Pakkauksen lomassa

Tää on nyt vihonviimeinen teksti. Kentälle lähetään reilun puolen tunnin päästä. Kone lähtee kahelta yöllä ja aamuseiskalta ollaan Moskovassa. Siellä palloillaan 4 tuntia, jonka jälkeen tunteroinen Helsinkiin, vai olisko 1,5 tuntia. Helsingissä siis 14.00. Hipsulle tulee noin 14 tuntia boksissaoloa, mutta on se sen ennenkin kestäny. Paluumatka on nopea, kokonaisuudessaan yheksisen tuntia.

Aamulla kävin tavaroitten jakelu- ja keräilykierroksella. Marille desperateja, samoin Tiinalle, Meritalle dvd:n palatukset, Tanjalle vhs-kasetti, Sinikalle yks elokuva ja Sonjalta kello + sormukset. Marin luona käännyin niin rivakasti, että en hokannu ovenpieliä tarpeeksi ajoissa. Monotin pikkuvarpaan täysillä seinään. Arvelen, että se on vähintään murtunu. Oon nuita ennenki potkinu, tahtia kerta per viikko, mutta nyt särkyä kesti koko päivän. Peruutin elämäni ekan pedikyyrin. Manikyyrissä kyllä kävin, laitatin sellasta psykedeelistä pinkkiä. No joo.

Joku kysy kommentissa Hipon kuntoreeneistä, että miten eroaa kisakaudella ja peruskuntokaudella. Siis millä kaudella? Meillä kun on vaan hellekausi ja sitten kuuminta hottia-kausi. Meillä ei siis näin huhtikuun loppumisen jälkeen olla juuri lenkkeilty. Ei pysty. Ite oon kasvattanu kuntoa nyt enempi varmaan ku moneen vuoteen, mutta koiraparka on kyllä heikossa hapessa. Tullaan siis Suomeen lähinnä hengittämään.

Kaivaa jo lähtökuoppaa

Huomenna tähän aikaan ollaan jo ehkä menossa kentälle. Olen kyllä ihan valmis jo lähtemään. Moni on kysyny, että onko mukava lähteä? ON. Mutta kivahan sitä on palata tänne takaisinkin. Toisaalta kyllä tän vuojen lopussa alkaa Dubai olla nähty ja kuultu. Että vois jatkaa matkaa. Todennäköisesti ei silti Suomeen palata. Joko jäähään tänne vielä vuojeksi tai sitten vaihetaan seuraavaan paikkaan. Pieniä viitteitä uuesta paikasta jo olis, mutta paikkaa en kerro. Kummatkin oltais ihan kympillä menossa jo sinne uuteen paikkaan, varsinkin minä. Mutta siitä ei oo ees pienintä varmuutta. Sieltä uuesta paikasta vaan ehkä olis se nykyinen tyyppi lähössä pois ja siitä vapautuis miehelle paikka. Tylsää se kuulemma tulis olemaan se homma, mutta paikka olis niin muuten mukava. Ja siellä minä pääsisin reenaamaan ja kisaamaan.

Tänään oli pienimuotoiset läksiäiset aamukahvien merkeissä yhelle porukalle. Aapo ja Ella äitinsä kanssa lähtevät ens kuussa Suomeen ja mies jää vielä tänne, tulee sitten myöhemmin tänä vuonna perässä. Näin sitä alkaa väki vähentyä. Lähtee täältä ainaki puolen kymmentä perhettä ihan näinä hetkinä ja tästä varmaan eteenpäinki tasaiseen tahtiin. Osa lähtee jopa kesälomille, eikä tiiä, palaavatko ollenkaan.

Tänään käytiin kurkkaamassa uus ostari. Vaihteeksi uus... Times square tuossa sheikki-tien varrella. Mukavannäköinen pienehkö paikka. Useat kaupat ovat vielä avaamatta, mutta ainaki elektroniikkajättikauppa tulee olemaan meän suosikki. Samoin jättimäinen lelukauppa. Neitiä oli jo nyt aika vaikea saaha sieltä ulos. Siellä oli myös tutut kaupat Jysk ja Intersport. Vielä ku R-kiska ja K-market tänne saahaan, niin avot!

Kepa on muuten alkanu osoittaan ittepäisyyen merkkejä. Yleensä kun tullaan vaikka Hippoa käyttämästä ulkoa tai kaupasta ulos ja laitan neitin kävelemään, se meinaa nostaa metelin. Ei muka voi kävellä metriäkään. Ala-aulassa se joskus jopa heittäytyy lattialle makaamaan ja läpsyttää lattiaa käsillään. Naama on kurtussa ja huulet rullalla. Ja mua aina naurattaa. Vielä se ei oo karkkihyllyjen kohalla kaupassa keksiny ruveta huutamaan, mutta aina se ne hyllyt bongaa.

Ollaan me reenattukki kovasti, kuten kuvasta näkyy. Ai miten niin? No tuossahan on ilmiselvästi menossa pöytäreenit. Arabialainen agilitypöytä ;) Ja johan pamahti ekat aikataulutki ekoihin kisoihin. Jo alkaa jänskättään. Että muistaahan se koira niistä elokuisista reeneistä kaiken.

Sain muuten eilen puhelinsoiton, jossa vilahti jotain outoja sanoja ja tuli oudosta numerosta. Välissä oli sana properties ja siinä vaiheessa meinasin jo sanoa, etti mua kuule sun kiinteistöt kiinnosta. Se puhelu olikin ihan muuta. Täytin siellä communitypäivillä sellasen kyselykunpongin sen takia, että kun sen palautti, sai kylmän vesipullon. Siinä oliki samassa arvonta ja minä voitin siellä. Palkintona oli lahjakortti spahan. Setä vaan kyseli, että miten voivat sen mulle toimittaa. Ei ole vielä korttia kuulunu. Mun tuurilla se on kuukauen voimassa ja siis vanhenee sinä aikana ku en voi sitä käyttää.

Hippolandia vaikenee nyt viikoksi, että tiedoksi vaan. Seuraavan kerran olen nettipiuhan ääressä joskus kesäkuun puolella. Ekaks aattelin ottaa oman koneen matkaan, mutta kai sitä nyt ilman konettaki pärjää. Vai pärjääkö?

Valmiina lähtöön!

Eilen oli meän alueen community-päivä. Neljältä iltapäivällä alkoi markkinameininki. Ihmiset sai myydä tarpeettomia tavaroitaan ja paikalla oli mm. lapsille kaikenlaista pomppulinnaa ja liukumäkeä, oli myös kasvomaalausta ja ilmapallotaikureita yms. Menin optimistisena sinne heti neljältä Kertun ja Hipon kanssa. Kävelin paikalle noin 300metrin matkan ja hiki valui norona. Oli aivan SAIRAAN kuuma päivä. Kuumin ikinä, tänä vuonna siis. Siihen lisäksi hillitön kosteus. Hipon palautin heti vartin jälkeen kotiin. Kannoin sen kaiken muun matkan paitsi nurmikon, muualla ei voinu kävellä. Kerttu vaan jaksoi pomppia ja riehua. Ostettiin sille parit kengät lisää, mitäpä muuta kenkäfetissin omaavalle lapselle voisi hankkia. Niitä onkin jo käytetty ahkerasti. Eilen ei myöskään nukuttu päikkäreitä ollenkaan.

Tapasin tänään illalla toisen koiran tuolla pihalla. Muuttivat tähän taloon eilen, kuulemma. Siitä oli heti hyötyä meille. Hipon on niin kamalan vaikeeta kusta ihan vaan hiekkaan. Se koira oli heti nostanu jalkaa tuonne useampaan paikkaan, jonne meänkin hienohelma halusi merkkailla. Oon meinannu jo monena iltana kirjaimellisesti nirhata tuon elukan, kun on niin vaikeeta ihan vaan kusta. Kattoo alta kulmain ja luimistelee kun yritän usuttaa kusemaan. Ei siinä muuta ongelmaa ku, että aamulla voi taas sitten tarkistaa, että mihin kohtaa mattoa on yöllä osunu. Ei jaksais koko ajan mattoa pestä.

Päivällä saatiin Hipolle tarvittavat lupapaperit kasaan. Käytiin cargo villagessa tapaamassa eläinlääkäriä. Eka sain sen täältä poistumislapun, se kävi helposti. Kunnes sen tätin tulostin alko sylttään paperia. Se toimisto ei ole koskaan tuntunu mukavalta paikalta. Vähän ku olis jotain rikollista tekemässä tai väärentämässä jotain. Onneks se täti oli paljon mukavampi kuin edellisvuonna töissä ollut setä. Vihdoin se tulostin sylttäs sen takaisintuloluvan ulos. Täti alko selittään, että kun tuun takas, Hiposta pitää ottaa rabiesvasta-ainetesti. Minä sitä ihmettelemään, että mitä helv....? Joo, se on ihan uus sääntö. Täti luki papereista ja asia tuli selväksi. Pyysin sitä paprua, että otan siitä ittelle kopion. Onneks kopiokoneen eessä oli ruuhkaa ja oli aikaa lukasta sitä lappua tarkemmin. Siinä sanottiin, että jos eläin tulee ryhmän 1 maista, pitää veritestit ottaa, mutta jos tuut 2-ryhmän maasta, ei tartte testejä. Suomi oli ryhmässä 2, joten ei mitään testejä tartte. Täti sanoi, ettei ittekkään oo vielä sujut sääntöjen kanssa. No ei ollu.

Täti muuten katto Hipon EU-passia ja siinähän on kuva liimattuna. Hipsulla on sellanen keltanen villapaita siinä. Sain selitellä, että Suomessa on oikeasti joskus kylmä, että niitä tarttee pitää. Oon myös yrittäny ettiä kaupoista meille kaksjalkasille lämpimiä vaatteita, tuloksetta. Kun nuita tuoreita kisakuvia kattelee netistä, siellä kaikilla on vielä pitkähihaista ja -lahkeista päällä. Ittellä on viimeksi ollu pitkät housut kai helmikuussa, ku kävin Suomessa.

Sain ilmoitettua vielä muutamaan kisaan. Juhannuksena ollaan Rokualla 3 päivää ja kesäkuun lopussa mennään sinne Jällivaaraan kaheksi päiväksi. Oulussa hypätään junasta pois heti kesäloman alussa yhtä iltakisaa varten, kun Helsingistä ollaan menossa Keminmaahan.

Skitsofreenista meikkausta

Käytiin eilen ihan sattumalta kattomassa flamingoja. Sattumalta siksi, että luulin ajavani oikeaa reittiä festival cityyn, mutta ei se tie sinne vienykkään. Se vei siihen flamingobongauspaikkaan. Tulipa sielläkin siis käytyä. Hienot oli linnut, niitä oli varmaan satakunta. Olivat vaan niin kaukana, etten kehtaa sitä töhrystä kännykuvaa tähän laittaa. Täällä on niin kuuma, että niitten lintujen vesistö oli jo niin kuivunut siitä bongauspaikan vierestä. Paikan vartijasetä ystävällisesti antoi meille kiikarit, joilla pääsi tarkastelemaan otuksia. Tuli vaan mieleen, että mahtaa silläkin vartijalla olla kuuminta hottia oleva työpaikka, sellanen tönö keskellä ei mitään, eikä ees ilmastointia. Luulis sen paikan menevän kiinni keskikesällä. Ainakin tällä hetkellä flamingojen työaika on 9-16.

Tänään käytiin taas lääkärissä. Itte en sinne kyllä olis menny, mutta kun ei se kerran maksa vaivaa enempää niin olkoon. Lääkäritäti kysyi, että minkäs takia te tänne tulitte? Meinasin sanoa, että kun käskit viikko sitten. Silläkin muisti palautui pätkittäin ja sitten vaan Kepan leukaa kattomaan. Sanoi, ettei ole tulehtunut ja laittaa siihen sellasen teipin taas, jonka pitäis pysyä muutaman päivän. Kerroin sen lähtevän muutaman tunnin päästä varmasti irti.

Tunnin se siinä pysyi. Otettiin synttärijuhlilla se sitten pois. Oltiin siis Ellan prinsessasynttäreillä. Kepalle olin onneksi ostanu kerran sellasen oikein hörsömekon, joka nyt siis päälle laitettiin. Hyvät oli leikit, aikuisetkin innostui vaihteleen barbeille vaatteita ;) Keskimmäisessä kuvassa päivänsankari puhaltaa kynttilää. Alimmassa autokuvassa on vaan arkipäivää expattivaimoijen aiheuttamana. Jos jossain suomivaimot tapaavat, siellä yleensä on nuita volvoja nippu. Eikä tuossa ole ku 5 yhtäaikaa. Maanantaipuiston reunalla on ollu parhaimillaan 10 samanlaista. Tuo kuva voitiin ottaa heti, kun Raila lähti Mitsullaan kotia. Jotkut siis kykenevät hankkimaan joitain muitakin merkkejä.

Tänään olen diagnosoinut ittelleni rintasyövän ja mahalaukun kiertymän. Jouduin halailemaan pönttöä muutaman minsan, mutta sitten alkoi helpottaa. Hippo loukkasi jalkansa, en tiiä miten, mutta yhtäkkiä ei vaan enää astu toisella takajalallaan. Ja Kepan rupi lähti jo irti leuasta. Löysin siltä myös uuen hampaan, nyt niitä on 17. Päiän tapahtumista johtuen, ajattelin tilata ittelleni ihan peruslääkärintarkastuksen, Suomeen. Haluan ymmärtää kerrankin täysin, mitä joku yrittää selittää.

Tapasin muuten tuolla ulkona uuen koiran. Olisko joku kokoluokkaa Moskovan kääpiöterrieri ja siltä se myös näytti. Sen omistaja oli Jugoslaviasta kotoisin, mutta asunut Kyproksella 12 vuotta, 49-v. nainen. Kertoi olevansa erittäin masentunut tähän Dubaihin, koska ei ole mitään tekemistä. Mies oli sen koiran ostanu ajanvietteeksi. Kerroin omasta tilanteesta, että lähetään ens viikolla Suomeen ja ehkä tän vuojen lopulla kokonaan pois. Nainen totesi, että he olevat tällä ainakin vuoteen 2015! Hänen miehensä työskentelee Jebel alin lentokentällä, jota ei vielä olla ees alettu rakentaa. Onnittelut vaan! No, jokainen tekee oman asumisensa täällä ihan niin miellyttäväksi ku haluaa.

Sillä naisella oli muuten meikit naamalla ihan kuin skitsofreeniaa potevalla ihmisellä. Siis ihan liikaa ja väärissä paikoissa. Mustaa luomiväriä oli hiukka poskilla ja luomillakin kyllä, tosin ihan omituisissa paikoissa. Kertoi menneensä johonki maskeerauskurssille aikaa tappamaan. Ihan sopiva kurssi sille. Pyysi myös tulemaan kylään, ihan varmaan joo.

Näin kyllä myös tänään eniten seuraamani blogin kirjoittajan, ajoit autolla ohi. Tajusin vaan liian myöhään, että siinä se meni. Kummallista ns. osittain tietää joku, muttei tiiä kuitenkaan ;)

Viikko aikaa joulun alkuun!

Tasan viikko koneen nousuun, alkaa jo puntit tutiseen. Tänään löysin lähistöltä melkein metrin korkeudella olevan narun, jonka yli hypytin Hippoa. Joten sekin alkaa olemaan kisakunnossa... Heh heh. Ei tartte siellä nettipalstoilla huolehtia kunnostamme. Kommentoin siis siellä asiaa, joka koski iltakisoja ja sitä, ehtiikö sinne iltakisaan ajoissa jos on työssäkäyvä. Vastasin, että täältä Dubaista pitää lähteä jo tiistaina matkaan, että ehtii perjantaiksi Kirkkonummelle. Siinä välissä kun pitää vielä kahtena päivänä käyä reenaamassa useiden kuukausien tauon vuoksi. Joku valopää ehotti, että kantsii ensin hankkia kuntoa ja sitten vasta kisaamaan. Juntti! Jos on just 2,5kk aikaa harrastaa vuojen harrastukset, niin me ainakin mennään jokaiseen kissanristiäisiin, mitä järkätään. Tämän hetken suunnitelmalla kesäkuussa mennään akselilla Helsinki-Rovaniemi-Gällivaara 15 starttia plus mahollinen sm-startti. Ei siinä kuulkaas paljon reenaamaan keritä. Moukan tuuria sinä tarvitaan.

Moukan tuuria tänään oli taas mukana. Aamulla ei mitään suunnitelmia kunnes puhelin piippaa. Lähettekö Ikeaan? No tottakai. Neuvoin niin hyvän reitin, että oltiin ihan väärässä paikassa. Just kuski (Piia) kertoo, että hän yleensä aina löytää ittensä väärältä sillalta. Minä siihen, että tee vaan niin ku minä sanon, minä KYLLÄ tiiän reitin. Että pysy vaan tällä kaistalla. Vaikka tuossa lukee, että Maktoum-bridge, niin ei se silti sinne mene. No menihän se! Loppumatkan pysyin hiljaa. Käytiin Mark&Spencerillä mm. Ainut paikka, minne ite välttämättä halusin, oli yks silmälasikauppa. Siellä oli viimeksi yhet siistit rillit, mutta nyt ne oli myyty. Kokeilin yksiä toisia ja ostin ne samantien. Kerrankin löytyi jotain, joka tässä maassa on halpaa. Siis limujen ja sipsien lisäksi, niin ja bensan. Kehykset maksoi kokonaista 240dhs eli 50 euroa ja ne linssit piti olla 80dhs kappale eli 16euroa. Laskun loppusumma oli kokonaista 300dhs eli sain ihka uuet rilekset 60 eurolla! Tuostahan vois tulla tapa. Entiset rillit on Hipon pentuna syömät, siis lähes 4 vuotta vanhat. Toinen sanka on oikeesti syöty ja toinen nenätyyny liimattu kiinni. Ne on siinä kunnossa, että aina kun menen kattoon rillejä, jota oon harrastanu nyt 3 vuotta, menen piilarit päässä, koska en kehtaa kellekkään näyttää niitä resuja.

Sen aikaa ku olin näöntarkastuksessa, Piia oli Kepan kanssa oottamassa. Ku tulin siitä kopista pois, Piia sanoo, että tuolla yhellä myyjällä oli muuten Kepan kuva kännyssä. Käytiin siinä liikkeessä joskus 3 viikkoa sitten. Silloin se miekkonen otti kuvia Kepasta aurinkolasit päässä. Siellä ne kuvat siis oli edelleen. Oli muuten kyllä omituinen näkötesti. Näetkö tän ekan vaiko tokan rivin paremmin? No en tiiä, ehkä eka, eiku toka. En tiiä, kummatki näyttää samalta. No entäs tämä, eka vaiko toka. Eka ehkä. Sillä testillä tuli silti sama tulos ku Suomessa aikoinaan.

Hippo on käytetty jo saamassa se heisimatolääkitys, vielä maastapoistumislupa hankinnassa. Nyt sen voisi jo hakeakin, kun on alle 10 päivää aikaa lähtöön. Pitää muuten taas rokottaa koiraparka Rabiesta vastaan, vaikka edellinen rokotus oiskin voimassa ens vuoteen asti. Agisäännöt velvoittaa rokottamaan ulkomailta tuodun koiran max vuoden välein.

Kepan leuka näyttää, no ehkä ei kamalan kauniilta. Laastari otettiin eilen lopullisesti pois. Arvelisin, että on siitä teipistä saanu vähän oireita. Se ympäristö on kuiva ja karhea ja hiukka punanen. Ite haava on kyllä auki, siis siitä tursuaa se rasva ja siihen on tullu pieni rupi päälle. Seuraavaksi pääsee isi lääkäriin, hammaslääkäriin. On valvoskellu vimpat 3 yötä hammaskivun kourissa. Juurihoitoa lupasivat tänään.

Kyllä täällä ei taas tunne oloaan juurikaan ulkomaillaeläjäksi. Lähes joka päivälle on jotain aktiviteettia. Yks aamu oltiin aamukahveilla muitten suomalaisten kanssa yhen kotona isommalla porukalla. Onneks jollain on isot talot, jonne mahtuu. Eilen oltiin maalaamassa keramiikkaa yhessä kahvilassa. Tänään olis ollu tässä lähellä iltakahveet, jotka skippasin. Huomisia aamukahveja taas ei voi jättää väliin, siellä on aina niin hyvä porukka. Kävin yks ilta kampaajallakin, toki suomalaisella. Ja mikä parasta, olin siellä ilman Kepaa.

Rottabongausta

Miten saahaan yks kappale vajaa 2-vuotiaita rääpäleitä pysymään pinnasängyssä? Kyselee epätoivoiset vanhemmat. Toissayönä valvottiin koko perhe pari tuntia ja katsottiin olkkarissa Animal planettia noin kello 03-05. Sitten nukuttiin aamukymppiin. Neitillä vaan oli joku paikka kipeänä ja sitä piti kanniskella pari tuntia. Unirytmit on ihan sekasin. Eilen saatiin se nukahtamaan joskus yhentoista jälkeen illalla. Sitä ennen se esitti uuen taitonsa. Jalka heivautetaan laian yli ja mennään itte perässä kokonaan. Sain ilmasta kiinni. Nyt sitä pitää vahtia koko ajan ennenku nukahtaa. Tänä iltana nukahtamisprosessi kesti tunnin ja vartin. Nyt ei yritetty tulla laian yli. Päivällä kyllä sitäkin koitettiin, mutta kielto meni perille.

Eipä ole aasinsiltaa rottiin, mutta kerron niistä silti. Ennenku muutettiin tänne kerrostaloalueelle, en ollu Dubaissa koskaan rottia nähny. Täällä oon parin kuukauen aikana nähny noin puolenkymmentä elävää ja saman verran kuolleita, auton alle liiskautuneita tapauksia. Nyt kun aattelee tarkemmin, niin tämäkin maa on aika roskalla kyllästetty. Varsinkin raksa-alueilla nuo maket, siis työmiehen vaan tiputtaa roskat siihen, missä sattuvat seisoskelemaan. Tuossa naapuritontilla niitä rottia vilistelee aina silloin tällöin. Eilen käytiin yhellä huoltiksella, joka muuten sekin on toinen tarina, mutta kummiskin, siellä nurtsilla näin yhen rotan ja vinkkasin miehelle siitä. Mies totesi, ettei ole koskaan nähnyt livenä rottaa. Kattelin ympärille ja totesin, että tuolla on toinen, ja kolmas, ja neljäs ja tuolla vielä viies. Siellä ne tuumaili ihan rauhassa, ei ykskään lähteny karkuun. Heitettiin niille babyporkkanoita, kun sattui olemaan matkassa eväinä.

Varmaan tuostaki nyt joku lukija syyttää meitä itteämme roskaamisesta, mutta ihan vapaasti!

Ei ole mitään uutta kuvaa, mitä laittaa, niin laitetaan puoli vuotta vanha. Oltiin Montsun kanssa aavikkosafarilla ja meän kuski oli sellasta vouhottajasorttia. Kurvasi auton reteästi muitten eteen ja juuttu hiekkaan kiinni! Meän kuski oli tuo autoon nojaileva harmaapaitainen. Tartti muitten apua auton liikkeellesaamiseksi. Lopulta se hinattiin toisella autolla irti.

Se toinen tarina siitä huoltiksesta. Sen yhteydessä oli rengasmyymälä. Käytiin siis kysymässä autoon uusia renkaita. Ei meillä kyllä hajuakaan ole siitä, milloin renkaat pitäis vaihtaa, mutta varalta käytiin utelemassa asiasta. Jos ne täällä sattuis oleen halvemmat ku Suomessa. Myyjä oli tyrkyttäny sellasia talveksi sopivia renkaita. Siis sellaisia, joilla voi ajaa sateella ja kovassa tuulessa... Ei kai ymmärtäny, mikä on talvi. Pari sataa euroa kipale oli sellaset tavisrenkaat tuohon autoon. Se myyjä itteessään oli nähtävyys. Tai sen tukkalaite. Kansalaisuutta en osaa ees arvella, mutta se letti! Joskus täällä näkee sellasia kohtuullisen epäonnistuneita miesten hiustenvärjäyksiä. Intialaiset ja pakistanilaiset mustatukkaiset miehet laittaa punaista tilalle. Tällä ehkä parikymppisellä kaverilla oli sellanen sivuilta ajeltu, takaa ja pään päältä pitkä, ponnarilla oleva punaiseksi tai ehkä oranssiksi värjätty letti. Vain se ponnarilla oleva osa oli värjätty, muuten mustaa. Jos olis ollu pokkaa, oisin ottanu kuvan. Lisäks sillä oli sellanen niinku pulisongeista lähtevä partaviiru leukaan asti.

Agilityn sm-kisoihin saahaan mielenkiintoinen joukkue. Edustan siis lenderiyhistystä ja samassa joukkueessa on luultavasti Hippo, Chili, Rumba ja Ralli. Vauhtia ei tältä joukkueelta puutu, taidosta en sano mitään. Me munattiin itte ainaki viime vuonna totaalisesti joukkueosuus.

Piti tarkistaa kartasta, missä sijaitsee Enontekiö. Etin siis googlesta Suomen karttaa ja löysin tällaisen. Aika mielenkiintoinen ;)

Masafi water makes you fat!

Kiitokset äitille ASB-lehistä! Alla todiste, että niitä luetaan. Itseasiassa tilanne on niin paha lehtien suhteen, että jopa mies kysyi illalla, että missä ne lehet on. Sieltä se lueskeli mm. ranking-listaa ja ihmetteli, miten me yleensä ollaan vielä koko listalla. Itte luulin kans meän tippuneen sieltä jo aikapäivää sitten.

Olin äsken salilla polkemassa pyörää ja siihen viereen tuli, luulisin libanonilainen nainen. Päättelin sen blondatusta pitkästä hiuslisäkkeestä, tummista silmistä sekä erittäin laitetuista kynsistä. He kun yleensä laittavat ittensä vimpan päälle. Nainen näki mun juovan masafi-pullovettä. Totesi siihen, että toi vesi muuten lihottaa. Hän oli tänne muuton jälkeen lihonu 3 kiloa tekemättä muita muutoksia kuin juomalla kyseistä vettä entisen sijaan. Oli myös eilen joltain kuullut luennon kyseisen veden vaikutuksista. Kysyin oliko tosissaan ja kyllä se oli. Ihan pokkanaamalla se sitä selitti. Samalla selitti, että hänen pitää laihtua se 3 kiloa. Missään ei juuri ollu ylimääräistä. Siinä se neitonen polki vieressä 3 minuuttia lipokkailla, kuvitelkaa lipokkailla ;) Sitten se kokeili yhtä lihaskuntolaitetta ja lähti väsyneenä pois. Kyllähän sillä pitäis laihtua. Sanoi myös kommentin mun vartalosta, jota en kehtaa tähän kirjoittaa. Se oli oikeasti kohteliaisuus, joka sai mut nauramaan kippurassa.

Neitin leukateippi pysyi kohillaan melkein yhen päivän, ei ihan. Repäs sen autossa yhellä ranneliikkeellä veke. Kotona laitettiin paljon kivemmannäköinen nalle puh-laastari päälle. Sama uusittiin taas eilen illalla. Onneks haava ei näytä pahalta.

Tässä on kepan uudet hienot liukumisestetossut, Made in UAE. Ei tartte enää liukastella rannalla eikä altaalla. Ei muuten voi ku ihmetellä uskomatonta rahanmäärää, jonka täällä saa kulumaan. Just tuollaset tossut ku houkuttelee kauppaan, mistä tarttuu mukaan myös muuta vaatetta. Pitäähän Suomessa olla pitkähihaisia ja jos sellasen sopivan löytää, niitä pitää ostaa useampi kappale samantien. Itsekuri kyllä piti ostosten lukumäärän yhessä, mutta tossut, paita, puhelinkortti, ruuat, kahvilamaksu... Sinne meni taas kaikki, mitä automaatista nostin. Ai niin, ostin ruusukimpun. Parantelin sillä haavoja, jotka aiheutuivat siitä, ettei äitienpäivää muistettu juurikaan. Samaan syyhyn menee myös tuo paita. Ja kampaaja, jonka varasin. Ja manikyyri, jonne myös menen, kunne täysin syödyt kynsinauhat siihen kestää.

Ja että se aika kulkee. Tänään on meillä 5-vuotis kihlapäivä. Yritetään juhlistaa sitä huomenna menemällä syömään jonnekki. Toivottavasti jonnekki muualle ku battutaan tai moeen... Meiläl varmaan tulevaisuudessakin juhlistetaan enempi kihla- kuin hääpäivää. Pakkoavioliitossa ku ei ole paljoa hurraamista. No ainaski puoleksi se oli pakkoavioliitto.

Kohta nokat suunnataan tuohon naapuriin Greensiin grillailemaan. Mahtaa olla kokemus grillata tällaisessa helteessä. Ei tartte välttämättä tultakaan laittaa.

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Eilen olin taas päivättäisellä urheilutuokiolla salilla. Poljin sitä typerää kuntopyörää tunnin. Olen siihen niin ihastunut, koska siinä samalla tulee luettua ainakin yksi lehti ja hiki virtaa ihan ku ittestään. No ei ehkä ihan.. Nousin pyörältä ja naps. Niskassa kävi ku salaman isku. Vasemmalle puolelle kävi ihan turkasen kipiää. Eikä ole siis kyse siitä, etten olis lämmitelly. Melkein itkua väänsin ja mietin, mitä tehä. Päätä ei voinu kääntää mihinkään ku kokoajan sattu. Kotona otin särkylääkkeen sen jälkeen ku yritin ettiä netistä jotain ohjeita. Ihan niin, netistähän ne ohjeet löytää. Tänään ei sattunu kovinkaan paljoa kunnes...

Oltiin aamulla Kepan kanssa altaalla. Neiti leikki siinä kastelukannullaan ja hups, yritti mennä lastenaltaalle hieman vauhdilla. Kaatua mulahti sinne altaan pohjalle ja hirveä huuto. Eihän se osaa sieltä itte ylös nousta. Nostin sen ja luulin, ettei käyny muuta ku säikähti. Leuasta vuoti verta. Mentiin veskiin hakemaan paperia ja siinä kattelin haavaa, joka näytti pieneltä eikä verta tullu paljoa. Se oli kuitenkin avonainen, noin sentin pitkä. Haavasta näkyi rasvakudosta, jota en arvannu nuin pienellä ja varsinkin hoikalla lapsella olevan, ainakaan leuassa. Siinä taas hoitsuäiti yritti tehä järkevää ratkasua, mitä tehä. Mennäkkö lääkäriin vaiko ei. Autoa ei ollu pihassa, isi oli sillä töissä, eikä ole tullu lääkäreissä paljoa käytyä.

Mietin, että jos en mene ja leukaan jää paha arpi siitä hyvästä, ettei äiti viittiny käyä sitä ompeluttaan, Kerttu vielä joskus teini-iässä kostaa sen äitilleen. Siis lähettiin matkaan. Taksi vaan alle ja ilmoittamatta etukäteen astelin Nicholas & Aspille marinaan. Selitin asiani ja kymmenen minuutin päästä oltiin jo lääkärin hoivissa. Todettiin haava niin syväksi, että pakko se on ommella. Vähän ajan päästä vaihettiin suunnitelma silti ihan teippeihin, joilla haavan reunat saahaan yhteen. Filippiiniläishoitaja siinä yritti parhaansa mukaan avustaa lääkäriä, sai varmaan kuulla kunniansa meän lähön jälkee. Niillä oli vaan sellsta noin millin levyistä teippiä, meillä ainakin töissä on sitä samaa sentin levyisenä. Leuka saatiin pakettiin ja ohjeeksi tulla kaheksan päivän päästä avaamaan paketti ja olla kastelematta sitä naamaa. Kerttu tietenki huusi ku syötävä silkasta pelosta. Neuvolassahan se myös aina alkaa huutaa viimeistään riisuutumisvaiheessa. Ennen kotimatkaa pakitsin urhean potilaan pienellä karkkipussilla.

Täällähän koko perheellä on vakuutukset, jotka kattaa kaikki tarpeelliset sairaala- ja lääkärikulut. Saa kävellä mihin asemalle tahansa eikä tartte laskun summasta paljoa huolehtia. Tietyt rajat on esim. hammashuoltoon per vuosi asetettu, mutta saa siihen summaan aika paljon penkkiä kuluttaa. Ei tietty mitään kosmeettisia korjauksia korvata, mutta kaikki normaalit. Nyt kun on vielä vaihettu toinen vakuutusyhtiö, esim. tänään meni niin helpolla, ettei tarttenu ite maksaa yhtään mitään. Vakuutuskortti vaan heti virkailijalle käteen ja veloitus menee ku ittestään. Ennen tartti täyttää niitä kaavakkeita ja periä itte maksamansa laskut jälkikäteen takasi. Tätä ulkomaillaeloa hyvin kuvastaa taas se, että lääkärissä oli myös toiset suomalaispotilaat... Ei meistä eroon pääse missään ;)

Käytiin isi eilen hakemassa kentältä. Kerttu oli taas niin ujona tyttönä, ettei ees syliin uskaltanu mennä vasta ku kotona varmistuksen jälkeen, että se tosiaan oli meän isi. On se aika surkeaa selittää lähes puhumattomalle lapselle, ettei isi tule tänään kotiin, eikä itseasiassa tule vielä viikkoon. Onneksi meillä tätä tapahtuu tosi harvoin, tämä oli vasta toinen työmatka tälle vuojelle. Monissa muissa perheissä isit on joka viikko jossain matkoilla. Ei tartte ihmetellä, että osalla äiteistä on hermot kireällä.

Tasan 2 viikkoa enää Suomen matkaan. 2 viikkoa ja 3 päivää ekoihin kisoihin. Pikkusen alkaa jänskättää mennä yli 9kk:n tauon jälkeen kisaamaan. Hieman helpottaa tieto, että mies tuo tänään töistä paketin, joka on tullu Keminmaasta. Uskoisin siinä olevan ASB:lehtiä, toivottavasti 2 kappaletta.

Pitäisi vielä hankkia Hipolle lääkäriaika sitä loishäätöä varten, hankkia maastapoistumislupa sekä takaisintulolupoa, tulostaa lisenssimaksukuitti ja ilmoittaa muutamaan kisaan, joihin ei voi emailitse ilmoittautua. Kertulle pitää varata Suomeen neuvola-aika. Ai niin ja pitäis kai ilmoittaa Helsinginpään majapaikkaan, että tulossa ollaan. Ja mikä tärkeintä, kukille pitäisi kehitellä joku järjestelmä, mikä takaa niille selviytymisen miehen hoidosta. Se ei koskaan niitä muista kastella. Viisainta ehkä olis viiä nuo kukat tuonne alakerran securitymiehille hoitoon.

Mulla on muuten tapana jättää avain oveen roikkumaan jos menen esim. salille tai Hippoa käyttään ulkona. Eilen tulin uimasta ja avain oli viety. Kävin tarkistamassa vielä alhaalla, muttei se salille ollu jääny. Kävin kysyyn asiaa securitymieheltä enkä ymmärtäny yhtään, mitä se selitti. Siellä se avain kuiteski oli.

Luotan aika paljon muutenki ihmisiin. Yleensähän jätin auton avaimetkin Suomessa virtalukkoon yön ajaksi. kerran vaan auto oli viety, ei siis varastettu vaan luvatta käyttöön otettu. Löytyi se sitten kun lumet suli, sellasen hörhökerrostalon parkkikselta lumikasan alta. Bensat oli ajettu loppuun ja sukset viety. Kerran oltiin lomalla jossain kanarialla eikä lukittu ovia yöksi. Yhtenä aamuna sitten herättiin ja yläkerrasta, jossa nukuttiin, oli meän vierestä yöpöydiltä viety kaikki rahat ja kännykät. Vyölaukku löytyi pihalta. Onneks oli insinööriliiton vakuutus, josta saatiin vahingot korvattua. Tuo inssivakuutus on kerran myöhemminkin pelastanu tilanteen. Agilityn mm:iä Italiassa seuraamassa ollessani heitin digikameran yhelle penkille, muttei se siihen pysähtyny vaan tippu ja hajosi. Omavastuun maksettuani sain kameran korjattuna takasi. Ja ihan ilmanen vakuutus.

Löhti taas juttu vähän käsistä, mutta koskapa ei lähtis?

Voi jukopliuta!

Uskoin loppuun asti, että Suomi voittaa, mutta aika epätoivoista se oli. Paitsi ennen loppua ne heräs ja tekas vaan pari maalia. Eihän se mihinkään riittäny, mutta kyllä niillä kahella maalilla kehtaa sen hopean vastaanottaa. Jos ois hävinny vaikka 3-0, olis ollu toinen juttu.

Oltiin paikallisessa kisakatsomossa vieraina. Kepa heräs sopivasti kuuelta päikyiltä, riehuttuaan sitä ennen lähes 2 tuntia sängyssään ja tyhjentäen sen täysin kolme kertaa... Jaksoi hyvin valvoa koko pelin ja vielä kotimatkan. Pelin piti tulla telkusta, mutta sieltä tuli vain jalkapalloa. Pikaisesti netin kautta pelin tilaus ja siinä vahattiin tietsikan näyttöruudulta koko peli. Hyvin se näkyi.

Dubaissahan kuolee keskimäärin joka päivä yks tyyppi liikenneonnettomuudessa. Ei ole vaikea uskoa, koska tuosta meän talon ohi menee noin kerran tunnissa ambulanssi pillit päällä. Nyt siihen on oikein alkanu kiinnittää huomiota. Joka kerta kun autolla käy jossain, näkee ainaki yhen kolaripaikan. Ja joka toinen tai joka kolmas auto on jostain suunnasta lommoilla tai naarmuja on jossain kyljessä. Kai sekin riippuu hintatasosta. Jos autot maksais saman kun Suomessa, niitä ehkä pietettäis pikkusen varovaisemmin. Onneks ei oo itte vielä mihkään rytänny.

Ennenku uudistettiin auton rekisteröinti, piti maksaa sakot pois. Ne kertyy vuojen verran ja autoa et saa rekisteröityä uusiksi, jos et maksa sakkoja. Täältä on hauska kattella muitten autojen sakkoja. Laittaa tuon palleron tuohon plate no- kohtaan ja Plate codesta valittee jonkun kirjaimen. Saa siinä jonkun aikaa naputella, että löytää jollekki sakkoja. Oon yrittäny kyyläillä liikenteessä sellasia kaahareita ja painaa numerot mieleen, mutta yhen ainoastaan muistan, eikä sillä ole ku yks sakko. Pitää kyyläillä lisää.

Käytiin tänään äitienpäivälounaalla Wagamamassa muutaman äitin ja lapsen kera. Olipa hyvää ruokaa ja halpaa! Voin suositella kaikille. Hieman kateellisena kuuntelin ku yks äiti oli saanu äitienpäiväylläriksi päiväkahvit Burj al arabiin, siis siihen 7 tähen hotelliin. Oikeastaan se on kai iltapäivätee. Se on edullisimmasta päästä oleva tapa yleensä päästä käymään koko hotellissa. Sinne ei niin vain mennä sisälle. Nämä teet/kahvit maksaa noin 50 euroa ja siihen kuuluu kaikenlaista suolaista ja makeaa pientä purtavaa. Kai sen vois kerran elämässä kokea ja maksaa. Sieltä kuulemma tulee kolmen sivun mittainen lista pukeutumisohjetta. Huh huh.

Ja huh huh hellettä! Tänään oli jo 44 astetta. Kyllä siinä meinaa henki salpaantua kun ei taas ole tottunu. Tästä voi kattoa, mitä tuleman pitää. Onneks keskiviikkona viilenee ja lämpötila tippuu taas 10 astetta yhtäkkiä. Se taas voi meinata lisää hiekkaa ilmaan. Yleensä kai täällä hiekkamyrskyn jälkeen viilenee.

Huomenna palataan ruotuun mm. nukkumisjärjestelyitten kannalta. Isi palaa kotiin ja taatusti kummastelee taas näitä yheltätoista-nukkumaan-aikataulua. Tosin mullahan se rytmi menee jo niin, että yhen ja neljän välillä nukkumaan, siis yöllä. Joka tapauksessa, huomenna mennään Kepan kanssa ekaa kertaa isiä vastaan kentälle.

Suomi jee!

Huippujen huippua on Suomen selviytyminen kiekkofinaaliin. Kaikista huippua on se, että mekin nähään se peli. Tänään meän töllöstä peliä ei tullu suorana, mutta muutaman tunnin viiveellä tuli kummiski. Ruotsin peli tuli suorana... Huomenna kokoontuu pienimuotoinen kisakatsomo Suomen lippujen kera. Solmin jo tänään Kepan kärryihin Suomihuivin. Tuskin sitä kukaan näki, eikä täällä jääkiekko mitenkään ole esillä. Ittelle silti tuli hyvä mieli. Toki siinä vaiheessa kun se jatkoaikamaali tuli, selasin kanavia läpi ja etin sitä hyvää ja parasta kanavaa.

On muuten sellanen tutina, että Suomi voittaa huomenna.

Viisut on nyt siinä vaiheessa, että kohta alkaa pisteitten jako. Ennenku se alkaa, kerron omat suosikit. Ne on Kreikka, Latvia ja Belarus eli olisko Valko-Venäjä. Olihan sinne Cris Owen ja Ressu Redfordkin päässy livahtamaan vieraitten maitten biiseihin.

Viisujen aikana piti kattoa samalla koneelta big brotheria, muttei siitä mitään tullu. Nuo viisut on liian mielenkiintoista seurattavaa. Sain sentään maalattua kaks tuolia kepalle ylläriksi huomen aamulle. Ihme, ettei väsytä yhtään, kello on jo yli yks meän aikaa. Huomenna takuulla väsyttää. Onneks kävin vähän ku varastoon tänään kaks kertaa salilla rehkimässä. Ei tartte huolestua, ei tämä kuntoiluvaihe koskaan kestä kuukautta pitempään...

Ai niin siis hyvää äitienpäivää, vuorokausihan vaihtu jo!

Osta koira Dubaista

Tuntui oikeastaan aika kummalliselta ja samalla mahtavalta kattoa eilen niitä viisuja suorana. Kannatin Puolan teeveetä ja äimistelin niitä kummallisia kipaleita. Miten joku oikeasti voi laulaa vampyyreista ja kuvitella pääsevänsä jatkoon. DJ Bobo oli kova sana sillon yli kymmenen vuotta sitten, muttei enää. Ja se yks pornopuku oli aika ällö. Ees Britney ei laita tollasia väköstyksiä päällensä. Oliko se niinku housut vai hame ja oliko kangas loppunu kesken? Kappaleitten välissä näytettävät "postikortit" oli hienoja, tosin ehkä yhdyn siihen mielipiteeseen, että ne oli aika ykstoikkoisia. Ehkä silläkin oli merkityksensä etten kattonu koko aikaa. Mukavia pätkiä oli mm. lasten leikit ruskalehillä sekä suosähly.

Jääkiekkoa ei tietty näkyny mistään ja ylen selostuskaan ei ihan koko aikaa kuulunu, mutta asia tuli seleväksi. Jatkoajan kulutin kuntosalissa hikoillen ja oli positiivinen ylläri, että oltiin voitettu. Huom sanamuoto, oltiin. Ainahan se on niin, että me voitetaan ja joku toinen häviää. Huomenna onkin taas kotimaapäivä. Ensin vähän Räkää telkkarista, sitten toivottavasti kiekkoa telkusta, ainakin selostus taas netistä ja illalla ja yöllä viisuja suorana. Voipi olla, että sunnuntaina otan tän vuojen ehkä kolmannet päikkärit.

Eilen altaalla justkasin taas itävaltalaisäitin ja olisko jostain syyriasta tai mistälienee kotoisin olevan äiteen kanssa. Kysyivät Hiposta. Tuli puhetta siitä lennon hinnasta ja sanoin sen maksan sen 900 euroa. Itävaltalaisäiti sanoo, että siis 900dhs? Ei ku euroa. Meinas lentää persiilleen. Sanoi, ettenhän minä elefanttia ole kuskaamassa. Toinen äiti fiksusti kysyi, miksei ostettu sitä koiraa täältä kun on niin kallista. Nii just. Vastasin, että kun se koira on perheenjäsen.

Tänään se perheenjäsen pääsi uimaan pitkästä aikaa. Käytiin aamulla rannalla pari tuntia ja kyttäsin niin kauan, etti mikään auto ollut lähimailla liikkeellä ja sitten vaan pallo mereen. Pitää varoa niitä siviilikyttiä ettei ne tule korjaamaan tuota otusta parempaan talteen. Merivesi on muuten jo ällölämmintä!

200:s kerta tarinointia

Kotiäitin päivät on kyllä kiireiset. Maanantaina uintia Arabian rancheillä, tiistaina kahvit greensissä, keskiviikkona kahvit springsissä, torstaina reissu Sharjahiin central soukkiin, perjantaina rannalle, sunnuntaina katkerat äitienpäivälounaat wagamamassa ja taas maanantaina alkaa uintikierrokset alusta. Nämä siis sellaisia hommia, jotka on sovittu muitten äitien kanssa. Lisäksi tietty oma elämä ja muut kuviot. Mutta näin se aika kuluu ja matka lähenee. Välillä iskee sellanen kotiäitin infoähky, ettei jaksa eikä halua nähä ketään. Parasta vaan kierrellä jossain ostarilla vieraitten ihmisten keskellä. Huomenna vielä ollaan sosiaalisia ja lauantaina välipäivä.

Tämä Dubai alkaa olla aika pieni kaupunki. Tutustuin tässä talossa siihen itävaltalaisäitiin ja tämä äiti oli eilen tavannu Karinan ja Kaarlon, joitten kanssa ollaan nähty tälläkin viikolla jo moneen kertaan. Kummatkin siis tietävät minut. Itävaltalaisäiti oli selittäny, että asuu greensissä ja samassa talossa on joku suomalaisäiti (minä). Tapaaminen tapahtui siis tässä miljoonakaupungissa, 450 kaupan ostarin yhessä useista lastenhoitohuoneissa. Voi sitten vielä laskea, että kuinka monen vieraan tyypin kanssa tulee juteltua. Todennäköisyys tavata joku joka tuntee jonkun tutun, on aika pieni.

Leivottiin eilen Kertun kanssa pullaa. Tai minä leivoin ja Kerttu söi taikinaa. Yritti se kauliakin. Alla todisteet mun leipomisurakan epäilijöille. Niitä epäilijöitäkin kummiski riittää..

Eilen pullanleipomisurakan jälkeen otin taas kalenterin käteen ja yritin saaha jotain tolkkua kesäsuunnitelmiin. Ilmoittauduin neljään kisaan. 9.6 Rovaniemelle ja sm-kisaviikonlopun perjantain kisoihin. Jotain siis sain päätettyä. Lähen sm-kisoihin jokatapauksessa, vaikken yksilökisaan pääsiskään. HAUn joukkueeseen ei mahuta, koska ei ole seittemää nollaa kasassa saati että oltais tänä vuonna kisattu kertaakaan. Vielä jos tietäisivät reenikertojen määrät. Ajattelin pyrkiä lendereitten joukkueeseen.

Eilen kävin kiertämässä tämän Tecom-alueen ympäri ja napsin kännyllä kuvia maisemista. Otan kesän jälkeen uuet kuvat ja vertaan, kuinka monta taloa on valmistunut tai montako kerrosta talot on kasvaneet. Tässä on eka kuva meän omasta talosta. Meän parveke on just toisella puolella.

Tässä on talo, joka on ihan meän talon eessä. Asentelevat just ikkunoita tai niitä karmeja. Lähes kaikissa taloissahan on nykyisin uima-altaat ja kuntosalit. Tämän talon kylteissä mainostetaan Health clubia ja luxus apartmentseja. Oliskohan marinassa, jossa ihmisiä houkutellaan asumaan elokuvateatterilla. Mitähän seuraavaksi?

Täällä kun talon rakennus aloitetaan, kaivetaan eka ihan järjettömiä kuoppia maahan. Toki kaikkiin taloihin kuuluu ainaki yks kerros autoille maan alla. Joskus mietityttää, miten nämä talot pysyy hiekassa pystyssä. Tuossa kuopan takareunassa näkyy, ettei se hiekka ihan olekaan pehmoista koko matkalta. Kyllä ne ihan järeillä työkaluilla joutuu tuota maata työstämään. Kovaksi se mene heti pari metriä Kiinaan päin.

Ollaan nyt vihdoin saatu se rakennuslupa sille pikkupikku mökille. Huomenna on luultavasti sellanen palaveri siellä tontilla. Mikon mukaan voivat alkaa rakentamaan heti lauantaiaamuna. Tuskin ne silti ihan meitä ovat oottaneet koko kevään, siis ne raksamiehet. Että jos juhannuksena olis valmis? Eipä ehkä. Toki miehen iso huolenaihe oli, että miten siihen mökin pihalle saahaan nurmikko laitettua. Yritin toppuutella, ettei sitä tänä vuonna tartte ees aatella.

Mutta nyt pitää juosta tuonne salille. Kepa nukkui tämän päivän päikkärit autossa, joten jäi kuntoilu väliin kokonaan. Reilun puolen tunnin päästä alkaa ne viisut. Ainaki kahelta kanavalta ne pitäis näkyä, uuet ystävämaani Puola ja Romania tarjoaa viisut. Jääkiekkoa ei tarjonnu mikään meillä näkyvä kanava. Yle onneks pukkaa tuon selostuksen netistä. Päästivät just 4-4 maalin, prkl!

Missä palaa?

Vihdoinkin! Mulla on ne liput tuossa kirjahyllyssä. Aamulla ajelin sinne Deiraan ja sattumalta satuin oikealle tielle, josta muutaman uukkarin jälkeen löytyi se Aeroflotin toimisto. Pienten selkkausten jälkeen sain ne liput. Piti kymmenen minsaa selittää, että haluaisin mitätöidä ne nettivaraukset ja ottaa ihan uuet liput ja maksaa ne omalla kortilla, ei sillä Suomessa olevalla miehen kortilla. Eka virkailija, jolle asia ei menny perille, oli just stereotyyppi tavallisesta venäläisestä naisesta. Hiustenpidennykset, reilusti huulten luonnollisen rajan ylittävät maalaukset, toki erisävyllä rajaus ja puna, kynsiin ei riittänyt pelkkä manikyyri, saati pidennykset vaan jokainen kynsi oli lisäksi koristeltu hienosti. Valkoiset korkeat korot puuttui. Ei siis mitään venäläisiä vastaan, onhan niitä ihan suvussakin, mutta joskus kun joku nainen kävelee vastaan ostarilla, tietää kansalaisuuden jo kysymättäkin. Toiselle virkailijalle asia meni perille ja saatiin liput. Välissä siinä pyörähti joku mies, joka puhui vaan venäjää ja se oli huolissaan, että olenko varmasti viemässä omaa koiraani koneeseen. Vaativat jotain dokumenttia saman tien. Kerroin, että oon saman reissun tehny myös edellisenä vuotena ja tiiän kyllä, että omistajuussuhteen tarkistetaan monessa paikassa. Samantien mies häipyi ja mumisi jotain omalla kielellään, eikä naisvirkailija suostunu kääntämään mulle sitä. Samapa sille. Keskiviikkoyönä 30. päivä tätä kuuta lähtee kone ja elokuun 12. päivä lähtee kone takaisin.

Kotimatkalla kävästiin vielä ekaa kertaa SZR:n varrella olevassa Petzone-eläinkaupassa. Hieman epäilleen kannattaa aina tässä maassa mennä nuihin paikkoihin, mutta olipa positiivinen yllätys. Toki kauppa näyttää ulospäinkin kivalta. Alakerrassa oli kilpikonnia ja käärmeitä joka lähtöön, lisäksi oli akvaarioita. Yläkerrassa kaneja, hiiriä, lintuja, kissoja ja koiria. Kaikilla eläimillä oli siistit häkit, vettä, ruokaa, leluja ja ne näytti hyvinvoivilta. Kellään ei rähminyt silmät ja kaikki oli ilosia. Kissoja ei ollu ku pari, koiria ehkä 5 kappaletta. Ihanin koirista oli valkoinen puminnäköinen karvapallo. Melkein lähti mukaan. Rodusta ei hajuakaan. Arvelisin sen silti jotain rotua olevan. Hehän tuovat pentuja euroopan puolelta ja myyvät täällä paperikoiria. Yläkerrassa oli myös trimmauspalvelut. Varustepuolella oli kaikkea mahollista, ruuista leluihin, pantoihin, remmeihin, peteihin, ihan ku Suomessa, tai vähän enempiki. Kepa oli tietty riemuissaan, varsinki kissoista. Raukka kun ei tiiä, ettei äiti halua kissaa. Isi varmaan joskus äitin kiusaksi kantaa Kepalle 5-vuotislahjaksi kissanpennun. Siinä tilanteessa äiti hankkii itelle lahjaksi uuen koiran.

Oli muuten menomatkalla taas yks auto tulessa SZR:n varressa. Yritin tietty ottaa kännykuvaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Täällähän palaa jatkuvasti jotain. Muutama päivä sitten oli se merenpäälle rakennettu saari tukossa. En tiiä mikä siellä paloi, mutta sinne saarelle kulku oli poikki muutaman tunnin. Oota siinä sitten. Siisti ku ei pääse kotiin. Osa siitä saaresta on jo ihan asuttua. Mikähän katastrofi siitä joskus syntyy kun se on kokonaan valmis. Marina ainaki on jo ihan tukossa, koska siellä on tyyliin 100 pilvenpiirtäjää pienellä alueella ja olemattomat kulkuväylät. Sieltä poispääsy ja sinne pääsy kestää kuulemma jo aika kauan. Jos kilometrin matkalla kuluu yli 30 minsaa, mitä järkeä siinä on. Täällä rakennetaan eka talot ja sitten vasta mietitään, mihin ne tiet laitetaan. Tähän lykätään kesällä lisäksi vielä ne tietullit! Sus sienakkoon.

Kepan sanavarastoon lisättäköön appelsiini ja no niin!

Aerofloppia

Tuli eilen sitten varailtua vähän lippuja Suomeen. Mies pakkasi tavaroitaan työreissua varten ja minä yritin tehä jotain järkevää. Päätin, että me lennetään aeroflotilla, samoin ku tehtiin viime vuonna. Ei muuta ku tuumasta toimeen ja naputtelin nettisivujen kautta kaikki tarvittavat tiedot: 1 adult plus 1 infant, eli yks aikunen ja yks sylissä matkaava lapsi, alle 2-vuotias. Omasta mielestäni laitoin Kertullu oikean "tittelin" ei mitään Dr. tai Mister. Maksoin miehen luottokortilla ja painoin viimistä nappia. Näytössä luki, että varaus onnistui mutta maksu ei. Näytössä myös luki, että varattu 2 aik. Jonna ja Kerttu Väyrynen sekä infant Kerttu V. Laskun summa oli jotain nelinumeroinen summa dollareina. Ei sen niin pitäny mennä! Netin kautta sitä ei tietenkään voinu peruuttaa. Miehelle puhelin käteen ja soittamaan. Minähän vältän viimiseen asti englannin puhumista. Ties vaikka joku kuulee ja lynkkaa mut samalla tavalla ku nyt on Hanna Pakarinen lynkattu huonon enkun takia. Kuvitteliko joku, että trukkikuskit tarttee hyvää enkkua? Aeroflotin päässä ei osattu Pakarisenkaan vertaa vaan käskettiin soittaa tänä aamuna uusiksi. Onneks netissä luki, että jos ei matkaa makseta 48 tunnin sisällä, se raukeaa.

Yritin uusiksi. Tarkemmin nyt tällä kertaa laitoin Kertulle tittelin kohalle vaan tyhjää ja sama homma! Varasin jo toiset liput kahelle aikuselle ja yhelle lapselle. Onneks taaskaan maksu ei onnistunu. Suuntaan siis huomenna luultavasti niitten toimistoon johonki deiraan. Ei kyllä kauheaa hajua ole siitä, missä deirassa se pulju on. Pitää samalla varata Hipon boksille paikat.

Kerran näin Suomessa ku joku täti otti autoa parkista pois ja kolhi sekä eessä että takana olevia autoja kolme kertaa, ite sitä muka huomaamatta. Ei käyny ainakaan jälkiä kattomassa. Hitaasti se sen teki, ettei välttämättä ite ees oikeesti tienny sitä. Eilen näin täällä yhen kolauksen. Aattelin taas, että vitsi mikä dorka! Tätä seuraavaa juttua ei voi myöntää miehelle, mutta tein ite tänään saman homman. Parkkeerasin Battutassa autoa ja kolautin sen siihen eessä olevaan autoon niin, että se auto heilahti. Paniikki iski. Onneks sen auton omistaja oli vielä paikalla ja se vaan sano, ettei se haittaa ja lähti kiireisenä kauppaan. Ei onneks mitään jälkiä tullu mihkään.

Varmaan tuonkin möläytän vielä joskus miehelle, kuten yleensä kaikki muutkin jutut. Kerran kerroin että viimeks ku tuosta hiekka-oikotiestä ajoin, niin siinä oli poliisit. Mies takertui jo siihen lauseen keskivaiheeseen ja vannotti olemaan ajamatta enää koskaan muualta ku oikeita teitä pitkin. Samoin kerroin, että viimeksi kun pesetin autoa Moessa, niin... Taas vannotti olemaan koskaan pesemättä autoa siellä Moessa, koska niillä on niin vähän vettä käytössä, että ne naarmuttaa autot. Tänään tein työtä käskettyä ja kävin pesettään reilulla veellä auton, 25dhs eli 5 euroa se maksaa. Markettien parkkiksilla vähällä veellä pestynä lysti maksaa 2 euroa. Talon parkkihallissa se maksaa 3 euroa. Ei ole kallista lystiä. Hyvä niin, koska vähintään kerran viikossa auto täytyy kuurata hiekan takia.

Ja tein taas elämäni virheen. Tylsää elämääni virkistyttämään latasin Australian big brotherin avausjakson. Olipa viisasta. Nyt oon kattonu 5 ekaa päivää ja kolme seuraavaa on koneelle tulossa. Mutta kun se on niin huippu. Siellä on vaikka mitä kiemuroita kuvioita. Yhet on pariskunta oikeasti, mutta ne ei saa kertoa sitä kellekkään. Sitten tän pariskunna naisen ex-poikakaveri tuli myös taloon ja kuviot on ihan sekasi.

Aloin taas miettiin uusiksi sitä Gotlannin kisaturneeta. Joko mennään sinne tai koko perheen voimilla Gällivaaran näyttely- ja kisaviikonloppuun kesäkuun lopussa.

Sanoin tänään tuolle alakerran securityukolle siitä saunan toimimattomuudesta. Kerroi, että oon kaks kertaa sitä yrittäny laittaa päälle ja se vaan sammuu tai joku käy sen sammuttamassa. Setä sanoi, että siinä on jo ongelma, että se vie jotenki liikaa virtaa ja se sammuu itestään. Kun kerroin, että yritin laittaa 65 astetta setä hymähti. Mitä seki hymähtelee, sehän on vielä ihan peruslämpöä. Ehkä se ei filippiiniläisenä pysty kuvitteleen, että joku haluaa kesällä mennä saunaan. Käski tulla sanomaan seuraavalla kerralla, pystyvät kuulemma jotenki ohittaan sen virtahomman. Höyryhuone toimii moitteetta se on myös mukava homma. Ei tarttenu ku 5 minsaa siellä kevyissä höyryissä istua Kepan kanssa ja johan alko nahka lähtemään.

Voi että olen miehelle kateellinen kun se saa olla Suomessa. Ja mikä pahinta, siellä on hillittömät viisuhuumat ja se näkee jääkiekkoakin ihan töllöstä!

Vihdoin jääkiekkoa!

Löytyihän se oikea kanava ainakin tälle illalle. Italian kanava näyttää tietysti Italia-Suomipelin, jota nyt vahataan ja selostus kuunnellaan netistä omalla kielellä, kätevää. Täytyy toivoa, että joku kanava näyttää ne viisutkin.

Viikonloppu ollaan aika tiiviisti vietetty omalla altaalla. Joka päivä ollaan siellä nyt lilluttu. Kastelukannu on kuuminta hottia tällä hetkellä. Toinen on tikkari, jonka annoin palkkioksi neitille kun se lirutti pottaan poikamaisella tyylillä. Meni siihen potan päälle seisomaan ja antoi tulla. Osuihan siitä osa oikeaan paikkaan ja palkkio oli luvassa.

Käytiin myös Kertun kanssa saunassa tänään. Aikani napsuttelin saunan virtanappia ja yritin saaha sen lämpiämään heti. Sainkin sinne kiukaaseen jotain eloa ja mentiin altaalle ootteleen hetkeksi. Takaisin tullessa ei koko saunassa ollu minkäänlaista virtaa. Kuntosalilla asenneltiin peilejä seinään ja olivat varmaan katkaisseet pääkatkaisimesta virran pois. Aika köyhät löylyt siellä tuli, mutta höyryiseen ikkunaan sain kirjoitettua "Kerttu was here".

Nyt se mies alko tuulettelemaan tuossa vieressä. Suomen selostus ei oikein ole niinku ajan tasalla. Yli 20 sekkaa eroa selostuksessa ja telkussa. Olis kiva jos menis niinpäin että selostus olis eessä niin osais kattoa töllöä oikeaan aikaan, mutta meillä kuva menee eellä.

Euroviisuja ootellen

Eilen vaihteeksi oltiin synttäreillä. On ne vaan niin kivoja. Ennen ku oli omaa lasta, ei juuri kenenkään synttäreitä vietetty. Nyt laskin, että viimeisen noin 8kk:n aikana ollaan oltu viisillä synttäreillä. Eilen oli vuorossa vuoden täyttäny Elvi, Einarin pikkusisko. Pikuvieraat ikähaarukassa 1kk ja 2,5v. Vilinää siis riitti ja mukavaa oli. Meillä meno jatkui iltaan asti kun neiti sätki isin kanssa altaassa. Uni tuli jo puoli ysin aikaan tavallisen kympin sijaan.

Tänään lastattiin auto täyteen sakkia ja kurvattiin kiinalaiselle kaatopaikalle eli Dragon Marttiin. Heti ekat vastaantulijat oli tietysti suomalaisia. Kovasti oli kauppoja vaihtunu ja ravintolakin oli avattu. Aina vaan mua jaksaa ihmetyttää, että mitä tietä pitkin sielät pitäisi ajaa kotiin? Joka kerta menen samaa reittiä, sitä ainutta mistä tiiän varmasti osaavani, mutta eihän siinä ole mitään järkeä ajaa viittä kilsaa harhaan ja taas uukkarin jälkeen uuet viis kilsaa, että pääsee oikeaan suuntaan. Tosin yks viikonloppu yritettiin mennä Jebel Alin pankkiin ja mies ei uskonu mun neuvoa, joten käytiin kymppi kilsan päässä tekemässä eka mahollinen uukkari.

Kohta alkais taas jääkiekko, ei toki telkusta, mutta voihan sitä netistä kuunnella. Aatella, että meillä näkyy joku 700 kanavaa plus netin sadat kanavat, enkä tiiä mistä niitä pelejä vois kattoa suorana. Italian kanava näytti yks ilta Italia-Ruotsi pelin. Sveitsin kanavia meillä ei näy.

Tapasin muuten tuossa meän altaalla yks ilta Itävaltalaisen naisen, jolla oli yks 7-kuinen tytölapsi. Olivat 5 viikkoa sitten tänne muuttaneet ja mies on, kuten aika monet tässä talossa asuvat, töissä SZR:n päässä olevassa hotellissa töissä. Nainen oli kai oikea euroviisufani, kuten minäkin, että koko Itävalta on oikeita Lordifaneja täynnä. Viime vuonna kun Lordi voitti, kaikki itävaltalaiset hoilasivat Hard rock hallelujaata ja kaikki ostelivat levyjä. Vieläkin se siitä ihan tohkeissaan selitti. Harmiteltiin siinä kun ei nähä näitä kisoja suorana. En ainakaan vielä oo ratkaisua keksiny, ellei sitten joku pystytä kisakatsomoa jonnekki ja mentäis sinne, vink vink? Tosin ne tulee kai taas niin myöhään, että olis ihan kivaa kattoa niitä kotona. Mies lähtee ens viikoksi Suomeen työreissulle ja pääsee kattomaan sitä huumaa kaupungille. Oli ollu ainaki hotellit ihan täynnä joka paikassa.

Teeveestä puheenollen, katoin eilen taas american idolsia ja on se vaan niin vaikeeta keksiä, ketkä 2 sieltä tippui eilen pois. Mulla on kohtapuolin koneella valmiina se tuloslähetys, mutta kun ne jenkit on kaikki niin hyviä. Veikkaan, no en ees osaa veikata. En ees osaa sanoa suosikkia. Se Justinin näköinen ja Phil tippuu, Blake ei voi millään tippua sillä esityksellä. Siis jos jotain kiinnostaa.

Tässäpä on pari kuvaa meän hirmumyrsky-asuinalueesta. Yläkuva on otettu altaan suunnalta talon parkkiksellepäin. Tuon takana olevan talon rakentaminen jatkuu, veikkaan ainaki vajaan vuojen. Tuossa alempana kuvassa näkyvän talon rakentaminen varmasti yli vuojen, koska varmaan 15 kerrosta puuttuu vielä kokonaan. Tuohon altaan ja pihan reunalle ootetaan vielä näkösuojaa, koska ihan tuossa lähellä menee vilkas tie, josta näkee suoraan altaalle. Lisäksi vois kehitellä jotain suojia nuihin joka puolella oleville työmaille, sieltä ne kymmenet tummat silmäparit aina tuijaa.

Naisteniltaa ja nalkutusta

Eilen oltiin vikaa kertaa maanantaipuistossa suomilasten kanssa. Siellä on niin tautisen kuuma, että ihan vaan varjossa seistessä hiki valuu. Päätettiin ens kerralla mennä tuonen aavikolle, Arabian rancheille altaaseen pulikoimaan. Eipä ole sielläkään koskaan tullut käytyä.

Puistossa vietetyn tunnin jälkeen kurvattiin Kepan kanssa shoppailemaan. Illalla eessä oleva naistenilta oli hyvä syy ostaa vähän uutta kampetta. Aiemmin tehty periaatepäätös olla ostamatta mistään Suomesta löytyvästä kaupasta mitään kumottiin alkumetreillä ja niin H&M:stä lähti ihana mekko mukaan. Se oli ku tehty mulle. Hyvä etten ihan kiljunu riemusta siellä kopissa kun sitä sovittelin. Kengät ja kaulakoru lähti muista kaupoista. Tosin se kaulakoru ei sitten sopinukkaan siihen mekkoon.

Illalla tuli kiire. Siinä tuntia ennen ku piti olla tuolla tien poskessa taksia oottamassa leivoin karjalanpiirakat (puuro oli valmiina), paistoin ne, käytin koiran ulkona, kävin Kepan kanssa kaupassa, vaihoin vaatteet ja kampasin tukan. Sivutuotteena tuli perheriita. Se ei tunnelmaa latistanut, lapselle pillimehu käteen ja heippa. Taksissa lakkasin kynnet ja tuskastelin jo rakoilla olevia jalkoja. Jouduin juoksemaan loppumatkan taksiin. Ei hyvä.

Mutta ilta oli hyvä Jumeirah beach hotellissa. Ruoka oli ehkä parasta, mitä täällä oon syöny. Pehmiskoneesta täys kymppi! Seura oli hyvää, 13 suomalaista emäntää. Kahen hienon hotellin välissä ulkona syötiin. Miten sattuikaan, venäläisiä oli viereinen pöytä täynnä. Ei sillä, että niistä mitään haittaa olis, mutta niitä vaan on joka paikassa.

Vaan kovin nopeaa se aika menee, kun on kotoa poissa. Aamulla tutut kuviot taas seiskalta. Meillä herätään nykyään kellon tarkasti seiskalta, riippumatta nukkumaanmenoajasta tai yöheräilystä. Rannalle suunnattiin nokkamme jo ennen kymppiä. Mentiin sellaselle hiljaselle rannalle, joss meän lisäksi oli vain kourallinen muita. Ku puoliltapäivin lähettiin pois, rannalle ei jääny ketään. Paitsi ne meduusat taas, joita on pilvin pimein. Tuossa on kuva jo veivinsä heittäneestä meritähestä, kokoa ehkä 10 senttiä. Yks jalkaki on taistelujen tuoksinnassa hiukan amputoitunut.

Meillä on orbitin telkkarikanavat. Tai ainaki pitäis olla. Yli 2 kuukautta sitten tapahtuneen muuton jälkeen ei olla saatu yhtään järkevää orbitin kanavaa näkyviin ja ollaankin päätetty, että koska ilmankin tullaan toimeen, niin irtisanotaan sekin homma heti kun se vuosi tulee täyteen. Jos ennen vuotta irtisanoo, joutuu pulittaan reilut 100 euroa ihan tyhjästä. BBC prime ei näy ollenkaan, joten euroviisut jää näkemättä. Tänään kävin pitkästä aikaa orbitin sivuilla ja ilokseni hokasin, että Conan O'Brienin show alkaa tänään. Vielä iloisempaa on se, että sama jakso esitetään samana päivänä jenkeissä. Kerrankin jotain tuoretta telkusta.

Vaihteeksi eilen istuin netissä ja puhelimessa lentolippuja kinuamassa. Löysin mm. Air Francen, KLM:n sekä Lufthansan hinnastot, joittenka mukaan kilo koiraa maksaa 20 euroa. Eli se viime vuonna saamani yli 70 euroa kilolta ranskan kautta ei ihan piä paikkansa. Finnairille soitin myös ja yritin löytää järkevää selitystä siihen heän laskuttamaansa noin 50 euroon kilosta. Ei osannu virkailija sitä ihan selittää, vaan väitti, että se maksaa vaan noin kympin kilo. Lopulta selitti kalliin hinnan sillä, että koska käytössä on kaksi eri lentoyhtiötä, hinta nousee pilviin asti. Kumma kun Suomeenpäin mennessä ja kahta yhtiötä käyttäessä kyse on pikkurahasta. Nyt vielä pitää selvittää, onko mahollista tehä matkaselvitys vain puoleen väliin saakka ja sitten Moskovassa uusi, jolloin maksaisin Hiposta kahelle eri yhtiölle erikseen, mutta silti se olisi edullista. Tai sitten lennetään KLM:llä. Enää 29 yötä. Tai 28.