Hippolandia

Aurinkoa ja tsunamia pukkaa

2011-03-15T15:13:00.007+04:00

Toiset taistelee tsunamin kanssa ja toiset miettii, minkävärisiä tulppaaneja ostais kaupasta. Vaan pakko se on vaan valita niitä tulppaaneja, ei kai sitä muutakaan voi. Ei uskalla ees avata töllöä ja kattoa, missä vaiheessa sulamista ne ydinvoimalat tällä hetkellä on. Ekaa kertaa en ole oikeasti muka ees kattonu netti tv:stä Tuksun häitä. Edellisessä elämässä olisin kattonu livenä töllöstä. Vaan nyt ei viitti. Mutta en sentään niin sivistyny vielä(kään) ole, ettenkö seurais Ruotsin BB:tä :) Hieno sarja. Parissa päivässä katoin (jossain välissä) noin 10 jaksoa putkeen, mutta mitäänhän en siitä ymmärrä. Kuinka se kieli on muuttunu niin vaikeaksi? Ehkä 10% puheesta ymmärrän. Siinä on syytä kattoa lisää.

Kertun uimakoulu loppu eilen. Oli näyttäny isille, että kato, mitä mää teen. Oli uinu sitten. Ovat kyllä puhuneet, ettei siellä opeteta uimaan vaan tehään kaikkea muuta. Näköjään siellä kuitenkin jotain oikeita asioitaki tehään. Jatkouimakoulu alkaa sitten parin viikon päästä. Siellä pitäis tulla ihan uimaopetustaki. Ärrä-koulussa käytiin kerran ja ope sano: kiitos, ei tartte enää tulla. Ärrä tulee hienosti ja melkein aina oikein. Osaa jo vähän pärisyttääki. Ärrä-koulun loppuaika keskityttiinki keskimmäisen puheeseen, tai puhumattomuuteen. Melko heikkoahan se on. Kaks sanaa tulee peräkkäin, muttei enempää. Joka päivä tulee joku uus sana, mutta aika hitaasti. Nuorin oppii taatusti aiemmin puhumaan kunnolla.

Koko perhe ollaan kunnon flunssassa. Isommat lapset onneks alkaa oleen jo terveitä, mutta me aikuiset ja vaavi ollaan vielä aika pahassa köhässä. Kummipojan juhlat meni sivu suun ja miehen lomaki melkein kokonaan. Viikko pyjamassa ei silti ollu pahitteeksi. Kivaa vaihtelua. Välissä ollaan silti kävästy mm. Munamiestä katsomassa keskustassa, Jokerit-Kärpät-pelissä ja isommat lapset oli isin kanssa pari yötä mökillä. Satuin kattomaan sinä aikana voimala-ohjelman ja innostuin siitä aika lailla. Yli kuukauen verran olen ollu vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, en atkinsilla, enkä ketoosissa, mutta sinnepäin. Siinä voimalassa oli viidakkomies-vieraana ja siitä se ajatus sitte lähti. Oon surffaillu kaiken maailman sivuja superfoodeista ja raakasuklaasta ja kävin jopa ruohonjuressa. Siellä tosin olis pitäny olla kauppalappu mukana. Valikoimaa riitti. Kookosöljyä ostin ja jotain luomuteetä, samoin ruokakaupasta luomumaitoa. Muuten olen vielä ajattelun asteella. Pakurikääpää pitäis googlettaa ja sitten vaan mettään kirveen kanssa! Pienestä pitää alottaa.

Hipon kanssa reenit jatkuu. Viime kisathan meni loistavasti. Tupla olis tullu, mutten halunnu... Kahesta radasta toinen voitettiin nollalla ja toisesta tuli hylky. Siitä olis tullu nolla kans, mutta pukkasin yhen hypyn väärältä puolelta. Vähiksen opissa ollaan käyty kerran, tosin oli räkää pää täynnä ja hyvä, että tolpillani pysyin. Otetaan uusiksi jonkun ajan päästä. Veikkolan hallissa ollaan edelleen käyty, purina-areena on käyttökiellossa sortumavaaran vuoksi. Löysin itseni HAUn hallituksesta ja sitä asiaa ollaan nyt puitu. Reklamaatio hallin rakentajalle on lähteny ja nyt ootellaan, mitä tapahtuu. Viikonloppuna kisataan KKK:n hallissa.

Vauvoja pukkaa kans. Viiestä tuttavaperheestä (miehen kamuja alunperin) kolmeen tulee vauva, eikä meitä lasketa niihin kolmeen :) Mahtavaa, että muutkin tekee muksuja lisää. Meän vauveli on jo 7kk ja iso poika. Ei liiku vielä muuta kuin taaksepäin, mutta istumassa pysyy jo melko hyvin. Lähes uskaltaa hetkeksi jo jättää istumaan, muttei ihan. Hampaita on kohta suu täynnä, taitaa olla 7 jo olemassa. Öisin syyään vielä pari kertaa (kai) ja iltaisin ei enää nukaheta syliin. Nyt on vajaa viikko harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista. Alko oleen sellasta heilumista se sylissäolo, että nyt viiään omaan sänkyyn ja jään siien viereen lukemaan. Menee 5-10 minsaa yleensä nukahtamiseen, että harjoiteltavaa vielä on.

Pakkasta piisaa

2011-02-16T18:18:00.000+04:00

Jo ties kuinka monetta päivää pakkasta piisaa. Kaikki valittaa, minä en. Eilenki oli tosi kylmä mittarin mukaan, mutta ulos mentiin isompien kanssa tunniksi. Aurinko paisto tosi komeasti, eikä meitä palellu. Vauvaa en sentään tuonne ulos laita nukkumaan ja sen kanssa onkin vähän ongelmia. On kuitenkin muutaman kuukauden nukkunu pelkästään ulkona tai autossa, joten omaan sänkyyn nukahtaminen ei suju. Iltaisinki annan sen nukahtaa syliin. Nyt just tais hiljentyä ehkä kolmannen kerran elämässään omaan sänkyyn.

Eckerön reissu peruttiin, samoin jotkut muut kisat. Hippo ei sentään enää onnu, mutta vieläkään se ei kulje portaita kunnolla. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa, fysioterapeutin mielestä siellä oli vaikka mitä ongelmaa. Kaikkea en edes ymmärtäny. Ens viikolla mennään uusiksi käsiteltäväksi ja uskon, että vielä kolmannenkin kerran. Kisoissa käytiin viimeksi pari viikkoa sitten Hyvinkäällä. Ei ihan keritty ekaan rataesittelyyn, joten menin sen ilman sitä. Eipä ole ennen sitäkään tullut kokeiltua, mutta hyvin se meni, vaikka oli Jalosen rata. Se oli sen veran helppo. Kaks rataa mentiin ja molemmista rima plus muurin palikat. Ajat oli hyvät. Reeneissäkään se ei mielestäni hyppää kunnolla tai sitten vain viis veisaa rimoista. Nyt mulla on oma halliaika Veikkolan lämpimään keinonurmihalliin. Ollaan käyty melkein pari kuukautta siellä yksin tai kaverin kanssa ja lapsia on aina mukana 3-4. Kai siitä jotain hyötyäkin on... Purinalle ei voi ajatellakaan menevänsä. Kylmä ku siperiassa ja aina vaan ne tassut siellä aukeaa. Siihen vielä hiekan suola päälle ja avot. Onneksi ens viikolla on HAUn kokous ja päätetään pohjan kuntoon laitosta.

Nokia irtisanoo kai tuhansia tyyppejä. Saa nähä osuuko meän perheeseen, hope so not! Tai en nyt ole ihan varma, olisko se iso pettymys, varsinkin jos sieltä sais sen paketin. Ite olen aatellu mennä vuojen päästä tammikuussa töihin. Lapsille on jo hakemukset laitettu kahteen päiväkotiin plus Kertulle eskarihakemus syksyksi.

Kerttu on reipastunu valtavasti. Uimakouluun mennään jo ilman isiä ja itkua. Jumppaan jäähään kans ilman itkua ja äiti päästetään sieltä pois. No, onhan se aikaki jo. Huomenna päästään pitkän odotuksen jälkeen R-kouluun. Tosin neiti kyllä jo melkein 100%:sti sanoo oikein senkin, mutta käyään nyt näyttäytymässä.

Hermanni on innostunu kans uimisesta. Isin kanssa käyvät uimassa kerta viikkoon ja kivaa on. Herra menee suihkut ja saunat mennen tullen, kotonaki suihkussa viettäis vaikka kuinka kauan eikä pelkää veden silmiin menemistä. Täysin päinvastaista ku neitillä. Silmiin ei saa mennä tippaakaan vettä tai alkaa huuto.

Sampo kasvaa ja pullistuu. No ei sentään, mutta edelleenki +7-käyrällä mennään. Naapurin tyttö on sentään +20-käyrällä. Sampo on saanu 2 hammasta pari kuukautta sitten, kääntyilee mahalleen ja selälleen ja maistelee kiinteitä tissistyksen lomassa. Kaks viikkoa se jo söikin hyvin kaikenlaisia mössöjä, mutta nyt on tullu stoppi. Viikon verran ollaan menty pelkällä rintamaidolla, olisko sitten tulevat ylähampaat syynä vaiko mikä. Samaan kastiin se menee näitten muittenki kanssa. On tosi rauhallinen ja vähäitkuinen tyyppi. Öisin syyään vielä parit kerrat ja hereilläoloajat viihytään sylissä tai matkarattaissa istumassa. Päivisin otetaan kahet torkut.

Mitähän vielä? Lontooseen olis tehny mieli mennä ens kuussa vaan tulee kohtuuttoman kalliiksi kaks päivää. Aikuisille oli halpoja lentoja, mutta jos sylivauvasta pitää pulittaa yli satanen suuntaansa, ni ei tule kauppoja. Hiihtoloma on ens viikolla, mutta eipä se meän perhettä koske. Eilen just neuvolassa täti kysy, että ihmetteleekö kukaan kun sulla on kaikki lapset kotona? No ei ainakaan suoraan kukaan ole ihmetelly. Nämä on sen verran helppoja lapsia kaikki, etten tarvii niitä laittaa jonkun muun riesaksi päiväsaikaan.

Nii ja munamies-faneja ollaan kaikki. Ja Lassi Valtonen-faneja. Ja leivät, riisit, pullat ja makaroonit jätän tästä lähtien muille. Jos lähtis nämä loput kilot harakoille. Ja kahvakuula löytyy. Vielä kun sen jaksais nostaa tuonne pään yläpuolelle...

Joulun odotusta

2010-12-09T15:27:00.007+04:00

Päädyttiin perheen kanssa lomalle Egyptiin Sharm el Sheikhiin kaheksi viikoksi. Onneks valittiin se viien tunnin lento versus Thaimaan yli kymmenen, tuon kaks vuotiaan pojan verakan kanssa se viisikin oli riittävästi. Hotelliksi valittiin Hilton, eikä otettu all inclusiivia vaan käytiin mm. mäkkärissä ainaki 10 kertaa syömässä. Hotelli oli tosi kiva, voisin mennä uusiksiki samaan paikkaan. Alueella oli 7 uima-allasta, vaikka meille riitti joka päiväksi se lasten allas. Ekan viikon lapset oli aivan riemuissaan uimisesta, vaan mitä pitemmälle loma meni, sitä vähemmän sinne altaaseen jaksoi pomppia. Loppulomasta käytiin muutaman kerran rannallakin ja varsinkin vanhin lapsi innostui snorklaamisesta. Mahtavia kaloja oli ihan rannassa. Ite lähinnä pakittelin saman tien hietikolle takasin ku kala tuli vastaan. Se oliki ehkä hyvä idea, koska kotiin palatessa lehistä sai lukea niitä hai juttuja. Siellä Naama bayssa se meänkin hotelli oli. Mies kävi pari kertaa sellasen venereissun ja kokopäivän snorklas siellä meressä, haitten seassa.

Aika lailla aikaa vietettiin lähinnä hotellialueella, se oli iso. Melkein joka ilta mentiin kuiteski kylille käpsyttelemään. Onneks saatiin Suomesta naapureilta toiset matkarattaat Hempalle, se sammahti aika ajoin. Oikeastaan mitään ei ostettu, muutamia paitoja matkaan lähti, mutta mitään ihmeellistä ei sattunu silmään. Kotoisa olo tuli mm. Hard rock cafesta, Carrefourista ja Starbucksista, Dubaista tuttuja kaikki. Varsinkin tuo Carrefour (vähän ku lähi k-kauppa) oli pelastus, se oli lähes ainut kauppa, jossa oli hintalaput paikoillaan. Kertun ja Sampon kanssa käytiin myös Old marketissa. Se oliki melkonen reissu. Mentiin taksilla sinne ja hotellille takaisin tultiin jallajallalla. Mun hienot peg peregot (matkarattaat) viskattiin pakun katolle eikä laitettu millään kiinni. Meät istutettiin pakun takapenkille muiden tummien miesten keskelle. Yhtään naista saati muita turisteja siellä ei ollu. No perille päästiin halvalla ja luulin puhelimen hävinneen siinä matkalla. Suljin koko liittymän ja löysin myöhemmin luurin muovipussista.

Mahatautia ei meille tullu kellekään matkalla, mutta kotona kyllä. Kotiin tultiin tiistai-iltana myöhään ja torstai-aamulla lähin lasten kanssa ajamaan Keminmaata kohti. Jäätiin kyllä yöksi matkalla Ouluun ja siitä jatkettiin seuraavana aamuna perille. Eka pätkä meni ongelmitta, mutta viiminen pikataival oli vaikeeta. Piti päästä kärkkäiselle Iihin, mutta siinä vaiheessa yks nukku, yks oli mahatautinen ja yks muuten vaan kitisi. Siitä ei tullu mitään. Lopputulos oli puoli litraa limsaa auton jalkatilassa lattialla.

Viikonloppuna mummulla oli onneks vapaata, joten pääsin ite vauvan kanssa agilitya kisaamaan. Koira oli hyvässä iskussa. Se oli meän loman ajan tosi hyvässä hoitopaikassa tässä meän lähellä ja pääsi joka päivä kunnon lenkeille plus leikkimiset toisen koiran kanssa siihen päälle. Reenattuhan sillä ei oltu noin kuukauteen... Junkohallissa olen viimeksi ollu viis vuotta sitten. Nyt siellä oli hieno tekonurmimatto. Pakkasta ulkona yli 20 astetta, joten hallissakin oli noin 10 astetta miinuksella, ainaki se siltä tuntu. Sampo nukku melkein koko viikonlopun, joten oli helppo keskittyä kisaamiseen. Pakkasen takia koiraa ei voinu viiä välillä autoon, eikä häkkiinkään sitä olis voinu jättää, on se sen verran kylmän arka. Hippo oli siis tosi väsyny viikonlopun jälkeen. Itte kisat meni suht koht ok. Yks nollavoitto ja muut ihan hyviä pikku lipsuksella varustettuna. Viiminen agilityrata päättyi meän ehkä kolmanteen kontaktivirheeseen ikinä. Otin puomin uusiksi, vaikken usko sillä olevan mitään merkitystä muuta kuin itelle. Pitäis kai harjoitellakin välillä eikä vaan kisata, näinhän sen koiran päästää aina vaan korkeammalta pois ja lopulta se ottaa ohjat jo itelleen.

Kemistä tultiin kotiin apuvoimien kanssa. Oma veli oli kyytissä ja se auttoi kyllä asiaa. Oli joku, joka laitteli isommille lapsille miniläppäriin aina uuen ohjelman päälle. Reilussa viikossa tuli ajeltua 1960 kilsaa, käytiin myös oikeaa joulupukkia kattomassa Rovaniemellä.

Hermanni täytti pari viikkoa sitten 2 vuotta ja toissapäivänä pidettiin juhlat. Sampo on jo 4kk ja 2 hammasta törröttää suusta. Kerttu on menny ihan sekasi kaikista joulujutuista ja toivoo lahjaksi mm. pikkareita. Sen se ainakin halus kirjottaa lahjatoivelistaan, joka pukille jätettiin. Hippo liukastu pihalla pari päivää sitten, mutta kävelee jo melkein kunnolla. En edes uskalla ajatella, menikö jotain rikki. Ilmotin sen muistaakseni Hyvinkäälle kisoihin tammikuun aluksi ja Eckerö on kans tulossa. Messukeskuksen koiranäyttelyyn mennään neitin ja pienimmän kanssa turisteilemaan ja katteleen koiruuksia. Kävimme tuossa jokunen aika sitten kattomassa borterin pentuja ihan vaan kattomismielessä. Josko meille sellanen tulis ens vuonna. Miehen pää pitäis vielä kääntää.

Hengissä ja hereillä

2010-10-24T15:53:00.003+04:00

Kantoliina on testattu ja hyväksi havaittu. Olen vaan laiska sitä käyttämään. Vauva syö ja kasvaa ja nukkuuki melko hyvin. Yks yö vetäs jo 7 tuntia unta putkeen. Aamuyöt on edelleenki sellasta äheltämistä ja välillä se yökin alkaa vasta puolen yön jälkeen, kuten eilen. Nimi on saatu papereihin, Sampo Eliel siitä tuli. Sampo on mulla ollut Konstan ja Eemelin ohella sellanen toivenimi jo kauan ja nyt sen sain. Siinä sekavaa tekstiä vauvelista, mutta sallittakoon se...

Hippolandian pääjehu, Hippo, alkaa olla aika hyvässä kunnossa, kuten itekki. Jalasta ei ole ollu mitään haittaa ja entinen tuttu ja turv... no, nopea vauhti on edelleen kuvioissa. Kisoissa ollaan käyty muutamaan otteeseen. 4 virallista starttia ja tulokset 2 hylsyä ja 2 nollaa (sij.1 ja 2.). Jos siis oikein muistan.. Tuo voitto (osallistujia vajaa 40)tuli hyppyradalta, joka tuntui tosi kivalta. Ennen sitä rataa olin aivan raivona, koska piti ottaa kisoihin myös Hemppa mukaan, muttei Kepaa. Hemppa nyt on normaali lähes 2v-poika, joka ei pysy ihan joka paikassa paikoillaan, vaikka hyvin rauhallinen onki. Onneks Sampo nukkui koko kisan ajan ja raahasin "vain" Hemulia radalla esittelyssä mukana. Radan ajaksi köytin sen auton istuimeen ja annoin karkkiaskin käteen. Tälläkin tavalla näköjään selviää...

Reeneissä on käyty omaksi iloksi muutamia kertoja. En käy missään ohjatussa enkä ees kimpparyhmässä vaan itekseen, tai siis tämän legioonan kanssa päiväsaikaan. Tilasin Tekniikka 1-dvd:n jota vahtaan harva-se-päivä ja koitan tehä perässä. Tällä hetkellä olen vasta koittanu ehkä kahta ohjaustyyliä ajatuksen kanssa.

Muuten meän perhe... on lähössä matkalle. Mietittiin mm. Thaimaata ja Dubaita (joo tiiä, toinen on maa ja toinen kaupunki) mutta päädyttiin Egyptiin. Lähetään parin viikon päästä pariksi viikoksi. Bonuksena vielä miehen veli poikansa kanssa tulee viikoksi samaan hotelliin. Aurinkorasvaa on ja Sampon passi tilattu. Sieltä reissusta kun tullaan, ollaan yks päivä kotona ja taas lähetään. Pakkaan lapset autoon ja lähen Keminmaahan reiluksi viikoksi. Ilmoitin jo Kemin kisoihin, ettei vaan unohu. Siellä näkee lähes kaikki tutut yhellä iskulla junkohallissa.

Autokantaki on meillä vaihtunu. Bensasyöppö maasturi lähti lihoiksi ja meni autokauppaan. Tuli se aika täyteen, että sen saa myyä pois. Jos jäis enemmän rahaa itelläki muuhun ku löpöön. Sain miehen auton persuksen alle ja miehelle tulee leasing tilalle.

Synnytyksestä on ilmeisesti toivuttu, koska sisustusinto pukkaa taas päällensä. Eilen maalasin olkkarin isot seinät harmaan-ruskealla ja Hempan huoneeseen on tapetit tuossa pöyällä. Ikeaan vois tehä reissun ja hakea ison peilin tänään, jos jaksaa.

Lappu luukulle?

2010-09-13T15:44:00.003+04:00

Aattelin laittaa lapun tämän blogin luukulle. Kun en jaksa mitään kirjottaa eikä meillä mitään tapahukkaan koskaan. Enää. Hippolandia on rantautunu jo vuosi sitten Suomen kamaralle ja ite Hippo on kans telakalla. En kuitenkaan ihan lopullisesti lopeta tätä, mutta kirjotan varmasti tosi harvoin.

Tänään pääsee tapaamaan taas pitkästä aikaa ex-dubailaisia ruokailun yhteyessä. Näkee samalla Tanjan vauvelia, oma tietty lähtee kans mukaan. Tiina kävi lastensa kanssa myös meillä mieluisalla visiitillä viime viikolla. Nämä siis molemmat Dubaista tuttuja. Suomen mummu oli kans käymässä ohikulkumatkallaan Viron puolelle. Molemmat koirat (malit) oli myös mukana ja saivatkin erikoisen reissun. Omalla autolla menivät laivalla Viroon, jonne sitten se auto tietty hajos. Tulivat toisten kyytissä pois, minä hain ne satamasta ja tänään jatkoivat junalla matkaa Kemiin. Tulevat taas kahen viikon päästä hakemaan autoa ja menevät samalla Tämä on-kennelin leirille Inkooseen. Vai oliko se Inkoo? No joku semmottinen kuitenki.

Ite olen ollu pari kertaa vauvelin (jolla ei ole vielä nimeä, mutta passikuvat on otettu) kanssa kisoissa töissä. Sisäänheittäjän homma on just sopiva meille. Hippo sai viimisen cartrofen-piikkinsä viime viikolla ja tän viikon sunnuntaina pitäsi startata pitkästä aikaa kisoissa, tosin joukkueessa vaan. Pari kertaa ollaan purinalla käyty ja aina tuloksena aukinaiset anturat, tai yks sellanen. Jännevammanen varvas ei haittaa, mutta sen juureen hankaa viereinen terve kynsi. Katotaan, tuleeko siitä kalua vai mitä. Olen myös vetänyt kaks kertaa Sundsbergin omaa agilityjatkokurssia. Kivoja koiria ja ihmisiä sielläkin on. Kovin on kova maa, johon esteet pitää "piikittää" kiinni, mutta onhan sitä aavikkohiekallaki reenattu..

Sillon ku mies lähti isyysloman jälkeen töihin, aattelin kauhulla meän tulevia päiviä. Kolme alle 5-vuotista mukulaa, joista 2 nukkuu päikyt. Suunnittelin sitä ja tätä päivien tylsyyen tappamiseksi, mutta kertaakaan ei olla missään kerhossa käyty. Tuolla hiekkalaatikolla aika kuluu niin hyvin. Ja sisätilat säilyy sotkun tieltä. Kauppaanki pystyy melko hyvin meneen kaikkien kanssa yhessä, Hemppa vaan on lähes pakko köyttää johonki kiinni tai nostaa ostoskärryihin istumaan. Kantoliina tuli postissa vauvelia varten ja lauantaina on sellanen kurssi sen käytöstä. Siinä pihatalkoitten välissä aattelin siellä kävästä...

Aikansa kutakin

2010-09-03T11:08:00.004+04:00

Kesä on ohi. Meillä on kylymää! Piti laittaa jo lämmitykset sisälle päälle kun varpaita palelee. Illalla on kyllä kiva mennä pitkästä aikaa peiton alle. Ulkona oli tänä aamuna ekaa kertaa alle 10 astetta lämmintä. Onhan siellä varmasti ollu reilusti alle senkin, mutta mun hereilläoloaikana (tai sinä aikana kun olen mittaria katellu) ei. Pari päivää sitten istutettiin pihalle kuitenki vielä luumupuu ja muutaki vois vielä hankkia. Yhessä myrskyssä meni meän ja naapurien välistä puu poikki ja siihen piti saaha tilalle joku muu. Omenapuuta mentiin ostamaan, mutta myyjä varotteli, ettei yhellä puulla välttämättä saa omenoita aikaiseksi, siks vaihettiin luumuun. Puuhan on tietysti aika pieni ja menee vuosia ennenku siitä näkösuojaksi on. Siks mies kysyki, että "mikä tuon puun funktio oikein on?". Olin niinku en ois kysymystä ymmärtäny.

Tämän kotiäitin lempiohjelma on taas alkanu, eli BB. Tai vois sanoa, että entinen lempiohjelma. Uuet asukkaat ei ole juur millään tavalla kiinnostavia, mutta onneks saatiin ne vanhat tutut asukkaat taas sinne. Ois ees jotain mielenkiintoista. Brittien BB loppu viikko sitten ja se on vaan niin paljon parempi, jostain syystä. Siellä asukkaatki on vanhempia, eikä mitään "mä-haluun-vaan-silarit-laminaatit-botoksit-ja-muut-Montagit"-bimboja. Tämä kausi oli viiminen Briteissä nähtävä, vaikkakin siihen heti perään alkoi vajaan kuukauden ultimate-BB, johon on koottu muutamia aikaisempien kausien voittajia ja muuten mieleen jääneitä asukkaita. Sekin on kiinnostavampi kuin Suomen kausi. Tottakai olen monta meänkin jaksoa kattonu (en kaikkea), koska ootan, että jos siellä jotain tapahtuis... Joku isä olikin löytäny tyttönsä kattomasta töllöstä 24/7:aa ja kysyny, että mitä sää katot? Tyttö vastas, että BB:tä. Isä siihen, että mutta nehän nukkuu? Johon tyttö vastas, että mutta ne voi ihan millon vaan herätä!

Tilasin vauvalle sen kantoliinan. Se toivottavasti tulee pian. Eilen kävin hakemassa vaunuihin seisomalaudan Hemppaa varten. Myyjä kysy, että haluatko liittyä kanta-asiakkaaksi johon vastasin, etten missään nimessä. Toivon, että tuo lauta olis ollu meän perheen viiminen ostos siitä kaupasta. Muuten ollaan tällä viikolla aikaa (ja rahaa) kulutettu erilaisissa hermojen menetys-paikoissa. Yhtenä aamupäivänä kävin näitten kolmen lapsen kanssa Plantagenissa, Bauhausissa ja toisessa puutarhakaupassa. Eilen lenkki oli reittiä eläinlääkäri (cartrofen-piikki), Purina, ruokakauppa ja lastentarvikekauppa. Kumpanakaan päivänä ei menny hermot ollenkaan! Bauhaus on kyllä yks lempikaupoista. Sieltä vois ostaa vaikka minkälaista työkalua, jos vaan tarvis. Ite kävin hakemassa kylppärin kaappiin 2 lisähyllyä. Ostin aiemmin valmishyllyn, mikä oli tietysti väärän kokonen. Kävin sitten sahauttamassa oikean kokoisen ja 2 hyllyä maksoi yhteensä 4 euroa. Ne sahattiin asiakkaan jättämästä palasesta, joten kustannukset tuli vain työstä. Ei ollu kallista.

Purinallaki siis pyörähettiin kuukauen tauon jälkeen. Juoksuhan on melkein loppu... Muutama este kerettiin mennä kun Hippo ontu. Suihkutin jalan (hallillahan on nykyään hienot sisäveskit ja koiran suihkutuspaikkaki) ja hokasin, että ongelma ei ainakaan ole se jännevammavarvas vaan sen viereinen. Se vieruskynsi hankaa siihen liian pitkään varpaaseen. Täytyy näyttää taas sitä jollekki ja kysyä neuvoa. Näin amatöörinä sanoisin, että se vieruskynsi pitäis poistaa ekana ja samalla varmaan se liian pitkäki kynsi, mutta tuleeko siitä sitten jalkaa ollenkaan? Onneks ei ole mitään hirveitä hinkuja kisaamaan, reenatakki pitäis ekaks.

Ja mitäs vauva? Huomenna taitaa tulla kuukausi täyteen. Mahavaivat kyläilee meillä yleensä aamulla klo: 5-7, joten olenki mainostanu sitä parhaana aikana nähä vauva hereillä. Muutenki se kyllä on alkanu valvoskelemaan pitempiä aikoja. Eilen huomasin, ettei se koskaan löysää tissistä irti kun ne on syöny. Se alkaa repimään tai maiskuttelemaan, muttei vahingossakaan irrota ite. Puruote on siis hyvä :) Muutenki syöminen kestää yleensä aika kauan. Nämä muut on ollu mallia: 5 min syöntiä ja uni jatkuu, mutta nykyään me pyöritään sängyssä aina vähintään 30 minsaa per syönti. Aamuöisin on sitten sellasta vekslaamista. Mutta ei saa valittaa. Ei ainakaan vielä väsytä tai sitten vaan en tajua. Eilen olin puhelimessa ja etin samalla taskusta kännyä, että oisin nähny paljonko kello on.

Piti tulla vielä lisäämään, että kävin yhellä naapurilla kylässä yks päivä. Tuli taas niin paljon sisustusintoa, että voi pyhä jysäys. Naapurilla oli kämppä niin siisti. Sama pohja ku meillä, mutta niin paljon avarampi, valoisampi, tyylikkäämpi yms. Kotiin tultua otin jääkaapin ovesta puolet magneeteista ja lippulappusista pois, aloin suunnitella uutta järjestystä ja päätin, että nuo ylimääräiset sohvat yms. lähtee heti. Vaan ei ole vielä lähteny, mutta ehkä viikonloppuna. Maalikaupasta hain taas värilappuja yms. Mutta maalia en ole vielä ostanu. Taitaa sekin jäähä. Jos joku oikeesti häirittis ni senhän olis jo tehny. Ei jaksa ottaa paineita. Verhotki olis kiva vaihtaa. Seuraavaan kotiin (tämä on kyllä oikeesti eka ns. oikea oma koti lapsuuen kodin jälkeen) otetaan sisustussuunnittelija. Vaan ei sekään mitään mukavuutta takaa, meän elämäntyyliin ei sovi Vepsäläisen kalusteet. Ollaan muuten tonttijonossa. Sitten joskus kun niitä tänne tulee. Toivottavasti menee monta vuotta, että kerkiää innostua ajatuksesta.

Varoaikaa kerrakseen

2010-08-27T18:27:00.005+04:00

Hippolandian nimikkoeläin Hippo on nyt useamman lääkeaineen doping-varoajan kourissa. Nykyäänhän agilitykisoissa on eri aineista eripituiset varoajat ja dopingtestejäkin joskus tehään. Viime viikolla Hippo pääse käymään kahella eri lääkärillä. Eka käytiin Viitasen Minnalla Espoossa poistattamassa niskasta syylä ja hammaskivet samalla. Siitä tuli nukutusaine ja kipulääkepiikki. Parin päivän päästä siitä käytiin "oikeen" Mevetissä näyttämässä sitä varvasta, joka on kesästä lähtien ollu omituisen näköinen. Takajalan yks varvas on pitempi ku muut, eli siinä on jonkun sortin vaurio käynyt joskus. Tapahtumaa en ole hokannu ite ollenkaan. Mevetissä jalan tutki oman harrastusseurankin jäsen ja siis lajin harrastaja Anu Saikku-Bäckström. Anu pyöritteli jalkaa varmaan minuutin, jos sitäkään ja totes varpaan jänteen olevan poikki. Muuten jalkaa ja koko koiraa kyllä tutkittiin puolisen tuntia, mutta ite diagnoosi varmistui jo ens kättelyssä. Anturassa on jonkunlainen jälkikin, joten siihen voi olla osunut joku terävä ja jänne on menny sen siliän tien. Anu totes, että tän vaurion ei pitäis vaikuttaa Hipon elämään mitenkään, varvas/kynsi on vaan tapaturma-alttiimpi nyt kun se roikkuu pidemmällä. Sanoi vielä, että älä koskaan anna kenenkään poistaa sitä varvasta, kynnen poisto riittää, jos jotain tarttee tehä.

Muuten anturoista löyty yks tulehtunu kohta, johon tuli jotain salvaa. Siitä myös varoajat kuluu. Anu suositteli myös antamaan cartrofen-kuurin, nyt kun kuitenkin pitää ottaa taukoa kisaamisesta. Nyt on 2 piikkiä ainetta laitettu ja vielä pari jälellä. Tämä siis siksi kun on jo 7-vuotias koira, joka treenaa kuitenkin aika ahkerasti ja nivelet joutuu kovalle koetukselle. Ikäänku ennaltaehkäisevästi hoidetaan. Tähän kaiken lisäksi alkoi vielä juoksu muutama päivä sitten ja mukaan kun lasketaan oma synnytys 3 viikkoa sitten niin nyt toivutaan koko porukka ja aloitetaan treenit uuella innolla muutaman viikon päästä. Esteillä on viimeksi oltu muistaakseni 3.8 ja sillon tehtiin ainoastaan pujottelu 2 kertaa ja todettiin anturoitten olevan auki... Sitä ennen agirotu kuukautta aiemmin.

Vaavi on kova syömään! Siitä vois vaikka alottaa uuen tulokkaan esittelyn. Se syö ja syö ja taas se syö. Välillä se nukkuu, tai sitten ei. Yleensä iltaisin se vetää monen tunnin yöt, että jaksaa taas yön syyä. Tuttia en aikonu antaa ollenkaan, mutta viime lauantaina olin "shoppailemassa" herran kanssa ja kauppareissu huipentui huutava käärö käsivarsillä hytkyen citymarketin tuttiosastolle. Paniikissa nappasin pari erilaista pakettia ja revin ne heti kassan jälkeen auki. Lisäavuksi mies haki Rela-tippoja apteekista ja näillä on nyt luultavasti oikeasti auttava vaikutus. D-vitamiinia en ole vielä uskaltanu ees alottaa. Aattelin heittää neuvola Jekovitit naapurin pihalle ja käydä ostamassa jotain vähemmän huudattavaa ainetta.

Vaavi kun synty 2 viikkoa yliaikaisena (vaikkei sitä lasketa yliaikaiseksi) niin se on jo tosi jäntevä ollakseen 3-viikkoa vanha. Se jopa jutteli neuvolatätille. 2 päivää sitten saatiin ekat hymytki aikaiseksi ja niitä on satunnaisesti näkyny sen jälkeenki. Ja kun kyseessä on kolmas ja viimeinen vauva meillä (seuraavat ON vahinkoja) niin tilasin elämäni ekan kantoliinan. Tuplarattaita en enää hanki (kai) vaan koitan saaha liinaan toisen rääpäleen ja isomman räkänokan kärryihin. Hyvä suunnitelma ainaki.

Nyt kun tuo synnytys on jo takanapäin niin voi olla onnellinen, että koko homma on ohi. Jos oikeesti odottavat äitit tietäis, mitä kaikkea asiaan liittyy, niin sitä miettis varmaan pari kertaa jaksaako sitä. Kaikki kun kysyy sairaalasta kotiipääsyn jälkeen, että miten voit ja jaksat niin sitä vaan vastaa, että hyvin. On niin hormonipyörteissä, että kaikki epämukava unohtuu. Totesin kotonaki yks päivä, etten enää muistanu kaikkea. Tikit kiristää, tissit vasta kiristääki, ei voi nukkua ekoina päivinä ees kylellään ku tissit on niin täynnä maitoa, jälkivuotoa saattaa hulahtaa pönttöön kun sen luuli jo vähentyneen, jälkisupistukset on aivan kamalia, imetys käy jumalattoman kipeetä aluksi, mitkään vaatteet ei mahu päälle pitkään aikaan, puhumattakaan mielialan vaihteluista. Neljäntenä päivänä meillä itki sekä vauva että äiti kunnolla. Toinen mahaansa ja toinen... siihen päivään sopis lause: "eniten vituttaa kaikki". Neuvolassa kerroin tästä ja täti kysyi, että oliko neljäs päivä synnytyksestä? Olihan se. Se on kuulemma yleisin päivä äitillä itkeä ihan kaikkea. Koita siinä sitten nauttia vauvasta.

Muuten elämä kolmen alle 5-vuotiaan kanssa menee ainakin kohtalaisesti. Hemppa on yllättäen tosi kiinnostunu vauvasta. Kerttukin tietysti. Mies oli 1,5 viikkoa isyyslomalla ja sen jälkeen ollaan oltu keskenään, paitsi mummu oli meillä just kylässä. Yllättäen päivät menee kivasti kotosallaki. Ollaan pari kertaa jopa käyty marketissakin ostoksilla ihan nelistään. Ilman isompia tappeluita. Itkuhälytinkin on testattu ja päästään isompien kanssa pihan leikkipaikalle asti vehkeen kanssa.

Mitähän muuta meille? Kerttu oottaa edelleen osapäiväistä tarhapaikkaa lähitarhasta enkä usko sitä tulevan ainakaan ennen uutta vuotta. Mun auto menee ens kuussa myyntiin, nyyh! Siirryn sitten astetta pienempään ja mies vielä pienempään, kai. Tosin sillä on nyt myös motocrossipyörä, joka olis pitäny hankkia jo Dubain aikaan. Toisen koiran hankinta vaan selkeytyy, se tulee toivottavasti ennen ens kesää.

Syntyihän se!

2010-08-09T20:55:00.002+04:00

Iltatähtemme, joka piti tehä ehkä parin vuojen päästä, syntyi keskiviikkona 4.8. tasan 2 viikkoa yli lasketun ajan. Menin aamulla yliaikakontrollikäynnille Jorviin ja sain vastata kysymykseen: mitä mieltä sää ite ole tästä tilanteesta? Kysyin, että mitähän mieltä mää voisin olla? Kysyivät sitten, että kun meillä on tilaa, ni haluatko jäähä samantien käynnistykseen? Melkein itku valu ku oli niin helpottunu olo. Jäin siis heti. Soitin kotiin, että hakekaa auto pois ja palataan asiaan. Aattelin, että siellä menee koko päivä, tai yöhön saakka, mutta mitä vielä. Kymmeneltä puhkaistiin kalvot, ooteltiin 2 tuntia eikä mitään tapahtunu. Sitten laitettiin tippa käteen ja vähitellen lisättiin vauhtia. 1,5 tuntia tipan alusta painoin sitä punasta nappia ja sanoin, että NYT se puudutus. Yritin mahollisimman pitkään olla pyytämättä sitä, koska aattelin, että edellinen alatiesynnytys kesti 16 tuntia, ni ei tämä voi näin nopeasti edetä. Puudutus laitettiin ja olin silloin 3-4cm auki. Heti puudutuksen jälkeen olin jo 7cm auki ja sanoin, että on pakko ponnistaa nyt HETI! Ei kuulemma saanut... Kätilö laittoi vielä jonkun pudendaalipuudutuksen ja sen jälkeen sano, että oletki jo täysin auki. Mies oli onneksi paikalla ollu jo sen 3 tuntia ja jossain välissä ne olivat sopineet, että kun kätilö sanoo nyt, ni mies painaa sitä halytysnappia. Huoneeseen tuli 2 kätilöä lisää ja alettiin ponnistaa.

Tämä mun kätilö oli aivan huippu. Ohjas miten ponnistaa ja mihin ponnistaa ja koko ajan hoiti tilanteen hyvin. Sen 10 minuuttia se koko homma kesti ja välillä piti ponnistaa ja välillä taas ei saanu ponnistaa. Se ei voi olla nuin helppoa. Vaan se oli. Hirveintähän oli ne kipeät supistukset ennen puudutusta, mutta se ite synnytys oli lasten leikkiä. 5 päivää on näköjään riittävän pitkä aika kultaamaan muistot :)

Täyden kympin poika synty siis klo: 15.10 ja oli 3915g ja 54cm pitkä. Vauva sai olla lähes tunnin rinnalla ennen pesuja sun muita. Lapsivuodeosastolla saatiin olla kahestaan kolmen hengen huoneessa lähes loppuun asti. Kotiin tultiin kahen päivän ikäsenä.

4-henkinen perhe edelleen

2010-07-27T17:05:00.002+04:00

Täällä vielä kärvistellään. Nyt on rv 40+6, joten menee yli esikoisen ajan. Sillon mentiin vaan neljällä yli, nyt menee ainaki viikolla. Eiliseen asti ei tuntunu fyysiseti missään, henkisesti vaan. Nyt tuntuu jo kropassaki. Välillä vihlasee vasempaan jalkaan aika ikävästi ja mahassaki möyryää välillä. Pahaaki tekee sillon tällön. Neuvolassa kävin tänään vikaa kertaa, ei siellä mitään uutta. Olin molempien lasten kanssa muuten siellä neuvolaa sotkemassa, kun tuli ampiaispesän tuhoaja samaan aikaan. Ilmeisesti saivat pesän myrkytettyä ja tuhottua sen etupihan terassin alta.

Takapihalle saatiin eilisen aikana yli tuplasti terassia lisää. Sain yhen virolaisen raksamiehen kiinni pihalta ja sovin töistä. Yks miehen kamu parka tuli viime viikolla kylään ja sattumalta sillä oli koukku auton perässä kiinni. Menihän siinä kolmisen tuntia kun raahasivat ympäri pitäjää tarpeeksi tavaraa pihalle. Bauhausin terassilaudat oli lopussa ja niitä piti hakea toisestakin paikkaa. Nyt pitäs taas alkaa laittaa piha uusiksi, kun pysyvät rakenteet on nyt paikoillaan.

Vauvallekin on nyt sänky valmiina. Kertulle hain Ikeasta uuden sängyn (lastensänky) ja Hemppa peri Kepan vanhan ja vauva sai siis Hempan vanhan. Tänään oli ekaa kertaa vaikeuksia saaha Hemuli pysymään sängyssään päikkyjen ajan. Viime päivät se on nukkunu päikyt autossa, joten uutuuden viehätystä on vielä. Viime yöt on menny aikalailla sirkusta kattellessa. Kepa ei pysy omassaan vaan tulee meän sänkyyn tai sitten se näkee painajaisia ja huutaa herättäen veljen, jolloin koko talo on hereillä. Eilen nukuin kolmessa paikassa saman yön aikana. Kauiiten meni lastenhuoneen ehkä sentin paksuisella automatolla.

Jatketaan siis vaavin ootusta. Uhkasin sitä jo eilen nimeämällä sen nimipäiväkalenterin mukaisesti välittämättä onko se tyttö vai poika. Sen verran kamalia nimiä on tulossa.

Yhtenä kappaleena, hermot riekaleena kuumuuesta

2010-07-16T14:26:00.007+04:00

Eihän tässä taas menny ku kuukausi, mutta kuka näitä blogeja ees kesällä lukee? Ite luin eilen yöllä tunnin verran pitkästä aikaa tuttujen tarinoita. Illallahan ei pysty ajoissa meneen nukkuun helteitten takia, joten jotain muuta pitää värkätä vähintään puoleen yöhön. Ovet ja ikkunat on ollu jo kauan sepposen selällään yötä päivää. Eka yö meni sääskiä läiskiessä ja huutavia lapsia rauhotellessa. Tunnelma aamulla oli sitten sen mukainen. Sen jälkeen tajuttiin vetää verhot räppänöitten eteen ja jo helpotti. Mutta en ymmärrä, missä välissä vois pitkään nukkua kun aamulla kaheksalta on jo sikakuuma. Valittaa entinen helteitten ystävä. Ehkä tämä on vaan tilapäistä valitusta.

Mökillä ollaan oltu tosi paljon, agirotuviikonloppuna olin lasten kanssa telttailemassa kisapaikalla 2 yötä ilman mitään ongelmia. No, pieni hidaste oli se tavaran määrä, joka piti kantaa autolta teltalle. Käytiin kai 3-4 reissua autolla ja viiminen hermojen menetys tapahtu niitten patjojen kanssa, joita raahasin kärryjen päällä. Muuten lapset tykkäs telttailla ja neiti jopa molempina aamuina jäi telttaan nukkuun samalla kun ite menin Hempan kanssa kattoon kisoja. Kätevää. Ite menin Hipolla avo-sm-karsintaradan vaikka olin jo varaohjaajan nakittanut hommaan. Rata oli niin helppo, ylipainoisille suunniteltu. Jäin vain keskikohalla rataa vähän jälkeen, joten Hippo meni kahteen kertaan saman hypyn. Agirotujoukkueessa Liukan Ville veti Hipolla aivan ylihienon radan puhtaasti. Harmi, että tuloksissa ei aivan kaikki ole kohallaan, ei pysty aikoja vertailemaan.

Mahaa on kasvateltu nyt rv 39+2 päivän verran, eli viiminen viikko jo menossa. Neuvolassa käydään viikon välein ja viimeksi oli jopa oma paino laskenu. Ikinä ei sellasta vahinkoa ole tapahtunu. Ei vaan ruoka ole kunnolla maistunu, vaikkakin painoa on jo yli 20 kiloa tullu. Muuten ei tunnu missään, kävely ei mun mielestä muistuta ankkaa, eikä muutakaan vaivaa ole. Huomenna tai ylihuomenna meinaan lähteä karsintoja katteleen Turkuun. Voihan sielläki synnyttää tai viimeistään kotimatkalla Salossa.

Mitähän muuta on hommattu? Sillon ku mies meni lasten kanssa mökille, ne oli siellä sen 4 yötä. Oli aivan mahtavaa. Eihän sillon ite pystyny lomaileen, vaan piti siivoilla ja värkätä kaikkea muuta. Laittoivat mökillä pihan kuntoon sillä aikaa. Oli tilattu multaa rekkalastillinen, rekka tietty jäi pihaan kiinni. Sille piti tilata kaivuri avuksi. Kaivurityyppi oli myyny halvemmalla vielä yhen multa- ja 2 sorakuormaa. Nurmen siemenet on jonkin verran itäneet, joten kyllä siitä hyvä tulee. Istutin pihalle muutamia puskia. Ainoastaan terijoensalaville en saanu mieheltä lupaa laittaa niitä mihinkään. Kumma tyyppi. Siellä ne nyt makaa jossain metän reunassa ja kuolee varmaan kuivuuteen. Pitää ens kerralla lykätä ne vaan johonki piiloon kasvaan.

Nyt vaan ootellaan, millon lähtö tulee. Sairaalakassi on vihdoin pakattu, en tosin tiiä,mitä sinne pitäs panna. Tällä viikolla kävin ostamassa hoitoalustan, entisen kerkesin myymään pois. Sänkyä ei ole vaaville vieläkään, jos tänään jaksais käydä ostaan Kertulle uuden sängyn, jotta Hermanni sais neitin sängyn ja vauva pinnasängyn. Nimestäkään ei tietty ole mitään varmuutta. Kolmannen lapsen hoitoki menee varmaan siinä sivussa. Toivotaan ainaki.

Ai niin, onhan tässä välissä käyty hautajaisetki viettämässä pohjoisessa. Ikävämpi perhetapahtuma, mutta kyllähän se oli odotettuakin. Ei ehkä silti näin pian. Isäpuoli siis kuoli lopulta sydänkohtaukseen. Leukemia todettiin ehkä 8 vuotta sitten ja niiden hoitojen jälkeen tuli muistaakseni sekundäärisyöpänä suuhun kasvain, joka piti poistaa luuta m

yöten. Trakeostomiahaava ei menny umpeen ja kun sitä lopulta ommeltiin polilla edellispäivän kotiutumisen jälkeen, tuli sydänkohtaus, josta ei elvytyksestä huolimatta selvitty. Onneksi. Ihminen, joka on yli 180cm pitkä ja painaa 44 kiloa, ei juurikaan ole elinkelpoinen. Näin se vaan on.

Nii ja pikkujuttu unohtu. Naapurissa oli tulipalo, siis seinänaapurissa. Soitin sinne palokunnan. Haistelin pari viikkoa sitten savua ja kävin jopa pihalla haistelemassa. Hoksasin valtavan savun määrän, joka tuli naapurin ilmanvaihtokanavasta. Alko sydän hakkaan. Tiesin, ettei siellä ole kukaan kotona, mutta näin niitten leonberginkoiran makoilevan keittiön ikkunan eessä. Sanoin hätäpuheluun, että siellon koira sisällä. Puhelun jälkeen kävin koputtamassa ikkunaan ja Blondi nosti päätänsä. Kämppä oli aivan jumalattoman savussa. Joka kolosta tuli savua, mutta onneks takapihalla oli ikkuna raollaan. Kävin kokeilemassa oveaki, joka toisaalta onneks oli lukossa. En kuitenkaan olis uskaltanu sitä avata. Naapurin rouva teilas mun avoimesta ikkunasta sisäänmenon heti ja käski oottaa palokuntaa. Vaan mitä tekee koiraihminen? Viis talosta, mutta koiran henki on kallis. Repasin puutarhatuolin ikkunan eteen ja pukkasin ikkunaa pitäneet kiinninneet rikki, että mahuin mahan kanssa sisään. Huusin Blondia siellä parvekkeen oven eessä tovin, kunnes se tajus tulla. Avasin parvekkeen oven ja tultiin sieltä ulos ja ovi kiinni. Koira veti aivan hirveesti talosta poispäin. Soitin talon isännälle myös samalla ja sieltä tuli ensireaktiona kaikki maholliset kirosanat, mitä voi kuvitella.

Loppujen lopuksi tais olla koira laittanu lieden päälle ja koiraki tais olla savussa melkosen kauan, koska toiset naapurit oli jo kolme tuntia ennen palokunnan soittoa haistanu savun. Blondi on toipunu oikeen hyvin, eikä ole enää moksiskaan. Ite talossa ei ollu liekkejä näkyvissä. Palomiehet kanto uunin karmeineen pihalle ja sanoivat, että hetkenä minä hyvänsä olis leimahtanu. Ite talo kärsi kovat savuvahingot. Kaikki kamat alakerrasta ja paljon yläkerrastaki menee roskiin, keittiöön tulee iso remontti, kaikki pinnat pitää maalata. Nyt siitä on pari viikkoa ja menee ainaki pari viikkoa lisää, ennenku talonväki pääsee takas kotiin.

Perhevapaa viikonloppu

2010-06-19T00:57:00.003+04:00

Niin siinä vaan kävi, että mies melkein lunasti uhkauksensa. Aikoi lähteä torstaina mökille viieksi yöksi lasten kanssa. Se nyt typistyi kai kahteen, mutta loistavaa sekin. Koskaan ennen en ole ollu kotona yötä yksin, mutta nyt on se eka kerta. Tai onhan mulla Hippo vartijana. Oma viikonloppu menee kuiteski aamusta iltaan Tikkurilassa Vantaalla agi-SM-kisoissa. Tänään perjantaina olin vaan kattelemassa ja huomenna sama meno jatkuu. Sunnuntaina starttaan pitkästä aikaa mestaruuskisoissa. On kai jotain 4 vuotta ollu taukoa kun ei ole tulokset ollu kasassa.

Hippo täyttää juhannuksena 7 vuotta. Aattelin viiä sen oikeesti eläinlääkärille tuossa joskus loppukesästä. Pitäis poistattaa hammaskiveä, syylä niskasta ja mitähän muuta? Pari viikkoa sitten kiinnitin huomiota toisen takajalan keskimmäiseen kynteen. Se kun näyttää eriltä kuin ennen. Se kynsi on paljon muita pidempi, vaikka sitä leikataan yhtä paljon kuin muita. Tänään kysyin muutamalta kamulta kisoissa, mikä siinä mahtais olla vikana. Sain kuulla useammalta saman kohtalon kokeneen koiran omistajalta, että ura on loppunu samantyyppiseen ongelmaan. Meän tuuria on se, että se on keskimmäinen kynsi/varvas. Saattaa olla joku hermovaurio tms. jolloin se varvas ikäänkuin roikkuu vaan mukana tai jotain sinnepäin. Meillä se ei haittaa menoa ollenkaan, eikä se varvas mitenkään roiku. Jos se olis reunimmainen, olis isompi ongelma. Saattaa vaikuttaa koko kävelyyn ja aiheuttaa esim. selkäkipuja. Kynnessä ei siis mitään vikaa ole, mutta se varvas on jotenki omituinen.

Viikko sitten meillä olis ollu kisat Janakkalassa. Piti taas olla mökkiviikonloppu ja olis siinä kotimatkalla käyny heittään 2 rataa. Edelliset päivät sato ja tuuli mahottomasti eikä lähetty mökille. Niin vaan mustakin on tullu sunnuntai- tai hyvän-päivän-harrastaja koska peruin osallistumisen sateen vuoksi. Oikeestaan sateen vaaran vuoksi. En siis lähteny ku pelkäsin lkuunkastuvani... Ei olis ennen tullu kuuloonkaan.

Mahassa on kaikki hyvin. Tarkistin eilen viikot netistä ja nyt on kasassa rv 35+2. Enää nelisen viikkoa siis aikaa. Vauvaparka ei ole saanu muuta kuin vaunulelun. Ei ole vaippoja, ei vaatetta pakattua, ei edes sänkyä vielä tyhjennettynä. Hemppa pitäis siirtää toiseen, että vaavi sais paikan. Tosin haluan sen nukkuvan kuitenki mun vieressä aluksi. Ehkä kuitenki olis hyvä olla omaki petipaikka. Viikon päästä on synnytystapa-arvio, tosin luulen, ettei tällä kertaa ole syytä mihkään leikkaukseen.

Pääsin kampaajallekki tässä yks päivä. Se oli varmaan vika kerta sitten tämän vuojen. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, en lähe parturintuoliin ennenku vauva on vuojen ikänen. Samana päivänä pääsin myös elokuviin. Käytiin meän hiekkalaatikkoäitien kanssa kattomassa Sinkkuelämää kakkonen. Kiva elokuva, joka oli muka kuvattu Abu Dhabissa. Oikeesti se on kuulemma tehty Marokossa. Tuli niin Dubaiajat mieleen. Oli aika paljon muslimikulttuuria ja ite nauroin kyllä eri paikoissa kuin suurin osa muista. Esim. hunnutettujen musliminaisten ruuan syömiskohtaukset nauratti kaikkia muita paitsi mua. Olenhan sitä nähny lähes 4 vuotta käytännössä. Samoin kokovartalouimapuvut on muslimien arkipäivää.

Työtkin loppu muutama päivä sitten. Ollaan siis virallisesti äitiyslomalla. Viimeistä kertaa tässä elämässä. Miehelläki alko kesäloma, mutta se jatkuu vaan pari viikkoa. Välissä se menee töihin ja sitten just ennen laskettua-aikaa jää pidemmälle lomalle. Tänään ne menivät sinne mökille ja sinne oli tilattu multakuorma. Kuorma oli tullu, mutta hupsista, se kuorma-auto oli jääny sinne pihalle kiinni. Siihen piti tilata kaivuri avuksi. Kaivurikuski oli osoittautunu myös sora- ja multa-kuormien toimittajaksi ja mies oli tilannu sen alkuperäisen yhen multakuorman lisäksi toisen mullan ja kaks sorakuormaa, jotka tulee huomenna. Vähän laajeni sitten tämä pihaprojeksi. Kuten arvelinki, Hempalla on ollu tosi kivaa katella niitä konehommia.

Nyt on loppu jo jalitsut töllöstä ja Brittien BB:n olen jo tänään vahannu. Vois koittaa, miten se uni tulee tyhjässä talossa. Ainakin se on varmaa, ettei kukaan mua herätä ens yönä. Ellei sitten kusirakko.

Oho, taas täällä!

2010-05-30T00:44:00.005+04:00

Mies on viettämässä mökkiviikonloppua kaverinsa kanssa ja lapset nukkuu. Viimiset euroviisukappaleet pyörii töllössä ja kohta on keskiyö. Pitäs mennä nukkumaan, mutta nämä tällaset yksinhuoltajaillat lasten mentyä nukkumaan on niin parhaita. Olkoonki, että Hemppa herää aamulla viimeistään kasilta. Huomisillaks pääsee viettämään omaa aikaa töihin. Se on oikeesi omaa aikaa ja sitä tulee kai ikävä kun se ilo loppuu kahen viikon päästä. Vois kyllä ottaa sitä oikeaaki omaa aikaa vielä ennen mahan poksahtamista.

Kävin taas hakemassa pihaan vähän täytettä. Tällä kertaa ihan vaan kolme ruusuntainta ja neki oli pitkän harkinnan jälkeen vahingossa kahta eri lajia... Valittin niitä kolme varttia ja matka kassalta niitä puskia vaihtamaan oli niin pitkä, etten jaksanu enää palata. Oli ne sentään samaa väriä. Sitä miehen vihaamaa maalia on nyt jo kolmannessa seinässä. Maalasin makkarin päätyseinän kans ja siihen se maali jo loppui. Uudet sohvatki tuli tällä viikolla, joten alkaa koti oleen sisustettu. Enää puuttuu alakerrasta tv-taso, maalit, taulut tai jotkut sen tapaiset ja sitte voi alottaa alusta. Makkarin yöpöydät pitäs maalata, verhot uusia, päiväpeitto yms. Ai nii, vauvaparalle ei ole pinnasänkyä, saa nukkua mun vieressä jos en muuta keksi. Toista pinnistä en hanki! Enkä tuplarattaita. Enkä jaksa vielä Hemppaa vaihtaa tavissänkyyn.

Aamupäivällä oli pihatalkoot vesisateessa. Tuli siinä heiluttua harjan ja trimmerin kanssa. Lopuksi oli kunnon syömingit. Iltapäivällä piti mennä puistoon tapaamaan ex-dubailaisia, mutta peruin sen koska oltiin jo kastuttu aamulla ja nenät vuotaa kaikilla valmiiksi.

Eilen käytiin kattomassa koiran pentuja. Ei sentään olla ottamassa, mutta länsigööttejä on mukana käydä aina vilasemassa. Kerttu tykkää erityisesti ja kotimatkalla tietysti sanoi, että äiti mää haluan sellasen. Milla ainaki sai aimoannoksen ehkäisyterapiaa kun Hermannia katteli aikansa. Sehän ei ees ole adhd-lapsi, mutta se oli ns. normaalin touhukas...

Tässä aikani kuluksi olen nyt pyöritelly ländereitten agirotujoukkueita muutaman päivän. Joukkueita tulee loppujen lopuksi 11 kipaletta. Eli mukana on noin 45 eri länderiä. Taitaa olla uus ennätys. Hirvee säätäminen, että saa sääntöjen mukaiset joukkueet. Hipon olen ilmottanu Janakkalan kisoihin ens kuussa ja sm-kisoihin. Tajusin vasta eilen, että olen unohtanu avo sm-kisat kokonaan. Koitan osallistua vielä niihin. Ne on 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Harjoitella ainaki pitäs pystyä. Tänään tuli mailia, että tänne Sundsbergiin tulee omat agiesteet. Osa on jo tilattu asukasyhistyksen laskuun ja osa tehään vähitellen. Aika kivaa.

Kivaa on myös se, että Kyttä ja äippä saivat SM-pronssia Iporin hakukokeessa. Onnittelut!

Kesämielellä!

2010-05-19T14:58:00.004+04:00

No ei kyllä olla. Tai välillä ollaan, mutta nyt taas ei. Ei täällä kuoltu olla, mutta jossain ollaan. Yhestä syövästä lähes selvinnyt ja toisen saanut isäpuoli sai sydänkohtauksen kotiin pääsyä seuraavana päivänä ja jäi sille tielleen. Onneksi sentään kuoli sairaalaan polille eikä kotiin. Sattumien summana olisi voinut olla useamman päivän kuolleena kotona. Hautajaiset on sitten juhannuksena, koska tulee avaukset sun muut.

Muuten elämään kuuluu isoa mahaa ja töitä. Paitsi, että nyt olen toista päivää hoitamassa pikku kuume- ja köhäpotilasta kotona. Huomenna toivottavasti jo pääsis töihin takasin. En ole ollenkaan työtä vieroksuvaa sorttia joten tämä alkaa jo tympiä. Sovitut työt täytyy hoitaa mun mielestä. Johan se sekin "ilo" loppuu 11.6, jolloin on vimonen työpäivä. Maha ei ainakaan vielä ole tuota sappikohtausta (?) lukuunottamatta vaivannu mitenkään. Kisoissa ollaan Hipon kanssa käyty vaihtelevalla menestyksellä. Muutama viikko sitten saatiin toinen tuplanolla Janakkalassa ja samalla lenderimestaruuspronssia. Viime sunnuntaina saatiin sitten tuplahylky, vaikka ei se niin pahalta tuntunu. Reeneissä käydään epäsäännöllisesti, mutta Oreniuksen reenit ollaan käyty kyllä joka kerta. Omatkin reenit on hyvät, mutta se 25 kilsan ajaminen riittää mulle kerran viikossa.

Mitäs meille muuta? Pikku vene on hankittu, tosin en ole sinne kyytiin asti vielä päässy enkä varmaan lähivuosina pääsekään. Se on sellanen soutuvene jossa on sellanen honda monkeyn moottori, yhtä tehokas. Kyllä miehet sieltä pikkuselta kalareissulta toivat kuhan yks päivä, ettei se ihan turha kapistus ole. Pihaa on myös "laitettu" kuntoon. Rahaa ollaan kannettu puutarhakauppaan niin paljon, että pohja näky pankkitilillä jo viime viikolla ennenku uus palkka tuli. Pienihän tuo piha on, mutta mahtuu siihen pari vattupuskaa, pieni kirsikkapuu, pensasmustikkaa, tuijaa ja muuta. Yks päivä petsasin terassit kummaltaki puolelta sekä Dubain auringon polttamat terassivehkeet samalla. Isompaa terassia suunnitellaan myös ja varmaan sen joku virolainen vääntää tässä kesän kuluessa.

Kerttu on saanu tarrakampanjan seurauksena potkulaudan. Ei sentään saanu sitä vaaleanpunaista, minkä varmaan olis halunnu vaan sai sen extreme duudsonien hienomman laudan, jonka äiti halus... Puolustuksena sanottakoon, ettei se ollu mukana ostohetkellä, eikä näin ollen ees tiiä sellasesta pinkistä vehkeestä. Muuten se on saanu paljon lisää kavereita lähipiiristä ja tietää jo paremmin ketä täällä asuu ja missä.

Hemppa taas sai eka parturoinnin mun ansiosta kun sen tukka rehotti ku ampiaispesä. Aika haasteellista oli kyllä se saksiminen parissa minuutissa pirun terävillä saksilla. Omasta mielestä siitä tuli tosi hyvä tukka. Sanoo se, jolla ei ole yhtään mitään silmää millekään. Nimim. eilen maalasin yläkerran aulan seinän värillä, jonka mies kielsi. Mutta johonki seinään se loppumaali oli saatava ja se sopii oikein mainiosti. Tosin asiasta ei ole ees jälkeenpäin puhuttu sanaakaan. Ai niin, Hempan eka sana taitaa olla "pappa". Myös hauhau tulee välillä äänen kanssa ja välillä vaan suuta avaten ilman ääntä.

Muuten elämä Sundsbergissä sujuu lähes ku tanssi. Edelleen ollaan tosi tyytyväisiä, että tänne muutettiin. Sitä Suomeen paluu-masennusta ootellaan edelleen. Missähän se viipyy???

Potilas V

2010-04-18T02:11:00.002+04:00

Heräsin torstaina aamulla Hempan huhuiluun seiskalta. Kävin sen nostaan pinniksestä pois ja menin vessaan. Jotenki koski kovasti mahaan. Jäin sinne istuskeleen ja alko tuskahiki melkein valua. Maha oli aiva krampissa, aivan ku olis ollu joku kestosupistus päällä. Olo vaan huononi ja kirjaimellisesti raahauduin parvekkeen ovelle haukkaamaan happea. Onneks Hemppa meni leikkihuoneeseen ja mieskin siinä heräili, kylmyyteen varmaanki. Oli sellanen olo, ku virtsarakko olis ollu pissaa täynnä tai maha täynnä kaasuja. Mitään ei kuiteskaan tullu eikä kauheasti tehny pahaa. Ryömin taas veskiin ja jäin sinne makaamaan ja vaikeroimaan. Välillä pyysin panadolia ja taas vaikeroin. Alko olemaan jo sellaset oltavat, että pelkäsin jotain kipushokkia. Mietin, että mihinkähän sitä soittais. Ajatus siitä, että pitäis portaat päästä alas ja auton kyytiin, oli aivan mahoton. Pyysin miestä soittaan ambulanssin ja se kysy totisena, että ambulanssi???

Puhuin sinne itte ja selitin tilanteen, että maha on tosi kipeä ja olen 27:llä viikolla raskaana enkä tiiä, supistaako mulla. Maha oli niin joka paikasta kipeä. Myöhemmin katoin papereista, että sen auton tulo kesti 25 minuuttia ja se oli pitkä aika. Siinä välissä se panadol vei sen kuolettavan kivun pois ja jäi vaan se kestokouristus päälle, joka oli siinä vaiheessa kestäny jo 1,5 tuntia. Soitin töihin, että olen nyt 2 päivää pois.

Ambulanssissa tuli 2 naista, jotka oli tosi mukavia. Lapset ei yhtään ihmetelly kun makasin tuskissa ja tuli aivan vieraita ihmisiä kotiin. Naikkoset soittivat konsultaatiota lääkärille ja päättivät viiä mut naistenklinikalle (noin 25km) ja ilman kipulääkettä. Niillä oli vain tosi vahvoja lääkkeitä mukana ja ne oli sikiölle haitallisia. Se autokyyti oli aivan kamala. Ihan ku olis ollu jonku vanhan transitin takana, kaikki kuopat ja pikkutöyssyt... Kysyivät aina välillä kipuasteikkoa nollasta kymppiin. Kotona taisin sanoa 6-7, autokyytissä 8-9 ja sairaalaan ku päästiin oli taas 10, kuten oli ollu apusoittoa ennenki. Sairaalassa piti taas oottaa eka lääkäriä ennenku sain ekan kipulääkkeen. Sen sain ehkä joskus ysin jälkeen. Se kymmenen minsan odotusaika ennen lääkkeen vaikutusta oli piiiitkä! Vauvaa seurattiin kokoajan käyrillä eikä sillä ollu mitään hätää. Se kyllä liikku paljon enemmän ku koskaan aiemmin. Kohtu oli normaali, eikä supistanu. Se eka suonen sisäinen kipulääke autto sen verran, että pystyin jo ajattelemaan jotain. Puol 12 tulivat sanomaan, että kun vauvalla on kaikki hyvin, niin menen ultraääneen, jossa tutkitaan olisko esim. virtsakivet syynä. Siinä välissä sain kankkuun lisää lääkettä (oxanestia) joka oli puolen tunnin vaikutuksen jälkeen aivan ku olis saanu epiduraalin. Kaikki kipu lähti pois ja pysty jo laittaan tukanki ponnarille...

Puoli yhen aikaan mut rullattiin sinne röntgeniin ja tunnin norkoilun jälkeen pääsin itte tohtorille. Ultran tuloksena löyty sappikivet, mutta ne ei kuulemma tollasta kipukohtausta aiheuta. Eli mitään syytä ei löydetty. Raskaus vaan kuulemma aiheuttaa kaikenlaista. Voi olla, että esim. aikaisempi keisarinleikkaus olis aiheuttanu jotain kiinnikkeitä, jotka vaivaa tai esim. virtsa- tai sappikivi olis lähteny liikkeelle. Iltapäivällä olin jo niin hyvässä kuosissa, että ajattelin, että olikohan se unta vaan ja olinko mää tosissaan niin kipeä, että soitin ambulanssin. Oli aika hölmöä olla itte potilaana ja vinkua kipulääkettä. Joskus kolmen aikaan lääkäri tuli kysymään, että mitähän me sun kanssa tehään? Sanoin, että mää lähen nyt kotia, koska en ole enää kipeänä. Lähin sitte normaaleissa maalaisvaatteissa (miehen pyjamahousut, aamu t-paita, takki ja tennarit plus sairaalasta saadut sukat ja pitsipöksyt...) yläkerran kahvioon, alko oleen nälkäki ku oli yli puoli vuorokautta ilman mitään. Mies ja lapset tuli hakemaan ku Hemppa oli heränny päikyiltä.

Taas siinä jotain oppi potilaan roolissa. Kipu täytyis ottaa vakavasti jos joku oikeesti valittaa tuskissaan, odottavan aika on tosi pitkä. Kaikki hoitajat ja lääkärit oli tosi mukavia. Ja näköjään sitä voi nuin vaan yhtäkkiä ittekki päästä tollaseen kuntoon, ettei enää tajua mistään mitään. Onneks tämä sattu heti aamusta, ettei mies kerinny lähteä töihin, lapset olis muuten ollu aivan hunningolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesää pukkaa

2010-04-09T23:11:00.007+04:00

Kylläpä kirjottaminen välillä venähtää. On niin kiireistä. Pyh. Ei oikeesti ole kiireistä, mutta ehkei sitä energiaa kaikkeen riitä. Nyt kyllä pitäis olla se raskauden energisin vaihe menossa. On jo ku 26. viikko. Ollaan jo kauan mietitty, miten nuo makkarit kannattais oikeesti järjestää. Yks päivä tein päätöksen ja touhusin pari tuntia yläkerrassa. Hempan huoneesta tuli meän aikuisten makkari, koska se on pienin ja siinä on iso parveke. Hemppa muutti nukkumaan ns. lasten makkariin, jossa nukkuu myös Kerttu. Meän vanhasta makkarista tuli lasten leikkihuone, koska se on isoin. Meän uuteen makkariin mahtuu kyllä myös pinnasänky vauvalle, mutta kun niitä pinnasänkyjä on vain yksi ja Hemppaa en vielä kesällä taida jaksaa siirtää oikeaan sänkyyn, niin kai se vauva nukkuu mun kanssa ja isi muuttaa alakerran sohvalle. Jos siis vanhan kaavan mukaan mennään. Sillä tavalla kaikki nukkuu kuitenkin parhaiten.

Muuten ei kyllä ole mitään saatu aikaiseksi, mutta ulkoilmassa ollaan viihytty muitten lapsiperheitten tavoin. Mulle on aiemmin ollu aika vierasta tollanen hiekkalaatikkokulttuuri (vaikka Dubaissa kerran viikossa siellä oltiinki), mutta nyt on tullu tutuksi. Alkaa pikkuhiljaa tuntemaan kuka asuu missäkin ja yks aamu tv-juontajaki on jo bongattu.

Kepa ja naapurin Ella halus tietysti virpoa pääsiäisen alla ja niin se puettiin tollasiin retkuihin. Kerttu seuras sujuvasti Ellan perässä ja Ella hoiti työt. Kyllä se meän neitiki heilutteli nuita oksia, muttei sanaakaan sanonu. Aika reilusti ne sai kerättyä karkkia, meillä ei sen sijaan käyny yhtään virpojaa vaikka olin 3 pussia karkkia ostanu valmiiksi. Eivät taida vielä meitä tuntea nämä naapurin lapset.

Koirarintamalla on kans touhuttu. Pääsiäisenä olin viimisella b-maajoukkueleirillä Turussa. Olipa kummaa kun oli Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko kouluttamassa niin yhtään meikäläistä ei ollu poissa. Aikaisemmilta leireiltä on kyllä oltu pois. Tämä oli toinen A-maajoukkueen kanssa yhessä vietetty leiri. 2 tuntia oli aikaa varattu heän reenien seuraamiseen, muuten ei heän kanssa kyllä aikaa tullu vietettyä. Ollaan ihan eri porukoissa ja siitä annettiin kyllä palautettaki. Leirillä on liikaa koirakoita ja liian vähän aikaa, ei siellä paljoa opi tuntemaan kuin oman kokoluokan koirakot.

Itte reenit oli kyllä hyvät. Nyt kun on ollu kerran Linna Teemun opissa, kerran Suoknuutin ja kerran Aaltosen sekä kerran kuunteluoppilaana Suomalaisen reeneissä, niin on kyllä oppinu paljon. Siihen lisätään vielä mun ja Kaisan yksityistunti Niinun reeneissä niin jo pitäs oppia ohjaamaan. Ihan peruskuvioissa on mätää. Ittellä siis. On opittu tekemään valssia oikein, niistoa, ohjaamaan hyppyjä niin, että koiralla ei tulis kiirettä vetää rimaa alas, on tehty kammottavia persjättöjä, jotka meille sopii ku naulattu, poispäinkäännöstäki on väännetty. Niinu opetti meille jotain, jonka nimeä en nyt muista... Ens viikolla päästään vielä kerran Niinulle ja ilmoitettiin Kaisan kanssa ittemme Oreniuksen valmennusryhmään. Se kestää 7 viikkoa (kerta per viikko) ja sen jälkeen onkin jo kesä ja varmaan 20 kiloa ittellä lisää ruhossa. Kaikissa reeneissä mietin jo tulevaa kesää ja sitä, miten vähimmällä vaivalla saisin koiran ymmärtämään mitä siltä haluan. Nyt on vasta tuo 10 kiloa tullu itelle ja viime reeneistä sain taas liitoskivut tai jotain sellasta hankittua. Pitää vaan jatkaa harrastamista niin pystyy mahollisimman pitkälle meneen.

Jos itte olis ees pikkusen jotain oivaltanu niin on meän lapsetki. Meillon kaikilla nyt flunssa (ittellä aika pahaki, mutta olin silti 2 viime yötä töissä) ja Hempalla vuotaa nokka kunnolla. Kepalla on vaan tupakkayskä, tai ainaki se siltä kuulostaa. Hemppa oppi niistämään eilen. Kokeilin vaan laittaa paperin sen nenän eteen ja sanoin, että niistä ja se tuhersi räkää tulemaan. Tänään on niistetty jo monta kertaa, joten ei ollu sattumaa. Kepa taas on oppinu ottamaan keinussa ite vauhtia. Yks päivä sanoin, että en enää jaksa antaa vauhtia vaan otat nyt ite ja se rupes ite keinumaan. Taas yks homma ittellä vähemmän. Vielä pitäis jotenki saaha neiti oppimaan ajaan ilman apupyöriä. Tänään se sai luvatun uuden isomman pyörän joten vanhasta pikkupyörästä vois ottaa apparit pois ja harjotella sillä. Ai niin, onhan se Hemppa oppinu syömään lusikalla! Yks päivä aloin syöttään sille jotain ruokaa ja Kerttu istu vieressä ja sano, että äiti se osaa syyä itekki. Sanoin, että no älä valehtele. Kepa jatko vannottelujaan ja laitoin sitten Hempalle lautasen nokan eteen ja annoin lusikan sille käteen. Niin se ruoes lappamaan ruokaa suuhun. Kerttu sano, että hoidossa se aina ite syö. Siinäki on itelle taas yks homma vähemmän :)

Ajoitus on kaiken a ja o

2010-03-25T23:23:00.008+04:00

Otsikon tarkoitukseen myöhemmin. Muutama viikko vierähtäny viime kirjotuksesta. Tässä välissä on keritty mm. kisaamaan 2 starttia Kirkkonummen kioissa ja hankittu kesän mm-karsintoihin tarvittavat tulokset kasaan. Meiltä puuttu yks agiratanolla ja se tehtiin viime lauantaina. Video nähtävillä. Olin varmaan ekaa kertaa kisaamassa kokonaan ilman lapsia ja heti näkyy tuloksissa. Pysty rauhottuun ja keskittyyn ns. normaalisti koko kisaan. Kukaan ei kitissy kärryissä tai valittanu tylsyyttä. Eka rataki oli hyvä, mutta vähän herpaantu ote kolmannes vikassa hypyssä ja se tuli alas. Kontaktit oli tosi hyvät kummallaki radalla, koira jäi liianki ylös ja sitä piti vähän oottaa. Koitin olla liikaa hosumatta ja jopa yrittää ohjata mahollisimman vähillä valsseilla, tietystä syystä, joka selviää myöhemmin. Reenaamassa ollaan käyty parin viikon aikana kerran, Kaisan kanssa sisähallissa. Pääsiäisenä on vika b-maajoukkueen leiri Turussa ja se on ku kermavaahtoa kakun päällä. Kouluttajina Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko, 2 lajin todellista huippua. Ah, että ootan sitä. Lisäks ollaan Kaisan kanssa tilattu Niinulta 2 oppituntia.

Joka ostarilla ja kaupassa on menossa jos minkälaista mammuttimarkkinaa. Meillä on töissä oikeat hulinapäivät. Potilaita tunkee ovista ja ikkunoista ja ollaan päästy oikeeseen työn makuun! Jos meillä normaalisti on ollu jolu 2-4 leikkauspotilasta päivässä, ni tänään oli 9. Onneks oli vapaapäivä.. Eilen olin pitkän päivän töissä eli 14 tunteroista. Pää oli sekasi ja varmaan jäi jotain tärkeetäki huomioimatta. Kaks potilasta olis pitäny nostaa sängystä ylös, muttei ehitty. Omaa henkilökuntaa on saikkulomalla ja töissä oli 2 keikkalaista ja 2 opiskelijaa kahen vakituisen ja mun lisäksi. Tein tuon pitkän päivän ihan vaan sen vuoksi, että sain yhen sunnuntain vapaaksi. Miehen pitää päästä "asenteleen" sähköjä Nokialle, you know? Vasara just pysyy käessä... Oikeesti en tee ollenkaan pitkiä päiviä. Eilenki Hemppa nukku ku lähin töihin ja nukku ku tuli töistä, ei kivaa.

Tuossa alakuvassa ollaan meren jäällä patikoimassa. Oltiin reilu 3 tuntia liikkeellä ja Hemppa nukku pulkassa yli 2 tuntia putkeen. Oli aika siisti kyllä samoilla jäällä, vaikka periaatteessa olen aina vastaan tollasia mammuttilenkkejä.. Sukista sai vääntää vettä kotona, oli sen verran onnistunu kenkävalinta. Siitä kuvasta näkee kyllä muutaki, jos osaa kattoa. Tuo yläkuva on mun tämän päiväisestä löydöstä. Tässä yks päivä kuulin, että meän lähellä olis Etelä-rannan tassutiimin kenttä (ERTTI). Pitihän se käyä vilasemassa ja totta maar, se on meistä alle kilsan päässä. Kesäisin kuulemma kentällä on agilityesteet. Kehitellään sundsbergilaisten kanssa jotain vuokraussysteemiä ja jos se ei onnistu, ni liityn sitte jäseneksi, jos vaan huolitaan. En sentään edustusseuraa ole vaihtamassa, mutta aika siistiä olis vaikka kävellä alle kilsa ku ajaa 25 kilsaa reeneihin. Yhessä kuvassa ollaan kummipojan synttäreillä Kangasalla. Seki oli aika hauska homma, että meitä ajo naapurukset sen vajaa 200 kilsaa samoihin juhliin. Sattuu vaan olemaan samaa kaveriporukkaa tässä seinän vieressä.

Sitten tuohon otsikkoon... Tuossa viime vuojen loppu puolella hoksasin yhtäkkiä, että mulla on varmaan joku ruokamyrkytys tai joku muu sairaus. Oksensin kerranki yhestä aakkoskarkista (niitä en ole sen jälkeen muuten syöny). Oli paha olo pari viikkoa. Aattelin, että kohta tarttee kyllä mennä jo lääkäriin, ellei olo mene ohi. Sitten jostain tuli mieleen, että mitähän jos??? Sanoin ääneen lauseen: "voisinkohan mää olla raskaana?" Mies tuumas, että no et voi, miten niin? Nuita edellisiähän on tehty pari vuotta kumpaaki. Aloin miettiä viimisiä menkkoja, muttei tullu mieleen, millon ne oli ollu. Ei ku reissu apteekkiin ja kyllä siinä suu loksahti auki. Meille tulee kolmas lapsi! Kyllähän mää olen biologian tunneilla koulussa istunu ja kuunnellu, mutta tuo muutaman viikon pahoinvointikaan ei tälle sairaanhoitajalle mitään kertonu. Siinä vaiheessa olin jo kaheksannella viikolla. Alussa oli se pahaolo ja aika raskas väsymys. Tässä välissä on ollu närästystä, kamalia liitoskipuja (joitten takia vältän siis niitä valssiohjauksia), levottomia jalkoja ja mitähän vielä? Normaaleja oireita.

Tämän raskauden takia menin myös töihin. Ootin ekaan ultraan asti ja varmistuksen jälkeen hain töitä. Pääsee vähäks aikaa aikuisten maailmaan, että jaksaa sitten taas olla kotosalla. Samalla saan nostettua äitiyspäivärahoja, jotka muuten olis ollu minimit ulkomailla olon vuoksi.
Tällä hetkellä ollaan siis jo kuuennella kuulla, rakenneultra on ohi ja yhen toisen raskaanaolevan (vielä salaisen sellaisen) sanoin: "hyvää vauhtia valaaksi", eli sellanen kymmenen kiloa on jo tullu. Tämähän on mun viiminen mahollisuus syyä. Kysyin jo ultrassa, että mites se sterilisaatio? Ollaan siis tietysti tosi ilosia ja onnellisia tämän kolmannen raskauden vuoksi, mutta samalla hiukka ällistyneitä. Kolmannesta ollaan puhuttu jo aikasemmin, mutta sitä piti ryhtyä suunnittelemaan niin, että se syntyis ku esikoinen menee kouluun.

Entä tämä ajoitus sitten, että millon on laskettuaika? Jos aattelee ns. pahimman mahollisen ajan agilityharrastajalle ni mikä se vois olla? Jos oon viimiset 3-4 vuotta ollu pois vuoden tärkeimmästä kisasta eli mm-karsinnoista kun ei ole ollu tuloksia ja nyt on ni mikähän se vois olla se pahin? Karsinnat on 17.-18.7 ja laskettuaika on 21.7. Voisko joku keksiä jonkun keinon osallistua itte kisaan? Onhan se vauva tietysti se kaikkein tärkein asia, mutta olis tämä "ajoitus" voinu mennä jotenki paremminki.

Plääh, nyt se on siis julkista.

Uuet aikataulut jyllää!

2010-03-10T19:59:00.002+04:00

Hemppa heräs tänään viien jälkeen aamulla... krooh! Ei se ole mikään aika herätä. Kuuen vielä kestän, mutten ennen sitä. Varsinkaan vapaapäivänä. Vaan pakko se oli nousta. Siistiä vielä kun on vieras, joka nukkuu alakerrassa toista viikkoa, ni ei oikeen kehtaa mennä sinnekään.

Tänään kävin elämäni ekaa kertaa kaupoissa kiertelemässä niin, että lapset oli hoidossa. Huono äiti! Itseasiassa lapset oli pakko eka aamulla viiä hoitoon, koska oli yks paikka käytävänä, minne ei saa lapsia viiä mukaan. Sieltä kurvasin purinalle viemään kisa-avaimia ja sitten myyrmanniin. Sieltä kaahasin sporttikoirahallille reenaan Kaisan kanssa. Hyvät oli reenit ja tuli tehtyä mm. viskileikkausta. Ainaki luulen niin. Se mattoalusta vie ainaki Hippoa ihan jumalatonta vauhtia. Tuntuu, ettei se missään muualla mene niin kovaa. Omat varusteet oli taas viimisen päälle, siviilivehkeet saappaineen... Paljon tuli kiroiltua, mutta onneks ei ollu ku Kaisa parka kuuntelemassa. Toivon, että tuo hirveän kiroilun palaaminen sanavarastoon aiheutuu tuosta meän vieraasta, joka ei muista, ettei me haluta opettaa lapsille kiroilua. Noh, matka hallilta hikoilun jälkeen jatkui vielä Selloon tuhlaamaan.

Eilen pyörähin töissä iltavuoron verran ja tein samalla iv-lääketentin. Siinä oli lääkelaskuja, jotka piti olla 100% oikein ja teoriaväittämiä, joissa sai olla 20% väärin. Läpi meni ekalla kerralla! Lukemisen perusteella olisin voinu väittää, etten saa sitä teoriaa läpi, mutta onneks olin väärässä. Nyt saan siis pistellä potilaille tippoja ja laitella laillisesti mm. antibiootteja tippumaan.

Vasta äsken muistin, että mullahan on kattomatta Salosen Nooran polttaripilavideo ja se oli totisesti hyvä. Suosittelen ainaki kaikille koiraihmisille, jotka agilitystä ees jotain ymmärtää.

Annos normaaliperheen arkea

2010-03-08T09:30:00.000+04:00

Viime viikkoinen arki on varmaan muille jokapäiväistä. Meillä sitä kesti kokonaisen viikon. Mulla oli joka päivä aamuvuoro ja lapset meni joka päivä hoitoon. Mies sai ku saikin hoitoon viennin hoiettua esimerkillisesti. Joka aamu ne oli siellä kasin molemmin puolin eikä ovella nähty mitään draamaa. Joka päivä Kerttu olis halunnu jäähä hoitoon eikä vielä kertaakaan ole sanonu, ettei halua mennä. Hemppa kuulemma menee haalarin riisumisen jälkeen suoraan leikkihuoneeseen. Päikyt on menny hyvin, reilut kakstuntiset melkein joka päivä. Viikonloppuna tein yhen ylimääräisen yövuoron ja sen ansiosta tästä viikosta tuli entistä repaleisempi. Muuten vapaata koko viikko, mutta ti ilta, to ja su aamu. Lapset oli menossa tänään silti hoitoon, että äiti pääsee harrastamaan. Niin alas ollaan jo vajottu.. Vaan pienemmällä oli eilen 39,5 kuumetta. Nyt se on kyllä aivan tokenemassa ja touhuaa entiseen malliin. Tänään olis Silvia Trkman Espoossa ja meen sinne kuunteluoppilaaksi. Varmaan sitten kera Hempan.

Töissä on ihme ja kumma mukavaa. Se on jo luksusta, että tuntee olevansa tarpeellinen ja siitä vielä maksetaan. Työkamut on mukavia ja potilastapauksetki kivoja. Ekoina päivinä rupes kyllä heikottaan (pakko myöntää) kun näkee sellaset 20 senttiä pitkän haavan reidessä, joka siinä avataan sormin ja kaivetaan mädät pois... Mutta siihen vaan tottuu. Kai. Aika tiheetä ravasin kahvihuoneessa juomassa ja haukkaamassa happea. Toukkahoitoja on kans meän osastolla, mutta en ole vielä päässy niihin käsiksi. Huomenna olis iv-lääketentti, johon olen kertaalleen lukenu melkein kaiken materiaalin läpi. Lääkelaskut on samalla. Niissähän ei sais olla yhtään virhettä ja se teoriatenttiki on kuulemma aina kiero.

Hipon tassut on taas olli 1,5 viikkoa huonossa kunnossa. Nyt ne on ummessa ne hiertymät, mutta aika paljon niitä saa näköjään varoa. Eilen olin sukka-teippi-yhistelmällä reenaamassa pitkästä aikaa ulkopuolisen opetuksessa. Linnan Teemu oli HAUlla vetämässä parin tunnin reenit. Meikäläisen käsien huitominen ja liikkuminen on kyllä varsin kamalaa katottavaa. Ohjaus on niin epäloogista ja sekavaa, ettei siitä ota pirukaan selvää. Kuten Teemu sanoi, pitäis jotenki palata perusohjauksen pariin. Mutta kun se on jotenki vaikeeta. Ainaki mulle tuo eilinen koulutus oli aivan huippua ja tosi tarpeellista ja tiiän, mitä reenata. Tajusin, että vois ainaki alottaa siitä, että joku opettais käsien käyttöä.

Viimistä viiään

2010-02-26T14:59:00.003+04:00

Tänään on kai virallisesti vimonen hoitovapaapäivä mulla. Maanantaina alkaa työt aamuseiskalta. Mies vie lapset hoitoon muka puoli kasin-kasin välillä. Ei takuulla. Ekaa kertaa sen tarttee pukea molemmat ja ahtaa ne autoon ja jättää hoitoon, jonne niitä ei ole koskaan jätetty. Rasti seinään, jos menee suunnitelmien mukaan. Ite sanoin hoitopaikkaan, että kun mies ne tuo siinä ennen kymmentä, sillä menee muutama tunti, ennenkuin se pääsee sieltä töihin. Onneks se voi mennä myöhempään.

Asioitten hoitaminen on joskus vähän työlästä, vaikka oliski pikkuasioita. Eilen sain viimein tilattua uuen verokortin, vaikkei siitä tulekaan sellanen ku haluaisin. Miten tilataan kortti, jossa on suht pieni prosentti ja jossa ei ole kauhean pienet kuukausitulorajat? Menen kuitenki töihin vaan 3,5kk:ksi ja loppu vuosi meneeki taas kelan tuilla. Tää ei osaa. Toinen tilattava lappu oli maistraatista saatava paperi, jossa ilmenee se tosiasia, että olen muuttanu paikkakunnalle jossa ei ole elixian kuntosalia. Sekin oli vaan yhen puhelun päässä. Nyt tarttee vaan marssia se lappu käessä salille ja valitettavasti lopettaa se hyvin alkanut suhde. Kävinhän mää siellä viien kuukauen aikana 2 kertaa.

Yks lisäjuttu on vielä hammaslääkäriajan saaminen. Kirkkonummella on keskitetty ajanvaraus joka on aina tukossa. Kolmannella päivällä tärppäs. Ei ihme, että on tukossa. Vastaajatäti lörpötteli maan ja taivaan väliltä aivan kaikkea. No pääasia oli ajan saaminen mulle ja lapsille.

Eilen oltiin ekaa kertaa tuossa naapuritalossa mammakahveilla. Ehkä kymmenen mammaa ja pari kymmentä kakaraa. Melua oli järjetön määrä ja uusia tuttavuuksia tuli niin, etten kenenkään nimeä muista. Ainut, jonka muistan, jonka kans en sanaakaan vaihtanu, oli eräs äiti, joka oli muutamia vuosia sitten mukana unelmakämppäohjelmassa. Ovat siis muuttaneet tänne ja saavat kohta toisen lapsensa. Muutamien päivien aikana ollaan jopa oltu ulkona ja tavattu muita lapsia. Kerttu on saanu uusia kamuja, jotka on vieraillu jo meillä ja päinvastoin. Vielä kun lumet sulaa ja aletaan asua ulkona, saa neiti vielä lisää leikkikavereita. Naapurin Ella onki ollu koko viikon lomalla pohjoisessa, joten uusia kamuja tarvitaan.

Hipon kanssa ollaan tän viikon aikana käyty jopa kaks kertaa reeneissä. Yhet pikareenit ja yhet suunnitellut, ainaki suunnilleen. Molemmat takajalat on nyt auki. Tauon jälkeen anturat on näköjään niin pehmeät, ettei ne kestä. Ilmastointiteipillä sukka pysyi kyllä hyvin jalassa, sitä vois alkaa käyttää. Kävin samalla vetämässä yhet reenit ja on kyllä mukavaa nähä uus tulokas, joka pääsee pitkälle. Meän kimpparyhmän kouluttamassa ryhmässä on lenderi nimeltä Hikka. Koira on nuori, just viikonloppuna nousi kolmosiin, ohjaaja on nuori, mutta hyvin kokenut aikaisempien koirien kanssa. Hikka on aivan loistava. Ihan Hippomainen, paitsi, ettei tiputa rimoja. Loistava vauhti, todella hyvin opetettu teknisesti, ohjaaja taitava. Ei siis mitään puutteita. Kesän arvokisoissa tavataan.

Noroa vai mitä?

2010-02-22T23:13:00.003+04:00

Kertulle tein diagnoosin: norovirus. Se mahakipu ei ollu vaan kerhosta johtuvaa. Kolme yötä valvottiin, kahtena se oksensi ja muuten vaikeroi ja itki kippurassa mahaansa. Ekana oksennusyötä edeltävänä iltana tehtiin mustikkapiirakkaa ja sitä sitten siivosin veskin lattialta, seinistä, pöntöstä, matosta ja kaikista muistaki paikoista plus kummankin vaatteista. Oksennus tuli niin vauhilla, että sitä tursus nenästäki. Maha ei muuten ollu kuralla eikä meille muille ole mitään tarttunu, mutta kai se sitä noroa oli. Loppuviikosta lasten piti mennä sinne hoitoon reenaileen, mutta sillon oli se täti kipeänä, sama tauti. Nyt sitten ens viikko aloitetaan ilman harjoitteluja..

Kirkkiksen kisat oli tossa muutaman kilsan päässä mahtavan lämpimässä hallissa. Taitaa oikeesti olla joku 5 vuotta kun masalan kuplassa olen viimeksi ollu. Oli lähellä, etten perunu pakkasen takia koko osallistumista, kunnes googlettamalla sain selville tuon sisälämpötilan. Ekalla radalla oli yks huoleton ohjaus muka ei vaikeaan kohtaan ja ei se koira sitten tajunnutkaan mennä takaa vaan väärästä suunnasta yhen hypyn. Toisella radalla tippu toka rima, muuten kivasti. Juutubissa on meän toka rata nähtävillä. Ekaa kertaa Kerttu ei halunnu missään nimessä lähteä kisoja kattomaan. Olihan isi just tullu aamulla kotiin lomaltaan tuliaisten kanssa. Oltiin sitten Hempan kanssa hallilla. Illalla kävin vielä yksinäni kattomassa minejä. Sunnuntaina käytiin eka aamusella ihmettelemässä veneitä venemessuilla. Yksissä tuumin päätettiin ostaa sellanen isompi vene sitten viien vuojen päästä kun lapset on vähän isompia. Ne veneet ei maksanu maltaita kuitenkaan. Toista on varmaan sitten ne säilytykset ja huollot plus bensat, vai millä ne kulkee?

Iltapäivällä kurvasin takasi kuplalle viieksi tunniksi kattomaan kisoja. Kyllä siellä motivaatio reenaamiseen tai ainaki onnistumiseen nousi, vaikka oliki "vain" ykkösluokat menossa. Samallahan sitä saa itteensä sosiaalisetttua ja puhuttua "roskaa" muitten yhtä horojen kanssa :) Tuli päivitettyä juorut entisistä pareista ja todistettua uusikin pari. Hyvin oli valinta tehty, todettiin kaverin kanssa yhessä.

Tänään maanantaina meninki innolla purinalle reenaileen. Aattelin, että pitäis alkaa oikeesti tekemään taas jotain, eikä vaan haaveilla. Vois koittaa harkata muutaman viikon, ennenku menee taas kisaamaan. Karsinnoistahan meillä puuttuu yks aginolla vielä, mutta on se karsintoihin osallistuminen muutenki todella epävarmaa. En kuitenkaan jaksanu alkaa rakentaan sitä suunnittelemaani rataa vaan kyhäsin erilaisia tilanteita. Tuloksena yks auennu takatassu. Onneks siellä hallilla on nykyään hieno se "kuraritilä" jossa pystyy koiran tassut huuhteleen. Todistin muuten hallin pihalle ajaessani luultavasti yhen pariskunnan autosta itse teosta. Kovasti siitä vänkärin penkiltä pää nousi äkäsesti ja tyyppi hyppäs kuskin penkille. Vähän aikaa sieltä kuikuiltiin ja kun näkivät että pystytin lasten rattaita, nostivat kytkintä ja ajoivat naapurihallin parkkikselle. Ei ollu pokkaa mulla kävellä sen auton ohi..

Ja nyt jatketaan mäkihypyn kattomista. Todistetaan samalla kun Suomi jää sijalle neljä. Sanokaan minun sanoneen. Ja juuri Happonen vetäs toooosi hienon loikan! Syön siis hatullisen paskaa.

Kisoja, kisoja jos jaksaa...

2010-02-15T21:49:00.005+04:00

Siis nuita olympialaisia. Eilenki oli hyvä yritys ja lähes loppuun asti jaksoin oottaa yhistetyn hiihtoa. Lopulta pää paino niin turkasen paljon, etten jaksanu ees sohvalle asti mennä vaan ilman tyynyä kellahin olkkarin matolle. Harmittavan huonosti on miehillä menny hypyt, kumpareet ja yhistetyt, mutta onneks nuo rautaset naikkoset hakkaa jääkiekossa kunnolla muut. Tänään taas ootetaan hiihosta ja paljon. Alakuvassa Hemppa on aina ihan riemuissaan kun naapurin Ella tulee meille. Tänään se tuli hiihtomonoilla ja niistäkös riemua riitti!

Viikko ilman isiä menee kohtalaisesti. Ehkä kerran olen huutanu kitarisat ulkona ja jälkikäteen pyyelly anteeksi. Jonkunlainen "kausi" tuntuu olevan neitillä päällänsä ja usko meinaa loppua äitin kielloista. Tänään on tällainen mahakipupäivä, joka selvisi kun osasin kysyä, että johtuuko se siitä, että huomenna pitäis mennä kerhoon? Saattaa se johtuaki, tuli vastaus. Lupasin, ettei tartte mennä sinne, koska se olis joka tapauksessa vimonen kerta koko kerhoa. Ens viikolla taitaa olla hiihtolomat ja sitten nuo meneeki hoitoon. Tänään käytiin tutustumassa perhepäivähoitajaan. Alle 2 kilsaa oli matkaa tuohon masalan puolelle. Rivari oli sellanen ehkä 80-luvun vanha pääty ja sisustus myös sen mukainen. Paikalla oli 2 muuta hoitolasta, 3- ja 6-vuotiaat tosi mukavat pojat, tosi kiva hoitaja ja sen tosi mukava koulutyttö. Koira oli mukava, akvaario oli tosi mukava ja paikka tosi siisti. Lapset meni heti leikkihuoneeseen touhuamaan eikä neiti olis halunnu lähteä ennen väritystehtävän saamista kotiin. Sovittiin, että ens viikon hiihtoloman takia meän lapset menee jo nyt torstaina ja perjantaina sinne "hoitoon". Koitan jättää ne molempina päivinä joksikin aikaa ja nyt on jo ongelma, että mitä ite teen sen ajan? Jos käyttäis vaikka koiraa ulkona kunnolla pitkästä aikaa. Sekin raukka on ilmoitettu viikonlopun KKK:n kisoihin ja kunto on mitä on. Muutenkin sen ulkomuoto näytää tursakkeelta... Emäntä ei kyllä ole yhtään hohdokkaampi.

Eilen oli työntäyteinen päivä. Aamusta revin lapset ylös (aamupala mukaan) ja mentiin Purinalle kisoihin töihin. Onneks osaan nykyään valita siistit sisätyöt, eli tietsikkahommia. Kerttu oli pöyän alla oman tietsikan kimpussa monta tuntia, elokuvien parissa siis. Hemppa hiippaili ympäriinsä ja nukku päikytki välillä kärryissä. Suht helposti siitä selvittiin. Sieltä mentiin 83v-mummin (ei sukulais) luo kylään ennenku kurvattiin jäähallille kattomaan Muumien jääshowta. Ostin liput sundsbergin oman keskustelupalstan kautta halvemmalla ja sain vielä myytyä yhen ylimääräisen lipun ovella. Itse show oli hieno ja mukana oli myös jotain Helsingin luistelijoiden tyttöjä. Hemppa jaksoi myös kattoa koko 1,5 tuntia kestäneen (yks väliaika) esityksen tosi hyvin. Illalla oltiin kasin jälkeen kotona päästämässä jalat ristissä ollutta Hippoa pihalle.

Sisustusvimma iskee taas vähän päälle. Ikeasta on jo yli kuukausi sitten valittu hyllykkö. Koko perheen kera väännettiin sillon kättä, että mitä osia ja värejä siihen tulee. Nyt kun sain yksin sen käydä hakeen, valittin oman maun mukaan kokovalkoisen, ilman mitään laatikoita tai vitriinejä. Sen pääasiallinen käyttö on säilytys. Kaiken saa piiloon tuohon systeemiin, jonka kokoamisene kulu 4 tuntia! Tänään haettiin plantagenista vähän kukkasia ja samalla innostuttiin laittaan myös jotain yrttejä kasvamaan. Jostain syystä tekastiin valmispakastetaikinasta myös mustikkapiirakka. Vielä ei olla maisettu, mutta ainaki se näyttää syötävältä. Toki on lisäks vielä vaniljakastiketta. Saa nähä, kuinka jostain syystä tuo uusi ongelma nimeltä närästys taas kohta vaivaa.

Kotona taas

2010-02-10T14:07:00.008+04:00

Käytiin viikon verran tarkastamassa, että Dubai on paikoillaan. Olihan se. Satun, Samin ja Carlos-mäyriksen (josta tuli muuten Hempan paras kamu) majatalo sijaitsi 18. kerroksessa golf-kentän reunalla. Hienot oli maisemat. Siellähän pelattiin samalla miesten arvoturnaus ja maailman parhaat pelaajat siellä kiersi, paitsi tietty Tiger, joka kierttää omia turnauksiaan. Metro oli aloittanut kulkunsa ja sillä käytiinki Dubai mallissa. Hankalaksi oli vaan muuten tehty julkinen liikenne tai ainakin sen aloittaminen. Bussista ei saanu ostettua sellasta arvokorttia, eikä käteistä hyväksytty. Joten ota ekaks taksi ja aja lähimmälle metroasemalle (suurin osa niistä on vielä kiinni) ja sitten pystyt ajeleen. Metrossa ei saa syyä, ei juua ja matkalaukun kokokin on rajoitettu. Ite menin sinne kahen lapsen ja kärryjen kanssa enkä siis kerinny istumaan. Mua nuoremmat kotiapulaiset ja pakistanimiehet miinoitti kaikki penkit, eikä näyttäneet yhtään sitä paheksuvan. Onneks siellä oli joku metron työnekijä, joka tuli kysymään haluaisinko istua. Hänen avullaan pääsin sinne Kepan kanssa istumaan niihin mummoille ja raskaana oleville tarkoitetuille penkeille.

Muuten viikko meni aamusta iltaan joka paikassa heilumiseen. Ilmat oli surkeat. Ekana ja vikana päivänä paistoi kunnolla. Rannalla silti oltiin 4 kertaa ja altaalla 2 kertaa, käytiin emirates mall 2 kertaa, battuta samoin 2 kertaa, dubai mall, suomalaisten aamukahvit, toukkakahvit, liikuntakerho, Suomi-koulu ja 2 eri kyläpaikkaa. Että mitä me siis tehtiin? Nähtiin lähes kaikki tutut suomalaiset. Kerttu sai jakaa niiskuneiti-hammastahnansa ja muumipatukkansa. Simpukoita kerättiin kai 3 kiloa, myös sellanen joku ihme pitkä siemenkotakeppi (noin 40cm pitkä) tuli kotiin asti. Lentokentällä hihnalla tuli myös Hempan pikkuauto ihan yksinään. Hieman petti pokka siinä vaiheessa. Oli tippunu kärrypussista. Pahimmasti pokka petti mulla ja Satulla silloin kun käytiin Battuta mallissa kosmetiikkakaupassa. Oltiin jo poistumassa kaupasta kun myyjä tuli kysymään multa, että "is that your natural colour?". Jos aurinko on harvinaista herkkua niin kuka nyt aurinkorasvaa käyttäis?

Kaikki kysyi samat kysymykset: Miten Suomeen paluu meni? Mikä Suomessa ahistaa? Haluaisko palata Dubaihin? Paluuhan on menny loistavasti, masennuskautta ootellessa. Suomessa ei ahista mikään. En haluais ainakaan vielä palata Dubaihin. Tuntuu, että paljon on porukkaa tulossa pois sieltä ja lisää haluais tulla pois. Aamukahveilla oli kuulemma yleisöennätys, joka johtui meistä. Musta siellä oli vähän sakkia ja sama homma toistui muissakin touhuissa. Liikuntakerhoon porukka ei tullu, koska oli hiekkamyrsky. En hokannu mitään myrskyä, yhtään ei hiekka narskunu suussa vaan keli oli mainio pilvinen keli.

Burj Khalifa-torniin meinasin hankkia liput, mutta kattelin sitä lippujonoa enkä halunnu liittyä seuraan. En näe kuitenkaan itteäni ihan turistina ja sitä tönön rakentamista olen kattellu yli 3 vuotta. Liput olisin saanu maanantaiksi ja se paikkahan laitettiin kiinni just maanantaina. Ei siis olis ees päästy. Oli porukka juuttunu hissiin yli tunniksi ja savua ollu näkyvissä. Siellä sitten oisin ollu lasten kanssa "nauttimassa". Muuten oli kiva nähä taas isot akvaariot, luistelukaukalo, hiekkarannat, jbr:n walk ja tivoli ja muut tutut kuviot. Chicken comboa söin noin 4 kertaa ja mäkkärissä vaan kerran. Isin tuliaiskarkkeja haettiin viiestä kaupasta, tuloksetta.

Tässä siis pikakertaus matkasta. Mukavaa oli mennä ja mukavaa palata kotiin. Lentomatkat on luku sinänsä. Menomatka meni kivuttomasti mutta ahtaasti. Paluumatkalla molemmat lapset näytti pahimmat puolensa ja siinä superahtaassa penkkirivissä keskimmäisenä istuvana riehuva Hemppa sylissä sain annoksen huonosti käyttäytyvistä kakaroista. Kirosin molemmat moneen kertaan ennenkuin neljän tunnin riehunnan jälkeen pienempi nukahti. Muuten lapset oli superhyviä matkakumppaneita. Huolimatta aina vaan myöhempään venyvistä nukkumaan ajoista... Pahimmillaan kukuttiin yli puolen yön.

Kotona odotti kirje lasten hoitopaikasta. Lapusta ei tarkkaan selvinny, mikä paikka on kyseessä, mutta arvelisin perhepäivähoitajaa. Täytyy soittaa ja sopia tapaaminen, mutta näillä näkymin vapaarouvan elämää kestää siis enää pari viikkoa ja sitten 1.3 töihin. Nyt viikon "loman" lasten kanssa jälkeen olen todellakin loman tarpeessa. Seuraava "loma" alkaa huomenna kun mies lähtee reissuun viikoksi. Täytyy siis tänään ottaa omaa lomaa, että jaksaa taas lomailla...

Ja nyt pakataan!

2010-02-01T14:09:00.000+04:00

Tai ainaki pitäis pakata. Aina se jää viime tinkaan. Mitähän tuokin tinka tarkoittaa? Viikonlopusta suuri osa vierähti Kangasalla kavereitten luona. Kerttu leikki 2 päivää kahen pojan kanssa niin kuin olis aina leikkiny. Hermanni lähinnä harjoitteli portaiden menoa pylly eellä sekä "siivos" lattioita lastalla. Miesten mielestä se harjoitteli jääkiekon peluuta, mutta selvästi se haluaa siivota. Pikkuherralla valuu räkää kohtuuttoman paljon koko ajan, joten voi olla mukava lento huomenna. Onneks se ei ole kuin jotain 6 tuntia.

Töitäkin löyty. Soittivat Jorvista, että sellaisella yhistetyllä plastiikkakirurgisella sekä naistentautien vuodeosastolla tarttee sijaista. Kävin siellä heti samantien ja paikka oli tosi kiva. Osastonhoitajalla on tietysti koira, jonka kanssa on alottanu jossain yksityisella agin alkeiskurssin. Tietysti me siihen keskusteluun lopulta päästiin. Aloitan maaliskuun alusta, mikäli saan lapsille hoitopaikan. Ei nyt kannata kauhistella, vaikka pahalta kuulostaa. Olen aina ollu vastaan nuin pienen lapsen hoitoonlaittoa (1v 3kk), mutta meän lapsien hoitokausi kestää 3,5kk. Kesäkuun puoli välissä ne tulee takas kotihoitoon. Eihän sinne töihin nyt pysyvästi mennä.

Ai niin, lähteehän se mieskin lomalle, muttei meän kanssa. Oishan me voitu mennä samaanki paikkaan, mutta mua ei vaan mikään veä Thaimaahan. Ite haluan mennä ja viiä lapset vielä kerran Dubaihin kamujen tykö ja mies ei halua sinne. Mies lähtee veljensä kanssa Vietnamiin 2 päivää meän paluun jälkeen. Meneehän se näinki.

Aurinkoa!

2010-01-26T16:59:00.004+04:00

Jos tähän väsymykseen on lääke niin se on kyllä aurinko. Sinne lähetään viikon päästä. Otin lasten kanssa äkkilähöt finnairin sivuilta ja mennään viikoksi Dubaihin moikkaileen tuttuja ja rannalle kaiveleen hiekkaa. Yli kuukauen olen kytänny äkkilähtöjä aurinkomatkojen sivuilta, mutta suomalaisilla on näköjään kaikkea muuta ku matti kukkarossa. Ei mitään äkkilähtöjä. Olin jo valmis lentämään 15 tuntia Lontoon kautta tai Riikan kautta, mutta finnairilla näköjään myyään kans ns. äkkilähöt halvemmalla. Minä ja lasoset maksaa 710 euroa ja suorat lennot päiväaikaan. Satulle mennään punkkaamaan ja laitoinki jo listaa, mitä me tehään viikon aikana. Tekemistä olis paljon, vaikkei mennä vesipuistoihin yms. lisukkeisiin. Kertun kohokohta tulee olemaan mm. Ainon näkeminen ja simpukoitten keräily. Ittellä kohokohta on se hetki ku menee tädellisessä bikinikunnossa biitsille vaatteissa, jotka ei mahu päälle. Tästä ruhosta ei saa viikossa mitään irti. Enkä ees yritä.

Hipon juoksu alkoi sitten vihdoin ja viimein. Tietysti viikonloppuna olis ollu agilityn b-maajoukkueleiri ja juoksu alko perjantaina. Reenit jäi siis väliin koiralta, muttei multa. Lauantai oltiin lasten kanssa mm. fysioterapeutin luennolla. Ite kyllä keskityin siihen veikkaukseen, kuinka kauan kehtaan olla nuitten elohiirien kanssa siinä pulpetissa. Hämmästys oli suuri, kun päästiin koko luentonippu loppuun asti. Sunnuntai oli aivan huippu. Olin ilman ketään liikkeellä, monta tuntia huippu koulutusta. Vaikkei ollu oma koira mukana (ehkä just siksi) opin tosi paljon oikeista ohjauskuvioista. Suomalainen (J.) on vaan niin huippu.

Kävin myös työhaastattelussa. Tosin heti aluksi todettiin, ettei se paikka sovi mulle. Se olis fyysisesti aivan liian raskas paikka. Kävin Jorvissa rekry-tyypin luona laittamassa hakemusta sisään. Toivotaan, että jotain poikis. Sitä paikkaa, jota hain, oli hakenu 0 sairaanhoitajaa mun lisäksi ja 27 perushoitajaa. Netistä bongasin meilahesta neurologisen osaston, jonne haettiin yökköä. Viime yön olin sitten siellä. Töissä yli 4 vuoden tauon jälkeen. Pala nousi kurkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen yksin hoitamassa niitä 7 ventovierasta neuron potilasta. Ikinä en ole yhtään neuron vikaa hoitanu. Vuoro meni kuitenki loistavasti. Olihan siellä valvonta, jossa oli 2 kokenutta hoitajaa, joita ahkerasti tenttasin. Samoilla silmillä hoidin tänään Kertun kerhoon ja sieltä kotiin ja Hempan mentyä nukkumaan otin melkein 2 tunnin nokoset. Kun heräsin, oli puhelimessa tyrkyllä 7 uutta vuoroa.

Paluu p....n tasolle

2010-01-17T19:38:00.005+04:00

Hipon juoksua ei ole näkyny, joten startattiin eilen kahessa kisassa Kirkkonummen omassa hallissa. Olis ollu paree menemättä kokonaan. Ekaa kertaa tämä 2 lasta mukana (ja hereillä), kylmä halli ja itte kisaaminen ei luonnistunu. Hemppa rupes kitisemään heti ku lähin radalle tutustumaan. Lopulta se pääsi toiseen tutustumiseen mukaan, en pystyny enää kuuntelemaan. Radoista en tykänny. Aina kun rataprofiilin näkee, siitä joko tykkää tai ei. Yleensä ne, joihin tykästyy, menee myös hyvin. Asennekysymyshän se siis on. Kyllähän siellä joku pystyi ainaki makseissakin tuplanollan tekemään. Me tehtiin tuplahylky. Ne oli aivan mentävissä, mutta mua rupee heti ahistaan ne sarjahypyillä tehdyt kiemurat: takaa, takaa ja eestä. Eiku eestä, takaa ja takaa. Vai miten se oli? Koira kyllä kulki, mutta omat kädet huito pikkusen liikaa, kuten videoista näkee. Kyllä, mullon pari videota! Ne on kyllä kännyllä kuvattuja, mutta menettelee.

Kisapaikalta kotiin ja pakattiin pari kassia ja auton nokka kohti mökkiä Hämeenlinnassa. Suunniteltiin sitä jo viikolla ja ihme tapahtui kun se idea toteutui. Meän perheessä on yleensä paljon hyviä ideoita. Mökillä oli aika reippaasti lunta, mutta mitä varten meillon maasturi, jos ei just sitä pihaan ajoa varten. Sitten vaan patterit täysille ja takkaan tuli. Vai miten se meni? Kuka sen takan sai sytytettyä ja monennellako kerralla... No lopulta tuli saatiin ja hyvä tuli saatiinki. Takka alko höyryämään ja se hormi siinä vieressä/ylhäälläki halkes... Oli kai liian kovat lömmöt tai jotain... No ei se pahasti. Mukavaa oli tähän aamuun asti. Kun heräsin, olin aivan puolikuollu. Ei voi kai mitään diagnoosia sanoa, mutta yleinen heikotus. Siitä ei tullu yhtään mitään, piti vaan ottaa rennosti (ei ole vaikeeta). Löysin kaapista panadoliaki, mutta ei siitä apua ollu. Eikä ruuasta. Eikä mistään. Nyt illalla otin toisen panadolin ja se vähän helpotti. Alko hikeä pukkaan. Tuli taas mieleen ne yksinhuoltajaäitit, kuka niitten lapsia hoitaa kun äitit makaa sängyssä puolikuolleena?

Perjantaina harrastettiin Kertun kanssa penkkiurheilua. Mentiin Hartwall-areenalle kannustamaan Kärppiä voittoon. Oltiin kai liian huonoja faneja kun hävittiin 4-1 lopulta. Mahtavaa oli olla jääkiekkoa kattomassa monen, monen vuojen tauon jälkeen. Kerttu tykkäs kans, vaikka voiton tais viiä popparit ja limsa. Myös Jokerien maskotti sai paljon huomiota. Mennään kyllä uusiksi.

Tuo otsikko piti kuvata vaan eilisten kisojen tuomaa olo, mutta tässä kirjoittamisen lomassa se konkretisoitui kun kävin kuuraamassa pikkumiehen paskat tuolta lattialta, seinältä ja neitin (onneks se ei ole kotona) dvd:stä. Puuha-Pete palapeli lensi suoraan roskiin, siitä ei olis puhasta enää tullu. Kyllä nämä kotiäitin tylsät tilanteetki siis voi vaihtua tosi nopeasti. Elämä on huisin hauskaa! Ja näköjään se panadol palautti myös huumorintajun..

Videossa tuo p...amaakari esittää tanssiansa naapurin Ellan kengissä.

Tärkeitä tuliaisia Eckeröstä

2010-01-12T15:12:00.007+04:00

Ahvenanmaalle lähettiin kukonlaulun aikaan perjantaiaamuna lasten, Kaisan ja kahen länderin kanssa. Auto oli lastattu suhteellisen tiukkaan, pitihän mukaan ottaa kärryt, matkasänky, pulkka (?), kassit, nyssäkät plus ihmiset ja koirat. Onneks koiraluku on järkevissä mittasuhteissa ja kokokin on riittävän pientä. Turun satama oli jo miinoitettu kymmenillä muilla koira-autoilla ja ne saatiin laivaan lastattua. Heti laivassa oli oikea tunnelma. Lähes koko paatti oli täynnä tuttuja ja itellä oli olo, että oltais menossa ihan ulkomaillekin asti kisaamaan. Ahvenanmaalla oltiin iltapäivällä ja asetuttiin kaupunkiin heti. Hotelli oli avoinna vain koiravieraille ja niitä riitti. Joka huoneessa oli joku tuttu tai puolituttu ja tunnelma myös sen mukainen. Sama meno jatkui koko viikonlopun. Lauantaina oli 3 kisaa kolmosille ja 2 alemmille luokille. Mahtavassa hallissa, mahtavalla kumirouhepohjalla oli mahtavaa kisata. Kertulle oli jo laivalla löytyny useampia kamuja ja lapset saikin olla aika vapaasti hallissa ja touhuta omiaan.

Heti eka rata tuntui jo ensinäkemältä tosi kivalta ja sitähän se oli. Hippo tais olla pikkusen liian innokkaana ja veti 2 ekaa kontaktia omalla tavallaan, ei ajatustakaan pysähtymisestä, vika kontaktieste oli A, jossa simputin sitä ja ootin useamman sekunnin alastuloa. Nollalla päästiin maaliin ja sijoitus 5. Toinenkin rata tuntui kivalta, vaikka oliki aika sumppua. Se oli hyppyrata ja siitäkin nolla. Uskomatonta, mutta totta, saatiin tehtyä se tuplanolla, joka vaaditaan kesän arvokisoihin osallistumiseen. Samalla sm-kisavaatimukset tuli täyteen, mm-karsinnoista puuttuu vielä yksi nollatulos. Meille noi sm-kisat tulee olemaan tänä(kin) vuonna se tärkeämpi tapahtuma. Tai yritetään päästä edes sinne...

Oli vähän tyhjä olo kyllä sen jälkeen kun se tulos oli tehty. Illan viimeinen rata oli kans mukava ja vauhdikas, siinä tuli vaan yksi pieni mutta erityisen tärkeä lipsahus, joka johti väärään rataan ja hylkyyn. Sunnuntaina oli todella kinkkinen rata, jolla maksit oli saanu 7 nollaa, minit vähän vähemmän ja medit sai kokonaista 3. (Joka luokassa oli noin 50 kisaajaa) Me ei oltu siinä kolmen joukossa. En ollu ees päättäny ohjaussuunnitelmaa ennenkuin menin radalle. Selvitin silti sen vaikean kohan, mutta sitten aivan yksinkertaisessa paikassa kielto muurilta. Loppupätkällä sattu vielä pikkunen väsähtäminen iteltä, enkä ollu siellä missä piti ja Hippo meni kokonaan nurin yhellä hypyllä, rima siis alas. Se oliki ainut rima viikonlopun aikana.

Koira jakso tosi hyvin koko viikonlopun ilman päikkäreitä. Päivisinhän se vetelee sikeitä useamman tunnin ja käy pääsääntöisesti vain lyhkäsillä lenkeillä, ainakin pakkasten aikaan. Onneks mies ottaa sen melkein aina nykyään kävelylle mukaan. Saa edes jotain liikuntaa. No, nyt ootellaan juoksua, joka varmasti iskee viikon päästä kun olis b-maajoukkueleiri Hyvinkäällä. Kerrankin osasin edes kysyä oikean kysymyksen oikealta ihmiseltä ja sain selville leirin kouluttajat etukäteen. Toisen kouluttajan oppiin haluaisin eritoten päästä.

En käsitä miten, mutta eilen sain raahattua itteni ja lapset aamulla MLL:n perhekahvilaan tuohon lähikirjastoon. Mukavia ihmisiä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaanki. Illalla saatiin vielä odotettuja ex-Dubaivieraita kylään ja lapset nautti. Hermanni yritti olla myös menossa mukana, vaikkei sitä ehkä kukaan ymmärtäny.. Tänään alko Kertulla seurakunnan päiväkerho. Olin siellä H:n kanssa mukana ekat 10 minsaa, jonka jälkeen neiti sano, että saatte lähteä. Ohjaaja tuntu tosi mukavalta. Hieman itteä häiritsi ne kaikki "jeesustelut" siellä seinillä. Jäin silti vielä sinne perhekerhoon aikaa tappamaan ja siitä en ole varma, menenkö sinne enää. Lähinnä tarkoitus oli olla vaan siinä Kepan kerhon lähellä, jos neitillä joku hätä tulee. No hätä ei tullu ja varmaan voin jatkossa vaan jättää ja lähteä kotiin. Perhekahvila on varmasti hyvä paikka muille, mutta itelle ne rukoukset ja virret ei oikein istu. Meillä taitaa olla tässä omalla alueellakin samana päivänä kerho, joten vaihan sinne. Kerttu oli tykänny kovasti uuesta kerhostaan ja oli aivan mielissään. Varsinkin maalaaminen oli ollu tosi kivaa. Edellisessä kerhossa eivät tainneet maalata kuin yhen kerran, mutta siellä oliki tuplamäärä lapsia. Tässä kerhossa oli tänään 7 mukulaa.

Energialatausta ootellessa... haukotus. Onneks päivää piristää huomattavasti brittien julkkis-BB, joka on menny reilun viikon verran. Aluks tuntui, ettei siellä ole ketään kiinnostavaa, mutta oikeastaan ne kaikki on hyviä tyyppejä. Vielä lisäbonuksena sinne tuli Ivana Trump. Ladyn taloon tulo tehtiin yllätyksenä kaikille aivan mahtavasti. Asukkaitten piti esittää kaikkien jotain rooleja tms. Jenkkilaulaja Sisqo teki yhen brittiräppärin kanssa katoamistaikatempun sellasen ison laatikon kanssa ja sai tempun tehtyä. Kun se sitten taikoi sen kamunsa takaisin, laatikossa oliki Ivana. Kaikki oli aivan ällikällä lyötyjä. Mukana on myös todellinen jeesustelija Stephen Baldwin (yks niistä Baldwinin näyttelijäveljeksistä), julkkisten ex-parittaja Heidi jenkeistä (istunut linnassa yli 3 vuotta), ruotsalainen laulaja Basshunter (disko/teknojumputus Now you're gone) joka on iskeny silmänsä ja suunsakin nyt kiinni ex-Rollarityttöystävään 21v Katiaan, joka siis heilasteli sata vuotta itteään vanhemman Ronnie Woodin kanssa. Lisäksi siellä on 2 povipommmi-Jordanin ex-miestä, toinen häkkitaistelija ja toinen laulaja. On siellä vielä jotain Dynastia-näyttelijää ja kolmos-sivuntyttöä yms. Kaikki oli alussa niin hienoja ja erikoisia, mutta ekana iltana eka tehtävä oli kaikkien ahtautua miniauton sisälle. Siinä karisi kaikki hienous ja julkkismaisuus. Aivan mahtavaa viihdettä ja englanninkielen ylläpitoa. Sillä mää sitä ainaki itelleni puolustelen.

Morot saunasta!

2010-01-06T20:16:00.005+04:00

Tai siis ei me nyt saunassa olla, mutta kuuma on. Sisällä siis. Kävivät toissapäivänä säätämässä jotain lämmityksiä ja lupasivat tulla eilen säätämään loppuun. No eivät tulleet. Säätimiin ei kuulemma saa ite koskea, joten avoimia ovia ollaan vietetty. Ihan jumalaisen kuuma. Ei viittis ihan alastikaan olla kun ei nuita sälekaihtimia kuitenkaan muista vääntää kiinni. Ei ole kroppa sitä "jumalan parasta antia."

Kuusi on pakattu taas boksiinsa oottelemaan ens joulua, kaikki koristeet on laitettu laatikkoon. Olohuoneeseen saatiin eilen laitettua verhot paikoilleen tai ainaki osa. Mää halusin sellaista valkoista höttökangasta ja niin me Ikeasta koko perheen voimin sitten ostettiin tollasta luonnonvalkoisella pohjalla olevaa harmaa/oranssi-marjakangasta. Että ei sitten ollenkaan valkoista, mutta ihan siistit ne on. Pitää vielä käydä ostamassa lisää samaa kangasta niin on riittävästi.

Saatiinhan sitä kylmyyttäkin tänne kun sitä kaipasin. Joulun aikaan koitin tehä jäälyhtyjä, mutta viikossakaan ei jäätyneet. Sain sitten tehtyä 3 kipaletta ja lopuksi ämpärit tietty jääty rikki asti. Kylmyyttä riittää niin paljon, ettei purinan reeneistä tule yhtään mitään. Hippo koittaa kävellä kahella jalalla heti kun ulos astuu. Onneks tänään pääsin Kaisan kanssa sporttikoirahallille reenaileen. Perjantainahan meillä on lähtö Ahvenanmaalle kisaamaan, lauantaina 3 kisaa ja sunnuntaina yks. Lapset lähtee mukaan, joten "hauska" reissu tiedossa. Toivotaan, että on muitakin epätoivoisia, jotka raahaavat Kepalle kamuja mukaan.

Kävin viikonloppuna kattelemassa kisojaki Hyvinkäällä, kun en muistanu ilmoittautua. Kiva olis ollu kisata sen sijaan, että kaheksisen tuntia kuluttaa aikaa turisteiluun. Se on kyllä lähes yhä kivaa kun itte kisaaminenki. Että toisaalta en tiiä ,mikä olis mulle se paras homma agilityn parissa. Tuomariksi en halua kun en ole niin pikkutarkka tyyppi, että voisin olla tasapuolinen. Ei kai se kuitenkaan tervettäkään ole, että ajelee aika useasti vaan kattomaan kisoja vaikka 100 kilsan päähän?

Ja nyt takas kattomaan mäkihyppyä! Ai että sitäki on kaivannu yli 3 vuotta, että omasta töllöstä tulee jotain muuta ku krikettiä, jalkapalloa tai kameliraveja.

Välipäivätouhut

2009-12-29T09:38:00.000+04:00

Joulupäivät meni ja välipäivät painaa. No ei ne nyt paljoa paina, koska ei ole minnekään menoa. Mies tekee etätöitä koko viikon eikä meillä ole mitään kerhoja tms. Alennusmyynnit olis alkanu, vaan en nykyään pääse edes ulos ennen iltahämärää. Tapaninpäivänä kävin pitkästä aikaa purinalla reenaamassa ja tuloksena Hipon tassut tietysti aukes. Onneks ei pahasti. 1,5 viikon päästä olis Ahvenanmaalla meän ekat kisat, mutta juoksu voi vielä sotkea sen kuvion. Kävin kyyläämässä netissä osallistujalistaa, sellaisia kun nykyään julkaistaan jo hyvissä ajoin, ja pala nousi kurkkuun. Pitkästä aikaa olis mahis kisata aivan huippuja vastaan. Luka ja Frodo on kans mukana. Toivottavasti ne ohjaajat on kans hyvin syöneitä ja erittäin hyvin levänneitä... epäilen silti vahvasti.

Pukki ja tonttu kävi meillä jouluaattona ja oli kyllä odotamisen arvoista. 5v-Eric hoki koko joulun, ettei pukkia ole olemassa, vaan kun tonttu sanoi, että "Eric, tehän asutte tuolla flamingossa tämän viikon, mutta oikeasti Ruotsissa", loksahti Ericin suu napakasti kiinni. Kerttua haittasi hyvin paljon lahjojen hakemista pukilta se lohjennut kynsi, joka oli niin kipeä, ettei yhtäkään pakettia pystyny ite vastaanottamaan. Mieluisia paketteja kaikille.

Muuta välipäiväohjelmaa on ollut kummipojan ja perheensä vierailu meillä, luistelutuokiot (ahtaa nyt nro 40 jalka 38:n luistimiin!), kirjastokäynnit ja pulkkamäki. Alkaa oleen jo se vaihe menossa, kun pitää miettiä, kuinka kauas voi 4-vuotiaan päästää pulkkamäkeen 7-vuotiaan kaverin kanssa. Tie pitää ylittää ja mäki on ehkä puolen kilsan päässä näkymättömissä.

Hermanni kävi myös neuvolassa eilen ja hyvin näytti voivan tätin mukaan. Pituus (79cm) ja paino (joku 10,5kg) oli ihan keskiarvokäyrillä. Ei siitä siis tulekaan sumopainijaa. Täti kuuli selvän "äiti"-sanan oulun murteella venytettynä ja muutenkin kehui pikkunäpertäjää. Ekan vuojen Hermanni oliki äitin poika, vaan nyt se alkaa viihtymään entistä enemmän isin sylissä. Hyvä niin.

Joulu tulla jolkottaa

2009-12-23T12:56:00.007+04:00

Serkukset Kerttu ja Eric keskustan stokkan jouluikkunaa ihmettelemässä.

Antaa tulla vaan tänne heti, Joulu! Kyllä se on aika lailla jo tullutki. Lahjoja olen ostellu aivan liikaa, lähinnä Kertulle. Samalla haluais olla totuttamatta siihen krääsän määrään, mutta samalla sitä haluaa ostaa mussukalleen ihan kaikkea. Muistaahan sen oman lapsuuden kun ne laskettiin ne paketit. Osan lahjoista annan/olen antanu jo etukäteen ikäänkuin ei-lahjoina, esim. marimekosta oli pakko ostaa mekko, olihan se alennuksessa... Kun nuita lahjoja plus muuta tavaraa on tullu hankittua läjäpäin, niin nuukailin sitten kuusessa. Kävin plantagenissa eilen kattomassa niitä kahen kympin kuusia, joita ihmiset osti ku sikaa säkissä. Muutama niistä oli malliksi avattu ja voi taivas, mitä roskaa ne oli. Varmaan tuurilla saattais saaha hyvänki kuusen, mutten ostanu. Tulin kotiin kellon ympäri kestäneen kierroksen jälkeen nälkäiset ja kiukkuiset lapset takapenkillä ja kaivoin varastosta viimeset kolme joulua Dubaissa hyvin palvelleen carrefourin kuusen ja kasattiin se. Kerttu sai naapurin Ellan kanssa koristella ja ihan hyvä siitä tuli. Stokkalta käytiin eilen ostamassa uusia koristeitaki puoleen hintaan.

Tänä jouluna meille tulee oikea pukkiki ekaa kertaa. Tilasin sundsbergin oman pukin tonttunsa kanssa ja ne tulee meille 19.45. Aikasempi vapaa aika olis ollu kahelta päivällä. Lisäksi meille tulee miehen isoveli perheensä kanssa, joten hulinaa pitäis riittää. Ei nyt silti samanlaista hulinaa kuin ennen vanhaan kun oli kymmenen tenavaa ja aikuiset. Sellasta hulinaa oli viime viikonloppuna hautajaisissa Kemissä kun vanhin serkku laskettiin mullan alle. Serkku ei muuten sittenkään hukkunut vaan paleltui siihen avannon reunalle. Hautajaiset oli niin "mukavat" kuin vain voi olla. Mukavinta oli nähä Norjan serkkuja ja tätejä. Päätettiin, että seuraava sukukokous saisi sitten olla mieluiten häät.

Kertulla loppui kerho eilen. Onneksi samalla loppui neitin parhaan ystävän kerho myös. Joululoma siellä siis alkoi kaikilla, mutta nämä kaksi eivät sinne enää koskaan mene. Paras kamu menee päiväkotiin ja Kepa jää kotiin. Tai niin ainaki luuli, ennen kuin soitin seurakunnalle. Aivan tuosta vierestä Masalasta löytyi 4-vuotiaitten ilmainen päiväkerho, joka on 2 kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Aivan loistavaa. Sinne siis tammikuun puoli välissä.

Elämäni eka kinkku paistuu uunissa, tekasin aamutuimaan piparit ja tortut, rosollia ja puolukkajäädykettä väännän kohta, kauppaan pitäis vielä mennä, puolet perheestä väkertää pihalla lumiukkoja, osa lahjoista paketoimatta. Semmoinen olis päivän suunnitelma. Niin ja illalla pitkästä aikaa reeneihin jos sellaiset on. Joulusiivous on sama jättää huomiseen. Ai niin, bongasin eilen kaupungilta Sauli Niinistön vaimoineen.

Hyvää joulua kaikille Hippolandian lukijoille! Tehään ne tuplanollat sitten ens vuonna, jookos? Jotka ei ymmärrä tuplanollista tuon taivaallista, on muuten vaan kilttejä toisilleen.

Ja elämä purettuna, taas.

2009-12-14T23:59:00.005+04:00

Kylläpä vierähti aikaa. Netin saaminen otti tosi koville, eikä se vieläkään ole täysin "valmis". Kukaan ei oikein tälle alueelle tarjoa mitään kiinteitä systeemejä, mokkulalla pitäis selvitä. Vaan kun ei haluttais mokkulaa kun on aika huonoja kokemuksia niistä. Laittoivat jo yhen paketin tulemaan jostain, mutta totesivat paikan päällä, ettei se sovikaan meille. Nyt on tulossa seuraava paketti. Ekaan pakettiin kuuluva mokkula on nyt sitten käytössä. Kyllä tällä jotain saa tehtyä.

Muutto meni aika kivuttomasti. Oli Grundell-nimisestä firmasta 2 äijää kantamassa lootia ja miehen avulla siinä meni 5 tuntia kun kaikki oli siirretty. Minä pysyin lasten kanssa sen ajan takavasemmalla. Uuessa kodissa on tosi paljon säilytystilaa ja tilaa tietty muutenkin tuplasti edelliseen verrattuna. Kaikilla on omat makkarit ja ah, miten luksusta se on! Hemppa nukkuu alkuvaikeuksien jälkeen lähes joka yö sellaset vähintään 10 tuntia ihan putkeen ja neiti samoten. Omat viimesen vuojen univelat on kyllä jo kuitattu.

Alkaa olla kohta veronpalautuksetki kuitattu. On hankittu muka vaikka ja mitä, mutta yksikään huone ei ole valmis. Neitin huoneessa alkaa olla lähes kaikki, tapetit on leikattu valmiiksi, samoin verhot. Kun joku vielä viimeistelis ne. Mutta mitä kauemmin muutosta on, sitä valmiimmalta näyttää, vaikkei pane tikkua ristiin. Kaikkeen tottuu niin ällistyttävän nopeasti...

Kertun kerhoa on vielä 3 kertaa jäljellä ennen "kotihoidon" alkamista. 27 kilsaa yhteen suuntaan alkaaki jo maistua puurolta. Ja kalliilta. Huomenna mennään kerhon joulujuhliin. Onneksi läheltä löytyy jatkossa leikkikaveria. Seinänaapurin tuttu-Ella on meillä lähes joka päivä, joten tekemistä riittää. Pitäis vielä jaksaa raahautua tuonne ulos tapaamaan muita alueen miljoonista lapsista.

Ite kävin Hipon kanssa (ja Kaisan ja Rallin) Turussa kisaamassa reilu viikko sitten. Kummallaki oli 3 starttia, yhteensä siis 6 kisaa. Kaisa osti lohtusuklaata jo menomatkalla. Ihan vaan kaiken varalta. Lopulta se avattiin jo ennenku paluumatka ehti alkaa. Kuuesta radasta 5 hylkyä ja yks 0-voitto meille. Se oli oikeesti eka supermiinus meille kahteen vuoteen. Sinänsä tosi hyvä, mutta me oltiin kyllä muuten aika surkeita. Olen vähäsen päässy jyvälle nykyohjauksista ja tunnistan jo sanat jaakotus, pakkovalssi, saksalainen, niisto, ihmisnuoli ja leyeröinti. Turussa koitettiin sitten Kaisan kanssa molemmat tehä niistoa. Ite seisoin siellä kahen esteen päässä ja mietin, että mitä helkkaria teen tässä kun ei ole hajuakaan, miten se niisto tehään. Sain sen riman sitten alas. Aattelin, että katotaan, mitä se Kaisa tekee, tuskin samaa ku mää. Tulos oli aivan yhtä surkea, rima alas ja muutenki vituralleen. Jälkeenpäin sain pikakurssin Ninalta niiston tekoon, joten seuraavalla kerralla osaan. Nyt olen ilmoittautunu Eckerööseen (jos ei juoksu sotke kuvioita) ja mietin vielä JAUn kisoja. Nyt just tulee nämä joulutauot kun olis intoa kisata.

Tavattiin ex-Dubailaisten kanssa tuossa iltana eräänä ravintolassa. Meitä taisi olla paikalla 9, joka oli hyvä aika lyhyellä varoitusajalla. Oli mukavaa jutella asioista, joita kukaan ei hämmästelly eikä ihmetelly. Tuli updatettua aika monta asiaa, mutta monen kanssa jutut jäi kyllä aivan kesken. Täytyy ottaa uusiksi!

Mummukin käväs viikko sitten meillä muutaman yön visiitin. Palveluskoiraliiton luento oli se pääjuttu, mutta käytiin myös lintsillä lasten kanssa sekä purureeneissä muutaman vuojen tauon jälkeen. Kun on riittävän monta vuotta ollu toko- ja pk-kuvioista irtaallaan, se alkaa tuntua jo itseasiassa aika mukavalta touhulta. Ainakin katsojana. En kyllä kerinny kattoa Kytän puruja, koska linnanjuhlat alko töllössä. Että ei musta ehkä ihan pk-ihmistä tai vakavasti otettavaa harrastajaa sais.

Vakavaksi sen sijaan veti puhelinsoitto, jonka sain päivänä eräänä. Mummu soitti ja sano, että on ikäviä uutisia. Näitä olen oikeasti oottanu jo muutaman vuojen kun on kyse meän perheestä. Nyt vaan tuli tosi pommi. Serkku oli eka kadonnu Rovaniemellä ja se oli seuraavana päivänä löydetty järven pohjasta moottorikelkan kanssa. Siitä oli monessa lehessäki. Olen siis lähössä nyt perjantaina Kemiin hautajaisiin Hempan kanssa lentsikalla. Pikainen ja surullinen reissu vielä joulun alla. Meän suvun ollessa kyseessä nämä ovat kuitenkin nimellä "monttubileet" hautajaisten sijaan.

Messarissakin tuli käytyä monen vuojen tauon jälkeen. Tuttuja tuli käytävillä useampia vastaan. Kateltiin lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Kerttua eniten kiinnosti chihuahuat yllättäen. Onneks satuttiin näkemään myös BATin agilitynäytös (knockout-kisa), jossa finaalissa vastakkain oli Mättö (Fire-kromfo) vastaan Karstunen (Emmi-auskel), jälkimmäisen viedessä voiton. Nähtiin myös tosi laadukas pk-näytös, jossa oli tottista, hakua ja puruja. Mukana mm-tason koiria ja maalimies. Tästäkin oli ainaki se hyöty kun kuulin, että ens vuonna on purujen MM Suomessa. Eilenhän Suomen agilitymaajoukkue toi Ruotsista PM-kisoista mitaleita kassikaupalla, tais olla 6 kappaletta. Tuskin koskaan on maajoukkue pärjänny näin hyvin. Muistan eräänki reissun kun Knuutisen tyttö oli PM-kisoissa pronssilla ja se taisi olla joukkueen ainut mitali.

Ai niin, näin siellä messarissa myös Matti Vanhasen ja eilen näin Isossa Omenassa Tanja Karpelan vai mikä se lienee nykyään, perheensä kanssa kummiski. Tämä alkaa oleen jo kohta pieni bongaa julkkiskisa, mutta ei se vielä mitään. Sovittiin Kaisan kanssa, että kun saahaan tehtyä tuplanollat, laitetaan kummatki tekokynnet. Millahan niitä myös suunnittelee ja sillä niitä tuplia on jo läjäpäin.

Elämä pakattuna, taas

2009-11-26T01:02:00.003+04:00

Elämäni 14:sta muutto alkoi maanantaina ja se huipentuu huomenna aamulla kasin aikaan kun muuttomiehet tulee kantamaan nuo 55 pakattua lootaa. Tilattiin reilusti arvioitua enemmän bokseja, mutta niin ne vaan kaikki taitaa tulla täyteen kun aamulla vielä pakataan loput. Molemmat autot on täynnä tavaraa, jotka menee joko vaatekeräykseen, kirpparille tai jonnekki kippojen ja kuppien osto- ja myyntiliikkeeseen. Molemmat kaks varastoa oli tupaten täynnä tavaraa, lähinnä miehen mummon kristallilaseja yms. No ei sentään pelkästään niitä, mutta voi pojat, että jollain voi olla paljon tarvetta pikkupikkulaseille. Haluaisko joku pari taulua? Tosi hienoa mummukamaa.

Näin viime yönä unta, että Dubain Terhi oli raskaana. Hällähän on vasta 5 lasta. Samoin näin unta, että Satu muutti miehensä ja Carloksen kanssa takasi Suomeen.

Mutta nyt meinas unohtua tärkein juttu! Hermanni täytti vuojen eilen! Juhlia ei ole ollu minkäänlaisia, mutta koitetaan leipoa kakku ens viikolla uuessa kodissa. Postissa sentään tuli Hempan eka synttäripaketti mummulta.

Joulutunnelmaa?

2009-11-21T23:49:00.005+04:00

Tänään käytiin joulun avajaisissa Espoon Tapiolassa. Lämmintä kymmenen astetta, vettä tuli välillä ku aisaa ja nurmet vihertää. Ainakin siellä oli glögiä, pipareita, puuroa, pipareitten koristelua, joulukalentereita, pukki, poro ja muuta tunnelman luojaa tarjolla. Ei se kyllä silti vielä siitä lähe. Kunhan uuteen kotiin pääsee, niin siitä se lähtee! Ekat jouluvalot tulee samantien ikkunaan. Päivän kohokohta oli Katti Matikainen, joka on Kertun suosikki. Sitä varten tuonne Tapiolaan yleensä mentiinki. Sai neiti luistimetkin tänään, pitäis vielä terottaa jossain ennen käyttöä.

Eilen käytiin kattomassa päiväkännääjiä laivalla. Ollaan jo kauan naapurinmummon kanssa puhuttu Talliinnaan menosta ja eilen se toteutui. Naapurinmummu on 83v, sama tapaus, joka kävi meillä Dubaissa kahesti lomalla. Viimeksi se kävi New Yorkissa. Metallia polvissa ja olkapääkin varmaan kohta leikataan, mutta muuten ei ikä paina. Ite ostin vähän karkkia ja lähinnä Kertulle maatuskaa ja paitaa. Mummu osti normaalin lastinsa, eli vissiin 4 pulloa viinaa ja tupakkaa toppakaupalla. Ite se ei kyllä oikeesti käytä ees lääkkeitä. Kamalaa kyllä huomata usean suomalaisen, varsinkin naisen ryyppäävän aamusta lähtien koko päivän. Mitä järkeä on olla aamulla kympiltä niin sekasi, ettei muista ees käyneensä Tallinnassa?

Luin muuten netistä etukäteen, että Tallinnasta löytyy useampia kauppoja, jotka on myös Dubaissa, muttei Suomessa. Promod oli ainut kauppa, jonne menin tarkoituksella, mutten ostanu mitään. Muita Dubai-ikävän lievittäjiä on mm. Bershka, Mark & Spencer ja oisko TopShop.

2009-11-19T19:09:00.008+04:00

Auton remppa maksoi yli tonnin, eikä menny mihkään takuuseen. Jos ei Dubain päästä tule mitään korvauksia, ei tähän talouteen enää volvoja hankita. Auto on kuitenkin melko uusi ja suht kallis alunperin. Kilvet on saatu laitettua kumpaankin autoon kiinni ja tarrarekkarit roskiin heitetty. Jännityksellä ootin, että mikä kirjainyhistelmä sieltä tulee ja hyvä sieltä tuli. Peräkkäiset numerot on meän autoissa ja kirjaimet on SLZ. Vielä kun saisi mun autoon penkinlämmittimet ja takalasin lämmittimen toimimaan. Toisaalta ei tässä 7 asteen lämmössä vielä pylly palellu.

Asuntokaupat on nyt tehty kirjaimellisesti. Tämä koti meni jollekin 24-vuotiaalle pankkineitille ja hänen kultaiselle noutajalle. Me käytiin Ompussa istumassa 2 tuntia ja kirjotettiin nimiä niin per.....sti. Meistä tulee siis Kirkkonummelaisia. Uusi koti on 2-kerroksinen rivari Sundsbergissä. Ei pääty eikä isoa pihaa. Seinänaapureina on tuttuja ja asunto on uusi. Laitatetaan sälekaihtimet ja yks lisäseinä ennen kuin muutetaan, joten ens viikon torstaina on sitten muuttopäivä. Maanantaina saahaan muuttolaatikot, jotka jonkun pitäis täyttää. Ukot tulee sitten kantamaan ja kuskaamaan. Niin ja en ole vaihtamassa seuraa KKK:ksi. Ainakaan vielä. Enkä hanki bortsua. Ainakaan vielä.

Kisoissa käytiin viikonloppuna kahen startin verran. Eka radalla tosi vaikea kepeillemeno, ainakin henkisesti vaikea. Hyvin se kohta meni, muttei Hippo pysyny loppuun asti kepeillä, meni jo putkeen joten hylly. Rimakin oli tainnu jo tippua ennen sitä. Toinen rata aika hyvä, mutta ohjaaja (siis minä) seiso aivan järettömässä paikassa heti alussa. Ainakin sen suhteen järettömässä paikassa, ettei koira ole mikään mestarihyppääjä. Toka rima alas, muu rata hieno. Aika täysin sama ku voittajalla Rallilla. Olo oli kyllä surkea kisojen jälkeen. Varsinkin eilisten reenien jälkeen surkea vasta olinkin. Muut vetää jotain hienoja saksalaisia ja jaakotuksia ihan tuosta vaan. Mulla ei koira osaa ees kiertää hyppyä takaa. Mutta joskus koitan oloani parantaa sillä, että Suomalainenkin (Jari) ohjaa aika perusohjauksella ilman turhia hössötyksiä ja on sentään maailmanmestari ja moninkertainen Suomen mestari. Hipon tassut on edelleen huonossa kunnossa. Nyt sentään aukeaa vain takajalkojen yhet varpaan välit. Eilen teippasin reeneihin sukat takajalkoihin, mutta ei ne nyt sentään maalarinteipillä kiinni pysy.

Sitten osioon: lapset. Hemppa käpsyttelee aika hyvin ilman kenkiä. Se vetelee jo huoneesta toiseen ilman kaatumisia. Vasta se oppi juomaan nokkamukista ja alkuviikosta alko vilkutteleen. Ei viitti ees verrata neitin kehitykseen, mutta kukin taaplaa tyylillään. Sen verran imetysnatsi olen, että edelleen imetän ja ootan kirjaimellisesti siihen 24. päivään, jolloin sitä vois siirtyä lehmänmaitoon. Isosisko kyselee joka päivä, että milloin se joulu on. Kerhoon jää tosi mielellään, ei tartte sitä enää väkisin vetää autosta ulos... Keskiviikkona kerhon 14:sta lapsesta paikalla oli 4 sitkeintä sissiä. Muut on joko kipeenä, lomalla tai oottamassa neljän seinän sisällä rokotuksen vaikutusta, mikä tuntuu aika käsittämättömältä.

Sikasikasika

2009-11-10T18:27:00.005+04:00

Näytän sialta ja kuulostanki siltä. Tarttis pikku hiljaa alkaa valumaan sinne kuntosalille, jonne on kortti ollu jo kohta kaks kuukautta. Kaks kertaa olen kai siellä käyny. Lähinnä lukemassa naistenlehtiä... Suusta tuleva ääni muistuttaa kans possua tällä hetkellä, äänenlähtö on lähellä. Muuten nenä vuotaa meillä melkein kaikilla, Hemppa yskäs muutaman kerran yöllä, Kerttu oli eilen kerhosta pois ja mieskin on ollu kipeänä. Mutta sikaflunssaa ei ainakaan vielä meillä. Eikä rokotuksia.

Eilen käytiin tekemässä uuteen kotiin joku sisäänmuuttotarkistus. Ite keskityin lähinnä lampunpaikkoihin ja suunnittelin keittiönkaappien järjestyksiä. Mies ja Kerttu syynäs asunnon kunnolla läpi ja löysikin muutamia koloja, naarmuja yms. paikattavaa. Ens viikolla pitäis/vois muuttaa. Muuten on saatu paljon aikaa edellisestä päivityksestä. Kesällä murskautunu matkalaukku on saatu tingattua monta kertaa parempaan, kummassakin autossa on talvirenkaat ja eilen jopa saatiin kilvet kumpaakin kaaraan. Kun ne vielä sais paikalleen. Ja kun sen isomman auton sais vielä korjaamolta käyttöön. Se nimittäin lopetti palvelemisen. Menin imuroimaan autoa ja jätin radion päälle lapsille siksi aikaa. Siivouksen jälkeen se ei inahtanutkaan. Soitin huoltoon ja annoin ne vikakoodit sinne. Mies vastas, että siitä on vaan akku loppunu ja kaapeleilla siitä pitäis selvitä. Eka kaapelimies mun piti päästää menemään, kun ei löydetty sitä akkua konepellin alta. Manuaali vaan käteen ja ettimään. Meän toinen auto oli jo siinä vaiheessa saatu paikalle ja huoltamolta lainattiin kaapeleita. Savu vaan nousi kaapeleista, mutta huomattavaa parannusta ei mun autoon saatu. Lopulta soitto hinausautolle ja hilirimpsis. Siitä on menny akku ja laturi, arviolta tonnin verran...

Viikonlopun vietin agilityn b-maajoukkueleirillä. Ihan huippua päästä reenaamaan lämpimään mattopohjaiseen sisähalliin. Ei huolta koiran tassujen aukeamisesta hiekan takia. Kunnon koulutusta yhteensä reilut 6 tuntia, muutamat luennot ja hyvää seuraa. Ainoastaan sen auton puute toisena päivänä aiheutti hieman päänvaivaa, mutta kävelemällähän siitä selviää. Eka junalla kotoa Hyvinkäälle ja siitä noin viien kilsan kävely hallille. Hyvin siitä selvittiin. Hemppa oli mukana molemmat päivät ja rusinapaketilla, rimoilla leikkimisellä ja loistavilla päikkyjen ajoituksilla plus avustajilla se meni. Viikonlopun anti oli aluksi se, että en osaa yhtään mitään. Ollaan totisesti jääty sille neljän vuojen takaiselle tasolle miinus 2 vuotta vielä siitä. Väärät käjet, väärässä paikassa annetut käskyt, holtittomuutta, suunnittelemattomuutta yms. Mutta siitä se lähtee taas. Tärkeimpiä neuvoja mm. tarkkuus lähdössä (koira nousee joka kerta seisomaan itekseen), suunnitelmallisuus lämmittelyesteillä (nyt se saa mennä miten haluaa, miksi se tottelis radalla), selkä suoraksi! (pysyy rimatkin paikoillaan ja ohjaukset kunnossa). Koneella on ratakuvioita seiravaaksi puoleksi vuojeksi, ei pitäis tulla ongelmaa, mitä treenaa.

BB:n lomassa naputeltua

2009-11-03T23:48:00.008+04:00

Pohjoisen reissu oli ja meni. Kaikki kuvat on otettu sillä matkalla, on lasten isomummoa, ukkia, lumiukkoa poikineen Oulussa ja aina niin kiinnostavaa ukin pianoa. Oltiin paluumatkalla vielä yks yö Oulussa ja siitä sitten ajamaan etelään. Kerttu teki niin antaumuksella muumi-tietokoneella hommia mun avustuksella, että meillä meinas bensa loppua keskelle ei-mitään. Yhtäkkiä katoin, että bensavalo palaa ja mittari näyttää jo viivaa jäljellä olevien kilsojen kohalla. Alko syke nouseen kunnolla. Viimiset lukemat on 20 kilsaa ja sen jälkeen tulee pelkkää viivaa. Onneks maisemat alko näyttään siltä, että siellä metässäkin olis jo tulomatkalla koettu huoltis ja niin se oli viien kilsan päässä. Saatiin tankattua ja matka jatkui. Oulun kohilla käytiin ekaks Kärkkäisellä hypistelemässä kuppeja ja lautasia, mutta mitään meän tarvitsemaa ei ollu. Loppumatkalla käytiin Lahessa ABC:llä, jossa oli Iittalan outlet. Sieltähän sitten lähti iso kassi niin tarpeellisia lautasia, laseja, neitille omat espressokupit ja joku vati. Pimeällä ajettiin loppumatka ja Keravalle oisin jääny jos ois pitkän matkan ärsytys kasvanu enää senttiäkään. Ei jaksanu enää. Joskus tuo pikkuneitin järjenjuoksu ihmetyttää, kuten kehälle päästyämme. Ajattelin samaa asiaa, jonka se sano ääneen. Kerttu huomautti takapenkiltä, että pitää soittaa isi tulemaan meitä vastaan kantoavuksi. Ei se ihan tyhmä ole.

Viikko hurahtikin sitten miehen isoveljen punkatessa meillä. Oli tullu Ruottista tänne viikoksi töihin. Seuraavana viikonloppuna tuli vielä pikkuveli ja isäkin, tosin ne vaan kyläilivät. Hyvästelivät samalla tämän suvulla alusta asti, eli 50-luvulta saakka hallussa olleen asunnon.

Muuten ollaan pyöritelty asuntoasioita ja muita hoitamattomia asioita. Mitään ei siis ole saatu kuitenkaan käytäntöön. Jo kesän lennoissa rusentunutta matkalaukkua ei ole saatu korjaukseen, miehen autosta puuttuu talvirenkaat, kummastaki puuttuu kilvet, kirpputorille ei ole viety mitään, asuntolainaa ei ole kilpailutettu yms. Pari viikkoa aikaa muuttoon ja muuttofirmoja pyöritellään kans. Kuinka paljon halutaan osallistua ite? Hempan kanssa ei paljoa kanneta roinaa, se vaatii yhen ihmisen huolehtimaan siitä eikä yksin oiken saa lipastoa alakertaan. Tai saahan se, mutta jälki ei ole kaunista.

Etelään palattuani olen alkanu laittaan Hiponkin elämää järjestykseen. Hierojalla ollaan käyty kaks kertaa, pari kauratyynyä on ommeltu lämmikkeeksi selkää varten, vitamiinipilleri on menny suuhun aika monta kertaa ja back on track-loimi on tilattu, sekä aloitettu taas tokotreenit, kun ei oikein esteille viittis mennä puilikuntoisena. Niin ja kitekatista on siirrytty NEUhun melkein pelkästään. Tänään kävin vielä tilaamassa sen super tassusalvan lähieläinkaupasta. Olen sitä maagista ainetta käyny ettimässä nyt kaheksasta eläinkaupasta tuloksetta. Koira oli niin sairaan jumissa vähän joka puolelta. Tämän päiväsen hieronnan ansiosta se joten kuten aukes ja antoi jo venyttää kumpaakin etujalkaa. Selkä kai se ensisijainen engelma oli, mutta kuulemma oli jumissa niskasta asti. Viikonloppuna on bemarileiri, jonne saatiin lupa osallistua. Sitä ootellessa.

Ai niin. Paremman ajankulun puutteessa käytiin lauantaina kattomassa Hyvinkään kisoja reilut seittemän tuntia ja sunnuntaina mentiin Myyrmäkeen lemmikkimessuille. Onneks otettiin Hippo myös mukaan tarkoituksena laittaa Kepa sen kanssa lapsi ja koirakisaan. Selitin ennaltaan neitille, että siellä ei tartte osata mitään, eikä ole mitään väliä, kuka voittaa ja kuka häviää. Tietty Kerttu oli pienin siellä, päätä lyhyempi seuraavaa kakaraa. Seittemän osallistujaa siellä oli ja tuomari pisti Kertun hopealle! Se teki kaiken, mitä tuomari pyysi lähes "ammattimaisesti". Tosi sievästi talutti eestaas ja ympyrää. Hippokin käyttäytyi tosi hienosti, ainoastaan hyppäsi muutaman kusiläikän yli tapansa mukaisesti... Neiti (ja äiti) oli niin maireana elämänsä eka pokaali käessä. Pokaalia tärkeämpi oli kuitenkin se pedigreen iso tuotekassi, jossa oli jos jonkinmoista makupalaa.

Syyslomailua lisää

2009-10-22T22:23:00.004+04:00

Tänään oltiin rauniolla reeneissä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Ei sentään Hipolla reenata, mutta sai se kuiteski ettiä Kertun pari kertaa. Onnetonhan se siinä hommassa on, kun ei sillä ole hajuakaan, mitä siellä pitäis tehä. Ei ole koskaan opetettu. Muuten se alkaa olemaan kunnossa. Kipulääkkeen tungen sille aamuisin kitaan ja jo koittaa pomppia ja leikkiä entiseen malliin. Yritä sitä sitten hillitä.

Hermanni alko tänään käveleen. Seistä töröttäny se on jo kauan aikaa ja tukea vasten hiippailee, mutta tänään oivalsi, että pysyy joten kuten pystyssä jo ilman mitään. Maksimi taitaa olla joku 5 askelta ennenku maan vetovoimaa on liian suuri. Lisäks isäntä oli tänään vajaan tunnin mummin kanssa kotona kun me muut käytiin asioilla. Oli ollu täys työ pitää heppu tyytyväisenä sen jälkeen kun salaa pantiin ovi kiinni.

Seuraavassa kuvassa on pahin purenta, mitä olen koskaan nähny. Livenä tämä näyttää vielä kamalammalta. Tästä koirasta ei koskaan tule käyttövaliota kun se Mattsonki taitaa olla jo kuollu. Jos tämä olis ihmisen suu, se korjattaisiin jo yleisön painostuksesta. No, onneks tästä ei ole haittaa mestaruuksien vastaanottamisissa.

Kotirintamallakin tapahtuu. Tais mennä koti kaupaksi tosi lyhyellä aikavälillä. Tarjous on hyväksytty ja kuukausi aikaa muuttaa uuteen kotiin.

Tämä kotiäiti pääsee huomenna kampaajalle! Iltapäivällä on eessä siis ihan varmasti taas kerran lyhyempien hiusten aiheuttamaa katumusta. Se on niin monta kertaa nähty.

Lääkäristä lääkäriin...

2009-10-21T18:07:00.002+04:00

Pohjoisessa kun ollaan niin täällähän sitä sattuu ja tapahtuu. Oulun kisat peruin meän osalta kun Hipon tassut ei ole kunnossa. On ne paremmassa kunnossa kuin ennen, mutta nirhautuneet edelleen. Eilen aamulla ihmettelin kun ei koira halunnu seistä ollenkaan. Oli aivan vetelä ja vaisu. Ulos ku mentiin se löi heti maate. Hypätä ei tahtonu eikä ruokakaan maistunu. Muistin samalla, että se ripuloi edellisen päivän kävelylenkin aikana. No nettilääkäri-googlen perusteella diagnosoin kohtutulehuksen, vaikkei oireet ollu sinnepäinkään. Aattelin, että takapäässä se ongelma kuitenki on. Mahassa, tapapuolessa tai jossain synnytyselimissä. Soitettiin Simon kunnaneläinlääkärille, koska se on kuulemma paras täälläpäin. Ja niin se oli. Aivan mahtava. Ja halpa kaiken lisäksi, suunnilleen ilmanen. Lääkäri katto ihan kaiken läpi, ultras kohdun ja paineli selän. Diagnoosina on selän täysjumi. Kaikki muut oli kunnossa, mutta vasen takajalka ei palaudu samaa tahtia oikeaan asentoon ku muut. Siis jos siitä taittaa varpaat taaksepäin, siinä kestää kuulemma liian kauan aikaa kun koira ne oikaisee. Selästä aristi myös. Eli se on jossain välissä joko liukastunu tai hypätessä loukannu selkänsä tai sitten tämä anturoitten varominen on aiheuttanu sen jumin. Kipulääkettä siis plus lepoa ja mielellään hierontaa. Peruin samantien tulevat kisat, tässähän tulee dopingaikaa ihan reippaasti. Toiveissa olis päästä muutaman viikon päästä agilityn B-maajoukkuueen leirille Hyvinkäälle. Sieltä tuli tietoa, että kouluttajina on Harri Huittinen, Jenni Lehtinen ja Jan Egil Eide, vai miten se meni?

Lähti taas vähän lapasesta, mutta eilen iltapäivällä sattu taas. Mummua vietiin terveyskeskukseen. Se oli edellisen yön töissä eikä sitten Simon reissun takia kerinny nukkua ollenkaan. Samoilla silmillä oli vielä iltapäivällä laittamassa takan luukkuja kiinni ja kiipes tuolille, että yltäis paremmin. Jumalaton kolina kuulu ja sitten ihan hiljaa. Oli tippunu tuolilta lyöny silmäkulmansa takan reunalla roikkuvaan "espanjalaiseen kidutusvälineeseen". Se on sellanen matkamuistona tuotu ikäänku ruoska, mutta siinä pn kettinkien päässä metalliset pallot, joissa on tylsiä piikkejä ympäriinsä. Osu sitten se piikki silmäkulmaan. Sitä ei tarttenukaan ommella vaan olivat liimanneet sen kiinni. Nyt on niin makia mustelma nousemassa siihen laastarin alle, että ohikulkijat ei voi olla ku ihan varmoja, miten on mummulle käyny.

Lääkärireissujen lisäksi ollaan aikaa kulutettu lähinnä kyläilemällä ja olemalla. Ihan parissa kaupassa ollaan käyty. Tänään käytiin katsastamassa Tornion uus ostari (no on se kuulemma jo vuojen vanha) ja eilen löysin kirppikseltä Hermanille Reino-tossut. Vielä olis ehkä 27 kyläpaikkaa jäljellä. Ehkä skipataan osa. Lauantaina on tarjolla paikallista toko-osaamista kisojen merkeissä ja sitten aateltiin ajella Ouluun vielä yheksi yöksi.

Loput pikakelauksena: koti on myynnissä, pappa hukassa ja yöimetyksen lopetettu.

Leppoisa lauantai

2009-10-10T16:16:00.009+04:00

Eilen oli viimein Kertun 4-vuotisjuhlat ja kakunsyöjäiset. Jostain syystä tässä naputtelun lomassa lapan suuhun tuota äärettömän hyvää baileyskakkua, jota on vielä jäljellä. Vaan ei ole kauaa tätä vauhtia ainakaan. Neitiä jännitti tosi paljon häntä varten järkätyt juhlat, uni ei meinannu tulla edellisenä iltana ja juhlien jälkeinenkin yö oli lyhyt, mutta sekava... No itse juhlat meni hienosti, vieraina oli kolme ex-dubailaista mammaa lapsineen, joita oli 5 plus yks mahassa, jonka olisi pitäny jo poksahtaa.

Koti alkaa näyttää asutulta, eikä laatikoita enä pursua muualla kuin parvekkeella. Verhot pietetäänki aika lailla suljettuna. Kiinteistönvälittäjä on jo vieraillu täällä ja kuvat otetaan kai ens viikolla. Paitsi. Hoitelen nuita Purina-areenan avaimia ja muutamat ovat hakeneet multa kotoa avaimen. Kuten eräs rouva, joka asuu seuraavalla kadulla asunnossa, joka on heille liian iso ja haluaisivat löytää pienemmän. Täti ihastui (?) tähän kämppään todella ja haluaa nähä tän uusiksi miehensä kanssa ennen kuin menee yleiseen myyntiin. Saa nähä, mutta olishan se kummaa myyä avaimen hakijalle kotinsa. Uutta kotia ei ole ostettu, mutta eipä ole kaukanakaan. Käytiin taas tänään aamulla ajelemassa ja kurkkimassa ikkunoista sisään. Valittiin kahesta se paras ja nyt ollaan jo ostamassa venettä, traileria, enduropyörää sun muuta. Lainastakin on jo neuvoteltu. No, kaukanahan se ostaminen vielä on, mutta josko jouluna jo oltais jossain muualla?

Huolestuneena henkisestä hyvinvoinnistani huomaan, etten enää voi lukea shoppailua harrastuksekseni, kuten viimeiset neljä vuotta on ollut. Tänään käytiin väkinäisesti hulluilla päivillä, mutta mikään ei houkutellut, ei ainakaan alennustavara. Oikeastaan se on mahtavaa. Ruuan lisäksi tulee ostettua ainoastaanlapsille talvivarusteita, itelle ei yhtään mitään. Autonkin varustetasoa on nostettu kun tänään hankittiin talvinakit vanteineen. Asennus ens keskiviikkona. Siitä seuraavana päivänä onkin tarkoitus nostaa kytkintä ja pakata lapset ja koira tavaroineen matkaan ja porhaltaa 720 kilsaa suoraan pohjoiseen. Lähen siis lasten kanssa ainaki viikoksi mummilaan. Matkaan mahtuu toki Oulun agikisat, jos koira vaan on kunnossa. Yleensä se vetelee anturanpohjat auki hallilla, mutta nyt on uus ongelma. Lähes jokainen ikäänkuin sormienväli on jollain tavalla nirhaantunu ja yhessä välissä on ihan märkääkin. Lähes-valmiin-eläinlääkärin-hotline-ohjeilla lähen kohta ostamaan erinäisiä aineita, että koiraparka pystyis ees ravaamaan ulkona.

Autosta puheenollen, ei ole helppoa tämä muuttoauton päivittäminen hellesääädöistä pakkassäädöiksi. Ajellaan edelleen jollain "erikoiskilvillä", siis lasissa on tarrakilvet. Pakkasnesteet tai jotkut sellaset... vaihettiin huollon yhteydessä (kyllä muuten Dubain huollot oli halpoja!), tuulilasinesteet on päivitetty, nyt ne renkaat tilattu ja rekisteröintikatsastus suoritettu kumpaankin autoon. Seuraavaksi lähtee paperit kai autoverotusta varten jonnekin passikopioineen yms. Jossain vaiheessa saahaan sitten kai ne oikeat kilvet ja päätös autoveroista. Niin ja puhumattakaan penkinlämmittimistä tai lohkolämmittimistä. Lasinlämmittimet sentään löyty valmiina kun osas vaan ettiä oikeeta nappulaa.

Kertun juhlien lähes kohokohta itelleni oli kyllä Hermannin ensimmäinen askel, jonka näin. Herra ei ees kaatunu. Hyvin se muutenkin nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten, samaa tahtia siis menee kuin siskonsa aikoinaan. Turha kai mainitakaan, että yötkin menee kohta samaa heräilytahtia kuin sisko. Nimim. pari tuntia huutoa illalla, muutamat huudot yöllä yms. Isosisko sentään on lopettanut (kopkop päähän) ne ihmeelliset yölliset "paniikkikohtaukset". En nyt muista, mikä niitten oikea nimi oli.

Se on täällä tänään!

2009-09-29T17:40:00.005+04:00

Tai siis eilen. Kontti tuli ja yli 100 pahvilaatikkoa sen sisällä. Ihan kuin olis ollu joulu. Ei yhtään tienny, mitä sieltä laatikosta esiin tulee. Kokoajan ootin ja pelkäsin gekkoa, mutta yhtään ei löytyny. Vähän olin pettyny. Olis tästäki jutusta saanu vähän jännittävämmän... Jännittämistä oli lähinnä siinä vajaan sadan neliön ahtamisesta 52 neliöön. Kyllä ne mahtuu, mutta eihän täällä siistiä ole. Varastot oli jo ennalta täyttä kaikkea soopaa ja varsinki vaatekaapit pursuaa. Täytyy isolla käellä alkaa rankkaamaan tavaraa pois. Jos vakavasti miettii, niin mikään tavara ei ole elämää tärkeämpi, joten pakko luopua vaikka mistä. Vaatteita vein jo ison kassin UFFin keräyslaatikkoon. Roskikseen menee myös kaikenlaista. Kirpparille en ainakaan omia vaatteita ala kuskata. Vähitellen vois alkaa päättämään, joko lastenvaatteet pannaan menemään vai säilytetäänkö vielä. Viime yön jälkeen olisin heti valmis panemaan kaikki kiertoon.

Kontti tuli viimeisen lupauksen jälkeen 5 minsaa etuajassa, matka kesti noin 7 viikkoa yhteensä. Kaikki oli tosi hyvin pakattu, yhestä lautasesta oli palanen pois, muuta vikaa ei ollu. Minä purin keittiössä astioita ja muuta sälää, mies purki olkkarissa ja 2 työmiestä kanto tavarat sisään. Posiviiviset miekkoset sano jossain välissä, että valmistaudu nyt kun alhaalta tulee kohta hiukan keittiön lattiapinta-alaa isompi ruokapöytä. Hyvin se lopulta mahtu. Tuolit ei niin hyvin.

Tänään ajoin oven eteen auton kun Hemppa nukku päikkyjä kaukalossa. Aattelin samalla kantaa akvaariotarvikkeita (wtf??? niinpä hyvinkin... tilapäisessä mielenhäiriössä olen antanu periksi akvaariolle) sisälle. Johan tuli isännöitsijä kertomaan, että tulen saamaan valituksen jos jätän autoni siihen pihalle. Mies on oikein mukava ja kertoi, että pihalla verhot heiluu jokseenkin tiheään ja kaikesta valitetaan. Eilisestä kontin pihalle tuonnista oli heti tullu valitukset. Ihmettelin kun varaston käytävälle jääneestä jääkaapista (en tiiä, miksi sekin piti tuua Suomeen) ei vielä oltu valitettu.

Tässä kaaoksen keskellä en tiiä, toivoisinko, että nopeasti löydettäis joku uus koti vai olisko kiva välillä hengähtää, eikä heti tarttis pakata just purettuja tavaroita. Kirkkonummen sundsberg nyt kiehtoo kumman lailla taas. Espoon Kalajärven esitteet heitettiin eilen roskiin.

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa kisoissakin purinalla. Oli piirinmestaruuskisat ja eessä 5 rataa, 2 henk.koht.rataa Hipolla, yks joukkuerata ja lainakoira-Rallilla (omistaja-Kaisalla jalka revähtäny) 2 rataa. Hipolla perusradasta ihan ok-nolla ja toinen sija. Hävittiin melkein 2 sekkaa voittajalle ja se suunnilleen raivostutti. Oma ohjaus tuntu aika letkeältä, että olishan siinä voinu kiristää, mutta nolla mikä nolla, se on tavoite. Hyppäriltä tippu yks saakelin rima, se eka tälle kisakaudelle. Että ottaa pattiin, mutta olin kuulemma täysin koirarukan eessä. Muuten ohjaus meni miten sattuu, oli tosi mutkarata, mutta mukava. Joukkuerata meni vähän ku vasemmalla käellä nollalla. Ralliparka näytti siltä, ettei olis mun mukaan ollenkaan lähteny, istua tönötti ihan väärään suuntaan. Lähti kuitenki mukaan ja pakko-nolla ekalta, toiselta mun ohjausvirheestä hyllylle radan puolivälissä. Rallin radoilta ei minkäänlaista muistikuvaa, kaikki energia meni siihen, että sai sen pysymään mun mukana. Omalta osalta 5 rataa oli liikaa. Motivaatiota riitti just kummankin koiran ekoille radoille. Ehkä se 9 tuntia kisapaikalla oli liikaa.

Huomenna pääsee tästä kaaoksesta vähäks aikaa pois. Lähen lasten kanssa Tukholmaan päiväksi. 2 yötä Siljalla ja päivä Tukholmassa.

Bloggaaja laiskottelee

2009-09-21T21:57:00.010+04:00

Ei millään jaksaisi päivittää blogia! Tänhän piti olla vaan Dubain ajan blogi ja vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu. No jos joskus jotain viittis naputella. Se 8 päivää oli ja meni aikoja sitten. Ei ole tavaroita näkyny, mutta huomenna kuulemma niien pitäis jo olla Suomessa. Autot on (luojan kiitos, tai luojan ja luojan...) tullunna viikko sitten. Sen jälkeen en ole julkiseen kulkuneuvoon jalallani astunu enkä ole reeneissäkään käyny. Mihin kummaan sitä saa kotiäiti aikansa kulumaan kun ei muka reenaamaan pääse? Mitään ei oikeen ees tehä eikä mitään saaha aikaiseksi.

Paitti että Ojankoon mentiin viikko sitten julkisilla! Olipa projekti. Haagasta lähettiin ysin jälkeen keskustaan menevään bussiin. Keskustassa vaihettiin Mellunmäkeen menevään metroon. Päätepysäkiltä vaihettiin taas bussiin ja mentiin vähän vikasuuntaan lopussa... Pari pysäkkiväliä piti palata takas ja jatkaa jalkaisin pari kilsaa, loppumatkalla kehä kolmosen ylitys. Perillä kisoissa oltiin joskus ennen kahtatoista. Autolla sen matkan tekis ehkä parissa kymmenessä minuutissa. Mutta mitäpä sitä tekis muuta sunnuntaina? Katteltiin kisat, reenailtiin hitusen verran välissä ja sama kotimatka takas. Kotona 3 tuntia luvattua myöhässä.

Sattuipa varmaan kummallisin juttu ikinä silläkin matkalla. Ooteltiin paluumatkalla ekaa bussia jossain Mellunmäen pysäkillä. Hemppa nukku kärryissä pyörätiellä ja me oltiin Kepan kanssa ehkä 10 metrin päässä keräämässä kukkia. Katoin, että tuleepa siellä huonokuntoinen juoksija, noin 30v miekkonen, joka jauhaa samalla purkkaa. Se ohitti meät ja Kepa katto sitä haavi auki. Näin sivusilmällä, että se heitti jotain mettään. Kerttu sano, että äiti kato! Se näytti siltä ku se olis heittäny meän vesipullon mettään. Kysyin, että mitä se teki? Oliko se meän vesipullo? No oli se. Herra nappas meän vesipullon Hermannin kärryistä ja kai nähtyään, että siinä oli Kertun pampula kiinni, nakkas sen menemään. Sen verran oli vielä röyhkeä kaveri, että jäi puuskuttamaan ehkä 20 metrin päähän meistä ja sylkemään limojansa. Olin niin ällikällä lyöty, etten saanu sanaa suusta (taaskaan) ja bussikin tuli.

Nettikin saatiin vihdoin kotiin (netin lisäksi meillä ei suunnilleen ole muuta ku tuo ekassa kuvassa oleva matkalaukku). Varmuuden vuoksi haettiin vielä nettitikkuki kaheks viikoks. Tai siis se pitää palauttaa kohta jos ei halua sitä sitten vuojeksi tai jotain. Viikonloppuna käytiin mökillä testaamassa nettiyhteyden toiminta jumalan selän takana ja toimi. Hiukka hitaasti, ellen sanoisi jopa sairaan hitaasti, mutta toimi kumminkin. Kyllä siellä mökillä muutaki tehtiin. Ideana oli nurmikon jyrsimellä "tasoittaa" sitä pihaa ja nakata uuet siemenet. Kyllähän sillä jyrsimellä sai siitä pihasta niin taistelukentän näköisen, että ehkä olis pitäny jättää homma tekemättä... Kanttarelleja myös löyty pussillisen verran ja puolukoitaki kävin käsin noukkimassa. Yllättävän mukava viikonloppu kyllä oli.

Asuntorintamalla tilanteet vaihtelee. Ollaan käyty nyt Espoon perämettässä eli Kalajärvellä kattomassa rivareita. Ihan ex-tempore lähettiin, vaikka tiiettiin paikan olevan kehä kolmosen ulkopuolella. Talot oli tosi kivat ja uuet. Ne on vaan niiiin kaukana. Eilen kurvattiin mökiltä erittäin fressinä suoraan Vantaalle esittelyyn. Oli sekä pienkerrostaloa että rivaria. Ekan kerroksen ykstasonen pienkerrostalokämppä oli hyvä, mutta se Lidl takapihalla ei ihan kolahtanu. Tänään sitten uuella idealla uuteen nousuun. Asutaan tässä, tehään keittiöremppa ja ostetaan tontti jostain. Huomenna kaikki on varmaan taas toisin. Oliskohan tässä kuvassa olevassa Mellunmäen aseman talossa yhtään LUUKKUA vapaana? Näyttäis niin viehättävältä.

Viikonloppuna nettitikusta oli oikeasti hyötyä. Agilityn mm-kisat oli Itävallassa ja ei ihan olis koko viikonloppua viittiny istua sisällä koneen ääressä. Mökillä pysy hyvin kärryillä tuloksissa. Samoin purinalla kisoja kattomassa oli kone ajan tasalla. Paitti että akku tietysti loppu just kun viiminen suomalainen oli radalla... Mineissä mahtavasti tuli Suomeen kultaa. Medeissä tuli joukkuekultaa ja makseissa sijat 4 ja 5. Ei siis yhtään hullummin. Sen verran taas ärsytti olla netin varassa, että päätettiin lähteä ens vuonna mm-kisoihin (luultavasti Saksaan). Jos ei päästä joukkueeseen (eka pitäs tehä tuplanolla, sitte muut nollat, sitte vielä pärjätä karsinnoissa... heleppoa ku heinänteko) ni sitten katsomoon.

Eihän sitä nyt sentään ihan ole laiskoteltu. Tai liekkö se tämäkään niin tekemiseksi luettavaa on... Kertun kanssa käytiin 4v-tarkastuksessa. Neitihän saa nostaa yhen lisäsormen pystyyn torstaina. Neuvolassa piti piirtää, tietää värejä, kertoa kuvista, tehtiin näkö- ja kuulotestit, käveltiin viivaa pitkin, punnittiin (16kg), mitattiin (103cm) ja rokotettiin. Kaikki meni aivan älyhyvin. Kuulokkeet ja silmälasit meni päähän ku vettä vaan. Rokotuskin sai vaan silmät vähän punottaan, mutta kyyneltäkään ei tullu. Kaikki oli ok, joten seuraava käynti vuojen päästä. Kävin muuten elämäni ekassa vanhempainillassaki. Ihan tuntuu melkein olo jo aikuiselta tuon jälkeen...

Ja taas muutetaan leiria...

2009-09-02T22:57:00.002+04:00

...nimittain huomenna poistutaan tasta hotellista kahen viikon jalkeen omaan kotiin. Edelleen tyhjaan sellaiseen. Huonekalujen arvioitu saapumisaika on 8 paivan paasta. Siita autojen saapumiseen pitais menna muutama paiva lisaa. Laskin uuestaan tan kesan majapaikat ja sain niita kaheksan. Korkeasta lukumaarasta huolimatta meilla yot menee nykyaan aika hyvin. Hermannin oiset maitotarjoilut koki karun paatoksen kun en enaa jaksanu herailla kahen tunnin valein herraa syottamaan. Paatin, etten syota ennen aamukuutta. Luultavasti Hemppa kuuli sen, eika ees pyytany mitaan koko yona. Sita ei oikeasti ole tarttenu yhtaan huudattaa, vaan se jotenkin meni ilman itkuja.

Kertun kerhokin on alkanu sujumaan. Eihan siina kerhossa mitaan ongelmaa ole ollukkaan, mutta sinne jaaminen on ollu iso ongelma. Neitia ei ole koskaan mihinkaan hoitoon jatetty, paitti Dubaissa 1,5 kertaa. Eka kerta meni ilman itkuja ja toinen loppu ekaan tuntiin... Taalla tehtiin niin, etta ekat pari kertaa olin koko kolme tuntia siella kerhossa mukana ikaanku taustalla H:n kanssa. Kolmannella kerralla sain pitkan neuvottelun tuloksena kayda kaupassa valilla mutkan. Sen jalkeen kerhon vetaja ehotti, etta jos seuraavalla kerralla vaan jatan sen vahan ajan paasta. Seurauksena tietty puolen tunnin dramaattiset itkut. Oli huutanu yli puol tuntia suoraa huutoa ja valilla vetany henkea. Tata jatku muutama aamu kunnes tanaan... ei itketty lainkaan! Eilen aamulla iski viela kamalat mahakivut matkalla kerhoon ja viela kerhon eteisessa hivvea nalka. Tanaan jopa hymyilytti ja iloisin mielin vilkutettiin aitille siita vilkutusikkunasta. Muista kerholapsistakin puhutaan jo kaveri-sanalla. Kerhohan kestaa sen 3 tuntia kerrallaan ja se sattuu olemaan vartin kavelymatkan paassa purinalta (koirahallilta). Siina on reippaasti aikaa reenata vaikka mita.

Hipon kanssa on keskitytty perustreeniin ja syomiseen. Hallilla olen kayny pari kertaa viikossa tekemassa valmista rataa... En juurikaan ole mitaan suunnitellu, tehny vaan jotain perusjuttuja. Ei paljoa jaksa yksin raahata mitaan. Josko tassa nyt paasis johonki reeniryhmaan niinku silta kylla nayttais. Haluaisin sellaiseen ryhmaan, joka alkais vasta ysilta illalla, jolloin lapset olis jo nukkumassa, mutta sellaista sopivaa ei oikein ole. Hipon kylkiluitten peitteeksi saahaan varmaan jo kohta jotain, koska neu nayttaa maistuvan. En oikein tiia maaraa, paljonko se saa sita syya, mutta nyt oon antanu syya melkein niin paljon ku syo. Kiva naha oman koiran kerranki nauttivan syomisesta. Kisoihin tulee tai on tullu jo aika pitka tauko. En uskalla mihinkaan ilmoittaa sita kun ei ole sita autoa. Mm. Ojangossa on kylla kisoja ollu, mutta sinne on turhan tyolasta menna julkisilla. Toisaalta, eipa tassa kisoihin ole kiire. Piirinmestaruuksiin sitten varmaan seuraavaksi kuun lopussa.

Asunnon haku on hitaahkosti kaynnissa. Yhessa esittelyssa kaytiin viime sunnuntaina. Mentiin Kirkkonummelle sundsbergiin. Ollaan siella kayty viimeksi 4 vuotta sitten. Nyt katottiin kolmen makkarin rivaria pikkuruisella pihalla. Tultiin lopulta siihen tulokseen, etta se on liian kaukana. Asuinalue on ihanin ikina, talot kivoja, halvempia ku esim. Espoossa, mutta vahintaan 20 kilsan tyomatka on liian pitka.

Eilen tuli tavattua myos tyokavereita. Tai voiko niita sanoa tyokavereiksi jos ei ole ollu toissa neljaan vuoteen? No anyway, tavattiin Sellossa ruuan merkeissa. Oikeastaan meista yks vaan oli toissa. Kaks on hoitovapaalla, yks viimeisillaan raskaana ja yks vaan toissa. Oli kylla mukava rupatella ja paivittaa tapahtumia. Yksikin oli saanu lapsen tammikuussa, enka tienny asiasta mitaan. Talle viimeisillaan esikoistaan oottavalle jakelin tosi hyvia neuvoja ja kielsin ostamasta mm. sitterin ja altaallisen hoitopoydan. Toivottavasti en saa myohemmin syytteita niskaan, mutta ainakaan itte en ole moisia tarvinnu. Illalla mentiin viela ex-Dubai-Tiinan kanssa elokuviin. Oli korkea aika paasta kotoa pois. Kavi nimittain niin, etta kun olin lahossa ja annoin ohjeet Hempan syottamisesta, mies kysyi, etta mista maa tiian, millon silla on nalka?

House hunting ja turistikierroksia

2009-08-23T21:50:00.002+04:00

Torstaina mentiin miesta vastaan kentalle ja vikanahan se sielta tuli. Oli jaany kas kummaa matkalaukut jonnekki. Silloin ei viela tiietty, etta ne ei ollu koskaan lahtenykaan Dubaista ja etta niien saapumiseen menis 4 paivaa... Lopulta se laukku tuli suurin piirtein palasina ja mukana oli laukkuliikkeitten yhteystietoja. Perjantaina taas kerran pakattiin ja hurautettiin Espoon puolelle huoneistohotlaan kaheks viikoksi. Paikka on ihan kiva, rauhallisella paikalla, rauhallinen talo. Ymparisto sen sijaan sellainen, jossa en toivoisi lapseni kasvavan... Selloon matkaa vajaa kilsa, josta lahtee lahimmat julkiset kulkuneuvot.

Paivan polttava aihe meilla on uusi koti ja sen ettiminen. Hakukriteerit on niin valjat, etta niihin mahtuu varmaan monta sataa kamppaa 50 kilsan sateelta. Ei siis oo helppoa. Ei osata ees paattaa, halutaanko kerrosta, rivaria vai omakotitaloa. Kaikki kolme paakaupunkiseudun kaupungit sopis. Oikeestaan Vantaa on kylla melkein jo jatetty pois. Eilen kaytiin muitten turistien (?) tapaan pitka kierros Helsingissa kattelemassa maisemia. Lahettiin rautatieasemalta espalle, siita torin ja rannan kautta tahtitornin maelle, kaivopuiston kautta ullanlinnanmaet ja eirat, punavuoren ja kampin kautta taas junalle. Matkassa meni ehka 5 tuntia. Tuli syotya evaat, jatskit ja vahan katteltua myos purjehuskisoja. Paasin piipahtamaan jossain hiukka paremmassa elaintarvikekaupassa, jonka kylla ennustan meneen konkkaan alta aikayksikon. Kuka ostaa timangipantoja fifilleen riittavan usein? Tai jotain juicy couture-pukuja? Maastokuvioista, pinkkia, turkiskauluksella? Anyone? Ei nouse yhtaan katta... Loppumatkalla osuttiin myos Moko markettiin, jossa oli mm. Dubaista tuttuja Intia-kaappeja, ehka 30 prossaa kallimmalla kuin Marina-kaupassa. Kierroksen saldona kipeat jalat, monta uutta paikkaa nahtyna, muutamat julkimot ja miljoona turistia. Turisteja on joka paikka taynna huolimatta siita, etta niita on kuulemma paljon vahempi ku ennen.

Tanaan jatkettiin hiukka lyhyemmalla kaavalla Helsingin kierrosta. Aamulla koitettiin ettia sopivia asuntoesittelyja, mutta yhtaan tosi mielenkiintoista ei ollu. Ainakaan juna- tai bussireitin varrella. Lompsittiin vaan keskustaan ja taas saatiin monta tuntia meneen. Kaytiin mm. hietaniemen hautausmaalla Kertun mummon haudalla. Mielenkiinnon veti kylla eniten ne oravat, joille pahkinoita oli onneks mukana. Yks tuli jopa Kepan kaesta ottamaan syotavaa. Kertulla oli muuten kerhossaki pahkinoita viimeks pikkupussissa mukana ja evastauolla se oli sanonu, etta mulla on oravien pahkinoita (maapahkinoita) mukana. Kerhotati oli pitany hiukka arveluttavana syya niita, mutta neiti oli sanonu, etta Jonna on antanu luvan syya niita. Tati oli kyselly, etta onko se Jonna joku sun kaveri vai kuka, muttei neiti ollu vastannu. Koko tan viikonlopun on meita sanottu omilla etunimilla, ei olla oltu aitia ja iskaa ollenkaan.

Muuten Kerttu on kotiutunu yllattavan hyvin "uuteen kotimaahansa", sehan oli nelisen kuukautta vanha kun Suomesta lahettiin ja ens kuussa tayttaa nelja vuotta. Vaikka kokoajan ollaan vaihettu leiria ku mustalaiset konsanaan, on Kepa nukkunu jopa yonsa lahes ilman heratyksia. Tana kesana ollaan oltu jo viiessa eri majapaikassa. Pikkuveljen nostaminen vaan on asia, jonka kielto ei mene perille. Muutaman kerran on iltasatu jo pitany jattaa lukematta liian monen varotuksen saannin takia.

Kesakuulemisista oon tyystin unohtanu mainita Hipon tokouran jatkumisen. Tulihan sita treenattua tokoakin jonkun verran talven aikana, mutta ne ryhmapaikallaolot jai siihen yhteen kertaan, joka tehtiin kahta paivaa ennen kisoja. Paikalla kuitenki pysyttiin, kuten ryhman muutkin koirat ja tasaisesti ok pisteita kaikista liikkeista. Kapulakin tuotiin ja luoksetulossa pysahyttiin. Tuloksena avoimesta joku 180 pojoa ja siirto voittajaan. Mehan ei kayda ku ne tarpeelliset kokeet per luokka, eli koulutustunnuksia ei haeta. Ens vuonna tavoitteet voittajan lapimenoon. Ehka..

Nyt ku on ees jotain agikisoja takana, on onneks mahollisuus paasta jonkun kameraanki. Belgikisoissa oliki kuvaaja, joka pani otoksensa nettiin. Sielta loytyy Hipostaki mahtavia kuvia, esim. tama otos, joka todistaa suhteellisen hyvat ominaisuudet hypata taysin mutkalla... Ei muuten ole viela yhtaan rimaa tippunu tana kesana. Viime vuonna niita tais tulla useampiaki.

Talla hetkella Hippo on luurangonlaiha. Ei ole oikein ollu motivaatiota ees tarkkailla sen syomisia, kunnes hoksasin sen olevan sairaan laihassa kunnossa. Syominenhan on sille muutenkin ongelma, kun ei maistu niin ei maistu. Asia on sentaan jollain tavalla jo korjaantunu. Kavin hakemassa koetteelle potkon neuta kaupasta (samalla ku uusittiin kisoissa poikki menny joka-koiran-omistajan-kauhu-vehe eli flexi). Ja se sattu maistumaan! Eli siis nain helppoa. Saahaan jattaa kissanruuat nykyaan kaupassa kissojen omistajille ja siirtya koiranruokaan :)

Ai niin, meinas unohtua. Kesan aikana oon tavannu enempi ku aikasempina vuosina naita muita "suomalaisia dubailaisia" tai entisia dubailaisia. On tavattu esim. Sonjaa, Tanjaa, Carinaa ja Ilsea. Voin sanoa, etta joillekkin tuo mahan kasvatus nayttaa olevan akuuttiaihe???

Kirjastossa taas

2009-08-19T13:24:00.002+04:00

Kepa oli ekaa kertaa tunnin verran yksin kerhossa eikä ees itku tullu. Puolitoista tuntia siinä maanittelussa kyllä meni.

Alla pitkästä aikaa kuva. SIinä kaikki serkukset isiensä kanssa. Kerrankin sattui kaikki olemaan samassa paikassa.

Arkielämään sopeutumista

2009-08-18T13:13:00.002+04:00

Tällä hetkellä istun kirjastossa Kertun kerhon lähistöllä. Kerho alkoi eilen ja vielä en ole sieltä pois itte päässyt. Huomenna ajattelin koittaa moista. Kontti on Dubaissa pakattu reilu viikko sitten ja tavarat sekä autot seilaa jossain, toivottavasti kuun vaihteen jälkeen jo täällä perillä. Mies on tulossa parin päivän päästä ja silloin pakataan vaatteet ja matkataan ihan niin kauas kuin Espooseen johonkin perämettiin huoneistohotelliin pariksi viikoksi. Nyt ollaan muutama yö vietetty omassa Haagan kämpässä patjoilla ja laina-astioilla. Telkkuki löytyy, mutta mökiltä raahattu digiboksi sattui olemaan väärää mallia. Varaston lukotkin saatiin murrettua huoltomiehen pihteillä lopullisesti paskaksi, mutta digiboksia ei löytyny. Tietsikan raahasin rinkassa mökiltä kans, mutta kellään naapureilla ei taida olla langatonta nettiä.

Oma kappaleensa voisi olla myös tuo mökiltä kotiin muutto ilman autoa, mutta kuitataan se vaan niin, että rinkka selässä (rinkassa vaatteita, tietsikka, Kepan autopalli yms), Hermanni turvakaukalossa kärryissä, kärryissä roikkumassa matkasänky, sateenvarjo yms, Hippo 30 sentin rikki menneessä remmissä Kertun auttavissa (?) käsissä ja tällä bändillä tyhjään kämppään kaupan kautta... Muutaman kerran voin myöntää hermojen kilahtaneen ennennäkemättömästi tämän vajaan kuukauden yksinhuoltajuuden aikana, mutta onneks apu on jo kohta tulossa. Ekaks aattelin mennä elokuviin kattomaan Brunoa.

Muutamat kisat on käyty, reeneissä ei. Belgikisoissa kahesta radasta yks hylly ja hyppynollavoitto, joten hyppyvalioksi säälittävän helpolla. Viime viikonloppuna oltiin yrittämässä tuloksia Janakkalassa kolmella radalla, joista yksi tais olla vitonen, yks hylky ja yks nollalla kakkonen. Reeniä tarttis kumpikin, itte myös kisapäivän ruoka-ja nestehuoltoon pitäis paneutua ja ainaki muistaa juua. Janakkalassa meinas monta kertaa pökrätä kun kyykystä nousi ylös. Kyllähän sitä tällä metodilla laihtuu, mutta joku raja kuiteski. B-maajoukkueeseen laitoin lyijykynällä kirjoitetut pitkän hakemuksen, joka hyväksyttiin, joten ainakin reeniä on tulossa. Lisäks tais löytyä ryhmäpaikkakin talvikaudelle.

Kerttu on aika riemuissan edelleen Suomesta. Äsken käveltiin ehkä 300 metriä kerhosta kirjastolle ja sillä matkalla kärryihin piti kerätä omenia ja tammenterhoja. Myös kepit kelpaa. Hermanni on alkanu nousta tukea vasten seisomaan ja hampaitaki löytyy jo 6 kipaletta. Lääkäriin mennään ens viikolla ottamaan mitat ja kattomaan kehistystä. Jonkinmoista kehitystö vois saaha ainaki ikuiseen murheenkryyniin eli nukkumiseen. Aika vähillä herra näyttää pärjäävän öisin.

Haagan naapurit ratkes varmasti riemusta heti ekana päivänä kun huomasivat lapsi- ja koiraperheen saapuneen heän iloksi. Nyt ne ei saa nukkua öisin (Hermanni heräilee) eikä päivisin (Hippo kiljuu yksikseen). Onnittelut heille!

Heinäkuun päivitystä

2009-07-21T01:18:00.005+04:00

Pikainen tili Suomeen paluusta:

-Avoimissa SM-kisoissa loistoavaus, hopeaa yksilökisassa. Karsinnassa oltiin vasta en-ees-muista-mones. Otin vähän lisämutkaa ja kontaktikurssia, nolla kummiski.
-MM-karsinnoissa oltiin nollakoirakkoina, loistavat suoritukset, kunhan ekasta luistelusuorituksesta toivuttiin ja heitin lenkkarit nurkkaan.
-Mökkeilyä ollaan harrastettu kokoajan, nyt tänään sivistyksen parissa Nokialla, miehen työt jatkuu viikon verran Suomessa ennen lauantaista Dubaihin paluuta.
-Lapsille neuvolat varattu, muuttoilmoitukset tehty, Kelalla käyty, Kepalle saatu kerhopaikka!
-Rusketukset lähteny, mutta muuten tosi mukavaa :)
-Hermanni alias Hemuli täyttä jo 8kk tällä viikolla, ryömii sujuvasti ja nousee istumaan.

Sellanen pikahomma.

Bye bye Dubai!

2009-06-30T00:10:00.002+04:00

Kaks vuotta siellä piti olla, reilut kolme vierähti. Tärkeimpänä tuliaisina aikaan saatiin Hermanni, lapsiahan sinne lähin "tekemään". Monta kertaa suunniteltiin jonnekin muualle lähtöä, oli tyrkyllä maita niin Euroopassa kuin muuallakin. Jostain puskan takaa taas kerran tuli työpaikka Espoossa ja sinne mies nyt sitten menee. Pari kuukautta tätä ollaan vatvottu ja nyt se on päätetty. Minä ja lapset sekä Hippo ei käytetä sitä paluulippua. Tosin suunnittelen kyllä jo ekaa lomavisiittiä sinne...

Asumaan asetutaan ihan ekaks Haagaan, josta lähettiinkin. Ahdasta siellä tulee, joten katellaan rauhassa uutta isompaa kotia. Käytännössä mies menee lopettelemaan hommat vielä Dubaihin sekä pakkaa kodin muuttokonttiin. Tavarat ja autot saapunee sitten joskus ehkä varovaisesti arvioiden elo-syyskuussa. Siihen asti oleskellaan mökillä.

Joten nyt alkaa sitten se masennusvaihe! Se kuulemma iskee lähes kaikille expattielämästä palaileville aika pian. Kesä on kyllä hyvä aika palata. Ennemmin olen (olisin) Suomessa 20 asteessa kuin Dubain 45 asteessa, vaikka ei siellä iltiksen mukaan nyt niin kuumaa ole. Masennusvaihetta toivottavasti auttaa muut masentuneet Dubaista jo palanneet pääkaupunkilaiset... Useampi hyvä tuttu on palannu jo aiemmin, joten viilletään yhessä sitten ranteet :)

Masennuksen täsmälääkkeenä kävin tänään vielä vikaa kertaa täällä Gävlen paikallisella agikentällä. Paikalla oli muitakin reenareita ja ovat kyllä älykivoja. Jos Suomessa tunget jonnekki kentälle muina miehinä niin ainaki joku tulee nokka pystyssä kertomaan, kuinka tarttee olla jäsen ja plaaplaa. Täällä pyyettiin mukaan reeneihin ja tänään jopa tarjottiin keksejä :) Paikalla oli pari shelttiä, käppänäsnautseri ja kelpie, jonka pentuja on kuulemma Suomessakin. Ihan näin tunnin reenin jälkeen en kyllä itte siitä koirasta niin innoissani olisi, tosin voihan siinä olla ainesta johonkin muuhun lajiin. Tietysti täällä on just nyt viikonloppuna tosi isot kisat (lähistöllä), mutta mielellään kyllä tulen Suomen puolelle agirotuun. Eniten sinne kyllä vetää puolikas perhe, jotka kuulemma ihan hyvin mökillä pärjäävät. Ekana iltana Kerttu soitti itkuissaan kun oli niin äitä ikävä. Nyt tulee melkein kaks viikkoa äitistä erossaoloa, joka on kyllä liian pitkä. Mutta odotushan palkitaan. Ja tuliaiset on hyvät. Isillekin pitää ostaa "vain" 60 purkkia nuuskaa laivalta.

Huomenna siis aamulla Hermanni autokaukaloon, serkkupoika ilman turvaistuimia, turvavyö vain nimellisesti paikoillaan, pomppien arabimaisesti takapenkillä, puhumista kieltäen... Niin siis rattoisa matka Tukholman quality outlettiin, paluu tuulipukukansan pariin vaatii uudet tuulihousut. Sitten keula kohti Siljan satamaa ja Suomeen. Pysyvästi! Ja nettipimentoon kesäksi. Ai niin, mutta onhan onneksi Turengin kirjastossa koneet.

Volvoja siellä ja täällä

2009-06-26T10:45:00.001+04:00

Taas on viikko vierähtäny ja siihen mahtuu monenlaista. Mies meni Kepan kanssa jo Suomen puolelle mökille eka junalla, sitten lentsikalla ja lopuksi amazing race jatkui kentältä Hertzin pisteen kautta Hämeenlinnaan. Ovat saaneet aikaiseksi yhen puun kaadon (piti kaataa yli kymmenen jo viime talvena, mutta siirtyy syksyyn) ja ainaki Korkeasaari on nähty. Soittivat multa ajo-ohjeita sinne eläntarhaan... Viime vuonna itte ajoin sinne ja piti kahesti kysyä matkalla ajo-ohjeita kävelijöiltä sekä puhelimitse pari kertaa. Vaikka Helsingissä "asutaanki" ei ole sinne koskaan tarvinnu mennä. Täällä Gävlessä käytiin just ennen nuitten Suomeenmenoa Furuvik-eläinpuistossa, joka oli kyllä hieno paikka. Simpanssien, kamelien, käärmeitten ja vuohien lisäksi siellä oli sellasia eläimiä, joitten nimiä en ees tiiä ja kaikilla oli tosi hienot puitteet ja niitten lähelle pääsi. Vuohia pääsi silittäänki. Jos vaan olis se yks tarpeellinen piuha tullu matkalaukkuun niin kuvia voisin laittaa, mutta... Sinne se jäi Dubaihin ja mukaan tuli kännyn laturipiuha sekä läppärin laturipiuha, vaustettuna arabialaisella pistokkeella. Paljon niitä täällä tarttee.

Hermannista ja Kertusta on muuten otettu Terhin toimesta taas uuet satsit kuvia ja niistä on maistiaisia Terhin sivuilla. Aivat ylihyviä ovat taas! Hermanniki istuu parhaassa kuvassaan vaikkei se ihan vielä osaa istua, ainakaan tasaisella lattialla. Konttausasento pysyy hyvin, muttei liiku vielä. Samoin nyt on muutaman kerran ottanu sellasen vain kämmenet ja varpaat lattiassa asennon. Herra täytti toissapäivänä 7kk, Hippo muuten täytti eilen 6v. Hermannin syöntirytmi on taas ihan sekaisin, yösyönti siis. Nukkuu mun vieressä, joten maitoa on aina tarjolla. Viime yönä en enää jaksanu alkaa syöttään sadatta kertaa, joten otti sitten tyynynkulman suuhun... Päivisin sille maistuu ruoka tosi hyvin ja sen kyllä huomaa. Kaupan purkkeja meillä tällä hetkellä nautitaan kun ei olla omassa kotona, eikä täällä vieraissa ole pakastinta. Eilen kyllä tein omaa sössöä ja hyvin maistui. Hampaita ei ole vieläkään lisää tullu, niitä ootellessa.

Hippo on päässy reenaamaan oikein kunnolla pitkän tauon jälkeen. Onhan me Dubaissakin reenailtu ahkerasti, mutta nyt kun lämpöä on noin 20 astetta vähemmän, sujuu reenitki paremmin. Itte lyllertelen perässä, mutta koira painaa ku vanha tekijä. Nyt vajaan kahen viikon täälläoloaikana ollaan käyty 6 kertaa kentällä. Eilen jo melkein rupes hymyilyttään kun mietin, että se menee itseasiassa aika hyvin. Eilen oltiin kentällä jo kaheksalta aamulla ja ysin aikaan sinne tuli paikallisia harrastajia. Ottivat meät reeniin mukaan ja niin sain annoksen ruottalaisista agilitaajista. Olivat kakkosluokan kisailijoita ja voi jösses. Rataa rakennettiin noin tunti ja estevälit oli noin 3 metriä. No, kaikki reeni on meille hyvää ja ekaa kertaa melkein vuoteen saatiin tuntumaa pienoisesta jännityksestä sekä "treenitunnelmasta". Parasta antia eilisestä oli muistutus puomin ylösmenokontaktista. Täytyy muistaa jarruttaa, muuten voi mennä helposti yli.

Nyt kun on "uhkana" muuttaa Suomeen (ei siis vieläkään tiietä mistään mitään) tuli mieleen Hipon tekemättä jääneet pennut. Nythän se täytti jo kuus vuotta, joten taitaa olla myöhäistä tehä ensimmäisiä enää tässä iässä. No kummiskin puhuin ääneen tästä asiasta ja lapset istu takapenkillä. Kerttu ja serkkunsa Eric 4v. Eric puhu, että hän haluais koiranpennun. Kerttu sano, että ai sää haluat Hipon pennun? No kuule, nyt on niin, että Hipon pennut on kaikki jo myyty, mutta Bossen (ukin kultainen noutaja) pentuja on vielä paljon jälellä. Ja sillon mää repesin.

Multa tais revetä jotain muuta eilen kun leikin taas omakotitalkkaria. Yks päivä avasin täällä keittiön viemärin kun oli tukossa. Toinen päivä koitin korjata jumittunutta mankelia. Sain kyllä lakanan välistä pois, mutta ei se pyöritä yhtään. Ikkunoita pestiin yks päivä noin 5 metrin korkeudelta tikkailla keikkuen. Eilen leikkasin pensasaitaa ekaa kertaa elämässä. Nettiohjeitten mukaan tein ja hyvä siitä tuli. Tontilla riittää kokoa ja aitaa oli ehkä 200 metriä. Autotallista löyty siihen hommaan sopiva työkalu ja johtoa ainaki 50 metriä. Siinä sitten huseerasin muutaman tunnin ja aita on valmis. Vasen käsi ei kai ollu tottunu tuollaseen rasitukseen, joten sitä jomottaa aivan älyttömästi. Nyt pitäis vielä haravoida ne aidanrippeet, ettei kukaan tule valittaan. Tämä on vuokraomakotitalo, josta naapurit pitää huolta. Ovat ilmoittaneet omistajalle jo muutaman kerran kun on mm. trampoliini jääny lumen alle tai nurmikko leikkaamatta. Naapurit ovat muuten alkaneet tervehtiä talon emäntääkin vasta sen jälkeen kun Yaris kasvoi Volvoksi... Ja näitä Volvojahan täällä riittää. Vähintään joka toinen auto liikenteessä on sellanen.

Täällä nautitaan vielä hellekeleistä viikonloppu ja tiistaina lähetään Tukholman quality outletin kautta satamaan ja Siljalla Suomeen. Sitä ennen käydään Ockelbo markkinoilla (jossa on kolmen päivän aikana 150 000 kävijää), huomenna meen kattoon paikallisia tokokisoja ja reeneissä vielä ainaki yhen kerran. Viikon päästä Agirotuun ja siitä se kesä lähtee!

Sivistyksen piirissä ollaan taas

2009-06-17T15:33:00.002+04:00

Ollaan laskeuduttu ja kotiuduttu euroopan puolelle, Ruotsin Gävleen. Kirjoitetaanko eurooppa muuten isolla? Alkaa olla liikaa aikaa koulusta... No anyway, matka tänne meni hyvin, kunhan pääsi alkamaan. Dubaissa tuli tietty jumalaton paniikki pakkaamisen kanssa, kun hokasin olevani alennusmyynneissä kaks tuntia ennen kun taksin piti tulla, enkä ollu vielä alottanu pakkaamista. Kotimatkaa ostaristaki oli ehkä 20 kilsaa. Taksi onneks tuli vasta ihan ajallaan, eikä yhtään etukäteen. Saatiin kamat kasaan ja koti suunnilleen jättövalmiiksi. Vain astianpesukone jäi päälle. Taksiin sullouduttiin ääriään myöten eikä kuunneltu kuskin mutinoita koirasta. Dubaissahan ei koiria kyytiin oteta.

Kentällä muistin edellisvuosien paniikin koiran matkan maksusta. Muistin, ettei siellä käy kortti ja automaatit ei yleensä toimi. Menin kokeilemaan ATM:ää, joka ei tietenkään toiminu. Mentiin kuiteski tiskille maksamaan koiraa ja siellä toimi kortti! jotain kehitystä sentään. Seuraavaksi piti saaha kopiot koiran papereista. Niitähän en tietenkään ollu tajunnu ottaa etukäteen. Kiire oli kova ja käämit meinas palaa siinä vaiheessa kun ei kopiokone toiminu. No juoksin seuraavaan kiskaan, jossa kone piti olla. Täti neuvoi koneen käytössä ja sano, että painat tuosta ja kolmen minuutin päästä se alkaa toimiin. Siis kolmen minuutin!!! No siinä välissä käytiin juosten Kepan kanssa veskissä ja paluumatkalla käytiin nappaseen paperit koneesta ja takas tiskille. Setä sanoo, että näitä piti ottaa kahet... Siinä vaiheessa meinas itku päästä, mutta koitin ottaa rauhallisesti. Mutkien jälkeen saatiin koira laitettua meneen ja päästiin passijonoon. Ite en kai tajunnu miehen puheesta mitään, mutta oli vielä yks mutka matkassa. Vähän aikaa sitten ei yks suomalainen ollu päässy maasta pois kun oli joku asuntoasia oikeudessa vetämässä. No meillä taitaa olla vähän samansuuntainen homma menossa, mutta miehelle vaan hymyiltiin ja matkaan päästiin.

Matkat meni rattoisasti lähes kaikkien nukkuessa koko eka matkan. Hermanni nukku kopassa, muut penkillä paitsi minä. Pari tuntia taisin torkahtaa, mutta muuten nautin siitä matkustamisesta. Oikeastaan kattelin sitä koneen lentokarttaa välillä ja kun oltiin päästy vesistön yli, ajattelin, että no hyvä, jos tämä kone nyt tippuu, niin meät ainaki löydetään.

Nyt ollaan siis Gävlessä miehen sukulaisten luona. Kepa nauttii serkkunsa kanssa leikkimisestä ja pihalla olemisesta. Metästä on kerätty pussitolkulla kaikenlaista moskaa, käpyjä, kukkia, havuja ihan kaikkea, mikä irti lähtee. Kylmää oli ekat päivät, mutta tänään on jopa oltu t-paidalla pihalla. Visakortin olen kerinny jo hukata (löyty pihalta), just avatun nettipankin sain taas lukittua ja uus valtakirja on jo kohta menossa Suomeen, Hippo on nypitty ja reeneissä on käyty kaks kertaa. Paikallisella agikentällä toivottivat tervetulleiksi ja siellä saa käydä millon tahtoo. Kaks kenttää vapaana lähes aina ja kunnon esteet. Hipolla on tietenki jo yks tassu auki, vaikka esteissä on mattopohja. Eilen käytiin junaratamuseossa ja tänään koitetaan mennä johonki toiseen lastenpaikkaan. Aivan mahtavaa olla "melkein" Suomessa. Vielä kun muistais Ruotsin kielen, eikä tarttis esittää tyhmää ja puhua kaupasa englantia...

Niin ja tulevaisuus edelleen auki.

Liput hankittu

2009-06-09T09:06:00.002+04:00

KLM kuskaa koko perheen Tukholmaan pe-la yönä, josta kuljetus Gävleen la aamulla. Siellä viihytään parisen viikkoa (Kepa ja mies ehkä viikon vähemmän) ja minä, H&H laivalla Suomen puolelle sitten kesäkuun ihan lopussa. Paluulento on 13.8 Helsingistä Dubaihin, mutta jospa siitä tiketistä vois tehä paperilennokin.

Ihme ja kumma, mutten ole ilmoittautunu yhteenkään kisaan koko kesänä. Yleensä ilmotan jo huhtikuussa ekoihin, ni kesä tuntuu olevan lähempänä. Tällä kertaa mun pankkitili on ollu lukittuna jo pari kuukautta kun avainlukulistalle kävi köpelösti. Toivottavasti se nyt saatais avattua mahdollisimman pian ja vois maksaa lisenssin. Vasta sitte voi ilmottautua kisoihin...

This is Dubai!

2009-06-06T21:25:00.004+04:00

Paikallisuutiset kertoivat seuraavaa: 50 ekana paikalle saapunutta, jotka pystyivät todistamaan jääneensä vastikään työttömiksi, saivat botoksia pärstäänsä ilmatteeksi! Pitäis kuulemma auttaa hurjasti, jos naamassa olis vähemän ryppyjä... Toinen, mitä työttömille tarjotaan ilmatteeksi, on bootcamp. Se ei varsinaisesti ole oikeaa bootcamppia, mutta sinnepäin. Joku tyyppi sai itte kenkää pari kuukautta sitten ja alkoi vetää kaltaisilleen kolme kertaa viikossa aamuisin tuota rankkaa liikuntaa. Lehtijutussa tosin luki, että yleensä vain puolet ajasta menee siihen hikoiluun ja puolet rupatellaan. Tämä työttömien bootcamp on kuulemma saanut runsaasti palstatilaa ja muuta huomiota myös ulkomailla.

Yks dubailainen juttu, mikä on alkanu kiinnittään mun huomiota on se, kun telkusta yhtäkkiä pannaan ohjelma poikki ja tulee ilmoitus, että on rukousaika. En muista tällaista kauan olleen, mutta mies kyllä väittää, että näin on aina ollut. Samalla sekunnilla alkaa myös pihalta kuulua rukousäänet.

Ja mikäs vielä oli mielessä? Ai niin se, että jos ei ole varaa ostaa omaa luuvitosta eli Luis Vuittonia niin sen voi vuokrata nykyään. Täällä on tietty firma sitäkin varten. Vuokraavat siis tosi kalliita ja vähän vähempi kalliita veskoja. Asiakkaina on kuulemma enempi emiraatteja kuin länkkäreitä. Lehessä myös luki, että löytyy myös erikoisempi autofirma. Siihen liitytään jäseneksi jumalattoman kalliilla hinnalla ja sitten saa esim. Ferrarin joksikin aikaa käyttöön. Eikä tartte huolehtia kolareista sun muista, koska ne kaikki bensoineen kuuluu hintaan.

Me nyt ollaan kummiski vietetty ihan tavallista elämää talviurheiluineen. Itte kävin tänään Ski Dubaissa lumilautailemassa ja nyt oikein kurssilla. Meitä oli 2 suomiäitiä ja lisäksi yks nainen ja yks mies. Mentiin level 1-tasolle, koska arveltiin, että siihen kuuluttaisiin. Onneks osu oikeaan ja taidot oli riittävät siihen. Samaa ei voinu sanoa siitä miehestä, koska se ystävällisesti tiputettiin jossain vaiheessa alemmalle tasolle. Kerttu ja isi jatkoivat kylmissä merkeissä illalla kun kävivät taas luistelemassa. Kepa on oikein innostunu siihen touhuun ja useamman kerran siellä ollaan käytykin. Nyt vaan tulee kaikkiin kylmiin harrastuksiin taukoa kun lähetään lomille tai muutetaan. Liput aateltiin ottaa joka tapauksessa viikon päähän ja määränpää on ekana Ruotsi. Suomeenhan kyllä pääsis kohta kai hiihtämäänki kun siellä kelit heitti häränpyllyä.

Tänään käytiin vielä hikoilemassa agireeneissä. Ei niinkään se lämpötila (ehkä +36) vaan se kosteusprosentti (mitä sitten lienee) takas jatkuvan hikivirran ilman liikuntaaki. Nämä oli viimeistelyreenit ennen kauden päättäjäisiä. Reenataan vika kerta piknikin kera ens viikolla. Ihan kaks koirakkoa meitä on ollu reeneissä, ettei sen isommista pippaloista ole kyse, mutta täytyy yksityisoppilas-Carloksenkin saaha päättäjäisnakit. Ja meän Dunkin donitsit... Niin ja Hipon toisesta etujalasta on nyt sitten lähteny se yläanturan kynsi. Uusikin on jo tullu.

Kesä tulee kohisten!

2009-06-03T20:55:00.006+04:00

Niin se vaan käänty kesäkuulle, eikä kesästä tietoakaan. Siis onhan se kuuma, mutta "kesälomaa" tässä ootellaan. Aikaisempina vuosina tässä vaiheessa on jo oltu Suomen kamaralla pari päivää vaan ei nyt. Ei ole vieläkään ees lippuja, saati kiirettä ostaa niitä. Onneks tuli Suomeenki kylmemmät kelit :)

Eilen vietettiin Suomikoulun kevätjuhlia. Suvivirsi laulettiin ja ohjelmaa katsottiin. Kerttu ei tietysti uskaltanut mennä ryhmänsä esitykseen lavalle, tosin en sitä oottanutkaan. On se sen verran arka. Oli joskus muuten jollekin täällä kertonutkin, että hän on vähän ujompi ja hiljaisempi lapsi. Joskus mietin, että onko sille pietetty liian kovaa kuria eikä ole annettu touhuta tarpeeksi kun on niin arka. Toisaalta on tainnu tämä äitinki olla lapsena ja vielä nuorenaki ujomman puoleinen. Kyllä se vielä kerkiää mielipiteensä sanomaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Ennen juhlia yllätin Kertun juna-ajelulla. Metroratahan tänne valmistuu 09.09.09, mutta tekosaari-Palmulle on monorail jo avattu. Lehessä oli juttua, ettei ole kovinkaan suosittua puuhaa eikä ihme. Sehän kulkee vain sen saaren kymmenessä minuutissa toiseen päähän, eikä niitä liityntäreittejä ole vielä. Todistettiin täysin tyhjä iso parkkihalli ja täysin tyhjät lippuluukut. Lippu oli musta kallis, 25dhs (5eur) menopaluu päähän asti. Siis koskien yhtä aikuista, lapsista ei menny mitään. Asematyöntekijät oli niin iloisia nähessään matkustajia, että kädestä pitäen opastivat lippujen kanssa. Junassa oli hienot plyyssipenkit eikä kuskia ollut! Kepa kysyi, että missä tämän junan isi on? Kuskia siis meinas, mutta juna olikin automaattivehe. Päässä käytiin Atlantishotellilla haukkaamassa jätskiannokset ja tsekkaamassa kalat, jonka jälkeen matka takaisin. Kyllä taas matkasta riittää kerrottavaa. Suomessakin viime kesänä piti varta vasten hypätä ratikkaan ja siitä seuraavaan ihan kokemuksen vuoksi.

Osa suomalaisista on jo lähteny kesälaitumille, aika moni lähtee viikon sisään ja loput oottaa pitemmälle. Tuntuu, että porukka lähtee tänä vuonna aikaisemmin. Kouluvuosi jatkuu syyskuun 6. päivä ainakin parissa opinahjossa, ramadan sotkee kai kuvioita jonkin verran. Tämä kevätlukukausi loppuu nyt kesäkuun lopussa kai melkein kaikissa kouluissa. Samalla kun oppilaat valmistautuu lomille, on myös monet muut "projektit" saatu loppuun. Nimittäin nämä Suomi-raskaudet. Meitä oli se 12 yhtä aikaa paksuna ja nyt se viimeinenkin on saatu maailmaan. Uutta epidemiaa ei ole vielä tullut, mutta ainakin yks näkyvä ja yks vielä piilossa oleva taitaa muhia. Tosin ei tässä nyt riitä vielä uuteen aaltoon kai ihmisiäkään, ellei nämä edellisen aallon naikkoset ala vääntää lisää työmaata...

On tullut tässä päivänä muutamana hieraistua silmiä kun lukee paikallislehteä. Nimittäin jos Suomessa on iltisten lööpit kirkuvan keltaisilla pohjalla varustettuna raaoilla tai pornahtavilla teksteillä niin Gulf news ja muut lehet panee kyllä rankasti paremmaksi. Etusivulla saattaa olla kuva jostain ruumiista suurin piirtein pää irti tai kuten muutama päivä sitten oli Iranista hirttokuva, jossa 3 pommimiestä roikku narujen varassa. Joka päivä on verta pursuavia kuvia sivutolkulla. Ei liity tähän, mutta täällä oli joku aika sitten juttua Abu Dhabissa pahoinpidellystä lapsesta, joka oli vuosikausia joutunut olisko nyt isän ja äitipuolen aivan sairaan väkivallan kohteeksi. Nyt on tehty laki, että jos apulainen näkee tällaista tapahtuvan, voi itte joutua syytteeseen, jos ei asiasta tee ilmoitusta. Miten ne raukat vois edes uskaltaa tehä ilmoituksen kun eivät uskalla tehä ilmoitusta edes omasta pahoinpitelystä? Jos tekee yleensäkin jonkunmoisen ilmoituksen, työt ainakin loppuu.

Ääni kuuluviin!

2009-05-30T22:20:00.006+04:00

Kävästiin akkaporukalla (no oli H mukana) Abu Dhabissa hoitamassa kansalaisvelvollisuudet ja raapustettiin numerot lappuseen. Menomatkalla suurlähetystöön poikettiin ihailemassa järisyttävän isoa ja mahtavaa moskeijaa, joka todella on käymisen väärti. Jumeirahin moskeija ei ole mitään. Taitaa olla maailman suurimpia ja sen kyllä uskon. "Tönö" on vielä hieman keskeneräinen tai lähinnä sen ympäristö ja parkkiksen löytäminen olikin hiukan hankalaa. Mentiin vahingossa VIP entrancelle, josta isolla aseella varustettu sotilasmies päästi meät pois neuvojen kera. Moskeijassa naisille jaetaan huivit ja abayat päälle ja paikassa saa vapaasti käyskennellä ja osallistua niin halutessaan kierrokselle. Vaikka lämpöä oli yli 40, paikassa oli niin hyvät tuuletukset, ettei juuri kuuma ollut, vaikka välillä oli vain katos pään päällä. Isossa "rukoussalissa" on koko latian peittävä käsin tehty todella hieno matto, jossa saa käyskennellä vain ilman kenkiä. Vessoihin mennään liukuportailla. Myös jalkojen pesuun tarkoitetut tilat oli hienot.

Moskeijassa ei keritty edes abayatiskille asti kun tuli suomalaisia vastaan. Nämä asuivat vielä Abu Dhabista 200 kilsaa Saudeihin päin jossain paikassa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Kuulemma siellä esim. kauppojakin on, mutta parin viikon välien täytyy lähteä isompaan cityyn ostoksille. Paikassa on kuulemma erityisen paljon sotilaskalustoa ja matkalla olivatkin ohittaneet monen kymmenen sotilasauton letkan vai oliko ne jopa panssariautoja, en nyt muista. Naamasta päätellen heillä oli myös turisteja mukana. Täällä suomalaisen turistin kyllä siis tunnistaa ihonväristä. Mitä palaneempi, sitä vähemmän aikaa täällä on ollut.

Muuten viime päivät on menny lähinnä erilaisia vouchereita kulutellessa. Eka sain baby shopin viimeisen lahjakortin kulutettua. Sitten wafista haettiin gulf newsin kortilla turhaakin turhempi voileipägrilli. Jossain vaiheessa tuli syötyä ilmaiset jätskit marble slabilla. Eilen pääsin kuluttamaan äitienpäiväksi saamani spa-lahjakortin. Reilu 2 tuntia hierottavana ja kasvohoidossa oli melkoista luksusta. Sai vain ajatella rauhassa pari tuntia ja siinä ohimennen otin ihan vaan pienet torkut, tai siis kahet.. Uuet rillitkin on jo päässä, vakuutuksen etujakin on siis käytetty. Tänään isi pääsi käyttämään synttärilahjansa, formula-ajo-lahjakortin. Oltiin autodromella kattomassa sitä kaahausta hillittömässä paahteessa. Lisäks ollaan pulikoitu altaalla vähän väliä, koitettu ottaa aurinkoa ja vetää lonkkaa. Pitää nyt vielä nauttia näistä keleistä jos tämä kohta loppuu. Voin sanoa, että ihan pikkuriikkisen verran olis kiva ollut olla tänään stadi gameseissa.

Missä se kiuas on?

2009-05-26T22:29:00.003+04:00

Otsikko juontaa juurensa sille, että reilu viikko sitten hokasin yhtäkkiä, että ilmastointi taia oikein kunnolla toimia. Miehen mielestä sitä nyt ei kannata alkaa korjata kun pystyyhän täällä silti oleen. Kunnes sillä tuli vapaapäivä ja alko olo kuumottaa. Monen mutkan kautta sitten eilen jo (?) tuli korjaaja ja homma jatkui tänään. Ennen alakerran ilmastointi ei toiminu ja ylhäällä toimi. Nyt korjauksen jälkeen tilanne on toisinpäin. Ylhäällä on 31 astetta plussaa ja alhaalla sellaset 20. Tässä yrittää insinööri miettiä, mille asteille alakerran laittais, että sais kylmää myös ylhäälle. Entä sitten tuuletuksen tehot, pannaanko ne alhaalta maksimille ja ylhäältä minimille vaiko miten? Kuka keksii? Nyt illalla puoli yheltätoista ulkona on pilkkopimeää ja lämpöä 36, joten turha avata ikkunoita. Huomenna päivällä on taas 44... Luultavasti me nyt ootetaan jotain uutta osaa systeemiin, että korjausmiehet saa hommansa päätökseen. En kyllä ymmärtäny sanaakaan, mitä ne yritti mulle aamulla kertoa.

Tänään piti leikkiä nuuskijaa. Peppi-elokuvassa lapsen leikkii nuuskijaa, josta siis tuo nimike... Olen vihdoin löytäny uudet rillit arviolta noin 200 kehyksen kokeilun jälkeen, eikä tuossa ole yhtään liioittelua. Oon käyny neljässä eri ostarissa lähikaupan lisäksi parin viikon aikana. Tietenki lopulta ostin ne rilekset tuosta kävelymatkan päästä. Välihuomautuksena vielä se, että näkö oli parantunu -1,5:stä -0,75:een. Mutta siis anyway, samalla kävin ruokakaupan puolella jossa kiinnitin huomioni tyylikkääseen keski-ikäiseen pariskuntaan, joitten ostoskärryjä pukkas kaupan henkilökuntaan kuuluva mies. Tottakai sellasen huomioi ja minä uteliaana tyyppinä menin niin hämilleen/sekasin, että unohin puolet ostoslistan tavaroista kauppaan. Jotenkin mun tavarat sattu oleen aika samoilla reiteillä ku niittenkin, joten osaan kertoa niien olevan venäläinen lapsiperhe ostosten perusteella. Naisella oli Louis Vuitton (tietenki) olalla ja miehellä saman sarjan pörssi. Yleensä täällä venäläiset tunnistaa Armani Jeanseista, ainakin lapset. Miehet on yleensä isomahaisia ja naiset hoikkia korkkareilla keikkuvia typyjä, mutta ei nämä. Jotenkin ajauduin just samalle kassallekki niien kanssa ja idyllisyys kyllä romahti kun kassamies sanoo tälle setälle, että anteeki, olisko sulla joku toinen kortti, kun tämä ei toimi! Mielessä kävi jo vaikka mitkä seuraukset, mutta harmi, seuraava kortti toimi. Alko kiinnostaa, että millasella autolla ne ajaa. Jotenkin mun jalat vaan vei samaan suuntaan kun niien, vaikken ollu sinne suuntaan menossa. Piti vaan ottaa selville, että Bentleyllä ne lähti. Helppo veikkaus, että Jumeirah Islandin suuntaan. Sitä en sentään lähteny tarkkailemaan. Melko lapsellista hommaa myönnän, mutta täytyy kai sitä kotiäitilläki jotain piristystä olla..

Onhan täällä noita ökyjä pilvin pimein, mutta ei niitä ihan tuolla leikkipuistoissa näy. Ei nämäkään silti mitään öky-ökyjä ole, koska käyvät ite kaupassa. Jumeirah Island on sellainen hehtaaritalojen asuinalue, johon ei pikkurahalla pääse. Siellä on silti kuulemma sellainenkin talorakennelma, missä on 2 vierekkäistä taloa yhistetty. Siinä asuu pariskunta, joista mies on saudi ja olisko nainen ollut jenkki. Henkilökuntaa kuulemma piisaa ja koirallakin (sakemanni) on oma taluttajansa.

Tuleekohan Hermannista hämmentäjä? Näin se Kepa kysy iltapalalla. Ihmeteltiin, että mikä hämmentäjä? No siinä Bee-elokuvassa, tai mikä mehiläispätkä se nyt on, siinä osasta tulee hämmentäjiä. Ilmeisesti liittyy hunajaan tai johonki, emminä tiiä...

Hermanni 6kk!

2009-05-24T15:56:00.004+04:00

Niin se "vauva" kasvaa ja tänään tuli 6kk mittariin. Päivän kunniaksi käytiin lääkärissä hakemassa läjä rokotuksia. Aiemmin olen käyny cooper klinikalla dr Khanilla, mutta on alkanu vähän ottaan pattiin sen lääkärin välinpitämättömyys vauvaa kohtaan. Äijä kyselee selkä vauvaan päin, että pitääkö päätä pystyssä, seuraako katseell yms. Peruin viimeksi sen kuukausi sitten varatun ajan ja eilen soittivat, että varmistame vain, että muistatte iltapäivän ajanvarauksen? Kysyin, että anteeks vaan, minkähän ajan, en ole mitään varannu. Sain vinkin toisesta paikasta, marinan lifelinesta, jonne tänään mentiin. Naislääkäri oli just sellainen kun pitäis, tutki vauvaa kunnolla, kyseli ja antoi neuvoja. Kaikki oli kunnossa, H on kuulemma just sopivan painoinen pituuden suhteen. Painoa oli kai 8,7kg ja pituutta noin 70cm. Soseita ollaan nyt maisteltu pari viikkoa ja eilen jopa suu aukeni muutaman kerran. Mango taitaa olla parasta ja ceralac-"puurokin" menee aika hyvin alas. Hampaita ei ole tullu niitten kahen jälkeen lisää, mutta sen verran pahasti ikenet pullottaa, että huh huh!

Agireeneja ollaan jatkettu viikoittain. Aika alkeellisia ne kuviot on, mutta onpa edes jotain. Tehään hyppyjä ja keppejä, ei juuri muita. Nyt ollaan 3 viime kertaa reenattu vähän eri paikoissa ja joka kerta on saatu valitukset aikaiseksi! 2 edellistä kertaa oli varmasti sama nihilisti-pariskunta liikkeella, mutta eilen tuli yks naikkonen valittaan, että hänen sairas lapsensa ei saa nukuttua kun Hippo niin huutaa. Täti oli kyllä varmasti ihan oikeassa, mutta ei me kyllä paljon uusia paikkoja enää keksitä. Mikä näitä Dubain tyyppejä oikein vaivaa?

Ja mikä vaivaa Hippoa? Juoksu on nyt ohi, mutta tänä aamuna se ei kävelly kunnolla, eikä siis kävele edelleenkään. Aamulenkiltä piti palata takaisin kotiin, koska se löi makaamaan heti kun vähän pysähyttiin. Ihan ku takajaloissa olis jotain vikaa. Koskea en uskalla, koska jo takapään silittäminen saa sen vetäytymään pois. Selkärankaa se ei onneksi arista, mutta reidet/pakarat on arat. Kipulääkettä sille menin ostamaan apteekista ja lasten nestemäistä panadolia tarjosivat... no en ostanu.

Eurovaalit tulee! Kyllä on huonosti mainostettu tapahtuma. Onneks uima-altaalla tuli puhetta koko hommasta ja auton nokan suuntaan kyllä torstaina Abu Dhabin lähetystöön ja hoidan velvollisuuteni. Täällä äänestämistä ei tehdä kyllä kovin helpoksi, koska se on tehtänä reilun sadan kilsan päässä arkipäivänä ja virka-aikana. Lähetystö on siellä maan pääkaupungissa, vaikka suurin osa meikäläisistä asuu muualla.

Kesäsuunnitelmat ei edisty, vaikka Dubain plus 40 joka päivä alkaa jo melkein ahistaan. Eilen käytiin ostarilla kesken päivän ja se oli tupaten täysi. Kukaan ei ole enää ulkona, koska siellä ei pysty oleen. Uima-altaalle sentään voi mennä, ainakin vielä. Rannallakin oli porukkaa ku pipoa illan saapuessa, koska silloin siellä on siedettävää. Jos tässä viikon sisään selviäis tulevaisuus, ni tyytyväinen olisin. Myydäänkö jääkaappi vai ei?

Ja tapahtui eräänä päivänä...

2009-05-19T21:28:00.006+04:00

... etten uskonut auton parkkitutkaa. Se ulvoi suoraa huutoa ja minä vaan peruutin. Sanoin Kertullekki, että voi vitsi, tää auto on menny rikki. Sitten kuulu vähän muutaki outoa ääntä ja ihan ku siellä takana oliski ollu jotain. Onneks lapset olin kyllä muistanu nostaa kyytiin, mutta ne kärryt oli jääny nostamatta. Muusiksihan ne meni. Kauan olen manannu niitä kärryjä ja suorastaan toivonu, että ne hajoais. Silti vakuutan, etten tahallani ajanu niien päälle. Onneks olin päivää aiemmin käyny muitten ostosten lomassa ihailemassa uusia vihertäviä kärryjä babyshopissa ja eilen vielä tuli tekstarimainos alkavasta alesta. Nyt meillä sitten komeilee uuet kärryt eteisessä. Alunperin kyllä halusin Maclaren kärryt, mutta ostin kylläki ihan muuta. Vanhat kärryt oli sentään yli 3 vuotta palvelleet hyvin, ne on kasattu ja avattu useita kertoja päivässä, tavarakori repsotti, työntöaisan päällinen oli rikki, jarrua piti nostaa vähän väliä ja yks rengaski heilu. Seliseli, mutta kohta olis joka tapauksessa ostaa uuet.

Kävipä sitten taas. Eilen menin lähikauppaan kävellen ja tietty otin Hipon mukaan. (Hipolla alkaa juoksu oleen jo voiton puolella.) Hermanni oli rintarepussa ja sidoin Hipsun flexistä siihen kaupan eteen kiinni. Ostosten jälkeen kävelin siitä kaupan eestä vaan pois ja pääsin melkein puoli väliin kotimatkaa ku hokasin, että unohtukos jotain? No se koiraparka siellä sitten takas palatessa oli yhtä iloisena ku aina, että kiva kun mutkin muistit.

Ja kävi viikko sitten niin, että oltiin harkkaamassa agia tuolla jonkun matkan päässä hyvällä nurtsilla. Vartin päästä tuli vartijasetä pyörällä tuomaan iloisen uutisen meille. Oltiin saatu valitus aikaiseksi. Mäyräkoira-Carlos oli kuulemma vaarallinen ja se pelottaa ihmisiä. Meän koirat ei kyllä ollu käyny kenenkään luona, eikä varsinkaan Carlos tee yhtään mitään, ei ees hauku. Hippo sen sijaan louskuttaa koko radan ajan ja vielä puussakin koittaa, jos sitä ei kiellä. No, tänään siirryttiin ehkä sata metriä eespäin. Kävipä sitten niin, että reenit oli melkein lopussa kun taas sama vartijasetä pyöräilee meän luokse ja tuo saman ilouutisen ku edelliselläki kerralla. Tällä kerralla nähtiin kyllä kun yks pariskunta kävi siinä takaovellansa kattomassa meän touhuja. Vartijasetä sanoi, että valitettavasti hälle oli taas soitettu, eikä häntä kyllä meän touhu haittaa. Sama pariskunta kuulemma valittaa myös jos joku on siinä nurtsilla ihan vaan viltin päällä istuskelemassa rauhassa. No ei jakseta alkaa vääntään kättä harrastusoikeuksista. Ehkä sillä pariskunnalla menee muutenki huonosti. Siirrytään seuraavalla kerralla pikkusen enempi. Täällä Dubaissa ei kyllä saa mitään muutakaan harrastaa. Yks Suomi-perhe oli lennättäny leijaa rauhallisella nurtsilla ja sekin oli tultu kieltään.

Toim.huom. nämä yläkuvan käryt EI ole ne uuet! Ja huomatkaa ylemmässä kuvassa H:n kaks legoa.

Googletusta

2009-05-13T21:49:00.006+04:00

Joskus heikkoina hetkinä kun ei ole mitään tekemistä... onko niitä ees... no tänä aamuna oli 5 sekkaa ylimääräistä aikaa... no kummiski. Siis avasin googlen ja mietin, mitä haluaisin tietää? Oon tässä päivänä muutamana miettiny, että minkä verran rahaa tarttee olla taskussa voiakseen sanoa olevansa sheikki. No googlesta en löytäny vastausta, mutta jotenki ajauduin tähän meän maan pää(s)heikin tietoihin, eli Sheikh Mohammed bin Rashid Al-Maktoum. Setä on ainaki maan pääministeri ja ruler of Dubai, ja tais olla vara-presidentti. Tällä heikillä on 2 julkisuudessa esiintyvää poikaa ja oonkin pähkäilly, että kenen kanssa ne on tehty ja onko niitä lapsosia enempiki olemassa. Kävipä ilmi karmaiseva totuus! Sehän on oikein urakoinu ja pannu vaimot hommiin. No tuskin vaimot vaan palvelijansa kummiski. Sillä on senior-vaimo ja junior-vaimo. Tämä senior on sen serkku, jonka kanssa on tehty 12 lasta. Junior-vaimo, joka on Jordanian kuninkaan tytär, on pyöräyttäny yhen mukelon ja sitten löytyy lista children of unknown wives, joitten kanssa on tehty loput 6 tenavaa eli yhteensä siis 19 lasta. Populaa siis löytyy ja vaimojaki vaikka muille jakaa. Nää lapset on aika nykyaikaisia muuten, koska esim. yks tytär edusti Pekingin olympialaisissa tätä maata taekwondossa tai karatessa, en enää muista kumpi se oli. Ei ne ainakaan mitään vanhanaikaista kasvatusta siis saa.

Tämä meän isompi mukula on alkanu jättää ekaa murrosikäänsä jo taaksepäin. Yks päivä huomasin, että enää ei mene läheskään niin usein napit vastakkain. Hermannin syntymän jälkeen alko olla päivittäistä napinaa aiheesta ku aiheesta ja hivenen äitiki tyytyväisenä välillä katteli "raivoavaa" ja itseään ilmaisevaa, ennen niin kilttiä ja rauhallista tyttöä. Tämä rauhallinen neiti sai maanantaina silti kyytiä kun mentiin puolijuoksua Moessa auton suuntaan. Suomi-kouluun oli kova kiire ja ehkä se joutuki pikkusen juoksemaan jos tarkkoja ollaan. Neiti huomautti, että taietaan itseasiassa mennä vähän ylinopeutta. Siis ostarin käytävällä. Siinä kohtaa mää repesin. Edellisen kerran repesin päivää aikasemmin kun oltiin just vastikään mitattu Kertun pituudeksi tasan metri. No, Hippo oli taas kai koittanu ilmottaa pienestä hädästään, mutten tajunnu päästää sitä ulos. Oli sitten tehny isomman asiansa Kertun matolle. Ihmeteltiin talossa vallitsevaa hajua ja Kepa meniki yläkertaan tarkistamaan tilanteen. Kysyin, että oliko siellä isoki kakka? Neiti vastas, että oli. Kysyin, kuinka iso? Vastaus kuulu, että metrin pitunen!

Ja voin kertoa, että tämä ilta jatkuu googlen parissa. Nyt olen menossa Jordanian kuningassuvussa...

Teheran, Iran

2009-05-10T22:40:00.013+04:00

Mahtava Iran ja Teheran! Aivan loistava reissu takana ja hyviä muistoja loppuelämäksi. Kun alunperin tuskailtiin lippujen ja hotellin saamisen vaikeuksissa, tuumittiin, että tämä voisi ennustaa loistavaa matkaa. Niinhän se oli. En todellakaan voi suositella Teherania heikkohermoisille, hienohelmoille tai shoppailijoille, mutta jos haluaa nähdä toisenlaista elämää ja ikäänkuin palata ajassa taaksepäin, niin Teheran on loistovalinta. Yksi maailman suurimmista kaupungeista, jota ei ole pilattu jenkkimeiningillä tai englantia taitavilla ihmisillä, eikä suinkaan turisteilla. Huivin käyttöön tottuu helposti ja sen poisotto sai olon tuntumaan alastomaksi. Muutama päivä Teheranissa sai ajatukset totaalisesti pois muusta maailmasta.

Onneksi valittiin lenotyhtiöksi Iran air eikä "ykkösluokan" Emirates, koska reippaasti halvemmalla hinnalla saatiin hyvää laatua. Matka kesti noin 2 tuntia ja perillä saatiin kelloa vääntää ihmeelliset puoli tuntia eteenpäin. Tuli siis koettua sellainenkin aikavyöhyke. Viisumia ei hankittu etykäteen, koska sen sai kentältä. Lysti maksoi 70 dollaria per passi, joten se olikin suurin kustannus siinä maassa. Viisumitiskillä siirryttiin Iranin tyyliin sukupuoliasteikossa pohjalle ja kaikki miehet pääsi meän ohi. Virkailija tivasi multa, missä on Hermannin isä? Ja mitä kansalaisuutta se on? Onneks meillä oli hotelli varattuna etukäteen ja saatiin setä rauhotettua hotellin puhelinnumerolla. Toisin oli espanjalaisten neljän miekkosen laita, jotka tuli sääntöjen vastaisesti sortseissa ja ilman mitään kytköstä koko maahan. Saivat tovin selittää virkailijalle, ettei heillä ole Iranissa ystäviä, ei kutsua maahan, eikä etukäteen varattua hotellia.

Koneessa naamioiduttiin paikalliseen tapaan vartalonmuodot peittäviin vaatteisiin: pitkät housut, pitkähihainen trikoopaita ja huivi päähän. Niissä sitten jatkettiin kentällä matkaa rahanvaihtopisteeseen ja oltiin ekaa kertaa elämässämme miljonäärejä. Sitä rahaa sai aivan käsittämättömän määrän. Sillä ei siis ollut mitään arvoa. Tuossa nipussa on suunnilleen 1,7 miljoonaa. Eka kerran mentiin sekasi taksin maksussa. Kukaan ei ollut etukäteen maininnut, että maassa on tapana ilmoittaa hinnat niin, että viimeinen nolla jätetään mainitsematta. Siis jos hinta on vaikka 10 000, se on oikeasti 100 000. Taksikuski siis meinas vetää hikarit, kun tarjottiin sille melkein 10 kertaa liian pientä summaa... Tämä opittiin kyllä nopeasti, eikä enää paljastettu tyhmyyttämme.

Hotellilta saatiin onneksi hyvä kaupungin kartta, johon oli tosin tiivistetty suunnilleen 60 kilometrin levyinen kaupunki. Lähettiin silti heti kuluttamaan kengänpohjia ja käveltiinkin ekana päivänä varmasti yli 10 kilsaa. Taksia ei otettu! Käytiin puistossa tutkailemassa paikallista elämää sekä mm. mattomuseossa sivistämässä itteämme. Iso erittäin vehreä puisto oli täynnä paikallista kansaa, erityisesti pariskuntia nauttimassa toisistaan. Ihmeteltiin matkan aikana lapsien vähyyttä. Näin kolmen päivän aikana ehkä yhteensä viiet kärryt ja yhen pyörätuolin. Ei silti, kyllä niihin saakelin "mukulakiviin" hermot meniki monta kertaa. Vähän väliä oli joku este rakennettu, josta kärryt sai nostaa ylitte. Onneksi paikalliset miehet oli avuliasta porukkaa. Yhtään lemmikkieläintä en nähny, Satu tosin väitti nähneensä yhen koiran. Muutama kulkukissa sekä pari kanaa jäi mieleen. Niin ja yks mahottoman iso rotta, joka sai Satun haukkomaan henkeä. Itte tecomin raksa-alueella 2 vuotta asuneena ei rotat enää kiinnitä mun huomiota vaikka oliskin kissan kokoa, kuten tämä Teheranin paikallisrotta.

Iltaa kohti elämä kaupungilla kiihtyi ja nuorisoakin tuli kaduille aikaa tappamaan. Ihme ja kumma, tässä noin 10 miljoonan asukkaan kaupungissa vastaan tuli ne samalla lennolla Dubaista saapuneet sortiasuiset espanjalaiset, jotka olivat löytäneet ittelleen hotellin sekä paikallisen oppaan. Kaikki he puhuvat erittäin huonoa englantia, jopa paljon huonompaa ku minä, joten kommunikointi oli pikkusen vaikeaa ja väärinkäsityksiäkin tapahtu...

Perjantaina hypättiin taksiin ja hurautettiin etukäteen suunnitellulle museokierrokselle. Päivän aika käytiin tiiraamassa pari palatsia, taidenäyttelyä, villieläinmuseo ja lisää palatseja! Ennalta oltiin netistä listattu wikitravelin suosittelemat 7 kohdetta, joista lopulta 5 käytiin tsekkaamassa. Nähtiin mm. Picasson pari työtä, Warholin rustauksia sekä historiallisia hallitsijoiden hienoja palatseja. Istuttiin paikallisten (no ei ollu muutenkaan paljon turisteja...) suosimassa kahvilassa, jonka lattiasta kasvoi iso puu läpi katon. Ajettiin "pimeällä" taksilla, koska ei ollu vaihtoehtoja, muut ei ottaneet kyytiin. Oltiin menossa pari kymmentä kilsaa väärään suuntaan heän reiteiltään. Kuskit sanoi, että ei, he eivät mene yläkertaan vaan alakertaan... Jouduttiin vähäjärkisen parkkipaikkajärkkääjä-äijän huohottamaksi. Nähtiin kun 7-kuiselle paikalliselle vauvalle syötettiin ranskista. No, samassa raflassa saatiin myös ylihyvää pitsaa ja Hermannille tuotiin oma soppalautanen... Todettiin kahen toisistaan tykkäävän miehen hivelevän toisiaan avoimesti. Satuttiin olemaan ketjukolaripaikalla. Mitähän vielä? Ennen kaikkea melkein totuttiin aiheuttamaamme huomioon. Erityisesti Hermanni oli ihmetyksen kohde. Toisena päivänä arvelin Hermannin saaneen jonkun allergisen reaktion punoittavien poskien takia, mutta ehkä se vain johtu niistä lukuisista pusuista ja poskien puristeluista. Dubaissa lapsiin ei juuri kiinnitetä huomiota verrattuna Iraniin. Ehkä tämäkin johtuu siis vaan turistien vähäisestä määrästä ja iranilaisten tummista silmistä. Kyllähän tuollanen sinisilmäpoika vetoaa. Toisena päivänä aloinkin "velottaa" kuvan kuvasta. Siis jos halusit ottaa H:sta kuvan, otin myös kuvaajasta kuvan. Näin saatiin myös omalle kameralle tallennettua paikallisia kasvoja.

Etukäteen oltiin luettu Teheranin olevan erittäin saasteinen ja liikenteen kaaosmaista. Saasteista en olis läheskään samaa mieltä eikä se liikenne nyt niin kamalaa ollut. Olihan siellä toki tapana ajaa päin punaisia, jalankulkijoita ei väistetty, turvavöitä ei käytetty (takapenkeillä ei niitä myöskään ollu), yks eukko peruutti yks suuntaista suht vilkasta katua noin 300 metriä pimeässä ilman valoja yms. Poliiseja oli joka paikassa ja varsinkin partioivia armeijaäijiä, mutta kukaan ei puuttunu millään tavalla. Näistä armeijahommista sai ekan kuvan heti lentokentältä lähettyämme. Tien sivuilla oli jos minkälaista rakennelmaa ja katoilla heilu aseistautuneet tyypit. Teheranin kaupunki oli täynnä partiotyötä kuulemma tekeviä maastohousuja, joiden merkitys jäi pikkusen epäselväksi meille. Aseita ja pamppuja tuli nähtyä enemmän ku ikinä. Samoin muuten myös kerjäläisiä, katumyyjiä (myivät kaikkea hammasharjoista housuihin, kukkiin, sytkäreihin ja teehen) ja lapsityövoimaa. Puistoissa oli telttoja ihan asumiskäyttöön, muutama tyyppi asui tien varrella tai ojan reunamilla.

Lauantaina suunnattiin mm. Golestanin palatsille, jossa tyypilliseen tapaan piti ostaa portilta 6 eri lippua, jokaiseen pieneen tai vähän suurempaan tönöön. No oli ne kyllä oikeasti mahtavia palatseja, mutta alkoi vähän olemaan jo sellainen kulttuuriähky. Iranin kansallismuseossakin oli vaikka mitä, mutta me moukat kehattiin kiertää se paikka viiessä minuutissa läpi ja vaihtaa paikkaa. Posti löytyi lopulta sattumalta, ei toki siitä, missä se kartan mukaan olis pitäny olla, mutta postimerkkejä meille ei myyty. Postissa ei tietysti ollut postikorttejakaan myynnissä, joten sori, kortteja ei saa kukaan. Lopulta suunistettiin jätti isoon basaariin, jossa kuhisi varmaan tuhansia ihmisiä. Ahtaat ja ah niin mukulaiset kujat... oli täynnä jos jonkinlaista kapustaa ja kattilaa, vaatetta, korua ja meisseliä. Paikka oli niin iso, ettei siitä jääny minkäänlaista hajua. Mansikan maku sentään hurmas. Aika nopeasti todettiin, että juuri mitään ei löydetä ostettavaa, ei ainakaan sellaista, mitä tultiin hakemaan. Tefalin kattiloita saa carrefourista ja Dolce&Gabbanan alkkareita ei välttämättä haluta. Ainakaan niin aitoja, samoja saa tekstiili soukista. Suuri ero vaan siinä, että kukaan ei tyrkyttäny yhtään mitään!

Lentokentälle lopulta lähettiin hotellihenkilökunnan suosittelemana hyvissä ajoin just ja just ratin ja taakse vedetyn penkin väliin mahtuvan huohottavat kuskin ajamana. Tyyppi selitti koko matkan farsin kielellä meille taakse jäävien rakennusten nimiä ja tarkoituksia kai... Kentällä tavattiin sama espanjalaisjoukkio, jotka olivat viettäneet koko ajan uuden iranilaisen ystävänsä kanssa mm. kotibileissä. Satu kysäisi tyypeiltä, mitä ne Dubaisa työkseen tekee ja miten ne pystyy työskenteleen, kun niien enkku on niin huonoa. Siinä vaiheessa mulla vähän hävetys nosti päätään, mutta kyllä ne itekki asian tiedostivat. Olivat mediafirmassa töissä, jossa yli puolet on espanjaa puhuvia kavereita. Kuvaavat 2 päivää viikossa työkseen jalkapalloa. Lopun ajan makoilevat rannalla, hengaavat baareissa, asuvat JBR:ssä työnantajan piikkiin ja saavat tuplapalkkaa Espanjaan verrattuna. Pesti kestää 9kk ja kaks viikkoa on aikaa enää kotiinpaluuseen. Työhän se on sekin :)

Hermannin osalta ensimmäinen lentokoneella tehty reissu meni loistavasti. Sekä meno- että paluumatkan tyyppi veti sikeitä. Päivät seurailtiin menoa rintarepusta tai sai rytisevää kyytiä kärryissä. Yöt meni kyllä enemmän syödessä ku nukkuessa, tosin hotellilla ei ollut matkasänkyjä, joten ymmärrän yskän. Viime yö kotona meni vanhaan yhen-syötön-malliin.

Kuvia olis vaikka muille jakaa, mutta tämä bloggeri on menny sen verran hankalaksi kuvien lisäämisen suhteen, että tällä erää en jaksa enempää laittaa. Jatkossa ehkä lisää. Pari tuntia tähänkin meni, joten vois jo pikkuhiljaa valua yläkertaa koisimaan. Siellä se Herkkukin jo vetää sikeitä, ekat pottu-perunalusikalliset masussaan! Tosin suurimman osan se kielellä sujuvasti pukkas ulos. Varsinainen Suomipoika. Syntyny Arabiemiraateissa, ei koskaan käyny Suomessa, passista löytyy sekä Omanin että Iranin viisumit.

Matkalle mars!

2009-05-06T09:34:00.005+04:00

Eilen oltiin pitkästä aikaa järvilenkillä. Kelit viileni sopivasti vähäksi aikaa ja päästiin mm. syöttään ankkoja. Hipolle, jolla juoksu alko pari päivää sitten, heittelin palloa tohkeissani siihen varmaanki myrkyillä terästettyyn järveen. No siinä kesken heittosession tuli sellanen teinityttö poikakaverinsa kanssa kertoon, että siinä järven lähellä on vasta tapahtunu kaks raatelutapausta. Toinen uhreista oli pikkukoira, joka kuoli rotweilerin hampaisiin. Toinen oli hänen kaverinsa koira, joka just ja just jäi henkiin, raatelijoina 2 dalmatialaista. Sen rotiskan olen ittekki nähny, iso uros, jota kuletetaan koulutuskaulaimella (tylpät piikit kaulaa vasten). Kulettajana tietty sellanen vähän machoileva tumma mies. Muistaakseni olen myös ne dalmikset nähny tai sitten mua sekoittaa se, että joka roskiksen kylkeen on teipattu "löytynyt 2 dalmista"-lappu. Koitin selittää sille tytölle, että mun kohalla ei ole hätää. Jos mun koiran kimppuun joku käy, tapan eka sen omistajan ja sitten hakkaan sen koiran. En kai osannu tarpeeksi hyvin selittää, koska ei sitä tyttöä ainakaan naurattanu...

Niin se vaan lähtö lähenee. Siis Irania tarkoitan. Huomenna aamulla lähtee Air Iran meitä kuljettaan Teherania kohti muutamaksi päiväksi. Satun kanssa ollaan tässä koitettu miettiä, mitä laittaa päälle. Lämpöä on kuulemma vajaa 20 astetta ja vettä on satanu jo monta päivää. Netin mukaan just ne meän "lomapäivät" pitäis olla puolipilvistä. Mua ei haittaa, vaikka oikein kunnolla satais, ihanaa vaihteluahan se olis. Vaatteet pitäis olla muodot peittävät, jonka takia aattelinki laittaa yhen äitiyspaidan päälle ja sinne alle mustan pitkän paidan. Huivi on vielä kaupassa. Eiköhän siitä reissusta selvitä hengissä... Tänään vois vielä käyttää Hermannia varmuuden vuoksi lääkärissä, sillä kun yskä rohisee aika lailla ja huomenna herra lentää ekaa kertaa elämässään. Kerttukin itki toissayönä 3 tuntia korvakipua, josko sitäkin kävis näyttään. Tosin sitä kipulääkettä nyt osaa itekki antaa.

Kattelin tuossa just äsken Diiliä. Ovat näyttäneet vanhoja jaksoja aikansa ja nyt taitaa olla ihan uusi kausi menossa. Ihan alussa tehtävänä oli kasata iso teltta pihalle. Siitä katottiin, ketkä olis hyviä projektipäälliköitä. Ne sai valita joukkueet, joilla eka kisa mentiin läpi. Voittajajoukkue pääsi sitten asumaan hienoon kämppään ja häviäjät joutu sinne telttaan ulos. Käytössänsä on ulkosuihkut, ulkokeittiöt yms. Pääsevät sisälle vasta kun ovat yhen tehtävän voittaneet, jolloin häviäjät joutuu ulkoruokintaan. On vähän muuttunu systeemit siis sielläki. Talouskriisi puskee päälle...

Ittellä pukkaa tukkakriisi. Päästä lähtee joka päivä enemmän hiuksia kun sinne jää jäljelle. Hormonit siis heittää häränpyllyä ja kai tuo isäntä imee viimeisetki vitamiinit mennessään. Kyllä muistan, että Kerttuaki imettäessä tukkaa lähti, muttei kyllä näin paljoa. Kiva homma kun just on saanu tukan pitkäksi kasvatettua, pakko kai sitä on kohta leikata. Nii jos kohta on enää mitään leikattavaa.

Vappujorinoita

2009-05-02T10:25:00.008+04:00

Hyvät vaput kaikille! Meän vappu koostui itsetehdyistä munkeista, joita tekasin yks yö samalla seuraten mm-kiekkoa netistä. Simaa tehtiin tällä viikolla reilusti kaiken varalta, 8 litraa sitä tuli ja osa on jo viety "naapureille". Itte ollaan melkein juotu eka pullo, 2 vielä oottaa avaamattomina. Eilen löyettiin vesi-ilpapalloja lähikaupasta ja niitä piti sormenpäät ruvella vääntää neitin iloksi. Torstaina niitä oli liikuntakerhossa ja nyt piti saaha lisää. Hankala vaan täyttää niitä keittiönhanassa kun se suutin on vähän liian iso... Siinäpä se vappu. Itte olen kukkunu harva-se-ilta netissä yhteen saakka nuita pelejä seuraten. Joten kuten kuvaruudusta saa selvää, kiekkoa ei sentään läheskään kokoajan erota, mutta tunnelmaan kyllä pääsee.

Vaan on tässä talvilajeja ittekki harrasteltu. Käytiin viikko sitten muutaman muun mamman kanssa Ski Dubaissa lautailemassa. Viime kerrasta oliki jo yli vuosi, voi olla kaksiki aikaa... Kassalla setä kyseli, että ollaanko kokeneita lautaulijoita? Vastattiin, että joo. Pakko oli valehella, koska oltiin kuultu, ettei sinne saa mennä harjotteleen ja toikkaroimaan. Sellaset voiaan poistaa kuulemma rinteestä. Kyllä me hyvin pystyssä pysyttiin ja tietysti jo suunnitellaan seuraavaa iskua.

Eilen korkattiin Kertun kanssa luistelukenttä Dubai mallissa. Varustauduttiin lämpimillä vaatteilla, farkut ja takit mukaan. Kypärää eikä hanskoja tietenkään muistettu ottaa mukaan, mutta ilman niitäkin selvittiin. Ekan kymmenen minsan jälkeen sai takit heittää pois ja hiki virtas. Ainaki mulla. Selkä oli tänä aamuna aivan jumissa, koska 15 kiloa 1,5 tunnin "roikotuksessa" oli aika rankkaa. Neiti koitti kattoa muilta mallia ja koitti juosta luistimilla, olihan se ihan ekaa kertaa jäällä. Talutin ja pukkasin Kerttua siis kokoajan, eikä kaajuttu kertaakaan. Pari kertaa piti neiti asetella istumaan jäälle, koska sekin oli kokemus. Siis istua jäällä... Eipä se oikeestaan oo ennen tainnu ees nähä jäätä, jos tarkemmin aattelen.

Mitäs meillä muuta Dubaissa? Kesä tuli kohisten. Kelit on keskimäärin 6-8 astetta normaalimpaa lämpimämmät ja sen kyllä huomaa. Oven avatessa tulee saunafiilis, eikä ulos tee oikein mieli, ennenkuin alkaa hämärtää, illalla seiskan jälkeen siis. Ei auta ees vaikka aamulla seiskalta menee, sekin ihme on tullu tavaksi tässä perheessä... Ihmeen hyvin olen sopeutunu aikasiin herätyksiin, vaikkakin hyvin etenee myös tämä herra-aamulla-meän-sänkyyn-ja-unta-lisää-operaatio. Tissi vaan suuhun ja herätään joskus vasta lähempänä ysiä. Ainaki 2 kertaa tämä on tapahtunu.

Ai niin, onhan täällä vietetty läksiäisiäkin. Tiinan ja Tillin perhe muutti Suomeen täällä vietetyn noin 2,5 vuojen jälkeen. Lähtivät tyylillä... Limusiini-Hummeri oli tilattu aamulla viemään lentokentälle. Ei hassumpi tyyli! Alakuvassa päivitystä Oasis-hotellin moukarointiin. Aika vaiheessa vielä, mutta kyllä se siliäksi vielä menee...

Kesäsuunnitelmat ei ole edistyny senttiäkään. Suunnitelmissa tällä hetkellä olis ensin muutama viikko Ruotsissa koko perheen voimin kesäkuussa ja vasta kesä-heinäkuun vaihteessa mökille Hämeenlinnaan. Onpa muuten helppoa nyt sanoa, että meillon mökki Hämeenlinnassa, kiitos kuntayhtymän. Ennen en koskana tienny, onko se mökki Turengissa, Janakkalassa, Lammilla vai missä lienee... Rantalassahan se kyllä tarkalleen on :) Niin ja Ruotsin kisakalenteri on siis hallussa.

Kipeenä taas

2009-04-22T22:58:00.007+04:00

Joskus silloin 3,5 vuotta sitten kun kuulin, että tällaiseen paikkaan kun Dubai muutettaisiin, aattelin, että voi mua parkaa. Lukion vitosen englannilla pitäis selvitä. Tänään olin eka aamulla 18 (!) suomalaisen kotiäitin kanssa lapsineen kahveilla pari tuntia. Iltapäivällä vietin muutaman tunnin rannalla kaheksan suomimamman kanssa. Ei siinä paljoa englantia tarvita. Kassalla vaan kaakaotilaus ja tänks! Toisaalta olis hyvä välillä, jos koittais olla muunmaalaistenki kanssa tekemisissä ihan ton vitosen vuoksi...

Tuossa päivänä eräänä ajelin kymmenen kilsaa ostarille vain huomatakseni parkkiksella, että koko takapenkki vetää sikeitä, joten eipä ollu asiaa ostoksille. Auton bensavaloki oli palanu jo muutaman päivän ja systeemi ilmoitti 30 kilsan olevan maksimi sillä bensamäärällä. Huoltsikan kautta siis kotiin. Matkalla tajusin taas, että on niin kamalan kuuma, että H ainaki ui hiessä takapenkillä. Siispä ilmastointinupit kaakkoon ja johan tuli viileää. Nenässä alko tuntumaan kylmältä ja vähän kurkussaki. Seuraavana aamuna kurkussa vasta tuntuki. Eilen mittarissa luki 38,5 ja tänäänki aamulla 37 ja jotain. Ääntä ei kunnolla lähe, mutta aamulla mennään reenaan agia. Otetaan vaikkapa äänetöntä ohjausta.

Palatakseni vielä tuohon äskeiseen shoppailuntarpeeseen, kun ostarille ajelin... Mies nosti yks aamu käteensä 2 hyvin virttynyttä harmaata sukkaa, keskenään hyvin erisävyistä harmaata... Näytti niitä mulle ja kysyi: pystytäänkö me yhtään parempaan? Eilen korjasin tilannetta ostamalla 5 paria uusia sukkia, jotka on kuulemma aivan liian paksuja toimistotyöhön. Mistä sen voi tietää? Itte en oo taas sukkia pitäny sitte viime syksyn jälkeen.

Oon tainnu unohtaa kertoa, että käytiin Kertun kanssa ekaa kertaa elokuvissa viime viikonloppuna. Oikeestaan oltiin menossa kattomaan kaupunkiin saapunutta suomalaista Niko-elokuvaa, mutta mentiinki kattoon Charlotte-elokuva, jossa eläimet keskusteli keskenään. Kerttu istui kokoajan mulla sylissä ja eka itkukohtaus tuli joskus vartin kohalla kun yks pieni possu jäi yksin isoon navettaan. Neitillä tuli hätä, että miten tuo pääsee tuolta pois? Tais tulla toisetki kyyneleet, mutta kokonaisuuessaan reissu meni hyvin. Popparit ja suklaamuna kruunas tilanteen ja jo seuraavana päivänä neiti kysyi seuraavaa kertaa.

Tässä kun kesä lähestyy, niin samalla monella lähestyy myös kotiinlähtö pysyvästi. Yks hyvä kamu (ja sen pikkuveli) on jo hyvästelty ja kohta lähtee 2 seuraavaa perhettä (yhteensä 5 lasta). Ittellä se kai on helpompaa kun ymmärtää, että näitä voi nähä vielä myöhemminki, mutta ei tuo Kepa taia sitä oikein ymmärtää. Tosin sehä unohtaaki helpommin. Ja onneks tulee uusia, tai on jo tullukki. Monesti ihmettelen, että mistä se voi muistaa kaikkien lasten nimet. Vaikkei olis ku kerran leikkiny jonkun kanssa, se muistaa, että no sen Sofian isoveli on Sami. Tai että Roope oli sillon puistossa tms. Eilen moessa parkkiksella se kysy, että kellä on tollanen auto? Vastasin tuttuun tylyyn tyyliini ees kattomatta, että en tiiä. Vastaus kuulu, että Millalla. Piti oikein kääntyä kattomaan ja niin siinä oli lähes samanlainen valkonen auto, kun Millalla on Suomessa.

Viime viikolla käytiin vaihteeksi battutassa aikaa tappamassa. Koitin ettiä sellasia mustia polven alle ulottuvia lökähousuja, jotka lopulta löyty tietenki H&M:ltä, paitti harmaana. Vielä siinä ettimisvaiheessa kierreltiin jossain isossa kaupassa tuskassa ja totesin Kertulle, että ei täältä löydy mitään. Neiti sano, että niin, lähetään pois, turha kai tänne on jäähä kierteleen. Lähetään talsimaan kotiinpäin. Piti ottaa äkkiä kamera ja pyytää sen toistaan nuo lauseet, kun ei noita letkautuksia muista ku 5 minsaa muuten.

Suunnitelmat uusiksi

2009-04-19T10:21:00.006+04:00

Iranin matka on nyt hankittu. Torstaina lähettiin hyvissä ajoin liikkeelle Bur Dubaita kohti. Autolle saatiin parkkis ihan pääpaikalta. Libanonin lipulla varustettu auto ja sen kuski ystävällisesti antoi meille paikan sekä parkkilipun. Siitä vaan asteltiin matkatoimistoon ja tunnin päästä meillä oli käsissä toukokuun 7. päivän menolippu Teheraniin ja paluu 9. päivä. Air Iran meät sinne lennättää. Viisumin pitäis saaha kentältä, hotellit on varattu ja maksettu, huivi ja kaapu pitäis olla jo lentokentällä päällä. Näin ainaki netin mukaan. Hermannnille vois tehä sellasen valkosen vauvakaavun... not! Mutta toi kaapu täytyy hankkia. Ainaki reiteen asti pitäis takin ulottua.. No saapa nähä.

Kesäsuunnitelmat meni uusiksi kertaheitolla kun meni sukset ristiin sukulaisten kanssa. Eipä ole mitään kiirettä ainakaan pohjoiseen. Joten aattelin, että josko täältä lähettäis sitten suoraan mökille vasta kesäkuun lopussa. Kattellaan nyt sitäkin. Joka vuosi ollaan ekana täältä lähetty ja viimeisenä palattu. Eka kerta moneen vuoteen kun jäis agin SM-kisat näkemättä. Eihän sinne kisaoikeutta ole taaskaan, mutta ettei ees paikan päälle? Olishan siinä sitten koko heinä- ja elokuut aikaa olla Suomessa, ja syyskuu...

Nyt alko lämpimät kelit taas. Johan täällä oliki poikkeuksellisen huonot kelit. Nyt iski lämmin ilma kosteuen kera. Ei auttanu vaikka seiskan aikaan lähin perjantaina lenkille. Janotti heti ekan saan metrin jälkeen. Sinnillä silti heitin tunnin juosten... Eilen kans kävin lenkillä. Oli vakaa aikomus lähteä body pumppiin yli vuojen tauon jälkeen, mutta ei ihan onnistunu. Jotain silti. Vielähän tässä olis ainakin kuukausi, ellei kaksiki aikaa laihuttaa kesää varten. Tai jos ei tulis Suomeen ollenkaan. Menis vaikka Ruottiin.

Ai niin, Hermannilla on 2 hammasta.

Hohhoijaa...

2009-04-15T15:58:00.004+04:00

Niin se sitten meni, että mies sai sen mahataudin viimeisenä. Oma tauti otti ja meni torstaina ja mieheen se iski maanantaina. Oli kai muhinu piilevänä jo jonkin aikaa, koska se vei lopulta sairaalaan asti. Kuutisen tuntia ekasta vessareissusta oltiin siinä pisteessä, että mies pökräs vessan lattialle. Viis minsaa siitä ja se pyörty eteisen lattialle. Luulin, että se pelleilee, mutta huvi oli siitä kyllä kaukana. En oo aiemmin kenenkään nähny pyörtyvän, joten luulin käyneen pahemminkin. Suunnilleen metrin korkeuelta se rojahti pää suoraan kivilattiaan. Jälkikäteen valittelut pää- ja niskasärystä ei siis menny enää pelleilyn piikkiin. En uskaltanu jättää sitä yksin kotiin vaan latasin lapset ja tavarat autoon ja keula kohti sairaalaa. Tippaa ei meinanneet saaha millään suoneen, koska kuivuminen oli sitä luokkaa. Verikokeita otettiin ja päätä kuvattiin, mutta mitään ei saatu selville. Sama virus oli kai sen mahataudin aiheuttanu ja kuivumisen seurauksena lähti taju. Eilisen mies vielä oli kotosalla, mutta tänään velvollisuuet jo kutsui.

Eilen lähettiin tuonne hevon kuuseen matkatoimistoon huippuidean kanssa. No arvata saattaa, miten kävi. Ensinnäki etittiin parkkista aika kauan. Sen löydyttyä ei löyetty tarpeeksi parkkirahaa. Olis tarvittu 2 dirtsua, mutta oli vaan 1,75. No ajettiin carrefourin ilmaiselle parkkikselle tarkoituksena käyä sitten ennen kotimatkaa ostamassa se tarvittava määrä tavaraa parkkista vastaan. Kepalla tietty iski hätä siinä kesken kaiken, joten housut kinttuun ja puskaan. Ne ei ole kovin puskamaisia... if you know what I mean :) No matka jatkuu. Matkatoimiston löydyttyä kello oli minsan yli yks ja lounastaukohan alkaa yheltä. Toimiston täti toivotti meät tervetulleeksi uusiksi neljältä. Että paskareissu, mutta tulipa tehtyä. Ja huomenna uusiksi aamulla ajoissa. Meillä on siis tosi mahtava idea Satun kanssa lähteä Iraniin "lomalle". Otettais H mukaan ja mentäis muutamaks yöksi. Sinne tarttee viisumin ja luultavasti myös kaavut päälle. Huivit ainakin tarttee. Teheraniin on vaan aika vaikea löytää ns. pakettimatkoja ja yleensä matkavirkailijat vetää kahvinsa väärään kurkkuun kun käyään asiasta kyseleen. En tiiä miks?

Tänään meni taas kaikki aivan putkeen. Bensavalo palo jo eilen, jääkaapissa oli valot ja porkkanoita (noin niinku suurin piirtein), Salik-tietulli muistutti miinusbalanssistaan ja kahvilassa teki mieli kaakaota. Rahaa näihin lysteihin oli 90 dirtsua. Bensaan menee jo satanen, eikä sitä voi maksaa visalla. Salikkiakaan ei voi maksaa visalla. Automaattikorttiahan mulla ei sattunu oleen. Kahvilassa sentään visa kävi ja ruokakaupassa tietty. Autossa myös on alkanu palaa pissapojan valo, mutta bensiksen pihalla en löytäny sitä hiton vipua, mistä sen konepellin olis saanu auki. Lisäks Hermanni availi ääntänstä kiivaaseen tahtiin, joten pikaisesti vaan bensaa 50:llä ja salikkia lataamaan. Siinä vaiheessa tajusin, että siihen käy vaan käteinen ja minimimäärä oli 50dhs:ää. Mullahan oli tietty vaan 40dhs. Jotkut vielä ihmettelee, että miten me Dubain luksuselämään tottuneet koskaan voiaan palata taviselämään Suomeen. En kyllä tiiä siihen vastausta...

Sen verran sentään onnistu tänään, että käytiin tutustumassa Kertun tulevaan tarhaan. Neiti sai syksyksi paikan tuohon kivenheiton päähän. Tarha oli tosi kivanoloinen ja tätit kans. Kepa tietty näytti nyrpeetä naamaa, mutta selvästi paikka kiinnosti. Nyt aletaan vaan pehmittään ideaa syksyisestä tarhasta. Tällä hetkellähän neiti ei jää ees Suomikouluun tunniksi, saati jäis sänkyynsä nukkumaan illalla, vaikka se onkin meän makkarissa. Jotta työtä kyllä riittää.

Ja että mää vihaan nuita mattokauppiaita! Kulkevat autoilla täällä pimputtelemassa ovikelloja ja kauppaavat persialaisia hienoja mattoja. Koitan joka kerta sanoa, että meillon koira, joka ei ole sisäsiisti, mutta ei mee näköjään jakeluun. Dvd-myyjät ei sentään oo vielä meille reittiään löytäny.

Kevyt olemus!

2009-04-10T15:05:00.005+04:00

Viikko on menny yhessä hujauksessa, nimittäin veskipöntöstä alas. Koko viikon olen juossu vessan ja muun kämpän väliä. Iski se tauti sitten oikein kunnolla. Viien päivän potemisen jälkeen en meinannu saaha itteeni sohvalta enää ylös, joten lampsittiin lääkäriin. Syytä tautiin ei löytyny, joku virus oli siis iskeny. Luin netistä ripulin hoito-ohjeita, joissa kehoitettiin useamman viikon kestäneen riplan jälkeen lääkäriin tutkimuksiin. Kuka hullu jaksaa istua pöntöllä useita viikkoja? No, eilen tein vielä kuolemaa tosissaan aamulla, mutta päivällä alko jo helpottaan. Nyt on reilu vuorokausi viimeisestä pönttösessiosta (jos jotakuta kiinnostaa) enkä enää halua sinne palata. Jotain hyvää tästä silti seuras. Paino laski ku lehmänhäntä. Mutta millä sen saa pysymään alhaalla???

Tässä jossain välissä sairastelua uskaltauduttiin kuitenkin vähän reenaileen koiria. Oltiin jo melkein lopettelemassa kun ohi alko juoksenteleen kummallisen näköstä porukkaa. Aikuiset ihmiset oli kuin koulupukuihin sonnustautuneina ja lenkkarit jalassa. Porukkaa oli ku pipoa ja joillain tais pipoki olla päässä. Tuossa yläkuvassa (Satu sori sääki pääsit mukaan...) on yks erikoisimmista tyypeistä, joka kanto mukanaan tollasta kylttiä. Ihan ekaks muuten ohi juoksi tosi arveluttavan näkönen tyyppi muovipussi käessään ja se nakkeli ihan ku jotain myrkkypalasia ympäriinsä. Meinattiin jo suunnilleen mennä kamppaamaan se ja kyseleen, että koiriako se koittaa teilata, mutta lopuksi todettiin sen jättävän noille muille johtolankoja.

Jaaha, se olis pääsiäisen paikka! Vaikka viime yönä teki mieli tehä Kertulle sanonko mitä... se huusi moneen kertaan yöllä ihan ilman syytä tai ei se ainakaan osannu sanoa syytä. Niin siis kaikesta huolimatta piilotin sille 10 pientä suklaamunaa ympäri kämppää. Ei näköjään tuon kummempia tempauksia tarvita kun lapset on ihan innoissaan. Kaikki munat löyty, jotkut isommalla ja toiset pienemmällä avulla, ja saatiin pääsiäinen alotettua. Kohta neitistä pitäis taikoa noita ja lähetään muitten suomalaisten kanssa hakemaan puistoon piilotettuja munia sekä grillailemaan ja muuten vaan istuskelemaan.

Ai vitsi ja meinas unohtua! Hermannin suusta löytyy eka hammas! Saman ikäsenä se näköjään tuli ku isolle siskollekki, eli 4,5kk. Eikös sitä sanota, että viisaille ihmisille tulee hampaat ajoissa...

Kaikki on tosi kohillaan

2009-04-04T21:12:00.009+04:00

Vieraat lähti viime yönä ja toivottavasti veivät taudit mennessään Suomeen tuliaisiksi. Viikon aikana siis kipeänä olivat Kepa, kaikki kolme vierasta ja minä vielä kaupan päälle. Vikana päivänä vieraitten lapsi alko uusiksi ripuloimaan ja tänään mulle iski taas joku jälkitauti. Pahaa tekee, joka paikkaa kolottaa, mutta ystävämme parasetamoli nosti tämänkin äitin lattialta tunnissa ylös. Aamulla vielä oli ok vointi, kun käytiin koiralenkillä. Juoksemaan ei oikein uskaltanu, mutta 4 kertaa tuota psykedeelistä järveä kierrettiin ympäri. Onneks osattiin lopussa hypätä oravanpyörästä oikeassa kohassa Satun kanssa pois, ois muuten menny päähän. Kävin viime viikolla vetämässä saman kasikilsaa juosten, joten ei tässä ihan rapakunnossa ollakaan.

Viikon aika kerkis tapahtuun vaikka mitä. Alotetaan neitin uudesta lookista, jonka hän loi ihan itte! Löysin tietsikkapöydän vierestä tuon läjän hiuksia ja ekaks luulin niien olevan nukelta. Asiasta on aikasemmin ollu puhetta, ettei siis nukelta saa leikellä hiuksia. En kyllä ole muistanu kieltää omien tai toisten hiusten leikkuuta, joten turha neitiä on syyttää. Aika tyylikkäästi homma silti oli hoidettu, sivuhiukset molemmilta puolilta on lähes etutukan tasolla ja takana on jälellä sellanen kasikytluvun leveä hiirenhäntä, jonka voi laittaa ponnarille. Just edellisenä päivänä kaupassa yks täti ihasteli pitkää vaaleaa tukkaa... Tais olla neitille liikaa.

Kertun kevätmuotia esillä yläkuvassa. Ollaan altaalle menossa, joten asusteisiin kuuluu prinsessa-kylpytakki, tuliterät crocsit (kolmannet vuojen sisään, ekoista hukku toinen kenkä, toisista meni remmi poikki), aurinkolasit ja kypärä. Alakuvassa ollaan Madinatissa meat companyssä syömässä ja neiti apinoi hyviä pöytätapoja. Siis leipää haarukalla ja veittellä.

Herra Hakkarainen taas on jatkanu kehitystään ja on äärimmäisen hyväntuulinen melkein aina. Tällä hetkellä se kääntyy molempiin suuntiin suht notkeasti, jos niin voi sanoa... ja ottaa esineistä kiinni. Parin viime viikon aikana pään kannatus on kehittyny ihan huisisti ja ryömimisen alkeet on ihan siinä hollillaan. Ei se ruumiinkoko siis mitään estä, jäsenet on jöntevät... Juuri minkäänlaista päivärytmiä meillä ei ole, mutta illalla 8-9 mennään nukkumaan, yöllä ruokaillaan 1-2 kertaa ja aamulla ennen seiskaa ylös. Isosisko kun herää, on pikkukaveri jo päikyillä.

Käytiin moessa koko remmin kanssa vikana iltana. Meitä oli 7 henkeä auton kyytissä, mutta onneks meillä on myös 7-paikkanen kaara. Kaikki penkit vaan ylös ja loppuviikosta kaksien kärryjen lastaaminen taakse meni jo ongelmitta. Maailman laiskin lapsi-Kerttuhan joutuu nykyään käveleen joka paikkaan veljen pötkötellessä kärryissä, mutta tällä kertaa "vuokrattiin" sille autokärryt, joita se aina himoitsee. Ylhäällä kuva siis kolmesta ferrarista... Kävin muuten viikolla myös ostamassa ne F1-päätösosakilpailuliput eli Abu Dhabiin mennään loka-marraskuun vaihteessa. Ostettiin samalla 3 lippua, joten saahaan autollekki parkkipaikka. Lapsia sinne ei kuulemma mielellään oteta, joten halukkaita vahteja? Menin ostamaan lippuja heti ekana päivänä ja olin jonossa viientenä. Kassoja oli yhteensä 4 moessa ja liput tuli joka paikassa myyntiin samalla kellonlyömällä. Kun minä pääsin tiskille, lippuja oli myyty noin 20 minsaa enkä enää saanu siihen katsomoon, mihin oisin halunnu. Ne siis menee aika nopeaa kaupaksi.

Sanoisinko, että suhteellisen lapsipainotteisia on taas nämä kirjoitukset, mutta sitäpä se kotiäitin elämä on. Onneks nuita vieraita tulee aina välillä arkea katkaisemaan. Samalla saa nähä muunkinlaista elämää ku omaa perhettä vaan. On niin hyvä analysoida toisten perhe-elämää.. Mutta vaikka nuo viimeiset vieraat niin mukavia olikin, niin kyllä se lähteminen vei aika kauan aina aikaa. Yks päivä lähtöä tehtiin aamusta alkaen ja puoli kaks ip startattiin auto. Joku oli jo kentällä kysynytkin, että ettekö te 2 aikuista pärjää yhen lapsen kanssa. Ja meän perheessä ei kyllä taistella ollenkaan. Paparazzi-Penttilä ja vaimonsa ovat sillä alalla mestareita. Mutta on ne myös matkailussa aikaan saavia. Täältä kun lähtivät, ni vaimo lapsineen jatkoivat hesan kentältä Ouluun suoraan, mies ajoi auton Tampereen suuntaan, josta jatkaa matkaa laukkujen purkamisen ja pakkaamisen jälkeen suoraan kans Ouluun. Nukkuvat yön siellä ja matka jatkuu Leville. Siellä voi jopa kelit olla paremmat ku täällä. Meillä oikeesti oli ehkä yks aurinkoinen päivä viikon aikana. Tänäänhän oli tietty hyvä päivä aamusateen jälkeen.

Lomakelit kohillaan!

2009-03-29T22:41:00.002+04:00

Vieraat tuli ja voisko paremmat kelit olla heille tarjolla? No ehkä vois. Olivat joitain vuosia sitten häämatkalla jossain eksoottisessa paikassa, jossa ei ollu 52:een vuoteen ollu hirmumyrskyä. Heän viikolle iski sitten hurrikaani 90 kilsan päähän lomakohteesta. Paikka oli siis muka takuuvarma aurinkopaikka, vaan ei sitten ollukkaan. Vettä tuli ku aisaa ja tais aisojaki mennä kumoon... En pysy enää laskuissa mukana, kauanko meillä on nyt tullu vettä ja ukostanu, mutta useamman päivän kyllä. Ja vielä jatkuu next few days... Kakun koristeeksi lisätään Kertun perjantainen kuume ja parit oksentelut. Neiti sai sen ilmeisesti tartutettua vieraiden reilun vuojen ikäiseen lapseen, joka nyt oksentelee ja ripuloi, sekä kuumeilee. Tänään paettiin vesisaetta Dubai malliin, jossa vieraitten lapsi veti sellaset ripulit kärryihin, että oksat pois. Kaikki vaatteet sekä kärryt oli sitä itteään täynnä. Piti osa vaatteista heittää roskiin ja hankkia uutta tilalle. Siihen lisätään vielä lapsen äitin saama pöpö, joka kuljettaa äitiä veskiin pönttöä halaamaan noin 5 kertaa tunnissa. Vaakatasossa on kuulemma siedettävää olla. Ohjelmassa piti olla vesipuistoilua, kiertoajelua ja safaria... Nyt on ollu shoppailua, shoppailua ja... no ollaan me lenkillä käyty (vesisateessa, jossa juoksee vaan suomalaiset) ja miehet kävi karatessa.

Huomenna alkaa pääkaupunkimme Abu Dhabin marraskuisen F1-osakilpailun lippujen myynti. Ajattelin siis suunnata matkani heti aamulla lipputiskille, niin on ainakin oma paikkamme varmistettu. Kahen päivän lippu maksaa reilut 200 euroa, mutta nyt ei pihistellä kun niin lähellä ollaan.

Hermanni käänty tänään ekaa kertaa mahalleen niin, että sai kätensäki alta pois. Herraa käytettiin myös lääkärissä viime viikolla kun tuli tasan 4kk ikää täyteen. Painon kasvussa tuli notkahdus ja nyt on sumopainijan ura vaarassa. Ennen tuli kilo kuussa, nyt vaivaiset 750 grammaa. Elopainoa nyt kokonaisuudessaan 7,75 kiloa ja 67,5cm. Kokoa siis riittää.

Lomailu rules!

2009-03-21T21:54:00.010+04:00

Kolmen vuojen rajapyykki tässä maassa oli ja meni ja hokattiin, ettei olla juuri missään käyty. Pari kertaa ollaan oltu pääkaupungissa Abu Dhabissa, kerran päiväreissulla Fujairahissa, mutta siinäpä se. Eikä koskaan olla oltu lasten aikana missään lomalla. Siispä tuumasta toimeen. Isille lomaa töistä ja varattiin hotelli naapurimaasta Omanista ja tarkalleen Musandamista. Ennen ku rajalle asti päästiin, maisemat muuttu täysin. Täällä Dubaissahan ei ole Ski Dubaita kummempaa kukkulaa, mutta tuolla oli vuorta toisen perään. En yhtään ihmettele, jos tässä maassaki satoi lunta jokunen aika sitten. Niin korkeita ne kukkulat on. Muutamaa hassua puuta ja istutettua palmua lukuunottamatta siellä ei paljon viheriää ollu. Rajamuodollisuuksista oli varoiteltu ja neuvottu ottamaan iisisti, mutta meillä koko homma meni vauhilla. Ai niin, Hippo puotettiin jo alkumatkasta Greensiin mäyris-Carloksen luo hoitoon. Vietiin aamulla vasta, että saatiin taattua talonväelle unet ilman piippaavaa läntsyä...

Dubaista kun lähettiin vajaan neljän tunnin ajomatkalle, oli tien varret valtoimenaan kameleita. Mitä pitemmälle päästiin, sitä enempi niitä vuohia (onkohan ne ees vuohia?) tunki tielle. Yhessä kylässä oli jopa lehmä keskellä tietä ja pari tien varrella. Tietenkään äly ei välähtäny siinä vaiheessa, eikä ole kuvia esittää... Vähän ennen määränpäätä oli pahimmat rinnetiet ja meinattiinki kuskille laittaa loppumatkalla sykemittari. Helppo oli vänkärin paikalta sanoa, että voin mää ajaa jos et sää pysty.

Hotelli oli ainut, mitä sillä paikkakunnalla oli. Tai no on siellä joku toinenkin, karumpi paikka ja varmaan paljon halvempi. Huoneesta oli karu merinäköala, mutta ah niin hiljaista. Parvekkeelle ei kuulunu yhtään mitään. Ei siis mitään. Ite en toki sitä huomannu, mutta hiljaisuutta rakastava mieheni kyllä heti pisti sen merkille. Minähän väännän heti kotiin tultuaniki nupit kaakkoon, paitti että yleensä jätän kyllä koirallekki ja kotitontuille musat soimaan vaikkei muita olis kotona.

Hotellissa siis asuttiin kaks yötä ja siinä välissä käytiin mm. turistiveneajelulla, jossa kohokohtana oli kyllä ne delfiinit, jotka uiskenteli siinä veneitten vieressä ja esitti hyppyjänsä. Venekuskit vislas ja taputti käsiään ja delfiinit pisti parastaan. Se kyllä voittaa kaikenmaailman delfinaariot, vaikka mistä minä tiiän, kun en uskalla moisiin paikkoihin ees mennä. Muuten matkan antia oli nähä, miten sitä muualla asutaan. Näköjään sitä pärjää aika vähälläkin, kun ajattelee niitä pikkusia tuppukyliä, joissa asuu lähinnä kalastajia perheineen. Venereissulla nähtiin mm. nejlän perheen asuttama kylä, jossa ei ole yhtään mitään muutaman tönön lisäksi. Ei ollu ees tietä. Lapset lähtee alkuviikoksi mantereelle kouluun ja tulevat loppuviikosta takaisin veneellä. Valtio tarjoaa juomaveet.

Lähes kaikki hotellin muut asukkaat oli varmaan kans Dubaista tulleita perheitä arkea katkaisemassa. Kuntosalilla (joo kävin) tapasin Georgiasta kotoisin olevan raksamiehen, joka oli Musandamissa töissä ja varmaan puhekaveria vailla. Niin vuolaasti se alko kertomaan meän kotimaan arvattuaan kaikkea suomalaisista. Kaikkea positiivista kylläkin. Uima-altaalla taas juttelin yhen virolaisen katamaraanityöntekijän kanssa, joka oli ennen ollu Tallinkilla töissä. Nainen työskentelee kaks kuukautta Omanissa välillä Muscat-Musandam ja sitten menee kuukaudeks kotiin. Ihmettelin, miten se sinne Omaniin oli päätyny ja jotain se selitti, että Tallink ja se Omanin laiva on kai saman laivayhtiön, tai jotain sinnepäin.

Kaks päivää lomalla teki tehtävänsä ja autoon lastattiin väsynyttä porukkaa. Tai en minä muista tiiä... Kotimatka jostain syystä meni Barracudan kautta, meikäläiset tietää paikan ;) Onneks meni, koska samalla reitillä nähtiin Ras al Khaimahin varmasti hieno uus hotelli, jonne vois jo varauksia laittaa meneen. Samaan pitäjään myös rakennettiin uutta vesipuistoa. Viime metreillä käytiin lunastamassa Hippo kyytiin ja sillä oli myös ollu varmaan aika kiva loma. Nehän oli mäyriksen kanssa telminy kaiket päivät. Oli päässy aavikkolenkille yms. Oli muuten väsyny koira illalla. Hyvä, ettei kuorsausta kuulunu kun sohvalla illalla retkotti.

Viikon päästä meille tulee vikat vieraat ja hyvä niin. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta kun kelit otti ja lämpes aika lailla. Lähestulkoon tuskasen kuuma meinas olla "aamulenkillä". Googletin jo aihetta "vauvalle vettä?" mutta tulin siihen tulokseen, etten ala antaa. Kun ei sitä kerran tartte ni ei tartte. Saattashan olla vaarana, että meän jättivauva alkais laihtuun, eikä siitä tuliskaan amerikkalaiset jalitsun pelaajaa tai painijaa. Tissin imemisen lisäksi se (joka kyllä yläkuvan mukaan ei ole kenenkään näkönen) tänään oppi tehokkaasti imemään peukaloa. Taian kaivaa sen tutin jostain esille ja tarjota sitä vaihtariksi.

Vahingon ilo on paras ilo!

2009-03-13T21:24:00.010+04:00

Suomalaiset asunnonvälittäjät järkkää asuntojen näyttöjä työkseen. Dubailaiset välittäjät istuu koneella ja vastaa puhelimeen niin halutessaan eikä ikinä soita takaisin niin luvatessaan. Palkkansa eteen ei ole tarvinu tehä yhtään mitään. Vuokralaiset löytää kämppänsä lehti-ilmoitusten ja netin perusteella ja käyvät itte kattomassa kämpät. Vaan eipä enää! Nyt kun kaikki pakenee lamaa kotimaihinsa takaisin tai muualle maailmaan ei ole uusia vuokralaisiakaan enää. Asuntojen myynti- sekä vuokrahinnat laskee ku lehmän häntä, joten välittäjätki joutuu tekeen töitä. Nyt on alkanu lehissä pyöriä "open house"-mainoksia. Aamulla ajelin tuosta yhen villan ohi ja siinä oli 15 autoa parkissa tien varsilla. Kai niitä joku siis ostaakin, mutta mukavinta on niitten ylimielisten ylipalkkasten laiskiasten työn ilo! Pitäis mennä ittekki sitä hommaa kuormittaan. Ihan vaan huvikseen.

Ilmat lämpenee, tahti kiihtyy ja kesä lähenee. Pienimuotoinen kunnon kohotus ja kilojen tiputusyritys on alkanu. Muutaman kerran on järveä jo juostu ympäri ja agireenejä koitetaan ahkerasti suorittaa. Tänään kävin Nad al shebassa harkkaamassa yhen slovakin ja yhen belgin kanssa. Junttina suomalaisena siinä meinas pulssi nousta kun piti niitä keski-eurooppalaisia poskisuudelmia vaihtaa sekä tavatessa että kotiin lähtiessä. No niistä selvittiin ja joten kuten reeneistäkin. Tämä belgialainen harrastaja oli aloittanut uransa kotimaassansa australian paimenkoirallaan, joka oli jotakuinkin möllitasoa. Koita siinä sitten neuvoa, että käytä sitä koiran puoleista kättä ja piä se käsi kokoajan neuvoa antamassa äläkä laske sitä aina välillä maata kohti. Häntä oli tietty neuvottu käyttämään koko ajan vastakkaista kättä sekä näyttämään jokainen este erikseen kättä tiputtamalla... No siinäpä juoksee vartalo mutkalla niinku tykkää. Mukava ihminen noin niinku muuten. Sattuu vielä asumaan tässä kilsan päässä, joten voiaan reenailla välillä kotinurkillaki, eikä turhaan molemmat ajeta 30 kilsan päähän.

Tänään mentiin myös kannustamaan koko perheen voimin "eläkeläis-NHL-peelajia" Dubai malliin. Siellä oli Kurrit, Lumpeet ja Ketolat pelaamassa muiden pappapelaajien kanssa paikallista joukkuetta vastaan. Paikalla oli vajaa kymmenkunta muutaki Suomiperhettä ja koitettiin kannustaa mukana. Tehtiin sellanen plakaatti, missä oli Suomen liput ja "hyvä Suomi"-tekstit ja aateltiin, että jos ei Kurri käy moikkaamassa ni jokainen kirjottaa oman valituskirjeensä Hesarin mielipidepalstalle. Vähintään Seiska päivää-lehen valituspalstalle uhattiin kirjottaa. No ei käyny Kurri lopussa moikkaamassa, mutta saattaa olla, ettei niitä kirjeitäkään tehä.

Peli kesti täydet 3 kertaa 20 minsaa ja maaleja tuli yhteensä 15. Kai nämä kaikki ns. hyväntekeväisyyspelit on sovittu, maalithan ne lisää yleisön kiinnostusta. Hauska "ohjelmanumero" oli myös kahen pelaajan tappelu, jossa isokokoinen NHL-äijä piti vastakkaista pelaajaa (pieni ku sintti) kypärästä kiinni ja muka mukiloi sitä kunnolla. Pikkupelaaja rimpuili vastaan eikä pystyny tekeen mitään. NHL-pelaaja sai 2 minsan jäähyt, mutta toiselle ei annettu jäähyä, koska se oli "way too small to get penalty". NHL-äijä nosti sen pelaajan siitä laian yli oman joukkueen vaihtopenkille.

Tämä lähijärven sorsien syöttö on nykyään parasta puuhaa ja myös isoin syötti saaha neiti pyöräilemään mukaan. Nyt kun vielä ainaki yhellä sorsalla on ihan pienet tipuset ni niien vetovoimaa ei voita mikään. Muuten neitillä on kyllä sellanen "ei yhtään"-kausi menossa, että oksat pois. Alahuuli on koko ajan mutrulla ja nokka kippurassa. Välillä se kyselee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten yks päivä sitä, miks jotkut menee moskeijaan rukoilemaan. Alotin tarinan siitä, että jotkut uskoo kuolleitten menevän taivaaseen. Siitä päästiin kätevästi hautausmaakeskusteluihin ja neiti kertoi, että silloinku papan pupu kuoli, sen haudalle laitettiin kivi päälle, ettei se pupu pääse karkuun. No niinpä tietysti!

Alotin muuten yks päivä Hipon kanssa noutoreenit. Noutaahan se, mutta kun ei osaa istua kapula suussa vaan sylkäsee sen heti mun lähellä pois. Mun kärsivällisyys noudon kanssa on kärpäsen luokkaa, joten se on ollu samassa pattitilanteessa jo monta vuotta. Hippo muuten täyttää kesällä jo 6 vuotta ja sen piti olla 4,5-vuotias kun palataan Suomeen. No takas aiheeseen. Otin sen kapulan pihalla käteen ja heitin sen vähän matkan päähän. Sen jälkeen kävin hakemassa Hipon sisältä rappusilta takasi pihalle ja heitin uusiksi. Sitten kävin hakemassa itte kapulan ja sen jälkeen Hipon olohuoneen sohvalta ja siirryin takapihalle reenaamaan. Eka meni totaalisesti hermot taas vaihteeksi, mutta lopputuloksena voin todeta, että viiessä minuutissa sain sen naksun avulla tuomaan kapulan mun viereen ja vielä pitämään sen suussa irrotukseen asti. Tällä hetkellä se tuo pienoisella avulla sen kapulan sievästi oikeaan paikkaan ja suorittaa sen liikkeen ok:sti. Alotin toissapäivänä myös avo-paikallaoloreenit. En ikinä ole piilossa käynykkään, mutta nyt ollaan menossa 30 sekan kohalla. Sen ajan se siis kykenee olemaan rauhallisessa paikassa. Pitäs reenata vaan enempi ja siirtyä vähitelleen myös vaikeampiin paikkoihin. Ryhmäpaikallaoloahan täällä ei pysty järkkäämään. Kesän tokoja katoin ja niitä löyty 2-3 sopivaa. Ei ole paljon särkymävaraa, taaskaan.

Yläkuvassa on jätti suuren Dubai mallin vielä isomman kirjakaupan saldoa agi-kirjoista. Koirakirjoja oli aivan tautisesti ja nämäkään kirjat ei ollu ihan sontaa. Kauppoja ei tullu eikä siellä saanu valokuvia ottaa, mutta kivaa katsastaa tarjonta.

Tuossa yläkuvassa taas on aika yllättävä löytö samasta kaupasta. Siis muumikrääsää! Aluks ihmettelin, mutta nyt muistan, että Japanissahan on paljon muumifaneja. Tämä kirjakauppa kun sattui oleen kai jotain japsialkuperää. Ja nyt nukkumaan ajoissa. Jos tänä yönä ei naapurit eikä naapuruston nuoriso pitäis bileitä, kuten viime yönä. Seuraavat vieraat sopivat tulostaan parin viikon päähän.

Pannaan paremmaksi!

2009-03-09T15:49:00.005+04:00

Jos siellä Suomessa on kaikki koirahommat niin paljon paremmin, ni on yks juttu, joka vetää kyllä pohjat. Viimeksi koiranäyttelyssä oli hyvä tilaisuus tutustua siihen. Nimittäin, meillä on tämmöinen:

Tämä on siis tällainen mobiili koirien putsaus- ja tuunausauto. Sen kun soitat kotiovelle, luovutat koirasi heille ja avot. Kohta autosta tulee turresi kynnet leikattuna, korvat putsattuna, turkki kiiltävänä, puhtaana ja trimmattuna.

Yhen suomalaisen tiedän tätä palvelua kokeilleen ja oli muistaakseni tykänny. Hintaa ison koiran pesulle ja puunaukselle tuli jotain 30-40 euroa, että ei ees ihan kamalan kallista siihen vaivaan nähden. Autossa on siis tuollainen suihkulla varustettu allas, sekä muut tykötarpeet: trimmauspöydät ja leikkurit sun muut. En silti ajatellu sitä Hipsulle tilata vaan miehen puutarhaletkulla suoritettu suihku riittänee...

Lomakausi kiireimmillään

2009-03-02T14:34:00.007+04:00

Ekat vieraat Ruottista on nyt jo kotiutuneet, samoin appiukko Suomesta. Äiti vielä pyörii mukana ja yrittää saaha naamaansa kunnon rusketuksen, palamisesta kuoriutuneen nahkan tilalle. Ruotsin vieraitten kanssa päästiin asioimaan Luis Vuitton kaupassaki ihan ostavina asiakkaina. Tuliaispyyntö kun ei vaimolla ollut enää meikkejä vaan toiveissa oli luuvitos-kassi, sai toki olla jotain muutaki esim. Prada olis ollu mieluinen. Puheissa vilahti Karama useampaan kertaan, mutta feikkikassit jäi tällä kertaa aidon varjoon. Appiukon tuliaiset oli myös meikäläisen käsialaa, mutta luotin osaaviin myyjiin ja homma hoitui. Tosin toiveissa oli myös timangikorvikset, jotka jätin suosiolla ostajan omaan harkintaan, ostamattahan ne sitten jäi.

Äitin kanssa ollaan kierrelty marinat ja palmusaaret, madinatit ja ostarit. Eilen oltiin Big bus tourilla ja se oli kyllä itellekki käymisen arvoinen. Pikavisiitti Dubai museossa on myös kaikille hyödyllinen. Saatiin kulumaan 8 tuntia tuolla kierroksella, mutta se meni kahen lapsen ja kahen aikuisen voimin aivan loistavasti. Vaihettiin bussista toiseen kai 4 kertaa lennossa ja parissa paikassa vietettiin enempi aikaa. Hermanni nukku aina välillä kärryissä kakskerrosbussin katto-osastolla ja ainoastaan ihan lopussa meinas hermo mennä. Kerttuki jakso tosi hyvin, huolimatta orastavasta tai päällä olevasta ihmekaudesta. Neiti nousee melkein joka aamu nykyään väärällä jalalla sängystä. Tosin tänä aamunahan se heräs oman sänkynsä alta. Miks lieneeki?

Uunikin saatiin ostettua lopulta käytettynä toisilta suomalaisilta ja siihen koitettiin saaha tälle aamulle laittajaa. No ei näkyny eikä kuulunu ja soittelun jälkeen lupasivat tulla huomenna. Tuumasta toimeen otin meisselin käteen ja se oliki helppo homma. Seinästä se luukku irti, edelliset piuhojen jämät pois ja sokeripalaan vaan ne uuen hellan piuhat. Savu ei noussu ja munkit tuli mummin kanssa tehtyä. Ja hyviä tuliki. Tällä hetkellä vain yks mun poraamista ja ruuvaamista naulakoista on tullu alas, tosin se tuli jo kahteen kertaan.

Tämä kotiäiti on myös päässy naisten iltaan syöpötteleen ihan yksikseen. Tai siis reilut 10 suomimammaa kamuna, mutta olipa kivaa. Ihanan rauhallista, kukaan ei nykiny hihasta, ei roikkunu lahkeessa, ääntä ei tarvinu korottaa, ruuan sai pureskella rauhassa... Ruokapaikan viereisessä altaassa näin myös elämäni suurimman kilpikonnan uiskentelemassa, sen kilpi oli valhetelematta varmaan 80 senttiä pitkä.

Tähän koneeseen tuli lopulta toinenkin virus ja se vasta sekasi tän masiinan sai. Soitin insinööriapua kaverin mieheltä ja sainkin ohjeita tietyn piuhan ostamiseen. Tarkoitus oli sen piuhan avulla tallentaa tiedostot toiseen tietsikkaan ja sen jälkeen tuhota tämä kone kokonaan. No sitä olis pitäny hakea Bur dubaista asti, joten en jaksanu enää kolmatta päivää olla ilman nettiä ja muun talon nukkumaan mentyä iskin sen tuhoamislevykkeen raksuttamaan. Tunnin päästä olin jo lataamassa uusia ohjelmia tähän koneeseen. Hukkaan meni siis isot läjät elokuvia, musiikkia ja valokuvia. Tosin jostain syystä mulla on tapana teettää valokuvia korkeitaan parin kuukauen välein, joten ei isoa vahinkoa tullu.

Kertun korvatulehus oli ja meni. Sain myös neuvoja meän korvalääkärivieraalta ja jatkossa jos on tarvista, me hoidetaan tulehukset kipulääkkeillä. Hermanni on kans käyny 3kk tarkastuksessa ja se vaan mennä porskuttaa valvavaa vauhtia. Se hoitaja kysyki, että mitä tämä syö kun kilo kuussa tulee aina painoa. Nyt siis tasan 3kk, 7 kiloa ja 64 senttiä. Kyllä siitä se lätkäpelaaja tulee. Tai sumopainija. Eikös ne lätkäpelaajat ole sellasia isoja rauhallisia kavereita. Meän pätkä vetäs viime yönäki 10 tuntia unta palloon ilman syömistä. Yhtään yötä ei vieläkään olla valvottu. Tosin sitä ei kai ääneen kannata sanoa.

2009-02-22T20:42:00.003+04:00

No nii, vieraat on saapuneet ja jo lähteneet. Eivät kauaksi menneet vaan toiseen emiraattiin, Fujeirahiin yheksi yöksi. Sinne meni 5 kappaletta Väyrysiä ja ah ihanuutta kun koti pysyy siistinä. Siisteys myös jatkuu, koska meillä on astianpesukone! Hurraa! Ei ole moista ihmettä nähty sitten 10 vuoteen kun kotoa muutin pois. Ei toki olla vielä sitä pantu päälle, koska en ole saanu niin paljoa tiskiä aikaseksi. Hellaahan meillä ei vieläkään ole, mutta pakko se on kohta hankkia. Ei tätä mäkkärilinjaa voi kauhean kauaa jatkaa. Eikä burger kingiäkään..

Eilen oli siten se suuri päivä, koiranäyttely vm 2009. Edellisenä päivänä menin sinne kasaamaan niitä esteitä ja oli hyvä, että meninkin. Pari tuntia meni, että saatiin A-este ja keinu kasaan. Monta kertaa meinattiin jo luovuttaa, mutta hyvät niistä tuli. Aika liukkaat, mutta muuten hyvät. Joka paikkaan piti rasvaa suihkuttaa, koska olivat kolmessa vuojessa aika paljon juuttuneet kiinni. Kokonaiset 3 vuotta ne siis on ollu jossain varastossa ja me ollaan reenattu jumbo-mikado-kepeillä. Nyt pitäis olla asiat toisin. Martina ainaki aiko ryöstää niistä osan meän käyttöön.

Itte agikehä oli fiasko, taas. Hyvät suunnitelmat oli ja toteutuksetkin, kunnes paikalle asteli herra Danny tai mikä lienee. Yritettiin selittää, miten homma toimii ja mitä se äijä sanoo? "Tämä on mun show, minä tiiän, miten tehään, minä oon hoitanu tätä hommaa jo vuosia." Halus, että eka kaikki saa kokeilla 10 minsaa ja sitten kisataan. Ja otetaan vaan aika, eikä kaikkia esteitä tartte tehä yms. Aika piti ottaa sen viisarikellolla, missä ei ollu ees numeroita. Tehtiin niin ehkä vajaan tunnin ja vähitellen livettiin pois. Tehköön ihan, miten haluaa. Me saatiin, mitä haluttiin. Saatiin uusia ihmisiä kiinnostumaan reeneistä ja saatiin rahaa esteitä varten. Ja pääasia, saatiin toivottavasti esteet. Mulle tuli kans yks nainen selittään, että se on Abu Dhabissa dog trainerinä ja sillä on jonkunlaiset esteet ja myös pieni ryhmä, minkä kanssa se reenaa. Ideana sillä oli myös saaha ihan kisakokoiset esteet rakennettua. Pitää mennä sinne jossain välissä käymään. Kuumuus vaan pukkaa uhkaavasti päälle.

Muuten näyttely oli taas parasta, mitä Dubaissa on tarjolla. Ajankohta oli aivan liian kuuma, näyttely pitäis olla lähempänä vuojen vaihetta ja nurmikolla. Asvaltin päälle oli kyllä kehien kohalle laitettu tekonurmea, mutta liian paljon oli muualla polttavaa asvalttia. Näyttelykehiä en juurikaan käyny kattomassa. Myyntikojuja oli taas monenmoista. Käteen tyrkättiin vaikka mitä rompetta ja esitettä. Yhessäki kassissa oli parit lippiksen, koiralle shamppoota, hammasharjoja, luita, pilli ja sellanen ison koiran timanttipanta ja -hihna. Siis ihan ilmatteeksi. Mielenkiintoisin koju oli kyllä sellanen koirien vaihtoehtohoitojuttu. Kun tuntuu, että Suomessa kaikki agikoirat käy uimassa jossain Hyvinkäällä vai missä lienee se "uimahalli" niin voin sanoa, ettei me enää jälkeen jäähä. Meillä on myös tuolla Jumeirahissa koirille sisäallas. Laitoin kyselyn emailitse hinnoista ja muista jutuista. Alkais kohta oleen ajankohtaista sekin, lämpötilan takia.

Kuviakin otin useampia, mutta tässä koneessa jyllää edelleen virus, eikä tämä toimi kunnolla... Laittelen sitten joskus kun/jos saan tän kuosiin.

Olen tässä lähipäivinä hoidellu nuita handymanin hommia enemmänki. Verhotankoja laitoin eilen viimiset paikoilleen, siis ihan porasin ite. Yhtään seinää ei ees murtunu. Taulut on isketty seiniin. Tänään repasin vielä enempi kun tein hiekkalaatikon. Mikko mainitti yks päivä, että Koposille on isi tehny laatikon. Heti otin vinkistä vaarin ja lenkillä kävin kattomassa sitä. Tänään marssin kauppaan ja sahautin laudat valmiiksi, ostin liittimet ja ruuvit ja pyöräytin sen kuntoon. Huomenna pitää vielä jollain keinolla hakea hiekkaa ja valmista tulee.

Tänään kun kävin siellä rautakaupassa, näin yhen paikallisen auton, jossa oli kaapupukuinen äijä kuskina ja vänkärin paikalla ehkä 10v poikansa. Eivät pysähtyneet mun kohalle, mutta monien muitten kohalle kyllä. Kerjäsivät rahaa. Ainaki niin päättelin, vaikken mitään kuullu. Auto oli sellanen tosi kolhiintunu vanha kosla. Näin saman auton vielä liikennevaloissa, jossa pysähtyivät mun viereen, mutta värkkäsin muka jotain muuta, etten niitä huomannu. Olen kyllä aina täällä antanu rahaa, kun joku on tullu pyytämään, koska uskon, ettei kukaan huvikseen kerjää rahaa. Tuo vaan menee jotenki yli ymmärryksen, että autolla kerjätään ja lapsiki on kyytissä.

Heikompaa vois hirvittää

2009-02-19T22:22:00.003+04:00

Nimittäin tämä sirkus. 10 päivää kesti, kunnes sain pesukoneelle asentajan. Voi kuvitella sitä pyykkiläjän korkeutta ja uusia asuvalintoja. Mikään ei mahu päälle, mutta onhan makkarallaki kuori. Soitin pesukoneesta eka Emrillille, no eivät laita koneita. Ei laita German starikaan. Eikä Hit and mis, ei ku siis Hitches and Glitches tai jotain sinnepäin. Eikä joku nimetönkään firma. Vinkistä viisastuneena kysyin portilta tänään, josko tietäisivät jonkun eikä menny ku 5 minsaa ja auto tuli pihaan. Siitä meni ehkä 5 tuntia ja kone oli asennettu. Ei siinä asennuksessa sentään niin kauaa menny, mutta osien hankkimisessa meni. Vähäsen se tippasee silti...

On muuten aika avuliaita nämä Dubain suomalaiset. Puolta kymmentä aviomiestä tarjottiin hommaa hoitamaan, kun kysyin postituslistan kautta apua pulmaan. Sama homma oli muuttoavun tarjonnassa. Puolen kymmentä tyyppiä lupas tulla roudaamaan kamppeita tai olla jollain muulla tavalla apuna.

Eilen lähin uusimaan viisumia. Kolmen vuojen viisumi lähenee loppuaan ens kuussa ja suurin toivein lähin hoitamaan hommaa valokuvien ja tarvittavien asiakirjojen kanssa. Lapset mukana tietysti. Ajelin tuonne peräkylälle ja raahasin karavaanini sairaalan tiskille. Piti siis tehä medical check up muun muassa. Täti vastaa, että sori madam, 3 päivää sitten, uuet käytännöt. Sun pitää mennä toiselle puolelle pitäjää kaupungin "tk:hon", Safa parkin läheisyyteen. Eivät ees tienneet osoitetta. No antaapa olla, aattelin ja muutin suunnitelmia. Piti myös käydä hoitamassa Kertun tarha-asioita syksyä varten. Ajeltiin uusien dubailaisten kanssa peräkanaa Raffles-koulun toimistoon. Hoideltiin papereita ja kyseltiin tarhahommista. Viiminen niitti arkkuun (lainatakseni toisten sanoja) oli se, mitä noin 50v toimistotäti sanoi 4,5 vuotiaalle Suomi-tytölle, jolla oli olkaintoppi päällä. Täti sanoi, että oh so sexy, SO SEXY! Siis lapselle tuollaisia päästelee. Onneks lapset ei tajunneet asiaa. Me pyöriteltiin silmiä ja häivyttiin. Ei kauhen hyvää mainosta sille koululle.

Siitä hyvillä mielin jatkettiin festival cityyn tapaamaan Martinaa, joka järkkäilee lauantain koiranäyttelyn agilitynäytöstä. Soitin sille, että sellaset 30 minsaa varmaan menee. Etin sopivaa ajoreittiä, kunnes oikealla puolella sattumalta oli viisumipaikkaan sopiva rakennus. Raahasin taas lapset sinne ja ei kun luukulle. Käskivät mennä seuraavalle tiskille, jossa taas ohjeet mennä toiselle tiskille. Siinä vaiheessa tais Hermanniki jo kitistä kopassa. Hikipäässä kiroilin ja tiuskin todellista kyselyikää elävälle Kertulle oikein kunnolla. "Kehuin" tämän maan byrokratian toimivuutta taas kerran ja vastasin Kertun lausahukseen "täällä puhutaan Suomea", että älä höpötä, kuulet väärin. No olan takana mies alkaa kertoa mulle ohjeita hommien hoitamiseen. Oli taas oikein elämän huippuhetkiä. No lopulta pääsin oikealle tiskille ja setä täytteli kaavaketta. Kysy mun kännynumeron eka. Sitte kysy uusiksi kännynumeroa. Minä että mähän annoin sen jo. No onko toista? No ei ole. No oisko lankapuhelinta? No ei. Entä faksia? Ei. No anna sitten miehes nimi. Mietin taas muutamaan kertaan näitä piilokamerajuttuja... Seuraavaksi se sanoo, että 2 dirtsua. Minä näytän visakorttia. No madam. Vain käteinen käy. (Vanhassa paikassa olis käyny kortti). No ei kun lapset taas autoon ja matkaan automattia kohti. Paitti, etei ihan. Piti vaihtaa auton takakontissa H:n kainalokakat ja siis vaatteet myös, hoitaa imetykset ja sitten vatsa matkaan. Kepalla maha kurni ja mulla myös, joten onni on löytää mäkkäri atm:n vierestä. Ruokaa mukaan rahan ohella ja takasi karavaanin kanssa luukulle. Loppu sujuikin kivuttomasti. Mitä nyt verikoe otettiin. Paperit ois pitäny hakea tänään, mutta mitä suotta kiirehtiä.

Lopulta oltiin festival cityssä 2 tuntia myöhässä, mutta sinne meno oli vaivan väärti. Käytiin koiranäyttelypaikalla, jossa työmiehet kiireesti laitteli paikkoja kuntoon. Hämmästys oli suuri kun näin ihka oikeita agiesteitä. Ei ollu siis turha huhu, että Pedigreellä ois Jebel alissa joitain esteitä varastossa pölyttymässä. Siellä oli A-este, keinu, rengas, pari hyppyä, pöytä, kepit ja putken pidike. Agikehään tulee kuulemma jonkun lainen mattoalusta, muutenhan tänä vuonna ollaan asvaltilla. Martina aikoi tingata esteet meille käyttöön jatkossakin. Aika huippuahan se olis. Tekis Hipon tassuillekki hyvää päästä meneen kontaktiesteitä ennen kesän kisakautta. Reenistä puhumattakaan. Huomenna pääsen kasaamaan ne esteet etukäteen.

Tänään käytiin plant souqssa (useampia kasvitarhoja keskellä aavikkoa) aamupäivällä. Mukaan lähti volvon takakontillinen puskaa ja kukkaa, multaa ja muutama ruukku. On kyllä sellanen paikka, että homma vähän leviää käsistä, olis niin paljon ostettavaa. Onneks puutarhuri sattu just tuleen kasteluhommiin kun lastasin puskia takapihalle. Silmät setällä varmaan levis kun aatteli vaan kävästä letkuttamassa hetkisen. Yhessä me laiteltiin kukat paikoilleen ja puskat juurtumaan, aikaa meni varmaan lähes 2 tuntia. Saas nähä, kauanko pysyvät elävänä.

Tänään kerittiin myös käydä "rentouttavissa" reeneissä tuossa vähän matkan päässä. Hermanni huusi kärryissä, Kepa esteitten keskellä, Hippo pyöri ympyrää ja tilanne oli kaikkea muuta ku rentouttava. No reenattua tuli ja mäyris-Carloskin osoitti jo todellisen agikoiran elkeitä. Mahtavaa nähä toimiva mäyräkoira!

Rentouttavien reenien tuloksena olin taas ihan ylikierroksilla ja kauppaanki olis pitäny mennä. Oli ihan hirveä jano ja siinä kauppaanlähön kynnyksellä kotona näin lasin kirjahyllyssä. Kysyin mieheltä, että mitä tuossa on, vieressä oli sprite-tölkki. Sano, että maista. Nopealla huikalla vetäsin 2-3 kulausta, kunnes viina alko maistuun. Suutuin mielestäni aiheesta, mutta onneks H oli just kerenny syömään. No, kauppaan piti mennä ja menomatka meni iloisessa nousuhumalassa. Parin sadan metrin matkalla (siis kävelyreissulla) se pieni viinamäärä laski päästä jalkoihin. Kaupassa yritin olla hönkäilemättä, tosin arabienki hajuvesiosasto on sitä luokkaa, että ei se mun minikänni ees näkyny. Ostokset tuli tehtyä ja kotimatka suju passiivisessa laskuhumalassa. Kotona olin jo vesiselvä... Edellisestä alkoholin maistosta oliki jo yli vuosi ja muutenki pieniki viinamäärä puuduttaa jalat.

Nyt kaikkien näitten ressihommien jälkeen kotiäiti on valmista kauraa petiin. Huomenna tuleekin vieraita Ruottista viikoksi, ylihuomenna appiukko, joka kyllä menee hotelliin. Äiti tulee tiistaina. Toivotaan, että hellaki tulis ihan pysyvästi.

Ai niin, UAE:ssa on uusi laki. Emiraattityöntekijöitä tai niien potkuja varten on sellanen laki tehty, että niin vaan et voi potkuja antaa yksityisellä puolella ja ottaa expattia tekemään samaa hommaa. Jos haluat irtisanoa emiraatin, sun pitää ekaks perustella asiaa työministeriöön, josta tulee neuvottelija hoitamaan hommaa. Lehessä luki, että jos emiraatti ei osaa tehä työtänsä niin sille tarttee antaa aikaa opetella... Lehessä myös luki, että paikallinen opettaja oli teipannu saksalaispojan suun kiinni oppitunnilla, koska poika ei ollu toistuvista huomautuksista tukkinu turpaansa. Pojan äiti tietysti nosti hirveän metakan ja pääsi lehteen kertomaan tarinaansa. Seuraavana päivänä yleisön osasto tulvi kirjeitä, jotka puolusti opettajaa ja käski vanhempien opettaa lapsillensa alkeelisimmat käytöstavat. Samaa mieltä minä olen. Niin ja viikko sitten lehessä myös luki, että yksin Dubaihin lomaansa viettämään tullut suomalaismies teki itsarin ja hyppäs hotellin parvekkeelta alas. Huoneesta oli löytyny suomeksi kirjoitettuja viestejä.

Että sellasta täällä.

Varma keino...

2009-02-13T15:04:00.002+04:00

...herättää nukkuva lapsi, on alkaa kirjoittaa blogiin! No katotaan... Kerttu korvatulehduksineen on päässy isin kanssa korkeuksiin 27.kerrokseen, siis isin työpaikalle piipahtamaan olosuhteitten pakosta. Me käytiin H:n kanssa koirahommissa aamulla tuolla 30 kilsan päässä. Kummallista, että tuohon ajeluun tottuu ajan myötä. Ennen 70 kilsan lenkki olis tuntunu pitkältä, mutta kaikkeen tottuu. 30 kilsaa reenipaikalle, sieltä 10 kilsaa Ikeaan ja lopuksi kotiin, yhteensä 70km.

Koirahommat on aika alkeelliset, muutama hyppy, kepit ja ees putkea ei kaivettu autosta, koska tuuli niin paljon, ettei se olis pysyny paikoillaan. Hyvien reenien sijaan kuulin erikoisia tarinoita. Tuli puhetta siitä ihmeellisestä kauneshoitajasta, jolla on koiralenkeilläki tolppakorot jalassa ja asut vimosen päälle, naama tietty kummallisessa maalissa. Iso valkoinen puudelinsa varastettiin silloin joskus vuosi sitten ja kysyin nyt muilta, että ovatko kuulleet koiran kohtalosta. Se koira oli jotain kautta kulkeutunu Dubain pääsheikki Muhammedin tytölle ja tämä nainen, joka työskentelee kuulemma aika korkea-arvoisten naikkosten kauneushoitajana oli saanut asiasta vihiä. Oli sitten ottanut jotain reittiä Muhammediin yhteyttä ja Muhammed oli käskeny palauttaa koiran, ennen kuin perheensä maine tahrautuu...

Muita mieleen jääneitä tarinoita oli se, että kun tämä lama iskee ja iski tänne aavikolle myös pahemman kerran, niin esim. festival cityssä on kuulemma yks kokonainen iso parkkis myymättä jääneille autoille. Martina, joka pyörittää näitä koirahommia täällä, on itte töissä Al futtaimilla, joka ainaki autobisnekseen liittyy olennaisesti, sanoi, että kun ei mee kaupaksi. Itte sen parkkiksen tänään omin silmin näin ja niitä kaaroja oli paljon.

Olennaisena osana tähän tämän päivän reissuun liittyy mm. kainalokakat ja ilmaiseksi saatu riisisatsi hyper-Pandasta ilman hintalappua, mutta niistä nyt ei jaksa sen enempää..

Päästiin yöllä bileisiin koko perhe. Nyt tiietään, miksi tämä meän nykyinen koti on vapautunu muutama viikko sitten. Naapurit. Niillä on 2 kultaista noutajaa, jotka louskuttaa päivät ja yöllä omistajat bilettää. Ei siinä valittamista, niillä on tosi hyvä musiikkimaku, mutta yöllä 3-5 aikana on vähän väärä timing! Siihen lisätään joku karaokehomma, ni tuloksena koko muu perhe, paitti H valvoskeli alakerrassa. Möly loppu joskus 6:n aikaan. Mieheni palkitsi ne menemällä joskus ennen kasi pimpottelemaan ja kyselemään, että kuis teillä on nukuttu? Jos olis ollu se meän tarttema porakone lainassa tänä aamuna, oisin alkanu kasilta poraamaan.

Ihmeellistä, tuo herra tuolla pihalla autossa (ovet toki auki) vetää sikeitä oikein kunnolla. Eihän se toki tähän ikään mennessä vielä päikkyjä oikein ookkaan nukkunu. Öistä ei voi valittaa. Illalla 8-9 nukkumaan, tankkaus yöllä neljältä ja seuraava seiskalta.

Uusi koti!

2009-02-11T13:14:00.004+04:00

No ni. Pikainen päätös ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tai uuessa kojissa, kuten kai kuuluu sanoa. Murteet alkaa meneen sekasin vähitellen, mutta kesällä ne varmaan taas palautuu normaaliksi.. Alkaa unohteleen jo sanoja suomeksi... no EI vaiskaan! Vitsi vitsi. En yritäkään kuulua siihen hienoon porukkaan, joka viettää ulkomailla puoli vuotta ja kahvipöytäkeskustelussa puhuu, että kun meillä se bakery tekee niin hyviä cookieseja. Joo siis asiaan. Soitin muuttofirmaan toissapäivänä, tulivat kahen tunnin päästä tekemään tarjouksen 3000dhs kaikki pakattuna, kannettuna ja purettuna. Sanoin, ettei käy. No 2500dhs madam? No way. Otapa tuo luuri käteen ja puhuppa misterin kanssa ni pääsette johonki mukavampaan tulokseen. Lopulta 1900dhs (380eur) se maksoi ja nyt asutaan uuessa kodissa. Tulivat eilen aamulla kun me oltiin jo ulkona kotoa ja iltapäivällä tulin kertomaan, mihin mikäkin pannaan. Muutama tunti ja homma oli tehty. Paitti, että osa muuttomiehistä ootti ainaki 2 tuntia tuossa meän pihalla kyytiä pimeässä, matkaa heän kotiin yli tunti! Aivan kohtuutonta. No siinä parin tunnin aikana kannettiin pihalle mm. yks kappale tietsikan näyttöjä ja näppäimistöjä sekä muuta meille tarpeetonta roinaa ja hyvin kelpasivat miehille. Iltamyöhällä vielä kun muut nukkui, minä asentelin tavaroita paikoilleen ja kannoin pihalle roskiksen viereen mm. kerran käytetyn vohveliraudan ja avaamattoman mehupuristimen ja niin ne vartissa oli viety. Apulaiset täällä kiertelee ja kerää heille tarpeellista tavaraa. Mitään ei oikeestaan tarttis heittää roskiin. Hyvä niin. Tekokukatki oli kelvannu aamuun mennessä.

Kyllä tuli vaan ikävä edellisen asunnon vaatekaappeja. Kertun huoneessa on yks pieni kaappi, jossa 2 hyllyä. Eihän sillä paljon käyttövaatteitakaan ole, mutta sitä muuta roinaa on liikaa. Alkaa perusteellinen "tavarat ulos kampanja" tässä talossa. Kunhan vaan olis ittellä mahis aloittaa se kampanja. Hermanni kiitti uuesta kodistaan sillä, ettei juuri nukkunu viime yönä. Heräs vähintään tunnin välein syömään. Tosin silläkin saattoi olla merkitystä, että täällä on varmaan 10 astetta kylmempää ku edellisessä kotona.

Mutta että Kerttu tykkää. Niin ku isot tytöt se ilman kitinöitä meni omaan uuteen huoneeseen nukkumaan ja kerran vaan heräs huhuileen. Heti aamulla se halus oven auki ja meni pihale touhuileen. Itekki pitäis sinne mennä touhuileen ja suunnitelemaan, josko sinne jotain uutta kasvia ja puskaa haluais. Puutarhureita kävi tyrkyllä eilen sellaset viitisen kappaletta, eka palkattiin. Kaikki sanoivat työskennelleensä just tässä pihassa aiemminki. Apulaisia kävi kolmisen kappaletta, yhtään ei palkattu. Samat inkkaripojat tulee meille siivoamaan huomenna ku mitkä kävi Tecomissaki. Jääkaappi saahaan huomenna, uunin vois ostaa vaikka tänään käytettynä toisilta suomalaisilta. Mutta mikä parasta? Yhestä kapista keittiöstä löyty astianpesukoneen liittimet!!! Meillä kummallakaan ei ole koskaan ollu moista konetta sitten sen jälkeen kun kotoa ollaan muutettu pois. Että tulee luksusolo. Josko siis se joskus siihen saahaan..

Että ei siis muuta ku vaatteita laitteleen kaappiin oman järjestykseen. Pitäis vaan tästä koneelta nyt päästä pois kun H nukahti tuohon viereen kärryihin. Lisäks pitäis taas jtkaa operaatiota: virus pois koneelta. Örkit on löytäneet munkin lataamon.

Muuttoa pukkaa

2009-02-05T22:15:00.003+04:00

Koville se otti, noin 30 puhelua ja ehkä 20 nähtyä asuntoa, mutta deposit on nyt maksettu. Siis eräänlainen "varausmaksu" tai joku sen tyyppinen. Springsiin palataan takaisin, 2 makkaria yläkerrassa ja alhaalla pieni keittiö ja olkkari ja vielä pienempi study. Oma lilliputti piha ja parasta se, että omalta ovelta pääsee ulos käveleen! Eikä kiire tule yhtään, vuokratarjous meni läpi tiistaina ja nyt sunnuntaina alkais vuokrasopimus. Nimiähän ei ole vielä paperissa, mutta luottavaisia ollaan. 5000 dirtsua tingattiin vuosihinnasta, ei siis paljoa, mutta periaatteesta. Kuukausivuokra tulee siis olemaan... piti oikein moneen kertaan laskea, mutta totta se on, 2250 euroa kuussa. Ja sellasesta kämpästä. No, jossain on pakko asua. Olishan niitä vähäsen isompiaki kämppiä ollut, mutta tuo on hyvässä paikassa, uima-allas kivenheiton päässä, samoin ostari. Pääsee ite liikkumaan, koira saa lenkitykset, Kerttu pääsee pyöräileen ja sen semmosta.

Näin unta agi-mm-kisoista. Ite en kisannu, mutta kova hinku olis päästä ihan mihin tahansa kisaamaan. Kerran ollaan jopa käyty reenaamassa ihan hissukseen. Huomenna mennään toiseen kertaan ja jos siitä innostuis kyhäämään ees niitä keppelöitä ni eiköhän me johonki kuosiin kesään mennessä päästä. Koiraporukat on siirtyneet aavikolta hylätylle golfkentälle. No ei se ihan hylätty ole, mutta raksahommien takia se ei ole kuitenkaan käytössä tällä hetkellä. Eikä sieltä kuulemma ajeta pois. Mahtavat puitteet, kunnon nurmi ja järvi uittamista varten. Olis vaan ne esteet...

Dubain ainut koiranäyttely on taas tässä kuussa ja sinne oltais menossa järkkäämään jotain näytöstä. Tänä vuonna olen siis itte siinä hommassa mukana, kunhan vaan se itte pääjärkkäri sais alotettua homman. Katotaan saahaanko pedigreeltä ihan esteitä vai tartteeko niitä poliisien peestä olevia telineitä käyttää. Aiotaan vaatia maholliset kunnon esteet jatkossakin meän käyttöön jos jotain näytöstä haluavat. Katotaan onnistuuko.

Sellastapa täällä. Kelit on edelleen mahtavat, paitsi muutamana päivänä on ollu sellaset helteet, että oksat pois. Ihan yli 25 asteen on noussu... Se viien asteen nousu tuntu tosi kuumalle, muutenhan täällä on mukavat Suomen hellekelit.

Suu supussa

2009-01-27T20:25:00.007+04:00

Pitäisköhän vähän alkaa varomaan sanojansa? Yks päivä mentiin hissillä johonkin suuntaan ja kesken matkan jostain käytävältä kuulu lasten mekastusta. Kerttu totesi, että voi ku nuo mölyapinat tuolla taas huutaa. Mölyapina-sanan se on oppinu multa. Meän talossa on sellaset maailman kovaäänisimmät arviolta egyptiläiset lapset, jotka on aivan hirveitä. Ne puhuu huutamalla toisilleen. Se vanhin ja isoin on noin 7-vuotias, joka vetää joukkoja ja sitten muiluttaa muita alamaisiaan. Kerttu ei ees halua jäähä alakerran leikkihuoneeseen leikkimään, jos se jengi on siellä. Nämä lapset on ihan verrattavissa huonosti käyttäytyviin koiriin siinä suhteessa, ettei niissä lapsissa mitään vikaa eikä niissä koirissa, vaan niissä vanhemissa ja omistajissa.

No tästä mölyapinatuomiosta selvittiin automatkalle tuohon parin sadan metrin päähän greensiin ulkoiluttamaan Hippoa. Etittiin toivotonta parkkipaikkaa ja neiti tokas, että voi histi (nimenomaan kirjaimet tuossa histi-järjestyksessä) ei täältä saa paakkipaikkaa ku nuo juntit on jättäny autot nuin. Tunnustan, mun suusta on tullu tuokin juntti-sana. Silti minut tuntien nuo mölyapina- ja juntti-sanat on kevyttä kauraa. Tänään pääsi jo kirosanaki, mutta niin paljon olen saanu kielenkäyttöäni siivottua, ettei Kerttu niitä vielä osaa. Paitsi yritti se yks päivä sanoa moneen kertaan jumalauta, muttei ihan osannu.

Eilen käytiin viemässä auto huoltoon ja kotimatkalla taksissa se alkoi laskemaan tähtiä taivaalta. Hyvin se laski tapansa mukaan ykkösestä kymmeneen moneen kertaan. Sanoin, että: "laskeppa englanniksi", johon neiti vastas, että "mää en nää enää niitä."

Muutenkin siellä eilisessä taksissa Kerttu ihmetteli kyytin aluksi, että mikä täällä haisee? Sanoin, etten tiiä, vaikka haistoin kyllä tupakan. Muutaman minuutin jälkeen se totesi, että äiti, täällä haisee tupakka. Muutenkin sillä on tosi harjaantunu hajuaisti. Monesti se toteaa, että äiti, sää oot syöny suklaata, täällä haisee suklaa. Ja joulun aikaan se aina haisto piparkakut. Ei pysty ees salassa syömään tai pitää varta vasten olla hönkäilemättä sen suuntaan.

Yks päivä se totes olevansa sairaseläkkeellä. Ja yleensä se ei voi mennä isin vessaan, koska se on korjatteella. Harvoja muistiin jääneitä toteamuksia. Eilen se kävi kysymässä multa illalla, että onko sulla menny sellanen ötökkä hukkaan? Minä ihmettelin, että mikä ötökkä? Sellanen keltanen ötökkä, ku meillä on niitä myytävänä niitä ötököitä, meiltä saa uusia. Ainaki sen mielikuvitus on alkanu laukata...

Tosi hyvä mielikuvitus on myös yllä olevan hotellin rakennuttajalla. Siis minkä hotellin? Eihän siinä näy kuin ehkä 2 ekaa kerrosta tai siis siihen voi kuvitella 2 ekaa kerrosta. Niimpä. Käytiin madinatissa jokunen aika sitten ja Kerttu kun tykkää niistä talojen pienoismalleista niin niitä pitää käydä aina vahtaamassa. Nytkin mentiin kattomaan yhtä sellaista ja se sattui olemaan meän lähelle tuleva hotelli. Täti kertoi, että se avataan syyskuussa! Aivan varmasti. Rakentamisen jälki ja laatu on varmaan huippuluokkaa. Täti vielä sanoi, että se on "really nice area". Hmm. En ole ihan samaa mieltä. Vastasin, että maybe after a couple of years.

Hyvä mielikuvitus on ollu myös Slumdog millionaire-elokuvan tekijöillä. Elokuvahan sai useita oscar-ehokkuuksia männä viikolla ja se on kyllä niitten arvoinen. Katoin sen toissailtana ja on pitkään aikaan paras pätkä. Suosittelen sitä kaikille, kunhan vaan se tulee teattereihin...

Hei me jahkataan taas!

2009-01-24T20:33:00.003+04:00

Onkohan jahkata ees sana? No se kyllä kuuluu mun sanavarastoon. Jahkattiin siis siitä, että muutetaanko vaiko eikö. Olis kuulemma pitäny maksaa 10 000dhs (=2000eur) jos oltais lähetty kyntämään tästä asunnosta. Ei ilmoitettu tarpeeksi ajoissa (2kk ennen) lähdöstä, joten uhkasivat sakoilla. Itte ainakin kauhistuin tästä ja sanoin, ettei kai me sitten lähetä. Itseasiassa tällä hetkellä ei mulla ole tiedossa, mikä on tämän hetkinen tilanne, koska emme ole ikään kuin puheväleissä miehen kanssa. Tilanne ns. päällänsä nyt kolmatta päivää. Kyllä se joskus selviää..

Silloin kun puhe vielä kulki, käytiin tällainenkin keskustelu:

Mies: "Pitäsikö mun ostaa sellanen .... motocrossipyörä vaiko sellanen .... pmotocrossipyörä?"

Minä: " Multako sää kysyt? Ihan sama jos mää kysyisin sulta, tuleeko meille seuraavaksi borderterrieri vaiko jackrusselin terrieri?"

Mies: "Miten niin ihan sama, meillehän tulee bordercollie."

Minä: "Meille mitään collieta tule, terrieri meille tulee."

Mies: "Kaikkihan hankkii bordercollien kun nehän on niin hyviä."

Minä: "Meille ei tule bordercollieta vaan terrieri tai villakoira, sellanen pikkunen, Venäjältä."

Jotenkin näin se kulki ja mitään noista ei ole vielä hankittu, mutta vakavasti harkittu kyllä. Täällähän on joku ihme pyöräkuume useassa talossa, mutta kukaan ei kai vielä ole lyöny rahojaan tiskiin. Koiraakaan ei olla (en ole) hankkimassa, mutta kunhan muutto Suomeen joskus toteutuu, sitten se hankitaan. Kertulle oma, jota äiti silloin tällöin pikkusen lainaa.

Katoin pitkästä aikaa, mitä netissä on täälläpäin tarjolla, siis eläinpalstalla. No siellä oli baby krokotiili... 10-12 tuumaa on elukalla mittaa ja on kuulemma hyper, mitä sitten lienee tarkoittaa. Puhelinnumeroon toivottiin vain serious buyers kontakteja. Lukeekohan poliisit noita palstoja? Just oli lehessä ja uutisissa juttua, että Dubaihin tuuaan aika paljon kaikkia uhanalaisiakin eläimiä ja niitä kai aletaan enempi tarkkailemaan ja ottaan tyyppejä kiinni. Muuten palstalla myydään eksoottisiakin kissarotuja, ihan ragdolleja ja birmoja muun muassa. Koiria siellä on yleensä nämä normaalit noutajat ja kaikenmaailman pikkukoirat. En vaan ihan ymmärrä, mitä järkeä on ostaa puhdasrotuisia (?) puudelinpentuja 2000eurolla, kun et saa niille papereita vaikka olisivatkin oikeasti puhtaita. Eihän tässä maassa ole minkäänlaista kennelliittoa ja tuskin niille, mitään papereita saa. Ainakaan käyttökelpoisia papereita.

Täällä satoi taas vettä. Ei ihan enää pidä paikkansa se matkaoppaan väittämä: Dubaissa sataa keskimäärin 5 päivänä vuodessa. On tosi kylmää ja koleaa. Ei tee mieli mennä altaan lähellekään. Toivotaan, että sää alkaa lämpeneen vieraita varten ja nopeaan. Toisaalta meille täällä asuville tämä on parasta aikaa. Kyttäilen tosi ahkerasti netistä noita aurinkomatkojenj äkkilähtöjä. Äitille otan lennot heti kun hinnat sopivista lennoista tippuu. Nyt ollaan jo lähellä. Helmikuun alkupuolelle on lentoja jo 250 euron hintaan. Toivotaan, etten oota liian kauan, onhan silloin hiihtolomat Suomessa. Toisaalta en usko, että tänne on kauheaa tunkua yleensäkään. Ei kai tänne ole kellään varaa matkustaa.

Hermanni täytti tänään 2 kuukautta, jonka kunniaksi käytiin lääkärissä. Ei siis mitään vaivaa, mutta näin aluksi täällä käydään joka kerta lekurissa tarkastuksessa ja rokotuksissa. Itse tarkastus on ns. haista paska tarkastus, jossa lääkäri kysyy äitiltä, että nostaako vauva päätä, ottaako kiinni sormesta ja hymyileekö. Voishan sitä vauvaa vähän kattoaki niin tietäis kysymättä. Hermannilla on ilmestyny ihan vähän karstaa päähän ja olen sitä jopa 2 kertaa öljynny ja harjalla rapsutellu. Sen jälkeen se on ikäänkuin kuivunu päähän ja lähtee helposti irti. Tänään tohtori Khan (joo, kuulostaa pahalta, mutta setä on ok) kysyi, että kauanko tämä päänahka on ollu näin kuivana? Neuvoi laittamaan joka ilta siihen öljyä ja rappaamaan sitä harjalla ja jos se ei lähe pois, ni laittaa siihen Head and shouldersia! Siis hilseshamppoota. Jääpä laittamatta. Samoin se sanoi, että kun tämä naaman iho on näin kuiva (mitä se ei ole) ni laita siihen joka päivä rasvaa. No en ala lutraamaan turhaan millään rasvalla. Muuten herra voi hyvin. Painoa oli tullu reilu kilo kuussa, eli nyt on 6 kiloa melkein rikki ja pituutta on 61,5 senttiä. Mennään siis jo ohi Kertun vauvamittojen puolella kilolla ja muutamalla sentillä. Rokotukset herra sai ja nehän aiheutti parin tunnin kunnon itkut illalla. Ekaa kertaa kaivoin panadolia kaapista kahen tunnin lähes katkeamattomien huutojen jälkeen. Tästä lääkäri kyllä varoitti.

Ja mitähän sitä nyt tekis? Julkkis BB loppu tänään ja mun herkkulakko toissapäivänä. Kaapissa kuukauen ollu suklaajoulupukki koki karmivan kohtalon torstai-iltana ja söin siltä pään ja mahan. Eilen koiralenkiltä tultua söin ne jäljellä olleet jalat. Sen jälkeen on menny pari mentospötkylää ja 2 tobleronepatukkaa. Alennusmyynneissä olen koittanu useampaa vaatekappaletta, turhaan. Ei tähän takapuoleen saa mitään veettyä päälle. Eikä tällä menolla tule saamaankaan.

Julkkis BB

2009-01-18T21:23:00.009+04:00

Tämän kuun toinen päivä alkoi julkkis BB pyöriä Englannissa. Netin kautta sen seuraaminen on taas ihan liian helppoa ja joka ilta istun tässä kone sylissä ja vahtaan, mitä ne nyt on keksiny. Porukka on aivan mahtavaa. Ovat niin ollakseen julkkiksia, mutta niin vaan laskevat liitutaululla, mitä saavat kaupasta ostettua muutamalla pennosella. Mukana on mm. Coolio, Latoya Jackson, kääpiö-Verne Austin Powersista, Sugarbabeistä eronnu laulaja Mutya, joku Ben A1-poikabändistä, säätyttö, poliitikko Irlannista ja joku tv-rääväsuu. Kaikki tähän astiset tehtävät on ollu ihan huippua. Parhaita oli mm. tehtävä, jossa britit opettivat eka jenkeille (listan 3 ekaa) omasta kulttuuristaa, historiastaan ja sankareistaan. Sen jälkeen jenkeiltä tentattiin 50 kysymystä. Aina kun vastasivat väärin, brittien kumipukujen sisällä olevista lihasstimulanteista tuli takapuoleen sähköiskut. Lopuksi tuli vielä ihan vaan ilman syytä oikein sarjatulituksena useita. Yhessä tehtävässä piti opetella jättipianolla soittamaan jotain melodiaa. Soittaminen tapahtu pomppimalla niitten painikkeitten päällä oikeassa järjestyksessä. Yks tehtävä oli Cooliolle ja sille poliitikolle ja he joutu pukeutumaan ns. autopukuun, jossa henseleillä roikku vartalon ympäri, vyötärön korkeudella sellaset isot leikkiautot. Olipa monimutkaista... Aina kun alkoi carwash-biisi soimaan, heän piti mennä pihalla olevaan "pesukatuun" pesemään autot, eli kävelemään niitten pesureitten läpi itte. Vaahtoa tuli aika lailla... Pari ekaa kertaa miehet oli hommassa mukana, mutta lopulta tehtävä oli heän egolleen liian vaativa. Ihan kaikki tehtävät on parasta A-luokkaa. Pitäähän ne toki olla, sarjaa seuraa monta miljoonaa katsojaa ja asukkaille maksetaan varmaan aika isot rahat, että ovat lähteneet mukaan. Tähän mennessä 2 on äänestetty pois ja yks käveli vapaaehtoisesti (Mutya).

Sain ne HAUlaisten nollat saalistettua, joten voin taas keskittyä tuohon BB:hen... No ei sentään. Tein tänään ihan oikeeta ruokaakin. Sen verran olen alkanu oleen "vastasyntyneen äiti", että ruokaa ei vaan kerkeä tekemään. Kerkeäishän sitä, mutta kun Hermanni oikeasti varmaan itkee sen 3 tuntia päivässä, mitä vauvat kuulemma keskimääräisesti itkee. Sitä saa vatkata oikein työkseen (no se ON mun työtä), eikä koskaan tiiä, koska se herää, jos sattuu nukahtamaan. Sitten kun sitä vapaata sattuu olemaan, ei ekaks tee mieli ottaa soppakauhaa käteen. Kummallista muuten, ekan vauvan kanssa oli aivan paniikissa kun se vähän inahti. Toisen kanssa pystyy ottamaan huumorilla. Se vaan joutuu joskus itkemään vähän kauemmin jos täytyy mennä pyyhkimään esikoisen takapuoli.

Mies lähti tänään ekalle työreissulle sitten H:n syntymän. Kysyi aamulla tekstarilla lupaa lähteä Libanoniin parin tunnin varoitusajalla. En tiiä, olisko kieltäminen merkinny mitään ja sinne se lähti. Pyörähti kotona ja taksi tuli hakeen. Huomenna yöllä se jo tulee takas, ettei hermot pitäis mennä vielä siinä ajassa. Lähellä romahus jo kävi, mutta nyt on talo hiljainen.

Talo tulee olemaan vielä hiljaisempi kuukauen päästä, kun soittivat asuntotoimistosta, että ei pitäis olla ongelma pois muuttamisen suhteen. Nyt sitten vaan uutta ettimään... Onneks just siihen samaan aikaan kun pitäis muuttaa, meille tulee neljä vierasta yhtäaikaa, kolmesta eri paikasta... Tässä tekstin lomassa olis muutama kiva kuva kivasta kämpästä Emirates Hillsistä. Pitäisköhän tiedustella hintoja? Ei taitais 10 000 euroa kuussa riittää. Vaikka eihän sitä tiiä. Kämppiäkin tyhjenee melko vauhtia kun irtisanomiset on myös täällä arkipäivää. Lentokentän parkkipaikalla on kuulemma tuhansittain hyljättyjä autoja avaimet paikallaan ja paperit vieressä. Rikastumisesta unelmoineet tyypit on vaan jättäneet autot sinne ja lähteneet maasta lopullisesti muualle epätoivon vallassa.

Ja sitten kymppiuutisten loppukevennys. Ikää kaverilla viikkoa vajaa 2kk.

Ollaanko kodittomia?

2009-01-17T23:07:00.004+04:00

Sanottiin tänään asunto irti, siis ilmoitetiin, että halutaan muuttaa pois. Halutaanko me? En tiiä. Vuokrat on kummiski tippunu niin paljon, että jo kannattaa harkita rivariin muuttoa. Ollaan muutamaa springsin kämppää käyty kattomassa ja hinnoista saa nykyän tingattuakin. Jos nyt saahaan lupa lähteä ilman sanktioita (ollaan periaatteessa ilmoitettu haluavamme jatkaa sopimusta... muttei siis allekirjoittetu mitään) niin kuukausi on aikaa palata juurilleen takasin. Sieltä springsistähän me tänne maanjäristysaluetta muistuttaville tienoille tultiin. Tämä kämppä on kyllä tosi kiva ja tilava meille, mutta aivan väärässä paikassa. Maisemat ikkunasta on hyvät, mutta kun ovesta astuu pihalle niin... Springsissä on nurmea ja puita ja voi jopa lähteä kävelylle ihan vaan oven avaamalla.

Muutenkin asuntojen myyntihinnat on roimasti laskeneet, samoin ku Suomessa. Esimerkiksi kivan ja tilavan ennen 11 miljoonaa dirtsua (reilut 2 miljoonaa euroa) maksavan villan saa nyt jo kuuella miljoonalla dirtsulla (reilu milli euroa). Että jo vois harkita ostamista...

Kämpistä puheenollen, katoin yks päivä MTV arabialta tätä cribs-ohjelmaa. Siinä esitellään julkimoitten koteja ja vuorossa oli USAlainen Bam Margera. Rullalautailu- ja Jackass-tyyppi siis. Sehän on vannoutunu HIM-fani ja käy Suomessaki aina keikoilla. Sillä oli mm. mersussaan sen mersun merkin tilalla HIMin merkki, samoin oli Lamborghinissaan HIMin merkillä varustettu bensakorkki. Toki koko koti oli varustettu HIMin muillaki kamppeilla ja sohvalla istuskeli 66 eyesin pojat. Suomalaiset siis. Jukeboksista se soitti suomalaista musiikkia. Ei se siis ihan tyhmä tyyppi olekaan, vaikka Jackassissa aina moukaroi vanhempiensa kodin ihan paskaksi.

Torstaina alkoi ne isot alet, shopping festival. Jo pelättiin, että ne perutaan, koska yks hallitsijoista kuoli muutama viikko sitten. Kauan on jo aleja ollu monessa kaupassa, mutta nyt niitä vasta onkin. Lempi lastenvaatekaupassa oli jopa ihan kaikki puoleen hintaan. Pitäis vaan päästä sinne yksin hypisteleen, tai ainaki vaan vauvan kanssa. Eihän Kepasta niin paljon haittaa ole, mutta yks vähempi mukana on kuitenki helpompaa.

Meillä on kummalliset kelit täällä. Toissailtana alko jumalaton ukonilma ihan tuosta vaan. Salamat iski jo niin lähelle, että meitä pelotti. Vettä sato ku Esterin sieltä ja kaikki ihan kaaoksessa, liikenne myös. Onneks se meni yhessä illassa ohi. Ilmat on harvinaisen kylmät, mennään jo reippaasti alle 20 plussan. Villapaita päällä olin aamukahveilla ulkona keskiviikkona ja kun kotiin pääsin, kuumetta oli 38,6. Ei siis ihme, että kahveilla paleli. Kuume meni päivässä ohi, mutta kurkkukipu vaan jatkuu.

Ja nyt on kohta jo keskiyö ja minä vaan istun koneella. Aloin keräämään aikani kuluksi HAUlaisten agilitytuloksia netistä. Käyn siis kaikki viime arvokisojen jälkeen pietetyt kisojen tulokset läpi ja poimin oman seuran nollat. Itseasiassa kävin ne jo läpi, mutta pitää vielä tarkistella ennenkuin panen ne eteenpäin. Niihin tuli aivan himo. Aamulla ekana mielessä, että nyt lokakuu ja illalla vaikka elokuu. Muutama päivä siinä meni, mutta valmista tuli. Muuten ei ole lajia tullut harrastettua sitten viime syyskuun. Pitäis ottaa Martiinaan yhteyttä ja karhuta niitä hyppykeppejä ja alottaa reenaus.

Uutta vuotta, huoh..

2009-01-12T21:20:00.006+04:00

Jotain kai kertoo blogin päivitystiheys.. Vauva-arki on saapunut Tecomiin. Öisin syyään edelleen se 3-4 kertaa, eikä se haittaa tai väsytä. Mutta kun päivät menee vähän miten sattuu. Eilinen oli pahin. Herra kitisi hereillä kolmesta ysiin. Muu kuin kokoaikainen vatkaus ei auttanu. Tee siinä sitten ruokaa perheelle ja pidä koti kiiltävänä. Onneks lauantaina kävi toista kertaa viikottainen pelastuspartio (=intialaiset siivousmiehet). Mies sai tosi ihanan vaimon vastaanoton tullessaan töistä siinä puoli kasin aikaan... Hermanni ei viihdy autossa, ei kärryissä, ei lattialla, ei sohvalla, välillä ei sylissäkään. No, aikansa kutakin. Ei tämä vaihe kauaa kuitenkaan kestä. Katse seuraa jo ainakin äitiä, pää pysyy joten kuten jo pystyssä ja hymykin irtoaa melkein joka päivä. Tänään jopa autoon lastatessa turvakaukalossa sain hymyn kaupan päälle. Viime yönä sain lirut päälle kun liian hitaasti laitoin uuen vaipan vanhan tilalle. Tänään sain sitä vihon viimeistä liisteriä kun tuli ekat niskaan-asti-sonnat äitin sylissä. Pukluista puhumattakaan. Jokainen paita on olkapäältä valkoinen, sängyn lakanoissa on vaikka mitä ja ripsivärit äitin silmissä voi ihan hyvin olla kaks päivää samat. Näitä kokemuksia sitten vertaillaan pätkän kavereitten ja tyttöystäväkandidaattien äitien kanssa. Muita suomimammojen vauveleita täällä on nimeltään ainakin Amanda, Isabella, Aili, Liam, Jusuf, Chloe ja Samuel. Mahoja löytyy vielä ainakin 3-4.

Muuten meillä menee ihan hyvin, kunhan pysytään poissa kotoa. Kerttu on onnistuneesti muuttanu omaan huoneeseen nukkumaan ja tänään saatiin jo ostaa tarrakampanjan palkintona ollut minilaatikosto palkkioksi huutamattomista öistä. Tosin just tätä kirjoittaessa neiti heräs taas ja puhuu "venäjää".

Arkipäivät kulutetaan puistoissa, kavereilla, pyöräilemässä, kahveilla, suomikoulussa ja ostareissa (joissa alkaa shopping festival tällä viikolla). Viikonloppuisin ollaan käyty mm. esteratsastuskisoissa pariin kertaan. Viime kerralla bongasin tuon ylläolevan auton, jossa on pikkuisen arveluttava rekkari. Viime perjantaina oli myös eka "suomikoirien" yhteislenkki, jossa oli neljä osallistujaa. Käytiin yli tunti käppäilemässä hissukseen koirien jolkutellessa vapaana suurimman osan ajasta. Hipon lisäksi oli mäyräkoira-Carlos, pumi-Emppu ja iso sekaroituinen-Tepa. Tepa lutraa kamalan hajuisissa tekojärvissä vähän väliä ja kun silmä välttää, se kantaa sellaisia valehtelematta kilon kokoisia kiviä.

Ensi kuussa alkaa vierailuaika. Puolessa välissä kuuta tulee ainakin kahesta paikkaa vieraita samaan aikaan, luultavasti kolmannesta myös. Miehen isoveli poikansa kanssa tulee Ruotsista, appiukko tulee Oulusta ja kai se äitikin tulee pohjoisesta. Appiukko menee hotelliin, mutta muut tulee meille. Miehen piti muuten mennä viikon päästä työmatkalle mm. Libanoniin, mutta eihän sinne enää uskalla mennä kun sinnekkin on pommeja lennellyt. Ja nyt nukkumaan. Ei taia kuitenkaan vielä täysin auttaa tähän naamavärkkiin se eilen ostamani ryppyvoide.