Varoaikaa kerrakseen

Hippolandian nimikkoeläin Hippo on nyt useamman lääkeaineen doping-varoajan kourissa. Nykyäänhän agilitykisoissa on eri aineista eripituiset varoajat ja dopingtestejäkin joskus tehään. Viime viikolla Hippo pääse käymään kahella eri lääkärillä. Eka käytiin Viitasen Minnalla Espoossa poistattamassa niskasta syylä ja hammaskivet samalla. Siitä tuli nukutusaine ja kipulääkepiikki. Parin päivän päästä siitä käytiin "oikeen" Mevetissä näyttämässä sitä varvasta, joka on kesästä lähtien ollu omituisen näköinen. Takajalan yks varvas on pitempi ku muut, eli siinä on jonkun sortin vaurio käynyt joskus. Tapahtumaa en ole hokannu ite ollenkaan. Mevetissä jalan tutki oman harrastusseurankin jäsen ja siis lajin harrastaja Anu Saikku-Bäckström. Anu pyöritteli jalkaa varmaan minuutin, jos sitäkään ja totes varpaan jänteen olevan poikki. Muuten jalkaa ja koko koiraa kyllä tutkittiin puolisen tuntia, mutta ite diagnoosi varmistui jo ens kättelyssä. Anturassa on jonkunlainen jälkikin, joten siihen voi olla osunut joku terävä ja jänne on menny sen siliän tien. Anu totes, että tän vaurion ei pitäis vaikuttaa Hipon elämään mitenkään, varvas/kynsi on vaan tapaturma-alttiimpi nyt kun se roikkuu pidemmällä. Sanoi vielä, että älä koskaan anna kenenkään poistaa sitä varvasta, kynnen poisto riittää, jos jotain tarttee tehä.

Muuten anturoista löyty yks tulehtunu kohta, johon tuli jotain salvaa. Siitä myös varoajat kuluu. Anu suositteli myös antamaan cartrofen-kuurin, nyt kun kuitenkin pitää ottaa taukoa kisaamisesta. Nyt on 2 piikkiä ainetta laitettu ja vielä pari jälellä. Tämä siis siksi kun on jo 7-vuotias koira, joka treenaa kuitenkin aika ahkerasti ja nivelet joutuu kovalle koetukselle. Ikäänku ennaltaehkäisevästi hoidetaan. Tähän kaiken lisäksi alkoi vielä juoksu muutama päivä sitten ja mukaan kun lasketaan oma synnytys 3 viikkoa sitten niin nyt toivutaan koko porukka ja aloitetaan treenit uuella innolla muutaman viikon päästä. Esteillä on viimeksi oltu muistaakseni 3.8 ja sillon tehtiin ainoastaan pujottelu 2 kertaa ja todettiin anturoitten olevan auki... Sitä ennen agirotu kuukautta aiemmin.

Vaavi on kova syömään! Siitä vois vaikka alottaa uuen tulokkaan esittelyn. Se syö ja syö ja taas se syö. Välillä se nukkuu, tai sitten ei. Yleensä iltaisin se vetää monen tunnin yöt, että jaksaa taas yön syyä. Tuttia en aikonu antaa ollenkaan, mutta viime lauantaina olin "shoppailemassa" herran kanssa ja kauppareissu huipentui huutava käärö käsivarsillä hytkyen citymarketin tuttiosastolle. Paniikissa nappasin pari erilaista pakettia ja revin ne heti kassan jälkeen auki. Lisäavuksi mies haki Rela-tippoja apteekista ja näillä on nyt luultavasti oikeasti auttava vaikutus. D-vitamiinia en ole vielä uskaltanu ees alottaa. Aattelin heittää neuvola Jekovitit naapurin pihalle ja käydä ostamassa jotain vähemmän huudattavaa ainetta.

Vaavi kun synty 2 viikkoa yliaikaisena (vaikkei sitä lasketa yliaikaiseksi) niin se on jo tosi jäntevä ollakseen 3-viikkoa vanha. Se jopa jutteli neuvolatätille. 2 päivää sitten saatiin ekat hymytki aikaiseksi ja niitä on satunnaisesti näkyny sen jälkeenki. Ja kun kyseessä on kolmas ja viimeinen vauva meillä (seuraavat ON vahinkoja) niin tilasin elämäni ekan kantoliinan. Tuplarattaita en enää hanki (kai) vaan koitan saaha liinaan toisen rääpäleen ja isomman räkänokan kärryihin. Hyvä suunnitelma ainaki.

Nyt kun tuo synnytys on jo takanapäin niin voi olla onnellinen, että koko homma on ohi. Jos oikeesti odottavat äitit tietäis, mitä kaikkea asiaan liittyy, niin sitä miettis varmaan pari kertaa jaksaako sitä. Kaikki kun kysyy sairaalasta kotiipääsyn jälkeen, että miten voit ja jaksat niin sitä vaan vastaa, että hyvin. On niin hormonipyörteissä, että kaikki epämukava unohtuu. Totesin kotonaki yks päivä, etten enää muistanu kaikkea. Tikit kiristää, tissit vasta kiristääki, ei voi nukkua ekoina päivinä ees kylellään ku tissit on niin täynnä maitoa, jälkivuotoa saattaa hulahtaa pönttöön kun sen luuli jo vähentyneen, jälkisupistukset on aivan kamalia, imetys käy jumalattoman kipeetä aluksi, mitkään vaatteet ei mahu päälle pitkään aikaan, puhumattakaan mielialan vaihteluista. Neljäntenä päivänä meillä itki sekä vauva että äiti kunnolla. Toinen mahaansa ja toinen... siihen päivään sopis lause: "eniten vituttaa kaikki". Neuvolassa kerroin tästä ja täti kysyi, että oliko neljäs päivä synnytyksestä? Olihan se. Se on kuulemma yleisin päivä äitillä itkeä ihan kaikkea. Koita siinä sitten nauttia vauvasta.

Muuten elämä kolmen alle 5-vuotiaan kanssa menee ainakin kohtalaisesti. Hemppa on yllättäen tosi kiinnostunu vauvasta. Kerttukin tietysti. Mies oli 1,5 viikkoa isyyslomalla ja sen jälkeen ollaan oltu keskenään, paitsi mummu oli meillä just kylässä. Yllättäen päivät menee kivasti kotosallaki. Ollaan pari kertaa jopa käyty marketissakin ostoksilla ihan nelistään. Ilman isompia tappeluita. Itkuhälytinkin on testattu ja päästään isompien kanssa pihan leikkipaikalle asti vehkeen kanssa.

Mitähän muuta meille? Kerttu oottaa edelleen osapäiväistä tarhapaikkaa lähitarhasta enkä usko sitä tulevan ainakaan ennen uutta vuotta. Mun auto menee ens kuussa myyntiin, nyyh! Siirryn sitten astetta pienempään ja mies vielä pienempään, kai. Tosin sillä on nyt myös motocrossipyörä, joka olis pitäny hankkia jo Dubain aikaan. Toisen koiran hankinta vaan selkeytyy, se tulee toivottavasti ennen ens kesää.