Suu supussa

Pitäisköhän vähän alkaa varomaan sanojansa? Yks päivä mentiin hissillä johonkin suuntaan ja kesken matkan jostain käytävältä kuulu lasten mekastusta. Kerttu totesi, että voi ku nuo mölyapinat tuolla taas huutaa. Mölyapina-sanan se on oppinu multa. Meän talossa on sellaset maailman kovaäänisimmät arviolta egyptiläiset lapset, jotka on aivan hirveitä. Ne puhuu huutamalla toisilleen. Se vanhin ja isoin on noin 7-vuotias, joka vetää joukkoja ja sitten muiluttaa muita alamaisiaan. Kerttu ei ees halua jäähä alakerran leikkihuoneeseen leikkimään, jos se jengi on siellä. Nämä lapset on ihan verrattavissa huonosti käyttäytyviin koiriin siinä suhteessa, ettei niissä lapsissa mitään vikaa eikä niissä koirissa, vaan niissä vanhemissa ja omistajissa.

No tästä mölyapinatuomiosta selvittiin automatkalle tuohon parin sadan metrin päähän greensiin ulkoiluttamaan Hippoa. Etittiin toivotonta parkkipaikkaa ja neiti tokas, että voi histi (nimenomaan kirjaimet tuossa histi-järjestyksessä) ei täältä saa paakkipaikkaa ku nuo juntit on jättäny autot nuin. Tunnustan, mun suusta on tullu tuokin juntti-sana. Silti minut tuntien nuo mölyapina- ja juntti-sanat on kevyttä kauraa. Tänään pääsi jo kirosanaki, mutta niin paljon olen saanu kielenkäyttöäni siivottua, ettei Kerttu niitä vielä osaa. Paitsi yritti se yks päivä sanoa moneen kertaan jumalauta, muttei ihan osannu.

Eilen käytiin viemässä auto huoltoon ja kotimatkalla taksissa se alkoi laskemaan tähtiä taivaalta. Hyvin se laski tapansa mukaan ykkösestä kymmeneen moneen kertaan. Sanoin, että: "laskeppa englanniksi", johon neiti vastas, että "mää en nää enää niitä."

Muutenkin siellä eilisessä taksissa Kerttu ihmetteli kyytin aluksi, että mikä täällä haisee? Sanoin, etten tiiä, vaikka haistoin kyllä tupakan. Muutaman minuutin jälkeen se totesi, että äiti, täällä haisee tupakka. Muutenkin sillä on tosi harjaantunu hajuaisti. Monesti se toteaa, että äiti, sää oot syöny suklaata, täällä haisee suklaa. Ja joulun aikaan se aina haisto piparkakut. Ei pysty ees salassa syömään tai pitää varta vasten olla hönkäilemättä sen suuntaan.

Yks päivä se totes olevansa sairaseläkkeellä. Ja yleensä se ei voi mennä isin vessaan, koska se on korjatteella. Harvoja muistiin jääneitä toteamuksia. Eilen se kävi kysymässä multa illalla, että onko sulla menny sellanen ötökkä hukkaan? Minä ihmettelin, että mikä ötökkä? Sellanen keltanen ötökkä, ku meillä on niitä myytävänä niitä ötököitä, meiltä saa uusia. Ainaki sen mielikuvitus on alkanu laukata...

Tosi hyvä mielikuvitus on myös yllä olevan hotellin rakennuttajalla. Siis minkä hotellin? Eihän siinä näy kuin ehkä 2 ekaa kerrosta tai siis siihen voi kuvitella 2 ekaa kerrosta. Niimpä. Käytiin madinatissa jokunen aika sitten ja Kerttu kun tykkää niistä talojen pienoismalleista niin niitä pitää käydä aina vahtaamassa. Nytkin mentiin kattomaan yhtä sellaista ja se sattui olemaan meän lähelle tuleva hotelli. Täti kertoi, että se avataan syyskuussa! Aivan varmasti. Rakentamisen jälki ja laatu on varmaan huippuluokkaa. Täti vielä sanoi, että se on "really nice area". Hmm. En ole ihan samaa mieltä. Vastasin, että maybe after a couple of years.

Hyvä mielikuvitus on ollu myös Slumdog millionaire-elokuvan tekijöillä. Elokuvahan sai useita oscar-ehokkuuksia männä viikolla ja se on kyllä niitten arvoinen. Katoin sen toissailtana ja on pitkään aikaan paras pätkä. Suosittelen sitä kaikille, kunhan vaan se tulee teattereihin...

Hei me jahkataan taas!

Onkohan jahkata ees sana? No se kyllä kuuluu mun sanavarastoon. Jahkattiin siis siitä, että muutetaanko vaiko eikö. Olis kuulemma pitäny maksaa 10 000dhs (=2000eur) jos oltais lähetty kyntämään tästä asunnosta. Ei ilmoitettu tarpeeksi ajoissa (2kk ennen) lähdöstä, joten uhkasivat sakoilla. Itte ainakin kauhistuin tästä ja sanoin, ettei kai me sitten lähetä. Itseasiassa tällä hetkellä ei mulla ole tiedossa, mikä on tämän hetkinen tilanne, koska emme ole ikään kuin puheväleissä miehen kanssa. Tilanne ns. päällänsä nyt kolmatta päivää. Kyllä se joskus selviää..

Silloin kun puhe vielä kulki, käytiin tällainenkin keskustelu:

Mies: "Pitäsikö mun ostaa sellanen .... motocrossipyörä vaiko sellanen .... pmotocrossipyörä?"

Minä: " Multako sää kysyt? Ihan sama jos mää kysyisin sulta, tuleeko meille seuraavaksi borderterrieri vaiko jackrusselin terrieri?"

Mies: "Miten niin ihan sama, meillehän tulee bordercollie."

Minä: "Meille mitään collieta tule, terrieri meille tulee."

Mies: "Kaikkihan hankkii bordercollien kun nehän on niin hyviä."

Minä: "Meille ei tule bordercollieta vaan terrieri tai villakoira, sellanen pikkunen, Venäjältä."

Jotenkin näin se kulki ja mitään noista ei ole vielä hankittu, mutta vakavasti harkittu kyllä. Täällähän on joku ihme pyöräkuume useassa talossa, mutta kukaan ei kai vielä ole lyöny rahojaan tiskiin. Koiraakaan ei olla (en ole) hankkimassa, mutta kunhan muutto Suomeen joskus toteutuu, sitten se hankitaan. Kertulle oma, jota äiti silloin tällöin pikkusen lainaa.

Katoin pitkästä aikaa, mitä netissä on täälläpäin tarjolla, siis eläinpalstalla. No siellä oli baby krokotiili... 10-12 tuumaa on elukalla mittaa ja on kuulemma hyper, mitä sitten lienee tarkoittaa. Puhelinnumeroon toivottiin vain serious buyers kontakteja. Lukeekohan poliisit noita palstoja? Just oli lehessä ja uutisissa juttua, että Dubaihin tuuaan aika paljon kaikkia uhanalaisiakin eläimiä ja niitä kai aletaan enempi tarkkailemaan ja ottaan tyyppejä kiinni. Muuten palstalla myydään eksoottisiakin kissarotuja, ihan ragdolleja ja birmoja muun muassa. Koiria siellä on yleensä nämä normaalit noutajat ja kaikenmaailman pikkukoirat. En vaan ihan ymmärrä, mitä järkeä on ostaa puhdasrotuisia (?) puudelinpentuja 2000eurolla, kun et saa niille papereita vaikka olisivatkin oikeasti puhtaita. Eihän tässä maassa ole minkäänlaista kennelliittoa ja tuskin niille, mitään papereita saa. Ainakaan käyttökelpoisia papereita.

Täällä satoi taas vettä. Ei ihan enää pidä paikkansa se matkaoppaan väittämä: Dubaissa sataa keskimäärin 5 päivänä vuodessa. On tosi kylmää ja koleaa. Ei tee mieli mennä altaan lähellekään. Toivotaan, että sää alkaa lämpeneen vieraita varten ja nopeaan. Toisaalta meille täällä asuville tämä on parasta aikaa. Kyttäilen tosi ahkerasti netistä noita aurinkomatkojenj äkkilähtöjä. Äitille otan lennot heti kun hinnat sopivista lennoista tippuu. Nyt ollaan jo lähellä. Helmikuun alkupuolelle on lentoja jo 250 euron hintaan. Toivotaan, etten oota liian kauan, onhan silloin hiihtolomat Suomessa. Toisaalta en usko, että tänne on kauheaa tunkua yleensäkään. Ei kai tänne ole kellään varaa matkustaa.

Hermanni täytti tänään 2 kuukautta, jonka kunniaksi käytiin lääkärissä. Ei siis mitään vaivaa, mutta näin aluksi täällä käydään joka kerta lekurissa tarkastuksessa ja rokotuksissa. Itse tarkastus on ns. haista paska tarkastus, jossa lääkäri kysyy äitiltä, että nostaako vauva päätä, ottaako kiinni sormesta ja hymyileekö. Voishan sitä vauvaa vähän kattoaki niin tietäis kysymättä. Hermannilla on ilmestyny ihan vähän karstaa päähän ja olen sitä jopa 2 kertaa öljynny ja harjalla rapsutellu. Sen jälkeen se on ikäänkuin kuivunu päähän ja lähtee helposti irti. Tänään tohtori Khan (joo, kuulostaa pahalta, mutta setä on ok) kysyi, että kauanko tämä päänahka on ollu näin kuivana? Neuvoi laittamaan joka ilta siihen öljyä ja rappaamaan sitä harjalla ja jos se ei lähe pois, ni laittaa siihen Head and shouldersia! Siis hilseshamppoota. Jääpä laittamatta. Samoin se sanoi, että kun tämä naaman iho on näin kuiva (mitä se ei ole) ni laita siihen joka päivä rasvaa. No en ala lutraamaan turhaan millään rasvalla. Muuten herra voi hyvin. Painoa oli tullu reilu kilo kuussa, eli nyt on 6 kiloa melkein rikki ja pituutta on 61,5 senttiä. Mennään siis jo ohi Kertun vauvamittojen puolella kilolla ja muutamalla sentillä. Rokotukset herra sai ja nehän aiheutti parin tunnin kunnon itkut illalla. Ekaa kertaa kaivoin panadolia kaapista kahen tunnin lähes katkeamattomien huutojen jälkeen. Tästä lääkäri kyllä varoitti.

Ja mitähän sitä nyt tekis? Julkkis BB loppu tänään ja mun herkkulakko toissapäivänä. Kaapissa kuukauen ollu suklaajoulupukki koki karmivan kohtalon torstai-iltana ja söin siltä pään ja mahan. Eilen koiralenkiltä tultua söin ne jäljellä olleet jalat. Sen jälkeen on menny pari mentospötkylää ja 2 tobleronepatukkaa. Alennusmyynneissä olen koittanu useampaa vaatekappaletta, turhaan. Ei tähän takapuoleen saa mitään veettyä päälle. Eikä tällä menolla tule saamaankaan.

Julkkis BB

Tämän kuun toinen päivä alkoi julkkis BB pyöriä Englannissa. Netin kautta sen seuraaminen on taas ihan liian helppoa ja joka ilta istun tässä kone sylissä ja vahtaan, mitä ne nyt on keksiny. Porukka on aivan mahtavaa. Ovat niin ollakseen julkkiksia, mutta niin vaan laskevat liitutaululla, mitä saavat kaupasta ostettua muutamalla pennosella. Mukana on mm. Coolio, Latoya Jackson, kääpiö-Verne Austin Powersista, Sugarbabeistä eronnu laulaja Mutya, joku Ben A1-poikabändistä, säätyttö, poliitikko Irlannista ja joku tv-rääväsuu. Kaikki tähän astiset tehtävät on ollu ihan huippua. Parhaita oli mm. tehtävä, jossa britit opettivat eka jenkeille (listan 3 ekaa) omasta kulttuuristaa, historiastaan ja sankareistaan. Sen jälkeen jenkeiltä tentattiin 50 kysymystä. Aina kun vastasivat väärin, brittien kumipukujen sisällä olevista lihasstimulanteista tuli takapuoleen sähköiskut. Lopuksi tuli vielä ihan vaan ilman syytä oikein sarjatulituksena useita. Yhessä tehtävässä piti opetella jättipianolla soittamaan jotain melodiaa. Soittaminen tapahtu pomppimalla niitten painikkeitten päällä oikeassa järjestyksessä. Yks tehtävä oli Cooliolle ja sille poliitikolle ja he joutu pukeutumaan ns. autopukuun, jossa henseleillä roikku vartalon ympäri, vyötärön korkeudella sellaset isot leikkiautot. Olipa monimutkaista... Aina kun alkoi carwash-biisi soimaan, heän piti mennä pihalla olevaan "pesukatuun" pesemään autot, eli kävelemään niitten pesureitten läpi itte. Vaahtoa tuli aika lailla... Pari ekaa kertaa miehet oli hommassa mukana, mutta lopulta tehtävä oli heän egolleen liian vaativa. Ihan kaikki tehtävät on parasta A-luokkaa. Pitäähän ne toki olla, sarjaa seuraa monta miljoonaa katsojaa ja asukkaille maksetaan varmaan aika isot rahat, että ovat lähteneet mukaan. Tähän mennessä 2 on äänestetty pois ja yks käveli vapaaehtoisesti (Mutya).

Sain ne HAUlaisten nollat saalistettua, joten voin taas keskittyä tuohon BB:hen... No ei sentään. Tein tänään ihan oikeeta ruokaakin. Sen verran olen alkanu oleen "vastasyntyneen äiti", että ruokaa ei vaan kerkeä tekemään. Kerkeäishän sitä, mutta kun Hermanni oikeasti varmaan itkee sen 3 tuntia päivässä, mitä vauvat kuulemma keskimääräisesti itkee. Sitä saa vatkata oikein työkseen (no se ON mun työtä), eikä koskaan tiiä, koska se herää, jos sattuu nukahtamaan. Sitten kun sitä vapaata sattuu olemaan, ei ekaks tee mieli ottaa soppakauhaa käteen. Kummallista muuten, ekan vauvan kanssa oli aivan paniikissa kun se vähän inahti. Toisen kanssa pystyy ottamaan huumorilla. Se vaan joutuu joskus itkemään vähän kauemmin jos täytyy mennä pyyhkimään esikoisen takapuoli.

Mies lähti tänään ekalle työreissulle sitten H:n syntymän. Kysyi aamulla tekstarilla lupaa lähteä Libanoniin parin tunnin varoitusajalla. En tiiä, olisko kieltäminen merkinny mitään ja sinne se lähti. Pyörähti kotona ja taksi tuli hakeen. Huomenna yöllä se jo tulee takas, ettei hermot pitäis mennä vielä siinä ajassa. Lähellä romahus jo kävi, mutta nyt on talo hiljainen.

Talo tulee olemaan vielä hiljaisempi kuukauen päästä, kun soittivat asuntotoimistosta, että ei pitäis olla ongelma pois muuttamisen suhteen. Nyt sitten vaan uutta ettimään... Onneks just siihen samaan aikaan kun pitäis muuttaa, meille tulee neljä vierasta yhtäaikaa, kolmesta eri paikasta... Tässä tekstin lomassa olis muutama kiva kuva kivasta kämpästä Emirates Hillsistä. Pitäisköhän tiedustella hintoja? Ei taitais 10 000 euroa kuussa riittää. Vaikka eihän sitä tiiä. Kämppiäkin tyhjenee melko vauhtia kun irtisanomiset on myös täällä arkipäivää. Lentokentän parkkipaikalla on kuulemma tuhansittain hyljättyjä autoja avaimet paikallaan ja paperit vieressä. Rikastumisesta unelmoineet tyypit on vaan jättäneet autot sinne ja lähteneet maasta lopullisesti muualle epätoivon vallassa.

Ja sitten kymppiuutisten loppukevennys. Ikää kaverilla viikkoa vajaa 2kk.

Ollaanko kodittomia?

Sanottiin tänään asunto irti, siis ilmoitetiin, että halutaan muuttaa pois. Halutaanko me? En tiiä. Vuokrat on kummiski tippunu niin paljon, että jo kannattaa harkita rivariin muuttoa. Ollaan muutamaa springsin kämppää käyty kattomassa ja hinnoista saa nykyän tingattuakin. Jos nyt saahaan lupa lähteä ilman sanktioita (ollaan periaatteessa ilmoitettu haluavamme jatkaa sopimusta... muttei siis allekirjoittetu mitään) niin kuukausi on aikaa palata juurilleen takasin. Sieltä springsistähän me tänne maanjäristysaluetta muistuttaville tienoille tultiin. Tämä kämppä on kyllä tosi kiva ja tilava meille, mutta aivan väärässä paikassa. Maisemat ikkunasta on hyvät, mutta kun ovesta astuu pihalle niin... Springsissä on nurmea ja puita ja voi jopa lähteä kävelylle ihan vaan oven avaamalla.

Muutenkin asuntojen myyntihinnat on roimasti laskeneet, samoin ku Suomessa. Esimerkiksi kivan ja tilavan ennen 11 miljoonaa dirtsua (reilut 2 miljoonaa euroa) maksavan villan saa nyt jo kuuella miljoonalla dirtsulla (reilu milli euroa). Että jo vois harkita ostamista...

Kämpistä puheenollen, katoin yks päivä MTV arabialta tätä cribs-ohjelmaa. Siinä esitellään julkimoitten koteja ja vuorossa oli USAlainen Bam Margera. Rullalautailu- ja Jackass-tyyppi siis. Sehän on vannoutunu HIM-fani ja käy Suomessaki aina keikoilla. Sillä oli mm. mersussaan sen mersun merkin tilalla HIMin merkki, samoin oli Lamborghinissaan HIMin merkillä varustettu bensakorkki. Toki koko koti oli varustettu HIMin muillaki kamppeilla ja sohvalla istuskeli 66 eyesin pojat. Suomalaiset siis. Jukeboksista se soitti suomalaista musiikkia. Ei se siis ihan tyhmä tyyppi olekaan, vaikka Jackassissa aina moukaroi vanhempiensa kodin ihan paskaksi.

Torstaina alkoi ne isot alet, shopping festival. Jo pelättiin, että ne perutaan, koska yks hallitsijoista kuoli muutama viikko sitten. Kauan on jo aleja ollu monessa kaupassa, mutta nyt niitä vasta onkin. Lempi lastenvaatekaupassa oli jopa ihan kaikki puoleen hintaan. Pitäis vaan päästä sinne yksin hypisteleen, tai ainaki vaan vauvan kanssa. Eihän Kepasta niin paljon haittaa ole, mutta yks vähempi mukana on kuitenki helpompaa.

Meillä on kummalliset kelit täällä. Toissailtana alko jumalaton ukonilma ihan tuosta vaan. Salamat iski jo niin lähelle, että meitä pelotti. Vettä sato ku Esterin sieltä ja kaikki ihan kaaoksessa, liikenne myös. Onneks se meni yhessä illassa ohi. Ilmat on harvinaisen kylmät, mennään jo reippaasti alle 20 plussan. Villapaita päällä olin aamukahveilla ulkona keskiviikkona ja kun kotiin pääsin, kuumetta oli 38,6. Ei siis ihme, että kahveilla paleli. Kuume meni päivässä ohi, mutta kurkkukipu vaan jatkuu.

Ja nyt on kohta jo keskiyö ja minä vaan istun koneella. Aloin keräämään aikani kuluksi HAUlaisten agilitytuloksia netistä. Käyn siis kaikki viime arvokisojen jälkeen pietetyt kisojen tulokset läpi ja poimin oman seuran nollat. Itseasiassa kävin ne jo läpi, mutta pitää vielä tarkistella ennenkuin panen ne eteenpäin. Niihin tuli aivan himo. Aamulla ekana mielessä, että nyt lokakuu ja illalla vaikka elokuu. Muutama päivä siinä meni, mutta valmista tuli. Muuten ei ole lajia tullut harrastettua sitten viime syyskuun. Pitäis ottaa Martiinaan yhteyttä ja karhuta niitä hyppykeppejä ja alottaa reenaus.

Uutta vuotta, huoh..

Jotain kai kertoo blogin päivitystiheys.. Vauva-arki on saapunut Tecomiin. Öisin syyään edelleen se 3-4 kertaa, eikä se haittaa tai väsytä. Mutta kun päivät menee vähän miten sattuu. Eilinen oli pahin. Herra kitisi hereillä kolmesta ysiin. Muu kuin kokoaikainen vatkaus ei auttanu. Tee siinä sitten ruokaa perheelle ja pidä koti kiiltävänä. Onneks lauantaina kävi toista kertaa viikottainen pelastuspartio (=intialaiset siivousmiehet). Mies sai tosi ihanan vaimon vastaanoton tullessaan töistä siinä puoli kasin aikaan... Hermanni ei viihdy autossa, ei kärryissä, ei lattialla, ei sohvalla, välillä ei sylissäkään. No, aikansa kutakin. Ei tämä vaihe kauaa kuitenkaan kestä. Katse seuraa jo ainakin äitiä, pää pysyy joten kuten jo pystyssä ja hymykin irtoaa melkein joka päivä. Tänään jopa autoon lastatessa turvakaukalossa sain hymyn kaupan päälle. Viime yönä sain lirut päälle kun liian hitaasti laitoin uuen vaipan vanhan tilalle. Tänään sain sitä vihon viimeistä liisteriä kun tuli ekat niskaan-asti-sonnat äitin sylissä. Pukluista puhumattakaan. Jokainen paita on olkapäältä valkoinen, sängyn lakanoissa on vaikka mitä ja ripsivärit äitin silmissä voi ihan hyvin olla kaks päivää samat. Näitä kokemuksia sitten vertaillaan pätkän kavereitten ja tyttöystäväkandidaattien äitien kanssa. Muita suomimammojen vauveleita täällä on nimeltään ainakin Amanda, Isabella, Aili, Liam, Jusuf, Chloe ja Samuel. Mahoja löytyy vielä ainakin 3-4.

Muuten meillä menee ihan hyvin, kunhan pysytään poissa kotoa. Kerttu on onnistuneesti muuttanu omaan huoneeseen nukkumaan ja tänään saatiin jo ostaa tarrakampanjan palkintona ollut minilaatikosto palkkioksi huutamattomista öistä. Tosin just tätä kirjoittaessa neiti heräs taas ja puhuu "venäjää".

Arkipäivät kulutetaan puistoissa, kavereilla, pyöräilemässä, kahveilla, suomikoulussa ja ostareissa (joissa alkaa shopping festival tällä viikolla). Viikonloppuisin ollaan käyty mm. esteratsastuskisoissa pariin kertaan. Viime kerralla bongasin tuon ylläolevan auton, jossa on pikkuisen arveluttava rekkari. Viime perjantaina oli myös eka "suomikoirien" yhteislenkki, jossa oli neljä osallistujaa. Käytiin yli tunti käppäilemässä hissukseen koirien jolkutellessa vapaana suurimman osan ajasta. Hipon lisäksi oli mäyräkoira-Carlos, pumi-Emppu ja iso sekaroituinen-Tepa. Tepa lutraa kamalan hajuisissa tekojärvissä vähän väliä ja kun silmä välttää, se kantaa sellaisia valehtelematta kilon kokoisia kiviä.

Ensi kuussa alkaa vierailuaika. Puolessa välissä kuuta tulee ainakin kahesta paikkaa vieraita samaan aikaan, luultavasti kolmannesta myös. Miehen isoveli poikansa kanssa tulee Ruotsista, appiukko tulee Oulusta ja kai se äitikin tulee pohjoisesta. Appiukko menee hotelliin, mutta muut tulee meille. Miehen piti muuten mennä viikon päästä työmatkalle mm. Libanoniin, mutta eihän sinne enää uskalla mennä kun sinnekkin on pommeja lennellyt. Ja nyt nukkumaan. Ei taia kuitenkaan vielä täysin auttaa tähän naamavärkkiin se eilen ostamani ryppyvoide.

Hiljaista uutta vuotta!

Kaikki Dubain suunnitellut juhlat on peruttu, hotellit vaikenee ja muutkin Palestiinan tilanteen vuoksi. Oman perheen juhlat rajoittuu neljään pepsitölkkiin (kyllä, lankesin siihen 2 päivää sitten kuukauen tauon jälkeen), kahteen sipsipussiin, uunissa oleviin valmisruokiin ja nuihin eilen postissa tulleisiin suklaisiin. Ehkä kilon verran niitä yhteensä tuli, joten tuhottavaa riittää. Vielä on 5 tuntia aikaa syyä sontaa ja uus elämä taas alkaa huomenna. Loput piparit syötettiin Hipolle, kinkusta on tehty jo pottukinkkulaatikkoa ja piparitalon rippeet lensi tänään roskiin. Kuusessa roikkuu enää ihan saakelin pahat karkkitukut, jotka ei kelpaa kellekään. Onneks oma jälkitarkastus on vasta loppiaisena. Siihen asti saa lorvailla. Alla kuvassa neitin kyhäämä joululeipä. Päällä lohta ja manteleita :)

Täällä on pyöriny huhut pääsheikin kuolemasta jo viikon verran. Eka huhussa sen oma poika oli ampunu sen, seuraavassa sille oli tehty joku maksaoperaatio, tänä aamuna sillä oli diabetes ja iltapäivänä se oli kuollu. Ja se on "varma" tieto. Melkein viikon verran se oli poissa uutisista, missä se normaalisti on melkein joka päivä. Nyt se on palannu takaisin kuvioihin, muttei ole kai vielä sanonu mitään. Uskoisin siis sen läpikäyneen jonkin sortin operaation. Toivotaan, ettei se ihan kuollu ole, koska parin viikon päästä alkais isot alet ja ne ei varmaan ala, jos eka huhu pitää paikkansa. Vitsi, vitsi. Enhän mää oikeasti ole sitä mieltä..

Pyhien aikana ollaan käyty kahessa uuessa ostarissa. Eka kävästiin tarkastamassa uusi Marina mall, jossa oli muutama hassu kauppa auki. Varmaan ihan kiva kunnes aukeaa lisää tuhlauspaikkoja, paitsi paikoitus on ekat kaks tuntia ilmaista ja sitten maksaa. Ei hyvä juttu. Dubai mall käytiin myös katsastamassa ja se oli paras paikka ikinä. No, agilitykisat on kyllä parasta, mutta tää on toiseks paras. Super iso akvaario, oikean jään omaava luistelukaukalo ja miljoona kauppaa (no, vaan yli tuhat) vetää mut kyllä sinne uusiksi ja monta kertaa.

Kesäsuunnittelu on myös käynnistyny. Katoin tänään jo lentoja, en sentään varannu vielä. Joutuu taas varmuuen vuoksi laskeen niitä hiton Suomi-päiviä, jos sattuu kotimaahan paluu olemaan 2010 eessä. Tornion sm-kisoihin on tähtäys olla paikan päällä, ei sentään kisaamassa mestaruuksista. Mitenköhän mahtaa onnistua kahen lapsen kanssa? Josta tulikin mieleeni, ettei varmaan onnistu kamalan hyvin, jos ei tuota pikkumiestä saa totutettua paremmaksi kärrymieheksi. Ei nimittäin mitenkään rakasta autoilua eikä kärryjä. Muutenkin kätisee aika lailla. Naapuritkin sanoivat kuulleen, että meille on tullu vauva. Yöt onneks menee aika hyvin. Tänään meni jooa aamuyökin hyvin. Tiheään loppuyöstä syyään, mutta lopullisesti silmät avattiin vasta seiskan jälkeen.

Hyvvee jouluva!

Lahjat löytyi kuusen alta (kenelle löyty ja kenelle ei), ne on levitelty hujan hajan lattialle ja nukkumaan ei malttais millään mennä. Viime yön unet oli ainaki ittellä niin vähissä, että sänky kutsuu jo ennen ysiä. Tämä päivä meni lähinnä siivoillessa ja ostarilla kuupoillessa (450 kaupan ostarista meni sähköt vajaaksi tunniksi, jolloin ei ollu valoja, eikä kassat toiminu). Kerttu pääsi isin kanssa Ski Dubaihin tapaamaan joulupukkia ja ekan kerran se on ikuistettuna nauravana pukin vieressä. Kolmas kerta toden sanoo... Kinkku on korkattu, toinen pala lohta suolautumassa, glögijuustokakku hyytelöitymässä... "haukotus"... ja nyt nukkumaan.

Päivän piristykseksi kuva Kertusta valmistautumassa ski dubaihin, jossa oli 4 astetta pakkasta.

Tapahtuuko se vihdoin?

Neiti oli isin kanssa keskustellut asiasta "nukkumaan omaan huoneeseen". Olen kans samasta asiasta puhunut jo jonkin aikaa. Hieman liioitellusti varoittelin jo ennen Hermannin syntymää, että kohta sää et saa tässä huoneessa nukuttua kun se kuitenkin rääkyy koko ajan, vauva siis. Sänky siirrettiin jo vuosi sitten neitin omaan huoneeseen kai kolmeksi yöksi ja kannettiin kohta takaisin. Silloin neiti alkoi heräilemään suunnilleen 5 kertaa yössä. Eilen sänky pantiin taas palasiksi ja kasattiin taas naapurihuoneeseen. Nukahtaminen kävi kivuttomasti, kunnes herättiin parin tunnin päästä. Äitin apua tarvittiin lopulta vessaan, vettä antamaan ja räkää pyyhkimään. Nälkäki oli tullu niin pitkillä unilla ja jugurtin voimalla mentiin takaisin nukkumaan muumien väliin. Aamulla herättiin omasta sängystä pirteänä ja eka tarra on taas jääkaapin ovessa kiinnitettynä. Viiellä tarralla pääsee ostamaan uuen unikaverin. No, ei nuolasta ennenku tipahtaa. Hain nimittäin tänään neitin tarhasta kesken päivän itkien kotiin. Ei enää halua sinne paikkaan kuulemma mennä.

Hermannin kanssa meni eilen taas enemmän aikaa nukutusrumbaan. En ees tiiä, onko se yliväsyny vai mahakipuinen, mutta tunnin se vei. Lopulta nukahettiin omaan sänkyyn 4:ksi tunniksi, imetys, takaisin omaan sänkyyn 3:ksi tunniksi ja sitten se tuttu psykedeelinen loppuyö, josta mulla ei ole mitään hajua. Vielä en ole siirtyny siihen kynä paperi-systeemiin, jossa kirjaan ylös kelloajat, jolloin syyään. Ehkä pitää kohta siirtyä, ni saa itekki tolokkua, että nukutaanko meillä paljon vaiko vähän. Ihan sama silti kuinka paljon valvotaan, on se niin ihana pikkupoika!

Pannaan tähän väliin todistusaineistoa piparkakkutalosta vuosimallia 2008. Ihan oman käen tulosta alusta asti, sekä "kaavat" ja taikina. Vähän se näyttää kämäseltä, koska en muistanu ostaa kaupasta karkkeja koristeeksi, joten nuo on ne mitä kaapista löyty. Äitille tiedoksi, että tein myös torttuja äsken. Tarkoittaa siis ihan luumujen keittelyä ja survomista sekä voitaikinan kaulimista. Tuloksesta ei niin väliä, mutta alan pikkuhiljaa kasvaa perheenäitiksi. Kinkkua eikä kalkkunaa meillä sentään tuhota tänä vuonna... Vielä lupasin yhen satsin pipareita pyöräytellä kepan kanssa ja jos koittais tehä pipari-glögi-juustokakun. Ugh!

Vuojen viimiset synttärit vietettiin Kertun bestiksen Tillin luona! Tilli saavutti kunnioitettavat 3 vuotta ja myös isit oli kerrankin juhlissa mukana. Juhlissa oli myös yksi koti-isi, joka on jo kauan näyttäny suhteellisen tutulta. Nyt oli hyvä tilaisuus kysellä vähän taustaa. Sama juttu oli hällä ku mullaki, eli jos joku kysyy kotipaikkaa niin vastaan, että Kemi, koska kukaan ei tiiä Keminmaata. Utelin, että ootko siitä kallinkankaalta siitä valkoisesta tiilitalosta siitä sillankupeesta ja oli se. Ikäeroa meillä vaan on viitisen vuotta, joten ihan kamuja ei olla oltu, mutta muistin hänet kyllä. Ei siellä niin paljoa nuorisoa silloinkaan ollu.

Hoitelin tänään taas sen tunnin aikana (jonka neiti oli hyvällä tuulella tarhassa) joulupukin hommia. Aika vaikeaa on vaan päättää, että ostaako paljon vaiko hirveän paljon lahjoja omalle lapselle. Vielä sen muistaa, kuinka kiva oli lapsena availla paketteja. Jos nyt oikein muistan, niin hirveästihän niitä paketteja siellä mummolan pussilakanan sisällä oli. Serkuksille oli kokonainen säkki täynnä paketteja. Sitä ei vaan haluaisi totuttaa lasta siihen, että saa kaiken mitä haluaa. Sitä kissaa en kuitenkaan tänäkään vuonna pakettiin laita! Enkä sitä akvaariota.

Sain Hermannin pitkästä aikaa äsken nukahtamaan omaan sänkyyn päikyille. Me kyllä ollaan niin vähän muutenkin kotona, ettei sillä oikeasti ole aikaa nukkua siellä muuten kuin öisin. Oli siis aikaa lueskella paikallista sanomalehteä, joka tipahtaa aina tuohon oven eteen aamulla vähintään kilon painollaan. Siis JOKA päivä kilo paperia. Niinku tupla sunnuntai-hesari päivittäin. No kuitenki, luin taas silmät suurena (sen mitä ne silmäpusseilta suurenee) niitä ilmoituksia. Kuukauen ikäisiä cokkerinpentuja myytiin. Joskus myyään kolmen viikon ikäisiä kissanpentuja. Viikonloppuisin siellä "myyään" hyviä vaimokkeita tai aviomiehiä. Vanhemmat hakee tytölleen tarkoilla kriteereillä miestä. Pitää olla tietystä paikasta Intiasta kotoisin, mieluusti vaikka insinööri ja korkea palkka. Lisäksi pitää olla tietty uskonto ja ulkonäkö kohillaan. Jotkut taas hakee vaimoa ja mainostavat palkkaansa.

Toisella palstalla on kuvalliset ilmoitukset yleensä intialaisista miekkosista, jotka on saanu kai potkut töistä ja edellinen työnantaja varoittaa muitakin ottamasta heitä töihin. Sitten on nämä työpaikkailmoitukset, joita piisaa. Miten olisi esim. kotiapulaisen työ, 6 päivää viikossa aamusta iltaan (12h) ja palkkaa 300 euroa kuussa. Tuo on vielä hyvä palkka. Tai tarjoilijan paikka, 200 euroa kuussa plus edut, jotka yleensä on kuljetus töihin ja asuminen jossain läävässä. Sitten on näitä kuljettajan paikkoja, arabiaa ja englantia pitää osata puhua ja 5 vuotta työkokemusta, palkkaa saa 300 euroa kuussa ja asuminen voi olla lisäetuna. Sen verran olen näitä ilmoituksia jostain syystä lukenu, että tiedän nuitten kuskien olevan parhaiten palkattuja ei-koulutusta-vaativia-hommia. Työn jälki on kyllä kamalaa katottavaa..

Pitää vielä mainita näistä autojen rekkarikilvistä. Rahakkaimmat äijäthän ajelee kilvillä, jotka on monta kertaa autoa kalliimpia. Nyt on taas ollu huutokauppa, jossa on myyty parit lätkät (mitä pienempi numero, sitä kalliimpi, hallitsijasuvun jäsenillä on jo valmiiksi pienet numerot). Numero 40 myytiin 770 000 eurolla, numero 17 maksoi 560 000 euroa, numero 66666 maksoi 200 000 euroa. Helmikuussa oli huutokauppa, jossa tuli maailman ennätys, kilpi numero 1 maksoi silloin reilut 10 miljoonaa euroa ja sen osti Adu Dhabilainen bisnesmies, 25-vuotias sellainen. Edellinen ennätys oli numeron 5 myynti, joka maksoi silloin vain 5 miljoonaa euroa ja sen osti tämän uuen ennätyksen haltijan serkku Talal Ali Mohammed Khouri. Että on sitä rahaa joillain. Ja siis muillaki kuin vain venäläisillä.

Ekassa kuvassa Hermanni vetää sikeitä Terhi K:n kuvaussessiossa. Tuli taas sellasia kuvia, että kuola valuu!

Ähinää ja puhinaa

Sitä riittää (otsikkoa). Iltapäivästä lähtien pikkumies (kenen näkönen se nyt sitten on?) on puhissut ja ähissyt, eikä siis nukkunut kuin pikkutorkkuja sylissä. Missään muualla ei ole hyvä. Vattaa vääntää ja selkä on kaarella. Onneks sieltä välillä jotain pörinöitäki kuuluu, takapäästä siis. Nyt on kummatkin kakarat nukkumassa, pieniki simahti lopulta. Tämä on kyllä luksusta kun molemmat on ennen ysiä untenmailla, tosin itte pitäis mennä heti perään, muutenhan siitä ei iloa liiemmin ole. Pätkä nukkuu yleensä ekan pätkän 3-4 tuntia, siihen sitten loput yösyötöt noin kahen tunnin tai jopa tunnin välein loppuyö. Taas tämä teksti alkaa noudattaa saamaa (miten meillä nukutaan?) kaavaa kuin Kepan vauva-aikoina.

Aamupäivällä sentään saatiin Hermannin kanssa hommattua joululahjoja. Oltiin moessa ehkä 3 tuntia shoppailemassa ja Kepalle ja herralle itelleen löyty edes jotain. Kerttu saa legoja ison paketin plus pienempiä lahjoja (palapelejä, muovailuvahoja yms). Potkulaudalle en saanu mieheltä lupaa, on kuulemma liian vaarallinen ja 50 prosenttia kaikista rullalautailijoista yms. murtaa kätensä! No onhan se totta, itekki käteni mursin rullaluistimilla aikoinaan, mutta on tässä onneks vielä aikaa jouluun... Että jos mies menee ja ostaa sen uhkaamansa akvaarion, niin mää tiiän kyllä mun osoitteen.

Tuli yks päivä puhetta siitä, että kun on toinen tai kolmas lapsi kyseessä, sitä koittaa olla esim. heijaamatta kärryjä liialti tai nukuttamatta lasta. Jättää sen vaan nukahtamaan itekseen sänkyyn. Sitä määkin nykyään koitan ja aika hyvin oon myös onnistunu. Ihan pikku inahuksesta en enää ryntää syliin pelastamaan. Kaveri kertoi kuitenkin joskus yllättävänsä ittensä heijaamasta kärryjä. Homma menee jo niin pitkälle kolmannen lapsen kanssa, että silloin harvoin kun pääsee kauppaa yksin ilman mitään palloa jalassa, sitä hoksaa nolona heijaavansa ostoskärryjä. Ittelle ei sentään näin ole vielä käyny, tosin enpä ole vielä ilman vauva kauppaankaan menny.

Kepardi oli sitten siellä tarhassa ekan kerran. Viien minuutin jälkeen sain neitiltä luvan lähteä. Hermostuksissani lähin Hermannia pukkeleen pihalle ja oottaan puhelinsoittoa. No sitä ei kuulunu ja onneks lähistöltä löyty kahvitteluseuraakin, joten kaikki hyvin. Hain Kepan kolmen tunnin päästä eikä se ainakaan myöntäny itkeneensä. Eväistä kysyessäni sanoi, ettei tätit olleet lämmittäneet sitä nakkisoppaa, mutta oli hyvää kylmänäki! Kyselin myös millaset eväät muilla lapsilla oli, johon vastaus oli, että muilla oli vähemmän ruokaa. Määhän pakkasin sille kolmeks tunniks nakkisoppaa, banaanin, muropatukan ja 2 piparia sekä vettä. Että ainaki joku kelpaa.

Ettei kukaan luule, että Dubaissa kaikki on niin suureellista, ni kerrotaan nyt, että tänne rakennetaan maailman eka jäähdytetty biitsi! Uuen hotellin rantahietikon alle laitetaan jäähdytyslaitteet sekä siihen hiekan päälle viilennyspuhaltimet. Ei tartte turistien polttaa jalkojansa kesäkuumalla. Että mikä ilmastonmuutos? Missä?

Ja jos ei vanha hotelli miellytä, ni moukaroidaan se maan tasalle ja rakennetaan tilalle hienompi!

Joulua pukkaa taas

Kolmas joulu tässä maassa lähestyy. Joulukortit on lähetetty, jopa yheksän kappaletta tänä vuonna. Yks vielä oottaa osoitetta, mutta onhan se joskus perillä. Toinen erä pipareita on aloitusta vaille valmis... Torttuja en oo ees aatellu. Kuusi sentään on koristeltu jo joku aika sitten, jokohan siitä mainittin? Yks ainut paketti lähti Suomeen koneella jopa ajoissa ja tänään tuli Suomesta yks paketti. Wafi-ostarissa ei kuulemma tänä vuonna ole pukkia ollenkaan, joten aika vähissä on tämä joulun vietto. Yhessä kaupassa sentään soi joululaulut. Ajattelin, että mentäis jouluaattona johonki hotelliin syömään. Sitä tosin olen suunnitellu jo sen pari vuotta, mutta suunnitelun asteelle on jäänynnä. Viime vuonna paistoin itte kalkkunan, joka kuivu niin, että koira sai syyä sen kokonaan.

Ai niin, Kerttu sai joulupukilta kirjeen! Tilasin sen muutama viikko sitten netistä ja nyt se saapui. Veti hymyn korviin asti kun isi sen kirjeen luki. Oli niin kiva yllätys, että minä en ees saanu nähä koko kirjettä. Muuten joulu tulee aika huomaamatta. Nyt on ollu niin paljon lomaa ja vapaata kaikilla, että arki on menny iha sekasi. Siihen vielä kolmet Kepan kavereitten synttärit viikon sisään niin avot.

Pikkumies on alkanu vähän seurusteleen. Kattelee silmät suurena ympärilleen ja vääntää kakkaa. Toissayönä heräs viien aikaan, eikä sen jälkeen enää paljoa nukkunut ennen puolta päivää. Pikkutorkkuja sylissä välissä. Tänään sentään seiskan aikaan noustiin vasta. Tämän päivän synttärit siltä meni kyllä autokaukalossa nukkuessa ihan ohi.

Eilen käytiin lasten kanssa kattomassa esteratsastuskisoja keskellä aavikkoa. Ratsastuskeskus oli muuttanu 50 kilsaa keskelle ei mitään. Kerttu pääsi elämänsä ekaa kertaa poniratsastukseen ja oli kivaa. Niin kivaa, että koitetaan joskus päästä ihan tunneille asti. Taitaa ikää vaan olla hiukan liian vähän.

Annoin lopulta periksi, että meille hankitaan siivooja. Oven alta on pukattu lappu jo ajat sitten, että joku ettii osa-aikatyötä. Mies soitti ja sopi seuraavalle päivälle tapaamisen. Ootin 1,5 tuntia sitä eukkoa ja otin imurin omaan käteen. Ei ole vielä ketään tullu pimputteleen. Ovikelloa käyttää ainoastaan dvd-myyjät, joita on nyt muutaman illan ajan riittäny. Tulevat illalla jopa kymmenen aikaan pimputteleen. Panin ovikellon viereen lapun, että "no dvds, thank you!", mutta tuskin ne ees osaa lukea. Toivotaan, että osaavat.

Annoin myös periksi tässä neitin tarha-asiassa. Käytiin reilu kuukausi sitten tutustumassa yhteen tarhaan, jonne saa lapsen viiä silloin ku siltä tuntuu. Soitin tänään ja sovin kokeilukerran huomiseksi. Neiti itte haluais oppia englantia ja ainakin nyt sanoo, että uskaltais jäähä sinen tarhaan vaikkei mitän ymmärräkään. Katotaan huomenna uusiksi. Muutenkin aattelin (huom. aattelun tasolla vasta), että kävisin kyseleen ens syksyksi neitille oikeaa tarhapaikkaa.

Nyt tässä suunnittelen, että pitäiskö ottaa ja maksaa mtv 3:lle siitä hyvästä, että näkis idolsit suorana illalla? Ei maksa ku 3 juuroa ja ainaki kuvittelen, että ne näkyis ihan normaalisti. Taian maksaa ja ottaa riskin. Mutta Koop se silti voittaa. Sen oon tienny (tai toivonu) jo alkukarsinnoista asti. Sehän on kuulemma aikuisten naisten suosikki. Niin, täytinhän mää sitäpaitti vuosiaki tässä pari päivää sitten.

Dubaissa voi nyt ainaki lasketella ja luistella ostareitten sisällä. Eilen sanoivat uutisissa, että Mirdifiin (yks kaupunginosa) tulee ostari, jonka sisällä voi kokeilla indoor skydivingia! Miten lienee se tehään...

Noi muutamat mustavalkokuvat on taas Karppisen Terhin otoksia. Mahakuva on otettu raskausviikolla 37+6, eli 4 päivää ennen operaatiota. Pikkuveijaristaki on Terhi ottanu jo ison satsin kuvia, joista ainaki makupaloja nähneenä tuli ihan huippuja.

Eid mubarak!

Nyt en uskalla sanoa, mitä varten me täällä vietetään vapaapäivää, kuitenki joku oikaisee asian ystävällisesti. Meillä on kuitenkin joku Eidin tapainen yleinen kolmen päivän vapaa viikonlopun jatkeeksi. Jokainen neliö ostareissa on pakattu ihmisiä täyteen, ihan kuin olis jotkut isot alet. Alet on kyllä aika monessa kaupassa, oikeat isot alet alkaa tammikuun puolivälissä kun alkaa shopping festival. Saiskohan siihen mennessä vähän kiloja pois ja vois ostaa oikeesti jotain sopivaa? Onhan tässä jo kahessa viikossa kymmenen kiloa lähteny. Seuraavat kymmenen on rasvaa, joka ei pelkällä olemisella lähe.

Pätkä syö ja kasvaa vauhdilla. Tänään käytiin lääkärissä ihan vaan tarkistuksessa. Napaa piti "polttaa" jollain tikulla, se kun vuotaa. Vuoto on kans kyllä ihan normaalia, mutta niin näytti olevan se polttaminenki. Toinen silmä vuotaa jotain töhnää, mutta sekin on ihan normaalia. Pitää kuulemma vähän hieroa sitä kyynekanavan kohtaa, että kaikki töhkä tulee ulos. Painoa oli jo 3,8 kiloa, joten 600 grammaa sairaalasta lähön jälkeen, liekköhän pitää paikkansa? Pituuttaki oli jo huikeat 56 senttiä, eli 3,5 senttiä kahessa viikossa??? Pientä vattaoiretta taitaa olla, kakka ei ihan pärähä enää niin helposti ku ihan alussa. Nukkumaankaan ei enää mennä ihan vaan niin että syyään ja nukahetaan jo tissille. Vähän pitää vastaan sanoa ja eilen vähän enemmänki ku vähän. Mutta summa summarun, pätkä on erittäin helppo pikkuvauva. Aloin jo suunnitteleen iltatähteä viien vuojen päähän. Hah.

Keminmaan pappa käväs viikon visiitillä ja oli hyvänä apuna kärryjen nostelussa yms. kantelussa. Vika päivänä käytiin Moen valet parkingissa bongaamassa kalliita autoja ja olihan niitä. Riittää Keminmaan Teboililla pojille kertomista. Hopea Rolls Royce oli kyllä upea, samoin nuo mustat Bentleyt. Oli siellä kaks Ferrariakin vierekkäin. JBR:ssä nähtiin myös kaks Lamborghinia kylki kyljessä.

Eilen illalla katottiin linnanjuhlat livenä netistä telkkuun yhistettynä. Hienot on systeemit nykypäivänä. Tänään kaivettii joulukuusi pölyjen alta ja kasattiin sekä koristeltiin se. Pipareitaki leivottiin tässä yks päivä, mutta sitä taikinaa en kyllä enää tee. Ihan piparksi ne meni!

Pipariksi on menny varmaan osalta turisteista auringonotot. Täällä on satanu nyt ties kuinka monta päivää putkeen, ei nyt koko päivää, mutta vähän väliä. Kamalat ukonilmat koettelee öisin ja aamulla saa jännittyneenä mennä parkkihalliin kattomaan, kuinka paljon sitä vettä sitten tuli. Just kertoivat telkussa, että autodromen autokisatki peruutettiin, koska välillä oli tiellä vettä metrin verran. Jos matkakatalogissa lukee, että viis päivää keskimäärin vuojessa sataa, ni eihän viemäreitä kannata rakentaa?

Synnäritarinaa

Tästä se lähtee... Maanantaiaamuna ennen kukonlaulua käväsin suihkussa ja pikkuneiti revittiin unisena auton kyytiin. Vietiin Kerttu tuohon muutaman kilsan päähän hoitoon kaverinsa luokse. Kamalalla itkulla se sinne kuulemma jäi, itte oottelin autossa. No itku oli tietty heti kohta helpottanu. Myöhässä oltiin menossa kuten aina ja matkalla hokattiin, että ollaan väärällä autolla liikenteessä. Uuessa autossa ei ollu vielä tietullitarraa, joten pikkutietä pitkin piti mennä. Sairaalassa vekslasivat sitä aloitusaikaa moneen kertaan ja ainaki itte kuulinki, että joku toinen leikkaus oli peruutettu. Oma lääkärini tuli hiki hatussa ja antoi palautetta henkilkunnalle siitä, ettei hälle ollu ilmoitettu aikataulun muutoksesta. Meät siis käskettiin tulla 6.30 paikalle, mutta itte leikkaus alkoi vasta 8.30. Siinä välissä mulle laitettiin tippaa ja raakattiin karvoja, joka oliki maailman epämiellyttävintä hommaa, ainaki lähes. Ei niitä Suomessa raakailla, pissakatetrin takia siis. Niin ainaki muistelen. Siinä jokunen tovi ooteltiin ja eikun saliin.

Salissa oli mun helpotukseksi mies anestesialääkäri, joka vaikutti pätevältä. Spinaalipuudutus meni täysin nappiin eikä ees sattunut. Istualtaan se laitettiin. Sitten vaan pitkälleen ja leikkausliinat paikoilleen pesun jälkeen. Jalat oli ku tukit, kaiken tunsi, muttei pystyny liikuttaan ollenkaan. Gynekologi testas jollain tavalla jotain, mitä en tuntenu ollenkaan. Sitten aloitettiin ja noin 2 minuuttia meni kun Hermannni parkaisi. Ääni kuulosti heti siltä, että se on samaa sisarparvea Kertun kanssa. Ihan tuttu ääni. Vauvan toivat heti ekan putsauksen jälkeen mun naamalle tuhisemaan. Ihan rauhallinen se oli ja tosi pienen oloinen. Olihan se 700 grammaa pienempi ku Kerttu 3 vuotta sitten. Sitten alkoi se niin tuttu kamala ompeleminen. Tuttu siis Kertun synnytyksen jäljiltä, vaikka nyt ompelivatkin eri paikkaa. Se kesti ja kesti ja oli ilkeää. Kamalinta oli kun ymmärsi kaikki "nyt vedetään lihakset"-sanat. Kovaa möyrintää se oli ja olisin halunnut vetää jalat ees vähän kippuraan tai mennä kyljelleen. Sellainen tunne se oli. Kerran oli lähellä, ettei oksennus tullut, mutta kun katoin miestä siinä vieressä ni oma paha olo unohtu. Vaikkei se myönnäkään, ni pahaa teki silläki. Katoin ilmeisesti aika murhaavasti yhtä teknikkoa, joka pelas niitten koneitten kanssa, koska se tuli kysymään, että haluanko sanoa jotain? Sanoin, että haluaisin lyyä jotain. Se ymmärsi, kait.

Lopulta salista päästiin heräämöön, jonne toivat vauvan aina vähän väliä tissiltä toiselle. Muuten pitivät sen omassa hoidossaan. Pari tuntia muistaakseni olin heräämössä ja puudutus alkoi vähenemään. Salissa gyne antoi aika kovat lääkemääräykset kipupumpusta lähtien, tosin niitä en koskaan nähny. Kaikenlaisia lääkkeitä suoneen tungettiin, petadinista panadoliin ja jopa suppoja laitettiin, mikä on aika ihmeellistä tässä maassa. Joka kerta kun vauvan rinnalle laittoivat alkoi tuskalliset jälkisupistukset, jotka oli kyllä tuttuja Kertunkin kanssa. Nyt viikon jälkeen ne on onneksi kokonaan poissa. Kipulääkkeitä annettiin kohtalaisen tiheään, mutta sai niitä välillä pyytää lisääkin, eikä palvelu ollu aina kovin nopeaa.

Vähitellen siirryttiin osastolle ja ekaks mentiin neljän hengen huoneeseen, koska edellinen potilas ei ollut vielä luovuttanut yhen hengen huonetta, joka oli siis meille tarkoitettu. Monta kertaa kävi joku kauluspaitasetä pahoittelemassa, kun jouduttiin oottamaan sitä omaa rauhaa. Siinä neljän hengen huoneessa ei kyllä ollut kuin yksi äiti meän lisäksi. Jossain vaiheessa mies lähti hakemaan Kerttua mukaan ja siinä minut siirrettiin lähes hotellitasoiseen omaan huoneeseen. Huoneessa oli tasokkaan sairaalasängyn lisäksi sohva, telkkari, oma veski, vaatekaappeja, pikkupöytiä yms. Olin ottanu vauvan "mukaani" jo edelliseen huoneeseen. Ittehän sitä en tietty pystyny nostelemaan rinnalle, mutta kellon soitolla siitä selvisi.

Olin siis heti ekasta yöstä lähtien vauvan kanssa samassa huoneessa ja vieressä se taisi ekankin yön nukkua. Ensimmäisenä iltana sain ihan pienen kulauksen vettä, paastoa siis 24 tuntia. Yömyöhällä sain jotain liemi/hyytelöhässäkkää, mutta nälkä ei kyllä ollut. Seuraavana aamuna mut nostettiin ylös ja ei ku suihkuun. Kävely oli kuin vanha mummo kyyryssä, mutta iltaa myöten selkä jo suoristui. Lääkkeitä vaan riittävästi ennen ylösnousua ja alkoi se sujumaan. Haava oli kyllä kipeä ja paras asento olikin vaakatasossa. Vaikka kuinka olisi kyljelleen tehny mieli, ei pystyny.

Sairaalassa oltiin neljä päivää. Pari kertaa vauva haettiin lastenlääkärin tarkastukseen, jolloin kävin mutkan siellä vauvalassa. Paljon näytti muut äitit pitävän vauvojaan hoitajien huostassa, niin paljon niitä joka kerta siellä vauvalassa oli. Ja hoitaja parka pesi ja puunasi ja sai pomohoitajalta haukut päälle. Sen vuoksi aika paljon itte hain ja kuskasin mm. rintapumppua, jolla oliki paljon käyttöä. Maito nousi noin 48 tuntia leikkauksesta ja sitä tulee edelleen paljon.

Sairaalassa ei muita äitejä näkynyt paljoakaan, vaikka siellä syntyikin yli kymmenen vauvaa päivässä. Muut vauvat näytti aika paljon tummemmilta ja kukkalaitteet huoneiden ovien ulkopuolella paljastivat aika monen olevat intialaisia. Niin ainakin arvelen.

Nyt viikko operaation jälkeen ollaan käyty vähitellen myös ulkona ja ihmisten ilmoilla. Eilen oltiin jo Suomikoulun pikkujouluissa ja herra vaan veteli sikeitä kärryissä. Automatkat menee kitisemättä, samoin muu aika. Perustyytyväinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin. Jotenkin muistelen, että Kerttu ei ollut koskaan "nukkuu ja syö"-vauva, mutta tämä kaveri on. Ehkä muistan väärin ja varmaan tämäkin tapaus vielä kohta herää. Oma vointi on tosi hyvä. Haava on siisti ja aika kivuton, varmuuden vuoksi silti vielä muutama panadolin päivässä nappaan. Mitään haavanhoito-ohjeitahan en saanu sairaalasta, saati mitään kontrolliaikoja. Kaikki saa itte hankkia. Ja netistähän niitä ohjeita löytyy... Kerttu kasvoi yhellä iskulla isoksi tytöksi, joka pukee ja kiipeää autoon ite. Huomiotahan se vaatii, mutta onneksi esim. tänään isillä on vapaata kansallispäivän vuoksi ja neiti saa haluamansa.

Perhe on kotona!

Hermanni Frans Väyrynen saapui maailmaan suunnitellulla sektiolla maanantaina 24.11.08 klo: 8:58. Tässä joitain kuvia kymmenen pisteen pojasta ja synnärikertomusta tulee kunhan saan aikaiseksi. Tällä hetkellä valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti on kasassa ja kävelee jo suorassa, lähes aina ainakin. Poika vaan nukkuu eikä ees syö. Tissit on ku tiiliskivet ja pumppu on paras kaverini. Ja strategiset mitat oli 3,470kg ja pituutta 53,5cm. Pipoa taisi olla 33 sentin verran.

Nyt loppu juominen...

sano Jamppa Tuominen. Kello on 10.30 keisarileikkausta edeltävänä iltana ja enää ei saa suuhun laittaa mitään. Tänään piti sitten kuitenkin käydä laittamassa paperit sairaalassa kuntoon ja ottamassa verikokeet. Leikkausaikaa aikaistettiin vielä puolella tunnilla leikkaussalin tuplabuukkausen vuoksi, joten paikalla pitää olla 6.30! Tämähän siis tarkoittaa, että oikeesti pitäis olla jo nukkumassa (kuten muu perhe), mutta ei malta vielä. BB:kin tulis...

Tapasin anestesialääkärin tänään, eikä se ainakaan rauhoittanu mieltä ollenkaan. Sanotaanko, että ennen sitä tapaamista ei ees jännittäny. Nyt jännittää. Se oli sellanen intialaisaksentilla enkkua puhuva täti. Kyllä se ihan hyvin selitti tulevat puudutukset, mutta tuli vaan mieleen, että miks en lähteny Suomeen synnyttään? No, yleensähän sitä selviää myös leikkauksista hengissä.

Vakuutusasiat ei olleetkaan niin selvät. Mun käyttämä gyne on kuulemma paljon kalliimpi kuin talon omat, joten vakuutus ei kata niitä palkkiokuluja kokonaan. Tänään mies on sitten ollut yhteyksissä sekä sairaalaan että vakuutusyhtiöön eikä asia ole selvinny. Sama se, pitää se laps saaha mahasta ulos, eikä se hengissä ainakaan jalkovälistä pääse.

Tänään saatiin se uus auto, jonka kyytissä en ole vielä istunu. Ihan hienolta se näyttää. Siitähän tulee meille pitkän ajan käyttöauto, jota ei myyä Suomeen paluun jälkeen pois, kuten käy tuolle toiselle bensasyöpölle. Ajelua enempi mua kiinnosti viiminen vapaailta ennen uutta palloa jalassa ja kävin kattomassa uuen Bondin. Arabiankielinen tekstitys ei auttanu ollenkaan ja elokuvasta meniki suoraan sanottuna yli puolet ohi ymmärryksen. Pitää joskus kattoa se kotimaan teksteillä uusiksi.

Mutta nyt unta kaaliin, jos se ees onnistuu. Huomenna meillä on 2 lasta!

Talvi on saapunut

Jos oikein tarkkaan katon ulos ja uskon, etten kuvittele, meillä on satanu vettä aamulla! Pitää vielä kävästä ulkona asia varmistamassa, mutta siltä se näyttää. Eilen oli ihan järkyttävä hiekkamyrsky, joka ei onneks kestäny kauaa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta yhtäkkiä alko "pyryttään" hiekkaa, siis samalla tavalla kuin Suomessa lunta. Luulin, että se oli vettä, muttei ollu. Tien toiselle puolelle ei nähny ollenkaan ehkä viiteen minuuttiin. Se meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin, mutta muutenkin päivä oli aika pilvinen. Koiralenkillä käytiin tapamme mukaan eilen "aavikolla" ja ilma oli aivan kuin Suomen lämmin kesäpäivä. Mukavaa, että lämpötila menee jo alle kolmen kymmenen joka päivä. Tai ainaki aamulla ja illalla...

Mitäs meille on tapahtunut? Paljonkin. 9 yötä on aikaa keisarileikkaukseen ja sitten meillä on toinen lapsi. Kaikki tavarat pitäis olla valmiina, kassia en ole pakannu, kun en oikein tiiä, mitä sinne laittais. Sairaalasta pitäis saaha kaikki tarpeellinen ja kaikesta laskutetaan. Jotain omaa tavaraa aattelin pakata. Viime viikolla kävin makaamassa 20 minsaa sydänääniseurannassa (ruutinia täällä) ja ongelmana oli se, että vaavi ei pysyny mahassa hereillä. Toivottavasti tää on myös tulevaisuudessa ongelmana. Tämä toinen "vauva" 3v on taas aloittanut yöheräilynsä, joten kohtahan meillä nukutaan ainoastaan olkkarissa. Joka yö Kerttu herää parin tunnin nukkumisen jälkeen painajaisiinsa ja se pitää saaha kunnolla hereille, ennenkuin pystyy jatkamaan uniaan, mikä käy kyllä nopeaa. Muutenkin yöunille mennään kuten normaaliperheissä yheksän aikaan muutamassa minuutissa. Aamuherätys tapahtuu jo seiskan jälkeen, joka vähän rassaa, siis äitiä.

Toinen auto on ostettu, hallelujaa! Yksihän on varattu, mutta toinen ostettiin. Se ehkä saahaan tällä viikolla käyttöön ja sitten annetaan vuokrapurkki pois. Sitten ne autot on ostettu, mitä tultiin hakemaan ja enemmänkin. Heti kun se uusi auto tuohon pihalle pöllähtää (en kyllä tiiä, minne se parkkeerataan, koska tilaa ei ole), "vanhaan" autoon ilmestyy Suomen lippu. Sitä ei ole tähän päivään mennessä siihen saanut laittaa, mutta koska se on sitten meän akkaväen ja vauva auto, me se tarra siihen pannaan.

Perjantaina käytiin tutustumassa yhteen nurseryyn (lastentarhaan) JBR:ssä. Paikka avataan tällä viikolla ja sinne saa viiä lapsen silloin kun on tarvetta. Ohjelmaa on kolmen tunnin jaksoissa sisältäen askartelua, jumppaa, laulua, leikkiä yms. Tällä viikolla ajateltiin käyä kokeilemassa, josko onnistuis sellainen käytäntö, että yks/kaks kertaa viikossa mies veisi lapsen ja mää hakisin kolmen tunnin päästä. Vaikka optimisti olenkin, pakko sanoa, etten usko sen nuin tapahtuvan, mutta katotaan.

Sitten meille tulee vieraita. Äkkilähtöjä olen kytänny jo muutaman vuojen ja nyt passaa ajankohta hyvin. Kuvittelen olevani sairaalasta nejässä päivässä kotona ja isäpuoli tulee viien päivän päästä sairaalaan menosta. Kelithän on mun mielestä täydelliset lomailuun ja auringonottoon. Lisäksi on jotkut rallit ja nythän meillä löytyy kunnon suomalainen rallikuskikin, joka ei kyllä täällä ainakaan vielä aja kilpaa. No anyway, tämä vieras ei aiheuta stressiä.

Tänään pitäisi käyä vähän joulujuttuja kattelemassa. Sieltä se joulu vaan tulee, vaikkei oikein siltä tunnu. Kun sairaalasta pääsen alkaa jo joulukuu, enkä tiiä, missä kuosissa sitä operaation jälkeen on. Suomeen pitäisi yks paketti lähettää ja jotain koristeita vanhojen lisäksi ostella. Kaupoissa on kyllä jo tosi paljon joulukrääsää, huolimatta siitä, ettei paikalliset vietä joulua.

Eilen vetäsin teet värään kurkkuun kun kävin verkkopankissa. Olin saanu palkkaa! Ei mitään hajua, että mistä se tuli. Olihan mulla lomaakin tuossa syyskuun lopussa 5 päivää, vaikken ole töissä käyny yli kolmeen vuoteen. Ihmeelliset on Suomen pykälät, mutta en mää valita.

Talvi tulee

Vihdoin ja viimein ilmat viilenee. Tänään jo ootin riemuissaan, näänkö ekaa kertaa pitkästä aikaa mittarissa kakkosella alkavan lukeman, mutta ei. Ostarista tultiin kotiin seiskan jälkeen illalla, jolloin on siis jo ihan pimeää, mutta 30 siinä luki kotiin asti. Muutamana päivänä ollaan menty ihan tuohon tien toiselle puolelle autolla (kuten aina) käyttään koiraa ulkona. Pyörä nakataan kyytiin ja neiti pääsee vähän kurvaileen. Innoissaan se viilettää meneen, mutta yhen pienen tekojärven kiertämiseen meni tunti. Kaikki hienot kukat ja puusta puonneet systeemit pitää kerätä talteen. Tänään tavattiin romanialainen nainen, jolla on suomalainen mies ja heillä on Sierra-Leonesta adoptoitu tyttö. Siinä meniki aikaa kun lapset heitteli Hipsulle palloa. Tunnin jälkeen tavattiin vielä yks suomiperhe, jotka toivat mäyräkoira-Carloksen Suomesta jokunen viikko sitten. Siitä sai Hipsukin hyvän uuen kaverin, leikit sujuu.

Kuvassa on laatat märkänä, mutta ei sentään vettä oo satanu. Kastelulaitteet sattu just oleen päällä ja kukkia piti alkaa peseen harvinaisessa lammikossa.

Neitillä on pikku aikataulun muutos menossa. Jos aamulla herää vasta kympiltä, on aika vaikeeta päästä esim. puistoon/kahvilaan ysiksi.. Tää äitiki vois käyttää aikaansa enempi nukkumiseen kun vielä voi, eikä vahata tuota BB:tä. Tosin nythän sinne meni ihan mukavaa porukkaa. Kotipuolen edustustakin saatiin, vaikka raudoitetussa muodossa.

Lähellä burn outtia

Monethan puhuu masennuksesta jos joku asia harmittaa. Niimpä minäkin kävin burn outin partaalla, siis en lähelläkään, mutta stressi laukesi eilen kun vieraat lähti toissayönä. Ei vaan jaksanu enää esittää täydellistä majatalon emäntää. Vaikkei varmaan tarttis niin sitä vaan ottaa vastuun vieraitten loman onnistumisesta. Kamalaahan se olis, jos kuulis jostain kiertoteitä, että siellä Dubaissa Väyrysillä oli aivan kamalaa. Kynsinauhat on niin syöty, ettei ole kuukauteen manikyyriin aihetta, siellä sitä vasta saa kunniansa kuulla. Vieraat on tosi kivoja, jos ne osais ottaa lomailun kannalta. Viime viikolla käytiin moskeijassa, vesipuistossa (vieraat kävi kahessa), kulta- ja tekstiilisoukissa, kameli/riikinkukko/flamingostopit tehtiin ynnä muuta turistitouhua. Aamukahvit, puistotapaamiset ja suomigrillaukset jäi siis väliin, tosin Suomikouluun kerittiin, mutta sekin meni reisilleen. Vieraat ootti kaks tuntia tuolla ala-aulassa aavikkosafarikyytiä ja neiti ei suostunu jäämään yksin Suomikoululuokkaan. Lähin renkaat ulvoen kotiin ja soitin usean vihaisen puhelun sinne safarikuskille, joka vaan toisti, että ei hätää, madam! Ja hävetti taas. Tämmöistä täällä Dubaissa, ei täällä mikään tapahu sillon ku luvataan.

Mutta vieraat siis menivät, eikä seuraavista ole vielä tietoa. Mukaviahan ne vieralut on, jos osais pikkusen löysätä tuota nyöriä ottan ympärillä. Halpoja lentoja on netti pullollaan, muttei kukaan ole viela kalenteriin päiviä pukannut. Nyt saa keskittyä tähän raskauteen vielä 3 viikkoa. Toinen raskaus näköjään menee ihan omalla painollaan, ei siihen kiinnitä mitään huomiota, eikä se vauhtia hiasta. Minkäänlaista kiristystä ei ole, saati väsymystä. Kaipa sekin vielä kerkeää tulla. Vauva on kääntyny pää alaspäin, tosin sillä nyt ei ole mitään merkitystä. Kerran viikossa käyn nyt kätilön vastaanotolla. Sairaalaan kerittiin eilen tutustumaan ja Kepalle on hoitopaikka operaation ajaksi kysyttynä. Miehen piti lähteä vielä tässä ennen "synnytystä" käymään Thaimaassa ja Suomessa, mutta ei kai uskalla mun luvista huolimatta lähteä. Ainut järkevä tässä porukassa...

Meillä on alkuvuojesta alkaen sanottu Kertulle, että vauva tulee vähän ennen joulupukkia. Samoin on helppoa selittää, että äitin maha leikataan tästä näin auki ja sieltä se vauva tulee. Kertun kaverille tulee myös pikkusisar ja kaveri olikin kysynyt ovikellon soidessa, että tuleeko se vauva nyt? Muutenkin nämä natiaiset alkaa oleen siinä iässä, että nuita oivalluksia tulee päivittäin. Eilen isi totesi Kertun tehneen jotain, johon Kerttu vastas "niimpä tuota taisin tehdä". Sen lausahuksen se on oppinu Nalle puhin äänikirjasta. Neiti on myös alkanu laulaan. Nuuskamuikkusen synttärilaulu menee parhaiten musiikin tahtiin, ainakin kertosäe, joka on aika yksinkertainen. Tällä hetkellä muutenkin kova sana on Ti-ti-nallen dvd, jossa on mukavasti äitinkin päähän jääviä kipaleita...

Mitäs Dubaihin muuta? Meitä vastapäätä avattiin eilen uusi hotelli. Pihalla oli perjantai-iltana (oikeesti työmiestenkin vapaapäivä) suunnilleen sata työmuurahaista häärimässä ku viimistä päivää. Siellä ne repi lipputangoista muoveja pois suhteellisen korkealta. Sinne korkellehan pääsee parhaiten niin, että eka kasataan muurin päälle tiiliä, siihen kasan päälle menee yks äijä seisoon, jonka käsien päälle nousee vielä toinen äijä seisoon. Jos olis ollu kamera mukana, ni näkisitte kuvan. Naapuritalo on myös avattu jokunen viikko sitten ja autojen reitti sinne parkkikseen menee tietty meän talon vierestä, liikenne on siis sen mukaista. Poissa on se rauha, joka joskus oli. Tosin vaihan kyllä mielellään ne miljoonat työmiehet tästä naapurustosta vaikka sitten autoihin.

Maailman suurimpiin ostareihin kuuluva The Dubai mall (kuva alla) piti avautua eka elokuun lopussa, no ei menny ihan niin. Nyt se piti avata pari päivää sitten, muttei sekään pitäny paikkansa. Avajaispäivänä ilmoitettiin, että siirretään vielä viikolla avajaisia, nyt se olis ylihuomenna. Sinne ostarille ei mene ees kunnon tietä. No kuitenkin se avataan siis tiistaina kai, kevyet 1200 kauppaa. Siis 1200 oikeasti! Kuka hullu siellä jaksaa kierrellä. Siihenhän menee oikeasti koko päivä. Kuitenkin löydän jo tällä viikolla varmuuella itteni sieltä kiertelemästä. Täytyyhän se nähä. Siellon myös olympiakokoinen jäähalli/kaukalo, jossa järkätään myös kv-kiekkopelejä, puhumattakaan siitä akvaariosta, joka on varmaan maailman suurin.

Akvaariosta puheenollen, käytiin Millan aikana siellä hotelli Atlantiksen akvaariossa, joka oli todella hintansa väärti. Tässä näkyvissä joitain Millan ottamia kuvia sieltä.