Viimistä viiään

Tänään on kai virallisesti vimonen hoitovapaapäivä mulla. Maanantaina alkaa työt aamuseiskalta. Mies vie lapset hoitoon muka puoli kasin-kasin välillä. Ei takuulla. Ekaa kertaa sen tarttee pukea molemmat ja ahtaa ne autoon ja jättää hoitoon, jonne niitä ei ole koskaan jätetty. Rasti seinään, jos menee suunnitelmien mukaan. Ite sanoin hoitopaikkaan, että kun mies ne tuo siinä ennen kymmentä, sillä menee muutama tunti, ennenkuin se pääsee sieltä töihin. Onneks se voi mennä myöhempään.

Asioitten hoitaminen on joskus vähän työlästä, vaikka oliski pikkuasioita. Eilen sain viimein tilattua uuen verokortin, vaikkei siitä tulekaan sellanen ku haluaisin. Miten tilataan kortti, jossa on suht pieni prosentti ja jossa ei ole kauhean pienet kuukausitulorajat? Menen kuitenki töihin vaan 3,5kk:ksi ja loppu vuosi meneeki taas kelan tuilla. Tää ei osaa. Toinen tilattava lappu oli maistraatista saatava paperi, jossa ilmenee se tosiasia, että olen muuttanu paikkakunnalle jossa ei ole elixian kuntosalia. Sekin oli vaan yhen puhelun päässä. Nyt tarttee vaan marssia se lappu käessä salille ja valitettavasti lopettaa se hyvin alkanut suhde. Kävinhän mää siellä viien kuukauen aikana 2 kertaa.

Yks lisäjuttu on vielä hammaslääkäriajan saaminen. Kirkkonummella on keskitetty ajanvaraus joka on aina tukossa. Kolmannella päivällä tärppäs. Ei ihme, että on tukossa. Vastaajatäti lörpötteli maan ja taivaan väliltä aivan kaikkea. No pääasia oli ajan saaminen mulle ja lapsille.

Eilen oltiin ekaa kertaa tuossa naapuritalossa mammakahveilla. Ehkä kymmenen mammaa ja pari kymmentä kakaraa. Melua oli järjetön määrä ja uusia tuttavuuksia tuli niin, etten kenenkään nimeä muista. Ainut, jonka muistan, jonka kans en sanaakaan vaihtanu, oli eräs äiti, joka oli muutamia vuosia sitten mukana unelmakämppäohjelmassa. Ovat siis muuttaneet tänne ja saavat kohta toisen lapsensa. Muutamien päivien aikana ollaan jopa oltu ulkona ja tavattu muita lapsia. Kerttu on saanu uusia kamuja, jotka on vieraillu jo meillä ja päinvastoin. Vielä kun lumet sulaa ja aletaan asua ulkona, saa neiti vielä lisää leikkikavereita. Naapurin Ella onki ollu koko viikon lomalla pohjoisessa, joten uusia kamuja tarvitaan.

Hipon kanssa ollaan tän viikon aikana käyty jopa kaks kertaa reeneissä. Yhet pikareenit ja yhet suunnitellut, ainaki suunnilleen. Molemmat takajalat on nyt auki. Tauon jälkeen anturat on näköjään niin pehmeät, ettei ne kestä. Ilmastointiteipillä sukka pysyi kyllä hyvin jalassa, sitä vois alkaa käyttää. Kävin samalla vetämässä yhet reenit ja on kyllä mukavaa nähä uus tulokas, joka pääsee pitkälle. Meän kimpparyhmän kouluttamassa ryhmässä on lenderi nimeltä Hikka. Koira on nuori, just viikonloppuna nousi kolmosiin, ohjaaja on nuori, mutta hyvin kokenut aikaisempien koirien kanssa. Hikka on aivan loistava. Ihan Hippomainen, paitsi, ettei tiputa rimoja. Loistava vauhti, todella hyvin opetettu teknisesti, ohjaaja taitava. Ei siis mitään puutteita. Kesän arvokisoissa tavataan.

Noroa vai mitä?

Kertulle tein diagnoosin: norovirus. Se mahakipu ei ollu vaan kerhosta johtuvaa. Kolme yötä valvottiin, kahtena se oksensi ja muuten vaikeroi ja itki kippurassa mahaansa. Ekana oksennusyötä edeltävänä iltana tehtiin mustikkapiirakkaa ja sitä sitten siivosin veskin lattialta, seinistä, pöntöstä, matosta ja kaikista muistaki paikoista plus kummankin vaatteista. Oksennus tuli niin vauhilla, että sitä tursus nenästäki. Maha ei muuten ollu kuralla eikä meille muille ole mitään tarttunu, mutta kai se sitä noroa oli. Loppuviikosta lasten piti mennä sinne hoitoon reenaileen, mutta sillon oli se täti kipeänä, sama tauti. Nyt sitten ens viikko aloitetaan ilman harjoitteluja..

Kirkkiksen kisat oli tossa muutaman kilsan päässä mahtavan lämpimässä hallissa. Taitaa oikeesti olla joku 5 vuotta kun masalan kuplassa olen viimeksi ollu. Oli lähellä, etten perunu pakkasen takia koko osallistumista, kunnes googlettamalla sain selville tuon sisälämpötilan. Ekalla radalla oli yks huoleton ohjaus muka ei vaikeaan kohtaan ja ei se koira sitten tajunnutkaan mennä takaa vaan väärästä suunnasta yhen hypyn. Toisella radalla tippu toka rima, muuten kivasti. Juutubissa on meän toka rata nähtävillä. Ekaa kertaa Kerttu ei halunnu missään nimessä lähteä kisoja kattomaan. Olihan isi just tullu aamulla kotiin lomaltaan tuliaisten kanssa. Oltiin sitten Hempan kanssa hallilla. Illalla kävin vielä yksinäni kattomassa minejä. Sunnuntaina käytiin eka aamusella ihmettelemässä veneitä venemessuilla. Yksissä tuumin päätettiin ostaa sellanen isompi vene sitten viien vuojen päästä kun lapset on vähän isompia. Ne veneet ei maksanu maltaita kuitenkaan. Toista on varmaan sitten ne säilytykset ja huollot plus bensat, vai millä ne kulkee?

Iltapäivällä kurvasin takasi kuplalle viieksi tunniksi kattomaan kisoja. Kyllä siellä motivaatio reenaamiseen tai ainaki onnistumiseen nousi, vaikka oliki "vain" ykkösluokat menossa. Samallahan sitä saa itteensä sosiaalisetttua ja puhuttua "roskaa" muitten yhtä horojen kanssa :) Tuli päivitettyä juorut entisistä pareista ja todistettua uusikin pari. Hyvin oli valinta tehty, todettiin kaverin kanssa yhessä.

Tänään maanantaina meninki innolla purinalle reenaileen. Aattelin, että pitäis alkaa oikeesti tekemään taas jotain, eikä vaan haaveilla. Vois koittaa harkata muutaman viikon, ennenku menee taas kisaamaan. Karsinnoistahan meillä puuttuu yks aginolla vielä, mutta on se karsintoihin osallistuminen muutenki todella epävarmaa. En kuitenkaan jaksanu alkaa rakentaan sitä suunnittelemaani rataa vaan kyhäsin erilaisia tilanteita. Tuloksena yks auennu takatassu. Onneks siellä hallilla on nykyään hieno se "kuraritilä" jossa pystyy koiran tassut huuhteleen. Todistin muuten hallin pihalle ajaessani luultavasti yhen pariskunnan autosta itse teosta. Kovasti siitä vänkärin penkiltä pää nousi äkäsesti ja tyyppi hyppäs kuskin penkille. Vähän aikaa sieltä kuikuiltiin ja kun näkivät että pystytin lasten rattaita, nostivat kytkintä ja ajoivat naapurihallin parkkikselle. Ei ollu pokkaa mulla kävellä sen auton ohi..

Ja nyt jatketaan mäkihypyn kattomista. Todistetaan samalla kun Suomi jää sijalle neljä. Sanokaan minun sanoneen. Ja juuri Happonen vetäs toooosi hienon loikan! Syön siis hatullisen paskaa.

Kisoja, kisoja jos jaksaa...

Siis nuita olympialaisia. Eilenki oli hyvä yritys ja lähes loppuun asti jaksoin oottaa yhistetyn hiihtoa. Lopulta pää paino niin turkasen paljon, etten jaksanu ees sohvalle asti mennä vaan ilman tyynyä kellahin olkkarin matolle. Harmittavan huonosti on miehillä menny hypyt, kumpareet ja yhistetyt, mutta onneks nuo rautaset naikkoset hakkaa jääkiekossa kunnolla muut. Tänään taas ootetaan hiihosta ja paljon. Alakuvassa Hemppa on aina ihan riemuissaan kun naapurin Ella tulee meille. Tänään se tuli hiihtomonoilla ja niistäkös riemua riitti!

Viikko ilman isiä menee kohtalaisesti. Ehkä kerran olen huutanu kitarisat ulkona ja jälkikäteen pyyelly anteeksi. Jonkunlainen "kausi" tuntuu olevan neitillä päällänsä ja usko meinaa loppua äitin kielloista. Tänään on tällainen mahakipupäivä, joka selvisi kun osasin kysyä, että johtuuko se siitä, että huomenna pitäis mennä kerhoon? Saattaa se johtuaki, tuli vastaus. Lupasin, ettei tartte mennä sinne, koska se olis joka tapauksessa vimonen kerta koko kerhoa. Ens viikolla taitaa olla hiihtolomat ja sitten nuo meneeki hoitoon. Tänään käytiin tutustumassa perhepäivähoitajaan. Alle 2 kilsaa oli matkaa tuohon masalan puolelle. Rivari oli sellanen ehkä 80-luvun vanha pääty ja sisustus myös sen mukainen. Paikalla oli 2 muuta hoitolasta, 3- ja 6-vuotiaat tosi mukavat pojat, tosi kiva hoitaja ja sen tosi mukava koulutyttö. Koira oli mukava, akvaario oli tosi mukava ja paikka tosi siisti. Lapset meni heti leikkihuoneeseen touhuamaan eikä neiti olis halunnu lähteä ennen väritystehtävän saamista kotiin. Sovittiin, että ens viikon hiihtoloman takia meän lapset menee jo nyt torstaina ja perjantaina sinne "hoitoon". Koitan jättää ne molempina päivinä joksikin aikaa ja nyt on jo ongelma, että mitä ite teen sen ajan? Jos käyttäis vaikka koiraa ulkona kunnolla pitkästä aikaa. Sekin raukka on ilmoitettu viikonlopun KKK:n kisoihin ja kunto on mitä on. Muutenkin sen ulkomuoto näytää tursakkeelta... Emäntä ei kyllä ole yhtään hohdokkaampi.

Eilen oli työntäyteinen päivä. Aamusta revin lapset ylös (aamupala mukaan) ja mentiin Purinalle kisoihin töihin. Onneks osaan nykyään valita siistit sisätyöt, eli tietsikkahommia. Kerttu oli pöyän alla oman tietsikan kimpussa monta tuntia, elokuvien parissa siis. Hemppa hiippaili ympäriinsä ja nukku päikytki välillä kärryissä. Suht helposti siitä selvittiin. Sieltä mentiin 83v-mummin (ei sukulais) luo kylään ennenku kurvattiin jäähallille kattomaan Muumien jääshowta. Ostin liput sundsbergin oman keskustelupalstan kautta halvemmalla ja sain vielä myytyä yhen ylimääräisen lipun ovella. Itse show oli hieno ja mukana oli myös jotain Helsingin luistelijoiden tyttöjä. Hemppa jaksoi myös kattoa koko 1,5 tuntia kestäneen (yks väliaika) esityksen tosi hyvin. Illalla oltiin kasin jälkeen kotona päästämässä jalat ristissä ollutta Hippoa pihalle.

Sisustusvimma iskee taas vähän päälle. Ikeasta on jo yli kuukausi sitten valittu hyllykkö. Koko perheen kera väännettiin sillon kättä, että mitä osia ja värejä siihen tulee. Nyt kun sain yksin sen käydä hakeen, valittin oman maun mukaan kokovalkoisen, ilman mitään laatikoita tai vitriinejä. Sen pääasiallinen käyttö on säilytys. Kaiken saa piiloon tuohon systeemiin, jonka kokoamisene kulu 4 tuntia! Tänään haettiin plantagenista vähän kukkasia ja samalla innostuttiin laittaan myös jotain yrttejä kasvamaan. Jostain syystä tekastiin valmispakastetaikinasta myös mustikkapiirakka. Vielä ei olla maisettu, mutta ainaki se näyttää syötävältä. Toki on lisäks vielä vaniljakastiketta. Saa nähä, kuinka jostain syystä tuo uusi ongelma nimeltä närästys taas kohta vaivaa.

Kotona taas

Käytiin viikon verran tarkastamassa, että Dubai on paikoillaan. Olihan se. Satun, Samin ja Carlos-mäyriksen (josta tuli muuten Hempan paras kamu) majatalo sijaitsi 18. kerroksessa golf-kentän reunalla. Hienot oli maisemat. Siellähän pelattiin samalla miesten arvoturnaus ja maailman parhaat pelaajat siellä kiersi, paitsi tietty Tiger, joka kierttää omia turnauksiaan. Metro oli aloittanut kulkunsa ja sillä käytiinki Dubai mallissa. Hankalaksi oli vaan muuten tehty julkinen liikenne tai ainakin sen aloittaminen. Bussista ei saanu ostettua sellasta arvokorttia, eikä käteistä hyväksytty. Joten ota ekaks taksi ja aja lähimmälle metroasemalle (suurin osa niistä on vielä kiinni) ja sitten pystyt ajeleen. Metrossa ei saa syyä, ei juua ja matkalaukun kokokin on rajoitettu. Ite menin sinne kahen lapsen ja kärryjen kanssa enkä siis kerinny istumaan. Mua nuoremmat kotiapulaiset ja pakistanimiehet miinoitti kaikki penkit, eikä näyttäneet yhtään sitä paheksuvan. Onneks siellä oli joku metron työnekijä, joka tuli kysymään haluaisinko istua. Hänen avullaan pääsin sinne Kepan kanssa istumaan niihin mummoille ja raskaana oleville tarkoitetuille penkeille.

Muuten viikko meni aamusta iltaan joka paikassa heilumiseen. Ilmat oli surkeat. Ekana ja vikana päivänä paistoi kunnolla. Rannalla silti oltiin 4 kertaa ja altaalla 2 kertaa, käytiin emirates mall 2 kertaa, battuta samoin 2 kertaa, dubai mall, suomalaisten aamukahvit, toukkakahvit, liikuntakerho, Suomi-koulu ja 2 eri kyläpaikkaa. Että mitä me siis tehtiin? Nähtiin lähes kaikki tutut suomalaiset. Kerttu sai jakaa niiskuneiti-hammastahnansa ja muumipatukkansa. Simpukoita kerättiin kai 3 kiloa, myös sellanen joku ihme pitkä siemenkotakeppi (noin 40cm pitkä) tuli kotiin asti. Lentokentällä hihnalla tuli myös Hempan pikkuauto ihan yksinään. Hieman petti pokka siinä vaiheessa. Oli tippunu kärrypussista. Pahimmasti pokka petti mulla ja Satulla silloin kun käytiin Battuta mallissa kosmetiikkakaupassa. Oltiin jo poistumassa kaupasta kun myyjä tuli kysymään multa, että "is that your natural colour?". Jos aurinko on harvinaista herkkua niin kuka nyt aurinkorasvaa käyttäis?

Kaikki kysyi samat kysymykset: Miten Suomeen paluu meni? Mikä Suomessa ahistaa? Haluaisko palata Dubaihin? Paluuhan on menny loistavasti, masennuskautta ootellessa. Suomessa ei ahista mikään. En haluais ainakaan vielä palata Dubaihin. Tuntuu, että paljon on porukkaa tulossa pois sieltä ja lisää haluais tulla pois. Aamukahveilla oli kuulemma yleisöennätys, joka johtui meistä. Musta siellä oli vähän sakkia ja sama homma toistui muissakin touhuissa. Liikuntakerhoon porukka ei tullu, koska oli hiekkamyrsky. En hokannu mitään myrskyä, yhtään ei hiekka narskunu suussa vaan keli oli mainio pilvinen keli.

Burj Khalifa-torniin meinasin hankkia liput, mutta kattelin sitä lippujonoa enkä halunnu liittyä seuraan. En näe kuitenkaan itteäni ihan turistina ja sitä tönön rakentamista olen kattellu yli 3 vuotta. Liput olisin saanu maanantaiksi ja se paikkahan laitettiin kiinni just maanantaina. Ei siis olis ees päästy. Oli porukka juuttunu hissiin yli tunniksi ja savua ollu näkyvissä. Siellä sitten oisin ollu lasten kanssa "nauttimassa". Muuten oli kiva nähä taas isot akvaariot, luistelukaukalo, hiekkarannat, jbr:n walk ja tivoli ja muut tutut kuviot. Chicken comboa söin noin 4 kertaa ja mäkkärissä vaan kerran. Isin tuliaiskarkkeja haettiin viiestä kaupasta, tuloksetta.

Tässä siis pikakertaus matkasta. Mukavaa oli mennä ja mukavaa palata kotiin. Lentomatkat on luku sinänsä. Menomatka meni kivuttomasti mutta ahtaasti. Paluumatkalla molemmat lapset näytti pahimmat puolensa ja siinä superahtaassa penkkirivissä keskimmäisenä istuvana riehuva Hemppa sylissä sain annoksen huonosti käyttäytyvistä kakaroista. Kirosin molemmat moneen kertaan ennenkuin neljän tunnin riehunnan jälkeen pienempi nukahti. Muuten lapset oli superhyviä matkakumppaneita. Huolimatta aina vaan myöhempään venyvistä nukkumaan ajoista... Pahimmillaan kukuttiin yli puolen yön.

Kotona odotti kirje lasten hoitopaikasta. Lapusta ei tarkkaan selvinny, mikä paikka on kyseessä, mutta arvelisin perhepäivähoitajaa. Täytyy soittaa ja sopia tapaaminen, mutta näillä näkymin vapaarouvan elämää kestää siis enää pari viikkoa ja sitten 1.3 töihin. Nyt viikon "loman" lasten kanssa jälkeen olen todellakin loman tarpeessa. Seuraava "loma" alkaa huomenna kun mies lähtee reissuun viikoksi. Täytyy siis tänään ottaa omaa lomaa, että jaksaa taas lomailla...

Ja nyt pakataan!

Tai ainaki pitäis pakata. Aina se jää viime tinkaan. Mitähän tuokin tinka tarkoittaa? Viikonlopusta suuri osa vierähti Kangasalla kavereitten luona. Kerttu leikki 2 päivää kahen pojan kanssa niin kuin olis aina leikkiny. Hermanni lähinnä harjoitteli portaiden menoa pylly eellä sekä "siivos" lattioita lastalla. Miesten mielestä se harjoitteli jääkiekon peluuta, mutta selvästi se haluaa siivota. Pikkuherralla valuu räkää kohtuuttoman paljon koko ajan, joten voi olla mukava lento huomenna. Onneks se ei ole kuin jotain 6 tuntia.

Töitäkin löyty. Soittivat Jorvista, että sellaisella yhistetyllä plastiikkakirurgisella sekä naistentautien vuodeosastolla tarttee sijaista. Kävin siellä heti samantien ja paikka oli tosi kiva. Osastonhoitajalla on tietysti koira, jonka kanssa on alottanu jossain yksityisella agin alkeiskurssin. Tietysti me siihen keskusteluun lopulta päästiin. Aloitan maaliskuun alusta, mikäli saan lapsille hoitopaikan. Ei nyt kannata kauhistella, vaikka pahalta kuulostaa. Olen aina ollu vastaan nuin pienen lapsen hoitoonlaittoa (1v 3kk), mutta meän lapsien hoitokausi kestää 3,5kk. Kesäkuun puoli välissä ne tulee takas kotihoitoon. Eihän sinne töihin nyt pysyvästi mennä.

Ai niin, lähteehän se mieskin lomalle, muttei meän kanssa. Oishan me voitu mennä samaanki paikkaan, mutta mua ei vaan mikään veä Thaimaahan. Ite haluan mennä ja viiä lapset vielä kerran Dubaihin kamujen tykö ja mies ei halua sinne. Mies lähtee veljensä kanssa Vietnamiin 2 päivää meän paluun jälkeen. Meneehän se näinki.

Aurinkoa!

Jos tähän väsymykseen on lääke niin se on kyllä aurinko. Sinne lähetään viikon päästä. Otin lasten kanssa äkkilähöt finnairin sivuilta ja mennään viikoksi Dubaihin moikkaileen tuttuja ja rannalle kaiveleen hiekkaa. Yli kuukauen olen kytänny äkkilähtöjä aurinkomatkojen sivuilta, mutta suomalaisilla on näköjään kaikkea muuta ku matti kukkarossa. Ei mitään äkkilähtöjä. Olin jo valmis lentämään 15 tuntia Lontoon kautta tai Riikan kautta, mutta finnairilla näköjään myyään kans ns. äkkilähöt halvemmalla. Minä ja lasoset maksaa 710 euroa ja suorat lennot päiväaikaan. Satulle mennään punkkaamaan ja laitoinki jo listaa, mitä me tehään viikon aikana. Tekemistä olis paljon, vaikkei mennä vesipuistoihin yms. lisukkeisiin. Kertun kohokohta tulee olemaan mm. Ainon näkeminen ja simpukoitten keräily. Ittellä kohokohta on se hetki ku menee tädellisessä bikinikunnossa biitsille vaatteissa, jotka ei mahu päälle. Tästä ruhosta ei saa viikossa mitään irti. Enkä ees yritä.

Hipon juoksu alkoi sitten vihdoin ja viimein. Tietysti viikonloppuna olis ollu agilityn b-maajoukkueleiri ja juoksu alko perjantaina. Reenit jäi siis väliin koiralta, muttei multa. Lauantai oltiin lasten kanssa mm. fysioterapeutin luennolla. Ite kyllä keskityin siihen veikkaukseen, kuinka kauan kehtaan olla nuitten elohiirien kanssa siinä pulpetissa. Hämmästys oli suuri, kun päästiin koko luentonippu loppuun asti. Sunnuntai oli aivan huippu. Olin ilman ketään liikkeellä, monta tuntia huippu koulutusta. Vaikkei ollu oma koira mukana (ehkä just siksi) opin tosi paljon oikeista ohjauskuvioista. Suomalainen (J.) on vaan niin huippu.

Kävin myös työhaastattelussa. Tosin heti aluksi todettiin, ettei se paikka sovi mulle. Se olis fyysisesti aivan liian raskas paikka. Kävin Jorvissa rekry-tyypin luona laittamassa hakemusta sisään. Toivotaan, että jotain poikis. Sitä paikkaa, jota hain, oli hakenu 0 sairaanhoitajaa mun lisäksi ja 27 perushoitajaa. Netistä bongasin meilahesta neurologisen osaston, jonne haettiin yökköä. Viime yön olin sitten siellä. Töissä yli 4 vuoden tauon jälkeen. Pala nousi kurkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen yksin hoitamassa niitä 7 ventovierasta neuron potilasta. Ikinä en ole yhtään neuron vikaa hoitanu. Vuoro meni kuitenki loistavasti. Olihan siellä valvonta, jossa oli 2 kokenutta hoitajaa, joita ahkerasti tenttasin. Samoilla silmillä hoidin tänään Kertun kerhoon ja sieltä kotiin ja Hempan mentyä nukkumaan otin melkein 2 tunnin nokoset. Kun heräsin, oli puhelimessa tyrkyllä 7 uutta vuoroa.

Paluu p....n tasolle

Hipon juoksua ei ole näkyny, joten startattiin eilen kahessa kisassa Kirkkonummen omassa hallissa. Olis ollu paree menemättä kokonaan. Ekaa kertaa tämä 2 lasta mukana (ja hereillä), kylmä halli ja itte kisaaminen ei luonnistunu. Hemppa rupes kitisemään heti ku lähin radalle tutustumaan. Lopulta se pääsi toiseen tutustumiseen mukaan, en pystyny enää kuuntelemaan. Radoista en tykänny. Aina kun rataprofiilin näkee, siitä joko tykkää tai ei. Yleensä ne, joihin tykästyy, menee myös hyvin. Asennekysymyshän se siis on. Kyllähän siellä joku pystyi ainaki makseissakin tuplanollan tekemään. Me tehtiin tuplahylky. Ne oli aivan mentävissä, mutta mua rupee heti ahistaan ne sarjahypyillä tehdyt kiemurat: takaa, takaa ja eestä. Eiku eestä, takaa ja takaa. Vai miten se oli? Koira kyllä kulki, mutta omat kädet huito pikkusen liikaa, kuten videoista näkee. Kyllä, mullon pari videota! Ne on kyllä kännyllä kuvattuja, mutta menettelee.

Kisapaikalta kotiin ja pakattiin pari kassia ja auton nokka kohti mökkiä Hämeenlinnassa. Suunniteltiin sitä jo viikolla ja ihme tapahtui kun se idea toteutui. Meän perheessä on yleensä paljon hyviä ideoita. Mökillä oli aika reippaasti lunta, mutta mitä varten meillon maasturi, jos ei just sitä pihaan ajoa varten. Sitten vaan patterit täysille ja takkaan tuli. Vai miten se meni? Kuka sen takan sai sytytettyä ja monennellako kerralla... No lopulta tuli saatiin ja hyvä tuli saatiinki. Takka alko höyryämään ja se hormi siinä vieressä/ylhäälläki halkes... Oli kai liian kovat lömmöt tai jotain... No ei se pahasti. Mukavaa oli tähän aamuun asti. Kun heräsin, olin aivan puolikuollu. Ei voi kai mitään diagnoosia sanoa, mutta yleinen heikotus. Siitä ei tullu yhtään mitään, piti vaan ottaa rennosti (ei ole vaikeeta). Löysin kaapista panadoliaki, mutta ei siitä apua ollu. Eikä ruuasta. Eikä mistään. Nyt illalla otin toisen panadolin ja se vähän helpotti. Alko hikeä pukkaan. Tuli taas mieleen ne yksinhuoltajaäitit, kuka niitten lapsia hoitaa kun äitit makaa sängyssä puolikuolleena?

Perjantaina harrastettiin Kertun kanssa penkkiurheilua. Mentiin Hartwall-areenalle kannustamaan Kärppiä voittoon. Oltiin kai liian huonoja faneja kun hävittiin 4-1 lopulta. Mahtavaa oli olla jääkiekkoa kattomassa monen, monen vuojen tauon jälkeen. Kerttu tykkäs kans, vaikka voiton tais viiä popparit ja limsa. Myös Jokerien maskotti sai paljon huomiota. Mennään kyllä uusiksi.

Tuo otsikko piti kuvata vaan eilisten kisojen tuomaa olo, mutta tässä kirjoittamisen lomassa se konkretisoitui kun kävin kuuraamassa pikkumiehen paskat tuolta lattialta, seinältä ja neitin (onneks se ei ole kotona) dvd:stä. Puuha-Pete palapeli lensi suoraan roskiin, siitä ei olis puhasta enää tullu. Kyllä nämä kotiäitin tylsät tilanteetki siis voi vaihtua tosi nopeasti. Elämä on huisin hauskaa! Ja näköjään se panadol palautti myös huumorintajun..

Videossa tuo p...amaakari esittää tanssiansa naapurin Ellan kengissä.

Tärkeitä tuliaisia Eckeröstä

Ahvenanmaalle lähettiin kukonlaulun aikaan perjantaiaamuna lasten, Kaisan ja kahen länderin kanssa. Auto oli lastattu suhteellisen tiukkaan, pitihän mukaan ottaa kärryt, matkasänky, pulkka (?), kassit, nyssäkät plus ihmiset ja koirat. Onneks koiraluku on järkevissä mittasuhteissa ja kokokin on riittävän pientä. Turun satama oli jo miinoitettu kymmenillä muilla koira-autoilla ja ne saatiin laivaan lastattua. Heti laivassa oli oikea tunnelma. Lähes koko paatti oli täynnä tuttuja ja itellä oli olo, että oltais menossa ihan ulkomaillekin asti kisaamaan. Ahvenanmaalla oltiin iltapäivällä ja asetuttiin kaupunkiin heti. Hotelli oli avoinna vain koiravieraille ja niitä riitti. Joka huoneessa oli joku tuttu tai puolituttu ja tunnelma myös sen mukainen. Sama meno jatkui koko viikonlopun. Lauantaina oli 3 kisaa kolmosille ja 2 alemmille luokille. Mahtavassa hallissa, mahtavalla kumirouhepohjalla oli mahtavaa kisata. Kertulle oli jo laivalla löytyny useampia kamuja ja lapset saikin olla aika vapaasti hallissa ja touhuta omiaan.

Heti eka rata tuntui jo ensinäkemältä tosi kivalta ja sitähän se oli. Hippo tais olla pikkusen liian innokkaana ja veti 2 ekaa kontaktia omalla tavallaan, ei ajatustakaan pysähtymisestä, vika kontaktieste oli A, jossa simputin sitä ja ootin useamman sekunnin alastuloa. Nollalla päästiin maaliin ja sijoitus 5. Toinenkin rata tuntui kivalta, vaikka oliki aika sumppua. Se oli hyppyrata ja siitäkin nolla. Uskomatonta, mutta totta, saatiin tehtyä se tuplanolla, joka vaaditaan kesän arvokisoihin osallistumiseen. Samalla sm-kisavaatimukset tuli täyteen, mm-karsinnoista puuttuu vielä yksi nollatulos. Meille noi sm-kisat tulee olemaan tänä(kin) vuonna se tärkeämpi tapahtuma. Tai yritetään päästä edes sinne...

Oli vähän tyhjä olo kyllä sen jälkeen kun se tulos oli tehty. Illan viimeinen rata oli kans mukava ja vauhdikas, siinä tuli vaan yksi pieni mutta erityisen tärkeä lipsahus, joka johti väärään rataan ja hylkyyn. Sunnuntaina oli todella kinkkinen rata, jolla maksit oli saanu 7 nollaa, minit vähän vähemmän ja medit sai kokonaista 3. (Joka luokassa oli noin 50 kisaajaa) Me ei oltu siinä kolmen joukossa. En ollu ees päättäny ohjaussuunnitelmaa ennenkuin menin radalle. Selvitin silti sen vaikean kohan, mutta sitten aivan yksinkertaisessa paikassa kielto muurilta. Loppupätkällä sattu vielä pikkunen väsähtäminen iteltä, enkä ollu siellä missä piti ja Hippo meni kokonaan nurin yhellä hypyllä, rima siis alas. Se oliki ainut rima viikonlopun aikana.

Koira jakso tosi hyvin koko viikonlopun ilman päikkäreitä. Päivisinhän se vetelee sikeitä useamman tunnin ja käy pääsääntöisesti vain lyhkäsillä lenkeillä, ainakin pakkasten aikaan. Onneks mies ottaa sen melkein aina nykyään kävelylle mukaan. Saa edes jotain liikuntaa. No, nyt ootellaan juoksua, joka varmasti iskee viikon päästä kun olis b-maajoukkueleiri Hyvinkäällä. Kerrankin osasin edes kysyä oikean kysymyksen oikealta ihmiseltä ja sain selville leirin kouluttajat etukäteen. Toisen kouluttajan oppiin haluaisin eritoten päästä.

En käsitä miten, mutta eilen sain raahattua itteni ja lapset aamulla MLL:n perhekahvilaan tuohon lähikirjastoon. Mukavia ihmisiä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaanki. Illalla saatiin vielä odotettuja ex-Dubaivieraita kylään ja lapset nautti. Hermanni yritti olla myös menossa mukana, vaikkei sitä ehkä kukaan ymmärtäny.. Tänään alko Kertulla seurakunnan päiväkerho. Olin siellä H:n kanssa mukana ekat 10 minsaa, jonka jälkeen neiti sano, että saatte lähteä. Ohjaaja tuntu tosi mukavalta. Hieman itteä häiritsi ne kaikki "jeesustelut" siellä seinillä. Jäin silti vielä sinne perhekerhoon aikaa tappamaan ja siitä en ole varma, menenkö sinne enää. Lähinnä tarkoitus oli olla vaan siinä Kepan kerhon lähellä, jos neitillä joku hätä tulee. No hätä ei tullu ja varmaan voin jatkossa vaan jättää ja lähteä kotiin. Perhekahvila on varmasti hyvä paikka muille, mutta itelle ne rukoukset ja virret ei oikein istu. Meillä taitaa olla tässä omalla alueellakin samana päivänä kerho, joten vaihan sinne. Kerttu oli tykänny kovasti uuesta kerhostaan ja oli aivan mielissään. Varsinkin maalaaminen oli ollu tosi kivaa. Edellisessä kerhossa eivät tainneet maalata kuin yhen kerran, mutta siellä oliki tuplamäärä lapsia. Tässä kerhossa oli tänään 7 mukulaa.

Energialatausta ootellessa... haukotus. Onneks päivää piristää huomattavasti brittien julkkis-BB, joka on menny reilun viikon verran. Aluks tuntui, ettei siellä ole ketään kiinnostavaa, mutta oikeastaan ne kaikki on hyviä tyyppejä. Vielä lisäbonuksena sinne tuli Ivana Trump. Ladyn taloon tulo tehtiin yllätyksenä kaikille aivan mahtavasti. Asukkaitten piti esittää kaikkien jotain rooleja tms. Jenkkilaulaja Sisqo teki yhen brittiräppärin kanssa katoamistaikatempun sellasen ison laatikon kanssa ja sai tempun tehtyä. Kun se sitten taikoi sen kamunsa takaisin, laatikossa oliki Ivana. Kaikki oli aivan ällikällä lyötyjä. Mukana on myös todellinen jeesustelija Stephen Baldwin (yks niistä Baldwinin näyttelijäveljeksistä), julkkisten ex-parittaja Heidi jenkeistä (istunut linnassa yli 3 vuotta), ruotsalainen laulaja Basshunter (disko/teknojumputus Now you're gone) joka on iskeny silmänsä ja suunsakin nyt kiinni ex-Rollarityttöystävään 21v Katiaan, joka siis heilasteli sata vuotta itteään vanhemman Ronnie Woodin kanssa. Lisäksi siellä on 2 povipommmi-Jordanin ex-miestä, toinen häkkitaistelija ja toinen laulaja. On siellä vielä jotain Dynastia-näyttelijää ja kolmos-sivuntyttöä yms. Kaikki oli alussa niin hienoja ja erikoisia, mutta ekana iltana eka tehtävä oli kaikkien ahtautua miniauton sisälle. Siinä karisi kaikki hienous ja julkkismaisuus. Aivan mahtavaa viihdettä ja englanninkielen ylläpitoa. Sillä mää sitä ainaki itelleni puolustelen.

Morot saunasta!

Tai siis ei me nyt saunassa olla, mutta kuuma on. Sisällä siis. Kävivät toissapäivänä säätämässä jotain lämmityksiä ja lupasivat tulla eilen säätämään loppuun. No eivät tulleet. Säätimiin ei kuulemma saa ite koskea, joten avoimia ovia ollaan vietetty. Ihan jumalaisen kuuma. Ei viittis ihan alastikaan olla kun ei nuita sälekaihtimia kuitenkaan muista vääntää kiinni. Ei ole kroppa sitä "jumalan parasta antia."

Kuusi on pakattu taas boksiinsa oottelemaan ens joulua, kaikki koristeet on laitettu laatikkoon. Olohuoneeseen saatiin eilen laitettua verhot paikoilleen tai ainaki osa. Mää halusin sellaista valkoista höttökangasta ja niin me Ikeasta koko perheen voimin sitten ostettiin tollasta luonnonvalkoisella pohjalla olevaa harmaa/oranssi-marjakangasta. Että ei sitten ollenkaan valkoista, mutta ihan siistit ne on. Pitää vielä käydä ostamassa lisää samaa kangasta niin on riittävästi.

Saatiinhan sitä kylmyyttäkin tänne kun sitä kaipasin. Joulun aikaan koitin tehä jäälyhtyjä, mutta viikossakaan ei jäätyneet. Sain sitten tehtyä 3 kipaletta ja lopuksi ämpärit tietty jääty rikki asti. Kylmyyttä riittää niin paljon, ettei purinan reeneistä tule yhtään mitään. Hippo koittaa kävellä kahella jalalla heti kun ulos astuu. Onneks tänään pääsin Kaisan kanssa sporttikoirahallille reenaileen. Perjantainahan meillä on lähtö Ahvenanmaalle kisaamaan, lauantaina 3 kisaa ja sunnuntaina yks. Lapset lähtee mukaan, joten "hauska" reissu tiedossa. Toivotaan, että on muitakin epätoivoisia, jotka raahaavat Kepalle kamuja mukaan.

Kävin viikonloppuna kattelemassa kisojaki Hyvinkäällä, kun en muistanu ilmoittautua. Kiva olis ollu kisata sen sijaan, että kaheksisen tuntia kuluttaa aikaa turisteiluun. Se on kyllä lähes yhä kivaa kun itte kisaaminenki. Että toisaalta en tiiä ,mikä olis mulle se paras homma agilityn parissa. Tuomariksi en halua kun en ole niin pikkutarkka tyyppi, että voisin olla tasapuolinen. Ei kai se kuitenkaan tervettäkään ole, että ajelee aika useasti vaan kattomaan kisoja vaikka 100 kilsan päähän?

Ja nyt takas kattomaan mäkihyppyä! Ai että sitäki on kaivannu yli 3 vuotta, että omasta töllöstä tulee jotain muuta ku krikettiä, jalkapalloa tai kameliraveja.

Välipäivätouhut

Joulupäivät meni ja välipäivät painaa. No ei ne nyt paljoa paina, koska ei ole minnekään menoa. Mies tekee etätöitä koko viikon eikä meillä ole mitään kerhoja tms. Alennusmyynnit olis alkanu, vaan en nykyään pääse edes ulos ennen iltahämärää. Tapaninpäivänä kävin pitkästä aikaa purinalla reenaamassa ja tuloksena Hipon tassut tietysti aukes. Onneks ei pahasti. 1,5 viikon päästä olis Ahvenanmaalla meän ekat kisat, mutta juoksu voi vielä sotkea sen kuvion. Kävin kyyläämässä netissä osallistujalistaa, sellaisia kun nykyään julkaistaan jo hyvissä ajoin, ja pala nousi kurkkuun. Pitkästä aikaa olis mahis kisata aivan huippuja vastaan. Luka ja Frodo on kans mukana. Toivottavasti ne ohjaajat on kans hyvin syöneitä ja erittäin hyvin levänneitä... epäilen silti vahvasti.

Pukki ja tonttu kävi meillä jouluaattona ja oli kyllä odotamisen arvoista. 5v-Eric hoki koko joulun, ettei pukkia ole olemassa, vaan kun tonttu sanoi, että "Eric, tehän asutte tuolla flamingossa tämän viikon, mutta oikeasti Ruotsissa", loksahti Ericin suu napakasti kiinni. Kerttua haittasi hyvin paljon lahjojen hakemista pukilta se lohjennut kynsi, joka oli niin kipeä, ettei yhtäkään pakettia pystyny ite vastaanottamaan. Mieluisia paketteja kaikille.

Muuta välipäiväohjelmaa on ollut kummipojan ja perheensä vierailu meillä, luistelutuokiot (ahtaa nyt nro 40 jalka 38:n luistimiin!), kirjastokäynnit ja pulkkamäki. Alkaa oleen jo se vaihe menossa, kun pitää miettiä, kuinka kauas voi 4-vuotiaan päästää pulkkamäkeen 7-vuotiaan kaverin kanssa. Tie pitää ylittää ja mäki on ehkä puolen kilsan päässä näkymättömissä.

Hermanni kävi myös neuvolassa eilen ja hyvin näytti voivan tätin mukaan. Pituus (79cm) ja paino (joku 10,5kg) oli ihan keskiarvokäyrillä. Ei siitä siis tulekaan sumopainijaa. Täti kuuli selvän "äiti"-sanan oulun murteella venytettynä ja muutenkin kehui pikkunäpertäjää. Ekan vuojen Hermanni oliki äitin poika, vaan nyt se alkaa viihtymään entistä enemmän isin sylissä. Hyvä niin.

Joulu tulla jolkottaa

Serkukset Kerttu ja Eric keskustan stokkan jouluikkunaa ihmettelemässä.

Antaa tulla vaan tänne heti, Joulu! Kyllä se on aika lailla jo tullutki. Lahjoja olen ostellu aivan liikaa, lähinnä Kertulle. Samalla haluais olla totuttamatta siihen krääsän määrään, mutta samalla sitä haluaa ostaa mussukalleen ihan kaikkea. Muistaahan sen oman lapsuuden kun ne laskettiin ne paketit. Osan lahjoista annan/olen antanu jo etukäteen ikäänkuin ei-lahjoina, esim. marimekosta oli pakko ostaa mekko, olihan se alennuksessa... Kun nuita lahjoja plus muuta tavaraa on tullu hankittua läjäpäin, niin nuukailin sitten kuusessa. Kävin plantagenissa eilen kattomassa niitä kahen kympin kuusia, joita ihmiset osti ku sikaa säkissä. Muutama niistä oli malliksi avattu ja voi taivas, mitä roskaa ne oli. Varmaan tuurilla saattais saaha hyvänki kuusen, mutten ostanu. Tulin kotiin kellon ympäri kestäneen kierroksen jälkeen nälkäiset ja kiukkuiset lapset takapenkillä ja kaivoin varastosta viimeset kolme joulua Dubaissa hyvin palvelleen carrefourin kuusen ja kasattiin se. Kerttu sai naapurin Ellan kanssa koristella ja ihan hyvä siitä tuli. Stokkalta käytiin eilen ostamassa uusia koristeitaki puoleen hintaan.

Tänä jouluna meille tulee oikea pukkiki ekaa kertaa. Tilasin sundsbergin oman pukin tonttunsa kanssa ja ne tulee meille 19.45. Aikasempi vapaa aika olis ollu kahelta päivällä. Lisäksi meille tulee miehen isoveli perheensä kanssa, joten hulinaa pitäis riittää. Ei nyt silti samanlaista hulinaa kuin ennen vanhaan kun oli kymmenen tenavaa ja aikuiset. Sellasta hulinaa oli viime viikonloppuna hautajaisissa Kemissä kun vanhin serkku laskettiin mullan alle. Serkku ei muuten sittenkään hukkunut vaan paleltui siihen avannon reunalle. Hautajaiset oli niin "mukavat" kuin vain voi olla. Mukavinta oli nähä Norjan serkkuja ja tätejä. Päätettiin, että seuraava sukukokous saisi sitten olla mieluiten häät.

Kertulla loppui kerho eilen. Onneksi samalla loppui neitin parhaan ystävän kerho myös. Joululoma siellä siis alkoi kaikilla, mutta nämä kaksi eivät sinne enää koskaan mene. Paras kamu menee päiväkotiin ja Kepa jää kotiin. Tai niin ainaki luuli, ennen kuin soitin seurakunnalle. Aivan tuosta vierestä Masalasta löytyi 4-vuotiaitten ilmainen päiväkerho, joka on 2 kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Aivan loistavaa. Sinne siis tammikuun puoli välissä.

Elämäni eka kinkku paistuu uunissa, tekasin aamutuimaan piparit ja tortut, rosollia ja puolukkajäädykettä väännän kohta, kauppaan pitäis vielä mennä, puolet perheestä väkertää pihalla lumiukkoja, osa lahjoista paketoimatta. Semmoinen olis päivän suunnitelma. Niin ja illalla pitkästä aikaa reeneihin jos sellaiset on. Joulusiivous on sama jättää huomiseen. Ai niin, bongasin eilen kaupungilta Sauli Niinistön vaimoineen.

Hyvää joulua kaikille Hippolandian lukijoille! Tehään ne tuplanollat sitten ens vuonna, jookos? Jotka ei ymmärrä tuplanollista tuon taivaallista, on muuten vaan kilttejä toisilleen.

Ja elämä purettuna, taas.

Kylläpä vierähti aikaa. Netin saaminen otti tosi koville, eikä se vieläkään ole täysin "valmis". Kukaan ei oikein tälle alueelle tarjoa mitään kiinteitä systeemejä, mokkulalla pitäis selvitä. Vaan kun ei haluttais mokkulaa kun on aika huonoja kokemuksia niistä. Laittoivat jo yhen paketin tulemaan jostain, mutta totesivat paikan päällä, ettei se sovikaan meille. Nyt on tulossa seuraava paketti. Ekaan pakettiin kuuluva mokkula on nyt sitten käytössä. Kyllä tällä jotain saa tehtyä.

Muutto meni aika kivuttomasti. Oli Grundell-nimisestä firmasta 2 äijää kantamassa lootia ja miehen avulla siinä meni 5 tuntia kun kaikki oli siirretty. Minä pysyin lasten kanssa sen ajan takavasemmalla. Uuessa kodissa on tosi paljon säilytystilaa ja tilaa tietty muutenkin tuplasti edelliseen verrattuna. Kaikilla on omat makkarit ja ah, miten luksusta se on! Hemppa nukkuu alkuvaikeuksien jälkeen lähes joka yö sellaset vähintään 10 tuntia ihan putkeen ja neiti samoten. Omat viimesen vuojen univelat on kyllä jo kuitattu.

Alkaa olla kohta veronpalautuksetki kuitattu. On hankittu muka vaikka ja mitä, mutta yksikään huone ei ole valmis. Neitin huoneessa alkaa olla lähes kaikki, tapetit on leikattu valmiiksi, samoin verhot. Kun joku vielä viimeistelis ne. Mutta mitä kauemmin muutosta on, sitä valmiimmalta näyttää, vaikkei pane tikkua ristiin. Kaikkeen tottuu niin ällistyttävän nopeasti...

Kertun kerhoa on vielä 3 kertaa jäljellä ennen "kotihoidon" alkamista. 27 kilsaa yhteen suuntaan alkaaki jo maistua puurolta. Ja kalliilta. Huomenna mennään kerhon joulujuhliin. Onneksi läheltä löytyy jatkossa leikkikaveria. Seinänaapurin tuttu-Ella on meillä lähes joka päivä, joten tekemistä riittää. Pitäis vielä jaksaa raahautua tuonne ulos tapaamaan muita alueen miljoonista lapsista.

Ite kävin Hipon kanssa (ja Kaisan ja Rallin) Turussa kisaamassa reilu viikko sitten. Kummallaki oli 3 starttia, yhteensä siis 6 kisaa. Kaisa osti lohtusuklaata jo menomatkalla. Ihan vaan kaiken varalta. Lopulta se avattiin jo ennenku paluumatka ehti alkaa. Kuuesta radasta 5 hylkyä ja yks 0-voitto meille. Se oli oikeesti eka supermiinus meille kahteen vuoteen. Sinänsä tosi hyvä, mutta me oltiin kyllä muuten aika surkeita. Olen vähäsen päässy jyvälle nykyohjauksista ja tunnistan jo sanat jaakotus, pakkovalssi, saksalainen, niisto, ihmisnuoli ja leyeröinti. Turussa koitettiin sitten Kaisan kanssa molemmat tehä niistoa. Ite seisoin siellä kahen esteen päässä ja mietin, että mitä helkkaria teen tässä kun ei ole hajuakaan, miten se niisto tehään. Sain sen riman sitten alas. Aattelin, että katotaan, mitä se Kaisa tekee, tuskin samaa ku mää. Tulos oli aivan yhtä surkea, rima alas ja muutenki vituralleen. Jälkeenpäin sain pikakurssin Ninalta niiston tekoon, joten seuraavalla kerralla osaan. Nyt olen ilmoittautunu Eckerööseen (jos ei juoksu sotke kuvioita) ja mietin vielä JAUn kisoja. Nyt just tulee nämä joulutauot kun olis intoa kisata.

Tavattiin ex-Dubailaisten kanssa tuossa iltana eräänä ravintolassa. Meitä taisi olla paikalla 9, joka oli hyvä aika lyhyellä varoitusajalla. Oli mukavaa jutella asioista, joita kukaan ei hämmästelly eikä ihmetelly. Tuli updatettua aika monta asiaa, mutta monen kanssa jutut jäi kyllä aivan kesken. Täytyy ottaa uusiksi!

Mummukin käväs viikko sitten meillä muutaman yön visiitin. Palveluskoiraliiton luento oli se pääjuttu, mutta käytiin myös lintsillä lasten kanssa sekä purureeneissä muutaman vuojen tauon jälkeen. Kun on riittävän monta vuotta ollu toko- ja pk-kuvioista irtaallaan, se alkaa tuntua jo itseasiassa aika mukavalta touhulta. Ainakin katsojana. En kyllä kerinny kattoa Kytän puruja, koska linnanjuhlat alko töllössä. Että ei musta ehkä ihan pk-ihmistä tai vakavasti otettavaa harrastajaa sais.

Vakavaksi sen sijaan veti puhelinsoitto, jonka sain päivänä eräänä. Mummu soitti ja sano, että on ikäviä uutisia. Näitä olen oikeasti oottanu jo muutaman vuojen kun on kyse meän perheestä. Nyt vaan tuli tosi pommi. Serkku oli eka kadonnu Rovaniemellä ja se oli seuraavana päivänä löydetty järven pohjasta moottorikelkan kanssa. Siitä oli monessa lehessäki. Olen siis lähössä nyt perjantaina Kemiin hautajaisiin Hempan kanssa lentsikalla. Pikainen ja surullinen reissu vielä joulun alla. Meän suvun ollessa kyseessä nämä ovat kuitenkin nimellä "monttubileet" hautajaisten sijaan.

Messarissakin tuli käytyä monen vuojen tauon jälkeen. Tuttuja tuli käytävillä useampia vastaan. Kateltiin lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Kerttua eniten kiinnosti chihuahuat yllättäen. Onneks satuttiin näkemään myös BATin agilitynäytös (knockout-kisa), jossa finaalissa vastakkain oli Mättö (Fire-kromfo) vastaan Karstunen (Emmi-auskel), jälkimmäisen viedessä voiton. Nähtiin myös tosi laadukas pk-näytös, jossa oli tottista, hakua ja puruja. Mukana mm-tason koiria ja maalimies. Tästäkin oli ainaki se hyöty kun kuulin, että ens vuonna on purujen MM Suomessa. Eilenhän Suomen agilitymaajoukkue toi Ruotsista PM-kisoista mitaleita kassikaupalla, tais olla 6 kappaletta. Tuskin koskaan on maajoukkue pärjänny näin hyvin. Muistan eräänki reissun kun Knuutisen tyttö oli PM-kisoissa pronssilla ja se taisi olla joukkueen ainut mitali.

Ai niin, näin siellä messarissa myös Matti Vanhasen ja eilen näin Isossa Omenassa Tanja Karpelan vai mikä se lienee nykyään, perheensä kanssa kummiski. Tämä alkaa oleen jo kohta pieni bongaa julkkiskisa, mutta ei se vielä mitään. Sovittiin Kaisan kanssa, että kun saahaan tehtyä tuplanollat, laitetaan kummatki tekokynnet. Millahan niitä myös suunnittelee ja sillä niitä tuplia on jo läjäpäin.

Elämä pakattuna, taas

Elämäni 14:sta muutto alkoi maanantaina ja se huipentuu huomenna aamulla kasin aikaan kun muuttomiehet tulee kantamaan nuo 55 pakattua lootaa. Tilattiin reilusti arvioitua enemmän bokseja, mutta niin ne vaan kaikki taitaa tulla täyteen kun aamulla vielä pakataan loput. Molemmat autot on täynnä tavaraa, jotka menee joko vaatekeräykseen, kirpparille tai jonnekki kippojen ja kuppien osto- ja myyntiliikkeeseen. Molemmat kaks varastoa oli tupaten täynnä tavaraa, lähinnä miehen mummon kristallilaseja yms. No ei sentään pelkästään niitä, mutta voi pojat, että jollain voi olla paljon tarvetta pikkupikkulaseille. Haluaisko joku pari taulua? Tosi hienoa mummukamaa.

Näin viime yönä unta, että Dubain Terhi oli raskaana. Hällähän on vasta 5 lasta. Samoin näin unta, että Satu muutti miehensä ja Carloksen kanssa takasi Suomeen.

Mutta nyt meinas unohtua tärkein juttu! Hermanni täytti vuojen eilen! Juhlia ei ole ollu minkäänlaisia, mutta koitetaan leipoa kakku ens viikolla uuessa kodissa. Postissa sentään tuli Hempan eka synttäripaketti mummulta.

Joulutunnelmaa?

Tänään käytiin joulun avajaisissa Espoon Tapiolassa. Lämmintä kymmenen astetta, vettä tuli välillä ku aisaa ja nurmet vihertää. Ainakin siellä oli glögiä, pipareita, puuroa, pipareitten koristelua, joulukalentereita, pukki, poro ja muuta tunnelman luojaa tarjolla. Ei se kyllä silti vielä siitä lähe. Kunhan uuteen kotiin pääsee, niin siitä se lähtee! Ekat jouluvalot tulee samantien ikkunaan. Päivän kohokohta oli Katti Matikainen, joka on Kertun suosikki. Sitä varten tuonne Tapiolaan yleensä mentiinki. Sai neiti luistimetkin tänään, pitäis vielä terottaa jossain ennen käyttöä.

Eilen käytiin kattomassa päiväkännääjiä laivalla. Ollaan jo kauan naapurinmummon kanssa puhuttu Talliinnaan menosta ja eilen se toteutui. Naapurinmummu on 83v, sama tapaus, joka kävi meillä Dubaissa kahesti lomalla. Viimeksi se kävi New Yorkissa. Metallia polvissa ja olkapääkin varmaan kohta leikataan, mutta muuten ei ikä paina. Ite ostin vähän karkkia ja lähinnä Kertulle maatuskaa ja paitaa. Mummu osti normaalin lastinsa, eli vissiin 4 pulloa viinaa ja tupakkaa toppakaupalla. Ite se ei kyllä oikeesti käytä ees lääkkeitä. Kamalaa kyllä huomata usean suomalaisen, varsinkin naisen ryyppäävän aamusta lähtien koko päivän. Mitä järkeä on olla aamulla kympiltä niin sekasi, ettei muista ees käyneensä Tallinnassa?

Luin muuten netistä etukäteen, että Tallinnasta löytyy useampia kauppoja, jotka on myös Dubaissa, muttei Suomessa. Promod oli ainut kauppa, jonne menin tarkoituksella, mutten ostanu mitään. Muita Dubai-ikävän lievittäjiä on mm. Bershka, Mark & Spencer ja oisko TopShop.

Auton remppa maksoi yli tonnin, eikä menny mihkään takuuseen. Jos ei Dubain päästä tule mitään korvauksia, ei tähän talouteen enää volvoja hankita. Auto on kuitenkin melko uusi ja suht kallis alunperin. Kilvet on saatu laitettua kumpaankin autoon kiinni ja tarrarekkarit roskiin heitetty. Jännityksellä ootin, että mikä kirjainyhistelmä sieltä tulee ja hyvä sieltä tuli. Peräkkäiset numerot on meän autoissa ja kirjaimet on SLZ. Vielä kun saisi mun autoon penkinlämmittimet ja takalasin lämmittimen toimimaan. Toisaalta ei tässä 7 asteen lämmössä vielä pylly palellu.

Asuntokaupat on nyt tehty kirjaimellisesti. Tämä koti meni jollekin 24-vuotiaalle pankkineitille ja hänen kultaiselle noutajalle. Me käytiin Ompussa istumassa 2 tuntia ja kirjotettiin nimiä niin per.....sti. Meistä tulee siis Kirkkonummelaisia. Uusi koti on 2-kerroksinen rivari Sundsbergissä. Ei pääty eikä isoa pihaa. Seinänaapureina on tuttuja ja asunto on uusi. Laitatetaan sälekaihtimet ja yks lisäseinä ennen kuin muutetaan, joten ens viikon torstaina on sitten muuttopäivä. Maanantaina saahaan muuttolaatikot, jotka jonkun pitäis täyttää. Ukot tulee sitten kantamaan ja kuskaamaan. Niin ja en ole vaihtamassa seuraa KKK:ksi. Ainakaan vielä. Enkä hanki bortsua. Ainakaan vielä.

Kisoissa käytiin viikonloppuna kahen startin verran. Eka radalla tosi vaikea kepeillemeno, ainakin henkisesti vaikea. Hyvin se kohta meni, muttei Hippo pysyny loppuun asti kepeillä, meni jo putkeen joten hylly. Rimakin oli tainnu jo tippua ennen sitä. Toinen rata aika hyvä, mutta ohjaaja (siis minä) seiso aivan järettömässä paikassa heti alussa. Ainakin sen suhteen järettömässä paikassa, ettei koira ole mikään mestarihyppääjä. Toka rima alas, muu rata hieno. Aika täysin sama ku voittajalla Rallilla. Olo oli kyllä surkea kisojen jälkeen. Varsinkin eilisten reenien jälkeen surkea vasta olinkin. Muut vetää jotain hienoja saksalaisia ja jaakotuksia ihan tuosta vaan. Mulla ei koira osaa ees kiertää hyppyä takaa. Mutta joskus koitan oloani parantaa sillä, että Suomalainenkin (Jari) ohjaa aika perusohjauksella ilman turhia hössötyksiä ja on sentään maailmanmestari ja moninkertainen Suomen mestari. Hipon tassut on edelleen huonossa kunnossa. Nyt sentään aukeaa vain takajalkojen yhet varpaan välit. Eilen teippasin reeneihin sukat takajalkoihin, mutta ei ne nyt sentään maalarinteipillä kiinni pysy.

Sitten osioon: lapset. Hemppa käpsyttelee aika hyvin ilman kenkiä. Se vetelee jo huoneesta toiseen ilman kaatumisia. Vasta se oppi juomaan nokkamukista ja alkuviikosta alko vilkutteleen. Ei viitti ees verrata neitin kehitykseen, mutta kukin taaplaa tyylillään. Sen verran imetysnatsi olen, että edelleen imetän ja ootan kirjaimellisesti siihen 24. päivään, jolloin sitä vois siirtyä lehmänmaitoon. Isosisko kyselee joka päivä, että milloin se joulu on. Kerhoon jää tosi mielellään, ei tartte sitä enää väkisin vetää autosta ulos... Keskiviikkona kerhon 14:sta lapsesta paikalla oli 4 sitkeintä sissiä. Muut on joko kipeenä, lomalla tai oottamassa neljän seinän sisällä rokotuksen vaikutusta, mikä tuntuu aika käsittämättömältä.

Sikasikasika

Näytän sialta ja kuulostanki siltä. Tarttis pikku hiljaa alkaa valumaan sinne kuntosalille, jonne on kortti ollu jo kohta kaks kuukautta. Kaks kertaa olen kai siellä käyny. Lähinnä lukemassa naistenlehtiä... Suusta tuleva ääni muistuttaa kans possua tällä hetkellä, äänenlähtö on lähellä. Muuten nenä vuotaa meillä melkein kaikilla, Hemppa yskäs muutaman kerran yöllä, Kerttu oli eilen kerhosta pois ja mieskin on ollu kipeänä. Mutta sikaflunssaa ei ainakaan vielä meillä. Eikä rokotuksia.

Eilen käytiin tekemässä uuteen kotiin joku sisäänmuuttotarkistus. Ite keskityin lähinnä lampunpaikkoihin ja suunnittelin keittiönkaappien järjestyksiä. Mies ja Kerttu syynäs asunnon kunnolla läpi ja löysikin muutamia koloja, naarmuja yms. paikattavaa. Ens viikolla pitäis/vois muuttaa. Muuten on saatu paljon aikaa edellisestä päivityksestä. Kesällä murskautunu matkalaukku on saatu tingattua monta kertaa parempaan, kummassakin autossa on talvirenkaat ja eilen jopa saatiin kilvet kumpaakin kaaraan. Kun ne vielä sais paikalleen. Ja kun sen isomman auton sais vielä korjaamolta käyttöön. Se nimittäin lopetti palvelemisen. Menin imuroimaan autoa ja jätin radion päälle lapsille siksi aikaa. Siivouksen jälkeen se ei inahtanutkaan. Soitin huoltoon ja annoin ne vikakoodit sinne. Mies vastas, että siitä on vaan akku loppunu ja kaapeleilla siitä pitäis selvitä. Eka kaapelimies mun piti päästää menemään, kun ei löydetty sitä akkua konepellin alta. Manuaali vaan käteen ja ettimään. Meän toinen auto oli jo siinä vaiheessa saatu paikalle ja huoltamolta lainattiin kaapeleita. Savu vaan nousi kaapeleista, mutta huomattavaa parannusta ei mun autoon saatu. Lopulta soitto hinausautolle ja hilirimpsis. Siitä on menny akku ja laturi, arviolta tonnin verran...

Viikonlopun vietin agilityn b-maajoukkueleirillä. Ihan huippua päästä reenaamaan lämpimään mattopohjaiseen sisähalliin. Ei huolta koiran tassujen aukeamisesta hiekan takia. Kunnon koulutusta yhteensä reilut 6 tuntia, muutamat luennot ja hyvää seuraa. Ainoastaan sen auton puute toisena päivänä aiheutti hieman päänvaivaa, mutta kävelemällähän siitä selviää. Eka junalla kotoa Hyvinkäälle ja siitä noin viien kilsan kävely hallille. Hyvin siitä selvittiin. Hemppa oli mukana molemmat päivät ja rusinapaketilla, rimoilla leikkimisellä ja loistavilla päikkyjen ajoituksilla plus avustajilla se meni. Viikonlopun anti oli aluksi se, että en osaa yhtään mitään. Ollaan totisesti jääty sille neljän vuojen takaiselle tasolle miinus 2 vuotta vielä siitä. Väärät käjet, väärässä paikassa annetut käskyt, holtittomuutta, suunnittelemattomuutta yms. Mutta siitä se lähtee taas. Tärkeimpiä neuvoja mm. tarkkuus lähdössä (koira nousee joka kerta seisomaan itekseen), suunnitelmallisuus lämmittelyesteillä (nyt se saa mennä miten haluaa, miksi se tottelis radalla), selkä suoraksi! (pysyy rimatkin paikoillaan ja ohjaukset kunnossa). Koneella on ratakuvioita seiravaaksi puoleksi vuojeksi, ei pitäis tulla ongelmaa, mitä treenaa.

BB:n lomassa naputeltua

Pohjoisen reissu oli ja meni. Kaikki kuvat on otettu sillä matkalla, on lasten isomummoa, ukkia, lumiukkoa poikineen Oulussa ja aina niin kiinnostavaa ukin pianoa. Oltiin paluumatkalla vielä yks yö Oulussa ja siitä sitten ajamaan etelään. Kerttu teki niin antaumuksella muumi-tietokoneella hommia mun avustuksella, että meillä meinas bensa loppua keskelle ei-mitään. Yhtäkkiä katoin, että bensavalo palaa ja mittari näyttää jo viivaa jäljellä olevien kilsojen kohalla. Alko syke nouseen kunnolla. Viimiset lukemat on 20 kilsaa ja sen jälkeen tulee pelkkää viivaa. Onneks maisemat alko näyttään siltä, että siellä metässäkin olis jo tulomatkalla koettu huoltis ja niin se oli viien kilsan päässä. Saatiin tankattua ja matka jatkui. Oulun kohilla käytiin ekaks Kärkkäisellä hypistelemässä kuppeja ja lautasia, mutta mitään meän tarvitsemaa ei ollu. Loppumatkalla käytiin Lahessa ABC:llä, jossa oli Iittalan outlet. Sieltähän sitten lähti iso kassi niin tarpeellisia lautasia, laseja, neitille omat espressokupit ja joku vati. Pimeällä ajettiin loppumatka ja Keravalle oisin jääny jos ois pitkän matkan ärsytys kasvanu enää senttiäkään. Ei jaksanu enää. Joskus tuo pikkuneitin järjenjuoksu ihmetyttää, kuten kehälle päästyämme. Ajattelin samaa asiaa, jonka se sano ääneen. Kerttu huomautti takapenkiltä, että pitää soittaa isi tulemaan meitä vastaan kantoavuksi. Ei se ihan tyhmä ole.

Viikko hurahtikin sitten miehen isoveljen punkatessa meillä. Oli tullu Ruottista tänne viikoksi töihin. Seuraavana viikonloppuna tuli vielä pikkuveli ja isäkin, tosin ne vaan kyläilivät. Hyvästelivät samalla tämän suvulla alusta asti, eli 50-luvulta saakka hallussa olleen asunnon.

Muuten ollaan pyöritelty asuntoasioita ja muita hoitamattomia asioita. Mitään ei siis ole saatu kuitenkaan käytäntöön. Jo kesän lennoissa rusentunutta matkalaukkua ei ole saatu korjaukseen, miehen autosta puuttuu talvirenkaat, kummastaki puuttuu kilvet, kirpputorille ei ole viety mitään, asuntolainaa ei ole kilpailutettu yms. Pari viikkoa aikaa muuttoon ja muuttofirmoja pyöritellään kans. Kuinka paljon halutaan osallistua ite? Hempan kanssa ei paljoa kanneta roinaa, se vaatii yhen ihmisen huolehtimaan siitä eikä yksin oiken saa lipastoa alakertaan. Tai saahan se, mutta jälki ei ole kaunista.

Etelään palattuani olen alkanu laittaan Hiponkin elämää järjestykseen. Hierojalla ollaan käyty kaks kertaa, pari kauratyynyä on ommeltu lämmikkeeksi selkää varten, vitamiinipilleri on menny suuhun aika monta kertaa ja back on track-loimi on tilattu, sekä aloitettu taas tokotreenit, kun ei oikein esteille viittis mennä puilikuntoisena. Niin ja kitekatista on siirrytty NEUhun melkein pelkästään. Tänään kävin vielä tilaamassa sen super tassusalvan lähieläinkaupasta. Olen sitä maagista ainetta käyny ettimässä nyt kaheksasta eläinkaupasta tuloksetta. Koira oli niin sairaan jumissa vähän joka puolelta. Tämän päiväsen hieronnan ansiosta se joten kuten aukes ja antoi jo venyttää kumpaakin etujalkaa. Selkä kai se ensisijainen engelma oli, mutta kuulemma oli jumissa niskasta asti. Viikonloppuna on bemarileiri, jonne saatiin lupa osallistua. Sitä ootellessa.

Ai niin. Paremman ajankulun puutteessa käytiin lauantaina kattomassa Hyvinkään kisoja reilut seittemän tuntia ja sunnuntaina mentiin Myyrmäkeen lemmikkimessuille. Onneks otettiin Hippo myös mukaan tarkoituksena laittaa Kepa sen kanssa lapsi ja koirakisaan. Selitin ennaltaan neitille, että siellä ei tartte osata mitään, eikä ole mitään väliä, kuka voittaa ja kuka häviää. Tietty Kerttu oli pienin siellä, päätä lyhyempi seuraavaa kakaraa. Seittemän osallistujaa siellä oli ja tuomari pisti Kertun hopealle! Se teki kaiken, mitä tuomari pyysi lähes "ammattimaisesti". Tosi sievästi talutti eestaas ja ympyrää. Hippokin käyttäytyi tosi hienosti, ainoastaan hyppäsi muutaman kusiläikän yli tapansa mukaisesti... Neiti (ja äiti) oli niin maireana elämänsä eka pokaali käessä. Pokaalia tärkeämpi oli kuitenkin se pedigreen iso tuotekassi, jossa oli jos jonkinmoista makupalaa.

Syyslomailua lisää

Tänään oltiin rauniolla reeneissä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Ei sentään Hipolla reenata, mutta sai se kuiteski ettiä Kertun pari kertaa. Onnetonhan se siinä hommassa on, kun ei sillä ole hajuakaan, mitä siellä pitäis tehä. Ei ole koskaan opetettu. Muuten se alkaa olemaan kunnossa. Kipulääkkeen tungen sille aamuisin kitaan ja jo koittaa pomppia ja leikkiä entiseen malliin. Yritä sitä sitten hillitä.


Hermanni alko tänään käveleen. Seistä töröttäny se on jo kauan aikaa ja tukea vasten hiippailee, mutta tänään oivalsi, että pysyy joten kuten pystyssä jo ilman mitään. Maksimi taitaa olla joku 5 askelta ennenku maan vetovoimaa on liian suuri. Lisäks isäntä oli tänään vajaan tunnin mummin kanssa kotona kun me muut käytiin asioilla. Oli ollu täys työ pitää heppu tyytyväisenä sen jälkeen kun salaa pantiin ovi kiinni.

Seuraavassa kuvassa on pahin purenta, mitä olen koskaan nähny. Livenä tämä näyttää vielä kamalammalta. Tästä koirasta ei koskaan tule käyttövaliota kun se Mattsonki taitaa olla jo kuollu. Jos tämä olis ihmisen suu, se korjattaisiin jo yleisön painostuksesta. No, onneks tästä ei ole haittaa mestaruuksien vastaanottamisissa.

Kotirintamallakin tapahtuu. Tais mennä koti kaupaksi tosi lyhyellä aikavälillä. Tarjous on hyväksytty ja kuukausi aikaa muuttaa uuteen kotiin.

Tämä kotiäiti pääsee huomenna kampaajalle! Iltapäivällä on eessä siis ihan varmasti taas kerran lyhyempien hiusten aiheuttamaa katumusta. Se on niin monta kertaa nähty.