Välipäivätouhut

Joulupäivät meni ja välipäivät painaa. No ei ne nyt paljoa paina, koska ei ole minnekään menoa. Mies tekee etätöitä koko viikon eikä meillä ole mitään kerhoja tms. Alennusmyynnit olis alkanu, vaan en nykyään pääse edes ulos ennen iltahämärää. Tapaninpäivänä kävin pitkästä aikaa purinalla reenaamassa ja tuloksena Hipon tassut tietysti aukes. Onneks ei pahasti. 1,5 viikon päästä olis Ahvenanmaalla meän ekat kisat, mutta juoksu voi vielä sotkea sen kuvion. Kävin kyyläämässä netissä osallistujalistaa, sellaisia kun nykyään julkaistaan jo hyvissä ajoin, ja pala nousi kurkkuun. Pitkästä aikaa olis mahis kisata aivan huippuja vastaan. Luka ja Frodo on kans mukana. Toivottavasti ne ohjaajat on kans hyvin syöneitä ja erittäin hyvin levänneitä... epäilen silti vahvasti.

Pukki ja tonttu kävi meillä jouluaattona ja oli kyllä odotamisen arvoista. 5v-Eric hoki koko joulun, ettei pukkia ole olemassa, vaan kun tonttu sanoi, että "Eric, tehän asutte tuolla flamingossa tämän viikon, mutta oikeasti Ruotsissa", loksahti Ericin suu napakasti kiinni. Kerttua haittasi hyvin paljon lahjojen hakemista pukilta se lohjennut kynsi, joka oli niin kipeä, ettei yhtäkään pakettia pystyny ite vastaanottamaan. Mieluisia paketteja kaikille.

Muuta välipäiväohjelmaa on ollut kummipojan ja perheensä vierailu meillä, luistelutuokiot (ahtaa nyt nro 40 jalka 38:n luistimiin!), kirjastokäynnit ja pulkkamäki. Alkaa oleen jo se vaihe menossa, kun pitää miettiä, kuinka kauas voi 4-vuotiaan päästää pulkkamäkeen 7-vuotiaan kaverin kanssa. Tie pitää ylittää ja mäki on ehkä puolen kilsan päässä näkymättömissä.

Hermanni kävi myös neuvolassa eilen ja hyvin näytti voivan tätin mukaan. Pituus (79cm) ja paino (joku 10,5kg) oli ihan keskiarvokäyrillä. Ei siitä siis tulekaan sumopainijaa. Täti kuuli selvän "äiti"-sanan oulun murteella venytettynä ja muutenkin kehui pikkunäpertäjää. Ekan vuojen Hermanni oliki äitin poika, vaan nyt se alkaa viihtymään entistä enemmän isin sylissä. Hyvä niin.