perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Varma keino...


...herättää nukkuva lapsi, on alkaa kirjoittaa blogiin! No katotaan... Kerttu korvatulehduksineen on päässy isin kanssa korkeuksiin 27.kerrokseen, siis isin työpaikalle piipahtamaan olosuhteitten pakosta. Me käytiin H:n kanssa koirahommissa aamulla tuolla 30 kilsan päässä. Kummallista, että tuohon ajeluun tottuu ajan myötä. Ennen 70 kilsan lenkki olis tuntunu pitkältä, mutta kaikkeen tottuu. 30 kilsaa reenipaikalle, sieltä 10 kilsaa Ikeaan ja lopuksi kotiin, yhteensä 70km.


Koirahommat on aika alkeelliset, muutama hyppy, kepit ja ees putkea ei kaivettu autosta, koska tuuli niin paljon, ettei se olis pysyny paikoillaan. Hyvien reenien sijaan kuulin erikoisia tarinoita. Tuli puhetta siitä ihmeellisestä kauneshoitajasta, jolla on koiralenkeilläki tolppakorot jalassa ja asut vimosen päälle, naama tietty kummallisessa maalissa. Iso valkoinen puudelinsa varastettiin silloin joskus vuosi sitten ja kysyin nyt muilta, että ovatko kuulleet koiran kohtalosta. Se koira oli jotain kautta kulkeutunu Dubain pääsheikki Muhammedin tytölle ja tämä nainen, joka työskentelee kuulemma aika korkea-arvoisten naikkosten kauneushoitajana oli saanut asiasta vihiä. Oli sitten ottanut jotain reittiä Muhammediin yhteyttä ja Muhammed oli käskeny palauttaa koiran, ennen kuin perheensä maine tahrautuu...


Muita mieleen jääneitä tarinoita oli se, että kun tämä lama iskee ja iski tänne aavikolle myös pahemman kerran, niin esim. festival cityssä on kuulemma yks kokonainen iso parkkis myymättä jääneille autoille. Martina, joka pyörittää näitä koirahommia täällä, on itte töissä Al futtaimilla, joka ainaki autobisnekseen liittyy olennaisesti, sanoi, että kun ei mee kaupaksi. Itte sen parkkiksen tänään omin silmin näin ja niitä kaaroja oli paljon.


Olennaisena osana tähän tämän päivän reissuun liittyy mm. kainalokakat ja ilmaiseksi saatu riisisatsi hyper-Pandasta ilman hintalappua, mutta niistä nyt ei jaksa sen enempää..


Päästiin yöllä bileisiin koko perhe. Nyt tiietään, miksi tämä meän nykyinen koti on vapautunu muutama viikko sitten. Naapurit. Niillä on 2 kultaista noutajaa, jotka louskuttaa päivät ja yöllä omistajat bilettää. Ei siinä valittamista, niillä on tosi hyvä musiikkimaku, mutta yöllä 3-5 aikana on vähän väärä timing! Siihen lisätään joku karaokehomma, ni tuloksena koko muu perhe, paitti H valvoskeli alakerrassa. Möly loppu joskus 6:n aikaan. Mieheni palkitsi ne menemällä joskus ennen kasi pimpottelemaan ja kyselemään, että kuis teillä on nukuttu? Jos olis ollu se meän tarttema porakone lainassa tänä aamuna, oisin alkanu kasilta poraamaan.


Ihmeellistä, tuo herra tuolla pihalla autossa (ovet toki auki) vetää sikeitä oikein kunnolla. Eihän se toki tähän ikään mennessä vielä päikkyjä oikein ookkaan nukkunu. Öistä ei voi valittaa. Illalla 8-9 nukkumaan, tankkaus yöllä neljältä ja seuraava seiskalta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Metelöivät naapurit on helvettiä. Muistan kerrostaloajoista... silloin kun Aksu oli alle kaksivuotias, alakerran kundi piti bileitä, nuorimies, sehän kuuluu asiaan. Mutta kerran meni hermo totaalisesti ja menin soittamaan ovikelloa ja kysyin haluaako se tulla keittämään aamulla puurot mun lapselle, niin mä voin nukkua. Ei halunnut ja musiikki hiljeni kummasti. Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Voihan kökkö. Metelöivät naapurit ovat todella sellaisia, että hermo menee.
Muito Hesan ajoilta samanlainen, ko edellisellä.
Tsemppiä ja tulisieluisuutta nyt kehään.
Tervolalaiset
Laita äiti asialle, ko tulee sinne.;-)