Lähin tänään Kertun kanssa autoilemaan tarkoituksena mennä Zabeel parkkiin kattoon josko siellä olis jotain tapahtumia. Ajelin Greensin läpi mutkitellen eri teillä ja kattelin samalla, minkänimisiä taloja on missäkin. Soittelin kotona muutamiin välitysfirmoihin ja kyselin, mitä olis tarjolla. Näin jo kaukaa, että eessäpäin on joku kolari. Kiersin vielä yhen mutkan ja tulin siihen kolaripaikalle. Porukkaa oli aika paljon ja liikenne ihan jumissa. Poliiseja eikä ambulanssia ollu vielä paikalla. Katoin, että yks mies pitelee jotain rättiä päässä ja on ihan tolkuissaan. Autossa en nähny muita. Tuli taas mieleen, että tässä tilanteessa voisin olla insinööri tai esittää olevani. Autoletka nytkähti eteenpäin ja katoin kolariautoon uusiksi ja olihan siellä vielä ihminen sisällä. Pääsin sen risteyksen ohi ja parkkeerasin tien toiselle puolelle ja jätin Kertun autoon. Menin siihen kolaripaikalle ja kysyin niiltä securitymiehiltä, jotka ohjas liikennettä, että onko täällä kukaan käyny kattoon, onko tuo nainen hengissä? No ei ollu kukaan käyny. Kaikki vaan toljotti sitä autoa.
Menin siihen kolariauton luo ja katoin sitä naista. Intialainen, ikää ehkä 35v. Näkihän siitä heti, ettei se hengissä ollu. Siinä se istui vänkärinpaikalla ja sen puolen ovi oli lytyssä. Nyt kun mietin niin ei tainnu olla turvavöitä kiinni saati airbageja. Pää retkoti sivulle ja silmät tuijotti kattoon. Verta ei ollu missään, mutta kaula oli omituisen turvonnu. Kokeilin kauan ettiä pulssia sekä ranteesta ja kaulalta, mutta ei mitään elonmerkkejä. Ihmiset tuli kyseleen, että elääkö se. Kävin kattomassa sitä kuskia ja sillä oli sellanen viien sentin haava päässä. Kysyin siltä, onko tuo sen vaimo, muttei ollu. Ei halunnu oikeen puhua mitään. Ambulanssiki saapui ja sanoin sille setälle, joka sieltä hyppäs pois, että oon sairaanhoitsu ja en saa mitään pulssia tuntumaan. Setä meni autoon ja totes saman. Kysyin tartteeko apua, ei tarvittu. Sanoivat, että pitää viiä uhri sairaalaan joka tapauksssa. Kysyi, että kauanko kolarista on ja oliko pupillit jo mun tullessa samaa tasoa ku nyt. Vastasin ja lähin omalle autolle ja huristelin pois.
Siihen loppu mun kiire autolla ja tajusin vasta, mitä oli tapahtunu. Koskaan ennen en ole tainnu nähä ruumista muualla ku sairaalassa. Pulssi hakkas ja ajoin niin varovasti eteenpäin ku mahollista.
Kahen kilsan päässä oli toinen kolari. Joka puolella huusi pillit ja ambulansseja ja poliiseja meni molempiin suuntiin Sheikh zayed roadia. On tämä kamala kaupunki. Täällähän oli ollu kolmen juhlapäivän aikana suunnilleen 200 kolaria, ellen ihan väärin muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti