Hohhoijaa...

Niin se sitten meni, että mies sai sen mahataudin viimeisenä. Oma tauti otti ja meni torstaina ja mieheen se iski maanantaina. Oli kai muhinu piilevänä jo jonkin aikaa, koska se vei lopulta sairaalaan asti. Kuutisen tuntia ekasta vessareissusta oltiin siinä pisteessä, että mies pökräs vessan lattialle. Viis minsaa siitä ja se pyörty eteisen lattialle. Luulin, että se pelleilee, mutta huvi oli siitä kyllä kaukana. En oo aiemmin kenenkään nähny pyörtyvän, joten luulin käyneen pahemminkin. Suunnilleen metrin korkeuelta se rojahti pää suoraan kivilattiaan. Jälkikäteen valittelut pää- ja niskasärystä ei siis menny enää pelleilyn piikkiin. En uskaltanu jättää sitä yksin kotiin vaan latasin lapset ja tavarat autoon ja keula kohti sairaalaa. Tippaa ei meinanneet saaha millään suoneen, koska kuivuminen oli sitä luokkaa. Verikokeita otettiin ja päätä kuvattiin, mutta mitään ei saatu selville. Sama virus oli kai sen mahataudin aiheuttanu ja kuivumisen seurauksena lähti taju. Eilisen mies vielä oli kotosalla, mutta tänään velvollisuuet jo kutsui.

Eilen lähettiin tuonne hevon kuuseen matkatoimistoon huippuidean kanssa. No arvata saattaa, miten kävi. Ensinnäki etittiin parkkista aika kauan. Sen löydyttyä ei löyetty tarpeeksi parkkirahaa. Olis tarvittu 2 dirtsua, mutta oli vaan 1,75. No ajettiin carrefourin ilmaiselle parkkikselle tarkoituksena käyä sitten ennen kotimatkaa ostamassa se tarvittava määrä tavaraa parkkista vastaan. Kepalla tietty iski hätä siinä kesken kaiken, joten housut kinttuun ja puskaan. Ne ei ole kovin puskamaisia... if you know what I mean :) No matka jatkuu. Matkatoimiston löydyttyä kello oli minsan yli yks ja lounastaukohan alkaa yheltä. Toimiston täti toivotti meät tervetulleeksi uusiksi neljältä. Että paskareissu, mutta tulipa tehtyä. Ja huomenna uusiksi aamulla ajoissa. Meillä on siis tosi mahtava idea Satun kanssa lähteä Iraniin "lomalle". Otettais H mukaan ja mentäis muutamaks yöksi. Sinne tarttee viisumin ja luultavasti myös kaavut päälle. Huivit ainakin tarttee. Teheraniin on vaan aika vaikea löytää ns. pakettimatkoja ja yleensä matkavirkailijat vetää kahvinsa väärään kurkkuun kun käyään asiasta kyseleen. En tiiä miks?

Tänään meni taas kaikki aivan putkeen. Bensavalo palo jo eilen, jääkaapissa oli valot ja porkkanoita (noin niinku suurin piirtein), Salik-tietulli muistutti miinusbalanssistaan ja kahvilassa teki mieli kaakaota. Rahaa näihin lysteihin oli 90 dirtsua. Bensaan menee jo satanen, eikä sitä voi maksaa visalla. Salikkiakaan ei voi maksaa visalla. Automaattikorttiahan mulla ei sattunu oleen. Kahvilassa sentään visa kävi ja ruokakaupassa tietty. Autossa myös on alkanu palaa pissapojan valo, mutta bensiksen pihalla en löytäny sitä hiton vipua, mistä sen konepellin olis saanu auki. Lisäks Hermanni availi ääntänstä kiivaaseen tahtiin, joten pikaisesti vaan bensaa 50:llä ja salikkia lataamaan. Siinä vaiheessa tajusin, että siihen käy vaan käteinen ja minimimäärä oli 50dhs:ää. Mullahan oli tietty vaan 40dhs. Jotkut vielä ihmettelee, että miten me Dubain luksuselämään tottuneet koskaan voiaan palata taviselämään Suomeen. En kyllä tiiä siihen vastausta...

Sen verran sentään onnistu tänään, että käytiin tutustumassa Kertun tulevaan tarhaan. Neiti sai syksyksi paikan tuohon kivenheiton päähän. Tarha oli tosi kivanoloinen ja tätit kans. Kepa tietty näytti nyrpeetä naamaa, mutta selvästi paikka kiinnosti. Nyt aletaan vaan pehmittään ideaa syksyisestä tarhasta. Tällä hetkellähän neiti ei jää ees Suomikouluun tunniksi, saati jäis sänkyynsä nukkumaan illalla, vaikka se onkin meän makkarissa. Jotta työtä kyllä riittää.

Ja että mää vihaan nuita mattokauppiaita! Kulkevat autoilla täällä pimputtelemassa ovikelloja ja kauppaavat persialaisia hienoja mattoja. Koitan joka kerta sanoa, että meillon koira, joka ei ole sisäsiisti, mutta ei mee näköjään jakeluun. Dvd-myyjät ei sentään oo vielä meille reittiään löytäny.