Ajoitus on kaiken a ja o

Otsikon tarkoitukseen myöhemmin. Muutama viikko vierähtäny viime kirjotuksesta. Tässä välissä on keritty mm. kisaamaan 2 starttia Kirkkonummen kioissa ja hankittu kesän mm-karsintoihin tarvittavat tulokset kasaan. Meiltä puuttu yks agiratanolla ja se tehtiin viime lauantaina. Video nähtävillä. Olin varmaan ekaa kertaa kisaamassa kokonaan ilman lapsia ja heti näkyy tuloksissa. Pysty rauhottuun ja keskittyyn ns. normaalisti koko kisaan. Kukaan ei kitissy kärryissä tai valittanu tylsyyttä. Eka rataki oli hyvä, mutta vähän herpaantu ote kolmannes vikassa hypyssä ja se tuli alas. Kontaktit oli tosi hyvät kummallaki radalla, koira jäi liianki ylös ja sitä piti vähän oottaa. Koitin olla liikaa hosumatta ja jopa yrittää ohjata mahollisimman vähillä valsseilla, tietystä syystä, joka selviää myöhemmin. Reenaamassa ollaan käyty parin viikon aikana kerran, Kaisan kanssa sisähallissa. Pääsiäisenä on vika b-maajoukkueen leiri Turussa ja se on ku kermavaahtoa kakun päällä. Kouluttajina Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko, 2 lajin todellista huippua. Ah, että ootan sitä. Lisäks ollaan Kaisan kanssa tilattu Niinulta 2 oppituntia.

Joka ostarilla ja kaupassa on menossa jos minkälaista mammuttimarkkinaa. Meillä on töissä oikeat hulinapäivät. Potilaita tunkee ovista ja ikkunoista ja ollaan päästy oikeeseen työn makuun! Jos meillä normaalisti on ollu jolu 2-4 leikkauspotilasta päivässä, ni tänään oli 9. Onneks oli vapaapäivä.. Eilen olin pitkän päivän töissä eli 14 tunteroista. Pää oli sekasi ja varmaan jäi jotain tärkeetäki huomioimatta. Kaks potilasta olis pitäny nostaa sängystä ylös, muttei ehitty. Omaa henkilökuntaa on saikkulomalla ja töissä oli 2 keikkalaista ja 2 opiskelijaa kahen vakituisen ja mun lisäksi. Tein tuon pitkän päivän ihan vaan sen vuoksi, että sain yhen sunnuntain vapaaksi. Miehen pitää päästä "asenteleen" sähköjä Nokialle, you know? Vasara just pysyy käessä... Oikeesti en tee ollenkaan pitkiä päiviä. Eilenki Hemppa nukku ku lähin töihin ja nukku ku tuli töistä, ei kivaa.

Tuossa alakuvassa ollaan meren jäällä patikoimassa. Oltiin reilu 3 tuntia liikkeellä ja Hemppa nukku pulkassa yli 2 tuntia putkeen. Oli aika siisti kyllä samoilla jäällä, vaikka periaatteessa olen aina vastaan tollasia mammuttilenkkejä.. Sukista sai vääntää vettä kotona, oli sen verran onnistunu kenkävalinta. Siitä kuvasta näkee kyllä muutaki, jos osaa kattoa. Tuo yläkuva on mun tämän päiväisestä löydöstä. Tässä yks päivä kuulin, että meän lähellä olis Etelä-rannan tassutiimin kenttä (ERTTI). Pitihän se käyä vilasemassa ja totta maar, se on meistä alle kilsan päässä. Kesäisin kuulemma kentällä on agilityesteet. Kehitellään sundsbergilaisten kanssa jotain vuokraussysteemiä ja jos se ei onnistu, ni liityn sitte jäseneksi, jos vaan huolitaan. En sentään edustusseuraa ole vaihtamassa, mutta aika siistiä olis vaikka kävellä alle kilsa ku ajaa 25 kilsaa reeneihin. Yhessä kuvassa ollaan kummipojan synttäreillä Kangasalla. Seki oli aika hauska homma, että meitä ajo naapurukset sen vajaa 200 kilsaa samoihin juhliin. Sattuu vaan olemaan samaa kaveriporukkaa tässä seinän vieressä.

Sitten tuohon otsikkoon... Tuossa viime vuojen loppu puolella hoksasin yhtäkkiä, että mulla on varmaan joku ruokamyrkytys tai joku muu sairaus. Oksensin kerranki yhestä aakkoskarkista (niitä en ole sen jälkeen muuten syöny). Oli paha olo pari viikkoa. Aattelin, että kohta tarttee kyllä mennä jo lääkäriin, ellei olo mene ohi. Sitten jostain tuli mieleen, että mitähän jos??? Sanoin ääneen lauseen: "voisinkohan mää olla raskaana?" Mies tuumas, että no et voi, miten niin? Nuita edellisiähän on tehty pari vuotta kumpaaki. Aloin miettiä viimisiä menkkoja, muttei tullu mieleen, millon ne oli ollu. Ei ku reissu apteekkiin ja kyllä siinä suu loksahti auki. Meille tulee kolmas lapsi! Kyllähän mää olen biologian tunneilla koulussa istunu ja kuunnellu, mutta tuo muutaman viikon pahoinvointikaan ei tälle sairaanhoitajalle mitään kertonu. Siinä vaiheessa olin jo kaheksannella viikolla. Alussa oli se pahaolo ja aika raskas väsymys. Tässä välissä on ollu närästystä, kamalia liitoskipuja (joitten takia vältän siis niitä valssiohjauksia), levottomia jalkoja ja mitähän vielä? Normaaleja oireita.

Tämän raskauden takia menin myös töihin. Ootin ekaan ultraan asti ja varmistuksen jälkeen hain töitä. Pääsee vähäks aikaa aikuisten maailmaan, että jaksaa sitten taas olla kotosalla. Samalla saan nostettua äitiyspäivärahoja, jotka muuten olis ollu minimit ulkomailla olon vuoksi.
Tällä hetkellä ollaan siis jo kuuennella kuulla, rakenneultra on ohi ja yhen toisen raskaanaolevan (vielä salaisen sellaisen) sanoin: "hyvää vauhtia valaaksi", eli sellanen kymmenen kiloa on jo tullu. Tämähän on mun viiminen mahollisuus syyä. Kysyin jo ultrassa, että mites se sterilisaatio? Ollaan siis tietysti tosi ilosia ja onnellisia tämän kolmannen raskauden vuoksi, mutta samalla hiukka ällistyneitä. Kolmannesta ollaan puhuttu jo aikasemmin, mutta sitä piti ryhtyä suunnittelemaan niin, että se syntyis ku esikoinen menee kouluun.

Entä tämä ajoitus sitten, että millon on laskettuaika? Jos aattelee ns. pahimman mahollisen ajan agilityharrastajalle ni mikä se vois olla? Jos oon viimiset 3-4 vuotta ollu pois vuoden tärkeimmästä kisasta eli mm-karsinnoista kun ei ole ollu tuloksia ja nyt on ni mikähän se vois olla se pahin? Karsinnat on 17.-18.7 ja laskettuaika on 21.7. Voisko joku keksiä jonkun keinon osallistua itte kisaan? Onhan se vauva tietysti se kaikkein tärkein asia, mutta olis tämä "ajoitus" voinu mennä jotenki paremminki.

Plääh, nyt se on siis julkista.