Hauskaa... tai ei sittenkään

Olin päivällä menossa Kepan kanssa altaalle ja saunakäytävällä vastaan tuli muistaakseni Egypiläinen nainen kolemn lapsensa kanssa. Olivat viikko sitten palanneet Dubaihin kesän jälkeen. Siinä sitten jutskailtiin ummet ja lammet ja tuli puhetta saunasta. Nainen kyseli että mikä näistä sitten on se sauna ja mitä nä muut on. Luuli höyryhuonetta aluksi saunaksi, kunne ssijoitin huoneet oikeisiin paikkoihin. Sitten annoin ohjeita kiukaan ja höyryhuoneen lämmönsäätelyyn. Nainen totesi, että saunassa pitäis sitten olla joku hieroja. Sanoi, että se on kyllä jo luksusta. Nainen siihen, että no mitäs nuilla kivillä sitten tehään. Eikös niillä esim. hierota selkää? Vai mikä nuitten kivien tarkoitus sitten on? Minä siihen opastamaan, että älä hyvä ihminen mee koskeen nuihin kiviin. Ne on kamalan kuumat. Piti selittää alusta lähtien, että tuo kiuas lämmittää nuo kivet ja kun heität niihin vettä päälle, saat kuumaa höyryä joka nousee tuonne katon rajaan ja että alhaalla on viileämpää. Siihen asti mulla oli hauskaa. Kunnes saatiin se saunahomma selvitettyä ja nainen kysyy, että oonko raskaana? Ai mää vai. Näytänkö mää siltä? Sitä lausetta en sentään suustani päästäny. Täytyy vaan aatella, että se tosiaan muisti ne meän keskustelut ennen kesää kuntosalilla mun epätoivoisesta toiveestani alkaa kasvataa mahaa jostain muusta syystä kuin ruuasta.

Nyt illalla käytiin Kertun kanssa Moessa ruokakaupassa. Oli aivan mahtavaa. Ei mitään ruuhkia tai rynnimistä parkkihallissa. Auton sai melkein pääoven eteen. Kaupat suunnilleen ammotti tyhjyyttään. Koulut on siis alkaneet tänään. Kiitos siitä! Sen sijaan kuulin, että tiet olivat olleet kunnolla tukossa.

Kerttu onnistui jollain ilveellä saamaan just ennen päikyille nukahtamista vaippansa irti sillä seurauksella, että tietty kusi sänkynsä unissaan. Pesin sen patjan sekä päällisen, mutta eihän ne kerinny kuivaan ennen ku yöunille piti mennä. No tuumasta toimeen, onhan sillä uus lastensänky omassa huoneessa. Se siis käyttöön. Tunnin verran siinä meni tuumaillessa ja sinne nukahti. Mielessä pyöri kaikki ne Jo Frostin ohjeet, millä sen lapsen saa pysymään siellä laidattomassa sängyssä. Että jos se tulee sieltä pois ni ekalla kerralla viiään se takas ja sanotaan että nyt on uniaika, nyt nukutaan. Tokalla kerralla sanotaan, että nyt nukutaan ja kolmannella ja siitä eespäin ei sanota enää mitään. No ei mitään nuin rankkaa viitti alottaa ihan heti. Luin siinä vieressä lattialla ittekseni kirjaa ja aattelin huomenna miettiä parempaa strategiaa. Toivotaan että ny nukkuu koko yön, eikä lähe vaeltaan sieltä.

Sain tänään vihdoin kirjoitettua Finnairille valituksen siitä hotellimaksusta tai maksamattomuuesta. Ei menny ku kolmisen viikkoa. Vielkä vois kirjottaa valitukset sekä Dubain lentokentälle huonosta asiakaspalvelusta ja hitaista tietokoneista sekä Aeroflotille asiakapalvelemattomuuesta.

Viikonlopun vikat

Kotiäitiä on "hemmoteltu" viikonloppuna. Isi on ollu liikenteessä neitin kanssa useaan otteeseen. Äitiä ei oo huolittu mukaan. Tänäänki sanoivat lähtevänsä ajelulle. Ite jäin ku nalli kalliolle ihmettelemään kun ei mua huolittu mukaan. Sain oltua soittamatta. Kotiin palattuaan eivät ees kertoneet tarkasti, missä olivat olleet. Eilispäivän olinpaikan sentään paljasti neitin uuet hienot ja kauan ootetut Crocsit, pinkit sellaset. Kerttu tuli hymy korvissa ovesta sisään ja näytti kenkiä. Ja niinku sovittiin, että ollaan tää kuukausi säästökuurilla, eikä osteta mitään ylimääräistä.

Kannattaa muuten käyä lukemassa Dallas-pullaa-blogin postaus. Porstuasynnytys kotona ;) Huh, huh.

Iltalisäystä

Tuolla kun ulkona äsken hiippailin ja hikoilin Hipsun kanssa, tuli mieleen mitä on mielessä viime päivinä pyöriny. Tällä viikolla näin lehessä huutokauppailmoituksen. Siinä kyseisessä huutokaupassa myytiin auton rekkareita. Täällähän on sitä käheempi (sanan kähee opin Millan blogista) herra, mitä pienempi on numero. Kaikilla ns. hallitsijan sukulaisilla on ihan pienet, tyyliin C6. Mutta niitä saa myös rahalla. Nyt oli myynnissä jotain kolminumeroisia kilpiä, joilla lähtöhinta tais olla jotain 120,000 Dhs eli noin 25000 euroa. En nyt löyä sitä lehteä, mutta nettiä kun selasin, löysin maan pääkaupungin Abu Dhabin huutokauppasivut, joissa oli myyty tänä kesänä maailman kallein, toiseksi ja kolmanneksi kalleimmat rekisterikilvet. Kalleimmalla kilvellä lähtöhinta tais olla 100,000Dhs:ää, mutta mihkä se riittäis kun näitä vouhottajia on maa pullollaan. Siitä oli maksettu 25milj. Dhs:ää eli noin 5 miljoonaa euroa! Tuolla huutokaupan nettivisuilla kun käy kattoon galleriaa, mietin että saako sen auton, jossa se kilpi on kiinni, kaupanpäälliseksi. Muutama Ferrari yms. siellä on näytillä erikoiskilvin varustettuina. Jos kilpi maksaa vaikka miljoona euroa, luulis sen auton saavan siihen kylkiäisiksi. Tässä paikallisen seiskan nettisivuilla on videokuvaa siitä numero vitosen kaupankäynnistä. Siellä on muutama muu-kuin-kaapupäinen arabi eksyny ostajien joukkoon. Huutokauppaan pääseminen maksaa muistaakseni tuhannen dirtsua eli 200 euroa. Tuossa videoklipin lopussa meklari meinaa hakata nuijan paskaksi, kun oikein sitä takoo pöytään. No, kai 5 miljoonalla urolla saa uuen nuijanki.

Näin muuten eilen tuon C6-kilven. Se oli Range roverissa. Tähän mennessä se on pienin kilpi, mitä on sattunu silmiin. Tänään risteyksessä tuli vastaan Audi Q7 (Suomen seiskan lukijat ainaki tietää, että Janne Ahosella on kyseinen auto), jonka rekkari oli 77777. En usko senkään ihan sattumalta tulleen, eikä ollu varmaan ihan halpa.

Toinen, mitä oon miettiny, on se, kuinka korkea Burj Dubai-rakennus nyt on. Siitähän tulee maailman korkein asuinrakennus. Tässä kyseisen rakennuksen kotisivuilla on päivitettyä tietoa rakennusvaiheesta ja näyttää olevan nyt 536metriä korkea ja siinä on 146 kerrosta. Aikasempi korkein torni on Malesiassa, 452metriä. Mulle kyllä riittää tämä meän kymmenen kerrosta. Ei oikein tule tuolla parvekkeella oltua. Nyt luki taas paikallisessa seiskassa, että ovat myyneet pimeillä markkinoilla turistikierroksia kyseiseen rakennukseen. Että ihan saa valita joko päiväs-tai yöaikaan opastettu kolmen tunnin kierros talossa. Kierroksen ajaksi sinut naamioidaan paikalliseksi rakennusmieheksi haalareineen ja kypäröineen. Hommasta veloitetaan 1,300 dhs eli noin 260 euroa. Lehessä varoitetaan, ettei homma ole laillista.

Tavallinen perjantai

Mies herää viien aikaa yöllä ja lähtee salille. Ennen ku me naisväki herätään, se on käyny salilla jo kaks kertaa. Aamupalan jälkeen kotiäiti haluaa omaa aikaa ja ajaa muut ulos ja alkaa siivoamaan! Voihan sen oman ajan näinkin käyttää. No samalla vähän värjätään tukkaa, lakataan kynsiä ja nypitään kulkakarvoja. Kaikki kun on taas koossa, käyään altaalla vähän kärventymässä. Sitten tinttaralla petiin ja äitillä taas omaa aikaa. Tällä kertaa lähin Moeen yksikseen. Nyt onnistuin välttämään lastentarvikekaupat kokonaan. Ainoastaan vaippoja piti käyä ostamassa.

Kotiin palattuani herätin neitin kolistelemalla ja lähettiin autokauppaan. Pitkästä aikaa. Nyt käytiin vaan yks kauppa, Volvo. Siinä kaupan pihalla nähtiin ku tutut lähtee samasta paikasta pois. Oltiin jo melkein päätetty, että pannaan hankintalistalle joku henkilömallin Volvo. Sisälle mentyämme ja myyjän kans justkattuamme hokattiin, että ne uuet V70 tuleekin jo myyntiin. Taas siis vaihtu automalli kokonaan ja hyvä ettei laitettu autoa tilaukseen. Ovat kuulemma saaneet jo 4 uutta mallia ja ne on jo myyty, muttei omistajat saa ajaa niillä ennen ens kuun puoltaväliä. Siisti ostaa auto, jolla ei saa ajaa! Myyjä sanoi, että äsken just kävi toinen suomiperhe melkein tilaamassa V70:n. Sanoi vielä nimenkin. Nehän ne. Samaa autoa ollaan ostamassa ;) Siinä menee vaan se 4 kuukautta tilaamisesta kun sen saa. Nyt ei oteta niitä täällä myytäviä vaaleita nahkapenkkejä vaan halutaan mustat. Siis jos tänne jäähään, se auto tilataan. Ei oo vieläkään mitään tietoa mistään.

Autokaupasta pitkästä aikaa Madinatiin syömään hyvät pöperöt. Maha täynnä Greensiin videovuokraamoon ja pari pussia karkkia mukaan. Yritetään pitää neitillä karkkipäivää, muttei se kyllä ihan onnistu. Kateellisena kuuntelin kesällä, ettei Suomalaisen Kati tiiä vielä, mitä karkki on. Vaan en kuulemma minäkään oo karkkia syöny ennenku täytin 3 vuotta. Nyt syönkin sitä senkin eestä.

Muttei siis paskempi päivä! Eikä olla tapeltukaan, tänään.

Ai, niin. Oon onnistunu palelluttaan itteni. Flunssa on päässy päälle. Palelluin eilen siellä uintireissulla. En usko, että se oli sen yli 40 asteen lämmön syytä vaan auton ilmastoinnin.

Sain sähköpostin kautta selvitettyä, etten näe sitä Suomen big brotheria netin kautta! Onneks en maksanu sitä ennen varmistusta. ne on muuttaneet sitä systeemiä jotenki. Viime vuonna näin sen ilman mitään ongelmia. Nyt pitää ottaa muut keinot käyttöön. Jos keksin niitä...

Nämä viimeaikaiset kuvat ei sitten millään liity tähän päivään, vaan ne on kesän antimia. Tuossa ylhäällä on Kerttu serkkupoika-Ericin kanssa Vantaalla.

Piilokamera

Käytiin eilen illalla Moessa vailla mitään tarkoitusta. Mies päätti mennä parturiin muokkauttaan kuontaloa. Edellisellä kerralla kerkesin siinä viien minsan leikkausajassa käyä ainoastaan automaatilla nostamassa rahaa. Tällä kertaa en ees lähteny mihkään sillä välin vaan menin sinne miesten parturiin sisälle. Menin Kertun kanssa istumaan kauimpaan tuoliin, vaikka ne kaikki oli vapaana. Yks setistä tulee sanomaan, että jos voisit vaihtaa paikkaa vaikka tähän seuraavalle penkille. Minä jo, että mit vit? Miksi? Setä kuiskaa, että kun meillä on vähän niinku piilokamerakuvaus menossa ja sää istut kameran eessä. Joo, oisit heti sanonu. Kieltä kun ei ymmärretä, Arabiaa siis, niin en tietty ihan käsittäny, mitä sillä tapahtu, mutta yhellä asiakkaalla oli vähän ku partakoneen terä viiltäny pienen nirhauman poskeen. Parturisetä halus välttämättä laittaa siihen jotain rasvaa ja asiakas ei sitä halunnu. Välillä muut parturit joutu lähteen takahuoneeseen pokan petettyä. Parturisetä vaan laitto sitä ainetta ja oikein läpsytteli poskille. Asiakas pyyhki samantien sen paperilla pois ja parturi pakolla laitto lisää. Jonkun ajan päästä asiakkaalle näytettiin kamerat ja tilanne laukes. Ai, että ne on hassuja nää arabit.

Asiasta kymppiin, minäki voisin oikein mielellään käyä siellä miesten parturissa jos ne ottais vastaan naisia. Jos sais vielä valita sen leikkaajan sieltä. Joskus nää tummaihoiset mustatukat varustettuina hyvännäköisillä vaatteilla ja ulkonäöllä... On ne vaan komeita. Välillä tuntuu, että jos ihan kuka vaan arabi/libanonilais/pakistanilaismies yms. kävis Suomessa niin eukot huutais kilpaa. Sama kai se on vaalean naisen kohtalo tällasessa maassa. Onneks ite ei oo blondi.

Meillon jo 4 koiraa tässä talossa. Hipsun lisäksi on yks ylipullea cokkeri, joku Linda tai Wanda tai joku sinnpäin. Kolmas on sekarotuinen Pepsi, joka on uusin tulokas. Näyttää sellaselta bokseri/rhodesiankoira/ei miltään. Neljäs on kans ylipullea labbis. Alussa aattelin, että saakohan tänne ees tuua koiraa, mutta näkyy muutkin tuoneet. Yks ilta ylitin taas itteni ja tuon tien tuossa vieressä ja menin Greensin puolelle paskattaan koirani. Ja ilman remmiä tietty. Ja tottakai samaan aikaan just ku oltiin toisella puolella, sieltä tulee kans joku isompi narttukoira ilman remmiä. Omistaja ei kyllä kattonu yhtään. Meistä 5 metrin päästä autoja meni virtanaan ja mietin, että nytkö se Hipon lähtö tuli. Että varmasti pelästyy sitä isoa ja lähte juokseen autojen alle. Onneks se toinenkin kora totteli hyvin ja omistaja sai sen pois. Pitäs kai ottaa se remmi joskus mukaan. Vaan mukava se on olla ilman remmiä. Nuo työmiehet kun ei väistä paljoakaan vaan vahtaa ja hyvä ettei vislaa perään, jos koira on kiinni. Heti ku Hippo on irti, miesten suut pysyy kiinni ja ovat ihan kiltisti hiljaa, vaikka Hippo kulkee ihan nätisti ohi.

Ajelin muuten springsin aamu-uintien jälkeen kotiin erittäin hymyssä suin. Paikallisradiosta tuli Daruden Sandstorm. Eilenkin olin hymyssä suin. Löysin kaapista miehelle tuodun pienen tuliaiskarkkipussin ja söin sen kokonaan. Ei sen tartte tietää, että se oli sille tarkoitettu.

Ja jippii. Nyt on avattu lentoyhteys Kööpenhamina-Dubai Sassilla.

Keskiviikkoa

Kakarat Näsinneulassa heinäkuussa. Vasemmalta kummipoika Viljam, hänen velipoika Emil ja Kerttu. Eikä korkeus pelota yhtään.

Täällä varmaan lähes kaikilla pyörii samat jutut mielessä säännölliseti: kauanko täällä asutaan, minne sitten muutetaan, mikä auto ostetaan yms. Me ollaan löyetty jo useita uusia asuntoja meän perheelle Suomesta. Nyt löyty taas uus, kerrostalo Espoosta, valmistuu vuojen päästä. Olis ihan ihanteellinen sijainti siellä Leppävaaran takana, lähellä Selloa, lähellä Purina-areenaa. Tai no alle 10 kilsaa. Tilaa pienelle perheelle, sellanen väliajan asunto, ainaki ennenku adoptoidaan ne 7 lasta ;) No adoptiosta ei sentää oo ollu puhetta. No sit jos tollasen varais ja ostais, pitäs taas ottaa aiheeksi se entisen asunnon tyhjennys ja vuokralaisille kenkää. Johan siitä hommasta selvittiin ku päätettiin ottaa uuet vuokralaiset. Joista muuten valitettiin jo. Ne kuulemma luistelee rulliksilla rappukäytävässä... Joo mutta uutta kotia siis kattellaan. Mies jo eilen sanoi, että jos vaan muutettais takas Suomeen vuojen vaihteessa. Ja minä olin vastaan. Ittehän oon halunnu täältä pois mahollisimman pian, jotta pääsisin harrastamaan. Nyt olen vastaan. Oon varsinainen vastarannan kiiski, asiassa ku asiassa.

Meän perheen toinen kiiski, Kerttu on nyt päikyillä! Hoplaa! Eilen kaks tuntia pyörimistä sängyssä ja siihen tunnin unet. Illalla ilman kitinää vajaassa tunnissa yöunille omaan sänkyyn ja kokoyön unet. Nyt kitisi puolisen tuntia ja unia vetää. Aamulla käytiin aamukahveilla springsissä muitten suomalaisten kanssa ja jopa meitä oliki paljon. Puolet kahvilan pöyistä ja tuoleista vallattiin. Onneks yks oli älynny tuua lehtivarastonsa jakoon, joten nyt on isillekki naistenlehtiä viikoksi. Luen minäki niitä, mutta kyllä ne koko perheelle on tarpeellisia. Kahvilan jälkeen käytiin vielä altaalla tunnin verran, että varmasti unia ei vois välttää. On muuten ihaninta hommaa ikinä olla keskellä päivää uima-altaalla 40 asten lämmössä.

Eilen kävi slovakkiäiti kylässä pikku-Saddamin kanssa. Sillä nimellähän se poikaansa kuttuu. Olivat olleet kotimaassa pari kuukautta eikä olleet takasin halunneet palata. En ihmettele ja toisaalta ihmettelen. Slovakialaisia ei kai tässä kaupungissa paljoa ole ja ne kaikki vähäsetki on hyvin epäsosiaalisia. Jana on kuulemma yrittäny nettisivujen kautta saaha kontaktia muihin, mutta kukaan ei halua olla toistensa kanssa tekemisissä. Ovat olleet nyt yli 6 vuotta tässä maassa, eikä heillä oo yhtään slovakkituttuja. Janan mies on Pakistanista ja se oli koko kuukauen ajan, jonka se oli slovakiassa ollu, valittanu sitä kuumuutta ja maannu sisällä. Vaikka se on jo valmiiksi tummaihoinen, se häpeää sitä väriään ja välttelee aurinkoa, ettei tummuisi enempää. Vesipuistossa sillon viime keväänä se oli kokoajan varjossa ja valitti. Saman oli tehny nyt. Samoin se yrittää saaha poikansa pysymään auringosta kaukana. Ja vaimo makaa auringossa aina ku kerkiää, et tummuis. Tasan ei käy onnenlahjat.

Nokian miehillä on täällä joku ihme kuntoiluinnostus. Ovat menossa porukalla maratonia tai puolimaratonia juokseman joulukuussa. Oma mieskin tuli yks päivä töistä ja arvuutteli, että mitä hän tekee joulukuun olisko nyt 9. päivä. No juoksee puolimaratonin. Todisteena siitä on jo pari viikkoa sitten ostetut taas uuet lenkkarit, joita on nyt kyllä käytettyki suht ahkerasti. Ite jätin erittäin sujuvasti omat lenkkarit Suomeen, koska niihin meni vähäsen maalia. Uusia ei oo vielä tehny mieli lähtä ostamaan. Ehkä ens kuussa.

Työhaaveita

Ei menny Kuukkelilla sitten ihan putkeen, vaikka tottiksesta saikin hyvät pisteet. Tai no hyvät ja hyvät, mutta perinteisesti on saanut kyllä tämän päiväistä huonommat pisteet arvokisoista, muistaakseni. Jokohan ne oli Kuukin vikat sm-kisat. Loppuvuonna täyet kymmenen vuotta täyttävänä se voi kyllä vielä ens vuonna ihan vaan muita kiusatakseen osallistua. Ja sen se varmaan tekeekin. Vaikka se nyt sais pikkuveljen, ei pikkuveli millään kerkiä kisaamaan vielä ens vuonna. Tuli mieleen, etten ottanu Kuukista yhtään kuvaa kesällä, joten ette voi nähä, minkänäkönen on toinen korva lupallaan oleva mali. Verikorva kun sen teki.

Käytiin eilen ostamassa Kertulle käytetty lastensänky. Ei se varmaan siihen muuta vielä, mutta pitäähän neitin huoneessa oikea sänky olla. Aapo ja Ella muutti kesän alussa Suomeen, joten perittiin Ellan vanha. Illalla piti tietty koota se ja äsken purin sen uusiksi ja leikkasin keittiöveittellä sen patjan kahtia. Piti saaha patjasta paljon lyhempi kun neiti ei tartte vielä 2 metriä pitkää makuusijaa. Sänky on siis sellanen säädettävä. Patjakin on nyt. Olispa Kerttuki. Eilen kesti 2 tuntia ja tänään tunti 40 minsaa päikyille nukahtaminen. Pitäsköhän ne kokeilla jättää pois? Toisaalta kun se nukahtaa, se nukkuu aina yli 2 tuntia. Eilen oli pakko herättää se puoli 6 illalla, että joskus tulis yökin. Mun koiran paskatusmania on näköjään siirtyny Kertun nukkumismaniaan.

Nyt on yhtäkkiä iskeny meikäläiseen työinto. En siis halua täällä töihin, sitä ainaki kokoajan intän, mutta suorastaan haaveilen jo ens kesästä, että vois mennä töihin. Suunnittelin, että mökiltä voisin käyä ainaki yövuoroja tekemässä vaikka Turengissa, Lammilla tai Hämeenlinnassa. Jos tekis ees yhen vuoron viikossa. Olis voinu tänä kesänäki jotain tehä, muttei ihan niin paljoa vielä innostanu. Täällä kun ei oo ihan helppoa saaha lapselle hyvää hoitajaa enkä raski sitä mihkään tarhaan viiä eikä paljon kukaan muukaan äiti täällä töitä tee... Korostan aina, että siis kodin ulkopuolista työtä. No, näkis vaan. Yli 2 vuotta töistä poisolleena varmaan myrkytän jonkun, kuten Suomessa ny on tapahtunu. Toisaalta, tuskin ihan useampaa aattelin myrkyttää. Ja onneks mun Suomessa oottavalla työpaikalla on koneet, jolla ne myrkyt saa helposti poistettua. Myllyt pyörimään vaan.

Taian olla sokerihumalassa, ainaki kun aattelee tätä tekstiä ja kattoo vieressä olevien Mariannepapereitten määrää.

Mökin pitäis muuten olla näinä päivinä ihan valmis. Älkää huolestuko, ei siitä tollanen turkoosi tule, se on vaan jotain väliseinää tai jotain.

Melkein Oulussa paikan päällä

Tällasta se sitten on istua "kotikatsomossa" jännäämässä miten sukulaiset pärjää kisoissa. Äippä on palveluskoirien sm-kisossa ja nettiin tupsahtelee tuloksia tasaiseen tahtiin. Tän päivän osalta hommat on ohi ja huomenna on tottelevaisuusosuus. Pisteitten perusteella taitaa olla yks esine ja yks kapula jääny mettään mätänemään. 19 pistettä olis kärkeen kirimistä ja 13 pojoa pronssille. Taitaa olla liikaa. Vaan on tämä kivaa. Istua toisella puolella maailmaa ja kuiteski olla kärryillä suurin piirtein, mitä siellä kisoissa tapahtuu. Vielä kun olis webbikamera. Sellanen toivottavasti on reilun kuukauen päästä olevissa agilityn mm:ssä vaan eipä taia koskaan oikein toiminu se semmonen kamera, muistaakseni.

Eilen oltiin porukalla keskellä päivää altaalla ja turhaan oon kyllä valittanu tästä kuumuuesta. Meillä nimittäin allasta on alettu viilentään. Ei mitenkään hirveesti, mutta selvästi kylmempää vettä tursus sieltä putkista. Ei oo mitään parempaa ku olla auringon alla tosi lämpimässä ja lillua viileässä veessä. Illalla käytiin Festival cityssä, muttei kyllä mitään löyetty. En kyllä tiiä, mitä ees etittiin. Oltiin jo niin lähellä Ikeaa, mutta unohin tyystin, mitä hain sieltä, joten ei menty ollenkaan. Mark & Spencerillä käytiin ja mies lastas kamalan läjän itelleen vaatteita ja meni sovituskoppiin. Se on jo ihme, yleensä se sovittaa vaatteita vaan ihan pakosta. Yhet sortsit niistä varmaan kymmenestä vaatekappaleesta oli sopivat. Hävetti antaa ne muut sovitetut vaatteet sille neitille, joka niitä alko oikoon ja laittaan takas hengareihin. Tulee sellanen syyllinen olo. Vaikka ne tekeekin sitä siis työkseen. Suomessa on tottunu viemään ite ne vaatteet pois. Täällä ei aina viitti mennä ees kokeileen, kun ei kehtaa jättää niitä sitten ostamatta.

Festival cityssä oli käytävällä menossa rullalautailukisa, sellanen knock out systeemillä viety temppukisa. Yleensä täällä näkee niin vähän nuoria tekemässä mitään vastaavaa, että juutun aina ihan innoissaan vahtaamaan tuollasta. Sama homma on niissä x-gameseissä. Eilenkin kivointa oli nähä joku arabityyppinen nuorimies skeittaamassa. Ei sitä osaa kuvitella, että ne osaa sellasta tehä. Minäki vanha eukko innostun tuollasesta, on tainnu joku osuus nuoruuesta jäähä kaiveleen.

Muutama päivä sitten mies sanoi, että aikoo lähtä snorklaus/sukelusreissulle viikonloppuna. Kysyin, että meettekö Irakin vesille? No vähän sinnepäin, mutei ihan. Tänään se lähti joskus kuuen jälkeen aamulla. Äsken soitti, että ovat tulossa takasipäin. Aurinkorasvapurkki oli häipyny pöyältä, toivottavasti sitä on myös käytetty. Me oltiin sitten aamulla Battutassa vaihteeksi shoppailemassa, erittäin laihoin tuloksin. Kahet alkkarit ja taas mäkkäriin syömään. Tuosta mäkkäristä on päästävä irti hinnalla millä hyvänsä. Oon nyt pari kertaa jättäny menemättä ruokakauppaan kokonaan ja suunta vaan roskaruokalaanpäin. Ei siitä mitään tuu! Kohta saa taas mennä ostaan uusia alkkareita ja aina vaan isompia.



Kuvassa on kaikke meän perheen "lapset". Kerttu "ens kuussa 2-vuotta", kesällä 4 vuotta täyttäny Hippo ja viime kuussa 13 vuotta täyttäny Ruutis (keskellä)! Aina silloin tällöin kysyn kotiväeltä, että miten Ruutis voi ja ne vastaa, että hyvin, valitettavasti. Ihme koira, se varmaan elää meän kiusana vielä monta vuotta. Ei siitä niin paljon kiusaa ole, se vaan syö ja nukkuu. Mitään ei kuule, muuta ku jääkaapin oven aukasun. Ja jollei keitettyä puuroa ala kuulumaan vaan se on jätetty esim. jäähtymään hellalle, se menee omavaltaisesti ja vetää sen kuuman kattilan lattialle. Riippumatta siitä onko sitä litra vai 5 litraa ja onko se polttavan kuumaa vai jo 5 minsaa jähtynyttä. Monet ei varmaan ees tiiä, että Ruutis on vielä elossa, koska se on asunu Keminmaassa nyt yli 2 vuotta. Välillä tulee mieleen, että hommais itelle toisen koiran. Vähän niinku toisen kasvamaan, mutta pitäis muistaa että mullahan on jo 2 koiraa. Ennenku Ruutista aika jättää, ei toista koiraa tule. Ihan senkin vuoksi veikkaan Ruutin elävän vähintään 2 vuotta.

Tahtoo tietoa!

Täällei kyllä sitten mittään tapahu. Aamuisin yritetään viiä miestä töihin, että saahaan auto. Taksin saaminenhan on mahotonta aamuisin, kuulemma. Ittellä ei yleensä ole ongelmaa, mutta joillekki on ongelma jos joutuu oottaan vaikka 20 minsaa. Neiti on nukkunu niin huonosti viime yöt, ettei oikein tänään ollu saumaa lähtä aamulla kuskiksi. Otettiin sitten taksi. Jotain edistystä on täällä tapahtunu, koska sanoin puhelimessa vaan talomme nimen ja taksi tuli 5 minsassa. Ennen oli yhtä tuskaa yrittää saaha sentraalisantraa paikantamaan, minne sen kuppasen koslan halusin. Käytiin vähän neitin kanssa shoppailemassa. Pitkästä aikaa käytiin ehkä 10 vaatekauppaa läpi ja kokeilin varmaan yhtä montaa vaatekappaletta. Yhen ostin, ihan peruspaian. Ittelle kun ei koskaan löyä mitään. Yks ilta kävin Kepan kanssa taas Moessa ja ostin sille 4 paitaa, hameen, mekon ja housut eikä ollu yhtään vaikeeta kun niitei tartte sovitella, aina ne on sopivia. Milloin muuten tarttee alkaa sovittaan lapsille vaatteita?

Mummu onnistu opettaan Kertulle kivat jutun kesällä. Mummu kun on tonkijasorttia, se on löytäny jostain Tervolan autiotalon vintiltä sellasen kummituskirjan. Sen sivut kun aukasee, sieltä hyökkää esiin kaikenmaailman lepakoita ja ökkimönkiäisiä. Sillä se pelotteli Kerttua muutaman kerran kesän aikana. Se oli tehokasta. Ihmettelin ku Kerttu yks ilta sängyssä pyysi kijjaa ja annoin sille jonku romaanin. Väärinpäin se sen naamansa eteen otti ja aukas summittaisesti ja sanoi "Pööö". Päälle hirveet tekonaurut. Sitä kikkaa se taas tänään esitti ostarilla. Tällä kertaa oli kyllä laiha Muumikirja käessä, mutta kovasti piti esittää säikähtynyttä.

Olis jo kiva jos tietäis, missä ollaan ens vuonna. Uuessa mahollisessa maassa tuli se paikka hakuun ja mieshän haki. Vaikka tuliski positiivinen vastaus, ei se välttämättä tarkottais mitään. Kaikki riippuis tulevasta työstä, palkasta ja muista seikoista. Jos nyt tehtäis päätös jäähä tänne, hankittais telkkarikanavat, ruokapöytää ja muuta. Toinen auto yms. Samalla mietitään, jäätäiskö samaan asuntoon vielä toiseksi vuojeksi. Talo ja asunto on kiva, mutta ihan väärässä paikassa. Ei tämä alue valmistu vielä moneen vuoteen. Vihreemmällä seudulla olis kivempaa.

Ei muten Hipon lennot olekaan niin kamalan kalliita. Tänne on muuttanu uus perhe, jolla on 2 koiraa mukanaan, rottis ja labbis. Aattelin ihan vaan huvikseen udella, että no paljos teän lennot makso? Olivat tulleet viime vuonna Abu Dhabiin koirineen Lufthansalla, jolla on muistaakseni noin 20 euroa kilo taksana. Koirien painon lisäksi siis boksit ja muut kulut. Kaheksan tonnia oli maksanu. Kysyin vaan varmistukseksi, että mitä valuuttaa. Euroa! Yhteen suuntaan siis 8000eur. Hipon 600euroa on siis ihan taskurahaa. Olivat nekin saaneet kommentteja, että miksette lopeta niitä koiria ennemmin. Lappilaisen koiranomistajana oli nainen vastannut, että lopeta itte lapses!

Reippaasti alle 2 viikkoa täällä olleena oon syöny ne kummatkin Fazerin levyt, leiponu pullat ja syönykki ne kaikki, lukenu 2 kirjaa talvilukemistosta, sen ainoan naistenlehen, miettiny ens vuojen kisaamisia yms. Ikeaan en oo vielä menny. Yks suomiäiti oli kahen täällä vietettyn päivän jälkeen menny Ikeaan ja ostanu isot kassit Suomiruokaa. Meillä ei ees paista aurinko. Sekin vähäinen toive, että se Moskovasta saatu vattatauti olis jotain toivottavampaa aamupahoinvointia ei osunnu ja uponnu. Kivaahan täällä on, mutta jos ens vuojesta tulis joku tolokku, niin osais suhtautua asioihin oikein. Onneks kauoissa on vielä alet! Ja viikonloppuna pk:sm-kisat.

Liiba laaba

Suomen BB:n alkua ootellessa menin sitten lataamaan jakson brittien bb:tä. Joo, jäin koukkuun. Ainaki siihen asti kunnes tää kotimainen versio alkaa. En sentään aio ladata niitä kaikkia yli 70 jaksoa, mitä sitä on jo tullu vaan poimin muutaman alusta ja nykyiset tuoreena. Mutta kun sitä tulee niin hitaasti ja aikaa istua koneella on sellaset 2-4 tuntia päivässä... Latasin sitten lisukkeena vielä jakson jenkkien bb:tä. Voi hirvitys. Siihen ei voi jäähä koukkuun. Ne tekee kaiken erilailla. Siellon kaikki suurempaa. Sarjassa on näköjään homot, silikonitissit, entiset narkkarit ja yh-äitit kaikki sekasi, kaikilla on tietty tatskat ja valkaistut hampaat. Yhen jakson kelattuani sain tarpeeksi. Yli nelikymppinen isä on sarjassa tyttönsä kanssa. Isä käyttäytyy kuin muut 20-30-vuotiaat. Siellä ei hienostella, sanotaan asiat niinku ne on. "Sun äitis oli huora. Sää vedit huumeita koko raskausajan. Mikset ole laihtunu yhtään, vaikka oot synnytäny jo monta vuotta sitten? Oot niin huono äiti, että et voi hoitaa omaa lastas, vaan sen hoitaa mummo." Antaapa olla.

Kesällä helpotti ihan hulluna kun kuulin, että Ojalan Nora on myös bb:fani. Että löytyy meitä ainaki 2. Muut vaan peittelee asiaa ja kieltää kattovansa. Sama ku seiska-lehen kanssa. Kukaan ei muka lue, mutta kaikki tietää juorut.

Minä ainaki oon onnistunu-äiti jossain asiassa. Nimittäin Kerttu nukahti kiltisti kello 13.00. Ikinä ennen ei oo tällasta tapahtunu. Rytmi on siis jotenki vaan saatu jo sopivaksi. Ens kuussa alkaa Suomikoulu, muskarityyppinen kerran viikossa vajaa tunti. Se alkaa jo 16.00 joten meän vanhoilla jopa viiteen kuuteen nukutuilla päikyillä nukutaan kyllä onnemme ohi. Ei siis menny ku vajaa 2 vuotta ku saatiin muille arkipäivää oleva asia kuntoon.

Käytiin katteleen neitille uusia vaatteita Battutassa pari päivää sitten. Siitä varmaan tulee vaate- tai ainaki kenkäkauppias isona. Tai joku kenkien sisäänostaja. Yritin ehottaa neitille uusia paitoja ja koitin niitä mallata sen viereen. "Iso" tokas Kerttu ja jatko matkaa. Sitten se vetää jotain 40-numeroisia kenkiä jalkaan ja huutaa "Jonnaa, Jonnaa, kattoo." On siis alkaku kuttuun mua etunimellä. Kuinka kätevää.

Eilen uskallettiin altaalle illalla koko porukka. Päivittäinen 40-45 astetta ei houkuttele tuonne aurinkoon ollenkaan. Ilman kosteusprosentin ollessa lähes 50 ei sekään oo kauheen vetoavaa. Siihen lisätään vielä se, ettei allasta viilennetä ollenkaan. Kertulla oli oikeastaan ekaa kertaa käsikellukkeet päällä ja koitettiin niien pitävyyttä. Hyvin ainaki alkoi. Vähän nostettiin jo jalkoja pohjasta ja pinnalla pysyttiin.

Terhi mainitti eilen menevänsä vesipuistoon tänään päivällä ja kommentoin, ettei mulla tulis mieleenkään. Tarkemmin ajateltuna se on varmaan täysin järkevää. Varsinkin jos ajaa sinne tunnin päähän puistoon, joka on meren rannalla. Siellä kuulemma viilennetään vedet, joten ehkä mekin sinne kohta suunnataan. Kylpyammeveteen yritin epätoivoisesti jo hakea pakasinlokerosta jääpaloja, muttei niitä ollu tarjolla. Ollaan yritetty pitää veenlämmitintä pois päältä, ettei ihan palais suihkussa. Nyt se oli ollu yön päällä, että tarkenis mennä pesulle. Oli sitten yön aikana kuumennu niin pahasti, että meni jo yli. Neiti ottaa siis päikyt sillä aikaa kun vesi luontaisesti jäähtyy.

Päikkyjen aikaan minä aloin harjoittaa uutta harrastustani, leipomista! Tein suklaakakun. Ei se ehkä ihan kaikkein maukkainta oo, mutta hyvin menee alas vaniljajätskin kanssa. Vika oli varmaan siinä, ettei kuulemma tämän maan taloussuklaa on ihan niin hyvää kun kotimainen... Kohta oon 2 vuotta ollu kotiäitinä enkä oo saanu mitään aikaiseksi. Aattelin, että ennenku kaikki hyvä joskus loppuu, vois ees leipasta pari kertaa. Ai niin Terhi, toin muutamia kankaita Suomesta uutta ompeluharrastustani aatellen.

Yks uus mitä kesällä suunnittelin, oli Hipon tokoura. Jos mullei kerran oo agiesteitä, mitä reenailla, niin miksen tee tokoa? Meillon ihan hyvä parkkihalli tuolla kellarissa. Ei siis oo tilastakaan pulaa. Vaan kun siellon yhtä kuuma ku ulkona, mutta ehkä talvisaikaan alotan. Lendereissä on kait avoimessa luokassa pisimmällä oleva. Ei olis iso homma valloittaa tokolenderipysti. Kokeilinhan kesällä jo kerran ryhmäpaikallaoloa täyet 2 minsaa ekaa kertaa. Pysyihän se. Yleensä se minsan jälkeen jo nousee istumaan. Seuraaminen on ehkä seiskan luokkaa. Käännöksiä ei osaa. Luoksetulo pienellä vinolla asennolla. Maahanmeno ja seisominen tuurista kiinni, voi mennä kummassaki maahan, eikä nouse ylös. Hyppy ihan läheltä tehtynä ja toisella puolella istumisena 7-8. Pienellä viilauksella siis toteutan lupaukseni ja ens vuojen sm-kisoihin HAUn joukkueeseen jos on pulaa alokoirista. Tää on uhkaus! Voin kyllä sanoa, että koirassa ei ole ainesta, tai ei ainakaan mun kanssa tähän lajiin. Paimenkoira miellyttävyydenhaluun tottuneena meillä ei aina ihan ajatukset kohtaa. Pitää enne reenejä käyä lukeen jotain Kiva teamin sivuja.

Tossa ylhäällä on kuva jostain ehkä korealaisesta pikkupojasta, tai mistä sen tietää vaikka olis kiinalainen. Jostain kuulin, että joka 5. ihminen maailmassa on kiinalainen. Niinhän se on jos laskee väkimäärän, mutta kuulostaa kyllä paljolta. Mutta siis kuva on otettu lasin läpi Moskovan kentällä tuon pojan mahtavan tukan takia. Oli varmaan Kepaa pikkusen nuorempi, mutta tukka jo leikattu irokeesiksi ja värjätty. Varmaan parturivanhemmista.

Eilen oltiin muuten jo vähän ku vanha jengi koossa. Oltiin porukalla Moessa leikkimässä, tai lapset leikki ja äitit juorus. Oman lapsen kasvamisen hokaa ainaki siittä, että voi vaihtaa jo leikkipaikkaa. Ei tartte enää mennä Peekaboohon vaan siirrytään jo soft play-areaan, missä voi kiipeillä ja pomppia niin paljon ku tahtoo. Mahtava paikka. Arvasin, että kun kesä loppuu ja tutut palaavat Suomesta tulee mukana myös uusia salamatkutajia. Siis raskaanaolevia, joitten ei tienny oottavan. Täällä on aina useita, jotka on raskaana. Taas vasta kuulin yhen uuen, mutten oo tavannu vielä. Eilen näin mahtavan mahan. Se ei näyttäny kuuluvan muuhun ruumiiseen millään tavalla ja oli niin alhaallaki. Ihan kummallisen näkönen ja valtava. Äiti ei kyllä ollu yhtään lihonu, päin vastoin. Ja sen pitäs pysyä vielä 2 kuukautta sellasena. Tuskin pysyy. Ja minä oon kateellinen, aivan sairaan kateellinen. Haluan ison mahan ja heti. Onneks meitä on muitaki. Karsinnoissa Suomessa muutamien kanssa sovittiinki jo talveksi ohjelmaa. Se on joko -5kg tai +15kg. Siitä voi valita. Ennemmin ottaisin tuon +15kg, mutten pistä pahaksi tuota ekaakaan. Muita osallistujia ku itteni en voi paljastaa.

Nukkumista taas

Matkalaukut olivat sitten saapuneet vihdoin ja viimein. Ne tietty piti itte hakea kentältä, koska Aeroflotilla ei ole laukkujen kotiinkuljetusta. Mies oli saamassa sakot siviilikytältä, koska parkkeeras auton siihen kentän kielletylle aluleelle. Kyttä oli jo pyytäny ajokorttia, että hän kirjottaa sakot vaan oli saanut sellaisen selityksen, että oli perunut ne. "Vaimo lähti hakemaa matkalle jääneitä tavaroita ja on pieni lapsiki kyytissä, enkä tienny, ettei tähän saa parkkeerata, vaan nytpä tiiän!"

Tällaisia onnistuneita päivä meillä on yleensä harvakseltaan. Onnistumisella tarkotan sitä, että tekemättömiä hommia saahaan tehtyä useampia. Eka haettiin lähihuoltikselta sellanen lätkä autoon, josta tietullipaikoilla meän auto tunnistetaan. Ei siis tartte enää miettiä, mitä kautta kaupunkiin ajaa. Mun mielestä se on silti aika kallista. Jos käy vaikka lentokentällä mutkan, se maksaa 16 dhs, eli neljässä paikassa 4 dhs, eli yhteensä reilu 3 euroa. Tosin voihan sitä käyttää muita teitä, jotka ei oo ollenkaan huonoja vaihtoehtoja. Mutta kuinka moni kummiskaan aattelee säästävänsä ja lähtee muille teille? Tai kun kummiskin aina välillä, tosin erittäin harvoi, sattuu eksymään väärälle tielle ja joutuu meneen sitä siltaa, missä se tulli on, niin on se hyvä olla olemassa.

Lätkän haun jälkeen haettiin ne mun tavarat. Sieltä kurvattiin Bur Dubaihin viemään Orbitille boksinsa takasi. Eihän siitä oo ku nelisen kuukautta, kun ne ovat katkaisseet ne telkkulähetykset. Mies vähän siivos luottokorttipinoaan ja samalla lopetettiin sellanen kortti, josta ne kuukausimaksut meni. No nyt sentään ilman kummempia ettimisiä löyettiin se paikka ja saatiin boksi oikiaan kotiinsa. Ei siis telkkua nyt ainakaan siihen asti, ennenku tehään päätös ens vuojesta.

Avasin laukut varovasti kotona. Maksamakkarat ei kävelleet ulos eikä leivätkään haisseet niin pahalle, että olisin heittäny ne roskiin. Leivät pakkaseen, siellä kai ne maholliset homeetki kuolee. Suklaat ei ollu ollenkaan sulanneet, joten kai ne laukut on kokoajan ollu jossain muualla ku auringossa.

Oli muuten muutamissa jauhopusseissa kaapissa jotain ötöjä taas loman ajalta. Pottujauhoissa näin ainoastaan yhen mönkiäisen ja sen roskiin heitettyäni laitoin paketin jääkaappiin. Suomessa oisin heittäny koko paketin menemään, mutta täällä seuraavan pottujauhopaketin saantiin saattais mennä aikaa. Kuulin myös hyvän konstin, että niitä jauhoja voi siivilöiä, niin saa ne kuoriaiset pois. Että kyllä ne muutkin säästää kallisarvoisia aineitaan. Riisit kun kaataa vesikattilaan, niin suurin osa niistä ötöistä jää kellumaan pinnalle. Siitä vaan lusikalla ne viemäriin. Kätevää.

Eilen luin netistä taas jotain lastenkasvatusvinkkejä. Joku kysyi, että laitatteko lapsia päikyille vielä 14.30 jälkeen? Kysyjä ei laittanu enää, ksoka ilta venyis sitten niin myöhäiseksi. Olis pitäny vastata meän käytännöstä... Että yks ilta meän neiti herää ysiltä päikyiltä ja puoli kaks taas nukkumaan. Ja aamulla yheltätoista ylös ja sitä rataa. Joku myös kommentoi, että jos nukuttamiseen menee yli 30 minsaa, niin sitten ei nukuta päikkyjä. Herran jestas! Meillä Kepa on varmaan viimisen vuojen aikana kerran nukahtanu puolessa tunnissa, tällä viikolla siellä Moskovan hotellissa. Eilen kesti 1,5 tuntia. Tänään 50 minsan oottelun jälkeen muistin sen eilisen tekstin ja otin neitin pois sängystä. Jos ei nukuta niin ei oo pakko.

Illalla mentiin Laurin ja Miikan luo leikkimään ja altaalle polskimaan. Hyvin jaksettiin kasiin asti. Heän allasta viilennetään, toisin ku meän talon allasta ja siellä oliki kivaa loikoilla. Ei ollenkaan ällön kuumaa.

Nyt oon lukenu ekan suomesta tuodun kirjan loppuun, ne 2 lehteä, syöny yli puolet toisesta suklaalevystä, kattonu monta kertaa ne karsinta-dvd:t ja leiponu jo kerran pullaa. Miten tästä loppuvuojesta selvitään?

Matkapaatosta

Ennen kentälle saapumista kävin varmistamassa, että tililtäni katoaisi kaikki siellä mahdollisesti lojuvat eurot ja niin Jumbon cittarista lähti mukaan hirvittävä määrä kaikkea tarpeellista. No siitä tarpeellisuuesta en nyt olis niin varma, mutta koskaan ei tiiä, milloin voi alkaa tekeen mieli esim. maksamakkaraa. Pahan päivän varalle lastasin kärryyn myös lukemattoman satsin Muumi-purkkaa, -karkkia, -lakupatukkaa sekä muutamia suomikarkkipusseja ja tietty pari levyä suklaata ruisleipäoakettien lisäksi. Sitten vaan kentälle kerrankin hyvissäajoin ja vanhoista vahingoista viisastuneena. Alunperin jo aattelin huijata Hipon painossa ja näin säästää hiukaksen. Ekalla tiskillä valehtelin 2 kiloa ja seuraavalla 3 (kilohinta on 47euroa). Osaan siis myös sen taion. Mitäs eivät punnitse. Sitäpaitsi musta se 660euroa Hipon yhen suunnan lennosta on kummiski ihan liikaa. Siinä turvamiestä ootellessa tapasin muuten yhen äitin lapsineen, jotka asuivat Lontoossa. Heillä on kotonaan enkuissa myös lenderi, taisi olla Demians-kennelistä. Ihmettelivät kun Hippo oli vatsa taivasta kohti heän siliteltävänä. Oman koiransa kun eivät olisi voineet kuvitellakaan rauhoittuvan samalla tavalla.

Viimeinen varmistus tilin miinukksellemenosta suoritin ennen koneeseen astumista Muumi-kaupassa sekä tax free-myymälässä. Kassaneiti kysyi reittiämme ja hämmästellen kertoi, ettei koskaan ollut moista reittiä kuullutkaan, että Hki-Moskova-Dubai. En osannut siinä vaiheessa vielä todeta, että tämä kerta on meillekin viimeinen. Koska käytävien näyttöruuduissa ei Moskovan koneen kohalla lukenut mitään Boarding now-jutskia, en minäkään pitänyt mitään kiriettä portillemenossa. Olin silti ajoissa, mutta kone ei. Kiristelin hampaita siihen asti, kunnes kapteeni kuulutti että myöhäisestä lähdöstä huolimatta saavumme Moskovaan ajoissa. Helpotti jo. 55 minsan vaihtoaika Moskovassa on ennenkin menny tiukaksi.

Moskovan päällä ihmettelin jo hetken kun emme alkaneet laskeutua. Kapteeni kuulutti nyt, että joudumme kiertelemään kasia Moskovan yllä, koska kentällä on ruuhkaa. Ajaksi ilmoitettiin 10-15 minsaa. Kun kone viimein laskeutui ja ovet avautui, pistin juoksuksi. Kepa kainaloon ja tiesin tasan tarkkaan, minne tiskille piti mennä ja mitä tehä. Oli vaan niin pirusti muitaki eellä, jotka oli samalla tiskillä. Näin, että tiskin sivusta menee porukkaa ja yritin samaan jengiin, vaan siitä ei saanut mennä, jonottamaan vaan, hyvä rouva. Jonotin luultavasti vartin ja samalla hikoilin ja kiroilin. Tiskille päästyäni koneen lähtöön oli aikaa vielä yli 20 minsaa vaan neiti sanoa pätkäyttää, että et kerkeä enää siihen Dubain koneeseen! Miten niin, kysyn? No kun se on lähteny jo. Mene tuonne Transfer-tiskille tunnin päästä niin meet varmaan hotelliin yöksi. Moskovasta menee yks kone päivässä Dubaihin. Myöhemmin kuulin, että netissä oli tieto, jonka mukaan Dubain kone oli lähteny 30 minsaa myöhässä.

Mitäpä sitä voi tehä. Mennä sinne loppujen lopuksi hyvin tutuksi tulleelle tiskille jonottamaan tunnin päästä. Siellä oli meitä poloisia muitaki. Oli Saksalainen nainen, joka oli ryhmämatkalla Mongoliaan, mutta oli hukannut jatkolippunsa sen ekan tiskin ja jatkoportin välille. Intialaismies oli tullu jenkeistä, mutta ei kerinny jatkokoneeseen Delhiin, koska minun tapaani kiltisti jonotti öykkäröimättä jonossa ja samasta jenkkikoneesta 2 muuta matkustajaa kerkesi jatkolennolle. Sitten oli sveitsiläispariskunta, jotka olivat menossa viemään jotain WWF:n avustusta en muista minne. Jonotin yli tunnin Kertun kanssa siinä tiskillä, koska oli vain yksi hyvin nyrpeä eukko töissä, joka lähti aina välillä esim. kahville. 70 minsan jonotuksen päästä se saakelin eukko sanoo mulle, että voi kun se näitä hotelleja järkkäävä nainen ei oo nyt tässä, tuu tunnin päästä uusiksi. Siinä vaiheessa multa pääsi itku ja sanoin eukolle, että tapan kohta jonkun. Vieressä seisova intialaismies totesi hänen tekevän saman.

Tunnin päästä menin kiltisti takasi tiskille, muttei mikään selvinny. Noin 3 tunnin ekan kerran tiskillä käymisen jälkeen sain kuulla, että koska lento Hki-Moskova-väli oli Finnairin operoima, he olivat soittaneet Suomeen ja Finnairin mukaan myöhästymisemme oli minun syytä! 40 minuutissa olisi kuulemma pitänyt keritä koneeseen. Sitten nainen katosi näkyvistä ja jätti meät siihen märisemään. Sitten vaan puhelin käteen ja soitto miehelle Dubaihin, että tee nyt jotain. Kohta tulee viesti, että sulle soitetaan finskiltä. Niin soittiki, mutta ohje oli vaan, että maksa itte nyt se hotelli ja karhua myöhemmin takasin. Kävin sanomassa asiasta, että otan sen hotellin, vaikka nainen sanoi sen maksavan 330dollaria. Kysyin puolihuolimattomasti, että saanko koiran mukaan sinne. Arvelin, etten kehtaa ees kysyä sellaisessa maassa, jossa ei kellään ollu minkäänlaista hajua asiakaspalvelusta. Eukko lähti soittamaan ja asia ok. Haetaan koira matkalla hotelliin. Saksalaisen kuulantyötäjän näköinen nainen tuli avaamaan lukitut ovet, josta sain Hipon boksissa raahata bussiin. Hotellin eessä oli nurmea aivan riittävästi, mutten saanu avata boksia sen vertaa, että Hippo olis päässy kuselle. Hotelli oli hieno, mutta siinä oli kuin 2 eri puolta. Toinen oli normaaleille turisteille, joilla oli viisumi ja toinen, se mihin me mentiin, oli lukittujen ovien takana oleva "vankila" ja siellä oli vartijat kerroksittain, samoin valvontakamerat oville. Aamupala luvattiin tuua huoneeseen, kerroksesta ei saanu poistua. Sanoin, että jos en pääse käyttään koiraa ulkona, se kusee ja paskoo sisään. Eka ystävällinen nainen vastasi, että älä siitä huolehi, nää on vaan määräyksiä.

Kello oli puoli 2 yöllä kun päästiin sänkyyn. Kertulle ei ollu yhtään vaippaa yöksi, Hipolle ei ruokaa eikä tietoa, miten seuraavan päivänä päästään siitä v...n maasta äkkiä pois. Säästin viimeisen vaipan seuraavalle päivälle mahollisen lennon varalle. Ai niin. Tätä ennen piti huone tietty maksaa. Sanoin maksavana luottokortilla ja vapisevin käsin annoin kortin siinä respassa setälle ja sanoin, että toivotaan kortin toimivan. Arvelin, että luottoraja oli tullu jo aikoja sitten vastaan ja itku pääsi taas kun kortti toimi. Kaverit hiukka ihmetteli käyttäytymistäni siinä tiskillä, mutta olin jo aiemmin unohtanu muut ihmiset ja täysin vittuuntunu koko matkaan. Ei siinä mitään jos olisin ollu matkalla yksin, ois voinu olla vaikka kentällä yötä, mutta lapsen ja koiran kanssa...

Neiti heräs 12 tunnin päästä. Olihan sillä jääny edellisen päivän päikyt väliin, koska aioin laittaa sen nukkumaan heti Dubain koneen noustuaan. Sen sijaan se valvoi koko edellisen päivän heräten ysin aikaan aamulla ja pääsi nukkumaan 16 tunnin valvomisen jälkeen. Oli se vaan ihme emäntä! Ainoat kitinät lähti siinä transfer-tiskille jonotuksessa kun oli jo nälkä ja jano.
Hotellissa alettiin sitten reenaileen pöntölläkäyntiä. Oli pakko, koska oli vaan se yks vaippa lentoa varten, jolle tosin mulla ei ollut lippuja, eikä mitään tietoa päästäänkö ees sinne. Pönttöily suju tosi hyvin, yhtään vahinkoa ei tullu. Hipolta löysin yhen läntin matolta, jonka toivoin olevan koiran kusta. Aamupala oli niin runsas, että Hippokin sai mahansa täyteen leipää ja jugurttia. Sopivaa koiranruokaa? Ammeessa oltiin yli tunti aikaa kuluttamassa ja kerran käytiin ihan vaan huvikseen juokseen käytävässä.

Viien aikaan tuli täti hakemaan meitä bussiin. Samalla näin tutun sveitsiläispariskunnan, olivat olleet samassa hotellissa yötä. Matkalla hotellista bussiin kysyin sillä kertaa setältä, saanko päästää koiran kuselle metrin päässä olevalle nurmikolle. Setä mietti hetken ja sanoi, että äkkiä sitten. Hippo juoksi pari metriä ja kusi piitkääään. Oma oloki rauhoittu samalla. Kentällä kaikki kävi tosi nopeaa. Setä raahas Hipon boksin sinne v...n transfer-tiskille ja kävi vaihtamassa meille uuet liput tunnin päästä lähtevään koneeseen ja sanoi, että menkää portille 9. Koiran sanoi tulevan samaan koneeseen. Uskookohan tuota, mietin, mutta sanoin hyvästit samalla näkemilleni vanhoille tutuille, saksalaisnaiselle ja intialaismiehelle, jotka olivat nukkuneet kentällä.

Koneessa rauhoituin, kun varmistin Hipon mukanaoloa stuerteilta ja he vannoivat koiran olevan koneessa. Samantien kun turvavyömerkkivalo sammui, oikaisin itteni pitkäkseni siihen 3 istuttavalle riville, jossa mun ja Kepan lisäksi ei muita ollu ja Kepa nukahti syliin. Siirsin sen siihen viereen nukkumaan ja loppulennon nautin matkustamisesta. Sain syyä rauhassa ja lukea uusimman ASB:n alusta loppuun. Neitin herätin seuraavan kerran kun alettiin laskeutua.
Samalla kun muitten matkalaukut meni menojaan hihnalla tyydyin toteamaan, etten ehkä ees kuvitellu saavani laukkuja vielä. Missä lie ne sitten olivatkaan. Menin tekemään ilmoitusta kadonneista kasseista. Meinasin suunnilleen tukehtua kun tiskillä setä oli älyttömän ystävällinen. Olin jo valmistautunu valittamaan ja kitisemään ja tirauttamaan parit itkut, mutta mitään ei tarttenu tehä. Ainoastaan siinä vaiheessa tuli huono olo, kun setä kysyi, että missä asun Dubaissa. En muistanu. Ei millään tullu mieleen osoite. Ei ees asuinalue. Setä kysyy, että ootko varma, että asut täällä vai ootko turisti. Ei, ei, kyllä mää asun. Piti soittaa miehelle ja kysyä osoitetta.

Seuraavaksi mentiin hakemaan Hippoa cargo villagesta, tutusta paikasta. Siellä istui yliylilihava eläinlääkäri ja tarkasteli papereita. Olivat keksineen satasen lisää maksua palveluistaan ja kiltisti maksettiin ja kopiot otettiin kaikista tarvittavista papereista. Vikalla tiskillä yks setä kysyy, että tulitko hakevaan elävää eläintä? Vastasin joo ja sen jälkeen sanoin sanan toivottavasti! No oli se Hippo hyvissä voimissa ja taas nopeasti kuselle.

Loppu hyvin kaikki. Nyt on kulunu laskeutumisesta yli 4 päivää eikä tavaroita ole vielä näkyny eikä kuulunu. Turha haaveilla enää niistä maksamakkaroista tai leivistä tai ees suklaasta, eiköhän ne oo jo pilalla. Matkalaukkupalvelutyypit ei vastaa puhelimeen, mutta muuten kaikki hyvin. Ikinä en enää matkusta Venäjän kautta. Jos siellä kaikki menee ok, niin kaikki on ihan normaalia, mutta jos joku menee pieleen, se menee sitten kunnolla pieleen. Vaikkakin moka oli tällä kertaa mun mielestä finnairin, ei mun eikä aeroflotin. Ne kun ei vaan tiiä, miten ollaan kohteliaita ihmisille tai ees käyttäydytään ihmismäisesti. Ainakaan siellä kentällä. Sen opin lisäksi, että seuraavan kerran pakkaan käsimatkatavaroihin ne tuliaiset ja esim. hammasharjan.

Muuten täällä kotona kaikki on ennallaan. Kukat ei ollu kuolleet kuukauen veen puutteesta huolimatta. Yks ainoa talo tällä alueella on valmistunu, muihin tullu noin 5-10 kerrosta lisää. Jauhokaapista piti pari pussia heittää uusine asukkeineen menemään. Ulkona on sairaan kuuma ja kostea, vaikka keli ei oo ees pahimmillaan. Alakerran vartijat on kaikki vaihtuneet. Ja iso osa suomalaisista on palanneet takaisin. Tänään käytiin jo sählyssä morjenstamassa tuttuja. Tuli Kertullekki hymy huuleen!

Ällöä!

Oli tosi hyvä idea pitää Kerttu alkuiltaan hereillä ilman päikkyjä. Syliinhän se sitten nukahti kuuen aikaan. Herätin sen puolen tunnin päästä ja petiin takasi seiskan jälkeen. Neiti heräs ysiltä ikään kuin päikyiltä. Puoli kaks saatiin se nukahtamaan uusiksi. Tähän asti kaikki muuten jees, paitsi minä olin kyllä jo ihan rikki.

Nukuin pari tuntia ja heräsin siihen, kun ihan ku olis yököttävä olo. Ei kun pytylle ja sieltähän sitä tuli, oksennusta siis ja reippaasti. Oksensin mahan tyhjäksi ja petiin takasi. Seuraava herätys, jos olin saanu ees nukutuksi välillä, oli parin tunnin päästä. Nyt ei kyllä ollu enää mitään oksennettavaa, vaan oksentaahan ne koiratki sitä ihanaa keltasta sappinestettä. Muutin sohvalle makoilemaan ja kohta taas veskiin. Veti naaman aika kalpeaksi ja ihon tuskanhikiseksi. Tilannetta ei auttanu yhtään se, että miehellä tietty töihinmeno aamulla aikaste. Tätä vekslaamista jatku puoli yhteentoista kunnes päivänpaiste heräs petin pohjalta. Ite en jaksanu kunnolla nousta, yritin houkutella koirafilmeillä neitin telkkarin ääreen ja olin kaksinkerroin. Soitin jo miehelle, että jospa tulis pelastamaan päivän. Onneks otin kummiski sen äkäsen buranan ja alko selkäranka taas suoristua. Syyähän ei voi mitään vaan jos ees pysytyis neitille ruokaa tekemään. Viimeksi oon oksentanu kerran muistaakseni kolmisen vuotta sitten.


Yöllä tuli mieleen, että kun sais ees ne matkatavarat nii vois joku päivä lähtä jonnekki, kunhan eka vaan toipuu luultavasti matkastressistä. Samalla tajusin, että annoin niille matkalaukkuetsiville mun Dubaipuhelinnumeron. Ihan hyvä ajatus, paitsi että se puhelin on siellä kadonneen rinkan taskussa.


Aloitetaan pikkuhiljaa kesäkuvien julkaisu. Niitähän riittää. Tässä ollaan vielä Helsingin kentällä harjoittelemassa pyttyilyä pienellä lastenhuoneen pytyllä. Ihan hyvä jälkikäteen ajateltuna, koska Moskovan hotellissa oli tasan yksi vaippa yhelle päivälle, muut oli kentälle jääneissä matkatavaroissa. Tuli urakalla reenattua pyttyilyjä.

Jos illalla jaksais matkakertomusta väsätä. Nyt yritetään hiippailla meän talon leikkihuoneeseen, jonne oli kesän aikana ilmestyny sentään leikkimökki ja liukumäki. Muuten se on puitteeltaan kyllä tosi karu. Otan yrjöpussin taskuun.

Ai niin, melkein unohtu: Synttärionnittelut Joonalle, 29v!

Väyryset matkailee, arvaahahan sen...

Että mitä tapahtuu? Mikä on pahinta, mitä voi tulla eteen kun matkustaa sanotaan nyt että vaikkapa Venäjän kautta? Jääkin Moskovaan, eikä kerkiä jatkolennolle, saa todella ala-arvoista asiakaspalvelua, jos saa sitä ollenkaan, hukkaa passin, ei ole toimivaa luotto-korttia saati rahaa, koira on hukassa, muut matkatavarat on hukassa, joutuu itte maksamaan hotelliyön vankilamaisessa hotellissa, koska syy jatkolennolle pääsemättömyydestä onkin sinun? Kaikkea tätä ja vielä vähän lisää. Mutten nyt jaksa enempää, palaan asiaan vaikka huomenna.

Mutta kotoa Dubaissa siis ollaan. Tanja, Terhi ja kumppanit, meille voi tulla kylään. Me ei voia tulla, koska meän turvaistuin on jossain maaimalla, enkä voi soittaa, koska puhelin siellä samassa paikassa, prkl.

Pohjoisen pikaturnee

Eilen hypättiin autoon ja lastattiin sinne 4 kakslahkeista ja yks nelijalkainen juoksuinen otus. Parin stopin kautta päädyttiin Keminmaahan, josta pikaisesti loikattiin Haaparannan puolelle. Ikeaankin yritettiin päästä, mutta se meneekin jo seiskalta kiinni. Puolen yön jälkeen porukkaa petiin ja aamulla jatkettiin seurustelua. Nyt ollaan käyty jo isomummulassa piipahtamassa ja kohta varmaan jatketaan matkaa taas takaisin etelämmäksi. Nyt on kohteen Oulu, jossa pysähytään yheksi yöksi. Huomenna taas palataan takaisin mökille. Pikareissulla moikataan siis vielä kerran sukulaiset ja muut, osalle ei uskalla ees kertoa, että ollaan maisemissa pyörähetty. Joka paikkaan ei millään kerkiä.

Sain siirrettyä omat ja Kertun lennot viikkoa aiemmaksi, joten Dubai here we tullaan jo ens viikon sunnuntaina. Isi lähtee jo edellisenä päivänä. Kisoihin ei siis keritä enää tälle vuojelle, mutta eipä ole tarviskaan. Tai olishan tarvista, mutta jos päästään ens vuonna jo keväällä tähän maahan ainakin käväseen, niin vois olla toiveita kisoista jo ennen kesää. Tosin mistään ei ole vieläkään tietoa. Ties vaikka löytäis ittensä ens vuonna vaikka Thaimaasta asumasta?

Viimeiset kuulumiset

Tämä päivä meni särkänniemessä. Hyvää valmistautumista henkisesti karsintoihin. Mökilläelo alkaa jo hiljalleen ärsyttään. Kyllä siellä muuten ois, mutta melutaso senkun nousee vierasmäärän lisääntyessä uhkaavasti. Huomenna sinne saapuu itse pääbasso, joten hyvä aika ottaa ritolat.

Hipolla juoksu, startataan siis huomenna illalla toisella radalla ihan vikana eli kympin aikaan. Ollaan varmaan tämä yö vielä mökillä ja aamulla vasta hypätään autoon ja nokka kohti Vantaata. Yhentoista aikaan pitäis olla vasta kisapaikalla. Saatetaan vielä ajaa hyvinkin lujaa jos joudutaan ottaan serkku samaan kyytiin. Sen ei kuitenkaan tartte istua missään istuimessa, saati vöissä, onhan se jo 2-vuotta täyttänyt. Alkumatkan se voi syyä niitä karkkeja, joita sillä on mukana ja loppumatka jo huuetaankin lujaa.

Oma mökki jatkaa valmistumistaan. Ulkoseinät on jo lähes kokonaan naulattu kiinni. Sisällä on parvi paikoillaan ja siitä yhestä ainoasta tulevasta keittiökaapistaki jo väännetään kättä. Hyvä tilanne siis.

Dubaihin paluu jo häämöttää. Ajattelin jopa selvittää josko päästäis viikkoa aiemmin palaamaan. Mitäs me täällä kolmistaan Hipon ja Kepan kanssa pyöritään kidutusviikko. Sama olis palata miehen kanssa samaan aikaan, toki eri koneella.

Viikkopäivitys

Tällanen kerran-viikossa-päivitys olis kyllä ihan jees. Paitsi, että unohtaa kaiken, mitä aikoi joskus kirjottaa. Viikko ollaan mökkeilty ja seurattu oman pikkuruisen mökin valmistumista. Lattia on jo paikoillaan, katto ei ihan vielä. Ollaan väännetty kättä, että tuleeko sinne oikea hella vaiko joku keittolevy vaan. Tilaa on niin vähän. Onneks terassi on iso ja siihen joskus ehkä luvatta mökki laajenee...

Viikon verran oon seuraillu erinäisten perheitten lastenkasvatusta ja huhhuh, mitä touhua. On sitä aikoihin eletty. Tänään me äitit lähetään Tammerfestiin juhlimaan ja isit hoitaa naperot. Isien vuoro on sitten huomenna.

Ens viikoksi mennään taas mökille ja jos kerran pääsis esteille, olis ihan jees.

Pikapäivitystä

Viikonloppu vilahti sateesta huolimatta pikaisesti ohi. Tuli kisattua 6 starttia ja lopputulos... no olisko tyytyväinen vaiko ei? Eka kisasta 2 rimaa alas, muuten tosi hyvä. Toiselta nopea nolla, mutta koska se oli kv-kisan toinen osio, tuli lopputulokseksi 10. Lauantaina avoimen sm-kisan karsinnasta nopea nolla ja hopeaa ja innolla finaaliin ottamaan puomin kontaktivirhettä kaiken kansan silmien eessä. Otin puomin uusiksi eli hyllytin koko homman. Iltakisassa sateessa Hippo lensi A-esteen harjan yli ja toiselta reunalta pöpelikköön. Otin senkin uusiksi eli hyllytin. Vasta videolta tajusin, ettei olis koiraa kantsinu moittia. Toki sen haluan edelleenkin menenvän nopeaa jarruttamatta. Sunnuntaina joukkueessa väärään päähän putkeen omasta mokasta mutat joukkueena saatiin hopeaa. Koko viikonlopun kontaktit kamalat enkä usko niille saavani mitään tolkkua karsintoihin mennessä. Hyvä jos pääsen käymään esteillä nyt kahteen viikkoon. Janakkalasta kyllä kyselin mahiksista ens viikolle.

Viikonlopun olin Kertusta erossa ekaa kertaa koskaan. Etukäteen suunnittelin istuvani 3 päivää kentän reunalla lukemassa kirjaa, syömässä suklaata ja ottavani aurinkoa. Sen sijaan värjöttelin 3 päivää sateessa kaikki maholliset vaatteet päällä. No olihan sekin silti jotain. Teltassa ei sentään ollu yöllä kylmää.

Millan kyytistä jäin eilen Nokialla pois ja täällä oltiin koko perhe tuttavapariskunnan riesana yks yö. Kohta nostetaan kytkintä ja suunnataan mökille ainaki viikoksi, joten blogi lomailee jälleen!

Luksuselämää

Tämän luksuselämän kruunas tämä nettikone, jonka olen kyllä hokannut, mutten ole ees koittanut käyttää. Arvelin, että tässä pitää joku salasana keksiä, mutta ei. Tässä se on nököttäny kohta viikon ja ittellä rupes hermot sen verran kiristyyn, että päätin huvikseni kokeilla. Eihän tässä mitään salasanpja tarvittu!

Lennettiin siis viime viikon torstaina pienimmällä koneella ikinä Kemistä Helsinkiin. Koneessa oli 33 matkustajapaikkaa ja koneen pituus oli karvan verran alle 20m. Kyllähän se rätisi ja paukkui. Meinas olla vaikeuksia Hipon saaminen koneeseen. Boksi oli pikkusen liian pieni, mutta puhumalla selvittiin. "Meillä on kyllä isompikin boksi etelässä ja koira on tottunut lentäjä jne..." Joo tämän kerran.

Kun tänne miehen veljen perheen kotiin saavuttiin torstaina, talon omistajat lähti Kreetalle viikoksi. Asiaa! Jättivät vielä kahen auton avaimet ja sanoivat, että tyhjentäkää jääkaappi. Täällä sitä sitten ollaan Kepan kanssa päivät huristeltu autolla ympäriinsä ja mies on menny toisella autolla töihin toimistolle. Nyt varmaan jää huomiseksi tänne tekeen töitä kun tämä netti kerran toimii.

Ollaan käyty mm.reenaamassa, eilen epävirallisissa, Rajasaaren koirapuistossa, uimarannalla tänään yli 3 tuntia koirien ja Ninan kanssa, hautuumaalla katsomassa edesmenneen anopin hautakiveä ja mietitty, miten siihen saahaan kaiverrus (tapahtumasta monta vuotta), shoppailemassa, kehitysvammaisten kesäleirillä... ei ku siis Porvoon mökillä, rantalan mökillä ihailemassa omaa pikkuruista mökkiä. Ja kerran oon puhaltanu ratsiassa matkalla koirapuistoon. Edellisestä poliisitapaamisesta on ehkä 5 vuotta.

Tulevia viikkoja on suunniteltu suuntaan ja toiseen. Millon mennään Tampereelle kavereitten luo ja minä päivänä mennään Tammerfestiin, joku päivä Särkänniemeen. Tallinnassa vois kävästä tai Tukholmassa. Pari Ruotsipäivää pitäis saaha kasaan. Pohjoseen autolla, milloin? Ens vuotta on tuumailtu ja melkein jo hauattu sen maan vaihto. Kaikki olis niin paljon helpompaa, jos pysyttäis Dubaissa vielä ainaki vuosi. Paitsi harrastaminen.

Ihan kaupassakin ollaan käyty koko perhe ja ihailtu valikoimia. Suomi on kyllä valmisruokien luvattu maa. Kaupasta saa kaikkea kivaa, maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa, italiansalaattia, ruisleipää, ei-niin-sokerisia-jugurtteja yms. Paitsi, ettei kukaan pakkaa sulle ostoskasseja ja niistä pitää vielä maksaa. Ja bensa oi bensa, kellä sitä on varaa ostaa?

Hipsun tassut alkaa oleen kunnossa. Yks pieni jutska siellä vielä on, eiköhän sekin kohta jo ummessa. Tuossa se makaa sängyllä umpiunessa aamuisen usean tunnin uimarannalla riehumisen ansiosta. Siellä se meän kanssa yhessä ihmetteli niitä yläosattomia vierasta kieltä puhuvia ihania naisia rannalla.

Sadetta ropisee

On se vaan niin mukavaa kun sataa. Jos Dubaissa sataa keskimäärin 5pv vuodessa, täällä sataa 5pv viikossa. No ei ehkä ihan, mutta riittävästi silti, että metsäpalovaroitus kumottiin tänään. Nyt sais laittaa vaikka kokon pihalle. Ei se silti vaan varmaan syttyis.

Ihan tässä sormet itekseen naputtaa. Pulssi hakkaa varmaan jo kuutta sataa. Varasin just liput ylihuomiselle lennolle Helsinkiin. Eihän tässä vielä ole kunnolla matkustettu, joten hilipastaan koneeseen ja avot, 1,5 tuntia ja jo ollaan koko perhe yhes koos. Kuukausi on vierähtäny tosi nopeasti, enkä ole mitään "kerinny" tekemään. Monta kyläpaikkaa olis käymättä. Mutta kaikki ihan tarpeellinen on tehty. Nykyisin en enää juoske talosta taloon vaan luen rauhassa aamulla lehen, käyn kävelyllä jos jaksan. Kerran oon kuukauen aikana käyny vaatekaupassa, Dubaissa saa sitä tehä liikaakin. Tänään vois käyä reenaamassa Hipon kanssa, jos jaksaa. Ei pakko.

Käytiin Kertun kanssa viemässä mummu töihin. Samalla kävästiin vilkasemassa Miisa-tätiä, joka on päässy sairaalasta kotia. Siinä apteekin kulmilla meinasin tukehtua. Tiesin, että ylihyvä lapsuuenkaveri on täällä viikon verran kotonaan, asuu siis Lontoossa, mutta että se tuli sattumalta Kemissä vastaan. Muutamans ekan mietin, että onko se tuo ja huusin ikkunata. Olihan se. Viimenäkemästä on varmaan se 6 vuotta aikaa. Olihan se muuttunu, mutta persoonallisuus ihan ennallaan. Sama vanha Vesku. Italialaisen Luca-partnerinsa kanssa olivat Suomessa käymässä. Mökillä olivat jo kerinneet soutaa rakot käsiin ja kankaita olivat nyt keränneet ostoskassiin. Heillä on siis tanssipukuja valmistava oma yritys.

Vaan ei siinä kadulla paljoa kerinny jutskailemaan. Sovittiin vaan, että tavataan taas kuuen vuojen päästä. Sen verran kerkesi Vesku muistelemaan, että joskus muinoin kun meillä oli paljon kissoja, meillä oli joku kissatätien kokous. Äiti oli leiponu kasan pullaa. Just kun täti oli alkamassa juomaan kahvia ja haukkaamaan niitä pullia, oli mun pikkuveli huutanu, että "mää oon nuollu kaikki ne pullat". Siinä tätit sitten tuskaillen olivat joutuneet niitä pullia syömään. Tämä on just sen saman koplan jäsen, jonka kanssa lapsena jouluisin hypittiin ihmisten pihoilla ja revittiin jouluvalosarjojen lamppuja irti. Niitä meillä oli sitten kunnon kokoelmat vuojen lopussa. Onneks nyt jäi muistoksi se nappaamani valokuva pariskunnasta. Kunhan sen vaan saan joskus koneelle talteen.

Juhannuskokoelma

Tuli niin paljon ryypättyä juhannuksena, että vieläki on ihan nuppi turvoksissa. Vai olisko sittenki huonosti nukutusta yöstä johtuvaa? Juhannus sujui mainiosti, mutta vaatii veronsa jälkikäteen. Kerttu nukahti eilen yöllä vasta yhen jälkeen, heräillen muutamaan kertaan huutamaan keskellä yötä..

Perjantaina pakattiin laina-auto täyteen tavaraa ja lisätäydennystä haettiin vielä Prismasta. Reippaat pari tuntia ajomatkaa Rokualle ja yötöntä yötä juhlimaan. Aattoiltana oli yks kisa, jossa tehtiin ihan uuenlainen enkka. 3 rimaa alas yhellä radalla. Jos oisin masentuvaisuuteen taipuvaista sorttia, olisin avannu ne kokonaiset 2 siideripulloa, jotka ostin. Sen verran silti kyrsi, ettei ollu kaukana lopettaa lyhyeen koko viikonloppua. Onhan se kenttä tosi pehmeä ja raskas juosta. Kevyttä pöllyävää hiekkaa ja kentän korkeuseroa kuulemma päädystä toiseen noin 2 metriä. Mutta että 3 rimaa.

Yöksi vedin Kertulle pari kerrokset vaatetta päälle, oli nimittäin majapaikka vailla lämmitystä. Iltaohjelmat jätettiin suosiolla väliin. Kepa nukahti keskiyöllä ja minä parin sudokun jälkeen. Lauantaina jatkettiin agiradalla, jonka suoritus oli kyllä meiltä täysi kymppi. Nolla siis pukkas ja voitto. Siinä oli vika mm-karsintoihin vaadittava suoritus. Kylläpä helpotti. Viimeks varmaan synnytyksen jälkeen on ollu samanlainen helpotus. Iltakisassa kämmäsin itte ja siinä ihan ainoassa viikonlopun takaaleikkausessa sain kiellon aikaiseksi. Illalla alkoi tosi tasokas karaoke siinä meän ovelta noin 10 metriä. Siinä raiskattiin mombasat ja kuumat moottoritiet oikein tosissaan. Laululava onneks vaikeni yhen aikaan yöllä, jolloin sain sen illan kohokohdan, eli Kodin kuvalehen luettua ja kokonaisen suklaalevyn syötyä ja pää tyynyyn.

Kello soi ysin jälkeen, mutta Kepa vaan nukku. Edellispäivän päikyt jäi puoleen tuntiin ja se veti veronsa. Puoli 11 nostin neitin suoraan sängystä kärryihin ja menin kisakentälle tarkistaan tilannetta. Siellä se siristeli silmiään ja jo kohta jatkettiin viikonlopun leikkejä. Rokualla oli sellaset puolen kymmentä vaahtosammuttimen kokoista taapertajaa, joilla leikit suju hyvin yksiin. Mitä nyt välillä vähän kärhämää, mutta se kuuluu asiaan. Koska kaikki leikki tapahtu hiekalla, oltais varmaan saatu suorilta joku Omo sponssaamaan vähän pesuainetta. Nettiin varmaan tulee jossain vaiheessa vähän kuvia nuista lapsistaki. Tosin, miks kenenkään muun lapsi ei ollu niin likainen ku mun? Kävin sellaset kymmenkunta kertaa päivässä pesemässä neitin käet ja naaman, mutta ei mitään hyötyä. Olis voinu veikata jonku tummaihosen lapseksi.

Kertun ja Patrikin muutaman viikon kestänyt suhdekin nyt katkes. Ollaan oltu samoissa kisapaikoissa nyt vajaan kuukauen, eka Oulun iltakisat, sitten Rovaniemen kisat, Tampereen kisat, Ylöjärvi ja vielä Rokua. Seuraavaks tavataan kai karsinnoissa, muistaakseni.

Sunnuntaipäivän kisat meni samalla tavalla ku lauantaikin. Ekasta agiradasta nollavoitto ja tokasta radasta rima alas. Oli taas kohta jossa en ohjannu niin ku suunnittelin kun en muka kerinny. Muuten kerkesin omasta mielestä jo aika hyvin mukaan. Päätin silti, että Gällivaaran kisaviikonloppu jää meiltä väliin. Hipon tassut ei ole vielä kunnossa, joten annetaan koiralle vapaa viikonloppu. Osa tassuväleistä on märkänä ja osa anturoitten reunoista kovana ja rikki. Ei se menoa ainakaan vielä oo haitannu, mutta ettei rupeais haittaamaankaan.

Viikonlopun suunnitelmien muututtua totaalisesti lennämmekin luultavasti torstaina Helsinkiin tämän remmin kanssa. Mies tulee ylihuomenna Suomeen ja jää sinne etelään. Ens viikko ollaan luultavasti Vantaalla ja siitä sitten Vöyrin kautta Turenkiin mökille. En oo tosin muistanu kai mainita tuosta Vöyrin mutkasta...

Onneksi muuten silloin 1,5 vuotta sitten tilasin niitä lentobokseja 2 kappaletta, eka oli liian pieni, enkä ole saanu sitä myytyä. Nyt aattelin yrittää lennättää siinä Hipon Helsinkiin. Toivottavasti hyväksyvät sille lyhyelle lennolle sen pikkusen pienen boksin.

Ai niin, Hippo täytti tänään 4 vuotta! Ja isäpuoli eilen 57 vuotta! Ja Kerttu eilen 1v9kk! No ei siinä juhlimista, siis tuossa Kertun iässä, mutta kahen ekan kunniaksi kaapissa oottaa kakkuainekset.

Hipon mahollinen pennutus lähestyy. Jos asuttaisiin ens vuosi Suomessa se voisi toteutuakin. Ens vuojen suunnitelmat ei ole missään jamassa. Vaikka ens kesään on vuosi aikaa, hautasin jo 2008 sm-kisat mielestä. Se uus tuplanollasääntö on meille mahoton. Taas oli 2 tuplanollaa ihan tyrkyllä. Rata oli niin helppo, että otat siitä vaan rauhallisen tuplanollan, niin ei. Siksi suunnittelin jo ens kesäksi joko itelle tai Hipolle ison mahan. Tai vaikka jalka pakettiin, nii ei tarttis murehtia. Mutta tuolle Suomessa asumiselle on ehkä olemassa 10% todennäköisyys, Hipon pennuille 20%, omalle mahalle 30% ja pakettijalalle rajattomat mahollisuuet. Valitaan siis tuo jälkimmäinen.

Jos joku ei vielä ole käyny kattomassa minien sm-voittajan videoita netissä, tässä linkki. Sieltä löytyy kummatkin kisaradat. Ite en saanu niitä dvd-toimittajan sivuilla olleita videoita pyörimään. Sattumalta olin viime viikolla vepereeneissä Kemissä ja siellä oli reenaamassa yks niistä kuvaajista. Osasin avata kerrankin suuni oikeassa paikassa ja niimpä saan ihan for free tällä viikolla medien ratoja levyllä.

Miehen veli perheineen lähti reilut 2 vuotta sitten Ruottiin, myivät autot ja asunto vuokralle. Siellä oli kuulemma kaikki paremmit ku Suomessa, erikoislääkäriksi valmistumiselleki paremmat puitteet. Tulivat vuojen päästä takasin. Ostivat uuet autot ja ajoivat vuokralaiset ulos. Nyt päättivät lähtä uusiksi pohjoisempaan Ruottiin. Autot myyntiin ja asunto laitetaan vuokralle. Eilen mies meni kentälle kassiensa kanssa, mutta kun pieni parivuotias poikansa sanoi, että älä isi lähe, isi ei sitten lähtenykkään. Nyt sitten jäävät vissiin Suomeen. Tähän liittyy niin monta muutakin mutkaa ja käännettä, ettei kukaan enää pysy perässä, eikä mitään tietoa kannata uskoa. Appiukko totesi minulle, että on kai tälleki sairauelle olemassa jokin diagnoosi.

Oottavan aika on piiiitkä!

Miten täällä muka jaksaa joku käyä norkoilemassa, kun ei mitään uutta tekstiä ilmaannu? EN minä jaksais ainakaan.

Aika menee vaan niin nopeasti tekemättä yhtään mitään. Ens viikolla mies tulee Suomeen ja siirrytään sellaset 600 kilsaa etelämmäksi. Viikonloppuna kävästii Tampereen suunnalla. Mentiin aamujunalla Nääskylään, jossa ekaks syöksyttiin saetta pakoon stokkalle. Sinne raahasin Hipon ja kärryt ja viikonlopun tavarat. Kävästiin hakemassa Kepalle vähän leluja sekä mahaan murkinaa. Bussilla päästiin illan kisapaikalle kuskin ohjeista huolimatta. Kysyin nimittäin bussikuskilta apua oikealle poisjääntipysäkille, muttei se osannu auttaa. Oli joku ihan uus tollo. Onneks sattu yks nainen oleen siinä lähellä, joka jäi just edellisellä stopilla pois. Ite kisat meni persiilleen. Mutta ei jotain huonoa ellei jotain hyvääkin, vai miten se menee. Koira kulki lujaa. Ite en... Huokasin raskaasti helpotuksesta kun tajusin, että Hippo sittenkin löysäs sen käsijarrun ja alko meneen vanhaa tuttua tappotahtia. Sain ohjattua sen väärin pujotteluun, yhen hypyn ohi ja 2 rimaa alas. Saldo siis kahelta radalta oli tuo. Kontakteille tein paljon työtä ja sain sen pysäytettyä.

Millan kyytiin hypättiin ja majapaikkaa hakemaan. Oli kyllä hyvä paikka, harmi vaan, ettei koskaan jää aikaa tutustua yöpaikkojen ympäristöön ollenkaan. Onneks Kepa sai puristettua viikon panttaamansa sonnat kisapaikalla, joten katkottomat yöunet oli taattu.

Joukkuekisat oli lauantaina vuorossa. Meän joukkueelle tuli huipputulos. Me oltiin ainoat, jotka päästiin maaliin, kolme muuta hylättiin, ei siis saatu tulosta joukkueena. Vaan olin silti naama näkkärillä kun kattelin tuloslistoja. Meillä tippu 2 rimaa, mutta oltiin nopeimpia maaliinpäässeistä. Lohtu se on laihaki lohtu. Kyllä se silti ketutti kun tuli ne rimat. Ennen tätä viikonloppua 9 kisaa ja vain 1 rima. Nyt pe + la 3 rataa ja 4 rimaa yhteensä. Löyty siis lisää reenattavaa. Haun joukkue sentään sai hopeaa.

Sunnuntaina yksilökisan karsinnassa tippu taas rima olisko kuuennella esteellä. Alko vituttaan. Vielä enempi alko ottaan päähän ja jäin hämmästelemään kun kuulin kuinka yleisö taputti? Toisella radalla oli rataesittely menossa, joten olin ainut kelle ne pysty taputtaan. Ainaki se kuulosti mun korviin siltä. Toivon, ettei se sitä ollu vaan että oisivat eläneet niin mukana, että kohahtivat sitä rimaa. No, anyway, siihen lopetin ohjaamisen ja yks hyppy jäi kohtapuolin väliin ja sama vielä loppusuoralla. Pitäkää vaikka kusipäänä, mutta kyllä lohutti kovasti kun näki kuinka omista suosikeista mm. Frodon ja Viiman matka katkesi samaan karsintarataan. Toki olisin ollu iloinen niien onnistuessa, mutta että joku toinenkin voi kokea saman finaalista tippumisen. Ekan radan jälkeen toivoin kovasti sekä Lukalle, Sonicille ja Taaville menestystä. Omaan suoritukseen kyllä mausteensa pisti aivan saakelinmoinen jännitys. En muista millon oisin niin paljoa ollu oksentamistuulella.

Oma vuoro oli heti aamulla puoli ysin aikaan ja kun se siis loppui lyhyeen, oli koko päivä aikaa nauttia hyvistä kisoista. Vielä kun aurinko paistoi ja Kerttu nukku 3 tunnin päikkärit, avot, mikäs siinä. Silti vaikka siellä 2 päivää notkui, tuntu ettei mitään kerinny näkeen. Ei tullu ees käytyä monen kanssa jutskaamassa.

Minien finaali jäi kokonaan näkemättä, koska kaverit tulivat hakemaan meitä Nokialle kyläilemään. Käytiin kattomassa Heliä ja Neaa, joitten luona kuorittiin suurin osa viikonlopun sonnasta päältämme, jotta kehattaisiin mennä junaan. Juna lähti vasta kymmenen jälkeen, joten aikaa kyllä oli. Juna oli ihan täpösen täynnä ja lemmikkivaunu tietty kansoitettu kaikilla muilla ku lemmikkien kans matkustavilla. En kyllä enää nähny niitä "tämä osasto on tarkoitettu ensisijaisesti lemmikkien kanssa matkustaville"- kylttejä, joten en viittiny nostaa meteliä tai olla muuten veemäinen. Tosin, sitä en kyllä koskaan tee.

Oli kyllä taas niin kylymää junassa. Vasta Oulun kohalla älysin kysyä konnarilta lämmitystä lisää ja tulihan sitä. Kemissä kun aamulla seiskan aikaan hypätiin kyytistä pois, oli jo kotoisan lämmintä ;)

Koska viikonloppuna Hippo kulki niin kovaa ja hyvin, päätin, että alan reenaamaan sittenkin. Että meillä saattais vielä olla jotain mahiksia pärjätä tänä kesänä. Päätin lähteä maanantaina juoksulenkille. Kumosin sen päätöksen heti alkuunsa. Junassa en saanu istualtaan nukuttua paljoakaan, joten silmissä oli hiekkaa koko päivän. Nyt on keskiviikko, eikä lenkkipolku oo kutsunu vieläkään. Reenaamassa kyllä kävin ja tänään jopa epävirallisissa kisoissa. Menin ykkösten radan ja hienosti se koira sielä loikkasi puomin kontaktilta. Ennen rataa joku sanoi, että tuli reenaamaan kontakteja, että ottaa makkaraa suun täyteen radalle. Itte totesin ottavani puukon taskuun. En silti vakaasta aikomuksesta löytäny puukkoa vaan nostin koiran vihaisesti syliin ja mentiin puomi uusiksi. Otettiin vielä 2-3-luokan rata ja hienot oli kontaktit.

Ylihuomenna korkataan juhannus ja sillon on seuraavat kisat. Jos korkkais yhen kokonaisen siiderinkin. Kumma kun on raskaana tai imettää, sitä päättää, että heti ku en imetä otan siiderin. Siitä on nyt 9kk, eikä ole vielä korkkia avattu.

Gällivaaraan pitäis saaha majoitus vielä hankittua. Mökkejä tai retkeilymajaa en ole saanu, joten miehen kehoituksesta siirryin hotellikyselyihin tänään. Vähän sama homma Kepan neuvola-ajan kanssa. Sata kertaa oon koittanu soittaa ja aina vaan se automaatti sanoo, että parhaiten tavoitat kello 12-13 vaikka oon soittanu just oikeeseen aikaan. Aattelin varata ajan heinäkuun ekalle viikolle Haagaan, koska mies menee viikoksi Espooseen töihin ja me siis mennään viettämään hotellielämää siksi aikaa.

Kesämökkihanke edistyy hitaasti. Ensin oli ongelmia sähkön saannin kanssa. Kuns e saatiin veettyä, on ollu puutavaratoimituksessa häikkää. Toimittajan veli kuoli tapaturmaisesti. Oli töissä jossain kait sahalla ja sille lensi kylkeen joku kamalan iso justka, en tiiä mikä ja se oli itte sitä yrittäny irrottaa.

Ja sitten loppukevennyksenä kaikille niille, jotka harkitsevat sakemannin hankintaa, siis saksanpaimenkoiran. No ehkä tämä ei riipu rodusta vaan ihan koiran kanssa yleensä elämisestä. Yks tuttumme on vuosikaudet ajellu autoaan korvatulpat korvissa, koska sen koira huutaa aina ja kokoajana autossa. Nyt sillä on uusi koira, sakemanni, eikä niitä tulppia enää tartte. Vaan nyt sen tarttee olla kumpparit jalassa kotona kokoajan, koska sen koira puree nilkkoja. Että silleen.

Kaasujen talo

Eilen käytiin bussilla Kemissä sairaalassa tätin tykönä. Ihanaa kun täällä bussiaikataulut pitää. Dubaissa voi busseja jäähä välistä pariki kipaletta, mutta Suomessa ei juurikaan. Vähiin vaan käy koko bussit ennenku loppuu kokonaan. Menomatkalle päästiin ihan tuosta parin saan metrin päästä mutta paluumatkalla piti jäähä parin kilsan päähän tien poskeen ja lykkiä sieltä kärryjen kanssa. Ennen pääsi ihan nurkilta kerran tunnissa menemään joka päivä. Täti oli edelleen kipeä, muttei ihan niin paljoa ku ennen. Ei vaan ollu taas saanu yöllä nukuttua, ainakaan omien sanojen mukaan. Hiukka meni jo ajatus sekasi parissa kohtaa lääkkeistä ja väsymyksestä. Toivottavasti saavat jotain selkoa vähitellen tilanteeseen.

Illalla kävin vetämässä reenit vuojen tauon jälkeen. Arctic agility teamin kenttä on tuossa kahen kilsan päässä, jonne huitastiin Kertun kanssa pyörällä. Onneks otin se saevaatteet mukaan, vettä alko nimittäin tulla. Ittelle en toki mitään varusteita kerinny haalia joten olo oli sen mukainen. Kotiin palattua neitillä oli huulet sinisenä ja käet ihan jäässä. Siitä sitten elämänsä ekaan kunnon saunaan. Ylälauteilla alko pikkunen puuskuttaa ja sihistä. Mistä se osaski alkaa huohottaan? Ei sieltä silti heti lähetty pois. Taitaa tulla himosaunoja Kepasta, toisin ku kumpiki vanhempansa, jotka viihtyy vajaan 5 minsaa haaleissa löylyissä.

Huolimatta eilisestä sateesta oli kyllä mieli korkealla. Oli vaan niin mahtavaa polkea pyörällä vesisateessa ja sateenkariki oli komiasti taivaalla. Mitään tällasta ei Dubaissa koe. Tänä aamuna jatkettiin saeteemalla. Just ku saatiin vaatteet päälle ja astuttiin ovesta ulos tarkoituksena lähteä pyörällä kylään, alko sataa. Menin silti leikkaamaan nurmikkoa takapihalle. Sain sen onneks just ajettua ennenku alko tuleen kaatamalla. Soitettiin vieraat tänne meille ja sieltä saapu vajaa 3kk Oskari äitinsä (Kertun kummitäti) kanssa. Heti hokasin, että mikäs se tuossa sormessa kiiltelee. Olivat menneet ristiäisissä naimisiin kaikille yllärinä. Onhan sitä yhteiseloa jo joku 12 vuotta takana. Kepa oli taas oikein elementissään kun vauvan näki. Se menee aina ihan sekasi.

Sekasi on kai menny yhen tutun lapsiki. Muutaman vuojen vanha poika oli pitäny potkia perhepäivähoitajalta pois, kun oli niin kamala käytökseltään. Tarhassa se oli siirretty vanhempien ryhmään, että jos ne vanhemmat lapset pitäis ipanan kurissa. Enpä oo ennen kuullu, että jotain lasta ei huolittais hoitoon.

Kerttu eilen taas vähän valotti orastavaa temperamenttiaan keskellä kaupunkia. Ei halunnu istua kärryissä enkä minä suostunu kantamaan. Neiti alko sitten konttaamaan keskellä valtakatua. Ihmiset katto ja naureskeli, Kerttu ei nauranu. Naama väärässä se konttas pari kymmentä metriä ennenku suostu tulemaan kärryihin. Sama toistu 10 minsaa myöhemmin Euromarketissa. Siellä se makas lihahyllyjen eessä ja ihmiset katto. Annoin sen maata ja kävelin etiäpäin. Jo kohta kelpas kärrykyyti. Ei vaan neiti taia tietää millaseen perheeseen on syntyny, ei kannata alkaa mittelemään.

On kemiläiset muuten hullua kansaa. Nyt ne haluaa tänne sen uuen ydinvoimalan. Täällä on jo muutenki niin saatunutta, että joka toisessa talossa on joku syöpä. Rakentais ensin lisää sitä tuulivoimaa, kun ne niin hyvin pyörii. Vaan jotkut niistäki valittaa ku ovat niin rumia... Musta jotenki tuntuu, että meillä on jo se uus ydinvoimala tässä samassa huoneessa, missä naputan. Ruutis-koira täyttää ens kuussa 13 v ja nyt se täyttää tämän huoneen kaasuillaan. Miten jostaki voi lähteä tollaset hajut?

Olen jo antanu ittelleni periksi kisojen suhteen. Ei tartte tänä vuonna menestyä. Ei tällä reenitahilla mihinkään pääse. Tänään vois yrittää käyä kentällä, jos vaan viittii. Kisalaput tuli ja startataan numerolla 11, joka on ihan sikahyvä starttipaikka. Mitä aiemmin sen parempi, sanon minä. Saa sitten rauhassa kattoa muut.

Ei taas elämä paljoa hymyile...

Oltiin menossa tätin tykö kylään ja aateltiin, että soitetaan kuiteski eka ja kysytään jaksaako ottaa vieraita vastaan. Tämä on se täti, joka sairastaa keuhkosyöpää, mutta kävi meillä viimeksi 2 päivää sitten kylässä ihan ok-kuntosena. Vastashan se puhelimeen, mutta ei ollu kunnossa ei. Lähettiin samantien autolla liikkeelle. Siellä se oli jo toista päivää tuskissaan sohvalla kippurassa. Soitettiin ambulanssi ja nokka kohti sairaalaa. Ei kyllä hyvältä näytä se tilanne. Hirveet tuskat joka paikasssa. Näitten tuskien kanssa suomalaisen sairaanhoitojärjestelmän kanssa on kyllä pulassa. Ennenku saat jotain helpotusta tuskiin, pitää vastata tuhanteen kysymykseen vähintään neljä kertaa. Eka ambulanssimiehille kerrot koko stoorin, seuraavana samat tiedot päivystyksessä hoitajalle, sitten lääkärille ja vielä osastolla hoitajalle. Sitten hoitaja lähtee selvittelemään taas lääkäriltä lupaa antaa kipulääkettä. Siinä välissä mitataan pulssia, paineita ja lämpöjä moneen kertaan, jokainen erikseen. Ihan ku se lämpökin paljoa vaihtuis 10 minuutissa. Voishan sitä kipua hoitaa ihan eka niin, että olo helpottuu ja sitten vasta kattoa niitä muita seikkoja. Just oli radiossa syöpäpotilaitten kivunhoidosta ja olikohan 50% kaikista ku sanoivat, että välillä on niin kovat kivut että toivois kuolevansa. Huomenna mennään Kertun kanssa vierailulle ja varmistamaan, että tämä potilas saa tarvittavansa.

Eilen käytiin Rovaniemellä. Sinne asti piti mennä uran ekaa kontaktivirhettä virallisissa kisoissa hakemaan. Komea LOIKKA puomin alastulon yli, ihan sairaan siisti ku tarkemmin aattelee. A:lta yritti samaa ja palautin sen takasi. Ihan kaameaa. Toinen agilityrata oli vähän parempi. A:lle muistaakseni pysähty, muttei puomille, joka mentiin 2 kertaa. Se vaan lipsuu yli. Lipsu vielä kisan jälkeenki ku ryntäsin ottaan puomia. Sain sen palautettua takasi oikeeseen kohtaan. Tänään olis ollu ev-kisat Torniossa, mutta vanhemmat oli erikoisjälkikisoissa, joten ei ollu mahiksia päästä kisapaikalle. Nyt viikko reenataan ja katotaan, missä kunnossa viikon päästä ollaan. Tuli sieltä Roista silti yks nollaki jälkimmäiseltä radalta. Osu jollaki tapaa niihin kontakteihin ja voitettiin kisa. Nyt olis siis yhtä vaille karsintaa.

Äsken käytiin jopa kentällä ottaan niitä kontakteja, mutta mihin se harkoissa lipsuis, ei mihkään. Ihan innolla se kyllä revittelee kentällä ku on niin pitkä aika viime kesästä. Nyt ollaan oltu täällä Suomen kamaralla 11 päivää, saldona 9 kisaa (4 nollaa) ja 3 reeniä. Pitäis olla numerot vähän toisinpäin, jos menestyä meinais ;)

Mummolaan kerittiin tänään piipahtamaan. Mummu on (siis mun mummu) 81v ja asustelee omakotitalon laajennusosassa. Pappa kuoli 5 vuotta sitten kun meni katolle lunta puottaan ja putos itte. Nyt oli mummu vieny vasta papan vaatteet kirpparille. Oli kuulemma niitä 5 vuotta uskollisesti tuuletellu ja huoltanu. Tällä kertaa ei itkeä tirauttanu yhtään kertaa papan muistolle, harvinaista. Muutenki vaikutti aika hyväntuuliselta.

Kertusta pitäis ottaa nyt valokuvia muistoksi. Huuli on auki ku Riihimäellä kaatua lysähti asfalttiin, otta auki ku kaatu täällä asfalttiin ja poskessa on pitkä naarmu jostain en tiiä mistä. Kyynärpää on ruvella lähikontaktista tiehen, kummassakin polvessa on naarmuja. No tekevälle sattuu ja neiti on TEKEVÄ. Nyt kun talossa ei ole enää yhtään kissaa (tällasta tilannetta ei oo ollu noin 25 vuoteen) saa ovet olla sepposen selällään koko päivän. Neiti kuskaa nukenkärryjä ja muuta tavaraa kokoajan eestaas. Ihan innoissaan nauttii lämpimästä säästä ja ulkona leikkimisestä. Tällasta mahista ei Dubaissa ole. Meinaa leikit jäähä aina päälle eikä millään malttais mennä koisimaan. Nytkin sammu vasta lähelle kahtatoista. Vähän tämä vallaton valon määräki taitaa häiritä. Eihän täällä ole pimeää yölläkään. Ei tässä itekkään tajua mennä sänkyyn...

Kaamea rangaistus

Jäi tuosta matkakertomuksesta pois koko paniikin alkuosa. Ekalle tiskille löin Hipon paperit ja virkailija avas ekan aukeaman, jossa on koiran omistajatiedot. "Kuka tämän omistajan sukunimen on vetäny yli ja vaihtanu?" kysyttiin. Minä, vastasin. "Tässä ei ole minkään viranomaisen leimaa." No ei oo joo, ku menin naimisiin ja vaihoin siihen sen nimen. Eipä olis pitäny. Ne alko epäileen, että oon viemässä jonku muun koiraa maasta. Seuraavaks ne avas mun passin ja käänteli valoa vasten sitä ekaa sivua. Ääneen ihmettelivät, että onko Suomen passi muka tällanen? Siinä vaiheessa yritin vaan hymyillä ja olla näyttämättä rikolliselta. Onnistuin ilmeisen hyvin, koska meni ehkä vaan 5 minsaa ja sain paprut takasin.

Olisko viikko aikaa ku tein ittelle diagnooseja. Mitä ne oli, varvasmurtuma, mahalaukun kiertymä ja joku muu. Varvasmurtuma oli varmaan ainut nuista, joka luultavasti piti paikkansa. Nyt se alkaa olemaan kunnossa, tosin vieläkin siihen sattuu jos se johonkin osuu. Lenkkarilla pystyy silti jo kulkemaan. Pari viikkoa sitten diagnosoin lisäksi rintasyövän ittelleni. Tänään sain siihen asiaan vastauksen kun kävin ihan lääkärillä asti. Kystia löyty molemmista rinnoista kyllä, muttei mitään vaarallista. Yks kaveri sairastu rintasyöpään vuosi sitten, joten se voi iskeä kelle tahansa. Tänään myös kuulin taas uuen syöpätapauksen tässä lähiympäristössä, sattuu olemaan pitkäaikainen agilitaaja.

Viimein oli Mikkoki kuullu jotain niistä suomalaisista pidätetyistä siellä Irakin vesillä. Yhen nimen se oli kuullu ja sehän oli tutun tytön iskä. Ne on just palaamassa Dubaista kokonaan Suomeen. Toivottavasti ei matkasuunnitelmat nyt menny uusiksi.

Viime yönä meillä valvottiin pitkästä aikaa. Neiti heräs ja herätti koko talon varmaan naapureineen päivineen kolmen aikaan yöllä. Takasin uneen päästiin viien jälkeen. Että tuli sitten kokonaista unta yhteensä 6 tuntia. Tänään päivällä tein suuhun tupatarkastuksen ja siellähän niitä pilkotti, uusia hampuja. Yks enää on tulematta ikenen läpi, muut on osapuilleen puhjennu. Pappa nimes Kepan jo "kaameaksi rangaistukseksi."

Valvomisista ja siitä just johtuvasta kitinöistä huolimatta ollaan nautittu Suomen kesästä kaikki nämä päivät mitä täällä ollaan keritty viettää. Naapurista saatiin pyöränistuin lainaan ja nyt ollaanki joka päivä kurvailtu tuolla kylillä. Kepa aivan onnessaan istuu kyytissä. Tänään käytiin tutkimassa kylänraitteja iltasella ja voi veikkoset, mitä elämää täällä on. Miten se tuntuu, että sillon 15 vuotta sitten meininki oli aivan erilaista. Nyt oli nuoriso valloittanu useamman paikan kylältä mopoineen ja pulloineen. Ostarin nurkilla pyöri venäläisiä naisia vajaa kymmenkunta. Samaisen ostarin eessä oli mustalainen myymässä piraattikampetta. Kirjaston eessä oli pyörällään keski-ikäinen mies, jolla oli lyhyt nahkatakki, alushousut, kengät ja pullo käessä. Ei ollu sitten viittiny päällishousuja laittaa.

Tässä kun on tavannu tuttuja pitkästä aikaa niin täytyy olla tyytyväinen, että itellä on mahollista olla lapsen kanssa kotona, eikä tartte hoitoon pientä laittaa. Kolmella tutulla on samanikäiset lapset ja kaikki on hoidossa. Yhellä on jo putket korvissa, toinen on menossa laittamaan niitä ja kolmannella on sama homma luultavasti eessä. Ja meillä ei mittään.

Huomenna taas kisaamaan, napapiirille Rovaniemelle. Eipä olla reeneihin taas keritty.

Suomessa ollaan...

... mistähän taas alottais. Moni vastaantullu on jo kyselly, että milloin blogi päivittyy? No nyt se tapahtuu.

Palataampa Dubain kentälle silloin yöllä. Oikeesti ei huvittais kerrata koko koneeseen menoa, koska en ole ennen niin maan matoiseksi itteäni tuntenu. Kuinka ihmistä voi niin nöyryyttää ja juoksuttaa luukulta toiselle, puhua palturia ja tuloksena seka hien että kyynelten norona valuminen? Ennen koneeseen astumista märisin täyttä päätä siellä kentällä ja halusin kuristaa jonkun hengiltä.

Päästin miehen menemään kotiinpäin ja menin suurin toivein maksamaan Hippoa. Ekalla tiskillä sanottiin matkan maksavan 300 euroa. Marisin jo siinä vaiheessa, koska hinta oli tupla viime vuoteen verrattuna. Setä sanoi, että luottokorttimaksu kyllä käy. Seuraavalle tiskille jonotin vajaan tunnin, tuloksena se, että hinta olikin 600 euroa yhteen suuntaan, eikä käy ku käteinen. Samalla hokattiin, että yks lippu on hävinnyt. Tietenki siitä syytettiin mua, vaikka kannoin koko sitä pirun nippua kätösissäni enkä varmasti hukannu yhtään mitään. Siis siinä vaiheessa vielä. Koneen lähtöön oli aikaa puolisen tuntia ja koira vielä maksamatta eikä ollu tarpeeksi rahaa käteisenä. Juoksin lapsi sylissä automaatille, jonne pästyäni olin jo niin paniikissa, etten saanu oikeaa numeroyhistelmää naputeltua koneeseen. En siis saanu rahaa ja automaattikin tilttas ja lopetti toimintansa. Juoksin seuraavalle ja sama homma. En millään muistanu sitä koodia. Sekin tilttas. Sitten hokasin, että paljonkos mun eurosita ja dirhameista tulee yhteensä ja sain tulokseksi tasan 600 euroa. Muistin saaneeni mieheltä 400 euroa köteisenä. Olis kantsinu siinä vaiheessa laskea ne setelit eikä luottaa muistin varaan. Annoin sille setälle siinä tiskillä ne rahat ja sanoin siinä olevan 400 euroa ja 1200 dirtsua. Se vielä kysyi, että paljonko annoin ja vastasin sen 4 satasta. Myöhemmin Mikko korjas, että oli antanu mulle 500 euroa, muttei se tiskisetä mitään maininnu. Taas tyhmää veettiin linssiin. Se ylimääräisten kilojen maksutiski veti ihan sairaan hitaasti. Koneet muka oli niin hitaat. Kaikki asiakkaat marisi ja kyseli mikä maksaa. Siitä laitan oikeasti taas palautetta menemään kunhan ehin ja viittin. Ne vaan naureskelee kun selittää, että kone lähtee kohta. Sain lopulta sen maksukuitin ja se lippukin löytyi. Oli ollu sillä ämmällä siinä viereisellä tiskillä kokoajan nenän alla. Juoksin koko matkan sinne portille eikä Dubain kenttä pieni ole. Lukuisat liukuportaat hiukka hidasti meän juoksua, mutta onneksi kone lähti myöhässä.

Matka meni mukavasti, paitsi että neiti nukahti vasta neljältä yöllä. Aamulla herätin sen Moskovassa. Oli taas hirveetä käen vääntöä se Kertun kärryjen koneeseen laitto. Viime vuonna mua syytettiin siitä ku itte hukkasivat kärryt. En tienny vaatia mitään kuittia niistä, vaikka olis pitäny. Nyt vaadin sitä kuittia heti Dubain päässä ja kaikki vaan vanno, ettet mitään lappua tartte. Viimeisellä tiskillä sanoin, etten mene koneeseen ennenku saan jonku lapun, koska viime vuonna teitte paskan tempun. Lopulta sain lapun, jollei tehny mitään. Moskovassa oli taas kärryt hukassa, mutta niin oli muiltaki. Lopulta ne taas jostain kaivettiin.

Helsinkiin laskeuduttiin kahen jälkeen myöhässä taas. Se oliki ainut kohta, missä Kertulla loppu hermot. Viimeinen kymppi minuutti oli tuskaa ja neiti piteli korvia. Urheasti se silti taas mukana roikku ja mielissäänhän se oli kun Hippo taas saatiin koneesta pois. Koko matkan ajan se hoki Ippo, Ippo ja etti sitä. Moskovan kentällä nähtiinkin lasin läpi kun boksia koneeseen lastattiin. Oli Moskovan kentällä pari koiranpenturaukkaakin. Raukkoja siksi, että sattuivat olemaan jonkin sortin kaukaasialaisia, joilta oli korvat revitty irti.

Eka viikko meillä vierähti Helsingin päässä ja nyt ollaan jo Keminmaassa. Helsingissä kerittiin kaks kertaa kävästä hallilla reeneissä ennen Kirkkiksen kisoja. Hipolla aukes tassut, luultavasti kontaktien ansiosta. Kaheksan kuukautta taukoa oli tehny tehtävänsä. Kynsien reunat ja takajalkojen anturat ei hyvältä näyttäny. Onneks ne paranee nopeasti. Kirkkiksellä eka rata onnistu heti nappiin ja nyt on SM-nollat kasassa! Nyt meillä on vaan juoksukontaktit ja tosi rumat. Ekaa kertaa elämässään Hippo tulee vaan läpi kaikki kontaktit yrittämättäkään pysähystä. Arvelen, että se johtuu nimenomaan niistä tassujen kunnosta. En usko, että se maan matonen niin vaan rupeis mulle kukkoilemaan, ettei viitti pysähtyä. Sama juttu toistu Stadi gameseissä. Kaikista kontakteista läpi ja kaupan päälle lentokeinu. Stadeissa kummallakin päivällä yks rata onnistu ja toinen ei. Nyt puuttuu karsintoihin vielä 2 nollaa. Yhtään kontaktivirhettä ei vielä ole tullu.

Meille oli hommattu Helsingin päähän auto lainaan, ihan ilman pyytämättä. Yritin osalle selittää kenen auto se oli, mutta hankalaa sekin selitys oli. Miehen kuolleen mummon kaverin tytön työntekijän auto. Haettiin se Riihimäeltä ja sehän oli luksusta. Viikon aikana käytiin mm. Korkeasaaressa Millan ja Ninan kanssa. Samoin yritettiin mennä veljen kanssa Linnanmäelle, muttei se ollukkaan auki vielä kymmeneltä aamulla. Mentiinkin sitte Hietsun kirpparille. Kepalle löytyi usean kirpparin saldona mm. sadetakki ja -housut, hienot kumpparit, lämmin haalari mahollisia kylmiä kelejä varten, housut, lakki, takki ja jotain muuta.

Työpaikallaki pyörähin. Kovasti oli uutta sakkia tullu töihin ja vanhaakin palannu takasi, tosin vaan väliaikaisesti. Kolmiosairaala on jo ruvennu maasta nousemaan, mikä vähentää kiinnostusta palata samaan paikkaan takaisin. Tosin se valmistuu vasta muutaman vuojen päästä, että jos hyvin tai huonosti käy, sitä voi ittensä vielä dialyysistä löytää. Sen verran mukava työpaikka se nykyisellään on.

Eilen köröteltiin päiväjunalla etelästä Ouluun, jossa ukki onneks tuli asemalle vastaan. Tavaraa on nimittäin taas tutut määrät. Kertun kärryt, sairaan painava rinkka, 2 pienempää kassia, teltta, koira ja lapsi sekä turvaistuin. Ukkilassa ei keritty kauaa rupatella ku lähettiin kisapaikalle. Anoppi sanoiki jo, että kun kuuli, että ollaan tulossa Ouluun, niin oli heti hokannu, ettei me ihan vaan niitä varten tulla, niillä on varmasti jotkut kisat jossain lähistöllä. No kaks kärpästä yhellä iskulla. Sitä oppii suunnittelemaan ja organisoimaan erinäisiä juttuja. Ite kisarata oli naurettavan helppo, ihan toista luokkaa ku Stadi gamesien radat. Rima saatiin tippumaan, mutta iso ylläri oli se, että Hippo pysähtyi puomin päähän. En ees tutustunu rataan kunnolla, koska aattelin, ettei se kuitenkaan pysähy. Siinä se nökötti puomin päässä ja saman teki A:n lopussa. Istutin sitä siinä tovin ja jatkettiin maaliin. Omasta mielestä koira ei kule kunnon vauhtia. Ei ole sellasta viime vuojen hurmaa näkyvissä. Vastaavasti taas kaikki muut huiput menee tosi vauhtia ja tietty hallitusti. Meikäläinen unohtelee ratoja ja seisoo koiran eessä. Että ens viikon sm-kisoihin olis kovasti tekemistä, mutta ei ole kyllä riittävästi aikaa. Mutta tuurilla koitetaan.

Eilen kisoissa tapasin myös yhen kisaajan, joka on muuttamassa expattielämään erääseen maahan, joka sattuu olemaan sama maa, jonne me toivottavasti päästäisiin. Välimatkaa saattais olla ehkä reilu 100 kilsaa. Sepäs olis kyllä mukavaa.

Miehen Suomeen tulosta ei ole hajuakaan. Tässä kuussa sen pitäis saapua. Serkut sen sijaan muuttaa taas naapurimaahan. Vasta viime kesänä ne palas Ruottista yhen vuojen jälkeen kyllästyneenä ja nyt ne muuttaa pohjoisempaan. Taas menee autot myyntiin ja koti vuokralle. Niistä ei kyllä ota selvää, mitä ne haluaa. Appiukko sanoiki, että joku diagnoosi siihenkin tautiin pitäis saaha.

Hajua sentään on niistä Iranin vesillä pidätetyistä suomalaisista "liikemiehistä". Suomessa niistä uutisoitiin jo monta päivää sitten. Oma mies ei tienny asiasta vielä mitään. Itte tiiän enempi. Samalla muuten siinä uutisoinnissa mainittiin, että UAEssa asuu noin 800 suomalaista. Sekin on nyt sitten selvinny.

Eilen tultiin vanhempien kyytissä Oulusta tänne Keminmaahan, olivat siellä viestireeneissä. Tänään ollaan oltu vepereeneissä ja illalla match showhun pyörällä. Kepalle haettiin naapurista lainaan pyöränistuin. Lauantaina mennään Rovaniemelle kisaamaan. Siellon 2 kisaa ja kummassaki on 5 medi kolmosta!

Että joko riittää tämä teksti? Ihme jos jaksoit lukea tänne asti...