Lekuria etsimässä

Eilen illalla Kerttu heras paikkareiltansa myohaan ja vaan itki. Ja raapi korvaansa ja itki ja raapi taas. Sita raaputusta se on tehny jo jonkun aikaa ja Mikko sanoo, etta tietenkaan sita ei mun mielesta tartte vieda laakariin kun ei sielta kerran verta tule... Minahan en mene laakriin ennenkuin on paa kainalossa, jos sittenkaan. Ja toissa olen, vaikka aanta ei lahde ollenkaan. No nytpa lahettiin sitten metsastamaan laakaria. Aateltiin, etta kaydaan nyt jossain nayttamassa jos samalla vois vaikka ottaa pituuden ja painot, kun nekin kiinnostais tietaa. Mentiin eka yhteen paikkaan, jossa muita suomalaisia on kayny aiemmin. Se oli kiinni, kello oli jo kaheksan illalla. Sitten muistettiin yks paikka Knowledge Villagessa, jossa oltiin hotellissa silloin kun kaytiin taalla pre-visiitilla. Siis siina hotellin vieressa oli joku laakaripaikka. Siella ei otettu lapsipotilaita enaa vastaan, mutta neuvoivat toiseen paikkaan. Sinne olikin hiukkasen matkaa ja kulutettiin torstai-iltaa kohtuullisissa ruuhkissa seka meno- etta paluumatkoilla. Niin ja Kerttu painoi tasan 8 kiloa vaatteet ja vaipat paalla.

Oli jossain Deiran seuduilla se paikka. Olikohan se joku Welcare hospital tai jotain sinnepain. Se oli ehka samaa tasoa suunnilleen kuin menis johonki Meilahden sairaalan aulaan. Ihan siisti ja kiireisen oloinen paikka. Joku ontui jalkaansa ja toisella oli paassa sidos ja sita rataa. Paastiin aika pian ensin saturaation ja pulssin mittausten jalkeen miestohtorille joka kurtisti kulmia kun luki paperista etta lapsi rapannut korvaansa kolme viikkoa. No tohtori katsoi korvia laitteillansa ja totesi, ettei siella mitaan vikaa ole. Vaikkua vaan ja kyseli kaikenlaista. Etta onko koliikkilapsi ja kaikkea muuta. Terve tytto kaikinpuolin. Antoi jotain resepteja etta jos nousee kova kuume tai jos tulee flunssa. No ei nita laakkeita haettu kun ei kerran mikaan vaivaa. Kerttu ihme ja kumma vain hymyili kokoajan ja oli ihan mielissaan koko touhusta. Se on ehka enemman taas alkanut vierastaa, mutta tata setaa se ei pelannyt yhtaan. Rauhallisin mielin ajeltiin takas kotiin.

Taalla muuten alkaa jo tottua siihen, etta ihmisia tulee ja niita myos menee. Eras kaunis aamu huomasin, etta yks kaunis piha oli laitettu pakettiin ja ihmiset koiriensa kanssa olivat lahteneet. Samoin kavi yhelle mayrakoirapihalle. Nyt tasta mean tielta on kans talo pakattu konttiin ja eilen illalla se kontti tuli tiella vastaan ja sinne meni. Kohta tulee taas uusia ihmisia ja toiset lahtee. Ja joka paiva jossain talon pihalla on joko Ikean, Home Centren tai jonkun muun huonekalukaupan auto tuomassa uusia huonekaluja. Niin se vain menee.

Soitin jalleen kerran sinne Finnairille ja yritin selvittaa sita Hipon tannetulomatkan lipun hintaa. Se kun on kahteen kertaan maksettuna. Laittavat taas sahkopostia kun asia selviaa. EI ole auttanut viela 2 puhelua eika 2 sahkopostiakaan mita olen laittanut, jospa nyt.

Taalla Dubaissa on tanaan kauan odotettu Robbie Williamsin konsertti. Ensin sinne ihmiset jonotti hulluna lippuja jotka myytiin loppuun parissa tunnissa. Sitten ne valitti ja saivat lisaa lippuja myntiin, joita kukaan ei sitten enaa huolinutkaan. Ilmeisesti tieto ei oikein kulkenut. Nyt nita lippuja myydaan alle ostohinnan. Mutta kun en kerran mennyt Helsingissakaan neljan kilsan paahan idoliani katsomaan, en mene nytkaan kun se olis hiukan hankalampaa. Jamiroquai tai mikalie, oli viime viikolla taalla ja jonkun paivan paasta on Jennifer Lopez. Etta ei tama mikaan ihan takapajula ole.