Lomakelit kohillaan!

Vieraat tuli ja voisko paremmat kelit olla heille tarjolla? No ehkä vois. Olivat joitain vuosia sitten häämatkalla jossain eksoottisessa paikassa, jossa ei ollu 52:een vuoteen ollu hirmumyrskyä. Heän viikolle iski sitten hurrikaani 90 kilsan päähän lomakohteesta. Paikka oli siis muka takuuvarma aurinkopaikka, vaan ei sitten ollukkaan. Vettä tuli ku aisaa ja tais aisojaki mennä kumoon... En pysy enää laskuissa mukana, kauanko meillä on nyt tullu vettä ja ukostanu, mutta useamman päivän kyllä. Ja vielä jatkuu next few days... Kakun koristeeksi lisätään Kertun perjantainen kuume ja parit oksentelut. Neiti sai sen ilmeisesti tartutettua vieraiden reilun vuojen ikäiseen lapseen, joka nyt oksentelee ja ripuloi, sekä kuumeilee. Tänään paettiin vesisaetta Dubai malliin, jossa vieraitten lapsi veti sellaset ripulit kärryihin, että oksat pois. Kaikki vaatteet sekä kärryt oli sitä itteään täynnä. Piti osa vaatteista heittää roskiin ja hankkia uutta tilalle. Siihen lisätään vielä lapsen äitin saama pöpö, joka kuljettaa äitiä veskiin pönttöä halaamaan noin 5 kertaa tunnissa. Vaakatasossa on kuulemma siedettävää olla. Ohjelmassa piti olla vesipuistoilua, kiertoajelua ja safaria... Nyt on ollu shoppailua, shoppailua ja... no ollaan me lenkillä käyty (vesisateessa, jossa juoksee vaan suomalaiset) ja miehet kävi karatessa.

Huomenna alkaa pääkaupunkimme Abu Dhabin marraskuisen F1-osakilpailun lippujen myynti. Ajattelin siis suunnata matkani heti aamulla lipputiskille, niin on ainakin oma paikkamme varmistettu. Kahen päivän lippu maksaa reilut 200 euroa, mutta nyt ei pihistellä kun niin lähellä ollaan.

Hermanni käänty tänään ekaa kertaa mahalleen niin, että sai kätensäki alta pois. Herraa käytettiin myös lääkärissä viime viikolla kun tuli tasan 4kk ikää täyteen. Painon kasvussa tuli notkahdus ja nyt on sumopainijan ura vaarassa. Ennen tuli kilo kuussa, nyt vaivaiset 750 grammaa. Elopainoa nyt kokonaisuudessaan 7,75 kiloa ja 67,5cm. Kokoa siis riittää.

Lomailu rules!

Kolmen vuojen rajapyykki tässä maassa oli ja meni ja hokattiin, ettei olla juuri missään käyty. Pari kertaa ollaan oltu pääkaupungissa Abu Dhabissa, kerran päiväreissulla Fujairahissa, mutta siinäpä se. Eikä koskaan olla oltu lasten aikana missään lomalla. Siispä tuumasta toimeen. Isille lomaa töistä ja varattiin hotelli naapurimaasta Omanista ja tarkalleen Musandamista. Ennen ku rajalle asti päästiin, maisemat muuttu täysin. Täällä Dubaissahan ei ole Ski Dubaita kummempaa kukkulaa, mutta tuolla oli vuorta toisen perään. En yhtään ihmettele, jos tässä maassaki satoi lunta jokunen aika sitten. Niin korkeita ne kukkulat on. Muutamaa hassua puuta ja istutettua palmua lukuunottamatta siellä ei paljon viheriää ollu. Rajamuodollisuuksista oli varoiteltu ja neuvottu ottamaan iisisti, mutta meillä koko homma meni vauhilla. Ai niin, Hippo puotettiin jo alkumatkasta Greensiin mäyris-Carloksen luo hoitoon. Vietiin aamulla vasta, että saatiin taattua talonväelle unet ilman piippaavaa läntsyä...

Dubaista kun lähettiin vajaan neljän tunnin ajomatkalle, oli tien varret valtoimenaan kameleita. Mitä pitemmälle päästiin, sitä enempi niitä vuohia (onkohan ne ees vuohia?) tunki tielle. Yhessä kylässä oli jopa lehmä keskellä tietä ja pari tien varrella. Tietenkään äly ei välähtäny siinä vaiheessa, eikä ole kuvia esittää... Vähän ennen määränpäätä oli pahimmat rinnetiet ja meinattiinki kuskille laittaa loppumatkalla sykemittari. Helppo oli vänkärin paikalta sanoa, että voin mää ajaa jos et sää pysty.

Hotelli oli ainut, mitä sillä paikkakunnalla oli. Tai no on siellä joku toinenkin, karumpi paikka ja varmaan paljon halvempi. Huoneesta oli karu merinäköala, mutta ah niin hiljaista. Parvekkeelle ei kuulunu yhtään mitään. Ei siis mitään. Ite en toki sitä huomannu, mutta hiljaisuutta rakastava mieheni kyllä heti pisti sen merkille. Minähän väännän heti kotiin tultuaniki nupit kaakkoon, paitti että yleensä jätän kyllä koirallekki ja kotitontuille musat soimaan vaikkei muita olis kotona.

Hotellissa siis asuttiin kaks yötä ja siinä välissä käytiin mm. turistiveneajelulla, jossa kohokohtana oli kyllä ne delfiinit, jotka uiskenteli siinä veneitten vieressä ja esitti hyppyjänsä. Venekuskit vislas ja taputti käsiään ja delfiinit pisti parastaan. Se kyllä voittaa kaikenmaailman delfinaariot, vaikka mistä minä tiiän, kun en uskalla moisiin paikkoihin ees mennä. Muuten matkan antia oli nähä, miten sitä muualla asutaan. Näköjään sitä pärjää aika vähälläkin, kun ajattelee niitä pikkusia tuppukyliä, joissa asuu lähinnä kalastajia perheineen. Venereissulla nähtiin mm. nejlän perheen asuttama kylä, jossa ei ole yhtään mitään muutaman tönön lisäksi. Ei ollu ees tietä. Lapset lähtee alkuviikoksi mantereelle kouluun ja tulevat loppuviikosta takaisin veneellä. Valtio tarjoaa juomaveet.

Lähes kaikki hotellin muut asukkaat oli varmaan kans Dubaista tulleita perheitä arkea katkaisemassa. Kuntosalilla (joo kävin) tapasin Georgiasta kotoisin olevan raksamiehen, joka oli Musandamissa töissä ja varmaan puhekaveria vailla. Niin vuolaasti se alko kertomaan meän kotimaan arvattuaan kaikkea suomalaisista. Kaikkea positiivista kylläkin. Uima-altaalla taas juttelin yhen virolaisen katamaraanityöntekijän kanssa, joka oli ennen ollu Tallinkilla töissä. Nainen työskentelee kaks kuukautta Omanissa välillä Muscat-Musandam ja sitten menee kuukaudeks kotiin. Ihmettelin, miten se sinne Omaniin oli päätyny ja jotain se selitti, että Tallink ja se Omanin laiva on kai saman laivayhtiön, tai jotain sinnepäin.

Kaks päivää lomalla teki tehtävänsä ja autoon lastattiin väsynyttä porukkaa. Tai en minä muista tiiä... Kotimatka jostain syystä meni Barracudan kautta, meikäläiset tietää paikan ;) Onneks meni, koska samalla reitillä nähtiin Ras al Khaimahin varmasti hieno uus hotelli, jonne vois jo varauksia laittaa meneen. Samaan pitäjään myös rakennettiin uutta vesipuistoa. Viime metreillä käytiin lunastamassa Hippo kyytiin ja sillä oli myös ollu varmaan aika kiva loma. Nehän oli mäyriksen kanssa telminy kaiket päivät. Oli päässy aavikkolenkille yms. Oli muuten väsyny koira illalla. Hyvä, ettei kuorsausta kuulunu kun sohvalla illalla retkotti.

Viikon päästä meille tulee vikat vieraat ja hyvä niin. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta kun kelit otti ja lämpes aika lailla. Lähestulkoon tuskasen kuuma meinas olla "aamulenkillä". Googletin jo aihetta "vauvalle vettä?" mutta tulin siihen tulokseen, etten ala antaa. Kun ei sitä kerran tartte ni ei tartte. Saattashan olla vaarana, että meän jättivauva alkais laihtuun, eikä siitä tuliskaan amerikkalaiset jalitsun pelaajaa tai painijaa. Tissin imemisen lisäksi se (joka kyllä yläkuvan mukaan ei ole kenenkään näkönen) tänään oppi tehokkaasti imemään peukaloa. Taian kaivaa sen tutin jostain esille ja tarjota sitä vaihtariksi.

Vahingon ilo on paras ilo!

Suomalaiset asunnonvälittäjät järkkää asuntojen näyttöjä työkseen. Dubailaiset välittäjät istuu koneella ja vastaa puhelimeen niin halutessaan eikä ikinä soita takaisin niin luvatessaan. Palkkansa eteen ei ole tarvinu tehä yhtään mitään. Vuokralaiset löytää kämppänsä lehti-ilmoitusten ja netin perusteella ja käyvät itte kattomassa kämpät. Vaan eipä enää! Nyt kun kaikki pakenee lamaa kotimaihinsa takaisin tai muualle maailmaan ei ole uusia vuokralaisiakaan enää. Asuntojen myynti- sekä vuokrahinnat laskee ku lehmän häntä, joten välittäjätki joutuu tekeen töitä. Nyt on alkanu lehissä pyöriä "open house"-mainoksia. Aamulla ajelin tuosta yhen villan ohi ja siinä oli 15 autoa parkissa tien varsilla. Kai niitä joku siis ostaakin, mutta mukavinta on niitten ylimielisten ylipalkkasten laiskiasten työn ilo! Pitäis mennä ittekki sitä hommaa kuormittaan. Ihan vaan huvikseen.

Ilmat lämpenee, tahti kiihtyy ja kesä lähenee. Pienimuotoinen kunnon kohotus ja kilojen tiputusyritys on alkanu. Muutaman kerran on järveä jo juostu ympäri ja agireenejä koitetaan ahkerasti suorittaa. Tänään kävin Nad al shebassa harkkaamassa yhen slovakin ja yhen belgin kanssa. Junttina suomalaisena siinä meinas pulssi nousta kun piti niitä keski-eurooppalaisia poskisuudelmia vaihtaa sekä tavatessa että kotiin lähtiessä. No niistä selvittiin ja joten kuten reeneistäkin. Tämä belgialainen harrastaja oli aloittanut uransa kotimaassansa australian paimenkoirallaan, joka oli jotakuinkin möllitasoa. Koita siinä sitten neuvoa, että käytä sitä koiran puoleista kättä ja piä se käsi kokoajan neuvoa antamassa äläkä laske sitä aina välillä maata kohti. Häntä oli tietty neuvottu käyttämään koko ajan vastakkaista kättä sekä näyttämään jokainen este erikseen kättä tiputtamalla... No siinäpä juoksee vartalo mutkalla niinku tykkää. Mukava ihminen noin niinku muuten. Sattuu vielä asumaan tässä kilsan päässä, joten voiaan reenailla välillä kotinurkillaki, eikä turhaan molemmat ajeta 30 kilsan päähän.

Tänään mentiin myös kannustamaan koko perheen voimin "eläkeläis-NHL-peelajia" Dubai malliin. Siellä oli Kurrit, Lumpeet ja Ketolat pelaamassa muiden pappapelaajien kanssa paikallista joukkuetta vastaan. Paikalla oli vajaa kymmenkunta muutaki Suomiperhettä ja koitettiin kannustaa mukana. Tehtiin sellanen plakaatti, missä oli Suomen liput ja "hyvä Suomi"-tekstit ja aateltiin, että jos ei Kurri käy moikkaamassa ni jokainen kirjottaa oman valituskirjeensä Hesarin mielipidepalstalle. Vähintään Seiska päivää-lehen valituspalstalle uhattiin kirjottaa. No ei käyny Kurri lopussa moikkaamassa, mutta saattaa olla, ettei niitä kirjeitäkään tehä.

Peli kesti täydet 3 kertaa 20 minsaa ja maaleja tuli yhteensä 15. Kai nämä kaikki ns. hyväntekeväisyyspelit on sovittu, maalithan ne lisää yleisön kiinnostusta. Hauska "ohjelmanumero" oli myös kahen pelaajan tappelu, jossa isokokoinen NHL-äijä piti vastakkaista pelaajaa (pieni ku sintti) kypärästä kiinni ja muka mukiloi sitä kunnolla. Pikkupelaaja rimpuili vastaan eikä pystyny tekeen mitään. NHL-pelaaja sai 2 minsan jäähyt, mutta toiselle ei annettu jäähyä, koska se oli "way too small to get penalty". NHL-äijä nosti sen pelaajan siitä laian yli oman joukkueen vaihtopenkille.

Tämä lähijärven sorsien syöttö on nykyään parasta puuhaa ja myös isoin syötti saaha neiti pyöräilemään mukaan. Nyt kun vielä ainaki yhellä sorsalla on ihan pienet tipuset ni niien vetovoimaa ei voita mikään. Muuten neitillä on kyllä sellanen "ei yhtään"-kausi menossa, että oksat pois. Alahuuli on koko ajan mutrulla ja nokka kippurassa. Välillä se kyselee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten yks päivä sitä, miks jotkut menee moskeijaan rukoilemaan. Alotin tarinan siitä, että jotkut uskoo kuolleitten menevän taivaaseen. Siitä päästiin kätevästi hautausmaakeskusteluihin ja neiti kertoi, että silloinku papan pupu kuoli, sen haudalle laitettiin kivi päälle, ettei se pupu pääse karkuun. No niinpä tietysti!

Alotin muuten yks päivä Hipon kanssa noutoreenit. Noutaahan se, mutta kun ei osaa istua kapula suussa vaan sylkäsee sen heti mun lähellä pois. Mun kärsivällisyys noudon kanssa on kärpäsen luokkaa, joten se on ollu samassa pattitilanteessa jo monta vuotta. Hippo muuten täyttää kesällä jo 6 vuotta ja sen piti olla 4,5-vuotias kun palataan Suomeen. No takas aiheeseen. Otin sen kapulan pihalla käteen ja heitin sen vähän matkan päähän. Sen jälkeen kävin hakemassa Hipon sisältä rappusilta takasi pihalle ja heitin uusiksi. Sitten kävin hakemassa itte kapulan ja sen jälkeen Hipon olohuoneen sohvalta ja siirryin takapihalle reenaamaan. Eka meni totaalisesti hermot taas vaihteeksi, mutta lopputuloksena voin todeta, että viiessä minuutissa sain sen naksun avulla tuomaan kapulan mun viereen ja vielä pitämään sen suussa irrotukseen asti. Tällä hetkellä se tuo pienoisella avulla sen kapulan sievästi oikeaan paikkaan ja suorittaa sen liikkeen ok:sti. Alotin toissapäivänä myös avo-paikallaoloreenit. En ikinä ole piilossa käynykkään, mutta nyt ollaan menossa 30 sekan kohalla. Sen ajan se siis kykenee olemaan rauhallisessa paikassa. Pitäs reenata vaan enempi ja siirtyä vähitelleen myös vaikeampiin paikkoihin. Ryhmäpaikallaoloahan täällä ei pysty järkkäämään. Kesän tokoja katoin ja niitä löyty 2-3 sopivaa. Ei ole paljon särkymävaraa, taaskaan.

Yläkuvassa on jätti suuren Dubai mallin vielä isomman kirjakaupan saldoa agi-kirjoista. Koirakirjoja oli aivan tautisesti ja nämäkään kirjat ei ollu ihan sontaa. Kauppoja ei tullu eikä siellä saanu valokuvia ottaa, mutta kivaa katsastaa tarjonta.

Tuossa yläkuvassa taas on aika yllättävä löytö samasta kaupasta. Siis muumikrääsää! Aluks ihmettelin, mutta nyt muistan, että Japanissahan on paljon muumifaneja. Tämä kirjakauppa kun sattui oleen kai jotain japsialkuperää. Ja nyt nukkumaan ajoissa. Jos tänä yönä ei naapurit eikä naapuruston nuoriso pitäis bileitä, kuten viime yönä. Seuraavat vieraat sopivat tulostaan parin viikon päähän.

Pannaan paremmaksi!

Jos siellä Suomessa on kaikki koirahommat niin paljon paremmin, ni on yks juttu, joka vetää kyllä pohjat. Viimeksi koiranäyttelyssä oli hyvä tilaisuus tutustua siihen. Nimittäin, meillä on tämmöinen:

Tämä on siis tällainen mobiili koirien putsaus- ja tuunausauto. Sen kun soitat kotiovelle, luovutat koirasi heille ja avot. Kohta autosta tulee turresi kynnet leikattuna, korvat putsattuna, turkki kiiltävänä, puhtaana ja trimmattuna.

Yhen suomalaisen tiedän tätä palvelua kokeilleen ja oli muistaakseni tykänny. Hintaa ison koiran pesulle ja puunaukselle tuli jotain 30-40 euroa, että ei ees ihan kamalan kallista siihen vaivaan nähden. Autossa on siis tuollainen suihkulla varustettu allas, sekä muut tykötarpeet: trimmauspöydät ja leikkurit sun muut. En silti ajatellu sitä Hipsulle tilata vaan miehen puutarhaletkulla suoritettu suihku riittänee...

Lomakausi kiireimmillään

Ekat vieraat Ruottista on nyt jo kotiutuneet, samoin appiukko Suomesta. Äiti vielä pyörii mukana ja yrittää saaha naamaansa kunnon rusketuksen, palamisesta kuoriutuneen nahkan tilalle. Ruotsin vieraitten kanssa päästiin asioimaan Luis Vuitton kaupassaki ihan ostavina asiakkaina. Tuliaispyyntö kun ei vaimolla ollut enää meikkejä vaan toiveissa oli luuvitos-kassi, sai toki olla jotain muutaki esim. Prada olis ollu mieluinen. Puheissa vilahti Karama useampaan kertaan, mutta feikkikassit jäi tällä kertaa aidon varjoon. Appiukon tuliaiset oli myös meikäläisen käsialaa, mutta luotin osaaviin myyjiin ja homma hoitui. Tosin toiveissa oli myös timangikorvikset, jotka jätin suosiolla ostajan omaan harkintaan, ostamattahan ne sitten jäi.

Äitin kanssa ollaan kierrelty marinat ja palmusaaret, madinatit ja ostarit. Eilen oltiin Big bus tourilla ja se oli kyllä itellekki käymisen arvoinen. Pikavisiitti Dubai museossa on myös kaikille hyödyllinen. Saatiin kulumaan 8 tuntia tuolla kierroksella, mutta se meni kahen lapsen ja kahen aikuisen voimin aivan loistavasti. Vaihettiin bussista toiseen kai 4 kertaa lennossa ja parissa paikassa vietettiin enempi aikaa. Hermanni nukku aina välillä kärryissä kakskerrosbussin katto-osastolla ja ainoastaan ihan lopussa meinas hermo mennä. Kerttuki jakso tosi hyvin, huolimatta orastavasta tai päällä olevasta ihmekaudesta. Neiti nousee melkein joka aamu nykyään väärällä jalalla sängystä. Tosin tänä aamunahan se heräs oman sänkynsä alta. Miks lieneeki?

Uunikin saatiin ostettua lopulta käytettynä toisilta suomalaisilta ja siihen koitettiin saaha tälle aamulle laittajaa. No ei näkyny eikä kuulunu ja soittelun jälkeen lupasivat tulla huomenna. Tuumasta toimeen otin meisselin käteen ja se oliki helppo homma. Seinästä se luukku irti, edelliset piuhojen jämät pois ja sokeripalaan vaan ne uuen hellan piuhat. Savu ei noussu ja munkit tuli mummin kanssa tehtyä. Ja hyviä tuliki. Tällä hetkellä vain yks mun poraamista ja ruuvaamista naulakoista on tullu alas, tosin se tuli jo kahteen kertaan.

Tämä kotiäiti on myös päässy naisten iltaan syöpötteleen ihan yksikseen. Tai siis reilut 10 suomimammaa kamuna, mutta olipa kivaa. Ihanan rauhallista, kukaan ei nykiny hihasta, ei roikkunu lahkeessa, ääntä ei tarvinu korottaa, ruuan sai pureskella rauhassa... Ruokapaikan viereisessä altaassa näin myös elämäni suurimman kilpikonnan uiskentelemassa, sen kilpi oli valhetelematta varmaan 80 senttiä pitkä.

Tähän koneeseen tuli lopulta toinenkin virus ja se vasta sekasi tän masiinan sai. Soitin insinööriapua kaverin mieheltä ja sainkin ohjeita tietyn piuhan ostamiseen. Tarkoitus oli sen piuhan avulla tallentaa tiedostot toiseen tietsikkaan ja sen jälkeen tuhota tämä kone kokonaan. No sitä olis pitäny hakea Bur dubaista asti, joten en jaksanu enää kolmatta päivää olla ilman nettiä ja muun talon nukkumaan mentyä iskin sen tuhoamislevykkeen raksuttamaan. Tunnin päästä olin jo lataamassa uusia ohjelmia tähän koneeseen. Hukkaan meni siis isot läjät elokuvia, musiikkia ja valokuvia. Tosin jostain syystä mulla on tapana teettää valokuvia korkeitaan parin kuukauen välein, joten ei isoa vahinkoa tullu.

Kertun korvatulehus oli ja meni. Sain myös neuvoja meän korvalääkärivieraalta ja jatkossa jos on tarvista, me hoidetaan tulehukset kipulääkkeillä. Hermanni on kans käyny 3kk tarkastuksessa ja se vaan mennä porskuttaa valvavaa vauhtia. Se hoitaja kysyki, että mitä tämä syö kun kilo kuussa tulee aina painoa. Nyt siis tasan 3kk, 7 kiloa ja 64 senttiä. Kyllä siitä se lätkäpelaaja tulee. Tai sumopainija. Eikös ne lätkäpelaajat ole sellasia isoja rauhallisia kavereita. Meän pätkä vetäs viime yönäki 10 tuntia unta palloon ilman syömistä. Yhtään yötä ei vieläkään olla valvottu. Tosin sitä ei kai ääneen kannata sanoa.

No nii, vieraat on saapuneet ja jo lähteneet. Eivät kauaksi menneet vaan toiseen emiraattiin, Fujeirahiin yheksi yöksi. Sinne meni 5 kappaletta Väyrysiä ja ah ihanuutta kun koti pysyy siistinä. Siisteys myös jatkuu, koska meillä on astianpesukone! Hurraa! Ei ole moista ihmettä nähty sitten 10 vuoteen kun kotoa muutin pois. Ei toki olla vielä sitä pantu päälle, koska en ole saanu niin paljoa tiskiä aikaseksi. Hellaahan meillä ei vieläkään ole, mutta pakko se on kohta hankkia. Ei tätä mäkkärilinjaa voi kauhean kauaa jatkaa. Eikä burger kingiäkään..

Eilen oli siten se suuri päivä, koiranäyttely vm 2009. Edellisenä päivänä menin sinne kasaamaan niitä esteitä ja oli hyvä, että meninkin. Pari tuntia meni, että saatiin A-este ja keinu kasaan. Monta kertaa meinattiin jo luovuttaa, mutta hyvät niistä tuli. Aika liukkaat, mutta muuten hyvät. Joka paikkaan piti rasvaa suihkuttaa, koska olivat kolmessa vuojessa aika paljon juuttuneet kiinni. Kokonaiset 3 vuotta ne siis on ollu jossain varastossa ja me ollaan reenattu jumbo-mikado-kepeillä. Nyt pitäis olla asiat toisin. Martina ainaki aiko ryöstää niistä osan meän käyttöön.

Itte agikehä oli fiasko, taas. Hyvät suunnitelmat oli ja toteutuksetkin, kunnes paikalle asteli herra Danny tai mikä lienee. Yritettiin selittää, miten homma toimii ja mitä se äijä sanoo? "Tämä on mun show, minä tiiän, miten tehään, minä oon hoitanu tätä hommaa jo vuosia." Halus, että eka kaikki saa kokeilla 10 minsaa ja sitten kisataan. Ja otetaan vaan aika, eikä kaikkia esteitä tartte tehä yms. Aika piti ottaa sen viisarikellolla, missä ei ollu ees numeroita. Tehtiin niin ehkä vajaan tunnin ja vähitellen livettiin pois. Tehköön ihan, miten haluaa. Me saatiin, mitä haluttiin. Saatiin uusia ihmisiä kiinnostumaan reeneistä ja saatiin rahaa esteitä varten. Ja pääasia, saatiin toivottavasti esteet. Mulle tuli kans yks nainen selittään, että se on Abu Dhabissa dog trainerinä ja sillä on jonkunlaiset esteet ja myös pieni ryhmä, minkä kanssa se reenaa. Ideana sillä oli myös saaha ihan kisakokoiset esteet rakennettua. Pitää mennä sinne jossain välissä käymään. Kuumuus vaan pukkaa uhkaavasti päälle.

Muuten näyttely oli taas parasta, mitä Dubaissa on tarjolla. Ajankohta oli aivan liian kuuma, näyttely pitäis olla lähempänä vuojen vaihetta ja nurmikolla. Asvaltin päälle oli kyllä kehien kohalle laitettu tekonurmea, mutta liian paljon oli muualla polttavaa asvalttia. Näyttelykehiä en juurikaan käyny kattomassa. Myyntikojuja oli taas monenmoista. Käteen tyrkättiin vaikka mitä rompetta ja esitettä. Yhessäki kassissa oli parit lippiksen, koiralle shamppoota, hammasharjoja, luita, pilli ja sellanen ison koiran timanttipanta ja -hihna. Siis ihan ilmatteeksi. Mielenkiintoisin koju oli kyllä sellanen koirien vaihtoehtohoitojuttu. Kun tuntuu, että Suomessa kaikki agikoirat käy uimassa jossain Hyvinkäällä vai missä lienee se "uimahalli" niin voin sanoa, ettei me enää jälkeen jäähä. Meillä on myös tuolla Jumeirahissa koirille sisäallas. Laitoin kyselyn emailitse hinnoista ja muista jutuista. Alkais kohta oleen ajankohtaista sekin, lämpötilan takia.

Kuviakin otin useampia, mutta tässä koneessa jyllää edelleen virus, eikä tämä toimi kunnolla... Laittelen sitten joskus kun/jos saan tän kuosiin.

Olen tässä lähipäivinä hoidellu nuita handymanin hommia enemmänki. Verhotankoja laitoin eilen viimiset paikoilleen, siis ihan porasin ite. Yhtään seinää ei ees murtunu. Taulut on isketty seiniin. Tänään repasin vielä enempi kun tein hiekkalaatikon. Mikko mainitti yks päivä, että Koposille on isi tehny laatikon. Heti otin vinkistä vaarin ja lenkillä kävin kattomassa sitä. Tänään marssin kauppaan ja sahautin laudat valmiiksi, ostin liittimet ja ruuvit ja pyöräytin sen kuntoon. Huomenna pitää vielä jollain keinolla hakea hiekkaa ja valmista tulee.

Tänään kun kävin siellä rautakaupassa, näin yhen paikallisen auton, jossa oli kaapupukuinen äijä kuskina ja vänkärin paikalla ehkä 10v poikansa. Eivät pysähtyneet mun kohalle, mutta monien muitten kohalle kyllä. Kerjäsivät rahaa. Ainaki niin päättelin, vaikken mitään kuullu. Auto oli sellanen tosi kolhiintunu vanha kosla. Näin saman auton vielä liikennevaloissa, jossa pysähtyivät mun viereen, mutta värkkäsin muka jotain muuta, etten niitä huomannu. Olen kyllä aina täällä antanu rahaa, kun joku on tullu pyytämään, koska uskon, ettei kukaan huvikseen kerjää rahaa. Tuo vaan menee jotenki yli ymmärryksen, että autolla kerjätään ja lapsiki on kyytissä.

Heikompaa vois hirvittää

Nimittäin tämä sirkus. 10 päivää kesti, kunnes sain pesukoneelle asentajan. Voi kuvitella sitä pyykkiläjän korkeutta ja uusia asuvalintoja. Mikään ei mahu päälle, mutta onhan makkarallaki kuori. Soitin pesukoneesta eka Emrillille, no eivät laita koneita. Ei laita German starikaan. Eikä Hit and mis, ei ku siis Hitches and Glitches tai jotain sinnepäin. Eikä joku nimetönkään firma. Vinkistä viisastuneena kysyin portilta tänään, josko tietäisivät jonkun eikä menny ku 5 minsaa ja auto tuli pihaan. Siitä meni ehkä 5 tuntia ja kone oli asennettu. Ei siinä asennuksessa sentään niin kauaa menny, mutta osien hankkimisessa meni. Vähäsen se tippasee silti...

On muuten aika avuliaita nämä Dubain suomalaiset. Puolta kymmentä aviomiestä tarjottiin hommaa hoitamaan, kun kysyin postituslistan kautta apua pulmaan. Sama homma oli muuttoavun tarjonnassa. Puolen kymmentä tyyppiä lupas tulla roudaamaan kamppeita tai olla jollain muulla tavalla apuna.

Eilen lähin uusimaan viisumia. Kolmen vuojen viisumi lähenee loppuaan ens kuussa ja suurin toivein lähin hoitamaan hommaa valokuvien ja tarvittavien asiakirjojen kanssa. Lapset mukana tietysti. Ajelin tuonne peräkylälle ja raahasin karavaanini sairaalan tiskille. Piti siis tehä medical check up muun muassa. Täti vastaa, että sori madam, 3 päivää sitten, uuet käytännöt. Sun pitää mennä toiselle puolelle pitäjää kaupungin "tk:hon", Safa parkin läheisyyteen. Eivät ees tienneet osoitetta. No antaapa olla, aattelin ja muutin suunnitelmia. Piti myös käydä hoitamassa Kertun tarha-asioita syksyä varten. Ajeltiin uusien dubailaisten kanssa peräkanaa Raffles-koulun toimistoon. Hoideltiin papereita ja kyseltiin tarhahommista. Viiminen niitti arkkuun (lainatakseni toisten sanoja) oli se, mitä noin 50v toimistotäti sanoi 4,5 vuotiaalle Suomi-tytölle, jolla oli olkaintoppi päällä. Täti sanoi, että oh so sexy, SO SEXY! Siis lapselle tuollaisia päästelee. Onneks lapset ei tajunneet asiaa. Me pyöriteltiin silmiä ja häivyttiin. Ei kauhen hyvää mainosta sille koululle.

Siitä hyvillä mielin jatkettiin festival cityyn tapaamaan Martinaa, joka järkkäilee lauantain koiranäyttelyn agilitynäytöstä. Soitin sille, että sellaset 30 minsaa varmaan menee. Etin sopivaa ajoreittiä, kunnes oikealla puolella sattumalta oli viisumipaikkaan sopiva rakennus. Raahasin taas lapset sinne ja ei kun luukulle. Käskivät mennä seuraavalle tiskille, jossa taas ohjeet mennä toiselle tiskille. Siinä vaiheessa tais Hermanniki jo kitistä kopassa. Hikipäässä kiroilin ja tiuskin todellista kyselyikää elävälle Kertulle oikein kunnolla. "Kehuin" tämän maan byrokratian toimivuutta taas kerran ja vastasin Kertun lausahukseen "täällä puhutaan Suomea", että älä höpötä, kuulet väärin. No olan takana mies alkaa kertoa mulle ohjeita hommien hoitamiseen. Oli taas oikein elämän huippuhetkiä. No lopulta pääsin oikealle tiskille ja setä täytteli kaavaketta. Kysy mun kännynumeron eka. Sitte kysy uusiksi kännynumeroa. Minä että mähän annoin sen jo. No onko toista? No ei ole. No oisko lankapuhelinta? No ei. Entä faksia? Ei. No anna sitten miehes nimi. Mietin taas muutamaan kertaan näitä piilokamerajuttuja... Seuraavaksi se sanoo, että 2 dirtsua. Minä näytän visakorttia. No madam. Vain käteinen käy. (Vanhassa paikassa olis käyny kortti). No ei kun lapset taas autoon ja matkaan automattia kohti. Paitti, etei ihan. Piti vaihtaa auton takakontissa H:n kainalokakat ja siis vaatteet myös, hoitaa imetykset ja sitten vatsa matkaan. Kepalla maha kurni ja mulla myös, joten onni on löytää mäkkäri atm:n vierestä. Ruokaa mukaan rahan ohella ja takasi karavaanin kanssa luukulle. Loppu sujuikin kivuttomasti. Mitä nyt verikoe otettiin. Paperit ois pitäny hakea tänään, mutta mitä suotta kiirehtiä.

Lopulta oltiin festival cityssä 2 tuntia myöhässä, mutta sinne meno oli vaivan väärti. Käytiin koiranäyttelypaikalla, jossa työmiehet kiireesti laitteli paikkoja kuntoon. Hämmästys oli suuri kun näin ihka oikeita agiesteitä. Ei ollu siis turha huhu, että Pedigreellä ois Jebel alissa joitain esteitä varastossa pölyttymässä. Siellä oli A-este, keinu, rengas, pari hyppyä, pöytä, kepit ja putken pidike. Agikehään tulee kuulemma jonkun lainen mattoalusta, muutenhan tänä vuonna ollaan asvaltilla. Martina aikoi tingata esteet meille käyttöön jatkossakin. Aika huippuahan se olis. Tekis Hipon tassuillekki hyvää päästä meneen kontaktiesteitä ennen kesän kisakautta. Reenistä puhumattakaan. Huomenna pääsen kasaamaan ne esteet etukäteen.

Tänään käytiin plant souqssa (useampia kasvitarhoja keskellä aavikkoa) aamupäivällä. Mukaan lähti volvon takakontillinen puskaa ja kukkaa, multaa ja muutama ruukku. On kyllä sellanen paikka, että homma vähän leviää käsistä, olis niin paljon ostettavaa. Onneks puutarhuri sattu just tuleen kasteluhommiin kun lastasin puskia takapihalle. Silmät setällä varmaan levis kun aatteli vaan kävästä letkuttamassa hetkisen. Yhessä me laiteltiin kukat paikoilleen ja puskat juurtumaan, aikaa meni varmaan lähes 2 tuntia. Saas nähä, kauanko pysyvät elävänä.

Tänään kerittiin myös käydä "rentouttavissa" reeneissä tuossa vähän matkan päässä. Hermanni huusi kärryissä, Kepa esteitten keskellä, Hippo pyöri ympyrää ja tilanne oli kaikkea muuta ku rentouttava. No reenattua tuli ja mäyris-Carloskin osoitti jo todellisen agikoiran elkeitä. Mahtavaa nähä toimiva mäyräkoira!

Rentouttavien reenien tuloksena olin taas ihan ylikierroksilla ja kauppaanki olis pitäny mennä. Oli ihan hirveä jano ja siinä kauppaanlähön kynnyksellä kotona näin lasin kirjahyllyssä. Kysyin mieheltä, että mitä tuossa on, vieressä oli sprite-tölkki. Sano, että maista. Nopealla huikalla vetäsin 2-3 kulausta, kunnes viina alko maistuun. Suutuin mielestäni aiheesta, mutta onneks H oli just kerenny syömään. No, kauppaan piti mennä ja menomatka meni iloisessa nousuhumalassa. Parin sadan metrin matkalla (siis kävelyreissulla) se pieni viinamäärä laski päästä jalkoihin. Kaupassa yritin olla hönkäilemättä, tosin arabienki hajuvesiosasto on sitä luokkaa, että ei se mun minikänni ees näkyny. Ostokset tuli tehtyä ja kotimatka suju passiivisessa laskuhumalassa. Kotona olin jo vesiselvä... Edellisestä alkoholin maistosta oliki jo yli vuosi ja muutenki pieniki viinamäärä puuduttaa jalat.

Nyt kaikkien näitten ressihommien jälkeen kotiäiti on valmista kauraa petiin. Huomenna tuleekin vieraita Ruottista viikoksi, ylihuomenna appiukko, joka kyllä menee hotelliin. Äiti tulee tiistaina. Toivotaan, että hellaki tulis ihan pysyvästi.

Ai niin, UAE:ssa on uusi laki. Emiraattityöntekijöitä tai niien potkuja varten on sellanen laki tehty, että niin vaan et voi potkuja antaa yksityisellä puolella ja ottaa expattia tekemään samaa hommaa. Jos haluat irtisanoa emiraatin, sun pitää ekaks perustella asiaa työministeriöön, josta tulee neuvottelija hoitamaan hommaa. Lehessä luki, että jos emiraatti ei osaa tehä työtänsä niin sille tarttee antaa aikaa opetella... Lehessä myös luki, että paikallinen opettaja oli teipannu saksalaispojan suun kiinni oppitunnilla, koska poika ei ollu toistuvista huomautuksista tukkinu turpaansa. Pojan äiti tietysti nosti hirveän metakan ja pääsi lehteen kertomaan tarinaansa. Seuraavana päivänä yleisön osasto tulvi kirjeitä, jotka puolusti opettajaa ja käski vanhempien opettaa lapsillensa alkeelisimmat käytöstavat. Samaa mieltä minä olen. Niin ja viikko sitten lehessä myös luki, että yksin Dubaihin lomaansa viettämään tullut suomalaismies teki itsarin ja hyppäs hotellin parvekkeelta alas. Huoneesta oli löytyny suomeksi kirjoitettuja viestejä.

Että sellasta täällä.

Varma keino...

...herättää nukkuva lapsi, on alkaa kirjoittaa blogiin! No katotaan... Kerttu korvatulehduksineen on päässy isin kanssa korkeuksiin 27.kerrokseen, siis isin työpaikalle piipahtamaan olosuhteitten pakosta. Me käytiin H:n kanssa koirahommissa aamulla tuolla 30 kilsan päässä. Kummallista, että tuohon ajeluun tottuu ajan myötä. Ennen 70 kilsan lenkki olis tuntunu pitkältä, mutta kaikkeen tottuu. 30 kilsaa reenipaikalle, sieltä 10 kilsaa Ikeaan ja lopuksi kotiin, yhteensä 70km.

Koirahommat on aika alkeelliset, muutama hyppy, kepit ja ees putkea ei kaivettu autosta, koska tuuli niin paljon, ettei se olis pysyny paikoillaan. Hyvien reenien sijaan kuulin erikoisia tarinoita. Tuli puhetta siitä ihmeellisestä kauneshoitajasta, jolla on koiralenkeilläki tolppakorot jalassa ja asut vimosen päälle, naama tietty kummallisessa maalissa. Iso valkoinen puudelinsa varastettiin silloin joskus vuosi sitten ja kysyin nyt muilta, että ovatko kuulleet koiran kohtalosta. Se koira oli jotain kautta kulkeutunu Dubain pääsheikki Muhammedin tytölle ja tämä nainen, joka työskentelee kuulemma aika korkea-arvoisten naikkosten kauneushoitajana oli saanut asiasta vihiä. Oli sitten ottanut jotain reittiä Muhammediin yhteyttä ja Muhammed oli käskeny palauttaa koiran, ennen kuin perheensä maine tahrautuu...

Muita mieleen jääneitä tarinoita oli se, että kun tämä lama iskee ja iski tänne aavikolle myös pahemman kerran, niin esim. festival cityssä on kuulemma yks kokonainen iso parkkis myymättä jääneille autoille. Martina, joka pyörittää näitä koirahommia täällä, on itte töissä Al futtaimilla, joka ainaki autobisnekseen liittyy olennaisesti, sanoi, että kun ei mee kaupaksi. Itte sen parkkiksen tänään omin silmin näin ja niitä kaaroja oli paljon.

Olennaisena osana tähän tämän päivän reissuun liittyy mm. kainalokakat ja ilmaiseksi saatu riisisatsi hyper-Pandasta ilman hintalappua, mutta niistä nyt ei jaksa sen enempää..

Päästiin yöllä bileisiin koko perhe. Nyt tiietään, miksi tämä meän nykyinen koti on vapautunu muutama viikko sitten. Naapurit. Niillä on 2 kultaista noutajaa, jotka louskuttaa päivät ja yöllä omistajat bilettää. Ei siinä valittamista, niillä on tosi hyvä musiikkimaku, mutta yöllä 3-5 aikana on vähän väärä timing! Siihen lisätään joku karaokehomma, ni tuloksena koko muu perhe, paitti H valvoskeli alakerrassa. Möly loppu joskus 6:n aikaan. Mieheni palkitsi ne menemällä joskus ennen kasi pimpottelemaan ja kyselemään, että kuis teillä on nukuttu? Jos olis ollu se meän tarttema porakone lainassa tänä aamuna, oisin alkanu kasilta poraamaan.

Ihmeellistä, tuo herra tuolla pihalla autossa (ovet toki auki) vetää sikeitä oikein kunnolla. Eihän se toki tähän ikään mennessä vielä päikkyjä oikein ookkaan nukkunu. Öistä ei voi valittaa. Illalla 8-9 nukkumaan, tankkaus yöllä neljältä ja seuraava seiskalta.

Uusi koti!

No ni. Pikainen päätös ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tai uuessa kojissa, kuten kai kuuluu sanoa. Murteet alkaa meneen sekasin vähitellen, mutta kesällä ne varmaan taas palautuu normaaliksi.. Alkaa unohteleen jo sanoja suomeksi... no EI vaiskaan! Vitsi vitsi. En yritäkään kuulua siihen hienoon porukkaan, joka viettää ulkomailla puoli vuotta ja kahvipöytäkeskustelussa puhuu, että kun meillä se bakery tekee niin hyviä cookieseja. Joo siis asiaan. Soitin muuttofirmaan toissapäivänä, tulivat kahen tunnin päästä tekemään tarjouksen 3000dhs kaikki pakattuna, kannettuna ja purettuna. Sanoin, ettei käy. No 2500dhs madam? No way. Otapa tuo luuri käteen ja puhuppa misterin kanssa ni pääsette johonki mukavampaan tulokseen. Lopulta 1900dhs (380eur) se maksoi ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tulivat eilen aamulla kun me oltiin jo ulkona kotoa ja iltapäivällä tulin kertomaan, mihin mikäkin pannaan. Muutama tunti ja homma oli tehty. Paitti, että osa muuttomiehistä ootti ainaki 2 tuntia tuossa meän pihalla kyytiä pimeässä, matkaa heän kotiin yli tunti! Aivan kohtuutonta. No siinä parin tunnin aikana kannettiin pihalle mm. yks kappale tietsikan näyttöjä ja näppäimistöjä sekä muuta meille tarpeetonta roinaa ja hyvin kelpasivat miehille. Iltamyöhällä vielä kun muut nukkui, minä asentelin tavaroita paikoilleen ja kannoin pihalle roskiksen viereen mm. kerran käytetyn vohveliraudan ja avaamattoman mehupuristimen ja niin ne vartissa oli viety. Apulaiset täällä kiertelee ja kerää heille tarpeellista tavaraa. Mitään ei oikeestaan tarttis heittää roskiin. Hyvä niin. Tekokukatki oli kelvannu aamuun mennessä.

Kyllä tuli vaan ikävä edellisen asunnon vaatekaappeja. Kertun huoneessa on yks pieni kaappi, jossa 2 hyllyä. Eihän sillä paljon käyttövaatteitakaan ole, mutta sitä muuta roinaa on liikaa. Alkaa perusteellinen "tavarat ulos kampanja" tässä talossa. Kunhan vaan olis ittellä mahis aloittaa se kampanja. Hermanni kiitti uuesta kodistaan sillä, ettei juuri nukkunu viime yönä. Heräs vähintään tunnin välein syömään. Tosin silläkin saattoi olla merkitystä, että täällä on varmaan 10 astetta kylmempää ku edellisessä kotona.

Mutta että Kerttu tykkää. Niin ku isot tytöt se ilman kitinöitä meni omaan uuteen huoneeseen nukkumaan ja kerran vaan heräs huhuileen. Heti aamulla se halus oven auki ja meni pihale touhuileen. Itekki pitäis sinne mennä touhuileen ja suunnitelemaan, josko sinne jotain uutta kasvia ja puskaa haluais. Puutarhureita kävi tyrkyllä eilen sellaset viitisen kappaletta, eka palkattiin. Kaikki sanoivat työskennelleensä just tässä pihassa aiemminki. Apulaisia kävi kolmisen kappaletta, yhtään ei palkattu. Samat inkkaripojat tulee meille siivoamaan huomenna ku mitkä kävi Tecomissaki. Jääkaappi saahaan huomenna, uunin vois ostaa vaikka tänään käytettynä toisilta suomalaisilta. Mutta mikä parasta? Yhestä kapista keittiöstä löyty astianpesukoneen liittimet!!! Meillä kummallakaan ei ole koskaan ollu moista konetta sitten sen jälkeen kun kotoa ollaan muutettu pois. Että tulee luksusolo. Josko siis se joskus siihen saahaan..

Että ei siis muuta ku vaatteita laitteleen kaappiin oman järjestykseen. Pitäis vaan tästä koneelta nyt päästä pois kun H nukahti tuohon viereen kärryihin. Lisäks pitäis taas jtkaa operaatiota: virus pois koneelta. Örkit on löytäneet munkin lataamon.

Muuttoa pukkaa

Koville se otti, noin 30 puhelua ja ehkä 20 nähtyä asuntoa, mutta deposit on nyt maksettu. Siis eräänlainen "varausmaksu" tai joku sen tyyppinen. Springsiin palataan takaisin, 2 makkaria yläkerrassa ja alhaalla pieni keittiö ja olkkari ja vielä pienempi study. Oma lilliputti piha ja parasta se, että omalta ovelta pääsee ulos käveleen! Eikä kiire tule yhtään, vuokratarjous meni läpi tiistaina ja nyt sunnuntaina alkais vuokrasopimus. Nimiähän ei ole vielä paperissa, mutta luottavaisia ollaan. 5000 dirtsua tingattiin vuosihinnasta, ei siis paljoa, mutta periaatteesta. Kuukausivuokra tulee siis olemaan... piti oikein moneen kertaan laskea, mutta totta se on, 2250 euroa kuussa. Ja sellasesta kämpästä. No, jossain on pakko asua. Olishan niitä vähäsen isompiaki kämppiä ollut, mutta tuo on hyvässä paikassa, uima-allas kivenheiton päässä, samoin ostari. Pääsee ite liikkumaan, koira saa lenkitykset, Kerttu pääsee pyöräileen ja sen semmosta.

Näin unta agi-mm-kisoista. Ite en kisannu, mutta kova hinku olis päästä ihan mihin tahansa kisaamaan. Kerran ollaan jopa käyty reenaamassa ihan hissukseen. Huomenna mennään toiseen kertaan ja jos siitä innostuis kyhäämään ees niitä keppelöitä ni eiköhän me johonki kuosiin kesään mennessä päästä. Koiraporukat on siirtyneet aavikolta hylätylle golfkentälle. No ei se ihan hylätty ole, mutta raksahommien takia se ei ole kuitenkaan käytössä tällä hetkellä. Eikä sieltä kuulemma ajeta pois. Mahtavat puitteet, kunnon nurmi ja järvi uittamista varten. Olis vaan ne esteet...

Dubain ainut koiranäyttely on taas tässä kuussa ja sinne oltais menossa järkkäämään jotain näytöstä. Tänä vuonna olen siis itte siinä hommassa mukana, kunhan vaan se itte pääjärkkäri sais alotettua homman. Katotaan saahaanko pedigreeltä ihan esteitä vai tartteeko niitä poliisien peestä olevia telineitä käyttää. Aiotaan vaatia maholliset kunnon esteet jatkossakin meän käyttöön jos jotain näytöstä haluavat. Katotaan onnistuuko.

Sellastapa täällä. Kelit on edelleen mahtavat, paitsi muutamana päivänä on ollu sellaset helteet, että oksat pois. Ihan yli 25 asteen on noussu... Se viien asteen nousu tuntu tosi kuumalle, muutenhan täällä on mukavat Suomen hellekelit.

Suu supussa

Pitäisköhän vähän alkaa varomaan sanojansa? Yks päivä mentiin hissillä johonkin suuntaan ja kesken matkan jostain käytävältä kuulu lasten mekastusta. Kerttu totesi, että voi ku nuo mölyapinat tuolla taas huutaa. Mölyapina-sanan se on oppinu multa. Meän talossa on sellaset maailman kovaäänisimmät arviolta egyptiläiset lapset, jotka on aivan hirveitä. Ne puhuu huutamalla toisilleen. Se vanhin ja isoin on noin 7-vuotias, joka vetää joukkoja ja sitten muiluttaa muita alamaisiaan. Kerttu ei ees halua jäähä alakerran leikkihuoneeseen leikkimään, jos se jengi on siellä. Nämä lapset on ihan verrattavissa huonosti käyttäytyviin koiriin siinä suhteessa, ettei niissä lapsissa mitään vikaa eikä niissä koirissa, vaan niissä vanhemissa ja omistajissa.

No tästä mölyapinatuomiosta selvittiin automatkalle tuohon parin sadan metrin päähän greensiin ulkoiluttamaan Hippoa. Etittiin toivotonta parkkipaikkaa ja neiti tokas, että voi histi (nimenomaan kirjaimet tuossa histi-järjestyksessä) ei täältä saa paakkipaikkaa ku nuo juntit on jättäny autot nuin. Tunnustan, mun suusta on tullu tuokin juntti-sana. Silti minut tuntien nuo mölyapina- ja juntti-sanat on kevyttä kauraa. Tänään pääsi jo kirosanaki, mutta niin paljon olen saanu kielenkäyttöäni siivottua, ettei Kerttu niitä vielä osaa. Paitsi yritti se yks päivä sanoa moneen kertaan jumalauta, muttei ihan osannu.

Eilen käytiin viemässä auto huoltoon ja kotimatkalla taksissa se alkoi laskemaan tähtiä taivaalta. Hyvin se laski tapansa mukaan ykkösestä kymmeneen moneen kertaan. Sanoin, että: "laskeppa englanniksi", johon neiti vastas, että "mää en nää enää niitä."

Muutenkin siellä eilisessä taksissa Kerttu ihmetteli kyytin aluksi, että mikä täällä haisee? Sanoin, etten tiiä, vaikka haistoin kyllä tupakan. Muutaman minuutin jälkeen se totesi, että äiti, täällä haisee tupakka. Muutenkin sillä on tosi harjaantunu hajuaisti. Monesti se toteaa, että äiti, sää oot syöny suklaata, täällä haisee suklaa. Ja joulun aikaan se aina haisto piparkakut. Ei pysty ees salassa syömään tai pitää varta vasten olla hönkäilemättä sen suuntaan.

Yks päivä se totes olevansa sairaseläkkeellä. Ja yleensä se ei voi mennä isin vessaan, koska se on korjatteella. Harvoja muistiin jääneitä toteamuksia. Eilen se kävi kysymässä multa illalla, että onko sulla menny sellanen ötökkä hukkaan? Minä ihmettelin, että mikä ötökkä? Sellanen keltanen ötökkä, ku meillä on niitä myytävänä niitä ötököitä, meiltä saa uusia. Ainaki sen mielikuvitus on alkanu laukata...

Tosi hyvä mielikuvitus on myös yllä olevan hotellin rakennuttajalla. Siis minkä hotellin? Eihän siinä näy kuin ehkä 2 ekaa kerrosta tai siis siihen voi kuvitella 2 ekaa kerrosta. Niimpä. Käytiin madinatissa jokunen aika sitten ja Kerttu kun tykkää niistä talojen pienoismalleista niin niitä pitää käydä aina vahtaamassa. Nytkin mentiin kattomaan yhtä sellaista ja se sattui olemaan meän lähelle tuleva hotelli. Täti kertoi, että se avataan syyskuussa! Aivan varmasti. Rakentamisen jälki ja laatu on varmaan huippuluokkaa. Täti vielä sanoi, että se on "really nice area". Hmm. En ole ihan samaa mieltä. Vastasin, että maybe after a couple of years.

Hyvä mielikuvitus on ollu myös Slumdog millionaire-elokuvan tekijöillä. Elokuvahan sai useita oscar-ehokkuuksia männä viikolla ja se on kyllä niitten arvoinen. Katoin sen toissailtana ja on pitkään aikaan paras pätkä. Suosittelen sitä kaikille, kunhan vaan se tulee teattereihin...

Hei me jahkataan taas!

Onkohan jahkata ees sana? No se kyllä kuuluu mun sanavarastoon. Jahkattiin siis siitä, että muutetaanko vaiko eikö. Olis kuulemma pitäny maksaa 10 000dhs (=2000eur) jos oltais lähetty kyntämään tästä asunnosta. Ei ilmoitettu tarpeeksi ajoissa (2kk ennen) lähdöstä, joten uhkasivat sakoilla. Itte ainakin kauhistuin tästä ja sanoin, ettei kai me sitten lähetä. Itseasiassa tällä hetkellä ei mulla ole tiedossa, mikä on tämän hetkinen tilanne, koska emme ole ikään kuin puheväleissä miehen kanssa. Tilanne ns. päällänsä nyt kolmatta päivää. Kyllä se joskus selviää..

Silloin kun puhe vielä kulki, käytiin tällainenkin keskustelu:

Mies: "Pitäsikö mun ostaa sellanen .... motocrossipyörä vaiko sellanen .... pmotocrossipyörä?"

Minä: " Multako sää kysyt? Ihan sama jos mää kysyisin sulta, tuleeko meille seuraavaksi borderterrieri vaiko jackrusselin terrieri?"

Mies: "Miten niin ihan sama, meillehän tulee bordercollie."

Minä: "Meille mitään collieta tule, terrieri meille tulee."

Mies: "Kaikkihan hankkii bordercollien kun nehän on niin hyviä."

Minä: "Meille ei tule bordercollieta vaan terrieri tai villakoira, sellanen pikkunen, Venäjältä."

Jotenkin näin se kulki ja mitään noista ei ole vielä hankittu, mutta vakavasti harkittu kyllä. Täällähän on joku ihme pyöräkuume useassa talossa, mutta kukaan ei kai vielä ole lyöny rahojaan tiskiin. Koiraakaan ei olla (en ole) hankkimassa, mutta kunhan muutto Suomeen joskus toteutuu, sitten se hankitaan. Kertulle oma, jota äiti silloin tällöin pikkusen lainaa.

Katoin pitkästä aikaa, mitä netissä on täälläpäin tarjolla, siis eläinpalstalla. No siellä oli baby krokotiili... 10-12 tuumaa on elukalla mittaa ja on kuulemma hyper, mitä sitten lienee tarkoittaa. Puhelinnumeroon toivottiin vain serious buyers kontakteja. Lukeekohan poliisit noita palstoja? Just oli lehessä ja uutisissa juttua, että Dubaihin tuuaan aika paljon kaikkia uhanalaisiakin eläimiä ja niitä kai aletaan enempi tarkkailemaan ja ottaan tyyppejä kiinni. Muuten palstalla myydään eksoottisiakin kissarotuja, ihan ragdolleja ja birmoja muun muassa. Koiria siellä on yleensä nämä normaalit noutajat ja kaikenmaailman pikkukoirat. En vaan ihan ymmärrä, mitä järkeä on ostaa puhdasrotuisia (?) puudelinpentuja 2000eurolla, kun et saa niille papereita vaikka olisivatkin oikeasti puhtaita. Eihän tässä maassa ole minkäänlaista kennelliittoa ja tuskin niille, mitään papereita saa. Ainakaan käyttökelpoisia papereita.

Täällä satoi taas vettä. Ei ihan enää pidä paikkansa se matkaoppaan väittämä: Dubaissa sataa keskimäärin 5 päivänä vuodessa. On tosi kylmää ja koleaa. Ei tee mieli mennä altaan lähellekään. Toivotaan, että sää alkaa lämpeneen vieraita varten ja nopeaan. Toisaalta meille täällä asuville tämä on parasta aikaa. Kyttäilen tosi ahkerasti netistä noita aurinkomatkojenj äkkilähtöjä. Äitille otan lennot heti kun hinnat sopivista lennoista tippuu. Nyt ollaan jo lähellä. Helmikuun alkupuolelle on lentoja jo 250 euron hintaan. Toivotaan, etten oota liian kauan, onhan silloin hiihtolomat Suomessa. Toisaalta en usko, että tänne on kauheaa tunkua yleensäkään. Ei kai tänne ole kellään varaa matkustaa.

Hermanni täytti tänään 2 kuukautta, jonka kunniaksi käytiin lääkärissä. Ei siis mitään vaivaa, mutta näin aluksi täällä käydään joka kerta lekurissa tarkastuksessa ja rokotuksissa. Itse tarkastus on ns. haista paska tarkastus, jossa lääkäri kysyy äitiltä, että nostaako vauva päätä, ottaako kiinni sormesta ja hymyileekö. Voishan sitä vauvaa vähän kattoaki niin tietäis kysymättä. Hermannilla on ilmestyny ihan vähän karstaa päähän ja olen sitä jopa 2 kertaa öljynny ja harjalla rapsutellu. Sen jälkeen se on ikäänkuin kuivunu päähän ja lähtee helposti irti. Tänään tohtori Khan (joo, kuulostaa pahalta, mutta setä on ok) kysyi, että kauanko tämä päänahka on ollu näin kuivana? Neuvoi laittamaan joka ilta siihen öljyä ja rappaamaan sitä harjalla ja jos se ei lähe pois, ni laittaa siihen Head and shouldersia! Siis hilseshamppoota. Jääpä laittamatta. Samoin se sanoi, että kun tämä naaman iho on näin kuiva (mitä se ei ole) ni laita siihen joka päivä rasvaa. No en ala lutraamaan turhaan millään rasvalla. Muuten herra voi hyvin. Painoa oli tullu reilu kilo kuussa, eli nyt on 6 kiloa melkein rikki ja pituutta on 61,5 senttiä. Mennään siis jo ohi Kertun vauvamittojen puolella kilolla ja muutamalla sentillä. Rokotukset herra sai ja nehän aiheutti parin tunnin kunnon itkut illalla. Ekaa kertaa kaivoin panadolia kaapista kahen tunnin lähes katkeamattomien huutojen jälkeen. Tästä lääkäri kyllä varoitti.

Ja mitähän sitä nyt tekis? Julkkis BB loppu tänään ja mun herkkulakko toissapäivänä. Kaapissa kuukauen ollu suklaajoulupukki koki karmivan kohtalon torstai-iltana ja söin siltä pään ja mahan. Eilen koiralenkiltä tultua söin ne jäljellä olleet jalat. Sen jälkeen on menny pari mentospötkylää ja 2 tobleronepatukkaa. Alennusmyynneissä olen koittanu useampaa vaatekappaletta, turhaan. Ei tähän takapuoleen saa mitään veettyä päälle. Eikä tällä menolla tule saamaankaan.

Julkkis BB

Tämän kuun toinen päivä alkoi julkkis BB pyöriä Englannissa. Netin kautta sen seuraaminen on taas ihan liian helppoa ja joka ilta istun tässä kone sylissä ja vahtaan, mitä ne nyt on keksiny. Porukka on aivan mahtavaa. Ovat niin ollakseen julkkiksia, mutta niin vaan laskevat liitutaululla, mitä saavat kaupasta ostettua muutamalla pennosella. Mukana on mm. Coolio, Latoya Jackson, kääpiö-Verne Austin Powersista, Sugarbabeistä eronnu laulaja Mutya, joku Ben A1-poikabändistä, säätyttö, poliitikko Irlannista ja joku tv-rääväsuu. Kaikki tähän astiset tehtävät on ollu ihan huippua. Parhaita oli mm. tehtävä, jossa britit opettivat eka jenkeille (listan 3 ekaa) omasta kulttuuristaa, historiastaan ja sankareistaan. Sen jälkeen jenkeiltä tentattiin 50 kysymystä. Aina kun vastasivat väärin, brittien kumipukujen sisällä olevista lihasstimulanteista tuli takapuoleen sähköiskut. Lopuksi tuli vielä ihan vaan ilman syytä oikein sarjatulituksena useita. Yhessä tehtävässä piti opetella jättipianolla soittamaan jotain melodiaa. Soittaminen tapahtu pomppimalla niitten painikkeitten päällä oikeassa järjestyksessä. Yks tehtävä oli Cooliolle ja sille poliitikolle ja he joutu pukeutumaan ns. autopukuun, jossa henseleillä roikku vartalon ympäri, vyötärön korkeudella sellaset isot leikkiautot. Olipa monimutkaista... Aina kun alkoi carwash-biisi soimaan, heän piti mennä pihalla olevaan "pesukatuun" pesemään autot, eli kävelemään niitten pesureitten läpi itte. Vaahtoa tuli aika lailla... Pari ekaa kertaa miehet oli hommassa mukana, mutta lopulta tehtävä oli heän egolleen liian vaativa. Ihan kaikki tehtävät on parasta A-luokkaa. Pitäähän ne toki olla, sarjaa seuraa monta miljoonaa katsojaa ja asukkaille maksetaan varmaan aika isot rahat, että ovat lähteneet mukaan. Tähän mennessä 2 on äänestetty pois ja yks käveli vapaaehtoisesti (Mutya).

Sain ne HAUlaisten nollat saalistettua, joten voin taas keskittyä tuohon BB:hen... No ei sentään. Tein tänään ihan oikeeta ruokaakin. Sen verran olen alkanu oleen "vastasyntyneen äiti", että ruokaa ei vaan kerkeä tekemään. Kerkeäishän sitä, mutta kun Hermanni oikeasti varmaan itkee sen 3 tuntia päivässä, mitä vauvat kuulemma keskimääräisesti itkee. Sitä saa vatkata oikein työkseen (no se ON mun työtä), eikä koskaan tiiä, koska se herää, jos sattuu nukahtamaan. Sitten kun sitä vapaata sattuu olemaan, ei ekaks tee mieli ottaa soppakauhaa käteen. Kummallista muuten, ekan vauvan kanssa oli aivan paniikissa kun se vähän inahti. Toisen kanssa pystyy ottamaan huumorilla. Se vaan joutuu joskus itkemään vähän kauemmin jos täytyy mennä pyyhkimään esikoisen takapuoli.

Mies lähti tänään ekalle työreissulle sitten H:n syntymän. Kysyi aamulla tekstarilla lupaa lähteä Libanoniin parin tunnin varoitusajalla. En tiiä, olisko kieltäminen merkinny mitään ja sinne se lähti. Pyörähti kotona ja taksi tuli hakeen. Huomenna yöllä se jo tulee takas, ettei hermot pitäis mennä vielä siinä ajassa. Lähellä romahus jo kävi, mutta nyt on talo hiljainen.

Talo tulee olemaan vielä hiljaisempi kuukauen päästä, kun soittivat asuntotoimistosta, että ei pitäis olla ongelma pois muuttamisen suhteen. Nyt sitten vaan uutta ettimään... Onneks just siihen samaan aikaan kun pitäis muuttaa, meille tulee neljä vierasta yhtäaikaa, kolmesta eri paikasta... Tässä tekstin lomassa olis muutama kiva kuva kivasta kämpästä Emirates Hillsistä. Pitäisköhän tiedustella hintoja? Ei taitais 10 000 euroa kuussa riittää. Vaikka eihän sitä tiiä. Kämppiäkin tyhjenee melko vauhtia kun irtisanomiset on myös täällä arkipäivää. Lentokentän parkkipaikalla on kuulemma tuhansittain hyljättyjä autoja avaimet paikallaan ja paperit vieressä. Rikastumisesta unelmoineet tyypit on vaan jättäneet autot sinne ja lähteneet maasta lopullisesti muualle epätoivon vallassa.

Ja sitten kymppiuutisten loppukevennys. Ikää kaverilla viikkoa vajaa 2kk.

Ollaanko kodittomia?

Sanottiin tänään asunto irti, siis ilmoitetiin, että halutaan muuttaa pois. Halutaanko me? En tiiä. Vuokrat on kummiski tippunu niin paljon, että jo kannattaa harkita rivariin muuttoa. Ollaan muutamaa springsin kämppää käyty kattomassa ja hinnoista saa nykyän tingattuakin. Jos nyt saahaan lupa lähteä ilman sanktioita (ollaan periaatteessa ilmoitettu haluavamme jatkaa sopimusta... muttei siis allekirjoittetu mitään) niin kuukausi on aikaa palata juurilleen takasin. Sieltä springsistähän me tänne maanjäristysaluetta muistuttaville tienoille tultiin. Tämä kämppä on kyllä tosi kiva ja tilava meille, mutta aivan väärässä paikassa. Maisemat ikkunasta on hyvät, mutta kun ovesta astuu pihalle niin... Springsissä on nurmea ja puita ja voi jopa lähteä kävelylle ihan vaan oven avaamalla.

Muutenkin asuntojen myyntihinnat on roimasti laskeneet, samoin ku Suomessa. Esimerkiksi kivan ja tilavan ennen 11 miljoonaa dirtsua (reilut 2 miljoonaa euroa) maksavan villan saa nyt jo kuuella miljoonalla dirtsulla (reilu milli euroa). Että jo vois harkita ostamista...

Kämpistä puheenollen, katoin yks päivä MTV arabialta tätä cribs-ohjelmaa. Siinä esitellään julkimoitten koteja ja vuorossa oli USAlainen Bam Margera. Rullalautailu- ja Jackass-tyyppi siis. Sehän on vannoutunu HIM-fani ja käy Suomessaki aina keikoilla. Sillä oli mm. mersussaan sen mersun merkin tilalla HIMin merkki, samoin oli Lamborghinissaan HIMin merkillä varustettu bensakorkki. Toki koko koti oli varustettu HIMin muillaki kamppeilla ja sohvalla istuskeli 66 eyesin pojat. Suomalaiset siis. Jukeboksista se soitti suomalaista musiikkia. Ei se siis ihan tyhmä tyyppi olekaan, vaikka Jackassissa aina moukaroi vanhempiensa kodin ihan paskaksi.

Torstaina alkoi ne isot alet, shopping festival. Jo pelättiin, että ne perutaan, koska yks hallitsijoista kuoli muutama viikko sitten. Kauan on jo aleja ollu monessa kaupassa, mutta nyt niitä vasta onkin. Lempi lastenvaatekaupassa oli jopa ihan kaikki puoleen hintaan. Pitäis vaan päästä sinne yksin hypisteleen, tai ainaki vaan vauvan kanssa. Eihän Kepasta niin paljon haittaa ole, mutta yks vähempi mukana on kuitenki helpompaa.

Meillä on kummalliset kelit täällä. Toissailtana alko jumalaton ukonilma ihan tuosta vaan. Salamat iski jo niin lähelle, että meitä pelotti. Vettä sato ku Esterin sieltä ja kaikki ihan kaaoksessa, liikenne myös. Onneks se meni yhessä illassa ohi. Ilmat on harvinaisen kylmät, mennään jo reippaasti alle 20 plussan. Villapaita päällä olin aamukahveilla ulkona keskiviikkona ja kun kotiin pääsin, kuumetta oli 38,6. Ei siis ihme, että kahveilla paleli. Kuume meni päivässä ohi, mutta kurkkukipu vaan jatkuu.

Ja nyt on kohta jo keskiyö ja minä vaan istun koneella. Aloin keräämään aikani kuluksi HAUlaisten agilitytuloksia netistä. Käyn siis kaikki viime arvokisojen jälkeen pietetyt kisojen tulokset läpi ja poimin oman seuran nollat. Itseasiassa kävin ne jo läpi, mutta pitää vielä tarkistella ennenkuin panen ne eteenpäin. Niihin tuli aivan himo. Aamulla ekana mielessä, että nyt lokakuu ja illalla vaikka elokuu. Muutama päivä siinä meni, mutta valmista tuli. Muuten ei ole lajia tullut harrastettua sitten viime syyskuun. Pitäis ottaa Martiinaan yhteyttä ja karhuta niitä hyppykeppejä ja alottaa reenaus.

Uutta vuotta, huoh..

Jotain kai kertoo blogin päivitystiheys.. Vauva-arki on saapunut Tecomiin. Öisin syyään edelleen se 3-4 kertaa, eikä se haittaa tai väsytä. Mutta kun päivät menee vähän miten sattuu. Eilinen oli pahin. Herra kitisi hereillä kolmesta ysiin. Muu kuin kokoaikainen vatkaus ei auttanu. Tee siinä sitten ruokaa perheelle ja pidä koti kiiltävänä. Onneks lauantaina kävi toista kertaa viikottainen pelastuspartio (=intialaiset siivousmiehet). Mies sai tosi ihanan vaimon vastaanoton tullessaan töistä siinä puoli kasin aikaan... Hermanni ei viihdy autossa, ei kärryissä, ei lattialla, ei sohvalla, välillä ei sylissäkään. No, aikansa kutakin. Ei tämä vaihe kauaa kuitenkaan kestä. Katse seuraa jo ainakin äitiä, pää pysyy joten kuten jo pystyssä ja hymykin irtoaa melkein joka päivä. Tänään jopa autoon lastatessa turvakaukalossa sain hymyn kaupan päälle. Viime yönä sain lirut päälle kun liian hitaasti laitoin uuen vaipan vanhan tilalle. Tänään sain sitä vihon viimeistä liisteriä kun tuli ekat niskaan-asti-sonnat äitin sylissä. Pukluista puhumattakaan. Jokainen paita on olkapäältä valkoinen, sängyn lakanoissa on vaikka mitä ja ripsivärit äitin silmissä voi ihan hyvin olla kaks päivää samat. Näitä kokemuksia sitten vertaillaan pätkän kavereitten ja tyttöystäväkandidaattien äitien kanssa. Muita suomimammojen vauveleita täällä on nimeltään ainakin Amanda, Isabella, Aili, Liam, Jusuf, Chloe ja Samuel. Mahoja löytyy vielä ainakin 3-4.

Muuten meillä menee ihan hyvin, kunhan pysytään poissa kotoa. Kerttu on onnistuneesti muuttanu omaan huoneeseen nukkumaan ja tänään saatiin jo ostaa tarrakampanjan palkintona ollut minilaatikosto palkkioksi huutamattomista öistä. Tosin just tätä kirjoittaessa neiti heräs taas ja puhuu "venäjää".

Arkipäivät kulutetaan puistoissa, kavereilla, pyöräilemässä, kahveilla, suomikoulussa ja ostareissa (joissa alkaa shopping festival tällä viikolla). Viikonloppuisin ollaan käyty mm. esteratsastuskisoissa pariin kertaan. Viime kerralla bongasin tuon ylläolevan auton, jossa on pikkuisen arveluttava rekkari. Viime perjantaina oli myös eka "suomikoirien" yhteislenkki, jossa oli neljä osallistujaa. Käytiin yli tunti käppäilemässä hissukseen koirien jolkutellessa vapaana suurimman osan ajasta. Hipon lisäksi oli mäyräkoira-Carlos, pumi-Emppu ja iso sekaroituinen-Tepa. Tepa lutraa kamalan hajuisissa tekojärvissä vähän väliä ja kun silmä välttää, se kantaa sellaisia valehtelematta kilon kokoisia kiviä.

Ensi kuussa alkaa vierailuaika. Puolessa välissä kuuta tulee ainakin kahesta paikkaa vieraita samaan aikaan, luultavasti kolmannesta myös. Miehen isoveli poikansa kanssa tulee Ruotsista, appiukko tulee Oulusta ja kai se äitikin tulee pohjoisesta. Appiukko menee hotelliin, mutta muut tulee meille. Miehen piti muuten mennä viikon päästä työmatkalle mm. Libanoniin, mutta eihän sinne enää uskalla mennä kun sinnekkin on pommeja lennellyt. Ja nyt nukkumaan. Ei taia kuitenkaan vielä täysin auttaa tähän naamavärkkiin se eilen ostamani ryppyvoide.

Hiljaista uutta vuotta!

Kaikki Dubain suunnitellut juhlat on peruttu, hotellit vaikenee ja muutkin Palestiinan tilanteen vuoksi. Oman perheen juhlat rajoittuu neljään pepsitölkkiin (kyllä, lankesin siihen 2 päivää sitten kuukauen tauon jälkeen), kahteen sipsipussiin, uunissa oleviin valmisruokiin ja nuihin eilen postissa tulleisiin suklaisiin. Ehkä kilon verran niitä yhteensä tuli, joten tuhottavaa riittää. Vielä on 5 tuntia aikaa syyä sontaa ja uus elämä taas alkaa huomenna. Loput piparit syötettiin Hipolle, kinkusta on tehty jo pottukinkkulaatikkoa ja piparitalon rippeet lensi tänään roskiin. Kuusessa roikkuu enää ihan saakelin pahat karkkitukut, jotka ei kelpaa kellekään. Onneks oma jälkitarkastus on vasta loppiaisena. Siihen asti saa lorvailla. Alla kuvassa neitin kyhäämä joululeipä. Päällä lohta ja manteleita :)

Täällä on pyöriny huhut pääsheikin kuolemasta jo viikon verran. Eka huhussa sen oma poika oli ampunu sen, seuraavassa sille oli tehty joku maksaoperaatio, tänä aamuna sillä oli diabetes ja iltapäivänä se oli kuollu. Ja se on "varma" tieto. Melkein viikon verran se oli poissa uutisista, missä se normaalisti on melkein joka päivä. Nyt se on palannu takaisin kuvioihin, muttei ole kai vielä sanonu mitään. Uskoisin siis sen läpikäyneen jonkin sortin operaation. Toivotaan, ettei se ihan kuollu ole, koska parin viikon päästä alkais isot alet ja ne ei varmaan ala, jos eka huhu pitää paikkansa. Vitsi, vitsi. Enhän mää oikeasti ole sitä mieltä..

Pyhien aikana ollaan käyty kahessa uuessa ostarissa. Eka kävästiin tarkastamassa uusi Marina mall, jossa oli muutama hassu kauppa auki. Varmaan ihan kiva kunnes aukeaa lisää tuhlauspaikkoja, paitsi paikoitus on ekat kaks tuntia ilmaista ja sitten maksaa. Ei hyvä juttu. Dubai mall käytiin myös katsastamassa ja se oli paras paikka ikinä. No, agilitykisat on kyllä parasta, mutta tää on toiseks paras. Super iso akvaario, oikean jään omaava luistelukaukalo ja miljoona kauppaa (no, vaan yli tuhat) vetää mut kyllä sinne uusiksi ja monta kertaa.

Kesäsuunnittelu on myös käynnistyny. Katoin tänään jo lentoja, en sentään varannu vielä. Joutuu taas varmuuen vuoksi laskeen niitä hiton Suomi-päiviä, jos sattuu kotimaahan paluu olemaan 2010 eessä. Tornion sm-kisoihin on tähtäys olla paikan päällä, ei sentään kisaamassa mestaruuksista. Mitenköhän mahtaa onnistua kahen lapsen kanssa? Josta tulikin mieleeni, ettei varmaan onnistu kamalan hyvin, jos ei tuota pikkumiestä saa totutettua paremmaksi kärrymieheksi. Ei nimittäin mitenkään rakasta autoilua eikä kärryjä. Muutenkin kätisee aika lailla. Naapuritkin sanoivat kuulleen, että meille on tullu vauva. Yöt onneks menee aika hyvin. Tänään meni jooa aamuyökin hyvin. Tiheään loppuyöstä syyään, mutta lopullisesti silmät avattiin vasta seiskan jälkeen.