai. Ehkä osaan puhua sen kanssa pikkusen paremmin ku viime kerralla. Se on ollu meillä kylässä viikon aiemminki Suomessa ja osaa myös jotenkuten puhuaki suomea. Onneks se yrittää saaha ees työhaastatteluita tänne sovittua, ettei tartte peukaloita pyöritellä ja sanakirjaa kaivaa kokoajan.

Agi MM-kisaliput ostettu katsomoon C2 vai oliko C3, en muista enää. Jäsenmaksut maksettu HAUlle ja Lendereille, lisenssi ja ASB maksettu. Mitä vielä puuttuu? Ai nii, niitä kisailmojaki vois alkaa jo laittaa.

Ja eiku formuloita kattomaan!

Hyvää aprillipäivää!

Kai tänään on sellainen? Ei oikein taas kotiäiti pysy ajantasalla. Melkein aina oottaa sitä päivää kun on väärässä paikassa väärään aikaan. Että menee puistopäivänä kahvilaan tai toisinpäin. Tosi hektistä siis elämä...

Eilen oli oikeasti hektinen aamu. Sängyssä loikoilusta lapsen kanssa on tullu jo tapa ja joka aamu se elämä alkaa aina vaan hitaammin. Puuha-Petet telkkuun ja aamupalaa. Vähän lehtiä samalla ja sitten äkkiä tulee kiire ja koira ulos. Siitä kiireesti tarvittavat tavarat laukkuun ja 100 kertaa avainten tarkistus. Puhelin yleensä jää. Se on kyllä lähes aina out of puheaika ja mallia lankapuhelin nykyään. Olin luvannu tytölle käynnin kissarannalla syöttämässä kulkukissoja. Piti samalla käyä hakemassa vanhat röntgenkuvat hampaista sieltä rannan läheltä. Tällä kertaa ei löyetty kuin 3 kissaa, yleensä niitä on yli kymmenenkin. Ilmat alkaa olla niin kuumat, että ne viisaat kai loikoilee siellä rantakivien alla. Ne kivet on kyllä täynnä kaikenlaista ruokaa, joten ei ne nälkäsiä ole. Tietenki jäin suustani kiinni suomituristien kanssa sekä kolmannen löytämäni asuntoautomatkaijoiden kanssa. Olivat nuori pariskunta Hollannista ja neuvoin heille ne muut tietämäni matkailijat toiselta rannalta. Olivat tavanneet toisensa jokunen viikko sitten, mutta nyt eivät enää tienneet nien sijainnista. Sitten taas kiireesti autoon ja piti soittaa ja ilmoittaa myöhästymisestä. Hamppilääkärissä ei kertitty tällä kertaa kattoa Kertun hampaita, vaikka oli tarkoitus. Äitin pää saatiin kahella johtopuudutuksella niin turraksi, että heikompia olis hirvittäny. Lauantaina mennään taas ja silloin katotaan neitin suu eka. Tosin sitä ennen pitää kattoa myös tontun suu, koska silläki on kuulemma hammas pipinä.

Tuli viime viikolla kahvilassa puhetta tästä "kohublondi-Tukiaisesta". Oli yks suomalainen ollu hänen kanssaan samalla altaalla silloin muutama viikko sitten kun lööpit täytty hänen naamoistaan. Kai liika aurinko oli vähän sumentanu ajatuksia, kun ei ollu noteerannu vieressä olevia suomalaisia ollenkaan vaan oli soittanu puolen kymmentä äänekästä, hyvin epätoivoista puhelua kotimaahan ja välillä itkeä pillittäny ja salaman nopeasti taas puhunu ihan normaalisti työasioista. Suusta oli tullu myös hyvinkin ihmeellistä tekstiä hänen majapaikastaan Dubaissa. En kehtaa ees kirjottaa sitä tähän, etten hanki itelleni hankaluuksia.

Helpottaa?

Pahin ahistus alkaa ehkä väistymään. Sain eilen kokonaisen vapaapäivän. No, tein vain ruokaa ja siivosin ja laitoin illalla lapsen nukkumaan. Ja kävin hammaslääkärissä kidutuksessa. Oikeesti ei sattunu yhtään, jopa puudutuspiikkiä ennen laitettiin puudutusgeeliä ikeniin. Ihan niinku pikkulapselle. Kaks reikää sieltä paikattiin, toinen isompi ja toinen ihan pieni. Kuinka paljon se voikaan hermostuttaa kun kesken poraamisen lekuri kysyy, että eikö tätä hammasta ole yhtään särkenyt? Jätetään ne juurihoidot viimisiin kertoihin, sitäkin pitää kuulemma tehä vähintään 2 kertaa, auts!

Perheen hävittyä ovesta ulos yritin mennä eilen yksikseni bussilla ostarille. Bussi tuli kerranki ajoissa, muttei ottanu ketään kyytiin. Olin siis kolmannella pysäkillä lähtöpisteestä. Busseissa on naisille varattuna eestä noin 10 paikkaa ja jos kaikki ne paikat on täyttä ja vaikka takana oliski tilaa, ei naisia kyytiin pääse. Taksilla sitten. Oliki Dubain mukavin kuski. Koko matkan se selitti, että greensissä on ainaki 10 tyyppiä huitomassa kyytiä, mutta ei halunnu niitä ottaa. Otti sitten minut. Kuulemma sen takia, etten juuri tehnyt asian eteen mitään. Hälle oli isompi kyyti jo myöhäsemmäksi varattuna, eikä näin ollen taksikeskuksessa oletettu hänen ajavan muuta. Jostain syystä se tiesi heti mut nähtyään, että olen Moeen menossa ja tällaselle pienelle matkalle sillä oli aikaa. Kuski selitti, kuinka ne rakentaa vaimon ja lasten kanssa taloa Pakistaniin ja vaimo oli pyytäny tuomaan täältä mm. suihkut sinne taloon. Olivat vähän kinastelleet asiasta ja mies sanoi, että riita unohetaan aika nopeasti ja huomenna vaimo pyytää tuomaan ovia.

Kerroin, että ite toin viimeksi Suomesta tänne pottuja. Hän vaahtosi pakistanilaisista kunnon potuista ja kertoi kerran tuoneen jopa kotimaista voita, se kun on ihan erilaista ku mitä täällä on. Ne mun tuomat 4 kiloa pottujahan unohtu tonne kaappiin ja lensivät runsaine ituineen vasta roskiskuiluun.

Osallistuttiin eilen omalta osaltamme siihen energiansäästöiltaan. Sammutettiin kaikki muut vehkeet paitti töllö, tietty. Istuttiin kynttilänvalossa.

Tänään käytiin rannalla vaihteeksi. Loistokelit! Siellä rannan vieressä on ollu jo parin viikon ajan 2 matkailuautoa. Tänään näin siellä koiran kiinni remmissä ja tietenki menin ihmettelemään. Selvisi, että toinen auto oli ollu matkalla 11 vuotta! Oli saksalais/ruotsalaispariskunta, jos oikein ymmärsin. En jutellu niien kanssa, kun eivät näyttäneet kovin innokkailta porisemaan, ihmekkös tuo nuin monen vuojen jälkeen. Se koira-auto oli ollu matkalla vasta 3 kuukautta. Heillä oli 2 labbista mukana. Tosin toinen koirista oli ottanu loparit asuntoautoelämästä viime viikolla ja siis karannut yöllä. Koira oli kuulemma kohtalaisen tyhmä eikä koskaan tullut karkureissuiltaan itte takaisin. Oli siis tehny niitä ennenki. Omistaja just siinä soitteli paikalliselle K9:lle ilmoitusta. Kyselin, että mites nuo rajamuodollisuudet menee koirien kanssa, että voiko vaan ajella läpi. Mies kertoi, että useasti ajetaan vaan läpi ja jos joku kyselee niin näytetään sitä EU-passia. Joskus kuulemma kutsutaan elukkalääkäriä paikalle. Puheessa vilisi sanat Australia, Afrikka yms. paikat, joihin olivat menossa. Pohjoismaat ovat kuulemma vaikeinta aluetta lemmikkien suhteen ja niinhän ne toki on.

Ja taas pienet asiat riemastuttaa. Eilen yhessä rättikaupassa oli nuoriarabimies kaavussaan ja Räikköslippiksessään. Että oli kaunista katteltavaa. Telkkarissa oli joku jenkki-talk-show, jossa oli KISSin joku tyyppi ja kertoi, kuinka Helsingin keikan liput myytiin 7 minuutissa loppuun. Ah, Suomi! Ja vielä tää. Joku hömppäkanava aina tekee niitä listauksia rikkaimmista yms. julkkiksista, Räikkönen siellä oli 50 centtien yms. starojen seassa ihan korkeallaki.

30:n riisi vai mikä?

Riisiä kai pukkaa. Ihme mielialanvaihteluja, ei ollenkaan ittelle tyypillisä. Kai... Monta kertaa oon ollu niin sanotusti valmis vetämään itteni narun jatkeeksi tai jonkun muun. Hipon lentovalmistelut ei ollenkaan auta tässä asiassa. Soitin viimein Austrian airlinesille ja taas kerran mietin, kuka tässä ei osaa englantia, minä vai inkkarivastaaja? Vaikka mun kielitaitoni onkin edelleen ehkä kutosen luokkaa (lukionumerosta yks parannus), se mies siellä langan toisessa päässä... Monen "anteeksi, voisitko toistaa" lausahuksen jälkeen puhelun anti oli se, että kannattais lentää suoralla lennolla! Sata kertaa mainitsin, että tiedän joo, mutta kun niitä nyt ei vaan ole tarjolla. Loppukaneetti oli suositus lentää KLM:llä. Melkoista asiakaspalvelua. Taisivat juuri menettää Väyrysen perheen asiakaslistaltaan. Miekkonen mainitsi vielä, ettei usko Wien-Helsinki-koneen edes ottavan eläimiä kyytiinsä. Soitin sitten KLM:lle ja ihan eritasoista palvelua. Sanoivat ottavansa asiasta selvää ja soittavansa takaisin. Lähes 2 tunnin päästä soittivat ja kertoivat cargokuljetuksen maksavan noin 500 euroa. Jos tuo on oikeasti se hinta, niin halvalla menee.

Eilen olin reeneissä, aika kummaa kyllä kertoa olleensa reeneissä, mutta sitä ne kyllä nykyään on, alkeelliset kylläkin. No mutta siis siellä tuli puhetta asiasta ja kyllä vaan siellä väitettiin, että ainoastaan UAEhen tultaessa tarttee käyttää cargoa. Parasta marssia sinne cargo villageen joku päivä ja mennä kysymään lopullinen niitti asiaan.

Tätä riisiä ei myöskään parantanut se, että oma pikku kullannuppuni, mussukkani puraisi ensin nukenkärryistään palasen ja sen jälkeen mun lahkeesta! Kielsin siltä kiusaamasta jotain kaveria ja se sitten purki ahistuksensa mun reiteen. Onneks ei menny omaan nahkaan asti, lähti vaan palanen kangasta, sellanen parin sentin palanen. Muuten se on kyllä ollu kiltti. Sain itteäni niskasta kiinni tässä yhtenä päivänä ja kävin kahella suomilääkärillä, että lähes joka reikää on nyt tutkittu. Jatkotoimenpiteinä nyt tulee sitten mm. verikokeita, mammografiaa ja juurihoitoa, auts! Mutta ei mua siis mikään vaivaa. Mutta asia oli siis se, että lääkärit ja henkilökunta muutenkin olivat niin hämmästyneitä kun äitiä tutkittiin, niin Kerttu istui hälle osoitetussa tuolissa ihan hiljaa paikoillaan niin kauan ku tartti. Kuulemma muut lapset vaan itkee lääkäreissä. Ehkä se johtuu ensinnäkin niin kiltistä ja rauhallisesta perusluonteesta ja siitä, ettei ole ollu vielä kuin yksi paikka, jonne en lapsen kanssa ole menny yhessä, kynsihoitola siis.

Ja Dubaissahan taas tapahtuu. Pari päivää sitten valtava savupilvi valtas kaupungin. Aamulla oli syttyny tulipalo laittomassa ilotulitevarastossa, jossa tottakai oli myös räjähtänyt. Pari miestä kuoli, jokunen loukkaantui, noin 100 varastoa palo poroksi ja jumalaton savupilvi leijui joka paikassa koko päivän.

Ai niin, tänään pitäisi muistaa illalla kasilta sammuttaa kaikki valot. Dubai osallistuu johonkin maailman sähkön säästöhommaan sammuttamalla valot ja himmentämällä tienvarsivalojakin 50 prossaa.

Pientä ilon aihetta on ollu lukea pääsiäistuloksia agikisoista Suomessa. Yks viimeksi Suomessa käydessäni "vau"-kommentin aiheuttanut koira oli noussut kolmosiin. Se oli niin mahtava!

Halleluujaa!

Kaks viikkoa sitä kesti, ei päässyt näihin blogspotin blogeihin lukemaan eikä kirjoittamaan. Oli joku kirjoittanut blogissaan omasta mielestään rehellisiä mielipiteitä tästä maasta ja kas kummaa, sedät ei tykänneet. Pantiin peli poikki.

Jaa, että mitä ollaan hommattu. Isi kävi viikon Thaimaanlomallaan ja me ei hypitty katossa sitä aikaa. Käytiin rannoilla varmaan yhteensä 10 tuntia, reisi, otta ja vähän olkaa paloi. Nyt on ihan parhaat rantakelit. Merivesi on vielä hiukkasen viileää, mutta sehän sen tarkoituski on. Kohta se menee taas niin lämpimäksi, ettei siellä oo mitään hyötyä käyä. Uskomaton tunne sekin kyllä on. Siis että s eon liian lämpimää. Työmiehet liikkuu taas rannalla tuhka tiheään ja kuvaa ihania naisia rannalla. Ihan pokkana vaan kamerat ja kännyt kuvaamaan ja saavat illaksi vähän matskua. Useat myös uskaltautuvat uimaan, huonoin seurauksin. Yks päivä uutisoitiin, että sinä päivänä samalla rannalla, missä me oltiin, hukkui 4 tyyppiä. Eivät osaa uida ja menevät vaan veteen. Loppujen lopuksi viranomaiset myönsivät vain yhen hukkuneen ja 4 muuta pelastettua.

Reeneissä ollaan käyty. Yks kerta menin reenipaikalle kamelimarketin taakse ja rakentelin rataa aikani vaan huomatekseni, ettei muita tullut. Paitsi ne yli 30 työmiestä, intialaisia ja pakistanilaisia ja ties mitä. Ne alkaa oleen vakiokalustoa reenipaikalla. Ei niistä mitään haittaa ole, toljottavat vaan nenä autonlasissa kiinni yleensä kun Kepa aina vetää siellä sisällä päikkyjään. Silloin samalla kertaa meno muuttui vaan aina eksoottisemmaksi kun paikalle porhalsi setä kolmen kamelin kanssa. Parkkeeras ne työjuhtansa siihen radan varteen ja yritti saaha ne pysymään kylki kiinni aidassa. Hyvä tarkoitus, mutta väärät keinot, sanoisin. Siinä olis kiva teamiläisillä menny herne jos toinenkin nenään. Aikamoista kepillä huitomista. Kuten sanoin, tarkoitus oli setällä hyvä ja pakko vaan ajatella, että kamelit ovat ihan tulonlähde sille. Nokialeskenähän mulla ei ole toimivaa kamerakännykkää, joten kuvat jäi saamatta. Sanoisin, että eksoottisin kokemus ikinä.

Viime viikolla oli toiset yleiset reenit ja porukkaa ku pipoa. Toisin ku Suomessa, täällä ei näköjään isit kuskaa pikkutyttöjää reeneihin. Paikalla oli suurin osa brittiläisiä keski-ikäisiä/nuoria miehiä ja naisia. Muutamilla pienet lapset mukana, useampia pariskuntia. Kuri kyllä tiukkenee ens kerralla, koirat ei pysy remmissä, eikä porukka kuuntele kieltoja olla menemättä kepeille, kun ei oo vielä sinne asti päästy. Koirissa moni oli sekarotuisia, yks sharpei, muutama vinttikoira, yorkki, pikkuvillis, rotweileri ja ties mitä. Puolet ehkä ihan kiinnostuneita muustakin ku seurustelusta. Yks ihan varteenotettava plus tietty se ratajuoksutyyppi, slovakialainen aika pro koirahommissa. Asuu vaan väärässä maassa, kuten joku muukin... Esteet meillä on ihan aataminaikaiset, mutta jotain niillä pystyy tekemään. kävin ostamassa lelukaupasta lisää keppejä, joten pystyn tekemään ihan täyspitkää hyppyrataa jo. Kaikki, mitä jaksan tehä on plussaa verrattuna viime vuoteen. Kun Suomeen viimeksi mentiin, oli taukoa ollu se yli puoli vuotta. Kuumuus alkaa vaan verottaan tosi pahasti, joten auta armias, aamuherätykset kohtaa tämän äitin ehkä jo ens viikolla. Eka kisailmo lähti jo viikko sitten, kiistellyihin LAWin kisoihin (halvat startit) ainaki mennään.

Ai ni, on me tehty myös "puomin" alastuloa. Tuolla puolen kilsan päässä oli sopivaa lankkua ja sopiva hiekkakasa. Siihen vaan lankku lappeelleen ja pallolla houkuttelua karata. Kerran onnistuin.

Mitähän tässä maassa muuta. Arabian heppojen mestaruuskisoissa kävästiin viikonloppuna. En oo koskaan aiemmin heppojen kauneuskisoissa käyny ja täytyy sanoa, että kamalaa hommaa. Hevosia peloteltiin ihan syyttä suotta kehän reunoilta. Isännät heiluttu pitkää keppiä, jossa oli iso muovipussi päässä kiinni. Hepat oli ihan vauhkoina ja säikkyinä. Yrittivät saaha hevosensa siis seisomaan paremmin ja valppaana. Jos tämä on normaalikäytäntö ni huh huh..

Aika erikoista elämää täällä vietetään. Yks aamu käytiin eka reenaamassa Hipsun kanssa (Kerttu lukee jo sujuvasti ratapiirrustuksia ja rakentaa rataa kaverina) +35 asteen paahteessa (onko järkeä, ei) tultiin kotiin, käytiin laittaan sauna päälle ja uima-altaan kautta saunomaan ja höyryhuoneeseen. Yks päivä tuli mieleen, kun ajeltiin rannalle Aurinkomatkojen turistibussi takanamme, että olis joskus kiva asua jossain turistipaikassa. Ennen sitä vaan lueskeli lehistä, kun jotkut esim. kirjailijat viettävät puolet vuodesta jossain Marbellassa. Nyt kun ollaan täällä 2 vuotta oltu, tajusin, että niin mehän asutaan lomapaikassa. Ei tätä vaan osaa arvostaa. Ja miten sitä sais ittensä nauttimaan vielä enemmän tästä helppoakin helpommasta lorvimisesta maailman kilteimmän lapsen kanssa?

Asiasta sataan, tulin eilen ihan älyn hyvälle tuulelle kun kävin huoltikselta ostamassa vettä. Ei kuulu tähän, mutta välihuomautuksena vaan, että tässä maassa huoltiksilla on ihan yhtä halvat hinnat ku kaupoissaki. Mutta siis asiaan, siinä mua ennen oli paikallinen 30:n tienoilla oleva kaapupukuinen miekkonen, siisti tukka ja merkkilasit päässä. Mun takana oli työmies, jolla "älkää-kiinnittäkö-muhun-mitään-huomiota-ilme" kädessään leipäpussi ja tonnikalapurkki. Mietin siinä, että miks tuokin joutuu ostamaan työpäivänä ruokaa, kun niillä pitäis olla ruokatarjoilu töissä. Ajattelin, että pitäiskö maksaa myös ne vaatimattomat ostokset ja tehä päivän hyvä työ. No enpä kerinny kun arabimies käski työmiehen laittaa ostoksensa siihen tiskille ja maksoi ne omien ostosten mukana. Työmies kaivoi rahaa taskustaan ja yritti maksaa setälle, mutta setä vaan viittas kinttaalla ja lähti meneen. Työmies käveli huoltikselta haavi auki ulos. Että löytyy sitä hyväntekeväisyyttä muulloinkin ku ramadanin aikaan.

Nyt äkkiä!

Milla, Nina kuka vaan, no ei nyt ihan kuka vaan. Netistä aurinkomatkoilla 195 euroa kahen viikon matkat meille. Ei sillä, etteikö meillä just ollu vieraita, mutta nää on nyt vikat tarjoukset ennen syksyä!

Ja taas...

... meni kesäsuunnitelmat uusiksi. Olin jo elänyt kuvitelmissa, että ollaan 3,5kk Suomessa, mutta ei kai sittenkään. Eilisissä ruokapöytäneuvotteluissa kai päädyttiin siihen, että palataan jo elokuun lopussa tänne. Parasta tässä suunnitelmassa on kuitenki se, että sain agin mm:iin lapsi- ja miesvapaan matkan! 5 päivää olis nyt luvattu. Eli siis lennän sitten täältä sinne kisoihin ja saan nauttia koko kisat alusta loppuun yksin. Oli vaan suunnitelmissa myös mennä omalle työpaikalle kuukaudeksi hommiin, koska muten olis ollu jotenkin noloa vaan sluibailla koko kesä. Nyt kun se loma sitten kutistui ihan normaaliksi, en enää tiiä, missä välissä sitä sitten löhöilis. Kisakalenteri täyttyy kokoajan lisää ja aloitin myös järkkäämään luokkakokousta hoitsuluokalle.

Täällä sitten kaikki tehään vipan päälle ja isolla käellä. Kuten eilinen kolarisuma Adu Dhabin ja Dubain välisellä isolla valtatiellä. Aamulla kuulin radiosta, että jopa 20 autoa on siihen läjään menny sumun takia. Illalla luku oli jo 200 autoa. Kuvat on aika karmivat. Voit kattoa niitä täältä. Äitille tiedoksi, etä siinä ekan kuvan oikealla alhaalla lukee next, paina siitä ja näät ne kaiki kuvat.

Selvittelen taas päivittäin nuita koirarukan lentoja. Nythän tähän maahan kaikki eläinkuljetukset täytyy tehä cargon kautta, eli kaikista kalleimmalla tavalla. Hintakyselyjä lähti taas eilen, mutta kukaan ei oo vielä vastannu. Samalla tuli mieleen ne uuet säännökset niistä kielletyistä roduista ja kuonokopista. Yhtään kuonokoppaa en oo vielä nähny, tosin eipä ole huskyjä tai dobbereitakaan näkyny. Taannoisessa koiranäyttelyssä käteeni tuli tällainen ministeriön ohjelappu, jossa tiivistetysti lukee seuraavaa:

Lokakuussa 2007 Dubaissa on kielletty 16 rotua niiden vaarallisuuden vuoksi tai niiden tänne sopimattomuuden vuoksi. Kaikki koirat, riippumatta rodusta tulee olla rekisteröity paikalliseen rekisteriin (Hippo ei kyllä oo), rokotettu ja sirutettu. Kaikki koirat tulee olla remmissä kun liikutaan julkisilla paikoilla (noh..). Näillä 16 rodulla tulee lisäksi olla kuonokoppa julkisilla paikoilla. Näiden rotujen omistajien pitää laittaa kaikenmaailman papereita ja valokuvia koirastaan menemään municipalitylle ja ovat itse vastuussa koiriensa mahdollisista aiheuttamistaan vahingoista. Näitä koiria ei saa pitää kerrostaloissa.

Ja sitten nämä 16 rotua ovat: amerikan pit bull terrieri, amerikan bullterrieri, amerikan staffi, bullterrieri, Brasilian mastiffi/fila brasileiro, mini bullterrieri, napolin mastiffi, vanha Englannin bulldoggi, bulldoggi, sharpei, staffi, tosa, husky, rottweiler ja dobermanni. Ainakaan en itte löyä sitä kohtaa, jossa mainitaan näiden vaarallisten koirien lukumäärästä. Alussahan lehissä luki, että yksi vaarallinen doggi per talous.

Että sellasta tänne. Kerttu on nuhassa ja isi tekee lähtöään paratiisimaahan lomalle. Hipsun kanssa on nyt käyty reenaamassa 2 kertaa viikossa, joka siis tekee ehkä 5 kertaa yhteensä... Rimoja tippuu tällä tahilla ehkä enää 30-40 prossaa. Kontaktiesteitä ei oo. Ainakaan vielä.

Voi Jarkko, Jarkko!

Eilen mentiin korkein mielin kepan kanssa kattomaan vuosittaista tennisturnausta. Niemisen Jarkon ekaan ja vikaan peliin kerittiin ekasta pallosta asti. Eipä se ilo kauaa kestäny, ei se ilo kyllä kerinny ees alkaa. Tenniksestä en ymmärrä tuon taivaallista, mutta sen verran ymmärsin, etten ottanu laukusta Suomi-pipoa esille. Loppupäivä vietettiin pomppulinnassa...

Tänään meillä oli oikein liput hankittuina koko perheelle. Itse alueelle ei tartte mitään lippua ja ns. pikkukenttiä pääsee kattomaan siis ihan ilmatteeksi. Ainoastaan siihen isolle kentälle, josta ottelut televisioidaan, tarttee sen 10 euron lipun. Kertun kanssa iso määrä karkkia ja mehua mukaan ja lupaus mennä kohta puolin kasvomaalaukseen auttoivat sen verran, että ihan tarpeeksi sain peliä kattella. Katteltiin Nadalin peliä ja myöhemmin vielä jonkun serbin (ATP-listalla 3. rankattu) peliä tovi. Välissä kävin myymässä isin käyttämättömän lipun pois pimeillä markkinoilla. En kyllä periny mustan pörssin hintaa vaan ihan sen oikean summan.

Kotimatkalla kuulin radiosta, että täällä olis uuet liikennesäännöt. Ajaessa ei saa enää juua mitään, ei ees vettä, ei syyä, ei polttaa tupakkaa ja esim. turvavöittä ajamisesta saa 100 euron sakot. Mietin vaan, että onkohan kynsien lakkaaminen ja kulmakarvojen nyppiminenki kiellettyä? Jos on ni pitääpä tyhjentää laukku, ettei epähuomiossa jatka harrastuksiaan. Muistan elävästi vielä yli kymmenen vuojen takaa kun jostain Oulun kisoista kotiinpäin ajaessa vaihoin vauhissa kaikki vaatteet, lukuunottamatta alusvaatteita. Myönnän kyllä, ei oo viisasta.

Yks tän maan viisauksia on nuo kotiäitien ainoat puhevaihtoehot, eli pre-paid kännyliittymät. Kerran vuojessa pitää uusia se vuosimaksu ja sen aika olis taas. Muistan kyllä, että siitä tuli joku viesti, mutta muistan myös sen, että aattelin, että no, siihen on vielä aikaa tms. ja poistin sen. Nyt olis sitte tilanne se, että en pysty soittaan enkä lähettään viestejä. Latasin kyllä sen 100dirtsun kortin, mutta se ei oo johtanu mihinkään. Lisätään vielä siihen se, että kännyn kamera on edelleen Ski Dubain aiheuttamassa koomassa ja akku on mallia lankapuhelin...

Rauha maassa

Talossa on rauha maassa, ennen kello ysiä neiti simahti sänkyynsä. Päiväunia ei taas keritty nukkua, muuten ois muskari menny ohitte. Jääkaapin oven lapussa on nyt 4 tarraa ansaittuna hyvin menneistä iltahommista ja sängyssä pysymisestä, joten voi olla, että huomenna on pakko mennä sinne Helou Kitty-kauppaan.

Kävin perjantaina "tottisreeneissä". Siinä ennen reenien alkua juteltiin agilityhommista ja päivittelivät, että varmaan esim. hypyt on helppo tehä itekki. Sanoin, että oottakaapa vähäsen, näytän mitä mulla on autossa. Otin ne alkeelliset hyppykepit ja iskin maahan. Tietenki mukana oli myös nauloja ja vasara ja tuunattiin mm. yorkille sopivan korkuset rimat. Sitten siinä tunnin verran pompittiin ja tehtiin keppejä. Porukat totes hikisenä, että oikeestaan se tottis on ihan tylsää, tää on paljon kivempaa. Sovittiin kyllä, että ens kerralla tehään eka tottista ja sitten vasta agia. Yks aiko rakennuttaa jonkun mini-A:n ens kerraksi ja käyä vaikka Ikeassa hakemassa putken. Katotaan nyt. Ite kävin yks päivä toisissa omatoimisissa reeneissä ja täytyy todeta, että samassa pisteessä ollaan ku viime vuonna Suomeen tullessa. Rimat tippuu. Jos nyt ei ihan joka toinen ni joka kolmas ainaski. Onhan tässä nyt yli 3 kk aikaa saaha ne pysymään. Löysin Ruottin kisakalenterista houkuttelevat kisat ja Milla pyysi Viroon. Joko tänä vuonna pääsis tälläkin koiralla ulkomaille asti kisaamaan?

Ja nyt seuraa superpaljastus kauniista ja rohkeista. Rupeaa kai mielikuvituksen laukka olemaan aika taivaallista, mutta uskokaa tai älkää seuraava. Taylor on hedelmöitetty Nickin siittiöillä. Tai niin se ainaki luulee. Mutta, mutta. Brooke kävi kans luovuttamassa munasoluja tutkimustarkoituksissa, mutta käviki niin, että Brooken munasolut on Nickillä hedelmöitettynä nyt siirretty Taylorille! Ja Bridgethän on siellä töissä ja se on tietty itsarin partaalla kun ei ole asiasta varma.

Joo eipä tänne muuta. Huomenna olis tarkoitus mennä kattomaan Jarkko Niemisen peliä livenä ja keskiviikkona vielä jonkun tykimmän peliä.

Kuinka iloiseksi tulikin mieli kun Suomi-koulusta kotiin tullessa autoradio soitti Rasmusta!

Akkojen kesken

Mies lähti Suomeen työreissulle. Toki siihen mahtuu myös Rukan reissu, joten ei pelkkää työtä. Tänään soitin ja oli jo kebabbia suuhun tunkemassa. Itellä on aina kova hinku kotimaahan ja sihaks pistää miehen viimekertaisetkin kommentit reissustaan. Sanoi olleen täysin turha reissu. Minä voisin kyllä mennä sen puolesta... Josta puheenollen olen jo alkanu selvittää kesän lentoja. Aloitin valitsemalla lähtöpäivän, joka on 12.6 ja varmaan Itävallan kautta. Ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA enää Moskovaan. Hipon lentoja myös kyselin, mutta kuten viime syksynä kuulin, homma on menny entistäki monimutkaisemmaksi. Ei enää käsimatkatavaroissa eikä ees ruumassa vaan cargona, mitä se sitten tarkoittaakaan, muuta kuin rutkasti lisää euroja peliin. Tässä tapauksessa ei vaan auta marista, pakko maksaa.

Että siis suoraan taas sm-kisoihin, ei toki kisaamaan vaan kannustamaan muita. Ei riitä tulokset muuta ku perjantain tavalliseen kisaan. Huoliskohan joku meät joukkueeseen? Reenattu on, joo. Eilen oikeasti kävin reenaamassa. Kaks vuotta oon mielessäni kehitelly hyppyesteitä ja eilen otin vasaran ja naulat käteen. Hakkasin pujottelukeppeinä käyttämiini tikkuihin puoleen väliin naulat, joista tuli rimanpidikkeitä. Tosi kätevää. Rimat tippu tosi herkästi, joten aika takkusta oli. Mutta Hippo meni ja lujaa ja tykkäs tietenki. Jotenki pitäs niitä kontakteja vaan saaha kans tehtyä. Juoksuki on jo ohi. Järkevintä olis tehä sterilointileikkaus ens syksynä.

Miitulaisen blogissa käy kova kuhina sananvapaudesta. En voi siihen kommentoida, koska en oo ihan kärryillä. En siis siellä päinkään. Lehteä tulee luettua aika harvakseltaan, mutta radiota kuuntelen kyllä sujuvasti. Taas näitä arabi/muslimimaan kummallisuuksia. Riemuitsen päätöksestä, joka antaa youtuben näkyvyyden jatkua tässä maassa. Ostareissa näkyvyyttä on sen sijaan rajattu. Moenkin ovissa on isot tarrat uusista ohjeista. Ei rullalautoja, ei lemmikkejä, ei tupakointia, ei pussaamista... siis mitä? Ihan oikein: no kissing! Naurettiin tuossa yhessä porukassa, ettei voida enää sitten miestemme kanssa lähtä shoppailemaan, kun niille tuo vikasääntö on niin mahotonta toteuttaa. Lisäksi siellä lukee ohjeita soveliaaseen pukeutumiseen ja lupaavat puuttua jos on aihetta. Muutaman kerran ostareilla kyllä näkee ihan Suomenkin kauppoihin epäsoveliasta vaatetusta. Jos harsokankaan alta pilkistää bikinit...

Käytiin viime vieraitten kanssa moskeijassa tutustumassa. Yks ruksi lisää "tehty-listaan". Meinattiin myöhästyä, mutta onneksi se turistikierros alkoikin vasta varttia yli. Ohjeissa kiellettiin alle 5-vuotiaitten osallistuminen, mutta kaikki pääsi mukaan. Ite oltiin laitettu ennakko-ohjeiden mukaan pitkät housut ja pitkähihaiset päälle, muilla oli lähinnä caprihousuja ja hihattomia... Porukkaa oli paljon ja moskeijan toiminnasta sai hyvin tietoa. Meni aika paljon asiaa ohi, koska yks kappale 2-vuotiasta kaipas viihyttämistä. Käymisen arvoinen silti. On se moskeija kyllä ulkoapäin kauniimmannäkönen kuin sisältä.

Samalla reissulla käytiin heritage/diving-villagessa. Oltiin siellä keskellä päivää ja sanoisinko, että kuiva paikka, tuskin enää mennään. Osa oli keskeneräistä ja kuumaki oli ;( Löyettiin vielä fish, meat ja fruit&vegetable market. Lihapuoli haisi kamalalle, kalapuoli ei niin kamalalle, hedelmä- ja vihannespuoli oli ihana yllätys. Mahtavia tuoreita hedelmiä kasapäin ja halvalla. Sinne täytyis mennä uusiksi, huonona puolena vaan ihan liian pitkä matka ja ainaiset ruuhkat.

Ennenkuin mies lähti Suomeen, kävin keräämässä sille muutamista paikoista lisää tavaraa matkalaukkuun. Vierailla jäi saamatta tilaamansa silmälasit sekä teettämänsä sormus. Rillien linssit tuli yli 200 euroa Suomen hinnastoa halvemmaksi (2-teholinssit ja jotain kovitepintaa tms.). Sormus oli täyskopio kalevalasormuksesta, joka Suomessa maksaa 2900euroa, täällä sen teosta maksettiin 900euroa. Kummassakin tilauksessa ainoa miinus oli yli venähtäneet toimitusajat. No, laatua jaksaa oottaa ja kerkesiväthän ne lopulta kuljetukseen. Räikköslippiksiä olis pitäny löytää vielä 6 lisää, mutta yhtään ei battutasta/moesta löytyny. Feikkilaukkuja ei tarttenu lähteä kaukaa hakemaan vaan battutassahan niitäki myyään. Myyjän kanssa sovittiin tasaraha ja ilman kuittia veska lähti mukaan, ei mitään kassakoneeseen lyöntejä. Reilua peliä...

Kertun kanssa sujuu ok:sti. Nyt on viikon ajan joka päivä nukuttu kiltisti päikyt ja kaks tarraa on jo jääkaapin oveen tienattu hyvin sujuneista iltatoimista. Viiestä tarrasta mennään Helou Kitty-kauppaan. En tiiä, mistä se sen koko HK-homman keksi, mutta mulle sopii.

Huomenna olis karkkipäivälenkki aamulla. En oo koskaan sellasta tehny, mutta nyt isin korvikkeena sen teen. Ihan siis vaan kärrylenkki aamulla ja kaupan kautta kotiin, kait. Sitten aattelin mennä rannalle ja iltapäivällä tottisreeneihin. Kävin siellä ekaa kertaa pari viikkoa sitten. Ihan tulee KSPK:n rinkireenit mieleen. Parempi silti, että ees jotain. Kierretään myötäpäivään ja sanotaan koiralle seuraa. Pietetään makupalaa sen nenän eessä ja hoetaan "seuraa".. Hipolle silti tosi hyvää reeniä, koska ei olla koskaan tehty muitten ku työmiesten seurassa ;) Väsyy aika paljon. Toivottavasti päästäis jo joku kerta paikallaolon reeniin, sitä varten sinne menen.

Suunnittelin melkein tosissani Dania cuppiin Tanskaan menemistä, mutta ehei, eihän sinne kuulemma niin vaan mennäkään. Mistä senkin olis voinu tietää. Onneks Tallinaan kai pääsee kaikki?

Katoin pari jaksoa kauniita ja rohkeita ja nyt paljastus: Taylor oottaa Nickin lasta. Sen lisäks oon kattellu American idolseja ja voin paljastaa, että se 17-vuotias David A. voittaa koko kisan. Tällä hetkellähän niitä on kyllä vielä 20 kisaajaa jälellä, mutta varmaa tietoa silti ;)

Mulla puhelin järkytty niin pahasti siitä noin viien asteen pakkasesta, joka ski dubaissa viikko sitten oli, ettei ole toipunu vieläkään. Akku loppuu kokoajan ja kamera on mustana. Nämä kuvat on siis otettu ennen sitä jäätymistä. Ylin kuva on tulevan arkkitehti/valokuvaaja-Kertun ottama taideteos jossain kaupassa. Arkkitehtuuri kiinnostaa kovasti ja jokainen painoismallitalo täytyy käydä tarkastamassa ja niitähän täällä on ostareitten käytävät pullollaan.

Normaalirytmissä taas

Kello soi kaheksalta aamulla, eikös se ole normaaliaika heräillä? Aamupalaa ja Hipon kanssa ulos, neiti pyörällä. Sitten leikkimään jonnekki, kaupan kautta kotiin ja ruokaa. Sitten sänkyyn yhen jälkeen. Kepa herää kolmelta ja illalla kasilta aloitetaan iltahommat. Nehän venyy, mutta kello kymmenen talossa hiljaista. Nam. Tähän voi tottua. No ei ihan nuin menny. Äsken neiti kyllä meni omaan sänkyyn ihan kiltisti, mutta kun siellä ei pysytä. Kaks kertaa äitin piti lähtä koko huoneesta pois ja isin vielä sammuttaa valot, kunnes tie sänkyyn oli taas löytyny. Kyllä tämä tästä vähitellen..

Unohin aiemmin mainita tosi tärkeän tapahtuman. Käytiin ihan kaksisteen isi ja äiti ilman lasta ulkona syömässä viime viikolla! Se oliki ihan eka kerta neitin syntymän jälkeen. Eihän siihen menny ku se 2v 5kk. Ollaan toki erikseen käyty ulkona, mutta että ihan yhessä. Eka 1,5 tuntia ootettiin pöytää. Syotiin kyllä ihan rauhassa eikä ajettu ylinopeutta kotiin. Vieraat oli leikittäny, syöttäny ja hoitanu iltahommat loppuun asti. Kunnes... ei ollu löytyny koirakirjaa luettavaksi! Siitä se sota oli syttyny! Kirjat oli mun yöpöydällä, mutta ei niitä sieltä oltu osattu ettiä. Neiti oli alkanu huutaa eikä päästäny kumpaakaan varaäitiä koko makuuhuoneeseen. Me kun tultiin, oli tilanne ollu päällä jonku vartin. Että on sillä sittenkin temperamenttia.

Temperamentin lisäksi neitille kuuluu ihan hyvää. Iso mustelma poskessa ja takapuolessaki naarmu. Naaman mustelma tuli eilen kun tietenkin ajettiin pyörällä sisällä, mutta kukka tuli vastaan eikä osattu kääntyä ajoissa. Sinne suin päin pöpelikköön ja jokuhan se aina osuu ekana maahan. Pari kuukautta jatkunu änkytys muuttaa muotoaan ja vaihtelee asteittain. Tänään änkytys on ollu erityisen pahaa. Ei milllään tule sanat suusta, ei edes se lauseen eka. Ekaa kertaa näytää neitillä menevän ittellään hermot siihen. Välillä änkytyksestä ei oo tietoakaan.

Nukahin tässä välissä istualteen koneen ääreen. Oliskohan aika mennä petiin?

Loman huipennus

Käytiin eilen Ski Dubaissa laskettelemassa koko porukan kanssa. Yläkuva on kylläki Kemin lumilinnasta. Isi ja Kepa ja 82v "varaisomumi" menivät pulkkamäkeen ja minä toisen vieraan kanssa isoon rinteeseen. Tuli oikeesti heti kylmä kun sinne rinteen puolelle astui. Omat talvikampeet oli toki mulla päällä kun ne kerran Suomesta raahasin. Kysyin siellä etukäteen, että jos ottaa lumilaudan, eikä sitten oikein osaakaan, ni saako tulla vaihtaan. Neiti kysyi, että osaatko sitten laskea laudalla? No joo, en oikeestaan, joskus kokeillu.. Joo ei saa vaihtaa ota sukset, täti vastas. Kerroin ottavani sukset ja kaduin heti, korjasin, että otan kuitenki laudan. Koko kaks viikkoa, mitä Suomessa oltiin vasta lomalla, haaveilin meneväni Kallille kokeilemaan laudalla, mutten menny. Nyt menin. Tokalla tiskillä antoivat luvan tulla vaihtamaan, jos ei onnistu.

Ensinnäkään meni turkasen paljon aikaa siihen hemmetin laudan kiinnitykseen kenkiin. Eikö sitä vois tehä jotenki helpommaksi? Kysyin luvan mennä sellaseen harjoittelurinteeseen, joka oli ehkä 20 metriä pitkä hiihtokoulurinne. Sain luvan 2-3 laskuun ja sitte olis mentävä tuolihissillä ylös oikeeseen rinteeseen. Aika hikistä hommaa se laudan kantaminen oliki ehkä kolmen laskun jälkeen ja ei ku isoon mäkeen. Se kaks tuntinen meni yllättävän hyvin. Ei pahoja kaatumisia, ei siis mustelmia, vain yhen kerran yhen pikkupojan sauvat osu takapuoleen ja yhen kerran meni toinen aloitteleva tooosi läheltä. Sain käännyttyä kumpaankin suuntaan ja vähän jopa kurvailin malliksi. Että ei ihan pro, mutta sinnepäin. Hah, ei kyllä. Mutta tästähän vois kyllä kehitellä uuen harrastuksen.

Nelipaikkaisessa tuolihississä sattu tietty heti muita suomalaisia samaan kyytiin. Muuten ei hissillä ajaminen mennykkään ihan rattoisasti. Yhen kerran yksin mennessäni puolimatkassa ylös setä huutaa sieltä alhaalta kovaan ääneen, että miss, miss! Mulla ei ollu sitä turvajuttua ollenkaan siinä eessä ja tietenki olin ollu koko matkan vielä kääntyneenä sinne taaksepäin juttelemaan.. Toisen kerran hissipojat joutu aika selkokielisesti kertomaan, mihin sitä hissiä mennään oottamaan. Kolmannen kerran piti vielä kertoa, että kun yksin mennään tuoliin istumaan, ni mennään sinne keskelle. Minä vaan että joo, enkä tehny elettäkään. Setä huutaa suunnilleen perään, että move your ass! Ei ihan nuilla sanoilla, mutta minä vastasin takasin, että ou you mean today, not tomorrow? Mutta siis tosi kivaa ja uusiksihan se pitää ottaa.

Suoraan laskettelusta siirryttiin pika pikaa laittomasti isin vuokra-autolla toiseen ostariin kynsihoitoon. Ja taas samat jupinat: miksi puret kynsinauhoja, lopeta se ja ala käyttään kynsinauhaöljyjä. Laitanhan mää sitä aina liikennevaloissa, sen jälkeen kun nypin kulmakarvat eka ja ehkä lakkaan kynnet. Kotiäitin luksusaikaa!

Illalla käytiin vielä syömässä ja alettiin valmistautumaan vieraitten koneen lähtöön. Katottiin netistä, että ohhoh, kone on aika myöhässä. Sen piti lähteä yöllä viien aikaan, mutta lähteeki vasta päivällä kaheltatoista. Nukkumaan vaan. Kerrtu järjestikin sitten taas ohjelmaa yöllä, huusi ja reuhtoi: "isi, kaakaota!!!!!!!!!!!" Siitä se sitten taas lähti. Yli tunnin mesuaminen ja koko porukka ihan sekasi. Nythän se tuolla tietenki taas nukkuu ku enkeli, isin vieressä. On vaan ihan tiedottomana siitä, että ens viikolla alkaa ipanan unikoulu! Vielä kun päättäis, miten sen tekis.

Ja by the way, lento on taas 2 tuntia siirtyny.

Viikon kokoelmaa

Elossa ollaan joo. Kirjottamaan ei vaan jaksa/ehi. Ehtis kyllä, mutta ehkä tuo eka vaihtoehto olis oikea. Ollaan juostu kauppoja kauppojen perään. Siis sama meno jatkuu. Välillä ollaan leikkipuistoissa ja aamukahveilla vieraitten kanssa, välillä metästetään kaikkea tarpeellista. Vierailla on jo moneen kertaan pakattu tavarat ja punnittu, paljonko vielä mahtuu. Yks sormus lisää, korvakorut ja 2 kelloa on vielä tarttunu mukaan. Yks sormus on käyty tilaamassa, mutta se ei huomenna lähtevään koneeseen kerkiä. Menee sitten ens viikolla miehen mukana. Crocs-kenkiä on kai parit ostettu, Dubai t-paitaa ja kynää on kassit pullollaan. On tytölle ja pojalle paitaa, sukulaisille golfvaatetta ja niitä laukkuja... en ees uskalla arvailla, paljonko niitä on. Eilen oltiin global villagessa ja tänään on käyty moskeijassa, heritage villagessa ja fish marketissa. On siis nähty muka jotain paikallistakin, ei aina vaan kauppoja.

Välillä oltiin pari päivää hedelmä/mehu/pirtelöpaastolla. Pirtelöitä on ostettu varmaan parikymmentä ja vertailtu, mikä on hyvää. Vieraitten alkuloman aikainen syöminen on siis kuopattu ja kevyt olo jyllää! Tänään mentiin ihan paikalliseen pystybaariin ja otettiin useampaa eksoottisennäköistä vehjettä, jotka kaikki oli kyllä ihan syötäviä. Ai nii, maistoihan toinen vieraastamme eilen jopa parfyymiä nälässään, ennenkuin myyjä kerkesi sanomaan, mitä se oli. Toinen vieraista, 82-vuotias, keksii kaikkensa, että pääsisi kosketuksiin tummien miesten kanssa. Jopa Moessa veti mahalleen parkkihallissa ja heti oli tummaa nappisilmää nostamassa pystyyn. Ai ni, onhan sitä rannallakin käyty.

Abu Dhabi jää tälläkin kertaa käymättä. Huominen suunnitelma vieraitten loman vikaksi päiväksi olis aika tiukka. Aamulla laskettelemaan Ski Dubaihin, päälle vimeiset shoppailut, iltapäivällä mani/pedikyyrihommat ja illalla syömään ulos ja kunnolla. Tässäpä kokoelamaa elämästämme viikon varrelta.

Mukaan mahtuu toki myös kinastelua arvon neiti Väyrysen kanssa. Itellä meni viimeistään viime yönä hermot, kun Kerttu alkoi vaatimaan aamulla (meillä yöllä) joskus kuuen aikaan ruokaa. Isi antoi tietenkin edellisenä yönä neitille kaakaota aamuyöstä ja sama meno siis jatkui. Ensiksiki nukkumaanmeno oli aivan yhtä tappelua. Että pysytäänkö siellä sängyssä vaiko ei ja mihin äiti menee. Lopuksi äiti otti Hipsun ja avaimet ja lähti ulos. Vielä kotiintullessa huuto kuului käytävään. Sanotaanko, että hyvä ettei tullu avioeroa.

Kerttu on muuten saanut ekan polkupyöränsä. Sattumoisin yhellä ostarilla tuli fillarikauppa vastaan ja siellä oli ihan sopivan kokoinen pikkupyörä apurattailla ja jalkajarruilla. Mukaanhan se piti ottaa. Ekan kymppiminsan jälkeen ajaminen sujui tosi hyvin. Pari tuntia sillä siellä ostarin sisällä kerettiinkin kurvailla, ennenkuin autoon lähettiin. Että arabimeininkiä alkaa jo olemaan. Ilman turvaistuintakin ollaan muutama päivä ajeltu ja jo kaupan sisällä avattu ostettavat eväät..

On tässä keritty Lähi-Idän ainoaan koiranäyttelyynkin jo osallistua. Tänä vuonna en osallistunu oikeeseen kehään ollenkaan, viime vuojesta viisastuneena. Ilmnoittauduin sitten heiluvin häntä-kisaan, jonne en tietenkään kerinny. Tapahtumakehän aikataulut veti ihan omaa kelloaan eikä kuulutuksista oikein ollut apua. Agilityesteet ei ollu viime vuotiseen malliin oikeat Pedigreen esteet vaan Abu Dhabin poliisien hökötykset. Hypyt oli ihan ok, samoin A-este, pujottelu aika erikoinen, mutta mentävä 4-kepin pätkä, putki... noh... pöytiä oli 3 ja sitten sellainen ihmeellinen porrasjuttu. Esteitähän sai taas kävästä kokeileen ennen ajanottoa. Kaikkille oli samankorkuiset hypyt, esim. bichonit koitti hyppiä jotain 70 senttiä ja se porrashökötys oli aivan liian iso useille. Eka tunti ennen kisaa ooteltiin paperia ja kynää. Lopulta päästiin aloittamaan ja mukana oli jopa ihan osaavia koiria. Tai no, ainakin ne oli menneet ennen. Yks poliisisetä meni huskyllaan, yks poliisisetä sakemannillaan ja joku muukin taisi olla ennenkin esteet nähny.

Säännöt oli aika väljät, pöydille olis pitäny istua sekunniksi, en ees pysäyttäny siihen, koska muutkaan ei niin tehny. Huskymies veti yhen radan meän kanssa samaan aikaan, mutta ei menny yhtään pöytää eikä pujottelua, joita oli kaks neljänkepin pätkää erikseen. Se oli varmaan joku paikallinen koiraporukan vanha harrastajajäärä, joka ei tajua mitään. Sen kaverin piti selvittää sille, miksi se sai virhesekuntteja. Mentiin sitten uusintaankin finaalissa. Ratahan oli siis ihan U-n mallinen lyhyt pätkä vaan. Hipsu tietty meni täysiä, mutta huskymiehen koira meni ekan ja vikan hypyn. Että silleen.

Olipa joukossa yksi arabikoirakin, kokkeri, jota vei 2 kaapupoikaa. Näkemisen arvoista siis. Lopuksi jaettiin palkinnot ja kaikki oli tyytyväisiä. Jopa huskymies, koska sai kakkospalkinnon lisäksi jättiruusukkeen, koska oli osallistunut muutenkin tapahtuman järkkäämiseen. Muuten nämä poliisimiehet olis kyllä pitäny laittaa ajoissa aisoihin. Se niitten näytös kesti ehkä 3 tuntia. Ekaks oli Dubain kytät, jotka esitti perinteisiä räjähde-, huume- ja suojelukoiria, sitten tuli Abu Dhabin kytät, jotka esitti kaiken saman. Siihen vielä lisäksi tuli Fujeirahin samat hommat. Poliisikoirat oli suurimmaksi osaksi sakemanneja, mutta oli myös useita labbiksia, yks mali ja muutama sekarotuinen. Ei ollu yks eikä kaks vaan useampi poliisikoira, joka kuseksi pitkin kenttää kesken jonkun suuren ja ihmeellisen homman. Ehkä Hipon juoksukin saattoi vaikuttaa asiaan, mutta eihän sen pitäisi. Kukaan muu koirista ei ollu aiemmin hokannu hyviä hajuja. Oli muuten sairaan hienot autot koirapoliiseilla!

Parin viikon aikana ei ole kerinny miettimään kesää yhtään (sehän on jo lähellä?) eikä autoasiaa. Siis että ostetaanko us vai vanha vai ostetaanko ollenkaan. Ja että meniskö itte kesätöihin Suomessa, laittaisko Kertun kesällä Suomessa hoitoon, onnistuisko sellanen ees, kauanko ollaan koko maassa kesällä. Suomeen ei ainakaan päästä ennen kesäkuun jotain kymmenentä päivää. Vähän ne Tanskan kisatkin kiinnostais. No, ens viikolla palataan karuun arkeen, vieraat lähtee, mies lähtee, no se onneks palaa. Toivottavasti. Sillon kerkiää pähkäileen. Ja ottaa pienet unikoulut ja matsit tuon kakaran kanssa.

Bling, bling!

Nyt ollaan niin bling, bling! No en sentään ite ole vielä mitään ostanut ja se sormus, millä mies kuittaa kaikki tähän asti unohetut muistamisen arvoiset päivät, on vielä kaupassa oottamassa. Vieraitten kanssa ollaan kierretty joka päivä kauppoja ja taas lisää kauppoja. Vieraat ostaa kasoittain kasseja ja koruja ja minä kiellän, minkä kerkiän. Yritän pitää porukkaa aisoissa ja puhua järkeä, mutta vaikeaa se on. Ehkä 80-ja 50-vuotias jo osaa pitää rahoistaan huolta. Hyvinkäällä kun ei kuulemma ole ees kauppoja, mihin tuhlata. Eka viikko ei oo vielä lopussa ja huomenna pitää kuulemma kokeilla, mahtuuko ees tähän mennessä hankitut kamat laukkuihin.

On käyty jalkahoidossa, rannalla, kultasoukissa, marinassa, ostareista on kierretty outlet, battuta, moe ja mercato ja eilen illalla käytiin gold & diamond parkissa. Eilen aukes kultasuoni ja vuorokauden sisään on hankittu 3 sormusta ja kaulakoru. Vielä pitäs löytää ainaki korvakorut ja yks sormus sekä mahollisesti myös muille sukulaisille killuttimia. Minä tinkaan ja vieraat häpeää. En varmaan silti osaa ihan täydellisesti tingata, mutta taito kyllä kohenee. Eilen myyjä ilmoitti toiveen, etten enää menis kyseiseen kauppaan.

Isi tekee pitkää päivää, mutta eilen ja tänään tuli jopa inhimilliseen aikaan, ennen kuutta. Onneks Thaimaanlomansa lähenee ja sitä ennen se lennähtää myös Suomeen viikoksi.

Oma laihutuskuuri etenee hyvin ja paino on noussut vasta reilut 2 kiloa!

Kasseja kaupan!

Ei taida nuo sähköpostit kuvineen mennä perille, joten pitää käyttää tätä blogia kuvien välittämiseen. Tehään siis nykymuodin mukainen muotipostaus, ekaa kertaa ja luultavasti vikaa kertaa tässä blogissa. Siis Merja ole hyvä ja valitte! Voit laittaa vaikka kommenteja tekstarilla tulemaan ni katotaan. Hintoja en laita näkyviin ;)

Ekana näyttäis olevan Guessin laukku, joka oli sisältä aika hienon näkönen myös, sellanen "satiinisisusta" ja muistaakseni lokeroitaki löytyi.

Toisena Benettonin kassi, joka on ihanan pehmeää nahkaa. Näitä oli vain tämä yks ainut kipale, joten tän kassin kans olis kiire!

Sitten olis Mangon kassi, jossa hintakin näkyy... Halvin tietty näistä kaikista, reilusti halvin.

Sitten vielä toinen Guessin kassi.