Aurinkoa!

Jos tähän väsymykseen on lääke niin se on kyllä aurinko. Sinne lähetään viikon päästä. Otin lasten kanssa äkkilähöt finnairin sivuilta ja mennään viikoksi Dubaihin moikkaileen tuttuja ja rannalle kaiveleen hiekkaa. Yli kuukauen olen kytänny äkkilähtöjä aurinkomatkojen sivuilta, mutta suomalaisilla on näköjään kaikkea muuta ku matti kukkarossa. Ei mitään äkkilähtöjä. Olin jo valmis lentämään 15 tuntia Lontoon kautta tai Riikan kautta, mutta finnairilla näköjään myyään kans ns. äkkilähöt halvemmalla. Minä ja lasoset maksaa 710 euroa ja suorat lennot päiväaikaan. Satulle mennään punkkaamaan ja laitoinki jo listaa, mitä me tehään viikon aikana. Tekemistä olis paljon, vaikkei mennä vesipuistoihin yms. lisukkeisiin. Kertun kohokohta tulee olemaan mm. Ainon näkeminen ja simpukoitten keräily. Ittellä kohokohta on se hetki ku menee tädellisessä bikinikunnossa biitsille vaatteissa, jotka ei mahu päälle. Tästä ruhosta ei saa viikossa mitään irti. Enkä ees yritä.

Hipon juoksu alkoi sitten vihdoin ja viimein. Tietysti viikonloppuna olis ollu agilityn b-maajoukkueleiri ja juoksu alko perjantaina. Reenit jäi siis väliin koiralta, muttei multa. Lauantai oltiin lasten kanssa mm. fysioterapeutin luennolla. Ite kyllä keskityin siihen veikkaukseen, kuinka kauan kehtaan olla nuitten elohiirien kanssa siinä pulpetissa. Hämmästys oli suuri, kun päästiin koko luentonippu loppuun asti. Sunnuntai oli aivan huippu. Olin ilman ketään liikkeellä, monta tuntia huippu koulutusta. Vaikkei ollu oma koira mukana (ehkä just siksi) opin tosi paljon oikeista ohjauskuvioista. Suomalainen (J.) on vaan niin huippu.

Kävin myös työhaastattelussa. Tosin heti aluksi todettiin, ettei se paikka sovi mulle. Se olis fyysisesti aivan liian raskas paikka. Kävin Jorvissa rekry-tyypin luona laittamassa hakemusta sisään. Toivotaan, että jotain poikis. Sitä paikkaa, jota hain, oli hakenu 0 sairaanhoitajaa mun lisäksi ja 27 perushoitajaa. Netistä bongasin meilahesta neurologisen osaston, jonne haettiin yökköä. Viime yön olin sitten siellä. Töissä yli 4 vuoden tauon jälkeen. Pala nousi kurkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen yksin hoitamassa niitä 7 ventovierasta neuron potilasta. Ikinä en ole yhtään neuron vikaa hoitanu. Vuoro meni kuitenki loistavasti. Olihan siellä valvonta, jossa oli 2 kokenutta hoitajaa, joita ahkerasti tenttasin. Samoilla silmillä hoidin tänään Kertun kerhoon ja sieltä kotiin ja Hempan mentyä nukkumaan otin melkein 2 tunnin nokoset. Kun heräsin, oli puhelimessa tyrkyllä 7 uutta vuoroa.

Paluu p....n tasolle

Hipon juoksua ei ole näkyny, joten startattiin eilen kahessa kisassa Kirkkonummen omassa hallissa. Olis ollu paree menemättä kokonaan. Ekaa kertaa tämä 2 lasta mukana (ja hereillä), kylmä halli ja itte kisaaminen ei luonnistunu. Hemppa rupes kitisemään heti ku lähin radalle tutustumaan. Lopulta se pääsi toiseen tutustumiseen mukaan, en pystyny enää kuuntelemaan. Radoista en tykänny. Aina kun rataprofiilin näkee, siitä joko tykkää tai ei. Yleensä ne, joihin tykästyy, menee myös hyvin. Asennekysymyshän se siis on. Kyllähän siellä joku pystyi ainaki makseissakin tuplanollan tekemään. Me tehtiin tuplahylky. Ne oli aivan mentävissä, mutta mua rupee heti ahistaan ne sarjahypyillä tehdyt kiemurat: takaa, takaa ja eestä. Eiku eestä, takaa ja takaa. Vai miten se oli? Koira kyllä kulki, mutta omat kädet huito pikkusen liikaa, kuten videoista näkee. Kyllä, mullon pari videota! Ne on kyllä kännyllä kuvattuja, mutta menettelee.

Kisapaikalta kotiin ja pakattiin pari kassia ja auton nokka kohti mökkiä Hämeenlinnassa. Suunniteltiin sitä jo viikolla ja ihme tapahtui kun se idea toteutui. Meän perheessä on yleensä paljon hyviä ideoita. Mökillä oli aika reippaasti lunta, mutta mitä varten meillon maasturi, jos ei just sitä pihaan ajoa varten. Sitten vaan patterit täysille ja takkaan tuli. Vai miten se meni? Kuka sen takan sai sytytettyä ja monennellako kerralla... No lopulta tuli saatiin ja hyvä tuli saatiinki. Takka alko höyryämään ja se hormi siinä vieressä/ylhäälläki halkes... Oli kai liian kovat lömmöt tai jotain... No ei se pahasti. Mukavaa oli tähän aamuun asti. Kun heräsin, olin aivan puolikuollu. Ei voi kai mitään diagnoosia sanoa, mutta yleinen heikotus. Siitä ei tullu yhtään mitään, piti vaan ottaa rennosti (ei ole vaikeeta). Löysin kaapista panadoliaki, mutta ei siitä apua ollu. Eikä ruuasta. Eikä mistään. Nyt illalla otin toisen panadolin ja se vähän helpotti. Alko hikeä pukkaan. Tuli taas mieleen ne yksinhuoltajaäitit, kuka niitten lapsia hoitaa kun äitit makaa sängyssä puolikuolleena?

Perjantaina harrastettiin Kertun kanssa penkkiurheilua. Mentiin Hartwall-areenalle kannustamaan Kärppiä voittoon. Oltiin kai liian huonoja faneja kun hävittiin 4-1 lopulta. Mahtavaa oli olla jääkiekkoa kattomassa monen, monen vuojen tauon jälkeen. Kerttu tykkäs kans, vaikka voiton tais viiä popparit ja limsa. Myös Jokerien maskotti sai paljon huomiota. Mennään kyllä uusiksi.

Tuo otsikko piti kuvata vaan eilisten kisojen tuomaa olo, mutta tässä kirjoittamisen lomassa se konkretisoitui kun kävin kuuraamassa pikkumiehen paskat tuolta lattialta, seinältä ja neitin (onneks se ei ole kotona) dvd:stä. Puuha-Pete palapeli lensi suoraan roskiin, siitä ei olis puhasta enää tullu. Kyllä nämä kotiäitin tylsät tilanteetki siis voi vaihtua tosi nopeasti. Elämä on huisin hauskaa! Ja näköjään se panadol palautti myös huumorintajun..

Videossa tuo p...amaakari esittää tanssiansa naapurin Ellan kengissä.

Tärkeitä tuliaisia Eckeröstä

Ahvenanmaalle lähettiin kukonlaulun aikaan perjantaiaamuna lasten, Kaisan ja kahen länderin kanssa. Auto oli lastattu suhteellisen tiukkaan, pitihän mukaan ottaa kärryt, matkasänky, pulkka (?), kassit, nyssäkät plus ihmiset ja koirat. Onneks koiraluku on järkevissä mittasuhteissa ja kokokin on riittävän pientä. Turun satama oli jo miinoitettu kymmenillä muilla koira-autoilla ja ne saatiin laivaan lastattua. Heti laivassa oli oikea tunnelma. Lähes koko paatti oli täynnä tuttuja ja itellä oli olo, että oltais menossa ihan ulkomaillekin asti kisaamaan. Ahvenanmaalla oltiin iltapäivällä ja asetuttiin kaupunkiin heti. Hotelli oli avoinna vain koiravieraille ja niitä riitti. Joka huoneessa oli joku tuttu tai puolituttu ja tunnelma myös sen mukainen. Sama meno jatkui koko viikonlopun. Lauantaina oli 3 kisaa kolmosille ja 2 alemmille luokille. Mahtavassa hallissa, mahtavalla kumirouhepohjalla oli mahtavaa kisata. Kertulle oli jo laivalla löytyny useampia kamuja ja lapset saikin olla aika vapaasti hallissa ja touhuta omiaan.

Heti eka rata tuntui jo ensinäkemältä tosi kivalta ja sitähän se oli. Hippo tais olla pikkusen liian innokkaana ja veti 2 ekaa kontaktia omalla tavallaan, ei ajatustakaan pysähtymisestä, vika kontaktieste oli A, jossa simputin sitä ja ootin useamman sekunnin alastuloa. Nollalla päästiin maaliin ja sijoitus 5. Toinenkin rata tuntui kivalta, vaikka oliki aika sumppua. Se oli hyppyrata ja siitäkin nolla. Uskomatonta, mutta totta, saatiin tehtyä se tuplanolla, joka vaaditaan kesän arvokisoihin osallistumiseen. Samalla sm-kisavaatimukset tuli täyteen, mm-karsinnoista puuttuu vielä yksi nollatulos. Meille noi sm-kisat tulee olemaan tänä(kin) vuonna se tärkeämpi tapahtuma. Tai yritetään päästä edes sinne...

Oli vähän tyhjä olo kyllä sen jälkeen kun se tulos oli tehty. Illan viimeinen rata oli kans mukava ja vauhdikas, siinä tuli vaan yksi pieni mutta erityisen tärkeä lipsahus, joka johti väärään rataan ja hylkyyn. Sunnuntaina oli todella kinkkinen rata, jolla maksit oli saanu 7 nollaa, minit vähän vähemmän ja medit sai kokonaista 3. (Joka luokassa oli noin 50 kisaajaa) Me ei oltu siinä kolmen joukossa. En ollu ees päättäny ohjaussuunnitelmaa ennenkuin menin radalle. Selvitin silti sen vaikean kohan, mutta sitten aivan yksinkertaisessa paikassa kielto muurilta. Loppupätkällä sattu vielä pikkunen väsähtäminen iteltä, enkä ollu siellä missä piti ja Hippo meni kokonaan nurin yhellä hypyllä, rima siis alas. Se oliki ainut rima viikonlopun aikana.

Koira jakso tosi hyvin koko viikonlopun ilman päikkäreitä. Päivisinhän se vetelee sikeitä useamman tunnin ja käy pääsääntöisesti vain lyhkäsillä lenkeillä, ainakin pakkasten aikaan. Onneks mies ottaa sen melkein aina nykyään kävelylle mukaan. Saa edes jotain liikuntaa. No, nyt ootellaan juoksua, joka varmasti iskee viikon päästä kun olis b-maajoukkueleiri Hyvinkäällä. Kerrankin osasin edes kysyä oikean kysymyksen oikealta ihmiseltä ja sain selville leirin kouluttajat etukäteen. Toisen kouluttajan oppiin haluaisin eritoten päästä.

En käsitä miten, mutta eilen sain raahattua itteni ja lapset aamulla MLL:n perhekahvilaan tuohon lähikirjastoon. Mukavia ihmisiä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaanki. Illalla saatiin vielä odotettuja ex-Dubaivieraita kylään ja lapset nautti. Hermanni yritti olla myös menossa mukana, vaikkei sitä ehkä kukaan ymmärtäny.. Tänään alko Kertulla seurakunnan päiväkerho. Olin siellä H:n kanssa mukana ekat 10 minsaa, jonka jälkeen neiti sano, että saatte lähteä. Ohjaaja tuntu tosi mukavalta. Hieman itteä häiritsi ne kaikki "jeesustelut" siellä seinillä. Jäin silti vielä sinne perhekerhoon aikaa tappamaan ja siitä en ole varma, menenkö sinne enää. Lähinnä tarkoitus oli olla vaan siinä Kepan kerhon lähellä, jos neitillä joku hätä tulee. No hätä ei tullu ja varmaan voin jatkossa vaan jättää ja lähteä kotiin. Perhekahvila on varmasti hyvä paikka muille, mutta itelle ne rukoukset ja virret ei oikein istu. Meillä taitaa olla tässä omalla alueellakin samana päivänä kerho, joten vaihan sinne. Kerttu oli tykänny kovasti uuesta kerhostaan ja oli aivan mielissään. Varsinkin maalaaminen oli ollu tosi kivaa. Edellisessä kerhossa eivät tainneet maalata kuin yhen kerran, mutta siellä oliki tuplamäärä lapsia. Tässä kerhossa oli tänään 7 mukulaa.

Energialatausta ootellessa... haukotus. Onneks päivää piristää huomattavasti brittien julkkis-BB, joka on menny reilun viikon verran. Aluks tuntui, ettei siellä ole ketään kiinnostavaa, mutta oikeastaan ne kaikki on hyviä tyyppejä. Vielä lisäbonuksena sinne tuli Ivana Trump. Ladyn taloon tulo tehtiin yllätyksenä kaikille aivan mahtavasti. Asukkaitten piti esittää kaikkien jotain rooleja tms. Jenkkilaulaja Sisqo teki yhen brittiräppärin kanssa katoamistaikatempun sellasen ison laatikon kanssa ja sai tempun tehtyä. Kun se sitten taikoi sen kamunsa takaisin, laatikossa oliki Ivana. Kaikki oli aivan ällikällä lyötyjä. Mukana on myös todellinen jeesustelija Stephen Baldwin (yks niistä Baldwinin näyttelijäveljeksistä), julkkisten ex-parittaja Heidi jenkeistä (istunut linnassa yli 3 vuotta), ruotsalainen laulaja Basshunter (disko/teknojumputus Now you're gone) joka on iskeny silmänsä ja suunsakin nyt kiinni ex-Rollarityttöystävään 21v Katiaan, joka siis heilasteli sata vuotta itteään vanhemman Ronnie Woodin kanssa. Lisäksi siellä on 2 povipommmi-Jordanin ex-miestä, toinen häkkitaistelija ja toinen laulaja. On siellä vielä jotain Dynastia-näyttelijää ja kolmos-sivuntyttöä yms. Kaikki oli alussa niin hienoja ja erikoisia, mutta ekana iltana eka tehtävä oli kaikkien ahtautua miniauton sisälle. Siinä karisi kaikki hienous ja julkkismaisuus. Aivan mahtavaa viihdettä ja englanninkielen ylläpitoa. Sillä mää sitä ainaki itelleni puolustelen.

Morot saunasta!

Tai siis ei me nyt saunassa olla, mutta kuuma on. Sisällä siis. Kävivät toissapäivänä säätämässä jotain lämmityksiä ja lupasivat tulla eilen säätämään loppuun. No eivät tulleet. Säätimiin ei kuulemma saa ite koskea, joten avoimia ovia ollaan vietetty. Ihan jumalaisen kuuma. Ei viittis ihan alastikaan olla kun ei nuita sälekaihtimia kuitenkaan muista vääntää kiinni. Ei ole kroppa sitä "jumalan parasta antia."

Kuusi on pakattu taas boksiinsa oottelemaan ens joulua, kaikki koristeet on laitettu laatikkoon. Olohuoneeseen saatiin eilen laitettua verhot paikoilleen tai ainaki osa. Mää halusin sellaista valkoista höttökangasta ja niin me Ikeasta koko perheen voimin sitten ostettiin tollasta luonnonvalkoisella pohjalla olevaa harmaa/oranssi-marjakangasta. Että ei sitten ollenkaan valkoista, mutta ihan siistit ne on. Pitää vielä käydä ostamassa lisää samaa kangasta niin on riittävästi.

Saatiinhan sitä kylmyyttäkin tänne kun sitä kaipasin. Joulun aikaan koitin tehä jäälyhtyjä, mutta viikossakaan ei jäätyneet. Sain sitten tehtyä 3 kipaletta ja lopuksi ämpärit tietty jääty rikki asti. Kylmyyttä riittää niin paljon, ettei purinan reeneistä tule yhtään mitään. Hippo koittaa kävellä kahella jalalla heti kun ulos astuu. Onneks tänään pääsin Kaisan kanssa sporttikoirahallille reenaileen. Perjantainahan meillä on lähtö Ahvenanmaalle kisaamaan, lauantaina 3 kisaa ja sunnuntaina yks. Lapset lähtee mukaan, joten "hauska" reissu tiedossa. Toivotaan, että on muitakin epätoivoisia, jotka raahaavat Kepalle kamuja mukaan.

Kävin viikonloppuna kattelemassa kisojaki Hyvinkäällä, kun en muistanu ilmoittautua. Kiva olis ollu kisata sen sijaan, että kaheksisen tuntia kuluttaa aikaa turisteiluun. Se on kyllä lähes yhä kivaa kun itte kisaaminenki. Että toisaalta en tiiä ,mikä olis mulle se paras homma agilityn parissa. Tuomariksi en halua kun en ole niin pikkutarkka tyyppi, että voisin olla tasapuolinen. Ei kai se kuitenkaan tervettäkään ole, että ajelee aika useasti vaan kattomaan kisoja vaikka 100 kilsan päähän?

Ja nyt takas kattomaan mäkihyppyä! Ai että sitäki on kaivannu yli 3 vuotta, että omasta töllöstä tulee jotain muuta ku krikettiä, jalkapalloa tai kameliraveja.

Välipäivätouhut

Joulupäivät meni ja välipäivät painaa. No ei ne nyt paljoa paina, koska ei ole minnekään menoa. Mies tekee etätöitä koko viikon eikä meillä ole mitään kerhoja tms. Alennusmyynnit olis alkanu, vaan en nykyään pääse edes ulos ennen iltahämärää. Tapaninpäivänä kävin pitkästä aikaa purinalla reenaamassa ja tuloksena Hipon tassut tietysti aukes. Onneks ei pahasti. 1,5 viikon päästä olis Ahvenanmaalla meän ekat kisat, mutta juoksu voi vielä sotkea sen kuvion. Kävin kyyläämässä netissä osallistujalistaa, sellaisia kun nykyään julkaistaan jo hyvissä ajoin, ja pala nousi kurkkuun. Pitkästä aikaa olis mahis kisata aivan huippuja vastaan. Luka ja Frodo on kans mukana. Toivottavasti ne ohjaajat on kans hyvin syöneitä ja erittäin hyvin levänneitä... epäilen silti vahvasti.

Pukki ja tonttu kävi meillä jouluaattona ja oli kyllä odotamisen arvoista. 5v-Eric hoki koko joulun, ettei pukkia ole olemassa, vaan kun tonttu sanoi, että "Eric, tehän asutte tuolla flamingossa tämän viikon, mutta oikeasti Ruotsissa", loksahti Ericin suu napakasti kiinni. Kerttua haittasi hyvin paljon lahjojen hakemista pukilta se lohjennut kynsi, joka oli niin kipeä, ettei yhtäkään pakettia pystyny ite vastaanottamaan. Mieluisia paketteja kaikille.

Muuta välipäiväohjelmaa on ollut kummipojan ja perheensä vierailu meillä, luistelutuokiot (ahtaa nyt nro 40 jalka 38:n luistimiin!), kirjastokäynnit ja pulkkamäki. Alkaa oleen jo se vaihe menossa, kun pitää miettiä, kuinka kauas voi 4-vuotiaan päästää pulkkamäkeen 7-vuotiaan kaverin kanssa. Tie pitää ylittää ja mäki on ehkä puolen kilsan päässä näkymättömissä.

Hermanni kävi myös neuvolassa eilen ja hyvin näytti voivan tätin mukaan. Pituus (79cm) ja paino (joku 10,5kg) oli ihan keskiarvokäyrillä. Ei siitä siis tulekaan sumopainijaa. Täti kuuli selvän "äiti"-sanan oulun murteella venytettynä ja muutenkin kehui pikkunäpertäjää. Ekan vuojen Hermanni oliki äitin poika, vaan nyt se alkaa viihtymään entistä enemmän isin sylissä. Hyvä niin.

Joulu tulla jolkottaa

Serkukset Kerttu ja Eric keskustan stokkan jouluikkunaa ihmettelemässä.

Antaa tulla vaan tänne heti, Joulu! Kyllä se on aika lailla jo tullutki. Lahjoja olen ostellu aivan liikaa, lähinnä Kertulle. Samalla haluais olla totuttamatta siihen krääsän määrään, mutta samalla sitä haluaa ostaa mussukalleen ihan kaikkea. Muistaahan sen oman lapsuuden kun ne laskettiin ne paketit. Osan lahjoista annan/olen antanu jo etukäteen ikäänkuin ei-lahjoina, esim. marimekosta oli pakko ostaa mekko, olihan se alennuksessa... Kun nuita lahjoja plus muuta tavaraa on tullu hankittua läjäpäin, niin nuukailin sitten kuusessa. Kävin plantagenissa eilen kattomassa niitä kahen kympin kuusia, joita ihmiset osti ku sikaa säkissä. Muutama niistä oli malliksi avattu ja voi taivas, mitä roskaa ne oli. Varmaan tuurilla saattais saaha hyvänki kuusen, mutten ostanu. Tulin kotiin kellon ympäri kestäneen kierroksen jälkeen nälkäiset ja kiukkuiset lapset takapenkillä ja kaivoin varastosta viimeset kolme joulua Dubaissa hyvin palvelleen carrefourin kuusen ja kasattiin se. Kerttu sai naapurin Ellan kanssa koristella ja ihan hyvä siitä tuli. Stokkalta käytiin eilen ostamassa uusia koristeitaki puoleen hintaan.

Tänä jouluna meille tulee oikea pukkiki ekaa kertaa. Tilasin sundsbergin oman pukin tonttunsa kanssa ja ne tulee meille 19.45. Aikasempi vapaa aika olis ollu kahelta päivällä. Lisäksi meille tulee miehen isoveli perheensä kanssa, joten hulinaa pitäis riittää. Ei nyt silti samanlaista hulinaa kuin ennen vanhaan kun oli kymmenen tenavaa ja aikuiset. Sellasta hulinaa oli viime viikonloppuna hautajaisissa Kemissä kun vanhin serkku laskettiin mullan alle. Serkku ei muuten sittenkään hukkunut vaan paleltui siihen avannon reunalle. Hautajaiset oli niin "mukavat" kuin vain voi olla. Mukavinta oli nähä Norjan serkkuja ja tätejä. Päätettiin, että seuraava sukukokous saisi sitten olla mieluiten häät.

Kertulla loppui kerho eilen. Onneksi samalla loppui neitin parhaan ystävän kerho myös. Joululoma siellä siis alkoi kaikilla, mutta nämä kaksi eivät sinne enää koskaan mene. Paras kamu menee päiväkotiin ja Kepa jää kotiin. Tai niin ainaki luuli, ennen kuin soitin seurakunnalle. Aivan tuosta vierestä Masalasta löytyi 4-vuotiaitten ilmainen päiväkerho, joka on 2 kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Aivan loistavaa. Sinne siis tammikuun puoli välissä.

Elämäni eka kinkku paistuu uunissa, tekasin aamutuimaan piparit ja tortut, rosollia ja puolukkajäädykettä väännän kohta, kauppaan pitäis vielä mennä, puolet perheestä väkertää pihalla lumiukkoja, osa lahjoista paketoimatta. Semmoinen olis päivän suunnitelma. Niin ja illalla pitkästä aikaa reeneihin jos sellaiset on. Joulusiivous on sama jättää huomiseen. Ai niin, bongasin eilen kaupungilta Sauli Niinistön vaimoineen.

Hyvää joulua kaikille Hippolandian lukijoille! Tehään ne tuplanollat sitten ens vuonna, jookos? Jotka ei ymmärrä tuplanollista tuon taivaallista, on muuten vaan kilttejä toisilleen.

Ja elämä purettuna, taas.

Kylläpä vierähti aikaa. Netin saaminen otti tosi koville, eikä se vieläkään ole täysin "valmis". Kukaan ei oikein tälle alueelle tarjoa mitään kiinteitä systeemejä, mokkulalla pitäis selvitä. Vaan kun ei haluttais mokkulaa kun on aika huonoja kokemuksia niistä. Laittoivat jo yhen paketin tulemaan jostain, mutta totesivat paikan päällä, ettei se sovikaan meille. Nyt on tulossa seuraava paketti. Ekaan pakettiin kuuluva mokkula on nyt sitten käytössä. Kyllä tällä jotain saa tehtyä.

Muutto meni aika kivuttomasti. Oli Grundell-nimisestä firmasta 2 äijää kantamassa lootia ja miehen avulla siinä meni 5 tuntia kun kaikki oli siirretty. Minä pysyin lasten kanssa sen ajan takavasemmalla. Uuessa kodissa on tosi paljon säilytystilaa ja tilaa tietty muutenkin tuplasti edelliseen verrattuna. Kaikilla on omat makkarit ja ah, miten luksusta se on! Hemppa nukkuu alkuvaikeuksien jälkeen lähes joka yö sellaset vähintään 10 tuntia ihan putkeen ja neiti samoten. Omat viimesen vuojen univelat on kyllä jo kuitattu.

Alkaa olla kohta veronpalautuksetki kuitattu. On hankittu muka vaikka ja mitä, mutta yksikään huone ei ole valmis. Neitin huoneessa alkaa olla lähes kaikki, tapetit on leikattu valmiiksi, samoin verhot. Kun joku vielä viimeistelis ne. Mutta mitä kauemmin muutosta on, sitä valmiimmalta näyttää, vaikkei pane tikkua ristiin. Kaikkeen tottuu niin ällistyttävän nopeasti...

Kertun kerhoa on vielä 3 kertaa jäljellä ennen "kotihoidon" alkamista. 27 kilsaa yhteen suuntaan alkaaki jo maistua puurolta. Ja kalliilta. Huomenna mennään kerhon joulujuhliin. Onneksi läheltä löytyy jatkossa leikkikaveria. Seinänaapurin tuttu-Ella on meillä lähes joka päivä, joten tekemistä riittää. Pitäis vielä jaksaa raahautua tuonne ulos tapaamaan muita alueen miljoonista lapsista.

Ite kävin Hipon kanssa (ja Kaisan ja Rallin) Turussa kisaamassa reilu viikko sitten. Kummallaki oli 3 starttia, yhteensä siis 6 kisaa. Kaisa osti lohtusuklaata jo menomatkalla. Ihan vaan kaiken varalta. Lopulta se avattiin jo ennenku paluumatka ehti alkaa. Kuuesta radasta 5 hylkyä ja yks 0-voitto meille. Se oli oikeesti eka supermiinus meille kahteen vuoteen. Sinänsä tosi hyvä, mutta me oltiin kyllä muuten aika surkeita. Olen vähäsen päässy jyvälle nykyohjauksista ja tunnistan jo sanat jaakotus, pakkovalssi, saksalainen, niisto, ihmisnuoli ja leyeröinti. Turussa koitettiin sitten Kaisan kanssa molemmat tehä niistoa. Ite seisoin siellä kahen esteen päässä ja mietin, että mitä helkkaria teen tässä kun ei ole hajuakaan, miten se niisto tehään. Sain sen riman sitten alas. Aattelin, että katotaan, mitä se Kaisa tekee, tuskin samaa ku mää. Tulos oli aivan yhtä surkea, rima alas ja muutenki vituralleen. Jälkeenpäin sain pikakurssin Ninalta niiston tekoon, joten seuraavalla kerralla osaan. Nyt olen ilmoittautunu Eckerööseen (jos ei juoksu sotke kuvioita) ja mietin vielä JAUn kisoja. Nyt just tulee nämä joulutauot kun olis intoa kisata.

Tavattiin ex-Dubailaisten kanssa tuossa iltana eräänä ravintolassa. Meitä taisi olla paikalla 9, joka oli hyvä aika lyhyellä varoitusajalla. Oli mukavaa jutella asioista, joita kukaan ei hämmästelly eikä ihmetelly. Tuli updatettua aika monta asiaa, mutta monen kanssa jutut jäi kyllä aivan kesken. Täytyy ottaa uusiksi!

Mummukin käväs viikko sitten meillä muutaman yön visiitin. Palveluskoiraliiton luento oli se pääjuttu, mutta käytiin myös lintsillä lasten kanssa sekä purureeneissä muutaman vuojen tauon jälkeen. Kun on riittävän monta vuotta ollu toko- ja pk-kuvioista irtaallaan, se alkaa tuntua jo itseasiassa aika mukavalta touhulta. Ainakin katsojana. En kyllä kerinny kattoa Kytän puruja, koska linnanjuhlat alko töllössä. Että ei musta ehkä ihan pk-ihmistä tai vakavasti otettavaa harrastajaa sais.

Vakavaksi sen sijaan veti puhelinsoitto, jonka sain päivänä eräänä. Mummu soitti ja sano, että on ikäviä uutisia. Näitä olen oikeasti oottanu jo muutaman vuojen kun on kyse meän perheestä. Nyt vaan tuli tosi pommi. Serkku oli eka kadonnu Rovaniemellä ja se oli seuraavana päivänä löydetty järven pohjasta moottorikelkan kanssa. Siitä oli monessa lehessäki. Olen siis lähössä nyt perjantaina Kemiin hautajaisiin Hempan kanssa lentsikalla. Pikainen ja surullinen reissu vielä joulun alla. Meän suvun ollessa kyseessä nämä ovat kuitenkin nimellä "monttubileet" hautajaisten sijaan.

Messarissakin tuli käytyä monen vuojen tauon jälkeen. Tuttuja tuli käytävillä useampia vastaan. Kateltiin lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Kerttua eniten kiinnosti chihuahuat yllättäen. Onneks satuttiin näkemään myös BATin agilitynäytös (knockout-kisa), jossa finaalissa vastakkain oli Mättö (Fire-kromfo) vastaan Karstunen (Emmi-auskel), jälkimmäisen viedessä voiton. Nähtiin myös tosi laadukas pk-näytös, jossa oli tottista, hakua ja puruja. Mukana mm-tason koiria ja maalimies. Tästäkin oli ainaki se hyöty kun kuulin, että ens vuonna on purujen MM Suomessa. Eilenhän Suomen agilitymaajoukkue toi Ruotsista PM-kisoista mitaleita kassikaupalla, tais olla 6 kappaletta. Tuskin koskaan on maajoukkue pärjänny näin hyvin. Muistan eräänki reissun kun Knuutisen tyttö oli PM-kisoissa pronssilla ja se taisi olla joukkueen ainut mitali.

Ai niin, näin siellä messarissa myös Matti Vanhasen ja eilen näin Isossa Omenassa Tanja Karpelan vai mikä se lienee nykyään, perheensä kanssa kummiski. Tämä alkaa oleen jo kohta pieni bongaa julkkiskisa, mutta ei se vielä mitään. Sovittiin Kaisan kanssa, että kun saahaan tehtyä tuplanollat, laitetaan kummatki tekokynnet. Millahan niitä myös suunnittelee ja sillä niitä tuplia on jo läjäpäin.

Elämä pakattuna, taas

Elämäni 14:sta muutto alkoi maanantaina ja se huipentuu huomenna aamulla kasin aikaan kun muuttomiehet tulee kantamaan nuo 55 pakattua lootaa. Tilattiin reilusti arvioitua enemmän bokseja, mutta niin ne vaan kaikki taitaa tulla täyteen kun aamulla vielä pakataan loput. Molemmat autot on täynnä tavaraa, jotka menee joko vaatekeräykseen, kirpparille tai jonnekki kippojen ja kuppien osto- ja myyntiliikkeeseen. Molemmat kaks varastoa oli tupaten täynnä tavaraa, lähinnä miehen mummon kristallilaseja yms. No ei sentään pelkästään niitä, mutta voi pojat, että jollain voi olla paljon tarvetta pikkupikkulaseille. Haluaisko joku pari taulua? Tosi hienoa mummukamaa.

Näin viime yönä unta, että Dubain Terhi oli raskaana. Hällähän on vasta 5 lasta. Samoin näin unta, että Satu muutti miehensä ja Carloksen kanssa takasi Suomeen.

Mutta nyt meinas unohtua tärkein juttu! Hermanni täytti vuojen eilen! Juhlia ei ole ollu minkäänlaisia, mutta koitetaan leipoa kakku ens viikolla uuessa kodissa. Postissa sentään tuli Hempan eka synttäripaketti mummulta.

Joulutunnelmaa?

Tänään käytiin joulun avajaisissa Espoon Tapiolassa. Lämmintä kymmenen astetta, vettä tuli välillä ku aisaa ja nurmet vihertää. Ainakin siellä oli glögiä, pipareita, puuroa, pipareitten koristelua, joulukalentereita, pukki, poro ja muuta tunnelman luojaa tarjolla. Ei se kyllä silti vielä siitä lähe. Kunhan uuteen kotiin pääsee, niin siitä se lähtee! Ekat jouluvalot tulee samantien ikkunaan. Päivän kohokohta oli Katti Matikainen, joka on Kertun suosikki. Sitä varten tuonne Tapiolaan yleensä mentiinki. Sai neiti luistimetkin tänään, pitäis vielä terottaa jossain ennen käyttöä.

Eilen käytiin kattomassa päiväkännääjiä laivalla. Ollaan jo kauan naapurinmummon kanssa puhuttu Talliinnaan menosta ja eilen se toteutui. Naapurinmummu on 83v, sama tapaus, joka kävi meillä Dubaissa kahesti lomalla. Viimeksi se kävi New Yorkissa. Metallia polvissa ja olkapääkin varmaan kohta leikataan, mutta muuten ei ikä paina. Ite ostin vähän karkkia ja lähinnä Kertulle maatuskaa ja paitaa. Mummu osti normaalin lastinsa, eli vissiin 4 pulloa viinaa ja tupakkaa toppakaupalla. Ite se ei kyllä oikeesti käytä ees lääkkeitä. Kamalaa kyllä huomata usean suomalaisen, varsinkin naisen ryyppäävän aamusta lähtien koko päivän. Mitä järkeä on olla aamulla kympiltä niin sekasi, ettei muista ees käyneensä Tallinnassa?

Luin muuten netistä etukäteen, että Tallinnasta löytyy useampia kauppoja, jotka on myös Dubaissa, muttei Suomessa. Promod oli ainut kauppa, jonne menin tarkoituksella, mutten ostanu mitään. Muita Dubai-ikävän lievittäjiä on mm. Bershka, Mark & Spencer ja oisko TopShop.

Auton remppa maksoi yli tonnin, eikä menny mihkään takuuseen. Jos ei Dubain päästä tule mitään korvauksia, ei tähän talouteen enää volvoja hankita. Auto on kuitenkin melko uusi ja suht kallis alunperin. Kilvet on saatu laitettua kumpaankin autoon kiinni ja tarrarekkarit roskiin heitetty. Jännityksellä ootin, että mikä kirjainyhistelmä sieltä tulee ja hyvä sieltä tuli. Peräkkäiset numerot on meän autoissa ja kirjaimet on SLZ. Vielä kun saisi mun autoon penkinlämmittimet ja takalasin lämmittimen toimimaan. Toisaalta ei tässä 7 asteen lämmössä vielä pylly palellu.

Asuntokaupat on nyt tehty kirjaimellisesti. Tämä koti meni jollekin 24-vuotiaalle pankkineitille ja hänen kultaiselle noutajalle. Me käytiin Ompussa istumassa 2 tuntia ja kirjotettiin nimiä niin per.....sti. Meistä tulee siis Kirkkonummelaisia. Uusi koti on 2-kerroksinen rivari Sundsbergissä. Ei pääty eikä isoa pihaa. Seinänaapureina on tuttuja ja asunto on uusi. Laitatetaan sälekaihtimet ja yks lisäseinä ennen kuin muutetaan, joten ens viikon torstaina on sitten muuttopäivä. Maanantaina saahaan muuttolaatikot, jotka jonkun pitäis täyttää. Ukot tulee sitten kantamaan ja kuskaamaan. Niin ja en ole vaihtamassa seuraa KKK:ksi. Ainakaan vielä. Enkä hanki bortsua. Ainakaan vielä.

Kisoissa käytiin viikonloppuna kahen startin verran. Eka radalla tosi vaikea kepeillemeno, ainakin henkisesti vaikea. Hyvin se kohta meni, muttei Hippo pysyny loppuun asti kepeillä, meni jo putkeen joten hylly. Rimakin oli tainnu jo tippua ennen sitä. Toinen rata aika hyvä, mutta ohjaaja (siis minä) seiso aivan järettömässä paikassa heti alussa. Ainakin sen suhteen järettömässä paikassa, ettei koira ole mikään mestarihyppääjä. Toka rima alas, muu rata hieno. Aika täysin sama ku voittajalla Rallilla. Olo oli kyllä surkea kisojen jälkeen. Varsinkin eilisten reenien jälkeen surkea vasta olinkin. Muut vetää jotain hienoja saksalaisia ja jaakotuksia ihan tuosta vaan. Mulla ei koira osaa ees kiertää hyppyä takaa. Mutta joskus koitan oloani parantaa sillä, että Suomalainenkin (Jari) ohjaa aika perusohjauksella ilman turhia hössötyksiä ja on sentään maailmanmestari ja moninkertainen Suomen mestari. Hipon tassut on edelleen huonossa kunnossa. Nyt sentään aukeaa vain takajalkojen yhet varpaan välit. Eilen teippasin reeneihin sukat takajalkoihin, mutta ei ne nyt sentään maalarinteipillä kiinni pysy.

Sitten osioon: lapset. Hemppa käpsyttelee aika hyvin ilman kenkiä. Se vetelee jo huoneesta toiseen ilman kaatumisia. Vasta se oppi juomaan nokkamukista ja alkuviikosta alko vilkutteleen. Ei viitti ees verrata neitin kehitykseen, mutta kukin taaplaa tyylillään. Sen verran imetysnatsi olen, että edelleen imetän ja ootan kirjaimellisesti siihen 24. päivään, jolloin sitä vois siirtyä lehmänmaitoon. Isosisko kyselee joka päivä, että milloin se joulu on. Kerhoon jää tosi mielellään, ei tartte sitä enää väkisin vetää autosta ulos... Keskiviikkona kerhon 14:sta lapsesta paikalla oli 4 sitkeintä sissiä. Muut on joko kipeenä, lomalla tai oottamassa neljän seinän sisällä rokotuksen vaikutusta, mikä tuntuu aika käsittämättömältä.

Sikasikasika

Näytän sialta ja kuulostanki siltä. Tarttis pikku hiljaa alkaa valumaan sinne kuntosalille, jonne on kortti ollu jo kohta kaks kuukautta. Kaks kertaa olen kai siellä käyny. Lähinnä lukemassa naistenlehtiä... Suusta tuleva ääni muistuttaa kans possua tällä hetkellä, äänenlähtö on lähellä. Muuten nenä vuotaa meillä melkein kaikilla, Hemppa yskäs muutaman kerran yöllä, Kerttu oli eilen kerhosta pois ja mieskin on ollu kipeänä. Mutta sikaflunssaa ei ainakaan vielä meillä. Eikä rokotuksia.

Eilen käytiin tekemässä uuteen kotiin joku sisäänmuuttotarkistus. Ite keskityin lähinnä lampunpaikkoihin ja suunnittelin keittiönkaappien järjestyksiä. Mies ja Kerttu syynäs asunnon kunnolla läpi ja löysikin muutamia koloja, naarmuja yms. paikattavaa. Ens viikolla pitäis/vois muuttaa. Muuten on saatu paljon aikaa edellisestä päivityksestä. Kesällä murskautunu matkalaukku on saatu tingattua monta kertaa parempaan, kummassakin autossa on talvirenkaat ja eilen jopa saatiin kilvet kumpaakin kaaraan. Kun ne vielä sais paikalleen. Ja kun sen isomman auton sais vielä korjaamolta käyttöön. Se nimittäin lopetti palvelemisen. Menin imuroimaan autoa ja jätin radion päälle lapsille siksi aikaa. Siivouksen jälkeen se ei inahtanutkaan. Soitin huoltoon ja annoin ne vikakoodit sinne. Mies vastas, että siitä on vaan akku loppunu ja kaapeleilla siitä pitäis selvitä. Eka kaapelimies mun piti päästää menemään, kun ei löydetty sitä akkua konepellin alta. Manuaali vaan käteen ja ettimään. Meän toinen auto oli jo siinä vaiheessa saatu paikalle ja huoltamolta lainattiin kaapeleita. Savu vaan nousi kaapeleista, mutta huomattavaa parannusta ei mun autoon saatu. Lopulta soitto hinausautolle ja hilirimpsis. Siitä on menny akku ja laturi, arviolta tonnin verran...

Viikonlopun vietin agilityn b-maajoukkueleirillä. Ihan huippua päästä reenaamaan lämpimään mattopohjaiseen sisähalliin. Ei huolta koiran tassujen aukeamisesta hiekan takia. Kunnon koulutusta yhteensä reilut 6 tuntia, muutamat luennot ja hyvää seuraa. Ainoastaan sen auton puute toisena päivänä aiheutti hieman päänvaivaa, mutta kävelemällähän siitä selviää. Eka junalla kotoa Hyvinkäälle ja siitä noin viien kilsan kävely hallille. Hyvin siitä selvittiin. Hemppa oli mukana molemmat päivät ja rusinapaketilla, rimoilla leikkimisellä ja loistavilla päikkyjen ajoituksilla plus avustajilla se meni. Viikonlopun anti oli aluksi se, että en osaa yhtään mitään. Ollaan totisesti jääty sille neljän vuojen takaiselle tasolle miinus 2 vuotta vielä siitä. Väärät käjet, väärässä paikassa annetut käskyt, holtittomuutta, suunnittelemattomuutta yms. Mutta siitä se lähtee taas. Tärkeimpiä neuvoja mm. tarkkuus lähdössä (koira nousee joka kerta seisomaan itekseen), suunnitelmallisuus lämmittelyesteillä (nyt se saa mennä miten haluaa, miksi se tottelis radalla), selkä suoraksi! (pysyy rimatkin paikoillaan ja ohjaukset kunnossa). Koneella on ratakuvioita seiravaaksi puoleksi vuojeksi, ei pitäis tulla ongelmaa, mitä treenaa.

BB:n lomassa naputeltua

Pohjoisen reissu oli ja meni. Kaikki kuvat on otettu sillä matkalla, on lasten isomummoa, ukkia, lumiukkoa poikineen Oulussa ja aina niin kiinnostavaa ukin pianoa. Oltiin paluumatkalla vielä yks yö Oulussa ja siitä sitten ajamaan etelään. Kerttu teki niin antaumuksella muumi-tietokoneella hommia mun avustuksella, että meillä meinas bensa loppua keskelle ei-mitään. Yhtäkkiä katoin, että bensavalo palaa ja mittari näyttää jo viivaa jäljellä olevien kilsojen kohalla. Alko syke nouseen kunnolla. Viimiset lukemat on 20 kilsaa ja sen jälkeen tulee pelkkää viivaa. Onneks maisemat alko näyttään siltä, että siellä metässäkin olis jo tulomatkalla koettu huoltis ja niin se oli viien kilsan päässä. Saatiin tankattua ja matka jatkui. Oulun kohilla käytiin ekaks Kärkkäisellä hypistelemässä kuppeja ja lautasia, mutta mitään meän tarvitsemaa ei ollu. Loppumatkalla käytiin Lahessa ABC:llä, jossa oli Iittalan outlet. Sieltähän sitten lähti iso kassi niin tarpeellisia lautasia, laseja, neitille omat espressokupit ja joku vati. Pimeällä ajettiin loppumatka ja Keravalle oisin jääny jos ois pitkän matkan ärsytys kasvanu enää senttiäkään. Ei jaksanu enää. Joskus tuo pikkuneitin järjenjuoksu ihmetyttää, kuten kehälle päästyämme. Ajattelin samaa asiaa, jonka se sano ääneen. Kerttu huomautti takapenkiltä, että pitää soittaa isi tulemaan meitä vastaan kantoavuksi. Ei se ihan tyhmä ole.

Viikko hurahtikin sitten miehen isoveljen punkatessa meillä. Oli tullu Ruottista tänne viikoksi töihin. Seuraavana viikonloppuna tuli vielä pikkuveli ja isäkin, tosin ne vaan kyläilivät. Hyvästelivät samalla tämän suvulla alusta asti, eli 50-luvulta saakka hallussa olleen asunnon.

Muuten ollaan pyöritelty asuntoasioita ja muita hoitamattomia asioita. Mitään ei siis ole saatu kuitenkaan käytäntöön. Jo kesän lennoissa rusentunutta matkalaukkua ei ole saatu korjaukseen, miehen autosta puuttuu talvirenkaat, kummastaki puuttuu kilvet, kirpputorille ei ole viety mitään, asuntolainaa ei ole kilpailutettu yms. Pari viikkoa aikaa muuttoon ja muuttofirmoja pyöritellään kans. Kuinka paljon halutaan osallistua ite? Hempan kanssa ei paljoa kanneta roinaa, se vaatii yhen ihmisen huolehtimaan siitä eikä yksin oiken saa lipastoa alakertaan. Tai saahan se, mutta jälki ei ole kaunista.

Etelään palattuani olen alkanu laittaan Hiponkin elämää järjestykseen. Hierojalla ollaan käyty kaks kertaa, pari kauratyynyä on ommeltu lämmikkeeksi selkää varten, vitamiinipilleri on menny suuhun aika monta kertaa ja back on track-loimi on tilattu, sekä aloitettu taas tokotreenit, kun ei oikein esteille viittis mennä puilikuntoisena. Niin ja kitekatista on siirrytty NEUhun melkein pelkästään. Tänään kävin vielä tilaamassa sen super tassusalvan lähieläinkaupasta. Olen sitä maagista ainetta käyny ettimässä nyt kaheksasta eläinkaupasta tuloksetta. Koira oli niin sairaan jumissa vähän joka puolelta. Tämän päiväsen hieronnan ansiosta se joten kuten aukes ja antoi jo venyttää kumpaakin etujalkaa. Selkä kai se ensisijainen engelma oli, mutta kuulemma oli jumissa niskasta asti. Viikonloppuna on bemarileiri, jonne saatiin lupa osallistua. Sitä ootellessa.

Ai niin. Paremman ajankulun puutteessa käytiin lauantaina kattomassa Hyvinkään kisoja reilut seittemän tuntia ja sunnuntaina mentiin Myyrmäkeen lemmikkimessuille. Onneks otettiin Hippo myös mukaan tarkoituksena laittaa Kepa sen kanssa lapsi ja koirakisaan. Selitin ennaltaan neitille, että siellä ei tartte osata mitään, eikä ole mitään väliä, kuka voittaa ja kuka häviää. Tietty Kerttu oli pienin siellä, päätä lyhyempi seuraavaa kakaraa. Seittemän osallistujaa siellä oli ja tuomari pisti Kertun hopealle! Se teki kaiken, mitä tuomari pyysi lähes "ammattimaisesti". Tosi sievästi talutti eestaas ja ympyrää. Hippokin käyttäytyi tosi hienosti, ainoastaan hyppäsi muutaman kusiläikän yli tapansa mukaisesti... Neiti (ja äiti) oli niin maireana elämänsä eka pokaali käessä. Pokaalia tärkeämpi oli kuitenkin se pedigreen iso tuotekassi, jossa oli jos jonkinmoista makupalaa.

Syyslomailua lisää

Tänään oltiin rauniolla reeneissä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Ei sentään Hipolla reenata, mutta sai se kuiteski ettiä Kertun pari kertaa. Onnetonhan se siinä hommassa on, kun ei sillä ole hajuakaan, mitä siellä pitäis tehä. Ei ole koskaan opetettu. Muuten se alkaa olemaan kunnossa. Kipulääkkeen tungen sille aamuisin kitaan ja jo koittaa pomppia ja leikkiä entiseen malliin. Yritä sitä sitten hillitä.


Hermanni alko tänään käveleen. Seistä töröttäny se on jo kauan aikaa ja tukea vasten hiippailee, mutta tänään oivalsi, että pysyy joten kuten pystyssä jo ilman mitään. Maksimi taitaa olla joku 5 askelta ennenku maan vetovoimaa on liian suuri. Lisäks isäntä oli tänään vajaan tunnin mummin kanssa kotona kun me muut käytiin asioilla. Oli ollu täys työ pitää heppu tyytyväisenä sen jälkeen kun salaa pantiin ovi kiinni.

Seuraavassa kuvassa on pahin purenta, mitä olen koskaan nähny. Livenä tämä näyttää vielä kamalammalta. Tästä koirasta ei koskaan tule käyttövaliota kun se Mattsonki taitaa olla jo kuollu. Jos tämä olis ihmisen suu, se korjattaisiin jo yleisön painostuksesta. No, onneks tästä ei ole haittaa mestaruuksien vastaanottamisissa.

Kotirintamallakin tapahtuu. Tais mennä koti kaupaksi tosi lyhyellä aikavälillä. Tarjous on hyväksytty ja kuukausi aikaa muuttaa uuteen kotiin.

Tämä kotiäiti pääsee huomenna kampaajalle! Iltapäivällä on eessä siis ihan varmasti taas kerran lyhyempien hiusten aiheuttamaa katumusta. Se on niin monta kertaa nähty.

Lääkäristä lääkäriin...

Pohjoisessa kun ollaan niin täällähän sitä sattuu ja tapahtuu. Oulun kisat peruin meän osalta kun Hipon tassut ei ole kunnossa. On ne paremmassa kunnossa kuin ennen, mutta nirhautuneet edelleen. Eilen aamulla ihmettelin kun ei koira halunnu seistä ollenkaan. Oli aivan vetelä ja vaisu. Ulos ku mentiin se löi heti maate. Hypätä ei tahtonu eikä ruokakaan maistunu. Muistin samalla, että se ripuloi edellisen päivän kävelylenkin aikana. No nettilääkäri-googlen perusteella diagnosoin kohtutulehuksen, vaikkei oireet ollu sinnepäinkään. Aattelin, että takapäässä se ongelma kuitenki on. Mahassa, tapapuolessa tai jossain synnytyselimissä. Soitettiin Simon kunnaneläinlääkärille, koska se on kuulemma paras täälläpäin. Ja niin se oli. Aivan mahtava. Ja halpa kaiken lisäksi, suunnilleen ilmanen. Lääkäri katto ihan kaiken läpi, ultras kohdun ja paineli selän. Diagnoosina on selän täysjumi. Kaikki muut oli kunnossa, mutta vasen takajalka ei palaudu samaa tahtia oikeaan asentoon ku muut. Siis jos siitä taittaa varpaat taaksepäin, siinä kestää kuulemma liian kauan aikaa kun koira ne oikaisee. Selästä aristi myös. Eli se on jossain välissä joko liukastunu tai hypätessä loukannu selkänsä tai sitten tämä anturoitten varominen on aiheuttanu sen jumin. Kipulääkettä siis plus lepoa ja mielellään hierontaa. Peruin samantien tulevat kisat, tässähän tulee dopingaikaa ihan reippaasti. Toiveissa olis päästä muutaman viikon päästä agilityn B-maajoukkuueen leirille Hyvinkäälle. Sieltä tuli tietoa, että kouluttajina on Harri Huittinen, Jenni Lehtinen ja Jan Egil Eide, vai miten se meni?

Lähti taas vähän lapasesta, mutta eilen iltapäivällä sattu taas. Mummua vietiin terveyskeskukseen. Se oli edellisen yön töissä eikä sitten Simon reissun takia kerinny nukkua ollenkaan. Samoilla silmillä oli vielä iltapäivällä laittamassa takan luukkuja kiinni ja kiipes tuolille, että yltäis paremmin. Jumalaton kolina kuulu ja sitten ihan hiljaa. Oli tippunu tuolilta lyöny silmäkulmansa takan reunalla roikkuvaan "espanjalaiseen kidutusvälineeseen". Se on sellanen matkamuistona tuotu ikäänku ruoska, mutta siinä pn kettinkien päässä metalliset pallot, joissa on tylsiä piikkejä ympäriinsä. Osu sitten se piikki silmäkulmaan. Sitä ei tarttenukaan ommella vaan olivat liimanneet sen kiinni. Nyt on niin makia mustelma nousemassa siihen laastarin alle, että ohikulkijat ei voi olla ku ihan varmoja, miten on mummulle käyny.

Lääkärireissujen lisäksi ollaan aikaa kulutettu lähinnä kyläilemällä ja olemalla. Ihan parissa kaupassa ollaan käyty. Tänään käytiin katsastamassa Tornion uus ostari (no on se kuulemma jo vuojen vanha) ja eilen löysin kirppikseltä Hermanille Reino-tossut. Vielä olis ehkä 27 kyläpaikkaa jäljellä. Ehkä skipataan osa. Lauantaina on tarjolla paikallista toko-osaamista kisojen merkeissä ja sitten aateltiin ajella Ouluun vielä yheksi yöksi.

Loput pikakelauksena: koti on myynnissä, pappa hukassa ja yöimetyksen lopetettu.

Leppoisa lauantai

Eilen oli viimein Kertun 4-vuotisjuhlat ja kakunsyöjäiset. Jostain syystä tässä naputtelun lomassa lapan suuhun tuota äärettömän hyvää baileyskakkua, jota on vielä jäljellä. Vaan ei ole kauaa tätä vauhtia ainakaan. Neitiä jännitti tosi paljon häntä varten järkätyt juhlat, uni ei meinannu tulla edellisenä iltana ja juhlien jälkeinenkin yö oli lyhyt, mutta sekava... No itse juhlat meni hienosti, vieraina oli kolme ex-dubailaista mammaa lapsineen, joita oli 5 plus yks mahassa, jonka olisi pitäny jo poksahtaa.

Koti alkaa näyttää asutulta, eikä laatikoita enä pursua muualla kuin parvekkeella. Verhot pietetäänki aika lailla suljettuna. Kiinteistönvälittäjä on jo vieraillu täällä ja kuvat otetaan kai ens viikolla. Paitsi. Hoitelen nuita Purina-areenan avaimia ja muutamat ovat hakeneet multa kotoa avaimen. Kuten eräs rouva, joka asuu seuraavalla kadulla asunnossa, joka on heille liian iso ja haluaisivat löytää pienemmän. Täti ihastui (?) tähän kämppään todella ja haluaa nähä tän uusiksi miehensä kanssa ennen kuin menee yleiseen myyntiin. Saa nähä, mutta olishan se kummaa myyä avaimen hakijalle kotinsa. Uutta kotia ei ole ostettu, mutta eipä ole kaukanakaan. Käytiin taas tänään aamulla ajelemassa ja kurkkimassa ikkunoista sisään. Valittiin kahesta se paras ja nyt ollaan jo ostamassa venettä, traileria, enduropyörää sun muuta. Lainastakin on jo neuvoteltu. No, kaukanahan se ostaminen vielä on, mutta josko jouluna jo oltais jossain muualla?

Huolestuneena henkisestä hyvinvoinnistani huomaan, etten enää voi lukea shoppailua harrastuksekseni, kuten viimeiset neljä vuotta on ollut. Tänään käytiin väkinäisesti hulluilla päivillä, mutta mikään ei houkutellut, ei ainakaan alennustavara. Oikeastaan se on mahtavaa. Ruuan lisäksi tulee ostettua ainoastaanlapsille talvivarusteita, itelle ei yhtään mitään. Autonkin varustetasoa on nostettu kun tänään hankittiin talvinakit vanteineen. Asennus ens keskiviikkona. Siitä seuraavana päivänä onkin tarkoitus nostaa kytkintä ja pakata lapset ja koira tavaroineen matkaan ja porhaltaa 720 kilsaa suoraan pohjoiseen. Lähen siis lasten kanssa ainaki viikoksi mummilaan. Matkaan mahtuu toki Oulun agikisat, jos koira vaan on kunnossa. Yleensä se vetelee anturanpohjat auki hallilla, mutta nyt on uus ongelma. Lähes jokainen ikäänkuin sormienväli on jollain tavalla nirhaantunu ja yhessä välissä on ihan märkääkin. Lähes-valmiin-eläinlääkärin-hotline-ohjeilla lähen kohta ostamaan erinäisiä aineita, että koiraparka pystyis ees ravaamaan ulkona.

Autosta puheenollen, ei ole helppoa tämä muuttoauton päivittäminen hellesääädöistä pakkassäädöiksi. Ajellaan edelleen jollain "erikoiskilvillä", siis lasissa on tarrakilvet. Pakkasnesteet tai jotkut sellaset... vaihettiin huollon yhteydessä (kyllä muuten Dubain huollot oli halpoja!), tuulilasinesteet on päivitetty, nyt ne renkaat tilattu ja rekisteröintikatsastus suoritettu kumpaankin autoon. Seuraavaksi lähtee paperit kai autoverotusta varten jonnekin passikopioineen yms. Jossain vaiheessa saahaan sitten kai ne oikeat kilvet ja päätös autoveroista. Niin ja puhumattakaan penkinlämmittimistä tai lohkolämmittimistä. Lasinlämmittimet sentään löyty valmiina kun osas vaan ettiä oikeeta nappulaa.

Kertun juhlien lähes kohokohta itelleni oli kyllä Hermannin ensimmäinen askel, jonka näin. Herra ei ees kaatunu. Hyvin se muutenkin nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten, samaa tahtia siis menee kuin siskonsa aikoinaan. Turha kai mainitakaan, että yötkin menee kohta samaa heräilytahtia kuin sisko. Nimim. pari tuntia huutoa illalla, muutamat huudot yöllä yms. Isosisko sentään on lopettanut (kopkop päähän) ne ihmeelliset yölliset "paniikkikohtaukset". En nyt muista, mikä niitten oikea nimi oli.

Se on täällä tänään!

Tai siis eilen. Kontti tuli ja yli 100 pahvilaatikkoa sen sisällä. Ihan kuin olis ollu joulu. Ei yhtään tienny, mitä sieltä laatikosta esiin tulee. Kokoajan ootin ja pelkäsin gekkoa, mutta yhtään ei löytyny. Vähän olin pettyny. Olis tästäki jutusta saanu vähän jännittävämmän... Jännittämistä oli lähinnä siinä vajaan sadan neliön ahtamisesta 52 neliöön. Kyllä ne mahtuu, mutta eihän täällä siistiä ole. Varastot oli jo ennalta täyttä kaikkea soopaa ja varsinki vaatekaapit pursuaa. Täytyy isolla käellä alkaa rankkaamaan tavaraa pois. Jos vakavasti miettii, niin mikään tavara ei ole elämää tärkeämpi, joten pakko luopua vaikka mistä. Vaatteita vein jo ison kassin UFFin keräyslaatikkoon. Roskikseen menee myös kaikenlaista. Kirpparille en ainakaan omia vaatteita ala kuskata. Vähitellen vois alkaa päättämään, joko lastenvaatteet pannaan menemään vai säilytetäänkö vielä. Viime yön jälkeen olisin heti valmis panemaan kaikki kiertoon.

Kontti tuli viimeisen lupauksen jälkeen 5 minsaa etuajassa, matka kesti noin 7 viikkoa yhteensä. Kaikki oli tosi hyvin pakattu, yhestä lautasesta oli palanen pois, muuta vikaa ei ollu. Minä purin keittiössä astioita ja muuta sälää, mies purki olkkarissa ja 2 työmiestä kanto tavarat sisään. Posiviiviset miekkoset sano jossain välissä, että valmistaudu nyt kun alhaalta tulee kohta hiukan keittiön lattiapinta-alaa isompi ruokapöytä. Hyvin se lopulta mahtu. Tuolit ei niin hyvin.

Tänään ajoin oven eteen auton kun Hemppa nukku päikkyjä kaukalossa. Aattelin samalla kantaa akvaariotarvikkeita (wtf??? niinpä hyvinkin... tilapäisessä mielenhäiriössä olen antanu periksi akvaariolle) sisälle. Johan tuli isännöitsijä kertomaan, että tulen saamaan valituksen jos jätän autoni siihen pihalle. Mies on oikein mukava ja kertoi, että pihalla verhot heiluu jokseenkin tiheään ja kaikesta valitetaan. Eilisestä kontin pihalle tuonnista oli heti tullu valitukset. Ihmettelin kun varaston käytävälle jääneestä jääkaapista (en tiiä, miksi sekin piti tuua Suomeen) ei vielä oltu valitettu.

Tässä kaaoksen keskellä en tiiä, toivoisinko, että nopeasti löydettäis joku uus koti vai olisko kiva välillä hengähtää, eikä heti tarttis pakata just purettuja tavaroita. Kirkkonummen sundsberg nyt kiehtoo kumman lailla taas. Espoon Kalajärven esitteet heitettiin eilen roskiin.

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa kisoissakin purinalla. Oli piirinmestaruuskisat ja eessä 5 rataa, 2 henk.koht.rataa Hipolla, yks joukkuerata ja lainakoira-Rallilla (omistaja-Kaisalla jalka revähtäny) 2 rataa. Hipolla perusradasta ihan ok-nolla ja toinen sija. Hävittiin melkein 2 sekkaa voittajalle ja se suunnilleen raivostutti. Oma ohjaus tuntu aika letkeältä, että olishan siinä voinu kiristää, mutta nolla mikä nolla, se on tavoite. Hyppäriltä tippu yks saakelin rima, se eka tälle kisakaudelle. Että ottaa pattiin, mutta olin kuulemma täysin koirarukan eessä. Muuten ohjaus meni miten sattuu, oli tosi mutkarata, mutta mukava. Joukkuerata meni vähän ku vasemmalla käellä nollalla. Ralliparka näytti siltä, ettei olis mun mukaan ollenkaan lähteny, istua tönötti ihan väärään suuntaan. Lähti kuitenki mukaan ja pakko-nolla ekalta, toiselta mun ohjausvirheestä hyllylle radan puolivälissä. Rallin radoilta ei minkäänlaista muistikuvaa, kaikki energia meni siihen, että sai sen pysymään mun mukana. Omalta osalta 5 rataa oli liikaa. Motivaatiota riitti just kummankin koiran ekoille radoille. Ehkä se 9 tuntia kisapaikalla oli liikaa.

Huomenna pääsee tästä kaaoksesta vähäks aikaa pois. Lähen lasten kanssa Tukholmaan päiväksi. 2 yötä Siljalla ja päivä Tukholmassa.

Bloggaaja laiskottelee

Ei millään jaksaisi päivittää blogia! Tänhän piti olla vaan Dubain ajan blogi ja vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu. No jos joskus jotain viittis naputella. Se 8 päivää oli ja meni aikoja sitten. Ei ole tavaroita näkyny, mutta huomenna kuulemma niien pitäis jo olla Suomessa. Autot on (luojan kiitos, tai luojan ja luojan...) tullunna viikko sitten. Sen jälkeen en ole julkiseen kulkuneuvoon jalallani astunu enkä ole reeneissäkään käyny. Mihin kummaan sitä saa kotiäiti aikansa kulumaan kun ei muka reenaamaan pääse? Mitään ei oikeen ees tehä eikä mitään saaha aikaiseksi.

Paitti että Ojankoon mentiin viikko sitten julkisilla! Olipa projekti. Haagasta lähettiin ysin jälkeen keskustaan menevään bussiin. Keskustassa vaihettiin Mellunmäkeen menevään metroon. Päätepysäkiltä vaihettiin taas bussiin ja mentiin vähän vikasuuntaan lopussa... Pari pysäkkiväliä piti palata takas ja jatkaa jalkaisin pari kilsaa, loppumatkalla kehä kolmosen ylitys. Perillä kisoissa oltiin joskus ennen kahtatoista. Autolla sen matkan tekis ehkä parissa kymmenessä minuutissa. Mutta mitäpä sitä tekis muuta sunnuntaina? Katteltiin kisat, reenailtiin hitusen verran välissä ja sama kotimatka takas. Kotona 3 tuntia luvattua myöhässä.

Sattuipa varmaan kummallisin juttu ikinä silläkin matkalla. Ooteltiin paluumatkalla ekaa bussia jossain Mellunmäen pysäkillä. Hemppa nukku kärryissä pyörätiellä ja me oltiin Kepan kanssa ehkä 10 metrin päässä keräämässä kukkia. Katoin, että tuleepa siellä huonokuntoinen juoksija, noin 30v miekkonen, joka jauhaa samalla purkkaa. Se ohitti meät ja Kepa katto sitä haavi auki. Näin sivusilmällä, että se heitti jotain mettään. Kerttu sano, että äiti kato! Se näytti siltä ku se olis heittäny meän vesipullon mettään. Kysyin, että mitä se teki? Oliko se meän vesipullo? No oli se. Herra nappas meän vesipullon Hermannin kärryistä ja kai nähtyään, että siinä oli Kertun pampula kiinni, nakkas sen menemään. Sen verran oli vielä röyhkeä kaveri, että jäi puuskuttamaan ehkä 20 metrin päähän meistä ja sylkemään limojansa. Olin niin ällikällä lyöty, etten saanu sanaa suusta (taaskaan) ja bussikin tuli.

Nettikin saatiin vihdoin kotiin (netin lisäksi meillä ei suunnilleen ole muuta ku tuo ekassa kuvassa oleva matkalaukku). Varmuuden vuoksi haettiin vielä nettitikkuki kaheks viikoks. Tai siis se pitää palauttaa kohta jos ei halua sitä sitten vuojeksi tai jotain. Viikonloppuna käytiin mökillä testaamassa nettiyhteyden toiminta jumalan selän takana ja toimi. Hiukka hitaasti, ellen sanoisi jopa sairaan hitaasti, mutta toimi kumminkin. Kyllä siellä mökillä muutaki tehtiin. Ideana oli nurmikon jyrsimellä "tasoittaa" sitä pihaa ja nakata uuet siemenet. Kyllähän sillä jyrsimellä sai siitä pihasta niin taistelukentän näköisen, että ehkä olis pitäny jättää homma tekemättä... Kanttarelleja myös löyty pussillisen verran ja puolukoitaki kävin käsin noukkimassa. Yllättävän mukava viikonloppu kyllä oli.

Asuntorintamalla tilanteet vaihtelee. Ollaan käyty nyt Espoon perämettässä eli Kalajärvellä kattomassa rivareita. Ihan ex-tempore lähettiin, vaikka tiiettiin paikan olevan kehä kolmosen ulkopuolella. Talot oli tosi kivat ja uuet. Ne on vaan niiiin kaukana. Eilen kurvattiin mökiltä erittäin fressinä suoraan Vantaalle esittelyyn. Oli sekä pienkerrostaloa että rivaria. Ekan kerroksen ykstasonen pienkerrostalokämppä oli hyvä, mutta se Lidl takapihalla ei ihan kolahtanu. Tänään sitten uuella idealla uuteen nousuun. Asutaan tässä, tehään keittiöremppa ja ostetaan tontti jostain. Huomenna kaikki on varmaan taas toisin. Oliskohan tässä kuvassa olevassa Mellunmäen aseman talossa yhtään LUUKKUA vapaana? Näyttäis niin viehättävältä.

Viikonloppuna nettitikusta oli oikeasti hyötyä. Agilityn mm-kisat oli Itävallassa ja ei ihan olis koko viikonloppua viittiny istua sisällä koneen ääressä. Mökillä pysy hyvin kärryillä tuloksissa. Samoin purinalla kisoja kattomassa oli kone ajan tasalla. Paitti että akku tietysti loppu just kun viiminen suomalainen oli radalla... Mineissä mahtavasti tuli Suomeen kultaa. Medeissä tuli joukkuekultaa ja makseissa sijat 4 ja 5. Ei siis yhtään hullummin. Sen verran taas ärsytti olla netin varassa, että päätettiin lähteä ens vuonna mm-kisoihin (luultavasti Saksaan). Jos ei päästä joukkueeseen (eka pitäs tehä tuplanolla, sitte muut nollat, sitte vielä pärjätä karsinnoissa... heleppoa ku heinänteko) ni sitten katsomoon.

Eihän sitä nyt sentään ihan ole laiskoteltu. Tai liekkö se tämäkään niin tekemiseksi luettavaa on... Kertun kanssa käytiin 4v-tarkastuksessa. Neitihän saa nostaa yhen lisäsormen pystyyn torstaina. Neuvolassa piti piirtää, tietää värejä, kertoa kuvista, tehtiin näkö- ja kuulotestit, käveltiin viivaa pitkin, punnittiin (16kg), mitattiin (103cm) ja rokotettiin. Kaikki meni aivan älyhyvin. Kuulokkeet ja silmälasit meni päähän ku vettä vaan. Rokotuskin sai vaan silmät vähän punottaan, mutta kyyneltäkään ei tullu. Kaikki oli ok, joten seuraava käynti vuojen päästä. Kävin muuten elämäni ekassa vanhempainillassaki. Ihan tuntuu melkein olo jo aikuiselta tuon jälkeen...