Kipeenä taas

Joskus silloin 3,5 vuotta sitten kun kuulin, että tällaiseen paikkaan kun Dubai muutettaisiin, aattelin, että voi mua parkaa. Lukion vitosen englannilla pitäis selvitä. Tänään olin eka aamulla 18 (!) suomalaisen kotiäitin kanssa lapsineen kahveilla pari tuntia. Iltapäivällä vietin muutaman tunnin rannalla kaheksan suomimamman kanssa. Ei siinä paljoa englantia tarvita. Kassalla vaan kaakaotilaus ja tänks! Toisaalta olis hyvä välillä, jos koittais olla muunmaalaistenki kanssa tekemisissä ihan ton vitosen vuoksi...

Tuossa päivänä eräänä ajelin kymmenen kilsaa ostarille vain huomatakseni parkkiksella, että koko takapenkki vetää sikeitä, joten eipä ollu asiaa ostoksille. Auton bensavaloki oli palanu jo muutaman päivän ja systeemi ilmoitti 30 kilsan olevan maksimi sillä bensamäärällä. Huoltsikan kautta siis kotiin. Matkalla tajusin taas, että on niin kamalan kuuma, että H ainaki ui hiessä takapenkillä. Siispä ilmastointinupit kaakkoon ja johan tuli viileää. Nenässä alko tuntumaan kylmältä ja vähän kurkussaki. Seuraavana aamuna kurkussa vasta tuntuki. Eilen mittarissa luki 38,5 ja tänäänki aamulla 37 ja jotain. Ääntä ei kunnolla lähe, mutta aamulla mennään reenaan agia. Otetaan vaikkapa äänetöntä ohjausta.

Palatakseni vielä tuohon äskeiseen shoppailuntarpeeseen, kun ostarille ajelin... Mies nosti yks aamu käteensä 2 hyvin virttynyttä harmaata sukkaa, keskenään hyvin erisävyistä harmaata... Näytti niitä mulle ja kysyi: pystytäänkö me yhtään parempaan? Eilen korjasin tilannetta ostamalla 5 paria uusia sukkia, jotka on kuulemma aivan liian paksuja toimistotyöhön. Mistä sen voi tietää? Itte en oo taas sukkia pitäny sitte viime syksyn jälkeen.

Oon tainnu unohtaa kertoa, että käytiin Kertun kanssa ekaa kertaa elokuvissa viime viikonloppuna. Oikeestaan oltiin menossa kattomaan kaupunkiin saapunutta suomalaista Niko-elokuvaa, mutta mentiinki kattoon Charlotte-elokuva, jossa eläimet keskusteli keskenään. Kerttu istui kokoajan mulla sylissä ja eka itkukohtaus tuli joskus vartin kohalla kun yks pieni possu jäi yksin isoon navettaan. Neitillä tuli hätä, että miten tuo pääsee tuolta pois? Tais tulla toisetki kyyneleet, mutta kokonaisuuessaan reissu meni hyvin. Popparit ja suklaamuna kruunas tilanteen ja jo seuraavana päivänä neiti kysyi seuraavaa kertaa.

Tässä kun kesä lähestyy, niin samalla monella lähestyy myös kotiinlähtö pysyvästi. Yks hyvä kamu (ja sen pikkuveli) on jo hyvästelty ja kohta lähtee 2 seuraavaa perhettä (yhteensä 5 lasta). Ittellä se kai on helpompaa kun ymmärtää, että näitä voi nähä vielä myöhemminki, mutta ei tuo Kepa taia sitä oikein ymmärtää. Tosin sehä unohtaaki helpommin. Ja onneks tulee uusia, tai on jo tullukki. Monesti ihmettelen, että mistä se voi muistaa kaikkien lasten nimet. Vaikkei olis ku kerran leikkiny jonkun kanssa, se muistaa, että no sen Sofian isoveli on Sami. Tai että Roope oli sillon puistossa tms. Eilen moessa parkkiksella se kysy, että kellä on tollanen auto? Vastasin tuttuun tylyyn tyyliini ees kattomatta, että en tiiä. Vastaus kuulu, että Millalla. Piti oikein kääntyä kattomaan ja niin siinä oli lähes samanlainen valkonen auto, kun Millalla on Suomessa.

Viime viikolla käytiin vaihteeksi battutassa aikaa tappamassa. Koitin ettiä sellasia mustia polven alle ulottuvia lökähousuja, jotka lopulta löyty tietenki H&M:ltä, paitti harmaana. Vielä siinä ettimisvaiheessa kierreltiin jossain isossa kaupassa tuskassa ja totesin Kertulle, että ei täältä löydy mitään. Neiti sano, että niin, lähetään pois, turha kai tänne on jäähä kierteleen. Lähetään talsimaan kotiinpäin. Piti ottaa äkkiä kamera ja pyytää sen toistaan nuo lauseet, kun ei noita letkautuksia muista ku 5 minsaa muuten.

Suunnitelmat uusiksi

Iranin matka on nyt hankittu. Torstaina lähettiin hyvissä ajoin liikkeelle Bur Dubaita kohti. Autolle saatiin parkkis ihan pääpaikalta. Libanonin lipulla varustettu auto ja sen kuski ystävällisesti antoi meille paikan sekä parkkilipun. Siitä vaan asteltiin matkatoimistoon ja tunnin päästä meillä oli käsissä toukokuun 7. päivän menolippu Teheraniin ja paluu 9. päivä. Air Iran meät sinne lennättää. Viisumin pitäis saaha kentältä, hotellit on varattu ja maksettu, huivi ja kaapu pitäis olla jo lentokentällä päällä. Näin ainaki netin mukaan. Hermannnille vois tehä sellasen valkosen vauvakaavun... not! Mutta toi kaapu täytyy hankkia. Ainaki reiteen asti pitäis takin ulottua.. No saapa nähä.

Kesäsuunnitelmat meni uusiksi kertaheitolla kun meni sukset ristiin sukulaisten kanssa. Eipä ole mitään kiirettä ainakaan pohjoiseen. Joten aattelin, että josko täältä lähettäis sitten suoraan mökille vasta kesäkuun lopussa. Kattellaan nyt sitäkin. Joka vuosi ollaan ekana täältä lähetty ja viimeisenä palattu. Eka kerta moneen vuoteen kun jäis agin SM-kisat näkemättä. Eihän sinne kisaoikeutta ole taaskaan, mutta ettei ees paikan päälle? Olishan siinä sitten koko heinä- ja elokuut aikaa olla Suomessa, ja syyskuu...

Nyt alko lämpimät kelit taas. Johan täällä oliki poikkeuksellisen huonot kelit. Nyt iski lämmin ilma kosteuen kera. Ei auttanu vaikka seiskan aikaan lähin perjantaina lenkille. Janotti heti ekan saan metrin jälkeen. Sinnillä silti heitin tunnin juosten... Eilen kans kävin lenkillä. Oli vakaa aikomus lähteä body pumppiin yli vuojen tauon jälkeen, mutta ei ihan onnistunu. Jotain silti. Vielähän tässä olis ainakin kuukausi, ellei kaksiki aikaa laihuttaa kesää varten. Tai jos ei tulis Suomeen ollenkaan. Menis vaikka Ruottiin.

Ai niin, Hermannilla on 2 hammasta.

Hohhoijaa...

Niin se sitten meni, että mies sai sen mahataudin viimeisenä. Oma tauti otti ja meni torstaina ja mieheen se iski maanantaina. Oli kai muhinu piilevänä jo jonkin aikaa, koska se vei lopulta sairaalaan asti. Kuutisen tuntia ekasta vessareissusta oltiin siinä pisteessä, että mies pökräs vessan lattialle. Viis minsaa siitä ja se pyörty eteisen lattialle. Luulin, että se pelleilee, mutta huvi oli siitä kyllä kaukana. En oo aiemmin kenenkään nähny pyörtyvän, joten luulin käyneen pahemminkin. Suunnilleen metrin korkeuelta se rojahti pää suoraan kivilattiaan. Jälkikäteen valittelut pää- ja niskasärystä ei siis menny enää pelleilyn piikkiin. En uskaltanu jättää sitä yksin kotiin vaan latasin lapset ja tavarat autoon ja keula kohti sairaalaa. Tippaa ei meinanneet saaha millään suoneen, koska kuivuminen oli sitä luokkaa. Verikokeita otettiin ja päätä kuvattiin, mutta mitään ei saatu selville. Sama virus oli kai sen mahataudin aiheuttanu ja kuivumisen seurauksena lähti taju. Eilisen mies vielä oli kotosalla, mutta tänään velvollisuuet jo kutsui.

Eilen lähettiin tuonne hevon kuuseen matkatoimistoon huippuidean kanssa. No arvata saattaa, miten kävi. Ensinnäki etittiin parkkista aika kauan. Sen löydyttyä ei löyetty tarpeeksi parkkirahaa. Olis tarvittu 2 dirtsua, mutta oli vaan 1,75. No ajettiin carrefourin ilmaiselle parkkikselle tarkoituksena käyä sitten ennen kotimatkaa ostamassa se tarvittava määrä tavaraa parkkista vastaan. Kepalla tietty iski hätä siinä kesken kaiken, joten housut kinttuun ja puskaan. Ne ei ole kovin puskamaisia... if you know what I mean :) No matka jatkuu. Matkatoimiston löydyttyä kello oli minsan yli yks ja lounastaukohan alkaa yheltä. Toimiston täti toivotti meät tervetulleeksi uusiksi neljältä. Että paskareissu, mutta tulipa tehtyä. Ja huomenna uusiksi aamulla ajoissa. Meillä on siis tosi mahtava idea Satun kanssa lähteä Iraniin "lomalle". Otettais H mukaan ja mentäis muutamaks yöksi. Sinne tarttee viisumin ja luultavasti myös kaavut päälle. Huivit ainakin tarttee. Teheraniin on vaan aika vaikea löytää ns. pakettimatkoja ja yleensä matkavirkailijat vetää kahvinsa väärään kurkkuun kun käyään asiasta kyseleen. En tiiä miks?

Tänään meni taas kaikki aivan putkeen. Bensavalo palo jo eilen, jääkaapissa oli valot ja porkkanoita (noin niinku suurin piirtein), Salik-tietulli muistutti miinusbalanssistaan ja kahvilassa teki mieli kaakaota. Rahaa näihin lysteihin oli 90 dirtsua. Bensaan menee jo satanen, eikä sitä voi maksaa visalla. Salikkiakaan ei voi maksaa visalla. Automaattikorttiahan mulla ei sattunu oleen. Kahvilassa sentään visa kävi ja ruokakaupassa tietty. Autossa myös on alkanu palaa pissapojan valo, mutta bensiksen pihalla en löytäny sitä hiton vipua, mistä sen konepellin olis saanu auki. Lisäks Hermanni availi ääntänstä kiivaaseen tahtiin, joten pikaisesti vaan bensaa 50:llä ja salikkia lataamaan. Siinä vaiheessa tajusin, että siihen käy vaan käteinen ja minimimäärä oli 50dhs:ää. Mullahan oli tietty vaan 40dhs. Jotkut vielä ihmettelee, että miten me Dubain luksuselämään tottuneet koskaan voiaan palata taviselämään Suomeen. En kyllä tiiä siihen vastausta...

Sen verran sentään onnistu tänään, että käytiin tutustumassa Kertun tulevaan tarhaan. Neiti sai syksyksi paikan tuohon kivenheiton päähän. Tarha oli tosi kivanoloinen ja tätit kans. Kepa tietty näytti nyrpeetä naamaa, mutta selvästi paikka kiinnosti. Nyt aletaan vaan pehmittään ideaa syksyisestä tarhasta. Tällä hetkellähän neiti ei jää ees Suomikouluun tunniksi, saati jäis sänkyynsä nukkumaan illalla, vaikka se onkin meän makkarissa. Jotta työtä kyllä riittää.

Ja että mää vihaan nuita mattokauppiaita! Kulkevat autoilla täällä pimputtelemassa ovikelloja ja kauppaavat persialaisia hienoja mattoja. Koitan joka kerta sanoa, että meillon koira, joka ei ole sisäsiisti, mutta ei mee näköjään jakeluun. Dvd-myyjät ei sentään oo vielä meille reittiään löytäny.

Kevyt olemus!

Viikko on menny yhessä hujauksessa, nimittäin veskipöntöstä alas. Koko viikon olen juossu vessan ja muun kämpän väliä. Iski se tauti sitten oikein kunnolla. Viien päivän potemisen jälkeen en meinannu saaha itteeni sohvalta enää ylös, joten lampsittiin lääkäriin. Syytä tautiin ei löytyny, joku virus oli siis iskeny. Luin netistä ripulin hoito-ohjeita, joissa kehoitettiin useamman viikon kestäneen riplan jälkeen lääkäriin tutkimuksiin. Kuka hullu jaksaa istua pöntöllä useita viikkoja? No, eilen tein vielä kuolemaa tosissaan aamulla, mutta päivällä alko jo helpottaan. Nyt on reilu vuorokausi viimeisestä pönttösessiosta (jos jotakuta kiinnostaa) enkä enää halua sinne palata. Jotain hyvää tästä silti seuras. Paino laski ku lehmänhäntä. Mutta millä sen saa pysymään alhaalla???

Tässä jossain välissä sairastelua uskaltauduttiin kuitenkin vähän reenaileen koiria. Oltiin jo melkein lopettelemassa kun ohi alko juoksenteleen kummallisen näköstä porukkaa. Aikuiset ihmiset oli kuin koulupukuihin sonnustautuneina ja lenkkarit jalassa. Porukkaa oli ku pipoa ja joillain tais pipoki olla päässä. Tuossa yläkuvassa (Satu sori sääki pääsit mukaan...) on yks erikoisimmista tyypeistä, joka kanto mukanaan tollasta kylttiä. Ihan ekaks muuten ohi juoksi tosi arveluttavan näkönen tyyppi muovipussi käessään ja se nakkeli ihan ku jotain myrkkypalasia ympäriinsä. Meinattiin jo suunnilleen mennä kamppaamaan se ja kyseleen, että koiriako se koittaa teilata, mutta lopuksi todettiin sen jättävän noille muille johtolankoja.

Jaaha, se olis pääsiäisen paikka! Vaikka viime yönä teki mieli tehä Kertulle sanonko mitä... se huusi moneen kertaan yöllä ihan ilman syytä tai ei se ainakaan osannu sanoa syytä. Niin siis kaikesta huolimatta piilotin sille 10 pientä suklaamunaa ympäri kämppää. Ei näköjään tuon kummempia tempauksia tarvita kun lapset on ihan innoissaan. Kaikki munat löyty, jotkut isommalla ja toiset pienemmällä avulla, ja saatiin pääsiäinen alotettua. Kohta neitistä pitäis taikoa noita ja lähetään muitten suomalaisten kanssa hakemaan puistoon piilotettuja munia sekä grillailemaan ja muuten vaan istuskelemaan.

Ai vitsi ja meinas unohtua! Hermannin suusta löytyy eka hammas! Saman ikäsenä se näköjään tuli ku isolle siskollekki, eli 4,5kk. Eikös sitä sanota, että viisaille ihmisille tulee hampaat ajoissa...

Kaikki on tosi kohillaan

Vieraat lähti viime yönä ja toivottavasti veivät taudit mennessään Suomeen tuliaisiksi. Viikon aikana siis kipeänä olivat Kepa, kaikki kolme vierasta ja minä vielä kaupan päälle. Vikana päivänä vieraitten lapsi alko uusiksi ripuloimaan ja tänään mulle iski taas joku jälkitauti. Pahaa tekee, joka paikkaa kolottaa, mutta ystävämme parasetamoli nosti tämänkin äitin lattialta tunnissa ylös. Aamulla vielä oli ok vointi, kun käytiin koiralenkillä. Juoksemaan ei oikein uskaltanu, mutta 4 kertaa tuota psykedeelistä järveä kierrettiin ympäri. Onneks osattiin lopussa hypätä oravanpyörästä oikeassa kohassa Satun kanssa pois, ois muuten menny päähän. Kävin viime viikolla vetämässä saman kasikilsaa juosten, joten ei tässä ihan rapakunnossa ollakaan.

Viikon aika kerkis tapahtuun vaikka mitä. Alotetaan neitin uudesta lookista, jonka hän loi ihan itte! Löysin tietsikkapöydän vierestä tuon läjän hiuksia ja ekaks luulin niien olevan nukelta. Asiasta on aikasemmin ollu puhetta, ettei siis nukelta saa leikellä hiuksia. En kyllä ole muistanu kieltää omien tai toisten hiusten leikkuuta, joten turha neitiä on syyttää. Aika tyylikkäästi homma silti oli hoidettu, sivuhiukset molemmilta puolilta on lähes etutukan tasolla ja takana on jälellä sellanen kasikytluvun leveä hiirenhäntä, jonka voi laittaa ponnarille. Just edellisenä päivänä kaupassa yks täti ihasteli pitkää vaaleaa tukkaa... Tais olla neitille liikaa.

Kertun kevätmuotia esillä yläkuvassa. Ollaan altaalle menossa, joten asusteisiin kuuluu prinsessa-kylpytakki, tuliterät crocsit (kolmannet vuojen sisään, ekoista hukku toinen kenkä, toisista meni remmi poikki), aurinkolasit ja kypärä. Alakuvassa ollaan Madinatissa meat companyssä syömässä ja neiti apinoi hyviä pöytätapoja. Siis leipää haarukalla ja veittellä.

Herra Hakkarainen taas on jatkanu kehitystään ja on äärimmäisen hyväntuulinen melkein aina. Tällä hetkellä se kääntyy molempiin suuntiin suht notkeasti, jos niin voi sanoa... ja ottaa esineistä kiinni. Parin viime viikon aikana pään kannatus on kehittyny ihan huisisti ja ryömimisen alkeet on ihan siinä hollillaan. Ei se ruumiinkoko siis mitään estä, jäsenet on jöntevät... Juuri minkäänlaista päivärytmiä meillä ei ole, mutta illalla 8-9 mennään nukkumaan, yöllä ruokaillaan 1-2 kertaa ja aamulla ennen seiskaa ylös. Isosisko kun herää, on pikkukaveri jo päikyillä.

Käytiin moessa koko remmin kanssa vikana iltana. Meitä oli 7 henkeä auton kyytissä, mutta onneks meillä on myös 7-paikkanen kaara. Kaikki penkit vaan ylös ja loppuviikosta kaksien kärryjen lastaaminen taakse meni jo ongelmitta. Maailman laiskin lapsi-Kerttuhan joutuu nykyään käveleen joka paikkaan veljen pötkötellessä kärryissä, mutta tällä kertaa "vuokrattiin" sille autokärryt, joita se aina himoitsee. Ylhäällä kuva siis kolmesta ferrarista... Kävin muuten viikolla myös ostamassa ne F1-päätösosakilpailuliput eli Abu Dhabiin mennään loka-marraskuun vaihteessa. Ostettiin samalla 3 lippua, joten saahaan autollekki parkkipaikka. Lapsia sinne ei kuulemma mielellään oteta, joten halukkaita vahteja? Menin ostamaan lippuja heti ekana päivänä ja olin jonossa viientenä. Kassoja oli yhteensä 4 moessa ja liput tuli joka paikassa myyntiin samalla kellonlyömällä. Kun minä pääsin tiskille, lippuja oli myyty noin 20 minsaa enkä enää saanu siihen katsomoon, mihin oisin halunnu. Ne siis menee aika nopeaa kaupaksi.

Sanoisinko, että suhteellisen lapsipainotteisia on taas nämä kirjoitukset, mutta sitäpä se kotiäitin elämä on. Onneks nuita vieraita tulee aina välillä arkea katkaisemaan. Samalla saa nähä muunkinlaista elämää ku omaa perhettä vaan. On niin hyvä analysoida toisten perhe-elämää.. Mutta vaikka nuo viimeiset vieraat niin mukavia olikin, niin kyllä se lähteminen vei aika kauan aina aikaa. Yks päivä lähtöä tehtiin aamusta alkaen ja puoli kaks ip startattiin auto. Joku oli jo kentällä kysynytkin, että ettekö te 2 aikuista pärjää yhen lapsen kanssa. Ja meän perheessä ei kyllä taistella ollenkaan. Paparazzi-Penttilä ja vaimonsa ovat sillä alalla mestareita. Mutta on ne myös matkailussa aikaan saavia. Täältä kun lähtivät, ni vaimo lapsineen jatkoivat hesan kentältä Ouluun suoraan, mies ajoi auton Tampereen suuntaan, josta jatkaa matkaa laukkujen purkamisen ja pakkaamisen jälkeen suoraan kans Ouluun. Nukkuvat yön siellä ja matka jatkuu Leville. Siellä voi jopa kelit olla paremmat ku täällä. Meillä oikeesti oli ehkä yks aurinkoinen päivä viikon aikana. Tänäänhän oli tietty hyvä päivä aamusateen jälkeen.

Lomakelit kohillaan!

Vieraat tuli ja voisko paremmat kelit olla heille tarjolla? No ehkä vois. Olivat joitain vuosia sitten häämatkalla jossain eksoottisessa paikassa, jossa ei ollu 52:een vuoteen ollu hirmumyrskyä. Heän viikolle iski sitten hurrikaani 90 kilsan päähän lomakohteesta. Paikka oli siis muka takuuvarma aurinkopaikka, vaan ei sitten ollukkaan. Vettä tuli ku aisaa ja tais aisojaki mennä kumoon... En pysy enää laskuissa mukana, kauanko meillä on nyt tullu vettä ja ukostanu, mutta useamman päivän kyllä. Ja vielä jatkuu next few days... Kakun koristeeksi lisätään Kertun perjantainen kuume ja parit oksentelut. Neiti sai sen ilmeisesti tartutettua vieraiden reilun vuojen ikäiseen lapseen, joka nyt oksentelee ja ripuloi, sekä kuumeilee. Tänään paettiin vesisaetta Dubai malliin, jossa vieraitten lapsi veti sellaset ripulit kärryihin, että oksat pois. Kaikki vaatteet sekä kärryt oli sitä itteään täynnä. Piti osa vaatteista heittää roskiin ja hankkia uutta tilalle. Siihen lisätään vielä lapsen äitin saama pöpö, joka kuljettaa äitiä veskiin pönttöä halaamaan noin 5 kertaa tunnissa. Vaakatasossa on kuulemma siedettävää olla. Ohjelmassa piti olla vesipuistoilua, kiertoajelua ja safaria... Nyt on ollu shoppailua, shoppailua ja... no ollaan me lenkillä käyty (vesisateessa, jossa juoksee vaan suomalaiset) ja miehet kävi karatessa.

Huomenna alkaa pääkaupunkimme Abu Dhabin marraskuisen F1-osakilpailun lippujen myynti. Ajattelin siis suunnata matkani heti aamulla lipputiskille, niin on ainakin oma paikkamme varmistettu. Kahen päivän lippu maksaa reilut 200 euroa, mutta nyt ei pihistellä kun niin lähellä ollaan.

Hermanni käänty tänään ekaa kertaa mahalleen niin, että sai kätensäki alta pois. Herraa käytettiin myös lääkärissä viime viikolla kun tuli tasan 4kk ikää täyteen. Painon kasvussa tuli notkahdus ja nyt on sumopainijan ura vaarassa. Ennen tuli kilo kuussa, nyt vaivaiset 750 grammaa. Elopainoa nyt kokonaisuudessaan 7,75 kiloa ja 67,5cm. Kokoa siis riittää.

Lomailu rules!

Kolmen vuojen rajapyykki tässä maassa oli ja meni ja hokattiin, ettei olla juuri missään käyty. Pari kertaa ollaan oltu pääkaupungissa Abu Dhabissa, kerran päiväreissulla Fujairahissa, mutta siinäpä se. Eikä koskaan olla oltu lasten aikana missään lomalla. Siispä tuumasta toimeen. Isille lomaa töistä ja varattiin hotelli naapurimaasta Omanista ja tarkalleen Musandamista. Ennen ku rajalle asti päästiin, maisemat muuttu täysin. Täällä Dubaissahan ei ole Ski Dubaita kummempaa kukkulaa, mutta tuolla oli vuorta toisen perään. En yhtään ihmettele, jos tässä maassaki satoi lunta jokunen aika sitten. Niin korkeita ne kukkulat on. Muutamaa hassua puuta ja istutettua palmua lukuunottamatta siellä ei paljon viheriää ollu. Rajamuodollisuuksista oli varoiteltu ja neuvottu ottamaan iisisti, mutta meillä koko homma meni vauhilla. Ai niin, Hippo puotettiin jo alkumatkasta Greensiin mäyris-Carloksen luo hoitoon. Vietiin aamulla vasta, että saatiin taattua talonväelle unet ilman piippaavaa läntsyä...

Dubaista kun lähettiin vajaan neljän tunnin ajomatkalle, oli tien varret valtoimenaan kameleita. Mitä pitemmälle päästiin, sitä enempi niitä vuohia (onkohan ne ees vuohia?) tunki tielle. Yhessä kylässä oli jopa lehmä keskellä tietä ja pari tien varrella. Tietenkään äly ei välähtäny siinä vaiheessa, eikä ole kuvia esittää... Vähän ennen määränpäätä oli pahimmat rinnetiet ja meinattiinki kuskille laittaa loppumatkalla sykemittari. Helppo oli vänkärin paikalta sanoa, että voin mää ajaa jos et sää pysty.

Hotelli oli ainut, mitä sillä paikkakunnalla oli. Tai no on siellä joku toinenkin, karumpi paikka ja varmaan paljon halvempi. Huoneesta oli karu merinäköala, mutta ah niin hiljaista. Parvekkeelle ei kuulunu yhtään mitään. Ei siis mitään. Ite en toki sitä huomannu, mutta hiljaisuutta rakastava mieheni kyllä heti pisti sen merkille. Minähän väännän heti kotiin tultuaniki nupit kaakkoon, paitti että yleensä jätän kyllä koirallekki ja kotitontuille musat soimaan vaikkei muita olis kotona.

Hotellissa siis asuttiin kaks yötä ja siinä välissä käytiin mm. turistiveneajelulla, jossa kohokohtana oli kyllä ne delfiinit, jotka uiskenteli siinä veneitten vieressä ja esitti hyppyjänsä. Venekuskit vislas ja taputti käsiään ja delfiinit pisti parastaan. Se kyllä voittaa kaikenmaailman delfinaariot, vaikka mistä minä tiiän, kun en uskalla moisiin paikkoihin ees mennä. Muuten matkan antia oli nähä, miten sitä muualla asutaan. Näköjään sitä pärjää aika vähälläkin, kun ajattelee niitä pikkusia tuppukyliä, joissa asuu lähinnä kalastajia perheineen. Venereissulla nähtiin mm. nejlän perheen asuttama kylä, jossa ei ole yhtään mitään muutaman tönön lisäksi. Ei ollu ees tietä. Lapset lähtee alkuviikoksi mantereelle kouluun ja tulevat loppuviikosta takaisin veneellä. Valtio tarjoaa juomaveet.

Lähes kaikki hotellin muut asukkaat oli varmaan kans Dubaista tulleita perheitä arkea katkaisemassa. Kuntosalilla (joo kävin) tapasin Georgiasta kotoisin olevan raksamiehen, joka oli Musandamissa töissä ja varmaan puhekaveria vailla. Niin vuolaasti se alko kertomaan meän kotimaan arvattuaan kaikkea suomalaisista. Kaikkea positiivista kylläkin. Uima-altaalla taas juttelin yhen virolaisen katamaraanityöntekijän kanssa, joka oli ennen ollu Tallinkilla töissä. Nainen työskentelee kaks kuukautta Omanissa välillä Muscat-Musandam ja sitten menee kuukaudeks kotiin. Ihmettelin, miten se sinne Omaniin oli päätyny ja jotain se selitti, että Tallink ja se Omanin laiva on kai saman laivayhtiön, tai jotain sinnepäin.

Kaks päivää lomalla teki tehtävänsä ja autoon lastattiin väsynyttä porukkaa. Tai en minä muista tiiä... Kotimatka jostain syystä meni Barracudan kautta, meikäläiset tietää paikan ;) Onneks meni, koska samalla reitillä nähtiin Ras al Khaimahin varmasti hieno uus hotelli, jonne vois jo varauksia laittaa meneen. Samaan pitäjään myös rakennettiin uutta vesipuistoa. Viime metreillä käytiin lunastamassa Hippo kyytiin ja sillä oli myös ollu varmaan aika kiva loma. Nehän oli mäyriksen kanssa telminy kaiket päivät. Oli päässy aavikkolenkille yms. Oli muuten väsyny koira illalla. Hyvä, ettei kuorsausta kuulunu kun sohvalla illalla retkotti.

Viikon päästä meille tulee vikat vieraat ja hyvä niin. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta kun kelit otti ja lämpes aika lailla. Lähestulkoon tuskasen kuuma meinas olla "aamulenkillä". Googletin jo aihetta "vauvalle vettä?" mutta tulin siihen tulokseen, etten ala antaa. Kun ei sitä kerran tartte ni ei tartte. Saattashan olla vaarana, että meän jättivauva alkais laihtuun, eikä siitä tuliskaan amerikkalaiset jalitsun pelaajaa tai painijaa. Tissin imemisen lisäksi se (joka kyllä yläkuvan mukaan ei ole kenenkään näkönen) tänään oppi tehokkaasti imemään peukaloa. Taian kaivaa sen tutin jostain esille ja tarjota sitä vaihtariksi.

Vahingon ilo on paras ilo!

Suomalaiset asunnonvälittäjät järkkää asuntojen näyttöjä työkseen. Dubailaiset välittäjät istuu koneella ja vastaa puhelimeen niin halutessaan eikä ikinä soita takaisin niin luvatessaan. Palkkansa eteen ei ole tarvinu tehä yhtään mitään. Vuokralaiset löytää kämppänsä lehti-ilmoitusten ja netin perusteella ja käyvät itte kattomassa kämpät. Vaan eipä enää! Nyt kun kaikki pakenee lamaa kotimaihinsa takaisin tai muualle maailmaan ei ole uusia vuokralaisiakaan enää. Asuntojen myynti- sekä vuokrahinnat laskee ku lehmän häntä, joten välittäjätki joutuu tekeen töitä. Nyt on alkanu lehissä pyöriä "open house"-mainoksia. Aamulla ajelin tuosta yhen villan ohi ja siinä oli 15 autoa parkissa tien varsilla. Kai niitä joku siis ostaakin, mutta mukavinta on niitten ylimielisten ylipalkkasten laiskiasten työn ilo! Pitäis mennä ittekki sitä hommaa kuormittaan. Ihan vaan huvikseen.

Ilmat lämpenee, tahti kiihtyy ja kesä lähenee. Pienimuotoinen kunnon kohotus ja kilojen tiputusyritys on alkanu. Muutaman kerran on järveä jo juostu ympäri ja agireenejä koitetaan ahkerasti suorittaa. Tänään kävin Nad al shebassa harkkaamassa yhen slovakin ja yhen belgin kanssa. Junttina suomalaisena siinä meinas pulssi nousta kun piti niitä keski-eurooppalaisia poskisuudelmia vaihtaa sekä tavatessa että kotiin lähtiessä. No niistä selvittiin ja joten kuten reeneistäkin. Tämä belgialainen harrastaja oli aloittanut uransa kotimaassansa australian paimenkoirallaan, joka oli jotakuinkin möllitasoa. Koita siinä sitten neuvoa, että käytä sitä koiran puoleista kättä ja piä se käsi kokoajan neuvoa antamassa äläkä laske sitä aina välillä maata kohti. Häntä oli tietty neuvottu käyttämään koko ajan vastakkaista kättä sekä näyttämään jokainen este erikseen kättä tiputtamalla... No siinäpä juoksee vartalo mutkalla niinku tykkää. Mukava ihminen noin niinku muuten. Sattuu vielä asumaan tässä kilsan päässä, joten voiaan reenailla välillä kotinurkillaki, eikä turhaan molemmat ajeta 30 kilsan päähän.

Tänään mentiin myös kannustamaan koko perheen voimin "eläkeläis-NHL-peelajia" Dubai malliin. Siellä oli Kurrit, Lumpeet ja Ketolat pelaamassa muiden pappapelaajien kanssa paikallista joukkuetta vastaan. Paikalla oli vajaa kymmenkunta muutaki Suomiperhettä ja koitettiin kannustaa mukana. Tehtiin sellanen plakaatti, missä oli Suomen liput ja "hyvä Suomi"-tekstit ja aateltiin, että jos ei Kurri käy moikkaamassa ni jokainen kirjottaa oman valituskirjeensä Hesarin mielipidepalstalle. Vähintään Seiska päivää-lehen valituspalstalle uhattiin kirjottaa. No ei käyny Kurri lopussa moikkaamassa, mutta saattaa olla, ettei niitä kirjeitäkään tehä.

Peli kesti täydet 3 kertaa 20 minsaa ja maaleja tuli yhteensä 15. Kai nämä kaikki ns. hyväntekeväisyyspelit on sovittu, maalithan ne lisää yleisön kiinnostusta. Hauska "ohjelmanumero" oli myös kahen pelaajan tappelu, jossa isokokoinen NHL-äijä piti vastakkaista pelaajaa (pieni ku sintti) kypärästä kiinni ja muka mukiloi sitä kunnolla. Pikkupelaaja rimpuili vastaan eikä pystyny tekeen mitään. NHL-pelaaja sai 2 minsan jäähyt, mutta toiselle ei annettu jäähyä, koska se oli "way too small to get penalty". NHL-äijä nosti sen pelaajan siitä laian yli oman joukkueen vaihtopenkille.

Tämä lähijärven sorsien syöttö on nykyään parasta puuhaa ja myös isoin syötti saaha neiti pyöräilemään mukaan. Nyt kun vielä ainaki yhellä sorsalla on ihan pienet tipuset ni niien vetovoimaa ei voita mikään. Muuten neitillä on kyllä sellanen "ei yhtään"-kausi menossa, että oksat pois. Alahuuli on koko ajan mutrulla ja nokka kippurassa. Välillä se kyselee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten yks päivä sitä, miks jotkut menee moskeijaan rukoilemaan. Alotin tarinan siitä, että jotkut uskoo kuolleitten menevän taivaaseen. Siitä päästiin kätevästi hautausmaakeskusteluihin ja neiti kertoi, että silloinku papan pupu kuoli, sen haudalle laitettiin kivi päälle, ettei se pupu pääse karkuun. No niinpä tietysti!

Alotin muuten yks päivä Hipon kanssa noutoreenit. Noutaahan se, mutta kun ei osaa istua kapula suussa vaan sylkäsee sen heti mun lähellä pois. Mun kärsivällisyys noudon kanssa on kärpäsen luokkaa, joten se on ollu samassa pattitilanteessa jo monta vuotta. Hippo muuten täyttää kesällä jo 6 vuotta ja sen piti olla 4,5-vuotias kun palataan Suomeen. No takas aiheeseen. Otin sen kapulan pihalla käteen ja heitin sen vähän matkan päähän. Sen jälkeen kävin hakemassa Hipon sisältä rappusilta takasi pihalle ja heitin uusiksi. Sitten kävin hakemassa itte kapulan ja sen jälkeen Hipon olohuoneen sohvalta ja siirryin takapihalle reenaamaan. Eka meni totaalisesti hermot taas vaihteeksi, mutta lopputuloksena voin todeta, että viiessä minuutissa sain sen naksun avulla tuomaan kapulan mun viereen ja vielä pitämään sen suussa irrotukseen asti. Tällä hetkellä se tuo pienoisella avulla sen kapulan sievästi oikeaan paikkaan ja suorittaa sen liikkeen ok:sti. Alotin toissapäivänä myös avo-paikallaoloreenit. En ikinä ole piilossa käynykkään, mutta nyt ollaan menossa 30 sekan kohalla. Sen ajan se siis kykenee olemaan rauhallisessa paikassa. Pitäs reenata vaan enempi ja siirtyä vähitelleen myös vaikeampiin paikkoihin. Ryhmäpaikallaoloahan täällä ei pysty järkkäämään. Kesän tokoja katoin ja niitä löyty 2-3 sopivaa. Ei ole paljon särkymävaraa, taaskaan.

Yläkuvassa on jätti suuren Dubai mallin vielä isomman kirjakaupan saldoa agi-kirjoista. Koirakirjoja oli aivan tautisesti ja nämäkään kirjat ei ollu ihan sontaa. Kauppoja ei tullu eikä siellä saanu valokuvia ottaa, mutta kivaa katsastaa tarjonta.

Tuossa yläkuvassa taas on aika yllättävä löytö samasta kaupasta. Siis muumikrääsää! Aluks ihmettelin, mutta nyt muistan, että Japanissahan on paljon muumifaneja. Tämä kirjakauppa kun sattui oleen kai jotain japsialkuperää. Ja nyt nukkumaan ajoissa. Jos tänä yönä ei naapurit eikä naapuruston nuoriso pitäis bileitä, kuten viime yönä. Seuraavat vieraat sopivat tulostaan parin viikon päähän.

Pannaan paremmaksi!

Jos siellä Suomessa on kaikki koirahommat niin paljon paremmin, ni on yks juttu, joka vetää kyllä pohjat. Viimeksi koiranäyttelyssä oli hyvä tilaisuus tutustua siihen. Nimittäin, meillä on tämmöinen:

Tämä on siis tällainen mobiili koirien putsaus- ja tuunausauto. Sen kun soitat kotiovelle, luovutat koirasi heille ja avot. Kohta autosta tulee turresi kynnet leikattuna, korvat putsattuna, turkki kiiltävänä, puhtaana ja trimmattuna.

Yhen suomalaisen tiedän tätä palvelua kokeilleen ja oli muistaakseni tykänny. Hintaa ison koiran pesulle ja puunaukselle tuli jotain 30-40 euroa, että ei ees ihan kamalan kallista siihen vaivaan nähden. Autossa on siis tuollainen suihkulla varustettu allas, sekä muut tykötarpeet: trimmauspöydät ja leikkurit sun muut. En silti ajatellu sitä Hipsulle tilata vaan miehen puutarhaletkulla suoritettu suihku riittänee...

Lomakausi kiireimmillään

Ekat vieraat Ruottista on nyt jo kotiutuneet, samoin appiukko Suomesta. Äiti vielä pyörii mukana ja yrittää saaha naamaansa kunnon rusketuksen, palamisesta kuoriutuneen nahkan tilalle. Ruotsin vieraitten kanssa päästiin asioimaan Luis Vuitton kaupassaki ihan ostavina asiakkaina. Tuliaispyyntö kun ei vaimolla ollut enää meikkejä vaan toiveissa oli luuvitos-kassi, sai toki olla jotain muutaki esim. Prada olis ollu mieluinen. Puheissa vilahti Karama useampaan kertaan, mutta feikkikassit jäi tällä kertaa aidon varjoon. Appiukon tuliaiset oli myös meikäläisen käsialaa, mutta luotin osaaviin myyjiin ja homma hoitui. Tosin toiveissa oli myös timangikorvikset, jotka jätin suosiolla ostajan omaan harkintaan, ostamattahan ne sitten jäi.

Äitin kanssa ollaan kierrelty marinat ja palmusaaret, madinatit ja ostarit. Eilen oltiin Big bus tourilla ja se oli kyllä itellekki käymisen arvoinen. Pikavisiitti Dubai museossa on myös kaikille hyödyllinen. Saatiin kulumaan 8 tuntia tuolla kierroksella, mutta se meni kahen lapsen ja kahen aikuisen voimin aivan loistavasti. Vaihettiin bussista toiseen kai 4 kertaa lennossa ja parissa paikassa vietettiin enempi aikaa. Hermanni nukku aina välillä kärryissä kakskerrosbussin katto-osastolla ja ainoastaan ihan lopussa meinas hermo mennä. Kerttuki jakso tosi hyvin, huolimatta orastavasta tai päällä olevasta ihmekaudesta. Neiti nousee melkein joka aamu nykyään väärällä jalalla sängystä. Tosin tänä aamunahan se heräs oman sänkynsä alta. Miks lieneeki?

Uunikin saatiin ostettua lopulta käytettynä toisilta suomalaisilta ja siihen koitettiin saaha tälle aamulle laittajaa. No ei näkyny eikä kuulunu ja soittelun jälkeen lupasivat tulla huomenna. Tuumasta toimeen otin meisselin käteen ja se oliki helppo homma. Seinästä se luukku irti, edelliset piuhojen jämät pois ja sokeripalaan vaan ne uuen hellan piuhat. Savu ei noussu ja munkit tuli mummin kanssa tehtyä. Ja hyviä tuliki. Tällä hetkellä vain yks mun poraamista ja ruuvaamista naulakoista on tullu alas, tosin se tuli jo kahteen kertaan.

Tämä kotiäiti on myös päässy naisten iltaan syöpötteleen ihan yksikseen. Tai siis reilut 10 suomimammaa kamuna, mutta olipa kivaa. Ihanan rauhallista, kukaan ei nykiny hihasta, ei roikkunu lahkeessa, ääntä ei tarvinu korottaa, ruuan sai pureskella rauhassa... Ruokapaikan viereisessä altaassa näin myös elämäni suurimman kilpikonnan uiskentelemassa, sen kilpi oli valhetelematta varmaan 80 senttiä pitkä.

Tähän koneeseen tuli lopulta toinenkin virus ja se vasta sekasi tän masiinan sai. Soitin insinööriapua kaverin mieheltä ja sainkin ohjeita tietyn piuhan ostamiseen. Tarkoitus oli sen piuhan avulla tallentaa tiedostot toiseen tietsikkaan ja sen jälkeen tuhota tämä kone kokonaan. No sitä olis pitäny hakea Bur dubaista asti, joten en jaksanu enää kolmatta päivää olla ilman nettiä ja muun talon nukkumaan mentyä iskin sen tuhoamislevykkeen raksuttamaan. Tunnin päästä olin jo lataamassa uusia ohjelmia tähän koneeseen. Hukkaan meni siis isot läjät elokuvia, musiikkia ja valokuvia. Tosin jostain syystä mulla on tapana teettää valokuvia korkeitaan parin kuukauen välein, joten ei isoa vahinkoa tullu.

Kertun korvatulehus oli ja meni. Sain myös neuvoja meän korvalääkärivieraalta ja jatkossa jos on tarvista, me hoidetaan tulehukset kipulääkkeillä. Hermanni on kans käyny 3kk tarkastuksessa ja se vaan mennä porskuttaa valvavaa vauhtia. Se hoitaja kysyki, että mitä tämä syö kun kilo kuussa tulee aina painoa. Nyt siis tasan 3kk, 7 kiloa ja 64 senttiä. Kyllä siitä se lätkäpelaaja tulee. Tai sumopainija. Eikös ne lätkäpelaajat ole sellasia isoja rauhallisia kavereita. Meän pätkä vetäs viime yönäki 10 tuntia unta palloon ilman syömistä. Yhtään yötä ei vieläkään olla valvottu. Tosin sitä ei kai ääneen kannata sanoa.

No nii, vieraat on saapuneet ja jo lähteneet. Eivät kauaksi menneet vaan toiseen emiraattiin, Fujeirahiin yheksi yöksi. Sinne meni 5 kappaletta Väyrysiä ja ah ihanuutta kun koti pysyy siistinä. Siisteys myös jatkuu, koska meillä on astianpesukone! Hurraa! Ei ole moista ihmettä nähty sitten 10 vuoteen kun kotoa muutin pois. Ei toki olla vielä sitä pantu päälle, koska en ole saanu niin paljoa tiskiä aikaseksi. Hellaahan meillä ei vieläkään ole, mutta pakko se on kohta hankkia. Ei tätä mäkkärilinjaa voi kauhean kauaa jatkaa. Eikä burger kingiäkään..

Eilen oli siten se suuri päivä, koiranäyttely vm 2009. Edellisenä päivänä menin sinne kasaamaan niitä esteitä ja oli hyvä, että meninkin. Pari tuntia meni, että saatiin A-este ja keinu kasaan. Monta kertaa meinattiin jo luovuttaa, mutta hyvät niistä tuli. Aika liukkaat, mutta muuten hyvät. Joka paikkaan piti rasvaa suihkuttaa, koska olivat kolmessa vuojessa aika paljon juuttuneet kiinni. Kokonaiset 3 vuotta ne siis on ollu jossain varastossa ja me ollaan reenattu jumbo-mikado-kepeillä. Nyt pitäis olla asiat toisin. Martina ainaki aiko ryöstää niistä osan meän käyttöön.

Itte agikehä oli fiasko, taas. Hyvät suunnitelmat oli ja toteutuksetkin, kunnes paikalle asteli herra Danny tai mikä lienee. Yritettiin selittää, miten homma toimii ja mitä se äijä sanoo? "Tämä on mun show, minä tiiän, miten tehään, minä oon hoitanu tätä hommaa jo vuosia." Halus, että eka kaikki saa kokeilla 10 minsaa ja sitten kisataan. Ja otetaan vaan aika, eikä kaikkia esteitä tartte tehä yms. Aika piti ottaa sen viisarikellolla, missä ei ollu ees numeroita. Tehtiin niin ehkä vajaan tunnin ja vähitellen livettiin pois. Tehköön ihan, miten haluaa. Me saatiin, mitä haluttiin. Saatiin uusia ihmisiä kiinnostumaan reeneistä ja saatiin rahaa esteitä varten. Ja pääasia, saatiin toivottavasti esteet. Mulle tuli kans yks nainen selittään, että se on Abu Dhabissa dog trainerinä ja sillä on jonkunlaiset esteet ja myös pieni ryhmä, minkä kanssa se reenaa. Ideana sillä oli myös saaha ihan kisakokoiset esteet rakennettua. Pitää mennä sinne jossain välissä käymään. Kuumuus vaan pukkaa uhkaavasti päälle.

Muuten näyttely oli taas parasta, mitä Dubaissa on tarjolla. Ajankohta oli aivan liian kuuma, näyttely pitäis olla lähempänä vuojen vaihetta ja nurmikolla. Asvaltin päälle oli kyllä kehien kohalle laitettu tekonurmea, mutta liian paljon oli muualla polttavaa asvalttia. Näyttelykehiä en juurikaan käyny kattomassa. Myyntikojuja oli taas monenmoista. Käteen tyrkättiin vaikka mitä rompetta ja esitettä. Yhessäki kassissa oli parit lippiksen, koiralle shamppoota, hammasharjoja, luita, pilli ja sellanen ison koiran timanttipanta ja -hihna. Siis ihan ilmatteeksi. Mielenkiintoisin koju oli kyllä sellanen koirien vaihtoehtohoitojuttu. Kun tuntuu, että Suomessa kaikki agikoirat käy uimassa jossain Hyvinkäällä vai missä lienee se "uimahalli" niin voin sanoa, ettei me enää jälkeen jäähä. Meillä on myös tuolla Jumeirahissa koirille sisäallas. Laitoin kyselyn emailitse hinnoista ja muista jutuista. Alkais kohta oleen ajankohtaista sekin, lämpötilan takia.

Kuviakin otin useampia, mutta tässä koneessa jyllää edelleen virus, eikä tämä toimi kunnolla... Laittelen sitten joskus kun/jos saan tän kuosiin.

Olen tässä lähipäivinä hoidellu nuita handymanin hommia enemmänki. Verhotankoja laitoin eilen viimiset paikoilleen, siis ihan porasin ite. Yhtään seinää ei ees murtunu. Taulut on isketty seiniin. Tänään repasin vielä enempi kun tein hiekkalaatikon. Mikko mainitti yks päivä, että Koposille on isi tehny laatikon. Heti otin vinkistä vaarin ja lenkillä kävin kattomassa sitä. Tänään marssin kauppaan ja sahautin laudat valmiiksi, ostin liittimet ja ruuvit ja pyöräytin sen kuntoon. Huomenna pitää vielä jollain keinolla hakea hiekkaa ja valmista tulee.

Tänään kun kävin siellä rautakaupassa, näin yhen paikallisen auton, jossa oli kaapupukuinen äijä kuskina ja vänkärin paikalla ehkä 10v poikansa. Eivät pysähtyneet mun kohalle, mutta monien muitten kohalle kyllä. Kerjäsivät rahaa. Ainaki niin päättelin, vaikken mitään kuullu. Auto oli sellanen tosi kolhiintunu vanha kosla. Näin saman auton vielä liikennevaloissa, jossa pysähtyivät mun viereen, mutta värkkäsin muka jotain muuta, etten niitä huomannu. Olen kyllä aina täällä antanu rahaa, kun joku on tullu pyytämään, koska uskon, ettei kukaan huvikseen kerjää rahaa. Tuo vaan menee jotenki yli ymmärryksen, että autolla kerjätään ja lapsiki on kyytissä.

Heikompaa vois hirvittää

Nimittäin tämä sirkus. 10 päivää kesti, kunnes sain pesukoneelle asentajan. Voi kuvitella sitä pyykkiläjän korkeutta ja uusia asuvalintoja. Mikään ei mahu päälle, mutta onhan makkarallaki kuori. Soitin pesukoneesta eka Emrillille, no eivät laita koneita. Ei laita German starikaan. Eikä Hit and mis, ei ku siis Hitches and Glitches tai jotain sinnepäin. Eikä joku nimetönkään firma. Vinkistä viisastuneena kysyin portilta tänään, josko tietäisivät jonkun eikä menny ku 5 minsaa ja auto tuli pihaan. Siitä meni ehkä 5 tuntia ja kone oli asennettu. Ei siinä asennuksessa sentään niin kauaa menny, mutta osien hankkimisessa meni. Vähäsen se tippasee silti...

On muuten aika avuliaita nämä Dubain suomalaiset. Puolta kymmentä aviomiestä tarjottiin hommaa hoitamaan, kun kysyin postituslistan kautta apua pulmaan. Sama homma oli muuttoavun tarjonnassa. Puolen kymmentä tyyppiä lupas tulla roudaamaan kamppeita tai olla jollain muulla tavalla apuna.

Eilen lähin uusimaan viisumia. Kolmen vuojen viisumi lähenee loppuaan ens kuussa ja suurin toivein lähin hoitamaan hommaa valokuvien ja tarvittavien asiakirjojen kanssa. Lapset mukana tietysti. Ajelin tuonne peräkylälle ja raahasin karavaanini sairaalan tiskille. Piti siis tehä medical check up muun muassa. Täti vastaa, että sori madam, 3 päivää sitten, uuet käytännöt. Sun pitää mennä toiselle puolelle pitäjää kaupungin "tk:hon", Safa parkin läheisyyteen. Eivät ees tienneet osoitetta. No antaapa olla, aattelin ja muutin suunnitelmia. Piti myös käydä hoitamassa Kertun tarha-asioita syksyä varten. Ajeltiin uusien dubailaisten kanssa peräkanaa Raffles-koulun toimistoon. Hoideltiin papereita ja kyseltiin tarhahommista. Viiminen niitti arkkuun (lainatakseni toisten sanoja) oli se, mitä noin 50v toimistotäti sanoi 4,5 vuotiaalle Suomi-tytölle, jolla oli olkaintoppi päällä. Täti sanoi, että oh so sexy, SO SEXY! Siis lapselle tuollaisia päästelee. Onneks lapset ei tajunneet asiaa. Me pyöriteltiin silmiä ja häivyttiin. Ei kauhen hyvää mainosta sille koululle.

Siitä hyvillä mielin jatkettiin festival cityyn tapaamaan Martinaa, joka järkkäilee lauantain koiranäyttelyn agilitynäytöstä. Soitin sille, että sellaset 30 minsaa varmaan menee. Etin sopivaa ajoreittiä, kunnes oikealla puolella sattumalta oli viisumipaikkaan sopiva rakennus. Raahasin taas lapset sinne ja ei kun luukulle. Käskivät mennä seuraavalle tiskille, jossa taas ohjeet mennä toiselle tiskille. Siinä vaiheessa tais Hermanniki jo kitistä kopassa. Hikipäässä kiroilin ja tiuskin todellista kyselyikää elävälle Kertulle oikein kunnolla. "Kehuin" tämän maan byrokratian toimivuutta taas kerran ja vastasin Kertun lausahukseen "täällä puhutaan Suomea", että älä höpötä, kuulet väärin. No olan takana mies alkaa kertoa mulle ohjeita hommien hoitamiseen. Oli taas oikein elämän huippuhetkiä. No lopulta pääsin oikealle tiskille ja setä täytteli kaavaketta. Kysy mun kännynumeron eka. Sitte kysy uusiksi kännynumeroa. Minä että mähän annoin sen jo. No onko toista? No ei ole. No oisko lankapuhelinta? No ei. Entä faksia? Ei. No anna sitten miehes nimi. Mietin taas muutamaan kertaan näitä piilokamerajuttuja... Seuraavaksi se sanoo, että 2 dirtsua. Minä näytän visakorttia. No madam. Vain käteinen käy. (Vanhassa paikassa olis käyny kortti). No ei kun lapset taas autoon ja matkaan automattia kohti. Paitti, etei ihan. Piti vaihtaa auton takakontissa H:n kainalokakat ja siis vaatteet myös, hoitaa imetykset ja sitten vatsa matkaan. Kepalla maha kurni ja mulla myös, joten onni on löytää mäkkäri atm:n vierestä. Ruokaa mukaan rahan ohella ja takasi karavaanin kanssa luukulle. Loppu sujuikin kivuttomasti. Mitä nyt verikoe otettiin. Paperit ois pitäny hakea tänään, mutta mitä suotta kiirehtiä.

Lopulta oltiin festival cityssä 2 tuntia myöhässä, mutta sinne meno oli vaivan väärti. Käytiin koiranäyttelypaikalla, jossa työmiehet kiireesti laitteli paikkoja kuntoon. Hämmästys oli suuri kun näin ihka oikeita agiesteitä. Ei ollu siis turha huhu, että Pedigreellä ois Jebel alissa joitain esteitä varastossa pölyttymässä. Siellä oli A-este, keinu, rengas, pari hyppyä, pöytä, kepit ja putken pidike. Agikehään tulee kuulemma jonkun lainen mattoalusta, muutenhan tänä vuonna ollaan asvaltilla. Martina aikoi tingata esteet meille käyttöön jatkossakin. Aika huippuahan se olis. Tekis Hipon tassuillekki hyvää päästä meneen kontaktiesteitä ennen kesän kisakautta. Reenistä puhumattakaan. Huomenna pääsen kasaamaan ne esteet etukäteen.

Tänään käytiin plant souqssa (useampia kasvitarhoja keskellä aavikkoa) aamupäivällä. Mukaan lähti volvon takakontillinen puskaa ja kukkaa, multaa ja muutama ruukku. On kyllä sellanen paikka, että homma vähän leviää käsistä, olis niin paljon ostettavaa. Onneks puutarhuri sattu just tuleen kasteluhommiin kun lastasin puskia takapihalle. Silmät setällä varmaan levis kun aatteli vaan kävästä letkuttamassa hetkisen. Yhessä me laiteltiin kukat paikoilleen ja puskat juurtumaan, aikaa meni varmaan lähes 2 tuntia. Saas nähä, kauanko pysyvät elävänä.

Tänään kerittiin myös käydä "rentouttavissa" reeneissä tuossa vähän matkan päässä. Hermanni huusi kärryissä, Kepa esteitten keskellä, Hippo pyöri ympyrää ja tilanne oli kaikkea muuta ku rentouttava. No reenattua tuli ja mäyris-Carloskin osoitti jo todellisen agikoiran elkeitä. Mahtavaa nähä toimiva mäyräkoira!

Rentouttavien reenien tuloksena olin taas ihan ylikierroksilla ja kauppaanki olis pitäny mennä. Oli ihan hirveä jano ja siinä kauppaanlähön kynnyksellä kotona näin lasin kirjahyllyssä. Kysyin mieheltä, että mitä tuossa on, vieressä oli sprite-tölkki. Sano, että maista. Nopealla huikalla vetäsin 2-3 kulausta, kunnes viina alko maistuun. Suutuin mielestäni aiheesta, mutta onneks H oli just kerenny syömään. No, kauppaan piti mennä ja menomatka meni iloisessa nousuhumalassa. Parin sadan metrin matkalla (siis kävelyreissulla) se pieni viinamäärä laski päästä jalkoihin. Kaupassa yritin olla hönkäilemättä, tosin arabienki hajuvesiosasto on sitä luokkaa, että ei se mun minikänni ees näkyny. Ostokset tuli tehtyä ja kotimatka suju passiivisessa laskuhumalassa. Kotona olin jo vesiselvä... Edellisestä alkoholin maistosta oliki jo yli vuosi ja muutenki pieniki viinamäärä puuduttaa jalat.

Nyt kaikkien näitten ressihommien jälkeen kotiäiti on valmista kauraa petiin. Huomenna tuleekin vieraita Ruottista viikoksi, ylihuomenna appiukko, joka kyllä menee hotelliin. Äiti tulee tiistaina. Toivotaan, että hellaki tulis ihan pysyvästi.

Ai niin, UAE:ssa on uusi laki. Emiraattityöntekijöitä tai niien potkuja varten on sellanen laki tehty, että niin vaan et voi potkuja antaa yksityisellä puolella ja ottaa expattia tekemään samaa hommaa. Jos haluat irtisanoa emiraatin, sun pitää ekaks perustella asiaa työministeriöön, josta tulee neuvottelija hoitamaan hommaa. Lehessä luki, että jos emiraatti ei osaa tehä työtänsä niin sille tarttee antaa aikaa opetella... Lehessä myös luki, että paikallinen opettaja oli teipannu saksalaispojan suun kiinni oppitunnilla, koska poika ei ollu toistuvista huomautuksista tukkinu turpaansa. Pojan äiti tietysti nosti hirveän metakan ja pääsi lehteen kertomaan tarinaansa. Seuraavana päivänä yleisön osasto tulvi kirjeitä, jotka puolusti opettajaa ja käski vanhempien opettaa lapsillensa alkeelisimmat käytöstavat. Samaa mieltä minä olen. Niin ja viikko sitten lehessä myös luki, että yksin Dubaihin lomaansa viettämään tullut suomalaismies teki itsarin ja hyppäs hotellin parvekkeelta alas. Huoneesta oli löytyny suomeksi kirjoitettuja viestejä.

Että sellasta täällä.

Varma keino...

...herättää nukkuva lapsi, on alkaa kirjoittaa blogiin! No katotaan... Kerttu korvatulehduksineen on päässy isin kanssa korkeuksiin 27.kerrokseen, siis isin työpaikalle piipahtamaan olosuhteitten pakosta. Me käytiin H:n kanssa koirahommissa aamulla tuolla 30 kilsan päässä. Kummallista, että tuohon ajeluun tottuu ajan myötä. Ennen 70 kilsan lenkki olis tuntunu pitkältä, mutta kaikkeen tottuu. 30 kilsaa reenipaikalle, sieltä 10 kilsaa Ikeaan ja lopuksi kotiin, yhteensä 70km.

Koirahommat on aika alkeelliset, muutama hyppy, kepit ja ees putkea ei kaivettu autosta, koska tuuli niin paljon, ettei se olis pysyny paikoillaan. Hyvien reenien sijaan kuulin erikoisia tarinoita. Tuli puhetta siitä ihmeellisestä kauneshoitajasta, jolla on koiralenkeilläki tolppakorot jalassa ja asut vimosen päälle, naama tietty kummallisessa maalissa. Iso valkoinen puudelinsa varastettiin silloin joskus vuosi sitten ja kysyin nyt muilta, että ovatko kuulleet koiran kohtalosta. Se koira oli jotain kautta kulkeutunu Dubain pääsheikki Muhammedin tytölle ja tämä nainen, joka työskentelee kuulemma aika korkea-arvoisten naikkosten kauneushoitajana oli saanut asiasta vihiä. Oli sitten ottanut jotain reittiä Muhammediin yhteyttä ja Muhammed oli käskeny palauttaa koiran, ennen kuin perheensä maine tahrautuu...

Muita mieleen jääneitä tarinoita oli se, että kun tämä lama iskee ja iski tänne aavikolle myös pahemman kerran, niin esim. festival cityssä on kuulemma yks kokonainen iso parkkis myymättä jääneille autoille. Martina, joka pyörittää näitä koirahommia täällä, on itte töissä Al futtaimilla, joka ainaki autobisnekseen liittyy olennaisesti, sanoi, että kun ei mee kaupaksi. Itte sen parkkiksen tänään omin silmin näin ja niitä kaaroja oli paljon.

Olennaisena osana tähän tämän päivän reissuun liittyy mm. kainalokakat ja ilmaiseksi saatu riisisatsi hyper-Pandasta ilman hintalappua, mutta niistä nyt ei jaksa sen enempää..

Päästiin yöllä bileisiin koko perhe. Nyt tiietään, miksi tämä meän nykyinen koti on vapautunu muutama viikko sitten. Naapurit. Niillä on 2 kultaista noutajaa, jotka louskuttaa päivät ja yöllä omistajat bilettää. Ei siinä valittamista, niillä on tosi hyvä musiikkimaku, mutta yöllä 3-5 aikana on vähän väärä timing! Siihen lisätään joku karaokehomma, ni tuloksena koko muu perhe, paitti H valvoskeli alakerrassa. Möly loppu joskus 6:n aikaan. Mieheni palkitsi ne menemällä joskus ennen kasi pimpottelemaan ja kyselemään, että kuis teillä on nukuttu? Jos olis ollu se meän tarttema porakone lainassa tänä aamuna, oisin alkanu kasilta poraamaan.

Ihmeellistä, tuo herra tuolla pihalla autossa (ovet toki auki) vetää sikeitä oikein kunnolla. Eihän se toki tähän ikään mennessä vielä päikkyjä oikein ookkaan nukkunu. Öistä ei voi valittaa. Illalla 8-9 nukkumaan, tankkaus yöllä neljältä ja seuraava seiskalta.

Uusi koti!

No ni. Pikainen päätös ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tai uuessa kojissa, kuten kai kuuluu sanoa. Murteet alkaa meneen sekasin vähitellen, mutta kesällä ne varmaan taas palautuu normaaliksi.. Alkaa unohteleen jo sanoja suomeksi... no EI vaiskaan! Vitsi vitsi. En yritäkään kuulua siihen hienoon porukkaan, joka viettää ulkomailla puoli vuotta ja kahvipöytäkeskustelussa puhuu, että kun meillä se bakery tekee niin hyviä cookieseja. Joo siis asiaan. Soitin muuttofirmaan toissapäivänä, tulivat kahen tunnin päästä tekemään tarjouksen 3000dhs kaikki pakattuna, kannettuna ja purettuna. Sanoin, ettei käy. No 2500dhs madam? No way. Otapa tuo luuri käteen ja puhuppa misterin kanssa ni pääsette johonki mukavampaan tulokseen. Lopulta 1900dhs (380eur) se maksoi ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tulivat eilen aamulla kun me oltiin jo ulkona kotoa ja iltapäivällä tulin kertomaan, mihin mikäkin pannaan. Muutama tunti ja homma oli tehty. Paitti, että osa muuttomiehistä ootti ainaki 2 tuntia tuossa meän pihalla kyytiä pimeässä, matkaa heän kotiin yli tunti! Aivan kohtuutonta. No siinä parin tunnin aikana kannettiin pihalle mm. yks kappale tietsikan näyttöjä ja näppäimistöjä sekä muuta meille tarpeetonta roinaa ja hyvin kelpasivat miehille. Iltamyöhällä vielä kun muut nukkui, minä asentelin tavaroita paikoilleen ja kannoin pihalle roskiksen viereen mm. kerran käytetyn vohveliraudan ja avaamattoman mehupuristimen ja niin ne vartissa oli viety. Apulaiset täällä kiertelee ja kerää heille tarpeellista tavaraa. Mitään ei oikeestaan tarttis heittää roskiin. Hyvä niin. Tekokukatki oli kelvannu aamuun mennessä.

Kyllä tuli vaan ikävä edellisen asunnon vaatekaappeja. Kertun huoneessa on yks pieni kaappi, jossa 2 hyllyä. Eihän sillä paljon käyttövaatteitakaan ole, mutta sitä muuta roinaa on liikaa. Alkaa perusteellinen "tavarat ulos kampanja" tässä talossa. Kunhan vaan olis ittellä mahis aloittaa se kampanja. Hermanni kiitti uuesta kodistaan sillä, ettei juuri nukkunu viime yönä. Heräs vähintään tunnin välein syömään. Tosin silläkin saattoi olla merkitystä, että täällä on varmaan 10 astetta kylmempää ku edellisessä kotona.

Mutta että Kerttu tykkää. Niin ku isot tytöt se ilman kitinöitä meni omaan uuteen huoneeseen nukkumaan ja kerran vaan heräs huhuileen. Heti aamulla se halus oven auki ja meni pihale touhuileen. Itekki pitäis sinne mennä touhuileen ja suunnitelemaan, josko sinne jotain uutta kasvia ja puskaa haluais. Puutarhureita kävi tyrkyllä eilen sellaset viitisen kappaletta, eka palkattiin. Kaikki sanoivat työskennelleensä just tässä pihassa aiemminki. Apulaisia kävi kolmisen kappaletta, yhtään ei palkattu. Samat inkkaripojat tulee meille siivoamaan huomenna ku mitkä kävi Tecomissaki. Jääkaappi saahaan huomenna, uunin vois ostaa vaikka tänään käytettynä toisilta suomalaisilta. Mutta mikä parasta? Yhestä kapista keittiöstä löyty astianpesukoneen liittimet!!! Meillä kummallakaan ei ole koskaan ollu moista konetta sitten sen jälkeen kun kotoa ollaan muutettu pois. Että tulee luksusolo. Josko siis se joskus siihen saahaan..

Että ei siis muuta ku vaatteita laitteleen kaappiin oman järjestykseen. Pitäis vaan tästä koneelta nyt päästä pois kun H nukahti tuohon viereen kärryihin. Lisäks pitäis taas jtkaa operaatiota: virus pois koneelta. Örkit on löytäneet munkin lataamon.