Nimittäin tämä sirkus. 10 päivää kesti, kunnes sain pesukoneelle asentajan. Voi kuvitella sitä pyykkiläjän korkeutta ja uusia asuvalintoja. Mikään ei mahu päälle, mutta onhan makkarallaki kuori. Soitin pesukoneesta eka Emrillille, no eivät laita koneita. Ei laita German starikaan. Eikä Hit and mis, ei ku siis Hitches and Glitches tai jotain sinnepäin. Eikä joku nimetönkään firma. Vinkistä viisastuneena kysyin portilta tänään, josko tietäisivät jonkun eikä menny ku 5 minsaa ja auto tuli pihaan. Siitä meni ehkä 5 tuntia ja kone oli asennettu. Ei siinä asennuksessa sentään niin kauaa menny, mutta osien hankkimisessa meni. Vähäsen se tippasee silti...
On muuten aika avuliaita nämä Dubain suomalaiset. Puolta kymmentä aviomiestä tarjottiin hommaa hoitamaan, kun kysyin postituslistan kautta apua pulmaan. Sama homma oli muuttoavun tarjonnassa. Puolen kymmentä tyyppiä lupas tulla roudaamaan kamppeita tai olla jollain muulla tavalla apuna.
Eilen lähin uusimaan viisumia. Kolmen vuojen viisumi lähenee loppuaan ens kuussa ja suurin toivein lähin hoitamaan hommaa valokuvien ja tarvittavien asiakirjojen kanssa. Lapset mukana tietysti. Ajelin tuonne peräkylälle ja raahasin karavaanini sairaalan tiskille. Piti siis tehä medical check up muun muassa. Täti vastaa, että sori madam, 3 päivää sitten, uuet käytännöt. Sun pitää mennä toiselle puolelle pitäjää kaupungin "tk:hon", Safa parkin läheisyyteen. Eivät ees tienneet osoitetta. No antaapa olla, aattelin ja muutin suunnitelmia. Piti myös käydä hoitamassa Kertun tarha-asioita syksyä varten. Ajeltiin uusien dubailaisten kanssa peräkanaa Raffles-koulun toimistoon. Hoideltiin papereita ja kyseltiin tarhahommista. Viiminen niitti arkkuun (lainatakseni toisten sanoja) oli se, mitä noin 50v toimistotäti sanoi 4,5 vuotiaalle Suomi-tytölle, jolla oli olkaintoppi päällä. Täti sanoi, että oh so sexy, SO SEXY! Siis lapselle tuollaisia päästelee. Onneks lapset ei tajunneet asiaa. Me pyöriteltiin silmiä ja häivyttiin. Ei kauhen hyvää mainosta sille koululle.
Siitä hyvillä mielin jatkettiin festival cityyn tapaamaan Martinaa, joka järkkäilee lauantain koiranäyttelyn agilitynäytöstä. Soitin sille, että sellaset 30 minsaa varmaan menee. Etin sopivaa ajoreittiä, kunnes oikealla puolella sattumalta oli viisumipaikkaan sopiva rakennus. Raahasin taas lapset sinne ja ei kun luukulle. Käskivät mennä seuraavalle tiskille, jossa taas ohjeet mennä toiselle tiskille. Siinä vaiheessa tais Hermanniki jo kitistä kopassa. Hikipäässä kiroilin ja tiuskin todellista kyselyikää elävälle Kertulle oikein kunnolla. "Kehuin" tämän maan byrokratian toimivuutta taas kerran ja vastasin Kertun lausahukseen "täällä puhutaan Suomea", että älä höpötä, kuulet väärin. No olan takana mies alkaa kertoa mulle ohjeita hommien hoitamiseen. Oli taas oikein elämän huippuhetkiä. No lopulta pääsin oikealle tiskille ja setä täytteli kaavaketta. Kysy mun kännynumeron eka. Sitte kysy uusiksi kännynumeroa. Minä että mähän annoin sen jo. No onko toista? No ei ole. No oisko lankapuhelinta? No ei. Entä faksia? Ei. No anna sitten miehes nimi. Mietin taas muutamaan kertaan näitä piilokamerajuttuja... Seuraavaksi se sanoo, että 2 dirtsua. Minä näytän visakorttia. No madam. Vain käteinen käy. (Vanhassa paikassa olis käyny kortti). No ei kun lapset taas autoon ja matkaan automattia kohti. Paitti, etei ihan. Piti vaihtaa auton takakontissa H:n kainalokakat ja siis vaatteet myös, hoitaa imetykset ja sitten vatsa matkaan. Kepalla maha kurni ja mulla myös, joten onni on löytää mäkkäri atm:n vierestä. Ruokaa mukaan rahan ohella ja takasi karavaanin kanssa luukulle. Loppu sujuikin kivuttomasti. Mitä nyt verikoe otettiin. Paperit ois pitäny hakea tänään, mutta mitä suotta kiirehtiä.
Lopulta oltiin festival cityssä 2 tuntia myöhässä, mutta sinne meno oli vaivan väärti. Käytiin koiranäyttelypaikalla, jossa työmiehet kiireesti laitteli paikkoja kuntoon. Hämmästys oli suuri kun näin ihka oikeita agiesteitä. Ei ollu siis turha huhu, että Pedigreellä ois Jebel alissa joitain esteitä varastossa pölyttymässä. Siellä oli A-este, keinu, rengas, pari hyppyä, pöytä, kepit ja putken pidike. Agikehään tulee kuulemma jonkun lainen mattoalusta, muutenhan tänä vuonna ollaan asvaltilla. Martina aikoi tingata esteet meille käyttöön jatkossakin. Aika huippuahan se olis. Tekis Hipon tassuillekki hyvää päästä meneen kontaktiesteitä ennen kesän kisakautta. Reenistä puhumattakaan. Huomenna pääsen kasaamaan ne esteet etukäteen.
Tänään käytiin plant souqssa (useampia kasvitarhoja keskellä aavikkoa) aamupäivällä. Mukaan lähti volvon takakontillinen puskaa ja kukkaa, multaa ja muutama ruukku. On kyllä sellanen paikka, että homma vähän leviää käsistä, olis niin paljon ostettavaa. Onneks puutarhuri sattu just tuleen kasteluhommiin kun lastasin puskia takapihalle. Silmät setällä varmaan levis kun aatteli vaan kävästä letkuttamassa hetkisen. Yhessä me laiteltiin kukat paikoilleen ja puskat juurtumaan, aikaa meni varmaan lähes 2 tuntia. Saas nähä, kauanko pysyvät elävänä.
Tänään kerittiin myös käydä "rentouttavissa" reeneissä tuossa vähän matkan päässä. Hermanni huusi kärryissä, Kepa esteitten keskellä, Hippo pyöri ympyrää ja tilanne oli kaikkea muuta ku rentouttava. No reenattua tuli ja mäyris-Carloskin osoitti jo todellisen agikoiran elkeitä. Mahtavaa nähä toimiva mäyräkoira!
Rentouttavien reenien tuloksena olin taas ihan ylikierroksilla ja kauppaanki olis pitäny mennä. Oli ihan hirveä jano ja siinä kauppaanlähön kynnyksellä kotona näin lasin kirjahyllyssä. Kysyin mieheltä, että mitä tuossa on, vieressä oli sprite-tölkki. Sano, että maista. Nopealla huikalla vetäsin 2-3 kulausta, kunnes viina alko maistuun. Suutuin mielestäni aiheesta, mutta onneks H oli just kerenny syömään. No, kauppaan piti mennä ja menomatka meni iloisessa nousuhumalassa. Parin sadan metrin matkalla (siis kävelyreissulla) se pieni viinamäärä laski päästä jalkoihin. Kaupassa yritin olla hönkäilemättä, tosin arabienki hajuvesiosasto on sitä luokkaa, että ei se mun minikänni ees näkyny. Ostokset tuli tehtyä ja kotimatka suju passiivisessa laskuhumalassa. Kotona olin jo vesiselvä... Edellisestä alkoholin maistosta oliki jo yli vuosi ja muutenki pieniki viinamäärä puuduttaa jalat.
Nyt kaikkien näitten ressihommien jälkeen kotiäiti on valmista kauraa petiin. Huomenna tuleekin vieraita Ruottista viikoksi, ylihuomenna appiukko, joka kyllä menee hotelliin. Äiti tulee tiistaina. Toivotaan, että hellaki tulis ihan pysyvästi.
Ai niin, UAE:ssa on uusi laki. Emiraattityöntekijöitä tai niien potkuja varten on sellanen laki tehty, että niin vaan et voi potkuja antaa yksityisellä puolella ja ottaa expattia tekemään samaa hommaa. Jos haluat irtisanoa emiraatin, sun pitää ekaks perustella asiaa työministeriöön, josta tulee neuvottelija hoitamaan hommaa. Lehessä luki, että jos emiraatti ei osaa tehä työtänsä niin sille tarttee antaa aikaa opetella... Lehessä myös luki, että paikallinen opettaja oli teipannu saksalaispojan suun kiinni oppitunnilla, koska poika ei ollu toistuvista huomautuksista tukkinu turpaansa. Pojan äiti tietysti nosti hirveän metakan ja pääsi lehteen kertomaan tarinaansa. Seuraavana päivänä yleisön osasto tulvi kirjeitä, jotka puolusti opettajaa ja käski vanhempien opettaa lapsillensa alkeelisimmat käytöstavat. Samaa mieltä minä olen. Niin ja viikko sitten lehessä myös luki, että yksin Dubaihin lomaansa viettämään tullut suomalaismies teki itsarin ja hyppäs hotellin parvekkeelta alas. Huoneesta oli löytyny suomeksi kirjoitettuja viestejä.
Että sellasta täällä.
1 kommentti:
yes...t,yrjö raataja suomesta
Lähetä kommentti