No nii, vieraat on saapuneet ja jo lähteneet. Eivät kauaksi menneet vaan toiseen emiraattiin, Fujeirahiin yheksi yöksi. Sinne meni 5 kappaletta Väyrysiä ja ah ihanuutta kun koti pysyy siistinä. Siisteys myös jatkuu, koska meillä on astianpesukone! Hurraa! Ei ole moista ihmettä nähty sitten 10 vuoteen kun kotoa muutin pois. Ei toki olla vielä sitä pantu päälle, koska en ole saanu niin paljoa tiskiä aikaseksi. Hellaahan meillä ei vieläkään ole, mutta pakko se on kohta hankkia. Ei tätä mäkkärilinjaa voi kauhean kauaa jatkaa. Eikä burger kingiäkään..

Eilen oli siten se suuri päivä, koiranäyttely vm 2009. Edellisenä päivänä menin sinne kasaamaan niitä esteitä ja oli hyvä, että meninkin. Pari tuntia meni, että saatiin A-este ja keinu kasaan. Monta kertaa meinattiin jo luovuttaa, mutta hyvät niistä tuli. Aika liukkaat, mutta muuten hyvät. Joka paikkaan piti rasvaa suihkuttaa, koska olivat kolmessa vuojessa aika paljon juuttuneet kiinni. Kokonaiset 3 vuotta ne siis on ollu jossain varastossa ja me ollaan reenattu jumbo-mikado-kepeillä. Nyt pitäis olla asiat toisin. Martina ainaki aiko ryöstää niistä osan meän käyttöön.

Itte agikehä oli fiasko, taas. Hyvät suunnitelmat oli ja toteutuksetkin, kunnes paikalle asteli herra Danny tai mikä lienee. Yritettiin selittää, miten homma toimii ja mitä se äijä sanoo? "Tämä on mun show, minä tiiän, miten tehään, minä oon hoitanu tätä hommaa jo vuosia." Halus, että eka kaikki saa kokeilla 10 minsaa ja sitten kisataan. Ja otetaan vaan aika, eikä kaikkia esteitä tartte tehä yms. Aika piti ottaa sen viisarikellolla, missä ei ollu ees numeroita. Tehtiin niin ehkä vajaan tunnin ja vähitellen livettiin pois. Tehköön ihan, miten haluaa. Me saatiin, mitä haluttiin. Saatiin uusia ihmisiä kiinnostumaan reeneistä ja saatiin rahaa esteitä varten. Ja pääasia, saatiin toivottavasti esteet. Mulle tuli kans yks nainen selittään, että se on Abu Dhabissa dog trainerinä ja sillä on jonkunlaiset esteet ja myös pieni ryhmä, minkä kanssa se reenaa. Ideana sillä oli myös saaha ihan kisakokoiset esteet rakennettua. Pitää mennä sinne jossain välissä käymään. Kuumuus vaan pukkaa uhkaavasti päälle.

Muuten näyttely oli taas parasta, mitä Dubaissa on tarjolla. Ajankohta oli aivan liian kuuma, näyttely pitäis olla lähempänä vuojen vaihetta ja nurmikolla. Asvaltin päälle oli kyllä kehien kohalle laitettu tekonurmea, mutta liian paljon oli muualla polttavaa asvalttia. Näyttelykehiä en juurikaan käyny kattomassa. Myyntikojuja oli taas monenmoista. Käteen tyrkättiin vaikka mitä rompetta ja esitettä. Yhessäki kassissa oli parit lippiksen, koiralle shamppoota, hammasharjoja, luita, pilli ja sellanen ison koiran timanttipanta ja -hihna. Siis ihan ilmatteeksi. Mielenkiintoisin koju oli kyllä sellanen koirien vaihtoehtohoitojuttu. Kun tuntuu, että Suomessa kaikki agikoirat käy uimassa jossain Hyvinkäällä vai missä lienee se "uimahalli" niin voin sanoa, ettei me enää jälkeen jäähä. Meillä on myös tuolla Jumeirahissa koirille sisäallas. Laitoin kyselyn emailitse hinnoista ja muista jutuista. Alkais kohta oleen ajankohtaista sekin, lämpötilan takia.

Kuviakin otin useampia, mutta tässä koneessa jyllää edelleen virus, eikä tämä toimi kunnolla... Laittelen sitten joskus kun/jos saan tän kuosiin.

Olen tässä lähipäivinä hoidellu nuita handymanin hommia enemmänki. Verhotankoja laitoin eilen viimiset paikoilleen, siis ihan porasin ite. Yhtään seinää ei ees murtunu. Taulut on isketty seiniin. Tänään repasin vielä enempi kun tein hiekkalaatikon. Mikko mainitti yks päivä, että Koposille on isi tehny laatikon. Heti otin vinkistä vaarin ja lenkillä kävin kattomassa sitä. Tänään marssin kauppaan ja sahautin laudat valmiiksi, ostin liittimet ja ruuvit ja pyöräytin sen kuntoon. Huomenna pitää vielä jollain keinolla hakea hiekkaa ja valmista tulee.

Tänään kun kävin siellä rautakaupassa, näin yhen paikallisen auton, jossa oli kaapupukuinen äijä kuskina ja vänkärin paikalla ehkä 10v poikansa. Eivät pysähtyneet mun kohalle, mutta monien muitten kohalle kyllä. Kerjäsivät rahaa. Ainaki niin päättelin, vaikken mitään kuullu. Auto oli sellanen tosi kolhiintunu vanha kosla. Näin saman auton vielä liikennevaloissa, jossa pysähtyivät mun viereen, mutta värkkäsin muka jotain muuta, etten niitä huomannu. Olen kyllä aina täällä antanu rahaa, kun joku on tullu pyytämään, koska uskon, ettei kukaan huvikseen kerjää rahaa. Tuo vaan menee jotenki yli ymmärryksen, että autolla kerjätään ja lapsiki on kyytissä.

Heikompaa vois hirvittää

Nimittäin tämä sirkus. 10 päivää kesti, kunnes sain pesukoneelle asentajan. Voi kuvitella sitä pyykkiläjän korkeutta ja uusia asuvalintoja. Mikään ei mahu päälle, mutta onhan makkarallaki kuori. Soitin pesukoneesta eka Emrillille, no eivät laita koneita. Ei laita German starikaan. Eikä Hit and mis, ei ku siis Hitches and Glitches tai jotain sinnepäin. Eikä joku nimetönkään firma. Vinkistä viisastuneena kysyin portilta tänään, josko tietäisivät jonkun eikä menny ku 5 minsaa ja auto tuli pihaan. Siitä meni ehkä 5 tuntia ja kone oli asennettu. Ei siinä asennuksessa sentään niin kauaa menny, mutta osien hankkimisessa meni. Vähäsen se tippasee silti...

On muuten aika avuliaita nämä Dubain suomalaiset. Puolta kymmentä aviomiestä tarjottiin hommaa hoitamaan, kun kysyin postituslistan kautta apua pulmaan. Sama homma oli muuttoavun tarjonnassa. Puolen kymmentä tyyppiä lupas tulla roudaamaan kamppeita tai olla jollain muulla tavalla apuna.

Eilen lähin uusimaan viisumia. Kolmen vuojen viisumi lähenee loppuaan ens kuussa ja suurin toivein lähin hoitamaan hommaa valokuvien ja tarvittavien asiakirjojen kanssa. Lapset mukana tietysti. Ajelin tuonne peräkylälle ja raahasin karavaanini sairaalan tiskille. Piti siis tehä medical check up muun muassa. Täti vastaa, että sori madam, 3 päivää sitten, uuet käytännöt. Sun pitää mennä toiselle puolelle pitäjää kaupungin "tk:hon", Safa parkin läheisyyteen. Eivät ees tienneet osoitetta. No antaapa olla, aattelin ja muutin suunnitelmia. Piti myös käydä hoitamassa Kertun tarha-asioita syksyä varten. Ajeltiin uusien dubailaisten kanssa peräkanaa Raffles-koulun toimistoon. Hoideltiin papereita ja kyseltiin tarhahommista. Viiminen niitti arkkuun (lainatakseni toisten sanoja) oli se, mitä noin 50v toimistotäti sanoi 4,5 vuotiaalle Suomi-tytölle, jolla oli olkaintoppi päällä. Täti sanoi, että oh so sexy, SO SEXY! Siis lapselle tuollaisia päästelee. Onneks lapset ei tajunneet asiaa. Me pyöriteltiin silmiä ja häivyttiin. Ei kauhen hyvää mainosta sille koululle.

Siitä hyvillä mielin jatkettiin festival cityyn tapaamaan Martinaa, joka järkkäilee lauantain koiranäyttelyn agilitynäytöstä. Soitin sille, että sellaset 30 minsaa varmaan menee. Etin sopivaa ajoreittiä, kunnes oikealla puolella sattumalta oli viisumipaikkaan sopiva rakennus. Raahasin taas lapset sinne ja ei kun luukulle. Käskivät mennä seuraavalle tiskille, jossa taas ohjeet mennä toiselle tiskille. Siinä vaiheessa tais Hermanniki jo kitistä kopassa. Hikipäässä kiroilin ja tiuskin todellista kyselyikää elävälle Kertulle oikein kunnolla. "Kehuin" tämän maan byrokratian toimivuutta taas kerran ja vastasin Kertun lausahukseen "täällä puhutaan Suomea", että älä höpötä, kuulet väärin. No olan takana mies alkaa kertoa mulle ohjeita hommien hoitamiseen. Oli taas oikein elämän huippuhetkiä. No lopulta pääsin oikealle tiskille ja setä täytteli kaavaketta. Kysy mun kännynumeron eka. Sitte kysy uusiksi kännynumeroa. Minä että mähän annoin sen jo. No onko toista? No ei ole. No oisko lankapuhelinta? No ei. Entä faksia? Ei. No anna sitten miehes nimi. Mietin taas muutamaan kertaan näitä piilokamerajuttuja... Seuraavaksi se sanoo, että 2 dirtsua. Minä näytän visakorttia. No madam. Vain käteinen käy. (Vanhassa paikassa olis käyny kortti). No ei kun lapset taas autoon ja matkaan automattia kohti. Paitti, etei ihan. Piti vaihtaa auton takakontissa H:n kainalokakat ja siis vaatteet myös, hoitaa imetykset ja sitten vatsa matkaan. Kepalla maha kurni ja mulla myös, joten onni on löytää mäkkäri atm:n vierestä. Ruokaa mukaan rahan ohella ja takasi karavaanin kanssa luukulle. Loppu sujuikin kivuttomasti. Mitä nyt verikoe otettiin. Paperit ois pitäny hakea tänään, mutta mitä suotta kiirehtiä.

Lopulta oltiin festival cityssä 2 tuntia myöhässä, mutta sinne meno oli vaivan väärti. Käytiin koiranäyttelypaikalla, jossa työmiehet kiireesti laitteli paikkoja kuntoon. Hämmästys oli suuri kun näin ihka oikeita agiesteitä. Ei ollu siis turha huhu, että Pedigreellä ois Jebel alissa joitain esteitä varastossa pölyttymässä. Siellä oli A-este, keinu, rengas, pari hyppyä, pöytä, kepit ja putken pidike. Agikehään tulee kuulemma jonkun lainen mattoalusta, muutenhan tänä vuonna ollaan asvaltilla. Martina aikoi tingata esteet meille käyttöön jatkossakin. Aika huippuahan se olis. Tekis Hipon tassuillekki hyvää päästä meneen kontaktiesteitä ennen kesän kisakautta. Reenistä puhumattakaan. Huomenna pääsen kasaamaan ne esteet etukäteen.

Tänään käytiin plant souqssa (useampia kasvitarhoja keskellä aavikkoa) aamupäivällä. Mukaan lähti volvon takakontillinen puskaa ja kukkaa, multaa ja muutama ruukku. On kyllä sellanen paikka, että homma vähän leviää käsistä, olis niin paljon ostettavaa. Onneks puutarhuri sattu just tuleen kasteluhommiin kun lastasin puskia takapihalle. Silmät setällä varmaan levis kun aatteli vaan kävästä letkuttamassa hetkisen. Yhessä me laiteltiin kukat paikoilleen ja puskat juurtumaan, aikaa meni varmaan lähes 2 tuntia. Saas nähä, kauanko pysyvät elävänä.

Tänään kerittiin myös käydä "rentouttavissa" reeneissä tuossa vähän matkan päässä. Hermanni huusi kärryissä, Kepa esteitten keskellä, Hippo pyöri ympyrää ja tilanne oli kaikkea muuta ku rentouttava. No reenattua tuli ja mäyris-Carloskin osoitti jo todellisen agikoiran elkeitä. Mahtavaa nähä toimiva mäyräkoira!

Rentouttavien reenien tuloksena olin taas ihan ylikierroksilla ja kauppaanki olis pitäny mennä. Oli ihan hirveä jano ja siinä kauppaanlähön kynnyksellä kotona näin lasin kirjahyllyssä. Kysyin mieheltä, että mitä tuossa on, vieressä oli sprite-tölkki. Sano, että maista. Nopealla huikalla vetäsin 2-3 kulausta, kunnes viina alko maistuun. Suutuin mielestäni aiheesta, mutta onneks H oli just kerenny syömään. No, kauppaan piti mennä ja menomatka meni iloisessa nousuhumalassa. Parin sadan metrin matkalla (siis kävelyreissulla) se pieni viinamäärä laski päästä jalkoihin. Kaupassa yritin olla hönkäilemättä, tosin arabienki hajuvesiosasto on sitä luokkaa, että ei se mun minikänni ees näkyny. Ostokset tuli tehtyä ja kotimatka suju passiivisessa laskuhumalassa. Kotona olin jo vesiselvä... Edellisestä alkoholin maistosta oliki jo yli vuosi ja muutenki pieniki viinamäärä puuduttaa jalat.

Nyt kaikkien näitten ressihommien jälkeen kotiäiti on valmista kauraa petiin. Huomenna tuleekin vieraita Ruottista viikoksi, ylihuomenna appiukko, joka kyllä menee hotelliin. Äiti tulee tiistaina. Toivotaan, että hellaki tulis ihan pysyvästi.

Ai niin, UAE:ssa on uusi laki. Emiraattityöntekijöitä tai niien potkuja varten on sellanen laki tehty, että niin vaan et voi potkuja antaa yksityisellä puolella ja ottaa expattia tekemään samaa hommaa. Jos haluat irtisanoa emiraatin, sun pitää ekaks perustella asiaa työministeriöön, josta tulee neuvottelija hoitamaan hommaa. Lehessä luki, että jos emiraatti ei osaa tehä työtänsä niin sille tarttee antaa aikaa opetella... Lehessä myös luki, että paikallinen opettaja oli teipannu saksalaispojan suun kiinni oppitunnilla, koska poika ei ollu toistuvista huomautuksista tukkinu turpaansa. Pojan äiti tietysti nosti hirveän metakan ja pääsi lehteen kertomaan tarinaansa. Seuraavana päivänä yleisön osasto tulvi kirjeitä, jotka puolusti opettajaa ja käski vanhempien opettaa lapsillensa alkeelisimmat käytöstavat. Samaa mieltä minä olen. Niin ja viikko sitten lehessä myös luki, että yksin Dubaihin lomaansa viettämään tullut suomalaismies teki itsarin ja hyppäs hotellin parvekkeelta alas. Huoneesta oli löytyny suomeksi kirjoitettuja viestejä.

Että sellasta täällä.

Varma keino...

...herättää nukkuva lapsi, on alkaa kirjoittaa blogiin! No katotaan... Kerttu korvatulehduksineen on päässy isin kanssa korkeuksiin 27.kerrokseen, siis isin työpaikalle piipahtamaan olosuhteitten pakosta. Me käytiin H:n kanssa koirahommissa aamulla tuolla 30 kilsan päässä. Kummallista, että tuohon ajeluun tottuu ajan myötä. Ennen 70 kilsan lenkki olis tuntunu pitkältä, mutta kaikkeen tottuu. 30 kilsaa reenipaikalle, sieltä 10 kilsaa Ikeaan ja lopuksi kotiin, yhteensä 70km.

Koirahommat on aika alkeelliset, muutama hyppy, kepit ja ees putkea ei kaivettu autosta, koska tuuli niin paljon, ettei se olis pysyny paikoillaan. Hyvien reenien sijaan kuulin erikoisia tarinoita. Tuli puhetta siitä ihmeellisestä kauneshoitajasta, jolla on koiralenkeilläki tolppakorot jalassa ja asut vimosen päälle, naama tietty kummallisessa maalissa. Iso valkoinen puudelinsa varastettiin silloin joskus vuosi sitten ja kysyin nyt muilta, että ovatko kuulleet koiran kohtalosta. Se koira oli jotain kautta kulkeutunu Dubain pääsheikki Muhammedin tytölle ja tämä nainen, joka työskentelee kuulemma aika korkea-arvoisten naikkosten kauneushoitajana oli saanut asiasta vihiä. Oli sitten ottanut jotain reittiä Muhammediin yhteyttä ja Muhammed oli käskeny palauttaa koiran, ennen kuin perheensä maine tahrautuu...

Muita mieleen jääneitä tarinoita oli se, että kun tämä lama iskee ja iski tänne aavikolle myös pahemman kerran, niin esim. festival cityssä on kuulemma yks kokonainen iso parkkis myymättä jääneille autoille. Martina, joka pyörittää näitä koirahommia täällä, on itte töissä Al futtaimilla, joka ainaki autobisnekseen liittyy olennaisesti, sanoi, että kun ei mee kaupaksi. Itte sen parkkiksen tänään omin silmin näin ja niitä kaaroja oli paljon.

Olennaisena osana tähän tämän päivän reissuun liittyy mm. kainalokakat ja ilmaiseksi saatu riisisatsi hyper-Pandasta ilman hintalappua, mutta niistä nyt ei jaksa sen enempää..

Päästiin yöllä bileisiin koko perhe. Nyt tiietään, miksi tämä meän nykyinen koti on vapautunu muutama viikko sitten. Naapurit. Niillä on 2 kultaista noutajaa, jotka louskuttaa päivät ja yöllä omistajat bilettää. Ei siinä valittamista, niillä on tosi hyvä musiikkimaku, mutta yöllä 3-5 aikana on vähän väärä timing! Siihen lisätään joku karaokehomma, ni tuloksena koko muu perhe, paitti H valvoskeli alakerrassa. Möly loppu joskus 6:n aikaan. Mieheni palkitsi ne menemällä joskus ennen kasi pimpottelemaan ja kyselemään, että kuis teillä on nukuttu? Jos olis ollu se meän tarttema porakone lainassa tänä aamuna, oisin alkanu kasilta poraamaan.

Ihmeellistä, tuo herra tuolla pihalla autossa (ovet toki auki) vetää sikeitä oikein kunnolla. Eihän se toki tähän ikään mennessä vielä päikkyjä oikein ookkaan nukkunu. Öistä ei voi valittaa. Illalla 8-9 nukkumaan, tankkaus yöllä neljältä ja seuraava seiskalta.

Uusi koti!

No ni. Pikainen päätös ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tai uuessa kojissa, kuten kai kuuluu sanoa. Murteet alkaa meneen sekasin vähitellen, mutta kesällä ne varmaan taas palautuu normaaliksi.. Alkaa unohteleen jo sanoja suomeksi... no EI vaiskaan! Vitsi vitsi. En yritäkään kuulua siihen hienoon porukkaan, joka viettää ulkomailla puoli vuotta ja kahvipöytäkeskustelussa puhuu, että kun meillä se bakery tekee niin hyviä cookieseja. Joo siis asiaan. Soitin muuttofirmaan toissapäivänä, tulivat kahen tunnin päästä tekemään tarjouksen 3000dhs kaikki pakattuna, kannettuna ja purettuna. Sanoin, ettei käy. No 2500dhs madam? No way. Otapa tuo luuri käteen ja puhuppa misterin kanssa ni pääsette johonki mukavampaan tulokseen. Lopulta 1900dhs (380eur) se maksoi ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tulivat eilen aamulla kun me oltiin jo ulkona kotoa ja iltapäivällä tulin kertomaan, mihin mikäkin pannaan. Muutama tunti ja homma oli tehty. Paitti, että osa muuttomiehistä ootti ainaki 2 tuntia tuossa meän pihalla kyytiä pimeässä, matkaa heän kotiin yli tunti! Aivan kohtuutonta. No siinä parin tunnin aikana kannettiin pihalle mm. yks kappale tietsikan näyttöjä ja näppäimistöjä sekä muuta meille tarpeetonta roinaa ja hyvin kelpasivat miehille. Iltamyöhällä vielä kun muut nukkui, minä asentelin tavaroita paikoilleen ja kannoin pihalle roskiksen viereen mm. kerran käytetyn vohveliraudan ja avaamattoman mehupuristimen ja niin ne vartissa oli viety. Apulaiset täällä kiertelee ja kerää heille tarpeellista tavaraa. Mitään ei oikeestaan tarttis heittää roskiin. Hyvä niin. Tekokukatki oli kelvannu aamuun mennessä.

Kyllä tuli vaan ikävä edellisen asunnon vaatekaappeja. Kertun huoneessa on yks pieni kaappi, jossa 2 hyllyä. Eihän sillä paljon käyttövaatteitakaan ole, mutta sitä muuta roinaa on liikaa. Alkaa perusteellinen "tavarat ulos kampanja" tässä talossa. Kunhan vaan olis ittellä mahis aloittaa se kampanja. Hermanni kiitti uuesta kodistaan sillä, ettei juuri nukkunu viime yönä. Heräs vähintään tunnin välein syömään. Tosin silläkin saattoi olla merkitystä, että täällä on varmaan 10 astetta kylmempää ku edellisessä kotona.

Mutta että Kerttu tykkää. Niin ku isot tytöt se ilman kitinöitä meni omaan uuteen huoneeseen nukkumaan ja kerran vaan heräs huhuileen. Heti aamulla se halus oven auki ja meni pihale touhuileen. Itekki pitäis sinne mennä touhuileen ja suunnitelemaan, josko sinne jotain uutta kasvia ja puskaa haluais. Puutarhureita kävi tyrkyllä eilen sellaset viitisen kappaletta, eka palkattiin. Kaikki sanoivat työskennelleensä just tässä pihassa aiemminki. Apulaisia kävi kolmisen kappaletta, yhtään ei palkattu. Samat inkkaripojat tulee meille siivoamaan huomenna ku mitkä kävi Tecomissaki. Jääkaappi saahaan huomenna, uunin vois ostaa vaikka tänään käytettynä toisilta suomalaisilta. Mutta mikä parasta? Yhestä kapista keittiöstä löyty astianpesukoneen liittimet!!! Meillä kummallakaan ei ole koskaan ollu moista konetta sitten sen jälkeen kun kotoa ollaan muutettu pois. Että tulee luksusolo. Josko siis se joskus siihen saahaan..

Että ei siis muuta ku vaatteita laitteleen kaappiin oman järjestykseen. Pitäis vaan tästä koneelta nyt päästä pois kun H nukahti tuohon viereen kärryihin. Lisäks pitäis taas jtkaa operaatiota: virus pois koneelta. Örkit on löytäneet munkin lataamon.

Muuttoa pukkaa

Koville se otti, noin 30 puhelua ja ehkä 20 nähtyä asuntoa, mutta deposit on nyt maksettu. Siis eräänlainen "varausmaksu" tai joku sen tyyppinen. Springsiin palataan takaisin, 2 makkaria yläkerrassa ja alhaalla pieni keittiö ja olkkari ja vielä pienempi study. Oma lilliputti piha ja parasta se, että omalta ovelta pääsee ulos käveleen! Eikä kiire tule yhtään, vuokratarjous meni läpi tiistaina ja nyt sunnuntaina alkais vuokrasopimus. Nimiähän ei ole vielä paperissa, mutta luottavaisia ollaan. 5000 dirtsua tingattiin vuosihinnasta, ei siis paljoa, mutta periaatteesta. Kuukausivuokra tulee siis olemaan... piti oikein moneen kertaan laskea, mutta totta se on, 2250 euroa kuussa. Ja sellasesta kämpästä. No, jossain on pakko asua. Olishan niitä vähäsen isompiaki kämppiä ollut, mutta tuo on hyvässä paikassa, uima-allas kivenheiton päässä, samoin ostari. Pääsee ite liikkumaan, koira saa lenkitykset, Kerttu pääsee pyöräileen ja sen semmosta.

Näin unta agi-mm-kisoista. Ite en kisannu, mutta kova hinku olis päästä ihan mihin tahansa kisaamaan. Kerran ollaan jopa käyty reenaamassa ihan hissukseen. Huomenna mennään toiseen kertaan ja jos siitä innostuis kyhäämään ees niitä keppelöitä ni eiköhän me johonki kuosiin kesään mennessä päästä. Koiraporukat on siirtyneet aavikolta hylätylle golfkentälle. No ei se ihan hylätty ole, mutta raksahommien takia se ei ole kuitenkaan käytössä tällä hetkellä. Eikä sieltä kuulemma ajeta pois. Mahtavat puitteet, kunnon nurmi ja järvi uittamista varten. Olis vaan ne esteet...

Dubain ainut koiranäyttely on taas tässä kuussa ja sinne oltais menossa järkkäämään jotain näytöstä. Tänä vuonna olen siis itte siinä hommassa mukana, kunhan vaan se itte pääjärkkäri sais alotettua homman. Katotaan saahaanko pedigreeltä ihan esteitä vai tartteeko niitä poliisien peestä olevia telineitä käyttää. Aiotaan vaatia maholliset kunnon esteet jatkossakin meän käyttöön jos jotain näytöstä haluavat. Katotaan onnistuuko.

Sellastapa täällä. Kelit on edelleen mahtavat, paitsi muutamana päivänä on ollu sellaset helteet, että oksat pois. Ihan yli 25 asteen on noussu... Se viien asteen nousu tuntu tosi kuumalle, muutenhan täällä on mukavat Suomen hellekelit.

Suu supussa

Pitäisköhän vähän alkaa varomaan sanojansa? Yks päivä mentiin hissillä johonkin suuntaan ja kesken matkan jostain käytävältä kuulu lasten mekastusta. Kerttu totesi, että voi ku nuo mölyapinat tuolla taas huutaa. Mölyapina-sanan se on oppinu multa. Meän talossa on sellaset maailman kovaäänisimmät arviolta egyptiläiset lapset, jotka on aivan hirveitä. Ne puhuu huutamalla toisilleen. Se vanhin ja isoin on noin 7-vuotias, joka vetää joukkoja ja sitten muiluttaa muita alamaisiaan. Kerttu ei ees halua jäähä alakerran leikkihuoneeseen leikkimään, jos se jengi on siellä. Nämä lapset on ihan verrattavissa huonosti käyttäytyviin koiriin siinä suhteessa, ettei niissä lapsissa mitään vikaa eikä niissä koirissa, vaan niissä vanhemissa ja omistajissa.

No tästä mölyapinatuomiosta selvittiin automatkalle tuohon parin sadan metrin päähän greensiin ulkoiluttamaan Hippoa. Etittiin toivotonta parkkipaikkaa ja neiti tokas, että voi histi (nimenomaan kirjaimet tuossa histi-järjestyksessä) ei täältä saa paakkipaikkaa ku nuo juntit on jättäny autot nuin. Tunnustan, mun suusta on tullu tuokin juntti-sana. Silti minut tuntien nuo mölyapina- ja juntti-sanat on kevyttä kauraa. Tänään pääsi jo kirosanaki, mutta niin paljon olen saanu kielenkäyttöäni siivottua, ettei Kerttu niitä vielä osaa. Paitsi yritti se yks päivä sanoa moneen kertaan jumalauta, muttei ihan osannu.

Eilen käytiin viemässä auto huoltoon ja kotimatkalla taksissa se alkoi laskemaan tähtiä taivaalta. Hyvin se laski tapansa mukaan ykkösestä kymmeneen moneen kertaan. Sanoin, että: "laskeppa englanniksi", johon neiti vastas, että "mää en nää enää niitä."

Muutenkin siellä eilisessä taksissa Kerttu ihmetteli kyytin aluksi, että mikä täällä haisee? Sanoin, etten tiiä, vaikka haistoin kyllä tupakan. Muutaman minuutin jälkeen se totesi, että äiti, täällä haisee tupakka. Muutenkin sillä on tosi harjaantunu hajuaisti. Monesti se toteaa, että äiti, sää oot syöny suklaata, täällä haisee suklaa. Ja joulun aikaan se aina haisto piparkakut. Ei pysty ees salassa syömään tai pitää varta vasten olla hönkäilemättä sen suuntaan.

Yks päivä se totes olevansa sairaseläkkeellä. Ja yleensä se ei voi mennä isin vessaan, koska se on korjatteella. Harvoja muistiin jääneitä toteamuksia. Eilen se kävi kysymässä multa illalla, että onko sulla menny sellanen ötökkä hukkaan? Minä ihmettelin, että mikä ötökkä? Sellanen keltanen ötökkä, ku meillä on niitä myytävänä niitä ötököitä, meiltä saa uusia. Ainaki sen mielikuvitus on alkanu laukata...

Tosi hyvä mielikuvitus on myös yllä olevan hotellin rakennuttajalla. Siis minkä hotellin? Eihän siinä näy kuin ehkä 2 ekaa kerrosta tai siis siihen voi kuvitella 2 ekaa kerrosta. Niimpä. Käytiin madinatissa jokunen aika sitten ja Kerttu kun tykkää niistä talojen pienoismalleista niin niitä pitää käydä aina vahtaamassa. Nytkin mentiin kattomaan yhtä sellaista ja se sattui olemaan meän lähelle tuleva hotelli. Täti kertoi, että se avataan syyskuussa! Aivan varmasti. Rakentamisen jälki ja laatu on varmaan huippuluokkaa. Täti vielä sanoi, että se on "really nice area". Hmm. En ole ihan samaa mieltä. Vastasin, että maybe after a couple of years.

Hyvä mielikuvitus on ollu myös Slumdog millionaire-elokuvan tekijöillä. Elokuvahan sai useita oscar-ehokkuuksia männä viikolla ja se on kyllä niitten arvoinen. Katoin sen toissailtana ja on pitkään aikaan paras pätkä. Suosittelen sitä kaikille, kunhan vaan se tulee teattereihin...

Hei me jahkataan taas!

Onkohan jahkata ees sana? No se kyllä kuuluu mun sanavarastoon. Jahkattiin siis siitä, että muutetaanko vaiko eikö. Olis kuulemma pitäny maksaa 10 000dhs (=2000eur) jos oltais lähetty kyntämään tästä asunnosta. Ei ilmoitettu tarpeeksi ajoissa (2kk ennen) lähdöstä, joten uhkasivat sakoilla. Itte ainakin kauhistuin tästä ja sanoin, ettei kai me sitten lähetä. Itseasiassa tällä hetkellä ei mulla ole tiedossa, mikä on tämän hetkinen tilanne, koska emme ole ikään kuin puheväleissä miehen kanssa. Tilanne ns. päällänsä nyt kolmatta päivää. Kyllä se joskus selviää..

Silloin kun puhe vielä kulki, käytiin tällainenkin keskustelu:

Mies: "Pitäsikö mun ostaa sellanen .... motocrossipyörä vaiko sellanen .... pmotocrossipyörä?"

Minä: " Multako sää kysyt? Ihan sama jos mää kysyisin sulta, tuleeko meille seuraavaksi borderterrieri vaiko jackrusselin terrieri?"

Mies: "Miten niin ihan sama, meillehän tulee bordercollie."

Minä: "Meille mitään collieta tule, terrieri meille tulee."

Mies: "Kaikkihan hankkii bordercollien kun nehän on niin hyviä."

Minä: "Meille ei tule bordercollieta vaan terrieri tai villakoira, sellanen pikkunen, Venäjältä."

Jotenkin näin se kulki ja mitään noista ei ole vielä hankittu, mutta vakavasti harkittu kyllä. Täällähän on joku ihme pyöräkuume useassa talossa, mutta kukaan ei kai vielä ole lyöny rahojaan tiskiin. Koiraakaan ei olla (en ole) hankkimassa, mutta kunhan muutto Suomeen joskus toteutuu, sitten se hankitaan. Kertulle oma, jota äiti silloin tällöin pikkusen lainaa.

Katoin pitkästä aikaa, mitä netissä on täälläpäin tarjolla, siis eläinpalstalla. No siellä oli baby krokotiili... 10-12 tuumaa on elukalla mittaa ja on kuulemma hyper, mitä sitten lienee tarkoittaa. Puhelinnumeroon toivottiin vain serious buyers kontakteja. Lukeekohan poliisit noita palstoja? Just oli lehessä ja uutisissa juttua, että Dubaihin tuuaan aika paljon kaikkia uhanalaisiakin eläimiä ja niitä kai aletaan enempi tarkkailemaan ja ottaan tyyppejä kiinni. Muuten palstalla myydään eksoottisiakin kissarotuja, ihan ragdolleja ja birmoja muun muassa. Koiria siellä on yleensä nämä normaalit noutajat ja kaikenmaailman pikkukoirat. En vaan ihan ymmärrä, mitä järkeä on ostaa puhdasrotuisia (?) puudelinpentuja 2000eurolla, kun et saa niille papereita vaikka olisivatkin oikeasti puhtaita. Eihän tässä maassa ole minkäänlaista kennelliittoa ja tuskin niille, mitään papereita saa. Ainakaan käyttökelpoisia papereita.

Täällä satoi taas vettä. Ei ihan enää pidä paikkansa se matkaoppaan väittämä: Dubaissa sataa keskimäärin 5 päivänä vuodessa. On tosi kylmää ja koleaa. Ei tee mieli mennä altaan lähellekään. Toivotaan, että sää alkaa lämpeneen vieraita varten ja nopeaan. Toisaalta meille täällä asuville tämä on parasta aikaa. Kyttäilen tosi ahkerasti netistä noita aurinkomatkojenj äkkilähtöjä. Äitille otan lennot heti kun hinnat sopivista lennoista tippuu. Nyt ollaan jo lähellä. Helmikuun alkupuolelle on lentoja jo 250 euron hintaan. Toivotaan, etten oota liian kauan, onhan silloin hiihtolomat Suomessa. Toisaalta en usko, että tänne on kauheaa tunkua yleensäkään. Ei kai tänne ole kellään varaa matkustaa.

Hermanni täytti tänään 2 kuukautta, jonka kunniaksi käytiin lääkärissä. Ei siis mitään vaivaa, mutta näin aluksi täällä käydään joka kerta lekurissa tarkastuksessa ja rokotuksissa. Itse tarkastus on ns. haista paska tarkastus, jossa lääkäri kysyy äitiltä, että nostaako vauva päätä, ottaako kiinni sormesta ja hymyileekö. Voishan sitä vauvaa vähän kattoaki niin tietäis kysymättä. Hermannilla on ilmestyny ihan vähän karstaa päähän ja olen sitä jopa 2 kertaa öljynny ja harjalla rapsutellu. Sen jälkeen se on ikäänkuin kuivunu päähän ja lähtee helposti irti. Tänään tohtori Khan (joo, kuulostaa pahalta, mutta setä on ok) kysyi, että kauanko tämä päänahka on ollu näin kuivana? Neuvoi laittamaan joka ilta siihen öljyä ja rappaamaan sitä harjalla ja jos se ei lähe pois, ni laittaa siihen Head and shouldersia! Siis hilseshamppoota. Jääpä laittamatta. Samoin se sanoi, että kun tämä naaman iho on näin kuiva (mitä se ei ole) ni laita siihen joka päivä rasvaa. No en ala lutraamaan turhaan millään rasvalla. Muuten herra voi hyvin. Painoa oli tullu reilu kilo kuussa, eli nyt on 6 kiloa melkein rikki ja pituutta on 61,5 senttiä. Mennään siis jo ohi Kertun vauvamittojen puolella kilolla ja muutamalla sentillä. Rokotukset herra sai ja nehän aiheutti parin tunnin kunnon itkut illalla. Ekaa kertaa kaivoin panadolia kaapista kahen tunnin lähes katkeamattomien huutojen jälkeen. Tästä lääkäri kyllä varoitti.

Ja mitähän sitä nyt tekis? Julkkis BB loppu tänään ja mun herkkulakko toissapäivänä. Kaapissa kuukauen ollu suklaajoulupukki koki karmivan kohtalon torstai-iltana ja söin siltä pään ja mahan. Eilen koiralenkiltä tultua söin ne jäljellä olleet jalat. Sen jälkeen on menny pari mentospötkylää ja 2 tobleronepatukkaa. Alennusmyynneissä olen koittanu useampaa vaatekappaletta, turhaan. Ei tähän takapuoleen saa mitään veettyä päälle. Eikä tällä menolla tule saamaankaan.

Julkkis BB

Tämän kuun toinen päivä alkoi julkkis BB pyöriä Englannissa. Netin kautta sen seuraaminen on taas ihan liian helppoa ja joka ilta istun tässä kone sylissä ja vahtaan, mitä ne nyt on keksiny. Porukka on aivan mahtavaa. Ovat niin ollakseen julkkiksia, mutta niin vaan laskevat liitutaululla, mitä saavat kaupasta ostettua muutamalla pennosella. Mukana on mm. Coolio, Latoya Jackson, kääpiö-Verne Austin Powersista, Sugarbabeistä eronnu laulaja Mutya, joku Ben A1-poikabändistä, säätyttö, poliitikko Irlannista ja joku tv-rääväsuu. Kaikki tähän astiset tehtävät on ollu ihan huippua. Parhaita oli mm. tehtävä, jossa britit opettivat eka jenkeille (listan 3 ekaa) omasta kulttuuristaa, historiastaan ja sankareistaan. Sen jälkeen jenkeiltä tentattiin 50 kysymystä. Aina kun vastasivat väärin, brittien kumipukujen sisällä olevista lihasstimulanteista tuli takapuoleen sähköiskut. Lopuksi tuli vielä ihan vaan ilman syytä oikein sarjatulituksena useita. Yhessä tehtävässä piti opetella jättipianolla soittamaan jotain melodiaa. Soittaminen tapahtu pomppimalla niitten painikkeitten päällä oikeassa järjestyksessä. Yks tehtävä oli Cooliolle ja sille poliitikolle ja he joutu pukeutumaan ns. autopukuun, jossa henseleillä roikku vartalon ympäri, vyötärön korkeudella sellaset isot leikkiautot. Olipa monimutkaista... Aina kun alkoi carwash-biisi soimaan, heän piti mennä pihalla olevaan "pesukatuun" pesemään autot, eli kävelemään niitten pesureitten läpi itte. Vaahtoa tuli aika lailla... Pari ekaa kertaa miehet oli hommassa mukana, mutta lopulta tehtävä oli heän egolleen liian vaativa. Ihan kaikki tehtävät on parasta A-luokkaa. Pitäähän ne toki olla, sarjaa seuraa monta miljoonaa katsojaa ja asukkaille maksetaan varmaan aika isot rahat, että ovat lähteneet mukaan. Tähän mennessä 2 on äänestetty pois ja yks käveli vapaaehtoisesti (Mutya).

Sain ne HAUlaisten nollat saalistettua, joten voin taas keskittyä tuohon BB:hen... No ei sentään. Tein tänään ihan oikeeta ruokaakin. Sen verran olen alkanu oleen "vastasyntyneen äiti", että ruokaa ei vaan kerkeä tekemään. Kerkeäishän sitä, mutta kun Hermanni oikeasti varmaan itkee sen 3 tuntia päivässä, mitä vauvat kuulemma keskimääräisesti itkee. Sitä saa vatkata oikein työkseen (no se ON mun työtä), eikä koskaan tiiä, koska se herää, jos sattuu nukahtamaan. Sitten kun sitä vapaata sattuu olemaan, ei ekaks tee mieli ottaa soppakauhaa käteen. Kummallista muuten, ekan vauvan kanssa oli aivan paniikissa kun se vähän inahti. Toisen kanssa pystyy ottamaan huumorilla. Se vaan joutuu joskus itkemään vähän kauemmin jos täytyy mennä pyyhkimään esikoisen takapuoli.

Mies lähti tänään ekalle työreissulle sitten H:n syntymän. Kysyi aamulla tekstarilla lupaa lähteä Libanoniin parin tunnin varoitusajalla. En tiiä, olisko kieltäminen merkinny mitään ja sinne se lähti. Pyörähti kotona ja taksi tuli hakeen. Huomenna yöllä se jo tulee takas, ettei hermot pitäis mennä vielä siinä ajassa. Lähellä romahus jo kävi, mutta nyt on talo hiljainen.

Talo tulee olemaan vielä hiljaisempi kuukauen päästä, kun soittivat asuntotoimistosta, että ei pitäis olla ongelma pois muuttamisen suhteen. Nyt sitten vaan uutta ettimään... Onneks just siihen samaan aikaan kun pitäis muuttaa, meille tulee neljä vierasta yhtäaikaa, kolmesta eri paikasta... Tässä tekstin lomassa olis muutama kiva kuva kivasta kämpästä Emirates Hillsistä. Pitäisköhän tiedustella hintoja? Ei taitais 10 000 euroa kuussa riittää. Vaikka eihän sitä tiiä. Kämppiäkin tyhjenee melko vauhtia kun irtisanomiset on myös täällä arkipäivää. Lentokentän parkkipaikalla on kuulemma tuhansittain hyljättyjä autoja avaimet paikallaan ja paperit vieressä. Rikastumisesta unelmoineet tyypit on vaan jättäneet autot sinne ja lähteneet maasta lopullisesti muualle epätoivon vallassa.

Ja sitten kymppiuutisten loppukevennys. Ikää kaverilla viikkoa vajaa 2kk.

Ollaanko kodittomia?

Sanottiin tänään asunto irti, siis ilmoitetiin, että halutaan muuttaa pois. Halutaanko me? En tiiä. Vuokrat on kummiski tippunu niin paljon, että jo kannattaa harkita rivariin muuttoa. Ollaan muutamaa springsin kämppää käyty kattomassa ja hinnoista saa nykyän tingattuakin. Jos nyt saahaan lupa lähteä ilman sanktioita (ollaan periaatteessa ilmoitettu haluavamme jatkaa sopimusta... muttei siis allekirjoittetu mitään) niin kuukausi on aikaa palata juurilleen takasin. Sieltä springsistähän me tänne maanjäristysaluetta muistuttaville tienoille tultiin. Tämä kämppä on kyllä tosi kiva ja tilava meille, mutta aivan väärässä paikassa. Maisemat ikkunasta on hyvät, mutta kun ovesta astuu pihalle niin... Springsissä on nurmea ja puita ja voi jopa lähteä kävelylle ihan vaan oven avaamalla.

Muutenkin asuntojen myyntihinnat on roimasti laskeneet, samoin ku Suomessa. Esimerkiksi kivan ja tilavan ennen 11 miljoonaa dirtsua (reilut 2 miljoonaa euroa) maksavan villan saa nyt jo kuuella miljoonalla dirtsulla (reilu milli euroa). Että jo vois harkita ostamista...

Kämpistä puheenollen, katoin yks päivä MTV arabialta tätä cribs-ohjelmaa. Siinä esitellään julkimoitten koteja ja vuorossa oli USAlainen Bam Margera. Rullalautailu- ja Jackass-tyyppi siis. Sehän on vannoutunu HIM-fani ja käy Suomessaki aina keikoilla. Sillä oli mm. mersussaan sen mersun merkin tilalla HIMin merkki, samoin oli Lamborghinissaan HIMin merkillä varustettu bensakorkki. Toki koko koti oli varustettu HIMin muillaki kamppeilla ja sohvalla istuskeli 66 eyesin pojat. Suomalaiset siis. Jukeboksista se soitti suomalaista musiikkia. Ei se siis ihan tyhmä tyyppi olekaan, vaikka Jackassissa aina moukaroi vanhempiensa kodin ihan paskaksi.

Torstaina alkoi ne isot alet, shopping festival. Jo pelättiin, että ne perutaan, koska yks hallitsijoista kuoli muutama viikko sitten. Kauan on jo aleja ollu monessa kaupassa, mutta nyt niitä vasta onkin. Lempi lastenvaatekaupassa oli jopa ihan kaikki puoleen hintaan. Pitäis vaan päästä sinne yksin hypisteleen, tai ainaki vaan vauvan kanssa. Eihän Kepasta niin paljon haittaa ole, mutta yks vähempi mukana on kuitenki helpompaa.

Meillä on kummalliset kelit täällä. Toissailtana alko jumalaton ukonilma ihan tuosta vaan. Salamat iski jo niin lähelle, että meitä pelotti. Vettä sato ku Esterin sieltä ja kaikki ihan kaaoksessa, liikenne myös. Onneks se meni yhessä illassa ohi. Ilmat on harvinaisen kylmät, mennään jo reippaasti alle 20 plussan. Villapaita päällä olin aamukahveilla ulkona keskiviikkona ja kun kotiin pääsin, kuumetta oli 38,6. Ei siis ihme, että kahveilla paleli. Kuume meni päivässä ohi, mutta kurkkukipu vaan jatkuu.

Ja nyt on kohta jo keskiyö ja minä vaan istun koneella. Aloin keräämään aikani kuluksi HAUlaisten agilitytuloksia netistä. Käyn siis kaikki viime arvokisojen jälkeen pietetyt kisojen tulokset läpi ja poimin oman seuran nollat. Itseasiassa kävin ne jo läpi, mutta pitää vielä tarkistella ennenkuin panen ne eteenpäin. Niihin tuli aivan himo. Aamulla ekana mielessä, että nyt lokakuu ja illalla vaikka elokuu. Muutama päivä siinä meni, mutta valmista tuli. Muuten ei ole lajia tullut harrastettua sitten viime syyskuun. Pitäis ottaa Martiinaan yhteyttä ja karhuta niitä hyppykeppejä ja alottaa reenaus.

Uutta vuotta, huoh..

Jotain kai kertoo blogin päivitystiheys.. Vauva-arki on saapunut Tecomiin. Öisin syyään edelleen se 3-4 kertaa, eikä se haittaa tai väsytä. Mutta kun päivät menee vähän miten sattuu. Eilinen oli pahin. Herra kitisi hereillä kolmesta ysiin. Muu kuin kokoaikainen vatkaus ei auttanu. Tee siinä sitten ruokaa perheelle ja pidä koti kiiltävänä. Onneks lauantaina kävi toista kertaa viikottainen pelastuspartio (=intialaiset siivousmiehet). Mies sai tosi ihanan vaimon vastaanoton tullessaan töistä siinä puoli kasin aikaan... Hermanni ei viihdy autossa, ei kärryissä, ei lattialla, ei sohvalla, välillä ei sylissäkään. No, aikansa kutakin. Ei tämä vaihe kauaa kuitenkaan kestä. Katse seuraa jo ainakin äitiä, pää pysyy joten kuten jo pystyssä ja hymykin irtoaa melkein joka päivä. Tänään jopa autoon lastatessa turvakaukalossa sain hymyn kaupan päälle. Viime yönä sain lirut päälle kun liian hitaasti laitoin uuen vaipan vanhan tilalle. Tänään sain sitä vihon viimeistä liisteriä kun tuli ekat niskaan-asti-sonnat äitin sylissä. Pukluista puhumattakaan. Jokainen paita on olkapäältä valkoinen, sängyn lakanoissa on vaikka mitä ja ripsivärit äitin silmissä voi ihan hyvin olla kaks päivää samat. Näitä kokemuksia sitten vertaillaan pätkän kavereitten ja tyttöystäväkandidaattien äitien kanssa. Muita suomimammojen vauveleita täällä on nimeltään ainakin Amanda, Isabella, Aili, Liam, Jusuf, Chloe ja Samuel. Mahoja löytyy vielä ainakin 3-4.

Muuten meillä menee ihan hyvin, kunhan pysytään poissa kotoa. Kerttu on onnistuneesti muuttanu omaan huoneeseen nukkumaan ja tänään saatiin jo ostaa tarrakampanjan palkintona ollut minilaatikosto palkkioksi huutamattomista öistä. Tosin just tätä kirjoittaessa neiti heräs taas ja puhuu "venäjää".

Arkipäivät kulutetaan puistoissa, kavereilla, pyöräilemässä, kahveilla, suomikoulussa ja ostareissa (joissa alkaa shopping festival tällä viikolla). Viikonloppuisin ollaan käyty mm. esteratsastuskisoissa pariin kertaan. Viime kerralla bongasin tuon ylläolevan auton, jossa on pikkuisen arveluttava rekkari. Viime perjantaina oli myös eka "suomikoirien" yhteislenkki, jossa oli neljä osallistujaa. Käytiin yli tunti käppäilemässä hissukseen koirien jolkutellessa vapaana suurimman osan ajasta. Hipon lisäksi oli mäyräkoira-Carlos, pumi-Emppu ja iso sekaroituinen-Tepa. Tepa lutraa kamalan hajuisissa tekojärvissä vähän väliä ja kun silmä välttää, se kantaa sellaisia valehtelematta kilon kokoisia kiviä.

Ensi kuussa alkaa vierailuaika. Puolessa välissä kuuta tulee ainakin kahesta paikkaa vieraita samaan aikaan, luultavasti kolmannesta myös. Miehen isoveli poikansa kanssa tulee Ruotsista, appiukko tulee Oulusta ja kai se äitikin tulee pohjoisesta. Appiukko menee hotelliin, mutta muut tulee meille. Miehen piti muuten mennä viikon päästä työmatkalle mm. Libanoniin, mutta eihän sinne enää uskalla mennä kun sinnekkin on pommeja lennellyt. Ja nyt nukkumaan. Ei taia kuitenkaan vielä täysin auttaa tähän naamavärkkiin se eilen ostamani ryppyvoide.

Hiljaista uutta vuotta!

Kaikki Dubain suunnitellut juhlat on peruttu, hotellit vaikenee ja muutkin Palestiinan tilanteen vuoksi. Oman perheen juhlat rajoittuu neljään pepsitölkkiin (kyllä, lankesin siihen 2 päivää sitten kuukauen tauon jälkeen), kahteen sipsipussiin, uunissa oleviin valmisruokiin ja nuihin eilen postissa tulleisiin suklaisiin. Ehkä kilon verran niitä yhteensä tuli, joten tuhottavaa riittää. Vielä on 5 tuntia aikaa syyä sontaa ja uus elämä taas alkaa huomenna. Loput piparit syötettiin Hipolle, kinkusta on tehty jo pottukinkkulaatikkoa ja piparitalon rippeet lensi tänään roskiin. Kuusessa roikkuu enää ihan saakelin pahat karkkitukut, jotka ei kelpaa kellekään. Onneks oma jälkitarkastus on vasta loppiaisena. Siihen asti saa lorvailla. Alla kuvassa neitin kyhäämä joululeipä. Päällä lohta ja manteleita :)

Täällä on pyöriny huhut pääsheikin kuolemasta jo viikon verran. Eka huhussa sen oma poika oli ampunu sen, seuraavassa sille oli tehty joku maksaoperaatio, tänä aamuna sillä oli diabetes ja iltapäivänä se oli kuollu. Ja se on "varma" tieto. Melkein viikon verran se oli poissa uutisista, missä se normaalisti on melkein joka päivä. Nyt se on palannu takaisin kuvioihin, muttei ole kai vielä sanonu mitään. Uskoisin siis sen läpikäyneen jonkin sortin operaation. Toivotaan, ettei se ihan kuollu ole, koska parin viikon päästä alkais isot alet ja ne ei varmaan ala, jos eka huhu pitää paikkansa. Vitsi, vitsi. Enhän mää oikeasti ole sitä mieltä..

Pyhien aikana ollaan käyty kahessa uuessa ostarissa. Eka kävästiin tarkastamassa uusi Marina mall, jossa oli muutama hassu kauppa auki. Varmaan ihan kiva kunnes aukeaa lisää tuhlauspaikkoja, paitsi paikoitus on ekat kaks tuntia ilmaista ja sitten maksaa. Ei hyvä juttu. Dubai mall käytiin myös katsastamassa ja se oli paras paikka ikinä. No, agilitykisat on kyllä parasta, mutta tää on toiseks paras. Super iso akvaario, oikean jään omaava luistelukaukalo ja miljoona kauppaa (no, vaan yli tuhat) vetää mut kyllä sinne uusiksi ja monta kertaa.

Kesäsuunnittelu on myös käynnistyny. Katoin tänään jo lentoja, en sentään varannu vielä. Joutuu taas varmuuen vuoksi laskeen niitä hiton Suomi-päiviä, jos sattuu kotimaahan paluu olemaan 2010 eessä. Tornion sm-kisoihin on tähtäys olla paikan päällä, ei sentään kisaamassa mestaruuksista. Mitenköhän mahtaa onnistua kahen lapsen kanssa? Josta tulikin mieleeni, ettei varmaan onnistu kamalan hyvin, jos ei tuota pikkumiestä saa totutettua paremmaksi kärrymieheksi. Ei nimittäin mitenkään rakasta autoilua eikä kärryjä. Muutenkin kätisee aika lailla. Naapuritkin sanoivat kuulleen, että meille on tullu vauva. Yöt onneks menee aika hyvin. Tänään meni jooa aamuyökin hyvin. Tiheään loppuyöstä syyään, mutta lopullisesti silmät avattiin vasta seiskan jälkeen.

Hyvvee jouluva!

Lahjat löytyi kuusen alta (kenelle löyty ja kenelle ei), ne on levitelty hujan hajan lattialle ja nukkumaan ei malttais millään mennä. Viime yön unet oli ainaki ittellä niin vähissä, että sänky kutsuu jo ennen ysiä. Tämä päivä meni lähinnä siivoillessa ja ostarilla kuupoillessa (450 kaupan ostarista meni sähköt vajaaksi tunniksi, jolloin ei ollu valoja, eikä kassat toiminu). Kerttu pääsi isin kanssa Ski Dubaihin tapaamaan joulupukkia ja ekan kerran se on ikuistettuna nauravana pukin vieressä. Kolmas kerta toden sanoo... Kinkku on korkattu, toinen pala lohta suolautumassa, glögijuustokakku hyytelöitymässä... "haukotus"... ja nyt nukkumaan.

Päivän piristykseksi kuva Kertusta valmistautumassa ski dubaihin, jossa oli 4 astetta pakkasta.

Tapahtuuko se vihdoin?

Neiti oli isin kanssa keskustellut asiasta "nukkumaan omaan huoneeseen". Olen kans samasta asiasta puhunut jo jonkin aikaa. Hieman liioitellusti varoittelin jo ennen Hermannin syntymää, että kohta sää et saa tässä huoneessa nukuttua kun se kuitenkin rääkyy koko ajan, vauva siis. Sänky siirrettiin jo vuosi sitten neitin omaan huoneeseen kai kolmeksi yöksi ja kannettiin kohta takaisin. Silloin neiti alkoi heräilemään suunnilleen 5 kertaa yössä. Eilen sänky pantiin taas palasiksi ja kasattiin taas naapurihuoneeseen. Nukahtaminen kävi kivuttomasti, kunnes herättiin parin tunnin päästä. Äitin apua tarvittiin lopulta vessaan, vettä antamaan ja räkää pyyhkimään. Nälkäki oli tullu niin pitkillä unilla ja jugurtin voimalla mentiin takaisin nukkumaan muumien väliin. Aamulla herättiin omasta sängystä pirteänä ja eka tarra on taas jääkaapin ovessa kiinnitettynä. Viiellä tarralla pääsee ostamaan uuen unikaverin. No, ei nuolasta ennenku tipahtaa. Hain nimittäin tänään neitin tarhasta kesken päivän itkien kotiin. Ei enää halua sinne paikkaan kuulemma mennä.

Hermannin kanssa meni eilen taas enemmän aikaa nukutusrumbaan. En ees tiiä, onko se yliväsyny vai mahakipuinen, mutta tunnin se vei. Lopulta nukahettiin omaan sänkyyn 4:ksi tunniksi, imetys, takaisin omaan sänkyyn 3:ksi tunniksi ja sitten se tuttu psykedeelinen loppuyö, josta mulla ei ole mitään hajua. Vielä en ole siirtyny siihen kynä paperi-systeemiin, jossa kirjaan ylös kelloajat, jolloin syyään. Ehkä pitää kohta siirtyä, ni saa itekki tolokkua, että nukutaanko meillä paljon vaiko vähän. Ihan sama silti kuinka paljon valvotaan, on se niin ihana pikkupoika!

Pannaan tähän väliin todistusaineistoa piparkakkutalosta vuosimallia 2008. Ihan oman käen tulosta alusta asti, sekä "kaavat" ja taikina. Vähän se näyttää kämäseltä, koska en muistanu ostaa kaupasta karkkeja koristeeksi, joten nuo on ne mitä kaapista löyty. Äitille tiedoksi, että tein myös torttuja äsken. Tarkoittaa siis ihan luumujen keittelyä ja survomista sekä voitaikinan kaulimista. Tuloksesta ei niin väliä, mutta alan pikkuhiljaa kasvaa perheenäitiksi. Kinkkua eikä kalkkunaa meillä sentään tuhota tänä vuonna... Vielä lupasin yhen satsin pipareita pyöräytellä kepan kanssa ja jos koittais tehä pipari-glögi-juustokakun. Ugh!

Vuojen viimiset synttärit vietettiin Kertun bestiksen Tillin luona! Tilli saavutti kunnioitettavat 3 vuotta ja myös isit oli kerrankin juhlissa mukana. Juhlissa oli myös yksi koti-isi, joka on jo kauan näyttäny suhteellisen tutulta. Nyt oli hyvä tilaisuus kysellä vähän taustaa. Sama juttu oli hällä ku mullaki, eli jos joku kysyy kotipaikkaa niin vastaan, että Kemi, koska kukaan ei tiiä Keminmaata. Utelin, että ootko siitä kallinkankaalta siitä valkoisesta tiilitalosta siitä sillankupeesta ja oli se. Ikäeroa meillä vaan on viitisen vuotta, joten ihan kamuja ei olla oltu, mutta muistin hänet kyllä. Ei siellä niin paljoa nuorisoa silloinkaan ollu.

Hoitelin tänään taas sen tunnin aikana (jonka neiti oli hyvällä tuulella tarhassa) joulupukin hommia. Aika vaikeaa on vaan päättää, että ostaako paljon vaiko hirveän paljon lahjoja omalle lapselle. Vielä sen muistaa, kuinka kiva oli lapsena availla paketteja. Jos nyt oikein muistan, niin hirveästihän niitä paketteja siellä mummolan pussilakanan sisällä oli. Serkuksille oli kokonainen säkki täynnä paketteja. Sitä ei vaan haluaisi totuttaa lasta siihen, että saa kaiken mitä haluaa. Sitä kissaa en kuitenkaan tänäkään vuonna pakettiin laita! Enkä sitä akvaariota.

Sain Hermannin pitkästä aikaa äsken nukahtamaan omaan sänkyyn päikyille. Me kyllä ollaan niin vähän muutenkin kotona, ettei sillä oikeasti ole aikaa nukkua siellä muuten kuin öisin. Oli siis aikaa lueskella paikallista sanomalehteä, joka tipahtaa aina tuohon oven eteen aamulla vähintään kilon painollaan. Siis JOKA päivä kilo paperia. Niinku tupla sunnuntai-hesari päivittäin. No kuitenki, luin taas silmät suurena (sen mitä ne silmäpusseilta suurenee) niitä ilmoituksia. Kuukauen ikäisiä cokkerinpentuja myytiin. Joskus myyään kolmen viikon ikäisiä kissanpentuja. Viikonloppuisin siellä "myyään" hyviä vaimokkeita tai aviomiehiä. Vanhemmat hakee tytölleen tarkoilla kriteereillä miestä. Pitää olla tietystä paikasta Intiasta kotoisin, mieluusti vaikka insinööri ja korkea palkka. Lisäksi pitää olla tietty uskonto ja ulkonäkö kohillaan. Jotkut taas hakee vaimoa ja mainostavat palkkaansa.

Toisella palstalla on kuvalliset ilmoitukset yleensä intialaisista miekkosista, jotka on saanu kai potkut töistä ja edellinen työnantaja varoittaa muitakin ottamasta heitä töihin. Sitten on nämä työpaikkailmoitukset, joita piisaa. Miten olisi esim. kotiapulaisen työ, 6 päivää viikossa aamusta iltaan (12h) ja palkkaa 300 euroa kuussa. Tuo on vielä hyvä palkka. Tai tarjoilijan paikka, 200 euroa kuussa plus edut, jotka yleensä on kuljetus töihin ja asuminen jossain läävässä. Sitten on näitä kuljettajan paikkoja, arabiaa ja englantia pitää osata puhua ja 5 vuotta työkokemusta, palkkaa saa 300 euroa kuussa ja asuminen voi olla lisäetuna. Sen verran olen näitä ilmoituksia jostain syystä lukenu, että tiedän nuitten kuskien olevan parhaiten palkattuja ei-koulutusta-vaativia-hommia. Työn jälki on kyllä kamalaa katottavaa..

Pitää vielä mainita näistä autojen rekkarikilvistä. Rahakkaimmat äijäthän ajelee kilvillä, jotka on monta kertaa autoa kalliimpia. Nyt on taas ollu huutokauppa, jossa on myyty parit lätkät (mitä pienempi numero, sitä kalliimpi, hallitsijasuvun jäsenillä on jo valmiiksi pienet numerot). Numero 40 myytiin 770 000 eurolla, numero 17 maksoi 560 000 euroa, numero 66666 maksoi 200 000 euroa. Helmikuussa oli huutokauppa, jossa tuli maailman ennätys, kilpi numero 1 maksoi silloin reilut 10 miljoonaa euroa ja sen osti Adu Dhabilainen bisnesmies, 25-vuotias sellainen. Edellinen ennätys oli numeron 5 myynti, joka maksoi silloin vain 5 miljoonaa euroa ja sen osti tämän uuen ennätyksen haltijan serkku Talal Ali Mohammed Khouri. Että on sitä rahaa joillain. Ja siis muillaki kuin vain venäläisillä.

Ekassa kuvassa Hermanni vetää sikeitä Terhi K:n kuvaussessiossa. Tuli taas sellasia kuvia, että kuola valuu!

Ähinää ja puhinaa

Sitä riittää (otsikkoa). Iltapäivästä lähtien pikkumies (kenen näkönen se nyt sitten on?) on puhissut ja ähissyt, eikä siis nukkunut kuin pikkutorkkuja sylissä. Missään muualla ei ole hyvä. Vattaa vääntää ja selkä on kaarella. Onneks sieltä välillä jotain pörinöitäki kuuluu, takapäästä siis. Nyt on kummatkin kakarat nukkumassa, pieniki simahti lopulta. Tämä on kyllä luksusta kun molemmat on ennen ysiä untenmailla, tosin itte pitäis mennä heti perään, muutenhan siitä ei iloa liiemmin ole. Pätkä nukkuu yleensä ekan pätkän 3-4 tuntia, siihen sitten loput yösyötöt noin kahen tunnin tai jopa tunnin välein loppuyö. Taas tämä teksti alkaa noudattaa saamaa (miten meillä nukutaan?) kaavaa kuin Kepan vauva-aikoina.

Aamupäivällä sentään saatiin Hermannin kanssa hommattua joululahjoja. Oltiin moessa ehkä 3 tuntia shoppailemassa ja Kepalle ja herralle itelleen löyty edes jotain. Kerttu saa legoja ison paketin plus pienempiä lahjoja (palapelejä, muovailuvahoja yms). Potkulaudalle en saanu mieheltä lupaa, on kuulemma liian vaarallinen ja 50 prosenttia kaikista rullalautailijoista yms. murtaa kätensä! No onhan se totta, itekki käteni mursin rullaluistimilla aikoinaan, mutta on tässä onneks vielä aikaa jouluun... Että jos mies menee ja ostaa sen uhkaamansa akvaarion, niin mää tiiän kyllä mun osoitteen.

Tuli yks päivä puhetta siitä, että kun on toinen tai kolmas lapsi kyseessä, sitä koittaa olla esim. heijaamatta kärryjä liialti tai nukuttamatta lasta. Jättää sen vaan nukahtamaan itekseen sänkyyn. Sitä määkin nykyään koitan ja aika hyvin oon myös onnistunu. Ihan pikku inahuksesta en enää ryntää syliin pelastamaan. Kaveri kertoi kuitenkin joskus yllättävänsä ittensä heijaamasta kärryjä. Homma menee jo niin pitkälle kolmannen lapsen kanssa, että silloin harvoin kun pääsee kauppaa yksin ilman mitään palloa jalassa, sitä hoksaa nolona heijaavansa ostoskärryjä. Ittelle ei sentään näin ole vielä käyny, tosin enpä ole vielä ilman vauva kauppaankaan menny.

Kepardi oli sitten siellä tarhassa ekan kerran. Viien minuutin jälkeen sain neitiltä luvan lähteä. Hermostuksissani lähin Hermannia pukkeleen pihalle ja oottaan puhelinsoittoa. No sitä ei kuulunu ja onneks lähistöltä löyty kahvitteluseuraakin, joten kaikki hyvin. Hain Kepan kolmen tunnin päästä eikä se ainakaan myöntäny itkeneensä. Eväistä kysyessäni sanoi, ettei tätit olleet lämmittäneet sitä nakkisoppaa, mutta oli hyvää kylmänäki! Kyselin myös millaset eväät muilla lapsilla oli, johon vastaus oli, että muilla oli vähemmän ruokaa. Määhän pakkasin sille kolmeks tunniks nakkisoppaa, banaanin, muropatukan ja 2 piparia sekä vettä. Että ainaki joku kelpaa.

Ettei kukaan luule, että Dubaissa kaikki on niin suureellista, ni kerrotaan nyt, että tänne rakennetaan maailman eka jäähdytetty biitsi! Uuen hotellin rantahietikon alle laitetaan jäähdytyslaitteet sekä siihen hiekan päälle viilennyspuhaltimet. Ei tartte turistien polttaa jalkojansa kesäkuumalla. Että mikä ilmastonmuutos? Missä?

Ja jos ei vanha hotelli miellytä, ni moukaroidaan se maan tasalle ja rakennetaan tilalle hienompi!

Joulua pukkaa taas

Kolmas joulu tässä maassa lähestyy. Joulukortit on lähetetty, jopa yheksän kappaletta tänä vuonna. Yks vielä oottaa osoitetta, mutta onhan se joskus perillä. Toinen erä pipareita on aloitusta vaille valmis... Torttuja en oo ees aatellu. Kuusi sentään on koristeltu jo joku aika sitten, jokohan siitä mainittin? Yks ainut paketti lähti Suomeen koneella jopa ajoissa ja tänään tuli Suomesta yks paketti. Wafi-ostarissa ei kuulemma tänä vuonna ole pukkia ollenkaan, joten aika vähissä on tämä joulun vietto. Yhessä kaupassa sentään soi joululaulut. Ajattelin, että mentäis jouluaattona johonki hotelliin syömään. Sitä tosin olen suunnitellu jo sen pari vuotta, mutta suunnitelun asteelle on jäänynnä. Viime vuonna paistoin itte kalkkunan, joka kuivu niin, että koira sai syyä sen kokonaan.

Ai niin, Kerttu sai joulupukilta kirjeen! Tilasin sen muutama viikko sitten netistä ja nyt se saapui. Veti hymyn korviin asti kun isi sen kirjeen luki. Oli niin kiva yllätys, että minä en ees saanu nähä koko kirjettä. Muuten joulu tulee aika huomaamatta. Nyt on ollu niin paljon lomaa ja vapaata kaikilla, että arki on menny iha sekasi. Siihen vielä kolmet Kepan kavereitten synttärit viikon sisään niin avot.

Pikkumies on alkanu vähän seurusteleen. Kattelee silmät suurena ympärilleen ja vääntää kakkaa. Toissayönä heräs viien aikaan, eikä sen jälkeen enää paljoa nukkunut ennen puolta päivää. Pikkutorkkuja sylissä välissä. Tänään sentään seiskan aikaan noustiin vasta. Tämän päivän synttärit siltä meni kyllä autokaukalossa nukkuessa ihan ohi.

Eilen käytiin lasten kanssa kattomassa esteratsastuskisoja keskellä aavikkoa. Ratsastuskeskus oli muuttanu 50 kilsaa keskelle ei mitään. Kerttu pääsi elämänsä ekaa kertaa poniratsastukseen ja oli kivaa. Niin kivaa, että koitetaan joskus päästä ihan tunneille asti. Taitaa ikää vaan olla hiukan liian vähän.

Annoin lopulta periksi, että meille hankitaan siivooja. Oven alta on pukattu lappu jo ajat sitten, että joku ettii osa-aikatyötä. Mies soitti ja sopi seuraavalle päivälle tapaamisen. Ootin 1,5 tuntia sitä eukkoa ja otin imurin omaan käteen. Ei ole vielä ketään tullu pimputteleen. Ovikelloa käyttää ainoastaan dvd-myyjät, joita on nyt muutaman illan ajan riittäny. Tulevat illalla jopa kymmenen aikaan pimputteleen. Panin ovikellon viereen lapun, että "no dvds, thank you!", mutta tuskin ne ees osaa lukea. Toivotaan, että osaavat.

Annoin myös periksi tässä neitin tarha-asiassa. Käytiin reilu kuukausi sitten tutustumassa yhteen tarhaan, jonne saa lapsen viiä silloin ku siltä tuntuu. Soitin tänään ja sovin kokeilukerran huomiseksi. Neiti itte haluais oppia englantia ja ainakin nyt sanoo, että uskaltais jäähä sinen tarhaan vaikkei mitän ymmärräkään. Katotaan huomenna uusiksi. Muutenkin aattelin (huom. aattelun tasolla vasta), että kävisin kyseleen ens syksyksi neitille oikeaa tarhapaikkaa.

Nyt tässä suunnittelen, että pitäiskö ottaa ja maksaa mtv 3:lle siitä hyvästä, että näkis idolsit suorana illalla? Ei maksa ku 3 juuroa ja ainaki kuvittelen, että ne näkyis ihan normaalisti. Taian maksaa ja ottaa riskin. Mutta Koop se silti voittaa. Sen oon tienny (tai toivonu) jo alkukarsinnoista asti. Sehän on kuulemma aikuisten naisten suosikki. Niin, täytinhän mää sitäpaitti vuosiaki tässä pari päivää sitten.

Dubaissa voi nyt ainaki lasketella ja luistella ostareitten sisällä. Eilen sanoivat uutisissa, että Mirdifiin (yks kaupunginosa) tulee ostari, jonka sisällä voi kokeilla indoor skydivingia! Miten lienee se tehään...

Noi muutamat mustavalkokuvat on taas Karppisen Terhin otoksia. Mahakuva on otettu raskausviikolla 37+6, eli 4 päivää ennen operaatiota. Pikkuveijaristaki on Terhi ottanu jo ison satsin kuvia, joista ainaki makupaloja nähneenä tuli ihan huippuja.

Eid mubarak!

Nyt en uskalla sanoa, mitä varten me täällä vietetään vapaapäivää, kuitenki joku oikaisee asian ystävällisesti. Meillä on kuitenkin joku Eidin tapainen yleinen kolmen päivän vapaa viikonlopun jatkeeksi. Jokainen neliö ostareissa on pakattu ihmisiä täyteen, ihan kuin olis jotkut isot alet. Alet on kyllä aika monessa kaupassa, oikeat isot alet alkaa tammikuun puolivälissä kun alkaa shopping festival. Saiskohan siihen mennessä vähän kiloja pois ja vois ostaa oikeesti jotain sopivaa? Onhan tässä jo kahessa viikossa kymmenen kiloa lähteny. Seuraavat kymmenen on rasvaa, joka ei pelkällä olemisella lähe.

Pätkä syö ja kasvaa vauhdilla. Tänään käytiin lääkärissä ihan vaan tarkistuksessa. Napaa piti "polttaa" jollain tikulla, se kun vuotaa. Vuoto on kans kyllä ihan normaalia, mutta niin näytti olevan se polttaminenki. Toinen silmä vuotaa jotain töhnää, mutta sekin on ihan normaalia. Pitää kuulemma vähän hieroa sitä kyynekanavan kohtaa, että kaikki töhkä tulee ulos. Painoa oli jo 3,8 kiloa, joten 600 grammaa sairaalasta lähön jälkeen, liekköhän pitää paikkansa? Pituuttaki oli jo huikeat 56 senttiä, eli 3,5 senttiä kahessa viikossa??? Pientä vattaoiretta taitaa olla, kakka ei ihan pärähä enää niin helposti ku ihan alussa. Nukkumaankaan ei enää mennä ihan vaan niin että syyään ja nukahetaan jo tissille. Vähän pitää vastaan sanoa ja eilen vähän enemmänki ku vähän. Mutta summa summarun, pätkä on erittäin helppo pikkuvauva. Aloin jo suunnitteleen iltatähteä viien vuojen päähän. Hah.

Keminmaan pappa käväs viikon visiitillä ja oli hyvänä apuna kärryjen nostelussa yms. kantelussa. Vika päivänä käytiin Moen valet parkingissa bongaamassa kalliita autoja ja olihan niitä. Riittää Keminmaan Teboililla pojille kertomista. Hopea Rolls Royce oli kyllä upea, samoin nuo mustat Bentleyt. Oli siellä kaks Ferrariakin vierekkäin. JBR:ssä nähtiin myös kaks Lamborghinia kylki kyljessä.

Eilen illalla katottiin linnanjuhlat livenä netistä telkkuun yhistettynä. Hienot on systeemit nykypäivänä. Tänään kaivettii joulukuusi pölyjen alta ja kasattiin sekä koristeltiin se. Pipareitaki leivottiin tässä yks päivä, mutta sitä taikinaa en kyllä enää tee. Ihan piparksi ne meni!

Pipariksi on menny varmaan osalta turisteista auringonotot. Täällä on satanu nyt ties kuinka monta päivää putkeen, ei nyt koko päivää, mutta vähän väliä. Kamalat ukonilmat koettelee öisin ja aamulla saa jännittyneenä mennä parkkihalliin kattomaan, kuinka paljon sitä vettä sitten tuli. Just kertoivat telkussa, että autodromen autokisatki peruutettiin, koska välillä oli tiellä vettä metrin verran. Jos matkakatalogissa lukee, että viis päivää keskimäärin vuojessa sataa, ni eihän viemäreitä kannata rakentaa?

Synnäritarinaa

Tästä se lähtee... Maanantaiaamuna ennen kukonlaulua käväsin suihkussa ja pikkuneiti revittiin unisena auton kyytiin. Vietiin Kerttu tuohon muutaman kilsan päähän hoitoon kaverinsa luokse. Kamalalla itkulla se sinne kuulemma jäi, itte oottelin autossa. No itku oli tietty heti kohta helpottanu. Myöhässä oltiin menossa kuten aina ja matkalla hokattiin, että ollaan väärällä autolla liikenteessä. Uuessa autossa ei ollu vielä tietullitarraa, joten pikkutietä pitkin piti mennä. Sairaalassa vekslasivat sitä aloitusaikaa moneen kertaan ja ainaki itte kuulinki, että joku toinen leikkaus oli peruutettu. Oma lääkärini tuli hiki hatussa ja antoi palautetta henkilkunnalle siitä, ettei hälle ollu ilmoitettu aikataulun muutoksesta. Meät siis käskettiin tulla 6.30 paikalle, mutta itte leikkaus alkoi vasta 8.30. Siinä välissä mulle laitettiin tippaa ja raakattiin karvoja, joka oliki maailman epämiellyttävintä hommaa, ainaki lähes. Ei niitä Suomessa raakailla, pissakatetrin takia siis. Niin ainaki muistelen. Siinä jokunen tovi ooteltiin ja eikun saliin.

Salissa oli mun helpotukseksi mies anestesialääkäri, joka vaikutti pätevältä. Spinaalipuudutus meni täysin nappiin eikä ees sattunut. Istualtaan se laitettiin. Sitten vaan pitkälleen ja leikkausliinat paikoilleen pesun jälkeen. Jalat oli ku tukit, kaiken tunsi, muttei pystyny liikuttaan ollenkaan. Gynekologi testas jollain tavalla jotain, mitä en tuntenu ollenkaan. Sitten aloitettiin ja noin 2 minuuttia meni kun Hermannni parkaisi. Ääni kuulosti heti siltä, että se on samaa sisarparvea Kertun kanssa. Ihan tuttu ääni. Vauvan toivat heti ekan putsauksen jälkeen mun naamalle tuhisemaan. Ihan rauhallinen se oli ja tosi pienen oloinen. Olihan se 700 grammaa pienempi ku Kerttu 3 vuotta sitten. Sitten alkoi se niin tuttu kamala ompeleminen. Tuttu siis Kertun synnytyksen jäljiltä, vaikka nyt ompelivatkin eri paikkaa. Se kesti ja kesti ja oli ilkeää. Kamalinta oli kun ymmärsi kaikki "nyt vedetään lihakset"-sanat. Kovaa möyrintää se oli ja olisin halunnut vetää jalat ees vähän kippuraan tai mennä kyljelleen. Sellainen tunne se oli. Kerran oli lähellä, ettei oksennus tullut, mutta kun katoin miestä siinä vieressä ni oma paha olo unohtu. Vaikkei se myönnäkään, ni pahaa teki silläki. Katoin ilmeisesti aika murhaavasti yhtä teknikkoa, joka pelas niitten koneitten kanssa, koska se tuli kysymään, että haluanko sanoa jotain? Sanoin, että haluaisin lyyä jotain. Se ymmärsi, kait.

Lopulta salista päästiin heräämöön, jonne toivat vauvan aina vähän väliä tissiltä toiselle. Muuten pitivät sen omassa hoidossaan. Pari tuntia muistaakseni olin heräämössä ja puudutus alkoi vähenemään. Salissa gyne antoi aika kovat lääkemääräykset kipupumpusta lähtien, tosin niitä en koskaan nähny. Kaikenlaisia lääkkeitä suoneen tungettiin, petadinista panadoliin ja jopa suppoja laitettiin, mikä on aika ihmeellistä tässä maassa. Joka kerta kun vauvan rinnalle laittoivat alkoi tuskalliset jälkisupistukset, jotka oli kyllä tuttuja Kertunkin kanssa. Nyt viikon jälkeen ne on onneksi kokonaan poissa. Kipulääkkeitä annettiin kohtalaisen tiheään, mutta sai niitä välillä pyytää lisääkin, eikä palvelu ollu aina kovin nopeaa.

Vähitellen siirryttiin osastolle ja ekaks mentiin neljän hengen huoneeseen, koska edellinen potilas ei ollut vielä luovuttanut yhen hengen huonetta, joka oli siis meille tarkoitettu. Monta kertaa kävi joku kauluspaitasetä pahoittelemassa, kun jouduttiin oottamaan sitä omaa rauhaa. Siinä neljän hengen huoneessa ei kyllä ollut kuin yksi äiti meän lisäksi. Jossain vaiheessa mies lähti hakemaan Kerttua mukaan ja siinä minut siirrettiin lähes hotellitasoiseen omaan huoneeseen. Huoneessa oli tasokkaan sairaalasängyn lisäksi sohva, telkkari, oma veski, vaatekaappeja, pikkupöytiä yms. Olin ottanu vauvan "mukaani" jo edelliseen huoneeseen. Ittehän sitä en tietty pystyny nostelemaan rinnalle, mutta kellon soitolla siitä selvisi.

Olin siis heti ekasta yöstä lähtien vauvan kanssa samassa huoneessa ja vieressä se taisi ekankin yön nukkua. Ensimmäisenä iltana sain ihan pienen kulauksen vettä, paastoa siis 24 tuntia. Yömyöhällä sain jotain liemi/hyytelöhässäkkää, mutta nälkä ei kyllä ollut. Seuraavana aamuna mut nostettiin ylös ja ei ku suihkuun. Kävely oli kuin vanha mummo kyyryssä, mutta iltaa myöten selkä jo suoristui. Lääkkeitä vaan riittävästi ennen ylösnousua ja alkoi se sujumaan. Haava oli kyllä kipeä ja paras asento olikin vaakatasossa. Vaikka kuinka olisi kyljelleen tehny mieli, ei pystyny.

Sairaalassa oltiin neljä päivää. Pari kertaa vauva haettiin lastenlääkärin tarkastukseen, jolloin kävin mutkan siellä vauvalassa. Paljon näytti muut äitit pitävän vauvojaan hoitajien huostassa, niin paljon niitä joka kerta siellä vauvalassa oli. Ja hoitaja parka pesi ja puunasi ja sai pomohoitajalta haukut päälle. Sen vuoksi aika paljon itte hain ja kuskasin mm. rintapumppua, jolla oliki paljon käyttöä. Maito nousi noin 48 tuntia leikkauksesta ja sitä tulee edelleen paljon.

Sairaalassa ei muita äitejä näkynyt paljoakaan, vaikka siellä syntyikin yli kymmenen vauvaa päivässä. Muut vauvat näytti aika paljon tummemmilta ja kukkalaitteet huoneiden ovien ulkopuolella paljastivat aika monen olevat intialaisia. Niin ainakin arvelen.

Nyt viikko operaation jälkeen ollaan käyty vähitellen myös ulkona ja ihmisten ilmoilla. Eilen oltiin jo Suomikoulun pikkujouluissa ja herra vaan veteli sikeitä kärryissä. Automatkat menee kitisemättä, samoin muu aika. Perustyytyväinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin. Jotenkin muistelen, että Kerttu ei ollut koskaan "nukkuu ja syö"-vauva, mutta tämä kaveri on. Ehkä muistan väärin ja varmaan tämäkin tapaus vielä kohta herää. Oma vointi on tosi hyvä. Haava on siisti ja aika kivuton, varmuuden vuoksi silti vielä muutama panadolin päivässä nappaan. Mitään haavanhoito-ohjeitahan en saanu sairaalasta, saati mitään kontrolliaikoja. Kaikki saa itte hankkia. Ja netistähän niitä ohjeita löytyy... Kerttu kasvoi yhellä iskulla isoksi tytöksi, joka pukee ja kiipeää autoon ite. Huomiotahan se vaatii, mutta onneksi esim. tänään isillä on vapaata kansallispäivän vuoksi ja neiti saa haluamansa.

Perhe on kotona!

Hermanni Frans Väyrynen saapui maailmaan suunnitellulla sektiolla maanantaina 24.11.08 klo: 8:58. Tässä joitain kuvia kymmenen pisteen pojasta ja synnärikertomusta tulee kunhan saan aikaiseksi. Tällä hetkellä valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti on kasassa ja kävelee jo suorassa, lähes aina ainakin. Poika vaan nukkuu eikä ees syö. Tissit on ku tiiliskivet ja pumppu on paras kaverini. Ja strategiset mitat oli 3,470kg ja pituutta 53,5cm. Pipoa taisi olla 33 sentin verran.