Bye bye Dubai!

Kaks vuotta siellä piti olla, reilut kolme vierähti. Tärkeimpänä tuliaisina aikaan saatiin Hermanni, lapsiahan sinne lähin "tekemään". Monta kertaa suunniteltiin jonnekin muualle lähtöä, oli tyrkyllä maita niin Euroopassa kuin muuallakin. Jostain puskan takaa taas kerran tuli työpaikka Espoossa ja sinne mies nyt sitten menee. Pari kuukautta tätä ollaan vatvottu ja nyt se on päätetty. Minä ja lapset sekä Hippo ei käytetä sitä paluulippua. Tosin suunnittelen kyllä jo ekaa lomavisiittiä sinne...

Asumaan asetutaan ihan ekaks Haagaan, josta lähettiinkin. Ahdasta siellä tulee, joten katellaan rauhassa uutta isompaa kotia. Käytännössä mies menee lopettelemaan hommat vielä Dubaihin sekä pakkaa kodin muuttokonttiin. Tavarat ja autot saapunee sitten joskus ehkä varovaisesti arvioiden elo-syyskuussa. Siihen asti oleskellaan mökillä.

Joten nyt alkaa sitten se masennusvaihe! Se kuulemma iskee lähes kaikille expattielämästä palaileville aika pian. Kesä on kyllä hyvä aika palata. Ennemmin olen (olisin) Suomessa 20 asteessa kuin Dubain 45 asteessa, vaikka ei siellä iltiksen mukaan nyt niin kuumaa ole. Masennusvaihetta toivottavasti auttaa muut masentuneet Dubaista jo palanneet pääkaupunkilaiset... Useampi hyvä tuttu on palannu jo aiemmin, joten viilletään yhessä sitten ranteet :)

Masennuksen täsmälääkkeenä kävin tänään vielä vikaa kertaa täällä Gävlen paikallisella agikentällä. Paikalla oli muitakin reenareita ja ovat kyllä älykivoja. Jos Suomessa tunget jonnekki kentälle muina miehinä niin ainaki joku tulee nokka pystyssä kertomaan, kuinka tarttee olla jäsen ja plaaplaa. Täällä pyyettiin mukaan reeneihin ja tänään jopa tarjottiin keksejä :) Paikalla oli pari shelttiä, käppänäsnautseri ja kelpie, jonka pentuja on kuulemma Suomessakin. Ihan näin tunnin reenin jälkeen en kyllä itte siitä koirasta niin innoissani olisi, tosin voihan siinä olla ainesta johonkin muuhun lajiin. Tietysti täällä on just nyt viikonloppuna tosi isot kisat (lähistöllä), mutta mielellään kyllä tulen Suomen puolelle agirotuun. Eniten sinne kyllä vetää puolikas perhe, jotka kuulemma ihan hyvin mökillä pärjäävät. Ekana iltana Kerttu soitti itkuissaan kun oli niin äitä ikävä. Nyt tulee melkein kaks viikkoa äitistä erossaoloa, joka on kyllä liian pitkä. Mutta odotushan palkitaan. Ja tuliaiset on hyvät. Isillekin pitää ostaa "vain" 60 purkkia nuuskaa laivalta.

Huomenna siis aamulla Hermanni autokaukaloon, serkkupoika ilman turvaistuimia, turvavyö vain nimellisesti paikoillaan, pomppien arabimaisesti takapenkillä, puhumista kieltäen... Niin siis rattoisa matka Tukholman quality outlettiin, paluu tuulipukukansan pariin vaatii uudet tuulihousut. Sitten keula kohti Siljan satamaa ja Suomeen. Pysyvästi! Ja nettipimentoon kesäksi. Ai niin, mutta onhan onneksi Turengin kirjastossa koneet.

Volvoja siellä ja täällä

Taas on viikko vierähtäny ja siihen mahtuu monenlaista. Mies meni Kepan kanssa jo Suomen puolelle mökille eka junalla, sitten lentsikalla ja lopuksi amazing race jatkui kentältä Hertzin pisteen kautta Hämeenlinnaan. Ovat saaneet aikaiseksi yhen puun kaadon (piti kaataa yli kymmenen jo viime talvena, mutta siirtyy syksyyn) ja ainaki Korkeasaari on nähty. Soittivat multa ajo-ohjeita sinne eläntarhaan... Viime vuonna itte ajoin sinne ja piti kahesti kysyä matkalla ajo-ohjeita kävelijöiltä sekä puhelimitse pari kertaa. Vaikka Helsingissä "asutaanki" ei ole sinne koskaan tarvinnu mennä. Täällä Gävlessä käytiin just ennen nuitten Suomeenmenoa Furuvik-eläinpuistossa, joka oli kyllä hieno paikka. Simpanssien, kamelien, käärmeitten ja vuohien lisäksi siellä oli sellasia eläimiä, joitten nimiä en ees tiiä ja kaikilla oli tosi hienot puitteet ja niitten lähelle pääsi. Vuohia pääsi silittäänki. Jos vaan olis se yks tarpeellinen piuha tullu matkalaukkuun niin kuvia voisin laittaa, mutta... Sinne se jäi Dubaihin ja mukaan tuli kännyn laturipiuha sekä läppärin laturipiuha, vaustettuna arabialaisella pistokkeella. Paljon niitä täällä tarttee.

Hermannista ja Kertusta on muuten otettu Terhin toimesta taas uuet satsit kuvia ja niistä on maistiaisia Terhin sivuilla. Aivat ylihyviä ovat taas! Hermanniki istuu parhaassa kuvassaan vaikkei se ihan vielä osaa istua, ainakaan tasaisella lattialla. Konttausasento pysyy hyvin, muttei liiku vielä. Samoin nyt on muutaman kerran ottanu sellasen vain kämmenet ja varpaat lattiassa asennon. Herra täytti toissapäivänä 7kk, Hippo muuten täytti eilen 6v. Hermannin syöntirytmi on taas ihan sekaisin, yösyönti siis. Nukkuu mun vieressä, joten maitoa on aina tarjolla. Viime yönä en enää jaksanu alkaa syöttään sadatta kertaa, joten otti sitten tyynynkulman suuhun... Päivisin sille maistuu ruoka tosi hyvin ja sen kyllä huomaa. Kaupan purkkeja meillä tällä hetkellä nautitaan kun ei olla omassa kotona, eikä täällä vieraissa ole pakastinta. Eilen kyllä tein omaa sössöä ja hyvin maistui. Hampaita ei ole vieläkään lisää tullu, niitä ootellessa.

Hippo on päässy reenaamaan oikein kunnolla pitkän tauon jälkeen. Onhan me Dubaissakin reenailtu ahkerasti, mutta nyt kun lämpöä on noin 20 astetta vähemmän, sujuu reenitki paremmin. Itte lyllertelen perässä, mutta koira painaa ku vanha tekijä. Nyt vajaan kahen viikon täälläoloaikana ollaan käyty 6 kertaa kentällä. Eilen jo melkein rupes hymyilyttään kun mietin, että se menee itseasiassa aika hyvin. Eilen oltiin kentällä jo kaheksalta aamulla ja ysin aikaan sinne tuli paikallisia harrastajia. Ottivat meät reeniin mukaan ja niin sain annoksen ruottalaisista agilitaajista. Olivat kakkosluokan kisailijoita ja voi jösses. Rataa rakennettiin noin tunti ja estevälit oli noin 3 metriä. No, kaikki reeni on meille hyvää ja ekaa kertaa melkein vuoteen saatiin tuntumaa pienoisesta jännityksestä sekä "treenitunnelmasta". Parasta antia eilisestä oli muistutus puomin ylösmenokontaktista. Täytyy muistaa jarruttaa, muuten voi mennä helposti yli.

Nyt kun on "uhkana" muuttaa Suomeen (ei siis vieläkään tiietä mistään mitään) tuli mieleen Hipon tekemättä jääneet pennut. Nythän se täytti jo kuus vuotta, joten taitaa olla myöhäistä tehä ensimmäisiä enää tässä iässä. No kummiskin puhuin ääneen tästä asiasta ja lapset istu takapenkillä. Kerttu ja serkkunsa Eric 4v. Eric puhu, että hän haluais koiranpennun. Kerttu sano, että ai sää haluat Hipon pennun? No kuule, nyt on niin, että Hipon pennut on kaikki jo myyty, mutta Bossen (ukin kultainen noutaja) pentuja on vielä paljon jälellä. Ja sillon mää repesin.

Multa tais revetä jotain muuta eilen kun leikin taas omakotitalkkaria. Yks päivä avasin täällä keittiön viemärin kun oli tukossa. Toinen päivä koitin korjata jumittunutta mankelia. Sain kyllä lakanan välistä pois, mutta ei se pyöritä yhtään. Ikkunoita pestiin yks päivä noin 5 metrin korkeudelta tikkailla keikkuen. Eilen leikkasin pensasaitaa ekaa kertaa elämässä. Nettiohjeitten mukaan tein ja hyvä siitä tuli. Tontilla riittää kokoa ja aitaa oli ehkä 200 metriä. Autotallista löyty siihen hommaan sopiva työkalu ja johtoa ainaki 50 metriä. Siinä sitten huseerasin muutaman tunnin ja aita on valmis. Vasen käsi ei kai ollu tottunu tuollaseen rasitukseen, joten sitä jomottaa aivan älyttömästi. Nyt pitäis vielä haravoida ne aidanrippeet, ettei kukaan tule valittaan. Tämä on vuokraomakotitalo, josta naapurit pitää huolta. Ovat ilmoittaneet omistajalle jo muutaman kerran kun on mm. trampoliini jääny lumen alle tai nurmikko leikkaamatta. Naapurit ovat muuten alkaneet tervehtiä talon emäntääkin vasta sen jälkeen kun Yaris kasvoi Volvoksi... Ja näitä Volvojahan täällä riittää. Vähintään joka toinen auto liikenteessä on sellanen.

Täällä nautitaan vielä hellekeleistä viikonloppu ja tiistaina lähetään Tukholman quality outletin kautta satamaan ja Siljalla Suomeen. Sitä ennen käydään Ockelbo markkinoilla (jossa on kolmen päivän aikana 150 000 kävijää), huomenna meen kattoon paikallisia tokokisoja ja reeneissä vielä ainaki yhen kerran. Viikon päästä Agirotuun ja siitä se kesä lähtee!

Sivistyksen piirissä ollaan taas

Ollaan laskeuduttu ja kotiuduttu euroopan puolelle, Ruotsin Gävleen. Kirjoitetaanko eurooppa muuten isolla? Alkaa olla liikaa aikaa koulusta... No anyway, matka tänne meni hyvin, kunhan pääsi alkamaan. Dubaissa tuli tietty jumalaton paniikki pakkaamisen kanssa, kun hokasin olevani alennusmyynneissä kaks tuntia ennen kun taksin piti tulla, enkä ollu vielä alottanu pakkaamista. Kotimatkaa ostaristaki oli ehkä 20 kilsaa. Taksi onneks tuli vasta ihan ajallaan, eikä yhtään etukäteen. Saatiin kamat kasaan ja koti suunnilleen jättövalmiiksi. Vain astianpesukone jäi päälle. Taksiin sullouduttiin ääriään myöten eikä kuunneltu kuskin mutinoita koirasta. Dubaissahan ei koiria kyytiin oteta.

Kentällä muistin edellisvuosien paniikin koiran matkan maksusta. Muistin, ettei siellä käy kortti ja automaatit ei yleensä toimi. Menin kokeilemaan ATM:ää, joka ei tietenkään toiminu. Mentiin kuiteski tiskille maksamaan koiraa ja siellä toimi kortti! jotain kehitystä sentään. Seuraavaksi piti saaha kopiot koiran papereista. Niitähän en tietenkään ollu tajunnu ottaa etukäteen. Kiire oli kova ja käämit meinas palaa siinä vaiheessa kun ei kopiokone toiminu. No juoksin seuraavaan kiskaan, jossa kone piti olla. Täti neuvoi koneen käytössä ja sano, että painat tuosta ja kolmen minuutin päästä se alkaa toimiin. Siis kolmen minuutin!!! No siinä välissä käytiin juosten Kepan kanssa veskissä ja paluumatkalla käytiin nappaseen paperit koneesta ja takas tiskille. Setä sanoo, että näitä piti ottaa kahet... Siinä vaiheessa meinas itku päästä, mutta koitin ottaa rauhallisesti. Mutkien jälkeen saatiin koira laitettua meneen ja päästiin passijonoon. Ite en kai tajunnu miehen puheesta mitään, mutta oli vielä yks mutka matkassa. Vähän aikaa sitten ei yks suomalainen ollu päässy maasta pois kun oli joku asuntoasia oikeudessa vetämässä. No meillä taitaa olla vähän samansuuntainen homma menossa, mutta miehelle vaan hymyiltiin ja matkaan päästiin.

Matkat meni rattoisasti lähes kaikkien nukkuessa koko eka matkan. Hermanni nukku kopassa, muut penkillä paitsi minä. Pari tuntia taisin torkahtaa, mutta muuten nautin siitä matkustamisesta. Oikeastaan kattelin sitä koneen lentokarttaa välillä ja kun oltiin päästy vesistön yli, ajattelin, että no hyvä, jos tämä kone nyt tippuu, niin meät ainaki löydetään.

Nyt ollaan siis Gävlessä miehen sukulaisten luona. Kepa nauttii serkkunsa kanssa leikkimisestä ja pihalla olemisesta. Metästä on kerätty pussitolkulla kaikenlaista moskaa, käpyjä, kukkia, havuja ihan kaikkea, mikä irti lähtee. Kylmää oli ekat päivät, mutta tänään on jopa oltu t-paidalla pihalla. Visakortin olen kerinny jo hukata (löyty pihalta), just avatun nettipankin sain taas lukittua ja uus valtakirja on jo kohta menossa Suomeen, Hippo on nypitty ja reeneissä on käyty kaks kertaa. Paikallisella agikentällä toivottivat tervetulleiksi ja siellä saa käydä millon tahtoo. Kaks kenttää vapaana lähes aina ja kunnon esteet. Hipolla on tietenki jo yks tassu auki, vaikka esteissä on mattopohja. Eilen käytiin junaratamuseossa ja tänään koitetaan mennä johonki toiseen lastenpaikkaan. Aivan mahtavaa olla "melkein" Suomessa. Vielä kun muistais Ruotsin kielen, eikä tarttis esittää tyhmää ja puhua kaupasa englantia...

Niin ja tulevaisuus edelleen auki.

Liput hankittu

KLM kuskaa koko perheen Tukholmaan pe-la yönä, josta kuljetus Gävleen la aamulla. Siellä viihytään parisen viikkoa (Kepa ja mies ehkä viikon vähemmän) ja minä, H&H laivalla Suomen puolelle sitten kesäkuun ihan lopussa. Paluulento on 13.8 Helsingistä Dubaihin, mutta jospa siitä tiketistä vois tehä paperilennokin.

Ihme ja kumma, mutten ole ilmoittautunu yhteenkään kisaan koko kesänä. Yleensä ilmotan jo huhtikuussa ekoihin, ni kesä tuntuu olevan lähempänä. Tällä kertaa mun pankkitili on ollu lukittuna jo pari kuukautta kun avainlukulistalle kävi köpelösti. Toivottavasti se nyt saatais avattua mahdollisimman pian ja vois maksaa lisenssin. Vasta sitte voi ilmottautua kisoihin...

This is Dubai!

Paikallisuutiset kertoivat seuraavaa: 50 ekana paikalle saapunutta, jotka pystyivät todistamaan jääneensä vastikään työttömiksi, saivat botoksia pärstäänsä ilmatteeksi! Pitäis kuulemma auttaa hurjasti, jos naamassa olis vähemän ryppyjä... Toinen, mitä työttömille tarjotaan ilmatteeksi, on bootcamp. Se ei varsinaisesti ole oikeaa bootcamppia, mutta sinnepäin. Joku tyyppi sai itte kenkää pari kuukautta sitten ja alkoi vetää kaltaisilleen kolme kertaa viikossa aamuisin tuota rankkaa liikuntaa. Lehtijutussa tosin luki, että yleensä vain puolet ajasta menee siihen hikoiluun ja puolet rupatellaan. Tämä työttömien bootcamp on kuulemma saanut runsaasti palstatilaa ja muuta huomiota myös ulkomailla.

Yks dubailainen juttu, mikä on alkanu kiinnittään mun huomiota on se, kun telkusta yhtäkkiä pannaan ohjelma poikki ja tulee ilmoitus, että on rukousaika. En muista tällaista kauan olleen, mutta mies kyllä väittää, että näin on aina ollut. Samalla sekunnilla alkaa myös pihalta kuulua rukousäänet.

Ja mikäs vielä oli mielessä? Ai niin se, että jos ei ole varaa ostaa omaa luuvitosta eli Luis Vuittonia niin sen voi vuokrata nykyään. Täällä on tietty firma sitäkin varten. Vuokraavat siis tosi kalliita ja vähän vähempi kalliita veskoja. Asiakkaina on kuulemma enempi emiraatteja kuin länkkäreitä. Lehessä myös luki, että löytyy myös erikoisempi autofirma. Siihen liitytään jäseneksi jumalattoman kalliilla hinnalla ja sitten saa esim. Ferrarin joksikin aikaa käyttöön. Eikä tartte huolehtia kolareista sun muista, koska ne kaikki bensoineen kuuluu hintaan.

Me nyt ollaan kummiski vietetty ihan tavallista elämää talviurheiluineen. Itte kävin tänään Ski Dubaissa lumilautailemassa ja nyt oikein kurssilla. Meitä oli 2 suomiäitiä ja lisäksi yks nainen ja yks mies. Mentiin level 1-tasolle, koska arveltiin, että siihen kuuluttaisiin. Onneks osu oikeaan ja taidot oli riittävät siihen. Samaa ei voinu sanoa siitä miehestä, koska se ystävällisesti tiputettiin jossain vaiheessa alemmalle tasolle. Kerttu ja isi jatkoivat kylmissä merkeissä illalla kun kävivät taas luistelemassa. Kepa on oikein innostunu siihen touhuun ja useamman kerran siellä ollaan käytykin. Nyt vaan tulee kaikkiin kylmiin harrastuksiin taukoa kun lähetään lomille tai muutetaan. Liput aateltiin ottaa joka tapauksessa viikon päähän ja määränpää on ekana Ruotsi. Suomeenhan kyllä pääsis kohta kai hiihtämäänki kun siellä kelit heitti häränpyllyä.

Tänään käytiin vielä hikoilemassa agireeneissä. Ei niinkään se lämpötila (ehkä +36) vaan se kosteusprosentti (mitä sitten lienee) takas jatkuvan hikivirran ilman liikuntaaki. Nämä oli viimeistelyreenit ennen kauden päättäjäisiä. Reenataan vika kerta piknikin kera ens viikolla. Ihan kaks koirakkoa meitä on ollu reeneissä, ettei sen isommista pippaloista ole kyse, mutta täytyy yksityisoppilas-Carloksenkin saaha päättäjäisnakit. Ja meän Dunkin donitsit... Niin ja Hipon toisesta etujalasta on nyt sitten lähteny se yläanturan kynsi. Uusikin on jo tullu.

Kesä tulee kohisten!

Niin se vaan käänty kesäkuulle, eikä kesästä tietoakaan. Siis onhan se kuuma, mutta "kesälomaa" tässä ootellaan. Aikaisempina vuosina tässä vaiheessa on jo oltu Suomen kamaralla pari päivää vaan ei nyt. Ei ole vieläkään ees lippuja, saati kiirettä ostaa niitä. Onneks tuli Suomeenki kylmemmät kelit :)

Eilen vietettiin Suomikoulun kevätjuhlia. Suvivirsi laulettiin ja ohjelmaa katsottiin. Kerttu ei tietysti uskaltanut mennä ryhmänsä esitykseen lavalle, tosin en sitä oottanutkaan. On se sen verran arka. Oli joskus muuten jollekin täällä kertonutkin, että hän on vähän ujompi ja hiljaisempi lapsi. Joskus mietin, että onko sille pietetty liian kovaa kuria eikä ole annettu touhuta tarpeeksi kun on niin arka. Toisaalta on tainnu tämä äitinki olla lapsena ja vielä nuorenaki ujomman puoleinen. Kyllä se vielä kerkiää mielipiteensä sanomaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Ennen juhlia yllätin Kertun juna-ajelulla. Metroratahan tänne valmistuu 09.09.09, mutta tekosaari-Palmulle on monorail jo avattu. Lehessä oli juttua, ettei ole kovinkaan suosittua puuhaa eikä ihme. Sehän kulkee vain sen saaren kymmenessä minuutissa toiseen päähän, eikä niitä liityntäreittejä ole vielä. Todistettiin täysin tyhjä iso parkkihalli ja täysin tyhjät lippuluukut. Lippu oli musta kallis, 25dhs (5eur) menopaluu päähän asti. Siis koskien yhtä aikuista, lapsista ei menny mitään. Asematyöntekijät oli niin iloisia nähessään matkustajia, että kädestä pitäen opastivat lippujen kanssa. Junassa oli hienot plyyssipenkit eikä kuskia ollut! Kepa kysyi, että missä tämän junan isi on? Kuskia siis meinas, mutta juna olikin automaattivehe. Päässä käytiin Atlantishotellilla haukkaamassa jätskiannokset ja tsekkaamassa kalat, jonka jälkeen matka takaisin. Kyllä taas matkasta riittää kerrottavaa. Suomessakin viime kesänä piti varta vasten hypätä ratikkaan ja siitä seuraavaan ihan kokemuksen vuoksi.

Osa suomalaisista on jo lähteny kesälaitumille, aika moni lähtee viikon sisään ja loput oottaa pitemmälle. Tuntuu, että porukka lähtee tänä vuonna aikaisemmin. Kouluvuosi jatkuu syyskuun 6. päivä ainakin parissa opinahjossa, ramadan sotkee kai kuvioita jonkin verran. Tämä kevätlukukausi loppuu nyt kesäkuun lopussa kai melkein kaikissa kouluissa. Samalla kun oppilaat valmistautuu lomille, on myös monet muut "projektit" saatu loppuun. Nimittäin nämä Suomi-raskaudet. Meitä oli se 12 yhtä aikaa paksuna ja nyt se viimeinenkin on saatu maailmaan. Uutta epidemiaa ei ole vielä tullut, mutta ainakin yks näkyvä ja yks vielä piilossa oleva taitaa muhia. Tosin ei tässä nyt riitä vielä uuteen aaltoon kai ihmisiäkään, ellei nämä edellisen aallon naikkoset ala vääntää lisää työmaata...

On tullut tässä päivänä muutamana hieraistua silmiä kun lukee paikallislehteä. Nimittäin jos Suomessa on iltisten lööpit kirkuvan keltaisilla pohjalla varustettuna raaoilla tai pornahtavilla teksteillä niin Gulf news ja muut lehet panee kyllä rankasti paremmaksi. Etusivulla saattaa olla kuva jostain ruumiista suurin piirtein pää irti tai kuten muutama päivä sitten oli Iranista hirttokuva, jossa 3 pommimiestä roikku narujen varassa. Joka päivä on verta pursuavia kuvia sivutolkulla. Ei liity tähän, mutta täällä oli joku aika sitten juttua Abu Dhabissa pahoinpidellystä lapsesta, joka oli vuosikausia joutunut olisko nyt isän ja äitipuolen aivan sairaan väkivallan kohteeksi. Nyt on tehty laki, että jos apulainen näkee tällaista tapahtuvan, voi itte joutua syytteeseen, jos ei asiasta tee ilmoitusta. Miten ne raukat vois edes uskaltaa tehä ilmoituksen kun eivät uskalla tehä ilmoitusta edes omasta pahoinpitelystä? Jos tekee yleensäkin jonkunmoisen ilmoituksen, työt ainakin loppuu.