

Kotimatkalla näppäilin autosta muitakin kuvia ympäristöstä. Yhessä liikenneympyrässä otin huvikseen kuvan Hummerista. Äsken latasin kuvat koneelle ja kas, mitä olin ikuistanut. Etupenkillä vänkärin puolella näyttää olevan pikkulapsi suhteellisen turvattomassa paikassa. Tämä valitettavasti on täällä ihan arkipäivää. Lisäksi kuva jostain moskeijasta. Näitä muslimien rukouspaikkoja on pilvin pimein.


Tänä aamuna kävin eläinlääkärissä Hipon kanssa hakemassa sille sen heisimatolääkityksen Suomeen tuloa varten. Jo viimeksi mietin, että sainko vain vahingossa hieman epäystävällisen vastaanoton. En saanut. Tällä kertaa taas oli aika nihkeää se vastaanotto. Lääke kyllä saatiin suuhun asti laitettua ja toinen niskanahkaan, en ees tiiä miks sinne jotain laitettiin, luultavasti se oli joku punkkihomma. Lääkäri tais olla joku sveitsiläinen tms. keskieurooppalainen nainen, joka tarttui tähän juoksuongelmaan. No ei se meille mikään ongelma ole, mutta kummallisia kysymyksiä se esitti. En ymmärtäny puoliakaan.. Kehotti mm. tarkistamaan lentokoneesta poisoton jälkeen ettei Hippo ole tiineenä. Meinasi olla antamatta sitä matolääkettä koska lähtöön on vielä 2 viikkoa aikaa. Englantiin tarvitaan max 3 päivää ennen annettuna, mutta Suomeen riittää 30 päivää ennen. Kyseli myös millä lentoyhtiöllä lennetään, Emirates ei kuulemma ota lemmikkejä. Ehkä olen varannu ja tarkistanu, että koira pääsee myös.. Tällä kertaa saivat minulta 25 euroa nyhdettyä, mutta seuraavalla kerralla menen johonkin muuhun paikkaan.
Eilinen ilta oli meillä taas itkua ja hammastenkiristystä. Tai lähinnä kai ikenien. Ainakin siihen tulokseen tultiin, että hampaat itkettää. Aivan saa.......sta huutoa aika kauan, kunnes uni vei voiton ja Kerttu nukahti mulle syliin. Toinen ilta peräkkäin. Ja ruoka ei maistu, sen tyrkyttäminen vasta saakin huutoa aikaiseksi. Päivisin onneks kaikki on hyvin.
Onnittelut haikaran laskeutumisesta viimein pohjolaan!
Ja tsemppiä sinne yksille Ruotsin turneelle. Heti ekan päivän jälkeen oli ainakin reilusti paremmat kotiintuomiset kuin edellisestä reissusta. No ei puhuta nyt siitä.
Me jäähään oottamaan tuleeko meän telkusta tänään aika-ajoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti